Ratatreeni + pentupäivä

Tänään ajeltiin taas Somerolla tekemään Jerikolle ratatreeniä ja Swedu-Astra -pentueen pentupäivää viettämään Ukon sisarusten kanssa. Sääkin suosi meitä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kaiken kaikkiaan oli todella hieno päivä! Kiitos Marikalle, Kimmolle ja Katjalle päivän järjestämisestä! :)

Aloitettiin aamusta ratatreenillä ja Jeriko oli ensimmäisenä vuorossa. Edellisestä paimennuskerrasta on taas aikaa, kun liukkaat kelit ei ole oikein suosineet Mahnalassa paimentamista.. Hieman oli maahanmenot valuvia, mutta sinänsä meni tosi kivasti. Hakulinja sijoittui niin, että lampola jäi siitä vasemmalle, lampailla kova veto sinne. Lähetin siis vasemmalle kaarelle ja kaari oli kyllä tosi hyvä, pullea ja laaja. Jeriko kuitenkin pysähtyi mun nähdäkseni "liian aikaisin", jonnekin kello 10:n ja 11:sta väliin, vähän niin kuin tasapainoon tolppakoirakkona toimivan Kimmon ja Wenjan taakse. Käskin Jerikon sitten uudestaan vasemmalle kello kahteentoista, jonka seurauksena lampaat lähti kohti lampolaa ja jouduin pyytämään Jerikon uudestaan estämään. Jälkikäteen Kimmo kommentoi, että miksi menin Jerikoa siirtämään, kun se pysähtyi juuri oikeaan kohtaan, kun vaistosi lampaiden vedon. Tällä mun arviointivirheellä 20:n pisteen hakukaari tippui ehkä 15:sta pisteen hauksi.. Ehkä pitäisi tosiaan välillä luottaakin koiraansa.. ;)

Omasta mokasta huolimatta saatiin lampaat ihan mallikkaasti lähetystolpalle ja vaikka meinasin itse ensin kävellä siitä ohi, niin myös sen ympäri. Poispäinajoon lähdössä itse taas mokailin, olin kuulemma vähän oudolla linjalla itse siihen nähden mihin olisi pitänyt lähteä.. Siinä sitten hetki hinkattiin ennen kuin päästiin liikkeelle. "Portit" oli vain pienen tikut, jotka näin kirkkaassa auringonpaisteessa vasta, kun lampaat oli jo kohdalla/ohi. Pienet koukerot siis myös tähän kohtaan, mutta päästiinhän niistäkin.
Häkitys ei sitten meinannut onnistua millään, yksi lammas oli sellainen junttura, että aina se sujahti jostain välistä ohi! Muutenkin sama lammas heittäytyi oikein hankalaksi muidenkin kanssa, Wenjakin joutui tekemään kunnolla töitä että sai järkeä taottua sen kalloon. ;) Me jätettiin sitten häkitys toiseen treenivuoroon, kun Jeriko oli jo niin hyvin yrittänyt eikä turhaan kannattanut väkisin yrittää, kun alkoi jo väsyäkin.

Toisella vuorolla "hiukan" jännitti häkityksen yrittäminen, kun oli katsellut kuinka varsinkin tämä yksi lammas ja myös eräs toinen pisti kunnolla hanttiin ja Kimmo ja Wenjakin sai tehdä töitä häkityksen eteen. Päätin kuitenkin uskaltaa yrittää ja katsoin oikein tarkkaan miten Jerikoa käskytän. Niinpä sitten saatiin lampaat ihan ykkösellä sisään, ei nyt silleen suoraa juoksua, mutta sain Jerikon oikeaan kohtaan kaarea pysäytettyä ja siitä askel kerrallaan lampaat painostettua sisään ilman, että edes se yksi reikäpää tuli ohi! ;) Jihuu! Sitten otettiin hakukaaria porukalla toisiltamme. Jeriko teki kaksi aivan törkeän hyvää hakukaarta, sanattomana sydän kurkussa vaan katsoin, että tekeekö se todella niin hienot pulleat kaaret loppuun asti, ja kyllä vaan teki! Toisen onnistuneen hakukaaren jälkeen päätin lopettaa, että varmasti loppuu siihen hienoon onnistuneeseen. :)

Jeriko on kyllä symppis, kun se juoksee hakukaarella, painelee niin lujaa kuin jaloistaan pääsee, vaikka pidemmistä jaloista olisi kieltämättä apua. ;) Mutta siis näkee, että Jeriko todella nauttii paimentamisesta. Ei se ole paimenlinjaisen veroinen, vietti ei ole yhtä vahva ja tulee helpommin pois vietistä heti, kun työt on ohi, mutta show-linjaiseksi kyllä ihan etevä tapaus. Jeriko kyllä osaa yllättää mua, niin kuin nyt noilla hakukaarillaan. Aina se yrittää parhaansa. <3
Valitettavasti kamera ei tullut pellolle vielä tässä vaiheessa mukaan, eikä ole kuvamateraalia Jerikon menosta. Jerikon treenin ajan Ukko odotti oikein hienosti ja rauhassa yksin autossa.. ainakin mun tietääkseni.. ;)

Kahdentoista aikaan paikalle saapuivat muut pentuesisarukset. Oli kyllä kiva nähdä muita pentuja (kuin myös niiden omistajia) ensimmäistä kertaa! Ukko on tässä vaiheessa selvästi muita sisaruksia isompi, useamman sentin korkeampi niin että kauempaakin huomaa kokoeron! Ei taida mikään pieni poika Ukosta jäädä.. ;)
Pentuset pääsi sitten lampaita katsomaan ja Swedu-iskä autteli tarpeen tullen. Ensimmäisellä vuoronsa Ukko aloitti lampaan kakka -välipalalla, ai että kun oli hyvää! ;) Kun siinä vetelin Ukkoa perässä hetken aikaa niin jo alkoi lampaatkin kiinnostamaan. Toisella vuorolla ei kakkapapanat kiinnostaneet enää ollenkaan ja käytiin vaan nopealla visiitillä aitauksessa, kun Ukko lähti heti niin määrätietoisesti lampaiden perään ettei enempää tarvinnut. Ukko jäi myös vuoronsa jälkeen isompien kanssa lampaita kyttämään aidan takaa. Oikein lupaava pikkumies, vasta 11 viikkoa! :) Nyt sitten katsellaan maltilla, että miten se tosta kehittyy. Jos se on helposti hallittavissa vaikka vietti kasvaisikin, niin voidaan jatkaa treenaamista, mutta jos meinaa mennä siihen että pitäis alkaa liikaa raivoamaan, niin sitten pistetään poika tauolle. ;) Seuraavan kerran Ukko pääsee lampaille kuun lopussa.
Sain nyt myös paimennuspillin ja jopa jotain ääntä siitä lähtemään, nyt vaan pillikäskyjä harjoittelemaan! ;)

Roppakaupalla lisää kuvia löytyy klikkaamalla alla olevaa kuvaa. :)

Isoveli treenaa

Tänään käytiin pitkästä aikaa Jerikon kanssa kunnolla treenaamassa. Edellisestä kerrasta on varmaan pari viikkoa (?), mun kohdalla siis tosi pitkä aika! ;)
Jeriko on kyllä niin huippu, se oli niin innoissaan, että vahingossa puri mun sormeen reiän. :D Tehtiin vähän kaikenlaista. Seuraaminen oli aivan priimaa, kontakti ei pudonnut kertaakaan (lukuunottamatta paria aivastusta) vaikka treenattiin kaupan parkkiksella ja välillä tarkoituksella kävelin suuremman häiriön ohi. Todella hienoa seuraamista! :)
Ruutuun lähetyksiä muutama, tosi hyvin haki ruutuun, eipä siinä mitään ongelmaa. Lähinnä ehkä haluaisin vauhtia hieman lisää ruutuun menoon (menee reippaalla laukalla, mutta kovempaakin pääsis), mutta en ole ihan varma miten sitä saisin..?
Luoksetulo pysäytyksineen aivan nappisuoritus, jätin sitten yhteen kertaan. :)
Metallinoutoa tehtiin myös. Tähän kaipaisin myös hieman lisää vauhtia, ja itse laitan perusasennossa omat jalat turhan tiiviisti kiinni, pitää sitten hieman siirtää eteentuloa varten. Pitäis oppia seisomaan jalat hartialevyisesti.. :D Tai vähempikin riittäisi, kun olis edes pieni väli kengänkärkien välissä, että olis tilaa tulla tiiviisti..
Tunnaria kaksi toistoa ja tosi hyvin meni. Liikkeestä istumisessa ekan Jeriko jäi taas seisomaan, tää on varmaan meidän ikuinen heikko lenkki, mutta muuten hyvin vaikka otin väliin seisomisiakin.
Todella kiva oli treenata kunnolla pitkästä aikaa, Jerikokin oli aivan innoissaan. :)

Ollaan tosiaan jonossa tokokokeeseen 28.4, kun se ilmoittautumisen alkaminen meni multa vähän ohi.. :D Jos ei sinne päästä, niin seuraava mahdollisuus olisi 1.5., vapputunnelmissa kokeeseen..? ;) 28.4. olisi myös agilitykisat Lempäälässä, joten voisi olla ihan hyvä ratkaisu muutenkin mennä sinne ja tokokokeeseen sitten vaikka 1.5.

Arki Ukon kanssa on edelleen mennyt tosi mukavasti. Jeriko on alkanut leikittämään Ukkoa melkein jatkuvasti ja on kyllä tosi kiltti ja kärsivällinen leikeissään Ukon kanssa. Ukko saa hyppiä päällä ja nylkyttääkin (paitsi, että mä menen kyllä sitten kieltämään ettei tyhmä tapa vahvistu). :D Kissojen kanssa Ukko on pääasiassa tosi nätisti, mitä nyt pari kertaa on meinannut lähteä perään turhan vauhdikkaasti, mutta uskoo heti kun sanoo.

Tuntuu, että Jeriko on saanut paljon Ukon seurasta vaikka ensin protestoikin. ;) Jeriko tuntuu suhtautuvan vieraisiin koiriinkin paljon kiinnostuneempana ja rennompana nyt, en tiedä mistä johtuu. Kuitenkin aiemmin oli usein hieman epävarma varsinkin hihnassa ja meni vaan ohi ehkä niskakarvoja nostellen, nyt on selkeästi rennompi ja kiinnostunut vieraista koirista ystävällisessä mielessä. Yksi hyvä esimerkki on portugalin vesikoira (leikattu uros) johon ollaan aiemminkin törmätty metsässä ja Jeriko on silloin mennyt vaan pikaisesti ohi. Tänään aamulla törmättiin samaan koiraan kun Ukkokin oli mukana, ja Jeriko oli tosi kiinnostunut tästä koirasta ja heilutteli häntäänsä innoissaan. Olisi lähtenyt tämän koiran kanssa leikkimäänkin. :)
Ja Ukko on tosi reipas ja ystävällinen vieraiden koirien kanssa, nuoleskelee kaikkien huulia. :)

Lisäksi vaikka alkuun tuntui, että Jeriko oli tosi huonosti kuulolla kun Ukko oli mukana lenkillä, niin nyt Jeriko on suorastaan parantanut aikaisempaan tasoon nähden ja herkut maistuu selvästi paremmin, joten myös kävelee hihnassa paremmin rinnalla. Varmaan johtuu siitä, että nyt ei tarvi enää huijata Jerikoa ruuan kanssa "muuten Lalli syö" uhkailuilla, "muuten Ukko syö" on ihan totinen tosi! :DD Paranee olla skarppina tai muuten toinen vie kaikki herkut! ;)
Voi kun mä odotan sitä aikaa, kun molemmat osais oikein nätisti kävellä hihnassa ja pystyis samoille pitkille lenkeille ottaa molemmat. :)

Ukon kanssa ollaan harjoiteltu luopumista ja alkaa ihan ok sujumaan. Lisäksi edelleen toki sitä luoksetuloa ja myös hihnakävelyä siinä mielessä, että palkkailen aina kun Ukko on rinnalla. Ukko kulkee nyt vielä fleksissä, että saa turvallisesti harjoiteltua luoksetuloa ja toisaalta ei tarvi stressata sen hihnakävelyn kanssa. Luulen, että tulos on parempi kun lähdetään näin alkuun tällä, että vaan vahvistan sitä rinnalla kävelyä, mutta ei tarvi puuttua erkaantumiseen. Ei varmaan muuten paljon edettäis ja olis aika stressaavaa toi ulkoilu. ;)

Huomenna on sitten pentupäivä Somerolla ja Jeriko pääsee samalla tekemään ratatreeniä. Hauska nähdä ekaa kertaa muita pentuja ja pentujen omistajia! Varmasti kiva päivä tulossa! :)

Ai niin! Eilen mulla oli aamupäivällä jotenkin huono olo (luulin, että mahatauti iskee) eikä ruoka oikein maistunut vaikka Matti oli paistanut hyviä naudan pippuripihvejä. Pihvit jäi sitten lautaselle keittiön tasolle ja myöhemmin, kun ne oli kadonnut luulin että Matti oli heittänyt ne menemään. Kävi sitten kuitenkin ilmi, ettei ollut eli koirat (Jeriko?) on ne vienyt! Jerikohan on ainut joka sinne yltää, joten ei voi oikein Ukkoakaan syyttää. Mutta koskaan ennen Jeriko ei ole mitään varastanut, kun ei se niin ahne olekaan. Nyt ilmeisesti pitää alkaa kuitenkin olemaan hieman tarkempi mihin ruokia jättää! Mahtoi pihvit sitten koirille maistua, kun oli oikein pippurisia ja suolaisia.. :D

Helppo pentu

Huh, nyt voi huokaista melkein helpotuksesta... ja perään pitää koputtaa puuta.. :D

Kieltämättä itseäkin aavistuksen hirvitti, että mihinköhän sitä taas on ryhdytty, kun pentu tulikin taloon melkein vuosi aiottua aiemmin. Alkoi pikku hiljaa palautumaan mieleen, mitä kaikke pentu ei vielä osaakaan, siis ei yhtään mitään. ;) Kaikki pitää opettaa ja voi sitä siivoamisen määrää mitä pentu teettää! Mutta tämä tuntuukin menevän suht kivuttomasti. :) Jeriko on oikein hyvänä esimerkkinä pennulle <3  ja lisäksi varmaan itse osaan huomattavasti paremmin pennun kasvatuksen kuin mitä Jerikon kanssa.. ;)

Aluksi hieman hirvitti, että tuleeko meille ongelmaa eroahdistuksen kanssa, kun Ukko kipitteli koko ajan perässä ja halusi vessaankin ängetä mukaan. Jerikohan ei ole koskaan sellaista tehnyt vaan päinvastoin on pennusta lähtien aika usein hakeutunut omaan rauhaan nukkumaan. Jerikon kanssa kuitenkin harjoiteltiin yksinoloaoikein kunnolla pitkän kaavan mukaan ja nyt taas Ukko joutui heti maanantaina olemaan pitkän päivän "yksin". Vähän siis jännitti, mutta itse asiassa yksinolo on sujunut oikein mainiosti. Mitään ei ole tuhottu ja kun maanantaina käväisin viemässä pyykkejä kuivumaan ja kuulostelin sitten oven takana ennen kuin palasin, niin ei kuulunut mitään. Aika hienoa jos tää menee näin kivuttomasti! Ehkä Jerikosta kuitenkin on niin paljon seuraa ja turvaa pennulle, kun esimerkillään näyttää ettei tässä mitään kummallista.. :)

Automatkailun kanssa ei myöskään ole ollut mitään ongelmaa, koko pitkän matkan Seinäjoellekin Ukko vaan nukkui kartanlukijan jalkatilassa. Lisäksi täytyy sanoa, että Ukko uskoo tosi pienestä. Siinäkin jalkatilassa alkuun meinasi pari kertaa nousta penkille, mutta kun työnsin takaisin niin kävi vaan nukkumaan ja oli siinä koko matkan eikä paljoa päätä edes nostanut, kun Ilona tuli paikalle istumaan. :D

Matkan alku oli vaan muuten hieman hankalampi ja matka siitä venähtikin, kun Tampereella oli hirveä lumimyräkkä ja rantatie aivan tukossa (Särkänniemen kohdalle tullessa kaksi rekkaa rinnakkain jumissa). Kierrettiin lopulta Epilän kautta, että päästiin varmasti ruuhkan ohi ja sitten oli vielä lumipyryä ja pimeetä pitkän matkaa. Hämeenkyrön jälkeen kuitenkin yhtäkkiä kirkastui ja tiekin oli aivan kuiva, joten pääsi vähän lujempaa painattamaan ettei matka ihan älyttömästi venynyt!

Täällä Seinäjoellakin on mennyt kyllä aivan mainiosti. Ukko asettui sen kummempaa pohtimatta taloksi. Tässäkin varmasti Jerikosta apua, kun se on niin rento. :) Tänään aamulla Ukko jäi vielä vahingossa ihan oikeasti yksin hetkeksi, kun olin Jerikon kanssa lenkillä ja kämppis olikin ehtinyt jo lähteä. Mutta ei oven takaa kyllä kuulunut yhtään mitään ja kun tultiin sisään niin Ukko makasi vaan lattialla. :) Mitään ei ole tuhottu ainakaan toistaiseksi.

Jeriko on myös heltynyt Ukolle. Välillä leikittelee pitkät pätkät lattialla kierien. :D Tässä video minkä kuvasin kotona, näitä olis enemmänkin jos vaan jaksais kuvata tota samaa touhua uudestaan ja uudestaan :D

Kyllä Jeriko edelleen kuriakin pitää ja selvästi päättää milloin haluaa leikkiä, mutta tosi hyvinhän niillä jo nyt menee. Eikä se haittaa jos vähän pitää pentua aisoissa.. ;)

Ukko on tässä vaiheessa ollut aika lailla vapaasti, mutta opetellut hieman käytöstapoja, ruokakupilla ja ovella istumista sekä luoksetuloa nimellä kutsuen. Tosi hyvin kyllä reagoi kutsuihin. Paljoa ei olla vielä autotien vartta kävelty, mutta sen verran kun ollaan niin olen naksutellut autoista samaan tyyliin kuin ollaan Jerikolle vastaehdollistettu. Eiköhän toimi tämänkin kanssa. :) Pikku hiljaa pitäis alkaa ihan oikeasti opettamaan käskyjäkin. ;)

Ukko tossa äsken alkoi ihan tosissaan vaanimaankin Jerikoa, kun Jeriko oli vesikupilla. Hiipi oikein askel kerrallaan ja sitten ihan vieressä syöksyi! :D Onpa kyllä hauska nähdä kuinka toi lampaille syttyy, kun tollasia elkeitä on jo noin pienenä.. :)

Sunnuntaina mennäänkin Somerolle pentupäivää viettämään ja Jeriko pääsee tekemään ratatreeniä. :) Ukko varmaan käy lampaita katsomassa, mutta ei varmasti vielä mitään niistä sano. 29. päivä on meidän paimennuspäivä ja katsotaan sitten, silloinkin Ukko on vielä tosi pieni. Kesän aikana kuitenkin käydään varmasti ahkerasti paimentamassa Jerikon kanssa ja Ukko pääsee samalla katsomaan. Loppukesästä varmaan alkaa sitten jo näkyäkin millainen paimen mulla on käsissäni. ;)

Toi Tampereen lumimyräkkä kyllä ärsyttää! Mä kun olin jo ihan innoissani, että pian on kentät sulia ja pääsee kunnolla Jerikon kanssa treenaamaan! Ja metsät sais kans sulaa, että pääsis jälkeä ja esineruutua tekemään. Jottei teksti loppuisi valitukseen, niin tässä vielä loppukevennykseksi kuva meidän pojista. <3

Tervetuloa hullunmyllyyn

Onpa ollut aikamoinen viikonloppu. Eilen pitkä päivä kisoissa ja tänään oli Matin isän 60-vuotis synttärit. Koirat meni hoitoon mun äidin ja pikkusiskojen luokse ja hyvää hoitoa oli saanutkin. Monen monta lenkkiä. :) Oli varmasti myös hyvää harjoitusta yksinoloon, kun aluksi tuntui että Ukko on kovastikin meissä kiinni ja aidan taakse jäämisestäkin nosti metelin, mutta hoitoon jäi ainakin ihan reippaasti. :)

Synttäri reissun jälkeen mentiin kylään Saran ja Vellun luokse, ja Ukkeli pääsi leikkimään kaksi kuukautta vanhemmat Julma-pennun kanssa. Pojat tuli oikein hienosti juttuun ja kivat oli painileikit. Tässä nyt sitten pari kuvaa leikeistä ulkona.

Ukko jäi myös sisälle Vellun ja Julman kanssa, kun me tehtiin Saran kanssa "aikuisten koirien lenkki". Reipas pentu oli ollut ja paininut vaan Julman kanssa innoissaan. :)

Jerikokin alkaa hieman heltyä pennulle. Takaluukusta puuttui Jerikon häkki, kun olin ottanut sen pois Hyvinkään reissua varten, että kaikki koirat mahtuu (Sentti, Ronja, Bella ja Jeriko) enkä ollut ehtinyt laittaa takaisin ennen kylään lähtöä. Jeriko on aikas omistushaluinen takaluukusta, mutta ihan hyvin oli siellä pennun kanssa. Taustapeilistä ihmettelin, että kävikö Jeriko ihan tosissaan maatekin siellä, kun päätä ei enää näkynyt. Kylästä lähtiessä Jeriko myös antoi Ukkelin nuolaista naamaansa ilman minkäänlaisia örinöitä tai irvistyksiä. Nyt Ukko tossa leikkii leluilla ja Jeriko katselee ihan kiinnostuneena. Edelleen välillä murisee itsekseen, mutta alkaa selvästi pehmetä, kyllä se siitä. ;)