Tänään sitten korkattiin voittaja-luokka Pieksämäellä, tuomarina Riikka Pulliainen. Tuija lähti matkaseuraksi ja mentiin jo torstaina Tuijan vanhempien luoksi Leppävedelle yöksi, sieltä sitten aamulla loppumatka Pieksämäelle. Oli kyllä mukava näin, ei tarvinnut ihan kukonlaulun aikaan herätä. Tosin nukuin kyllä hieman huonosti, kun näin koko ajan unta, että ollaan jo myöhässä ja heräilin katsomaan kelloa! :D
Koepaikalla oltiin hyvissä ajoin, noin 45 minuuttia ennen suunniteltua luokan alkua. Hyvä niin, koska paikkamakuut alkoikin reilu puoli tuntia etuajassa! Onneksi me oltiin viimeisessä (kolmannessa) ryhmässä, niin ehti siinä hetken vielä rauhoittua. Jerikolla oli kyllä tosi hyvä vire, rauhoittui hyvin ja paikkamakuuseen mennessä oli hyvin kontaktissa. Ensimmäisellä käskyllä alas ja ylös. Makuun aikana Jeriko oli hieman heilutellut häntää vieruskaverille (aussiuros), puheista päätellen paljonkin, mutta videolta katsottuna itse asiassa hännän heiluttelu oli hyvin vähäistä, pari huiskausta silloin tällöin, ei todellakaan mitenkään sen oloisena, että lähtisi leikkimään, kunhan morjesteli. ;)
Paikkamakuusta pisteitä 9,5.
Seuraaminen 6,5: Jeriko oli ihan sika hyvässä vireessä ennen kehää, kun nakin kanssa työstin, ihan hiljaa oli ja tosi hyvässä kontaktissa, mutta kehässä alkoi taas ääntely. Ei nyt mitään mahdottoman kovaa, mutta hiljaa jatkuvasti jurnutti. Ääntelyn minimoimiseksi olin ajatellut, etten käskytä lisäkäskyjä vauhdin muuttuessa, mutta sitten meni haahuiluksikin. Hiekkapohja oli Jerikolla uusi tuttavuus ja ilmeisesti täynnä mielenkiintoisia hajuja. Ei todellakaan mitään Jerikon parasta seuraamista. Puolessa välissä annoin sitten kuitenkin juoksuun lähtiessä uuden käskyn, että tulisi paremmin mukana ja sitten selkeästi paransikin.
Istuminen seuraamisen yhteydessä 0: Jäi seisomaan. Tää on kyllä hassu, kun jo viime kesänä BH-kokeessa Jeriko on tehnyt ton ihan varmasti, mutta nyt taas on käynyt epävarmaksi. Ja toisaalta kuitenkin välillä nytkin tekee tosi hyvin istumisia eikä yhtään arvo (ennen yksilöliikkeitä pyysin pihalla kerran ja heti oikein), mutta sitten välillä taas arpoo. Paljon on kiinni omasta käskyttämisestäkin, että millä äänensävyllä ja painotuksella sen sanon, mutta nyt mielestäni sanoin sen niin kuin pitäiskin, mutta silti meni väärin..
Luoksetulo 9,5: Tosi hyvät pysäytykset. En itse asiassa ole edes varma mistä puolikas piste lähti.
Ruutu 9: Jeriko meinasi ruudussakin jotain hajua haistaa ja jäi aivan ruudun reunaan, en kuitenkaan uskaltanut antaa uutta käskyä, koska en ollut yhtään varma mihin suuntaan se sitten lähtisi, käskin vaan maahan ja siellähän se oli, aivan rajalla, mutta kuitenkin sisällä! :D Seuraamaan tuli hyvällä vauhdilla ja hyvin jarrutti viereen.
Hyppynouto 8: Kapula oli sellainen ohjatun noudon kapula. Ei olla tällaisella harjoiteltu kuin joskus muutama toisto 1-1,5 vuotta sitten, Jeriko katsoi murto-osa sekunnin ajan, että "mikä tää on", mutta nappas suuhun ja toi hyvin. Ja luovutti heti ensimmäisellä!!! :D Ennakoi perusasentoon siirtymisen liikkurin käskystä.
Metallinouto 9: Otin tässä ihan reippaasti itselleni aikaa kapulan lämmittämiseen. Muutaman suorituksen näki, kun ohjaaja lähti heittämään heti kun kysyttiin ja nouto meni plörinäksi, kun oli vielä niin kylmä ja ällö. Lämmitin siis vielä hetken liikkurin kysymyksen jälkeen ja heitin vasta kun tuntui, että on tarpeeksi lämmin. Ravilla toi takaisin, mutta hyvä pito, luovutus ja siisti nouto.
Tunnistusnouto 0: Harmin harmi! :( Jeriko nosti oman, tiputti sen, haisteli vääriä ja otti yhden suuhun, luopui siitä ja toi oman.
Kaukkarit 7: Etukäteen olin ihan varma, että Jeriko ei nouse ollenkaan ja nollaa tän liikkeen! Mutta kävikin päin vastoin, tuplakäsky maahanmenoon, kaikki nousut yhdellä käskyllä ja täysin puhtaasti, ei liikkunut yhtään, mutta viimeinenkin maahanmeno tuplakäskyllä! :D Harmi juttu, mutta jos olisi nousut uupunut, niin olisin ollut siitä enemmän hermona, koska ne on ennenkin jökittänyt. Tää oli nyt vaan joku "työtapaturma". Ja tuomari kehui Jerikon tekniikkaa. :)
Kokonaisvaikutus 8: Ihan hyvä, mutta välillä Jeriko jäi liikkeiden välissä haistelemaan sitä maata. Ei siis mitään Jerikon parasta työskentelyä.
Yhteistulos siis 208 pistettä ja VOI3-tulos. Ei siis mennyt ihan putkeen, mutta ei nyt ihan perseelleenkään. Olin ihan varma, että kaukkarit nollaantuu ja ettei Jeriko luovuta kapuloita ensimmäisellä eikä välttämättä toisellakaan, mutta ne meni hyvin. Eli ei tarvitse niin paljon harmitella, sattuneet virheet oli sellaisia, että ne nyt vaan treenataan, ei suurempia paineita. :) Liikkeestä istumiseen aion ottaa virittelyn käyttöön, että Jeriko osaisi paremmin ennakoida mikä jäävä on tulossa. Tunnarin kanssa vahvistetaan oman nostamista, heti kun oma nousee NAKS, ja palkka mun luota, että jäis toi väärien tarkistaminen. Hassu, kun on alkanut tollaista tehdä, kun pitkään teki aivan puhtaita toistoja, että heti kun oma löysi niin toi sen. Mutta siis toisaalta tiedän, että se on ihan saavutettavissa, enemmän tarvii siis vaan naksutella oman merkkaamista. :)
Ja sitten se ääntely... Sen kanssa edelleen taistellaan, olin jo toiveikas ennen kehää, ettei Jeriko ääntelis kun oli niin hyvä vire, mutta kyllä se sitten kehässä taas nousi. Treeneissä jatkossa palkkaan Jerikoa seuraamisesta hillitymmin, tai ainakin ensin aina kokeenomaisesti silittäen ja sitten vasta lelu. Ja lelua aletaan pitämään "takapalkkana", tässä tällä viikolla treenatessa huomasin, että Jeriko kokoaa itseään paljon paremmin kun palkka jää taakse. Jostain syystä en sitä sitten kokeessa kuitenkaan muistanut/uskaltanut tehdä, kun on niin tuore havainto.. Mutta siis näillä jatketaan, kyllä Jeriko pystyy olemaan hiljaa, itse olen mokaillut tän koulutuksen kun on ikinä ylipäätään päässyt aloittamaan tollasen. Mutta siis hiljaisuus on ihan saavutettavissa, onhan ääntely jo vähentynyt kuitenkin paljon siitä mitä se oli pahimmillaan, treenejä siis jatketaan. :)
Tuija oli tosiaan mukana ja kuvasikin kokeen, mutta kun on vieras kamera niin kaikki ei mene ihan nappiin, tarkennus oli nyt osunut aitaan kehän laidalla, eikä liikkeistä kauheasti saa selvää. Siksi ei nyt videoita näytillä. Sen verran kuitenkin näen itse niistä, että videot ajaa tehtävänsä, iso kiitos Tuijalle joka tapauksessa seurasta ja Tuijan vanhemmillle kiitos majoituksesta ja ruuista! Käytiin myös kokeen jälkeen Halmialan Marjon luona kahvilla, kiitos Marjo kahveista ja herkullisesta mutakakusta! ;)
Ps. Pieksämäen liikkuri on vähän hassu.. ;)
perjantai 6. tammikuuta 2012
tiistai 3. tammikuuta 2012
Tavoitteita vuodelle 2012
En aluksi meinannut mitään tavoitteita alkaa listaamaan, mutta sosiaalisen paineen vuoksi teen sen kuitenkin. ;)
Se nyt on sanomattakin selvää, että toivon että koira pysyy terveenä jne., se on siis kuitattu tällä. Lyhyesti virsi kaunis:
Toko: EVL-luokan korkkaaminen, ykkös-tulokseen/tuloksiin toki tähdätään.. Toivon mukaan ei jumituta siis koko vuodeksi VOI-luokkaan! ;)
Agility: Kakkosiin tai jopa kolmosiin siirtyminen.
Paimennus: PPR ja PAIM1, runsaasti paimennustreeniä kesän aikana ja ehkä jopa PAIM2 loppusyksystä.. ehkä...
Jälki: Loppukesästä ehkä kokeeseen ja JK1..
Tarkoitus olisi myös käyttää Jeriko luonnetestissä ehkä huhtikuun tietämillä...
Mitä sitten saavutettiin kuluneena vuonna? Mitään tällaisia varsinaisia tavoitteita en ollut silloin asettanut, pitkin hampain tein sen nytkin. Lähinnä treenailtiin ja sitten jossain vaiheessa tajusin, että ollaan melko valmiita ja ilmoittauduin kokeisiin. :D Ilman varsinaisia tavoitteitakin pärjättiin kuitenkin ihan hyvin. :)
Tokoura korkattiin 30.1.2011 Porissa. Silloin nollaantuneesta paikkamakuusta huolimatta ykköstulos. Tämän kokeen jälkeen ongelma paikkamakuun kanssa jäikin vähän päälle (Jeriko tykkäsi lähteä tyttöjä moikkaamaan), käytiin yksi ALO0 hakemassa (pisteet olisi kait riittäneet ALO3:seen, mutta paikkamakuusta kun lähti muita häiriköimään niin tuli nolla), ja yhden kokeen peruin vaikkei rahoja takaisin saanutkaan. Sitten sitä treenailtiin pitkän aikaa avointa luokkaa varten. Avoin luokka korkattiin 14.6. AVO2-tuloksella, perään toinen AVO2 ja AVO3, kaukkareissa jumittaminen nousi ongelmaksi. Lopulta saatiin sekin kuntoon, ja AVO1:set tuli sitten peräkkäisistä kokeista. Ihan tyytyväinen olen siis. :)
BH-koe suoritettiin myös hyväksytysti.
Agility-harrastus aloitettiin syksyllä Hanna Löytynojan ryhmässä ja talven aikana varattiin myös oma vuoro. Kisakentille lähdettiin 25.8., Jeriko siis 1 v 8 kk. Heti ensimmäisissä kisoissa alkaen nolla on ollut useasti kiinni yhdestä riman tiputuksesta, joten ilman nollia päättyi tämä vuosi. Kuitenkin ihan tyytyväinen olen edistymiseen myös tällä saralla, vaikka loppuvuodesta tajusin kuinka paljon puutteita vielä onkin. Mutta me kehitytään. :)
Paimennus aloitettiin hiljakseen jo syksyllä 2010, noin kerran kahdessa kuussa tahdilla. Kuluneen vuoden aikana treenitahti on kiihtynyt, talven aikana käytiin treenailemassa noin kerran kuussa Somerolla, kesällä parhaimmillaan pari kertaa viikossa. Päästiin myös treenaamaan kaverin vanhempien kotieläintilalle, jossa aloitettiin aikuisten uuhien kesyttäminen. Koiraan tottumattomat aikuiset uuhet olikin odotettua vaikeampia, ensimmäinen hyökkäys päälle tuli yllätyksenä niin koiralle kuin ohjaajalle. :D Yllätyksenä tuli myös se, kuinka hyvin Jeriko piti paikkansa ja luki lampaita, uskalsi antaa painetta kun piti ja näyttää pullikoiville isoille lampaille kuka käskee, ja ennen kaikkea kehittyi kesän aikana huimasti! Kehitykseen paimennuksessa olen kaikkein eniten tyytyväinen vaikkei mitään tulosta vielä olekaan. :)
Jäljestyksen suhteen ollaan menty vaihtelevasti, välillä motivaatio on ollut aivan hakusessa, mutta loppukesästä olin kovastikin innostunut metsässä rämpijä ja Jerikokin kehittyi hyvin. Sitten tuli mun oma jalkaleikkaus joka esti metsässä kulkemisen juuri kun olisi ollut suurin motivaatio ja parhaat säät. Jäljestykset sitten jäi ensi kesään. Olen kuitenkin toiveikas Jerikon loppukesän kehityksen vuoksi, ensi kesänä jos motivaatiota riittää ja kesän aikana muilta lajeilta (lue: paimennus, paimennus, paimennus) ehditään jälkeä treenaamaan, niin loppukesästä voisi ajatella menevänsä jälkikokeeseen. PK-hyppy on varmaan se suurin haaste meille..
Käytiinhän me muutamissa näyttelyissä, niistä ei menestystä herunut. Lohdutukseksi sain kuulla viisaita sanoja; "Brains before beauty", ja toden totta näyttelytulokset ei minulle juuri merkkaa. Näytelmät on siis varmaan nyt nähty, vaikka en nyt ihan täysin mahdottomana vaihtoehtona pidä sitä, että joskus jossain kävisi. Toisaalta kysyn itseltäni, että "miksi", enkä oikein osaa sanoa mitään syytä miksi näyttelyissä pitäisi käydä.. Joten saas nähdä, don't hold your breath! ;)
Se nyt on sanomattakin selvää, että toivon että koira pysyy terveenä jne., se on siis kuitattu tällä. Lyhyesti virsi kaunis:
Toko: EVL-luokan korkkaaminen, ykkös-tulokseen/tuloksiin toki tähdätään.. Toivon mukaan ei jumituta siis koko vuodeksi VOI-luokkaan! ;)
Agility: Kakkosiin tai jopa kolmosiin siirtyminen.
Paimennus: PPR ja PAIM1, runsaasti paimennustreeniä kesän aikana ja ehkä jopa PAIM2 loppusyksystä.. ehkä...
Jälki: Loppukesästä ehkä kokeeseen ja JK1..
Tarkoitus olisi myös käyttää Jeriko luonnetestissä ehkä huhtikuun tietämillä...
Mitä sitten saavutettiin kuluneena vuonna? Mitään tällaisia varsinaisia tavoitteita en ollut silloin asettanut, pitkin hampain tein sen nytkin. Lähinnä treenailtiin ja sitten jossain vaiheessa tajusin, että ollaan melko valmiita ja ilmoittauduin kokeisiin. :D Ilman varsinaisia tavoitteitakin pärjättiin kuitenkin ihan hyvin. :)
Tokoura korkattiin 30.1.2011 Porissa. Silloin nollaantuneesta paikkamakuusta huolimatta ykköstulos. Tämän kokeen jälkeen ongelma paikkamakuun kanssa jäikin vähän päälle (Jeriko tykkäsi lähteä tyttöjä moikkaamaan), käytiin yksi ALO0 hakemassa (pisteet olisi kait riittäneet ALO3:seen, mutta paikkamakuusta kun lähti muita häiriköimään niin tuli nolla), ja yhden kokeen peruin vaikkei rahoja takaisin saanutkaan. Sitten sitä treenailtiin pitkän aikaa avointa luokkaa varten. Avoin luokka korkattiin 14.6. AVO2-tuloksella, perään toinen AVO2 ja AVO3, kaukkareissa jumittaminen nousi ongelmaksi. Lopulta saatiin sekin kuntoon, ja AVO1:set tuli sitten peräkkäisistä kokeista. Ihan tyytyväinen olen siis. :)
BH-koe suoritettiin myös hyväksytysti.
Agility-harrastus aloitettiin syksyllä Hanna Löytynojan ryhmässä ja talven aikana varattiin myös oma vuoro. Kisakentille lähdettiin 25.8., Jeriko siis 1 v 8 kk. Heti ensimmäisissä kisoissa alkaen nolla on ollut useasti kiinni yhdestä riman tiputuksesta, joten ilman nollia päättyi tämä vuosi. Kuitenkin ihan tyytyväinen olen edistymiseen myös tällä saralla, vaikka loppuvuodesta tajusin kuinka paljon puutteita vielä onkin. Mutta me kehitytään. :)
Paimennus aloitettiin hiljakseen jo syksyllä 2010, noin kerran kahdessa kuussa tahdilla. Kuluneen vuoden aikana treenitahti on kiihtynyt, talven aikana käytiin treenailemassa noin kerran kuussa Somerolla, kesällä parhaimmillaan pari kertaa viikossa. Päästiin myös treenaamaan kaverin vanhempien kotieläintilalle, jossa aloitettiin aikuisten uuhien kesyttäminen. Koiraan tottumattomat aikuiset uuhet olikin odotettua vaikeampia, ensimmäinen hyökkäys päälle tuli yllätyksenä niin koiralle kuin ohjaajalle. :D Yllätyksenä tuli myös se, kuinka hyvin Jeriko piti paikkansa ja luki lampaita, uskalsi antaa painetta kun piti ja näyttää pullikoiville isoille lampaille kuka käskee, ja ennen kaikkea kehittyi kesän aikana huimasti! Kehitykseen paimennuksessa olen kaikkein eniten tyytyväinen vaikkei mitään tulosta vielä olekaan. :)
Jäljestyksen suhteen ollaan menty vaihtelevasti, välillä motivaatio on ollut aivan hakusessa, mutta loppukesästä olin kovastikin innostunut metsässä rämpijä ja Jerikokin kehittyi hyvin. Sitten tuli mun oma jalkaleikkaus joka esti metsässä kulkemisen juuri kun olisi ollut suurin motivaatio ja parhaat säät. Jäljestykset sitten jäi ensi kesään. Olen kuitenkin toiveikas Jerikon loppukesän kehityksen vuoksi, ensi kesänä jos motivaatiota riittää ja kesän aikana muilta lajeilta (lue: paimennus, paimennus, paimennus) ehditään jälkeä treenaamaan, niin loppukesästä voisi ajatella menevänsä jälkikokeeseen. PK-hyppy on varmaan se suurin haaste meille..
Käytiinhän me muutamissa näyttelyissä, niistä ei menestystä herunut. Lohdutukseksi sain kuulla viisaita sanoja; "Brains before beauty", ja toden totta näyttelytulokset ei minulle juuri merkkaa. Näytelmät on siis varmaan nyt nähty, vaikka en nyt ihan täysin mahdottomana vaihtoehtona pidä sitä, että joskus jossain kävisi. Toisaalta kysyn itseltäni, että "miksi", enkä oikein osaa sanoa mitään syytä miksi näyttelyissä pitäisi käydä.. Joten saas nähdä, don't hold your breath! ;)
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Vuoden ensimmäiset treenit
Tehtiin tänään omalla parkkipaikalla pieni treeni ennen kuin lähdettiin lenkille Tean kanssa. Treenattiin hyppynoudon palautusta vinoista kulmista. Nyt Jerikoa ei saanut hämättyä millään realistisilla tai liioitellunkaan vinoilla kulmilla, suoritti hypyn erehtymättä. :)
Tunnarista luin juuri koeohjeesta, että ohjaaja saa itse päättää näkeekö koira kapuloiden asettelun. Olen jotenkin luullut, että sääntö sanoisi, että pelkkä ohjaaja kääntyy, koska olen nähnyt liikettä suoritettavan lähinnä sillä tavalla. Itse kokisin kuitenkin luontevammaksi tehdä niin, että Jeriko kääntyy mukana, koska: 1. mun pitää erikseen käskyttää että saan Jerikon jäämään paikoilleen kun luonnostaan yrittää seurata käännöksessä, 2. jos Jeriko ei itsekään näe kapuloiden asettelua, niin ei ainakaan voi tulla kiusausta käyttää pelkästään silmäänsä vaan nenän on pakko olla auki.
No, nyt tehtiin harjoitusta sitten niin, että Jeriko kääntyi myös selin. Jeriko on nyt parilla viime kerralla tehnyt niin, että nostaa oman, mutta haistelee vielä muut läpi tai saattaa pudottaa oman, käydä muut läpi ja tuoda sitten taas oman. Jos oma tolleen tippuu suusta niin siitähän lähteekin sitten jo pisteitä. Olin sitten ajatellut, että pitää vahvistaa sitä, että kun oma löytyy niin muut voi unohtaa, naksauttamalla heti nostaa oman. Unohdin tämän sitten aluksi ja ensimmäinen toisto olikin sitten juuri sellainen, että Jeriko nosti ensin oman, sitten pudotti sen ja haisteli loput läpi, ja nosti sitten taas oman uudestaan. Kaksi muuta toistoa tehtiinkin sitten niin, että Tea naksautti kun Jeriko nosti oman. Tällaisia harjoituksia nyt ennen koetta sitten vielä lisää.
Ruutuun meni heti ensimmäisellä ihan oikein, tosin sinne ruudun reunaan, mutta ihan kyllä nauhojen sisäpuolelle. Itse vaan tykkäisin, että olisi keskellä eikä niin lähellä reunaa, jatkossa tehdään siis toistoja myös alustan kanssa niin, että vahvistetaan sitä keskustaan menemistä. Toisella toistolla vähän lähemmäksi keskustaa menikin ja jätin sitten siihen.
Metallikapulan pitoa sitten myös. Tosi hyvin kyllä Jeriko piti. Mulle tuli myös mieleen, että kun EVL:ssä on hyppynouto metallilla, niin nousisiko siinä niin kierrokset, ettei metalli haittaa? Ja jos nousee, niin olisiko siitä hyötyä jo voittajaan oikean fiiliksen hakemisessa? Niinpä sitten tein metallilla hyppynoudon ja ihan sikahyvin meni, tosi tukeva ote ja kaiken lisäksi Jeriko ei meinannut luovuttaa kapulaa mulle, irrotti vasta kolmannella käskyllä! :D :D Siis ei mikään kiva juttu sinänsä, koska tää irrottaminen on kyllä hieman ongelmallista muutenkin ja vähän pelottaa, että tekee kokeessa vähintäänkin puukapulalla ton, mutta metallin kanssa siinä mielessä erittäin positiivista, että nyt löytyi ainakin se oikein fiilis mitä olen hakenut. Nyt sitten vaan luovutusten hinkkaamista. ;)
Vähän myös seuraamista tehtiin. Aivan pienen pientä ääntä meinasi välillä tulla, mutta pysäytin sitten ja jatkettiin kun oli hiljaa. Pari kertaa siis aivan hiljainen ääni ja sitten olikin hiljaa.
Lenkin lomassa tuli niin hyvä paikka tehdä esineruutu, että tehtiinpä sekin. Tallattiin ehkä noin 35x50 alue, saattoi olla myös syvempi. Tea vei hanskansa takarajalle. Jerikolla on kyllä alkanut myös esineruudussa odotellessa kierrokset nousemaan, alkaa joku ihme palosireeni soimaan, mutta nyt puutuin siihenkin. Lähti kuin tykin suusta ja suoraan takarajalle, siellä pari kierrosta kun tarkensi ja hanska löytyi alta 10 sekunnin. Siihen jätettiin, halusinkin tällaisen helpon harjoituksen väliin, kun viime kerroilla on joutunut työskentelemään enemmän.
Oikein onnistuneet ja kivat treenit siis tälle päivälle. Ja limakin lähti vähän irtoamaan, eli eiköhän tässä huomenna taas olla jo ihan hyvässä kunnossa. :)
Tunnarista luin juuri koeohjeesta, että ohjaaja saa itse päättää näkeekö koira kapuloiden asettelun. Olen jotenkin luullut, että sääntö sanoisi, että pelkkä ohjaaja kääntyy, koska olen nähnyt liikettä suoritettavan lähinnä sillä tavalla. Itse kokisin kuitenkin luontevammaksi tehdä niin, että Jeriko kääntyy mukana, koska: 1. mun pitää erikseen käskyttää että saan Jerikon jäämään paikoilleen kun luonnostaan yrittää seurata käännöksessä, 2. jos Jeriko ei itsekään näe kapuloiden asettelua, niin ei ainakaan voi tulla kiusausta käyttää pelkästään silmäänsä vaan nenän on pakko olla auki.
No, nyt tehtiin harjoitusta sitten niin, että Jeriko kääntyi myös selin. Jeriko on nyt parilla viime kerralla tehnyt niin, että nostaa oman, mutta haistelee vielä muut läpi tai saattaa pudottaa oman, käydä muut läpi ja tuoda sitten taas oman. Jos oma tolleen tippuu suusta niin siitähän lähteekin sitten jo pisteitä. Olin sitten ajatellut, että pitää vahvistaa sitä, että kun oma löytyy niin muut voi unohtaa, naksauttamalla heti nostaa oman. Unohdin tämän sitten aluksi ja ensimmäinen toisto olikin sitten juuri sellainen, että Jeriko nosti ensin oman, sitten pudotti sen ja haisteli loput läpi, ja nosti sitten taas oman uudestaan. Kaksi muuta toistoa tehtiinkin sitten niin, että Tea naksautti kun Jeriko nosti oman. Tällaisia harjoituksia nyt ennen koetta sitten vielä lisää.
Ruutuun meni heti ensimmäisellä ihan oikein, tosin sinne ruudun reunaan, mutta ihan kyllä nauhojen sisäpuolelle. Itse vaan tykkäisin, että olisi keskellä eikä niin lähellä reunaa, jatkossa tehdään siis toistoja myös alustan kanssa niin, että vahvistetaan sitä keskustaan menemistä. Toisella toistolla vähän lähemmäksi keskustaa menikin ja jätin sitten siihen.
Metallikapulan pitoa sitten myös. Tosi hyvin kyllä Jeriko piti. Mulle tuli myös mieleen, että kun EVL:ssä on hyppynouto metallilla, niin nousisiko siinä niin kierrokset, ettei metalli haittaa? Ja jos nousee, niin olisiko siitä hyötyä jo voittajaan oikean fiiliksen hakemisessa? Niinpä sitten tein metallilla hyppynoudon ja ihan sikahyvin meni, tosi tukeva ote ja kaiken lisäksi Jeriko ei meinannut luovuttaa kapulaa mulle, irrotti vasta kolmannella käskyllä! :D :D Siis ei mikään kiva juttu sinänsä, koska tää irrottaminen on kyllä hieman ongelmallista muutenkin ja vähän pelottaa, että tekee kokeessa vähintäänkin puukapulalla ton, mutta metallin kanssa siinä mielessä erittäin positiivista, että nyt löytyi ainakin se oikein fiilis mitä olen hakenut. Nyt sitten vaan luovutusten hinkkaamista. ;)
Vähän myös seuraamista tehtiin. Aivan pienen pientä ääntä meinasi välillä tulla, mutta pysäytin sitten ja jatkettiin kun oli hiljaa. Pari kertaa siis aivan hiljainen ääni ja sitten olikin hiljaa.
Lenkin lomassa tuli niin hyvä paikka tehdä esineruutu, että tehtiinpä sekin. Tallattiin ehkä noin 35x50 alue, saattoi olla myös syvempi. Tea vei hanskansa takarajalle. Jerikolla on kyllä alkanut myös esineruudussa odotellessa kierrokset nousemaan, alkaa joku ihme palosireeni soimaan, mutta nyt puutuin siihenkin. Lähti kuin tykin suusta ja suoraan takarajalle, siellä pari kierrosta kun tarkensi ja hanska löytyi alta 10 sekunnin. Siihen jätettiin, halusinkin tällaisen helpon harjoituksen väliin, kun viime kerroilla on joutunut työskentelemään enemmän.
Oikein onnistuneet ja kivat treenit siis tälle päivälle. Ja limakin lähti vähän irtoamaan, eli eiköhän tässä huomenna taas olla jo ihan hyvässä kunnossa. :)
Uusi vuosi 2012
Pitihän mun tietenkin kipeäksi tulla uudeksi vuodeksi. Torstaina alkoi nuha ja kurkkukipu, mutta aattelin että tää on joku ihan perus pikku flunssa ja lähdin perjantainakin töihin vaikka aamulla oli vähän heikko olo. Jouduinpa sitten lähtemään kesken päivän kotiin, kun iski sellainen heikotus ja huono olo, ettei pystynyt enää olemaan. Äkkiä kotiin ja nukkumaan peiton alle, mutta parin tunnin nukkumisesta huolimatta ihan kuollut olo ja kuumekin nousi ensimmäistä kertaa aikoihin. En muista koska olisi viimeksi ollut noin kipeä olo.. Hädässä taas ystävä tunnetaan: Tuija otti Jerikon mukaansa lenkille ja Jeriko pääsi sitten Ronjan kanssa juoksemaan 1,5 tunnin lenkillä. Aattoaamuna mulla oli edelleen vähän kuumetta ja Tuija otti Jerikon taas mukaansa. KIITOS TUIJA! :)
Päivän aikana olo parani huomattavasti ja kuume laski. Tuija oli kutsunut luoksensa niin, että Jerikokin sai tulla mukaan, mutta Matti jäi kotiin omien kavereidensa kanssa. Me matkustettiin sitten bussilla Jerikon kanssa Tuijalle. Käytin koirat parinkymmenen minuutin lenkillä ulkona viiden-kuuden välillä kun tulin Tuijalle. Ulkona paukkui jo aika lailla, ja varsinkin yhdessä kohtaa reitin varrella ammuttiin innokkaasti raketteja ja räjäyteltiin paukkuja. Koirat oli niin kuin ei mitään. Tuntui ettei Jeriko edes huomannut koko paukkuja haisteluiltaan, Ronjan leikittämisiltään ynnä muilta. Ei noteerannut niitä mitenkään, oli sitten pelkkä paukku tai taivaalla välkähtävä raketti. Kotiin käveltiin yhden jälkeen (matkaahan Tuijalta meille on se noin 2 km). Silloinkin toki vielä paukkui eikä vaikuttanut Jerikoon mitenkään. Päätin sitten uhmata kohtaloa ja seisahduin paikoilleen tekemättä mitään ja odottamaan paukkua. Jeriko istui ja katsoi jonnekin, ja pamahduksen kohdalla oli taas niin kuin ei huomaiskaan, jatkoi vaan samaan suuntaan katselua. Siis jos tosta koirasta tulee luonnetestissä jotain muuta kuin laukausvarma niin olen kyllä todella yllättänyt! Toisaalta olen kyllä jo aiemmin ollut sitä mieltä, esim. paimentaessa toissakerralla metsikön takaa kuului jatkuvasti laukauksia (jotkut ampumaharjoitukset menossa ilmeisesti) eikä silloinkaan Jeriko noteerannut pamauksia, mutta tämä kyllä vahvisti käsitystäni asiasta! :)
Hassua oli, kun käytiin H-hetkellä pihalla katsomassa ilotulituksia ja meillä koirat jäi kyllä musiikkia kuuntelemaan sisälle, niin Tuijan naapurista tuli mies pihalle mäyräkoiran kanssa ja käväisi vaan jotain roskia heittämässä tms. Siis selvästikin tahallaan ulkona juuri sillä hetkellä. Mutta onhan se niin, että paukkuarka metsästyskoira on täysin kelvoton metsästyskoira, joten ei sen pitäisikään mistään paukuista hätkähtää. Hassu kontrasti vaan, kun yleensä koiria varjellaan ilotulituksilta ja neuvotaan pitämään visusti kiinni ja käyttämään ulkona hyvissä ajoin päivällä, niin tämä setä tulee pihalle just silloin pahimpaan paukkeeseen. :D Tosin kyllä mäkin vähän rikoin näitä varotoimia......................
Kipeenä oleminen on nyt pahasti haitannut mun treenaamista kokeeseen. Perjantaina illalla ja lauantaina aamulla olisi ollut tarkoitus treenailla, mutta jäi väliin. Nyt on edelleen hieman tukkoinen olo, mutta mähän menen treenaamaan, katsotaan vielä saanko treeniseuraakin vai lähdenkö yksin. ;)
Päivän aikana olo parani huomattavasti ja kuume laski. Tuija oli kutsunut luoksensa niin, että Jerikokin sai tulla mukaan, mutta Matti jäi kotiin omien kavereidensa kanssa. Me matkustettiin sitten bussilla Jerikon kanssa Tuijalle. Käytin koirat parinkymmenen minuutin lenkillä ulkona viiden-kuuden välillä kun tulin Tuijalle. Ulkona paukkui jo aika lailla, ja varsinkin yhdessä kohtaa reitin varrella ammuttiin innokkaasti raketteja ja räjäyteltiin paukkuja. Koirat oli niin kuin ei mitään. Tuntui ettei Jeriko edes huomannut koko paukkuja haisteluiltaan, Ronjan leikittämisiltään ynnä muilta. Ei noteerannut niitä mitenkään, oli sitten pelkkä paukku tai taivaalla välkähtävä raketti. Kotiin käveltiin yhden jälkeen (matkaahan Tuijalta meille on se noin 2 km). Silloinkin toki vielä paukkui eikä vaikuttanut Jerikoon mitenkään. Päätin sitten uhmata kohtaloa ja seisahduin paikoilleen tekemättä mitään ja odottamaan paukkua. Jeriko istui ja katsoi jonnekin, ja pamahduksen kohdalla oli taas niin kuin ei huomaiskaan, jatkoi vaan samaan suuntaan katselua. Siis jos tosta koirasta tulee luonnetestissä jotain muuta kuin laukausvarma niin olen kyllä todella yllättänyt! Toisaalta olen kyllä jo aiemmin ollut sitä mieltä, esim. paimentaessa toissakerralla metsikön takaa kuului jatkuvasti laukauksia (jotkut ampumaharjoitukset menossa ilmeisesti) eikä silloinkaan Jeriko noteerannut pamauksia, mutta tämä kyllä vahvisti käsitystäni asiasta! :)
Hassua oli, kun käytiin H-hetkellä pihalla katsomassa ilotulituksia ja meillä koirat jäi kyllä musiikkia kuuntelemaan sisälle, niin Tuijan naapurista tuli mies pihalle mäyräkoiran kanssa ja käväisi vaan jotain roskia heittämässä tms. Siis selvästikin tahallaan ulkona juuri sillä hetkellä. Mutta onhan se niin, että paukkuarka metsästyskoira on täysin kelvoton metsästyskoira, joten ei sen pitäisikään mistään paukuista hätkähtää. Hassu kontrasti vaan, kun yleensä koiria varjellaan ilotulituksilta ja neuvotaan pitämään visusti kiinni ja käyttämään ulkona hyvissä ajoin päivällä, niin tämä setä tulee pihalle just silloin pahimpaan paukkeeseen. :D Tosin kyllä mäkin vähän rikoin näitä varotoimia......................
Kipeenä oleminen on nyt pahasti haitannut mun treenaamista kokeeseen. Perjantaina illalla ja lauantaina aamulla olisi ollut tarkoitus treenailla, mutta jäi väliin. Nyt on edelleen hieman tukkoinen olo, mutta mähän menen treenaamaan, katsotaan vielä saanko treeniseuraakin vai lähdenkö yksin. ;)
Tilaa:
Kommentit (Atom)