Pk-treeniä

Viime viikon loppu oli niin tiivistä treenaamista, että alkuviikosta otettiin vähän rennommin. Keskiviikkona kuitenkin agilitytreenit normaalisti, Jeriko teki ihan hienosti, mutta silti jotenkin vaisu olo treeneistä, ei silleen mitään ahaa-elämyksiä tai selvää kehittymistä.. Ukko teki kentän laidassa perusasentoa ja paikkamakuuta niin, että kävin auton takana piilossa. Hyvin pysyi aloillaan, vaikka vieressä meni koiria agilityradalla ääniapujen kera. ;) Samoin malttoi hyvin ottaa perusasennossa kontaktia, vaikka välillä oli pakko vilkaista mitä siellä radalla tapahtuu. Hienosti kyllä kaiken kaikkiaan Ukko tekee. Ja toi lelujen palautus on kyllä huippua! Jerikonkin kanssa on joutunut erikseen harjoittelemaan, mutta Ukko tykkää niin kovasti repiä ja leikkiä, että palauttaa lelut ihan luonnostaan, on kyllä ollut helppoa ton asian kanssa. :)

Jerikon kanssa tehtiin Mutalan kentällä agitreenien lomassa pk-hyppyä, ensin 85 cm itseluottamuksen kohottamisena ja perään metrinen, hienosti meni ja kahteen toistoon jätin. Agitreenien jälkeen tein myös yhden eteenlähetyksen lelulle joka vietiin yhdessä ja sitten kun sopivasti porukka seisoi ryhmässä niin tein henkilöryhmää, mikä meni ihan sika hyvin! Jeriko ei vilkuillut ihmisiä ollenkaan ja seuras koko ajan hienolla vireellä. Aika ihme siihen nähden, että viimeksi ollaan henkilöryhmää tehty BH-kokeessa reilu vuosi sitten! :DD

Tänään töiden jälkeen lähdettiin jälkimetsään. Olisin halunnut tehdä Jerikolle näköavulla janatreeniä, mutta kun ei saatu kaveria metsään, niin eihän se sitten onnistunut. Niinpä tein ihan kunnon jäljen, tarkoitus oli tehdä kilometri, mutta alkumatkasta Sports Tracker taas sekoili ja jouduin alkamaan uudestaan, enkä sitten enää lopuksi muistanut, että siinä oli pari sataa metriä jotka ei ollut "nauhalla". Jäljen pituus oli sitten loppujen lopuksi huimat 1,2 km! Maltoin istua yksin autossa sen verran, että jälki vanheni tunnin. Väliin tein myös Ukolle herkkuruudut, toisen pelkän ruudun, ja toisen niin, että kolmiosta lähti jälki toiseen ruutuun. Hienosti ja tarkasti Ukko kyllä haisteli. Ja ruudun jälkeen muutenkin kulki nenä maassa, selvästi yritti seurata mun poistulojälkiäkin! :)

Sitten Jerikon jälki. Jana noin 10 metriä, pari metriä vinoon Jeriko tuli siitä mihin oli tarkoitus se saada, mutta nosti jäljen hyvin. En itse asiassa edes tiedä, kuinka paljon janalta saa kokeessa poiketa ennen kuin tuomari huomauttaa..?

Jeriko jäljesti nyt hieman vauhdikkaammin ja kuono hieman korkeammalla maasta kuin mitä se on tässä tän kesän ainaka muuten tehnyt, ei aivan niin tarkkaan jäljestänyt. Olisko johtunut sitten kosteasti maasta? Ehkä jäljen haju erottui nyt ylempääkin..? Mäkin sain välillä ottaa ihan juoksuaskeleita sen perään jos jäin jälkeen, enimmäkseen kyllä reippaalla kävelyllä pärjäsi. Mutta kyllä Jeriko aika hyvin jäljellä pysyi, ainoastaan alkumatkasta tuli pieni hairahdus ja siinä meinas keppi jäädä kun Jeriko tuli takaisin jäljelle sen jälkeen. Pyysin kuitenkin takaisin ilmaisemaan keppiä. Nyt palkkasin kepeistä leikillä, koska se on Jerikolle parempi palkka kuin pelkkä kissanruoka, ja kun oli ihan inhimillinen sää ettei tarvinnut pelätä Jerikon läkähtymistä. Tosiaan jäljestys meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin, hienosti jaksoi loppuun asti. Jotkut kulmat joutui tarkistamaan pyörähtämällä, osan meni taas aivan suoraan oikeaan suuntaan. Hienosti Jeriko kuitenkin työskenteli itsenäisesti jos jälki meinasi jossain välissä kadota. Välissä kyllä jäi joku keppi, ei taaskaan hajua missä kohtaa, ehkä jonkun pienen hairahduksen kohdalla tai sitten Jeriko ei ole malttanut nostaa.. Kolme keppiä Jeriko ilmaisi aivan itsenäisesti todella hyvin (yhden niin, että tarkistin juuri sports trackerista matkaa ja kun käännyin katsomaan niin Jeriko seisoi siinä keppi suussa :D), tosiaan se alun keppi (eka tai toka, en muista) meinas jäädä, ja sitten viimeisen Jeriko meinas jättää vaikka meni kyllä siitä ihan päältä. Ehkä alkoi vähän väsyttää eikä ollut niin tarkkana, vaikka lopunkin jälkeen jatkoi edelleen jäljestystä mun jälkiä pitkin.. Mutta keppi-ilmaisua edelleen pitää vahvistaa, leikki selvästi kuitenkin Jerikoa motivoi paljon enemmän kuin ruoka, eli kunnon leikkipalkoilla varmasti Jeriko alkaa ilmaisemaan tarkemmin! :)

Ai niin, maasto oli nyt mainiota mänty sammalikkoa! Mustikoitakin oli ja jälkeä tehdessä oli pakko ottaa pari maistiaista! ;) Pari pienemmälle kalliolle nousua, mutta ei mitään edelliseen jälkeen verrattavaa, koko ajan sammalta/varvikkoa alustana, välillä vähän kosteampaa, mutta onnistuin väistämään pahimmat suopohjat. Pari polun/työkoneen uran ylitystä tuli, mutta ne ei tuottaneet mitään ongelmaa. Ihan kiva jälki, työskentely ei parasta, mutta tuli ainakin nähtyä, että Jeriko pystyy ajamaan noinkin pitkän jäljen ilman, että puhti loppuu tai että eksytään. :D Huomenna ollaan menossa Pälkäneellä käymään ja aattelin houkutelle (lue: lahjoa tai pakottaa) isän tai pikku veljen avuksi tekemään näköaputreeniä. Siten tulis sitten väliin sellainen kunnolla lyhyempi ja helpompi treeni, ja muutenkin seuraava jälki jonka tekis voisi olla sellinen lyhyempi, ehkä max. 700 metriä, mielellään lyhyempikin, niin saisi kepit tiiviimmin ja niiden ilmaisua hiottua paremmin. Mutta hyvällä mallilla on mun mielestä. :) Oon tosiaan ilmoittanut meidän jälkikokeeseen elokuun lopulle, eli vielä on aikaa reilu kuukausi treenata. Eli kaikki innokkaat jälkikaverit, käsi ylös kuka haluaa tehdä jälkeä meidän kanssa? ;)

Ennen jälkitreeniä kävin M&M:ssä hakemassa kissanhiekkaa ja samalla Ukko pääsi pentupaineihin. Jerikokin tuli mukaan, kun en raaski autoon jättää. Jeriko ei enää Ukon tulon jälkeen ole jaksanut ihan niin paljoa innostua pennuista, tosin kaikkein pienimmät pennut oli edelleen eniten Jerikon mieleen ja varsinkin yhteen 4 kk ikäiseen länsigöötanmaan pystykorvaan (urospentu) oli aivan ihastunut, kulki koko ajan perässä häntä viuhuen ja sai Jeriko sen lopulta vähän leikkimäänkin. :D Ukko temmelsi sitten muiden pentujen kanssa innoissaan, paikalla oli mm. bernhandinkoira, kiharakarvainen noutaja, ranskan buldoggi ja joku vesikoira, portugalin ehkä..? Ukko kuitenkin tuli oikein kivasti juttuun kaikkien kanssa, ilmeisesti riitaa saadaan aikaiseksi vain sisarusten kanssa. Vähän niin kuin ihmissisaruksetkin.. ;)

Nyt loppui voivottelu!

Tänään oltiin taas tokokokeessa. Vaikka olin ajatellut pitää kesän tokotaukoa, päätin sitten kuitenkin ilmoittautua oman seuran kokeisiin, jos vaikka kotikenttäetu auttaisi.. Eilen vielä lupaili sadetta tälle päivälle, mutta aamulla olikin ihan kirkasta. Itse asiassa rankkasadekin olisi sopinut meille paremmin, oli nimittäin niin kuuma ja seisova painostava ilma, että tiesin heti ettei Jeriko hirveesti jaksa, kun se ei tykkää kuumasta ollenkaan. Vesisateessa sen sijaan tykkää kirmailla eikä haittaa maata vaikka kuralätäkössä.. ;) Kaunis sää siis, mutta itsellekin tuli hirvee hiki eikä siinä mielessä ollenkaan ihanteelliset olosuhteet. Vaikka käytin Jerikon uimassakin ennen luokan alkua, niin se kuivui hetkessä paikkamakuun aikana ja oli taas yhtä kuuma. Oman luokan jälkeen jäin talkoisiin AVO ja ALO-luokkiin ja niiden aikana aurinko meni pilveen ja alkoi vähän tuulemaankin, kävi kyllä vähän kateeksi se sää.

 Nyt ei ollut ketään kaveria mukana ja kamerankin unohdin kotiin. Kännykällä olisi voinut joku ehkä kuvata, jos ei olisi ollut akku siitä ihan lopussa ja puhelin kiinni tupakansytyttimessä.. ;) Videota ei siis ole, höh. :(
No, mutta tuloksiin. ;)

Paikkamakuu 10: Meidän virittely on kyllä melkein liiankin tehokas, Jerikolla alkaa melkein silmät lurpsua, kun sanon "tehdään paikkamakuu" ja silitän rintaa. Pelkään aina, ettei se kuuntele enää maahanmenokäskyä.. Tai nukahtaa. :D Mutta siis hyvin meni taas, turha pelko.

Seuraaminen 8: Nyt oli virettä ihan hyvin, ennen yksilöliikkeiden alkua hetsasin Jerikoa vähän ja se innostui haukkumaan. Ensimmäiseen liikkeelle lähtöön ja juoksuun lähtöön tuli haukahdukset, muuten oli hiljaa. Seuraaminen tiivistä (Jeriko tuntui reiden sivussa! :)) ja suoraa, kontakti pysyi koko ajan ja vire tosiaan hyvä. Ainut, että askelsiirtymisissä vähän herpaantui ja reaktio tuli hieman viiveellä.

Liikkeestä istuminen 9: Kävelin tarkoituksella hieman hitaampaa kuin normaalisti, seuraamisessahan mennään aika reippaasti. Tästä vauhdista Jeriko suoritti istumisen ihan hyvin, tosin luulin jo että se meni maahan, kun kuului sellainen "ylimääräinen" hiekan rapsahdus. Yllätyin aika paljon, kun Jeriko istuikin! :) Istuminen oli kuulemma kuitenkin hieman hidas, taisi Jeriko olla silti vähän epävarma..

Luoksetulo 8,5: Rivakammin olisi voinut tulla, pysähdykset kyllä aikas napakat.

Ruutu 10: Ihana toimiva virittely! :) Täysillä ruutuun ja ensimmäisellä maahan, seuraamaan vauhdilla ja suoraan hyvään seuraamisasentoon. Tää on kyllä meidän molempien lempiliike! :))

Hyppynouto 9: Ennakoi perusasentoon siirtymisen, muuten hyvä.

Metallinouto 9,5: Palautus olisi voinut olla aavistuksen nopeampi.

Tunnari 9: Tässä kohtaa Jeriko viimeistään oli jo aivan uupunut kuumuudessa. Oikeastaan jo metallinoudossa alkoi näkyä. Tunnariin Jeriko lähti ravilla, haisteli kapulat, oman kohdalla heti nosti ja lähti rauhalliseen tahtiin tuomaan. Perusasentoon siirtymiset ja kaikki muu priimaa, mutta aivan puhki oli jo koira!

Lisäys: Tästä olin erityisen tyytyväinen, koska viime kokeissa on mennyt ihan sähellykseksi, kun Jeriko on tarkistellut ja pyöritellyt kaikkia vääriäkin. Nyt kun sitten treenillä saatiin sitä kuntoon, niin eilen ostin rimaa ja leikkasin uusia tunnarikapuloita, ja yhtäkkiä meillä oli taas ongelma: Jeriko ei meinannut ollenkaan tunnistaa omaa! Siis alkuun oli ihan hämillään, kai siksi, että se rima on niin paljon sileämpää ja haju tarttuu kai huonommin. Onneksi kuitenkin tuli kokeiltua sitä lauantaina, keksin sitten ratkaisunkin eli hieraisin myös leikatut päät käteen. Näki kuinka Jeriko oikein erikseen haistoi päät, että "joo, tää se on". No, jottei olisi liian helppoa, niin mokailin vielä ennen koetta: olin tekemässä tunnaritreeniä, kun pikkusisko soitti, laittelin siinä samalla kapuloita. Puhelun jälkeen laitoin Jerikon etsimään ja ihmettelin, kun vaan pyöri eikä mitään edes kunnolla merkannut, saati sitten nostanut. Kunnes tajusin, että olin nostanut kaikki kapulat pihdeillä, missään ei siis ollut mun hajua!! :D Jerikolle on kyllä siunaantunut harvinaisen tyhmä ohjaaja! :D Onneksi on fiksu koira eikä koskenut vääriin. ;) Sitten uusi toisto niin, että mukana oli oma ja nousi hienosti. Onneksi meni sitten kokeessakin niin hyvin. :))

Kaukkarit 0: Voihan kaukkarit. :( Jos meillä on kaukkareissa muutenkin ongelmaa jumittamisen kanssa, niin painostava ilma ja kamala kuumuus ei sitä ongelmaa ainakaan auttaneet! Jeriko oli tosiaan aivan uupunut, istumaan nousi maasta, mutta sitten seisomaan ei millään. Pylly aina vähän liikahti käskystä, mutta ei sitten kuitenkaan tarpeeksi. Takaisin Jerikon luokse mennessä pysähdyin sitten lähemmäksi ja annoin siitä käskyn ja Jeriko nousi, pääsin sitten siitä kehumaan.

Tuloksena ei siis enempää eikä vähempää kuin 256 pistettä ja VOI1!! :DD Ainut ykköstulos saatiin (selvästi kuumuus vaivasi muitakin koiria) ja Jeriko sai vesilelun palkinnoksi, jota pääsikin sitten heti palkintojen jaon jälkeen testaamaan. ;)

Nyt on helpottunut olo! Voivottelu loppui tähän, mutta EVL saa kyllä "hetken" odottaa meitä, ei nimittäin kyllä mennä ennne kuin saadaan kaukkareihin edes joku toivo, että kokeessa Jeriko suorittais ne! :D Ja muutenkin on vielä vähän liikkeitä kesken, ohjattu nouto täysin aloittamatta. Ja nyt keskitytään sitten ihan oikeesti pk-puoleen ja paimennukseen. Mutta kyllä sitä sitten kerkee, nyt on vaan ihanaa, kun voi oikeasti unohtaa koko tokon hetkeksi eikä VOIVOI kummittele jossain takaraivossa. Pisteet kuin pisteet, minä olen tyytyväinen tähän. :)

Hyvä jälkikoira paikkaa huonon jäljentekijän idioottimaisuuden

Miten jäljen tekemisestä on yhtäkkiä tullut jotenkin niin vaikeeta? En tunnu millään osaavan tehdä suunnitelmallisia ja järkeviä jälkiä, aina jotain räpellystä. Tän päiväinen oli kyllä kaikkein pahin! Lähdin taas vähän uuteen maastoon, kivan näköistä oli alkuun. Sports Trackerillä seurasin jäljen pituutta ja olisin siitä halunnut kuvan ladata näytille, mutta en osaa.. Ehkä jos huomenna ehdin tutkailla..

Jäljen ekat noin 100 metriä oli sellaista kivaa mäntysammalikkoa, siihenkin kyllä mahdutin jo pari kulmaa. Sitten alkoi sellainen korkeampi varvikko ja aattelin sitä kiertää, en viitsinyt lähteä syvemmälle metsään, joten käännyin tietä kohti. Enpä sitten vaan tiennyt, että tien ja metsän välissä oli sellaiset muutaman kymmenen metrin korkuiset kalliot! Lisäksi Sara soitti mulle kesken, ja Sports Tracker katkaisi harjoituksen tallennuksen! Yhtäkkiä olinkin kallion laella kääntyneenä jo hieman takaisin päin ilman tarkkaa tietoa siitä, missä aikaisemmin tekemäni jälki meni! En sitten uskaltanut lähteä kallioilta takaisin metsäänkään päin, joten jatkoin kallioilla ja kylläpä tuli sitten kiivettyä ja laskeuduttua, pujoteltua lohkareiden välistä jne., ei siis mitään pikku juttuja, vaan ihan oikeasti välillä kavuttiin kalliota monta metriä ja välillä melkein paljasta kalliota. Jossain välissä pysähdyin miettimään onko mitään järkeä ajaa Jerikolla sellaista jälkeä, se oli aivan älytöntä. Merkitkin loppui kesken ja loppuun kun käänsin taas takaisin päin tuli nousua ainakin kymmenen metriä! Harkitsin, että jos lopettaisi jäljen ajamisen siihen kohtaan, kun jälki alkoi menemään todella vaikeaan maastoon.

Mutta sitten päätin, että luotan koiraan, katsotaan. Jana oli vähän huono, Jeriko ei vielä osaa sitä oikein ollenkaan pidemmältä etäisyydeltä, ei osaa hakea eteenpäin vaan jää pyörimään sitten lähelle. Tai meni se sitten lopulta kauemmaksi, kun ei löytynyt, mutta treenattavaa on tuossa.
Jäljestys itsessään oli aivan upeaa ja varsinkin, kun alettiin kapuamaan kallioilla edes takaisin, niin en voinut kuin mykistyneenä seurata Jerikoa ja ihmetellä kuinka hyvin se jäljen selvitti! Pääni sisällä vaan hoin "uskomatonta".. :D Kulmat yhtä lukuunottamatta selvitti heti suoraan, loppujäljestä kun tultiin kalliota alas teki kulmassa pyörähdyksen, mutta muutamassa sekunnissa selvitti oikean suunnan. Luulen, että juuri tätä ennen jäi yksi keppi, kaikki muut viisi siis nousi! Siis mä olen jotenkin aivan ällikällä lyöty, miten hyvin Jeriko suoritti noin supervaikean jäljen! Pituutta oli reilu 700 metriä (sellaista sykeröä, että Sports Tracker ei selvästikään pysynyt aina laskuissa mukana), mutta kiipeily sai sen tuntumaan huomattavasti pidemmältä. Itse oli aivan hiestä märkä, kun jälki oli ajettu! Pari kertaa Jeriko meinasi kyllä tehdä jännän jutun, mistä oli Jaanan kanssa lauantaina puhetta, nimittäin jatkaa jäljestystä keppi suussa. :D Mutta huomasin kyllä sitten ja palkkasin kepistä ja otin talteen.

Jerikon jälkimotivaatio on kyllä aivan upeeta sekin, ottaahan se kissanruokaa palkaksi, mutta ei selvästikään tee jälkeä sen vuoksi, nopeasti nuolee kupin silleen että suurimmat palat on syöty ja sitten vaan lähtee itse jatkamaan jälkeä. Mä olin ja olen edelleen aika sanaton, uskomaton koira kun selvittää tollasenkin jäljen! Mitä nyt sitten yhdestä jääneestä kepistä tollasessa maastossa! Jäljellä kuitenkin mentiin koko ajan tarkkaan. Voihan olla, että Jeriko ei ole sitten malttanut nostaa sitä yhtä, tai on huomaamattani jäljestänyt se suussa hetken ennen kuin on luopunut kepistä.. Mistä sitä tietää, kun ei tiedä mistä keppi jäi. Mutta jana siis tarvii vielä treeniä ja täytyyhän noita keppien ilmaisuja vahvistaa, että pitää siis malttaa ilmaista eikä jatkaa keppi suussa! :D
Mutta olen aivan älyttömän ylpeä Jerikosta! Voi kun voisi näyttää millainen se jälki/maasto oli, niin ymmärtäisitte! Kyllä moottoria riittää pojalla, ei todellakaan luovuta helposti. :)

Ukkokin teki metsässä pienen herkkuruudun.

Jäljestyksen jälkeen mentiin vielä tottistelemaan/tokoilemaan Saran ja Vellun kanssa. Theban työskentelyä oli kyllä ilo katsella. :) Ukko teki perusasentoa ja pari maahanmenoa. Sitten vaan leikittiin tennispallolla, ensimmäistä kertaa, mutta Ukko luonnostaan palauttaa senkin tosi hyvin. Ja sitten vetolelulla myös Sara ja Vellu leikitti. :)

Jeriko teki kaukkareita pakittamisesta ja liikkeestä jäävistä leikinomaisesti yhtä tai kahta vaihtoa tennispallo palkkana. Kivaa oli! :) Sitten pari eteenlähetystä pallolle, molemmat meni tosi kivasti, mutta kyllähän mä vielä vienkin lelun Jerikon kanssa. ;) Lopuksi vielä tunnari, ensin niin, että kapulat meidän välissä ja sitten ihan kokonaisena liikkeenä. Molemmilla kerroilla Jeriko lähti heti epäröimättä tuomaan omaa!! JEE! :)) Mutta oli Jeriko kyllä väsähtänyt, huomasin koko olemuksesta. Tähän oli sitten hyvä lopettaa.... Ja mennä lenkille Theban, Julman ja Rytmin kanssa.. ;)
Vauhdikas päivä siis!

Vieraskisat ja pentupäivät

Perjantaina oli kisat Kotikoskilla, siis meidän ensimmäiset kisat vieraalla pellolla ja vierailla lampailla. Kisoissa oli kaksi starttia ja ilmoittautuneita reilu 20 kumpaankin, kisat alkoi jo aamusta ja meidän piti toiselle radalle ehtiä. Marika laittoi sitten aamupäivällä viestiä, että ekalta radalta oli tosi moni pois, eli aikataulu etuajassa! Kylläpä tuli sitten kiire! Pääsin yhden aikaan lähtemään töistä, koirat ei ehtinyt edes asioitaan tehdä (Jeriko kyllä tajusi, että nyt ei taideta lenkille lähteä ja päästi pitkän pissan pihaan), kun suoraan vaan autoon ja menoksi. Osan tavaroista olin pakannut torstai-iltana tai perjantaina aamulla, en kuitenkaan kaikkea ja kyllähän sitten matkasta unohtui esim. koirien ruokakupit. Pikkasen haipakkaan sitten ajelin Somerolle ja Someron keskustasta soitin Marikalle, että mikä tilanne. Pari koiraa enää ennen meitä, että jos tuut nopeesti niin ehdit.. :D Puoli kilometriä ennen Kotikoskien tilaa meinas tulla kolarikin, kun pihasta kuusiaidan takaa tielle ajoi nainen, eikä kumpikaan nähnyt toistaan ennen kuin oltiin jo kohdalla. Juuri sen verran sain vedettyä tien sivuun, että tädin puskuri tais osua vaan meidän renkaaseen, kun meidän autossa ei ollut mitään, mutta hänen puskurissa musta jälki. Se oliskin vielä puuttunut!

Paikalla oltiin muutama minuutti ennen omaa vuoroa, sen verran että ehdin nähdä ja kuulla, että lampailla hirvee veto katsomon puolelle ja näinkin kuinka ne siitä karkaili parilta jälki-ilmoittautuneelta. Tolpalle mennessä varikkokoirat vielä kalasteli lampaita katsomon puolelta ja pieni pelko oli, että Jeriko saattaisi alkaa katsomaan varikkoa mihin ne vietiin eikä hakutolpalle. Mutta hyvin Jeriko kyllä hoksaa, että haettavat lampaat on siellä mihin mun rintamasuunta osoittaa, silmä kovana katsoi kunnes uudet lampaat alkoi sitten tulla tolpalle. Hakumatka oli pitkä, reilu 100 metriä, mutta Jeriko teki tosi hienon ja laajan hakukaaren, lampaat ei juurikaan liikkunut ennen kuin Jeriko oli tasapainossa, mutta Jeriko ei taaskaan pysähtynyt ja sitten tultiin lujaa. Luulin jo, että saatiin ne tolpalle haltuun, mutta sitten porukka alkoi leviämään jokainen omaan suuntaansa eikä saatu niitä pidettyä alueella. Liian vaikeita meille. :D Mutta silti olin ihan tyytyväinen, Jeriko sai hakukaaresta 17/20, nostosta 7/10 ja kuljetuksesta ohjaajalle säälipisteen. :D
Kisojen jälkeen maistuikin sitten siideri Marikalla ja Kimmolla. ;)

Viikonloppuna oli siis myös pentupäivät, pentuja Taimi-Roy, Zagga-Tigr ja Swedu-Astra pentueista +muut koirat, paljon porukkaa! Nukuttiin Marikan ja Kimmon asuntovaunussa, lauantai-sunnuntai välinen yö Satun sekä Tripin ja Leon kanssa.

Jaana Suominen ohjasi lauantaina tokoa. Oli itse asiassa aika hauska olla ekaa kertaa Ukon kanssa ohjatuissa treeneissä, tuli ihan erilainen fiilis kuin yksin tai kavereiden kanssa treenatessa. Ja Ukko oli pätevä! :) Perusasennon Ukko osaa jo aika hienosti ja isossa häiriössä pentuporukan kanssa tarjosi sitä tosi hyvin ja pysyi valtaosin siinä tai piti jopa kontaktia, kun muut teki luoksetuloa ohi. Kerran pari kyllä herpaantui ja meinasi rynnätä mukaan, mutta valtaosin hyvin. Siis tosi hyvä keskittymiskyky! Ja luoksetulo muiden ohi oli ihan helppo juttu. Kipolla odottaminen myös on ihan tuttua, mutta seisomista ei sitten oltukaan vielä ollenkaan tehty, hienosti kuitenkin sekin alkoi menemään. Mutta pitää ottaa kyllä omaan treenin jo sekin!

Jeriko teki myös hienosti, vire oli hyvä ja seuraaminen sai kehuja. Jaanakin oli sitä mieltä, että ääntelystä (jota tuli ihan aluksi, mutta ei sen jälkeen) ei kannata välittää, ajoittaa vaan palkkaamisen hiljaiseen hetkeen. Vasemmalle käännöksiin tarvitsen itselle malttia, ei tarvi heti kääntyä ja niin äkkinäisesti, että Jeriko jää alle, kun käskytyksen jälkeen vähän vetäisin henkeä niin tuli oikein nättiä käännöstä. :)

Käytiin läpi meidän koevirettä ja ongelmia siinä, tehtiin kaukkareita ja tunnaria, sekä liikkeestä istumista. Kaukkareita tehtiin ensin ihan kokeenomaisena ja niissä Jeriko meinasi taas jumittaa. Häiriökin oli melkoinen, kun selän takaa juoksi vähän väliä koiralauma kauheeta vauhtia lammelle uimaan. Tehtiin sitten kaukkareista leikki, pakittamisesta maahan ja siitä istumaan tai seisomaannousu ja frisbee palkaksi. Kivasti meni ja tätä jatketaan. Tunnarissa onnistuttiin siinä mielessä, että Jeriko oli jotenkin niin kuin olisi kokeessa ja alkoi taas varmistelemaan ja pläräämään kapuloita. Häiriö ja paineistuminen osatekijänä, mutta varmasti myös se, että ollaan liian pitkään naksuteltu heti kun nostaa oman, nyt Jeriko jää ihmettelemään kun ei kuulu ja alkaa varmistelemaan sen vuoksi. Kaikenlaisia koulutusvirheitä sitä tekeekin! Kuitenkin Jeriko osaa liikkeen ja tietää mitä pitää tehdä ja osaa tunnistaa oman, epävarmuus vaan saa Jerikon vielä varmistelemaan jos en heti kerro, että meni oikein. :(
Liikkeestä istumista tehtiin pienen tempon muutoksen kera ja niin se toimi hyvin.

Pete Mannonen koulutti agilityä ja Ukko pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan agilityä ja alkoihan se nyt jotenkin menemään. Ei nyt ekalta kerralta voi ihmeitä odottaa. ;) Jerikon aksat sen sijaan meni todella huipusti, vaikka Jerikon anturat olikin vähän hellinä pihan sorassa kaahailun jäljiltä. Puomille tuli sellainen oivallus, että olisi ehkä parempi olla kirittämättä Jerikoa hokemalla "kiipee"-käskyä, koska se tekee tehtävästi ehkä vain epäselvän, kun yksinkertaisuudessaanhan tehtävä on juosta äkkiä puomin päähän kontaktille, sitä siis "kiipee" tarkoittaa. Jos hoen sitä, niin ei se nyt asiaa ainakaan selkeämmäksi tee. Jos sanon vaan kerran ja treeneissä nyt vaan kiinnitetään huomiota siihen, että Jeriko menee päähän asti, niin puomin pitäisi nopeutua jo sen vuoksi, että tehtävä olisi selvä Jerikolle.
Ohjasin myös Astraa lauantaina ja sehän oli oikein mukava! Jos Ukosta tulee sellainen (+opetan sille paremmat kontaktit ja irtoamaan putkiin ja kepeille ;)), niin olen enemmän kuin tyytyväinen! Oikein vauhdikas, mutta silti hyvin ohjauksessa. :)

Ukolla alkoi myös paimennus sujumaan tosi hyvin! Kepin kun otti mukaan niin ei tarvinnut kuin osoittaa sillä, niin rauhoittui meno huimasti! Sain myös Ukkoa vaihtamaan kiertosuuntaa ja jäämään lauman taakse lyhyiksi pätkiksi ajamaan. Siis huippua, kun nyt alkaa toi paimennuskin sujua, vaikka vielähän otetaan sitä harvakseltaan eikä voi vielä alkaa mitenkään tosissaan treenaamaan noin pienen kanssa. I'm happy! :)) Videota tai kuvia ei tullut otettua YHTÄÄN. :( Ukon paimennusta pitäis kyllä saada jo nauhalle, kun alkaa näyttämään hyvältä. ;)

Jerikon kanssa paukutettiin pysähtymistä ja rauhallista ajamaanlähtöä +molempien pillikäskyjä niin paljon, että meinas kumpikin osapuoli kyllääntyä ja hermo mennä. Viimeiseksi tehtiin sitten avoimella pellolla hakuja ja poispäinajoa. Kuljetuksessa kokeilin myös Jerikoa kuinka tajuaisi sitä etäisyyttäkin pitää, jos kesken kuljetuksen yhtäkkiä pysähdyn. Nyt tajusin hyvin ja kävi maahan, mutta näitä pitää harjoitella lisää vilkkaampien lampaiden kanssa, ettei tosiaan puske sellaisiakaan musta ohi. Mutta siis ihan hyvä oivallus. Ja alkoi Jeriko ajamaankin rauhallisemmin ja menemään pillistä maahan ihan hyvin. Ajamiskäskyä jostain syystä Jeriko ei oikein meinaa pillillä mitenkään sisäistää. Ja sitten ne suuntakäskyt, edelleenkin haparointia välillä. En tajua miten Jeriko ei jo opi niitä. Toisaalta voihan se olla sekin, että kun tehdään niin montaa lajia ja on niin paljon käskyjä ylipäätään, että senkin puolesta on hankala erottaa kahta niin samanlaista. Kapasiteetti on aika pitkälti käytettynä.. :D No kyllä se ne vielä oppii. :)

Mutta siis todella touhukas viikonloppu takana! Koirat on nyt aivan poikki ja Jerikon anturat hellänä. Heti kotiin tultua pitikin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen: ensin Jerikon hieronta ja tassujen voitelu, sitten blogin päivitys ja sitten vasta tavaroiden purkaminen.. ;)

Suuren suuri kiitos Marikalle, Kimmolle, Petelle ja Jaanalle!!! :))