Tajusin siis mitä kaikkea aivan yksinkertaista me ei osata tai mitä mä en osaa. Tunsin itseni aika lailla idiootiksi. Mutta se oli hyvä juttu, sillä Päivin treeneistä toivoinkin jotain aivan erilaista ja uutta, että opittaisiin jotain mitä ei olla tähän mennessä opittu, ja tämä on juuri sitä mitä me tarvitaan. Mutta siis aivan käsittämätöntä, rata oli sellainen melko haastava, mutta ei toisaalta pitäisi olla ollenkaan niin haastava kuin mitä se oli mulle. Kuitenkin homma kaatui useassa eri kohdassa mun huonoon ajoitukseen ja yksinkertaisesti siihen, etten vaan ole koskaan oppinut kunnolla tekemään esim. poispäin-käännöstä tai vekkiä tai mikä sen nimi sitten onkaan. Hyvä kun siis tiedä näiden ohjauskuvioiden nimiä kun niitä ei ole juuri koskaan harjoiteltu, poipäin-käännöstä pari kertaa. Ja siis selvästikään mä en osaa tuollaisia ohjauksia jotka pitäisi vaan juostessa tehdä, en osaa, en millään. Mutta varmasti nyt opin, saa vaan lähteä noiden kanssa sitten ihan alkeista.
Siis hyvät treenit oli ja olen tosi tyytyväinen ja toiveikas jatkon suhteen, toivon että oikeasti oppisin tekemään rataa jouhevasti ilman turhia jarrutteluja, koiran ottamisia käteen joka välissä yms. Aivan uudenlainen näkemys siis löytyi ja olen siitä onnellinen. Otti vaan kieltämättä koville tuntea itsensä niin onnettomaksi idiootiksi. :D Jerikokin oli heti alusta asti ihan kierroksilla, niin kuin kisarataa menossa tekemään ja sitten tietty mun mokailuni vaan kiihdytti haukkumista. Mutta kyllä Jeriko ne kohdat meni hienosti mitkä osasin ohjata ja kyllä tämä tästä kehittyy. :)
tiistai 8. marraskuuta 2011
Perus tenttiviikko....
Tenttiviikko taas päällä. Eilen oli koululla lukemassa, mutta tänään jäin kotiin lukemaan. Lukemiseen tulee mukavasti pieniä taukoja, kun temppuilee Jerikon kanssa. ;)
Myötäpäivään pyöriminenkin on nyt nimetty ja ollaan alettu harjoittelemaan suuntien erottamista toisistaan. Aluksi oli tosi vaikeaa, kun Jeriko jäi vaan pyörimään siihen suuntaan mistä oli viimeksi palkkailtu eli myötäpäivään, eikä meinannut millään lähteä vastapäivään vaikka sillä oli jo ennestään oma käsky. Ei tainnut poika oikein malttaa kuunnella mitä sanoin, mutta lopulta viimeisellä harjoituskerralla alkoikin taas yhtäkkiä sujumaan niinkin hyvin, että otin vuorotellen eri suuntia (ja välillä samaan suuntaan peräkkäin) ja Jeriko teki oikein. Onhan sillä joka kerralla 50/50 todennäköisyys veikata oikein, joten en vielä uskalla sanoa, että osaisi, mutta hyvältä näyttää. :D
Laatikkoharjoitus ei ole vielä edennyt mihinkään, kätevämpää tosiaan olisi, jos olisi aluksi ollut niin iso laatikko, että olisi jalat helposti mennyt sinne kerralla, ja sitten vasta kun Jeriko ymmärtäisi tehtävän olisi ollut pienempi laatikko.. Tää lahjalaatikko on siis 29x38 cm, hieman liian pieni ehkä. Mutta yritetään vielä.. Tai jos kohdalle osuisi isompi laatikko niin voisi alkaa sillä ensin harjoittelemaan..
Kirjakasa on nyt 31 cm korkea, tähänkin Jeriko kyllä saa jalat vielä nostettua, mutta tämä on kyllä maksimi, saa ihan tosissaan nostaa jalkaa :D Tohon kun vielä yksi kirja lisää niin on pakko jo hypätä.. Jälkikäteen ajatelleen tuntuu, että olisi pitänyt edetä nopeammin tähän korkeuteen ja vasta tässä alkaa himmailemaan, mutta eipä sillä kai nyt sitten väliä.. :)
Lenkkien lomassa ollaan harjoiteltu myös peruuttamisen ja istumisen sekä istumisen ja "stopin" erottamista toisistaan. Pyydän siis vuorotellen peruuttamaan ja istumaan, keppi ei tietty lennä jos istu-käskyllä ensin peruuttaa ja sitten vasta istuu. Tämä on Jerikosta tosi hauska leikki ja tuo keppiä aina vaan uudestaan mulle. Ihana touhottaja. <3
Myös stoppia ja istumista ollaan siis otettu ihan normi kävelystä yleensä ennen kuin vapautan Jerikon. Nyt alkaa nekin olemaan hyvin vahvasti selvillä, eikä enää olen hetkeen tehnyt väärää liikettä. Tämäkin on Jerikon mielestä hauskaa, kun välillä käyn palkkaamassa herkulla ja otan uudelleen viereen kävelemään ja käskytän uuden liikkeen, välillä vapautan Jerikon pinkomaan metsään. Olen myös välillä varoittamatta pyytänyt Jerikolta kaukkarivaihtoja eri etäisyyksiltä, ja peruuttamis-istumis -harjoituksen myötä kaukkaritkin on mennyt tosi hyvin.
Tänään on ensimmäiset Päivi Männistön agilitytreenit. Olen ylipäätään ihan intona, että on toiset agilitytreenit viikossa! :) :)
Myötäpäivään pyöriminenkin on nyt nimetty ja ollaan alettu harjoittelemaan suuntien erottamista toisistaan. Aluksi oli tosi vaikeaa, kun Jeriko jäi vaan pyörimään siihen suuntaan mistä oli viimeksi palkkailtu eli myötäpäivään, eikä meinannut millään lähteä vastapäivään vaikka sillä oli jo ennestään oma käsky. Ei tainnut poika oikein malttaa kuunnella mitä sanoin, mutta lopulta viimeisellä harjoituskerralla alkoikin taas yhtäkkiä sujumaan niinkin hyvin, että otin vuorotellen eri suuntia (ja välillä samaan suuntaan peräkkäin) ja Jeriko teki oikein. Onhan sillä joka kerralla 50/50 todennäköisyys veikata oikein, joten en vielä uskalla sanoa, että osaisi, mutta hyvältä näyttää. :D
Laatikkoharjoitus ei ole vielä edennyt mihinkään, kätevämpää tosiaan olisi, jos olisi aluksi ollut niin iso laatikko, että olisi jalat helposti mennyt sinne kerralla, ja sitten vasta kun Jeriko ymmärtäisi tehtävän olisi ollut pienempi laatikko.. Tää lahjalaatikko on siis 29x38 cm, hieman liian pieni ehkä. Mutta yritetään vielä.. Tai jos kohdalle osuisi isompi laatikko niin voisi alkaa sillä ensin harjoittelemaan..
Kirjakasa on nyt 31 cm korkea, tähänkin Jeriko kyllä saa jalat vielä nostettua, mutta tämä on kyllä maksimi, saa ihan tosissaan nostaa jalkaa :D Tohon kun vielä yksi kirja lisää niin on pakko jo hypätä.. Jälkikäteen ajatelleen tuntuu, että olisi pitänyt edetä nopeammin tähän korkeuteen ja vasta tässä alkaa himmailemaan, mutta eipä sillä kai nyt sitten väliä.. :)
Lenkkien lomassa ollaan harjoiteltu myös peruuttamisen ja istumisen sekä istumisen ja "stopin" erottamista toisistaan. Pyydän siis vuorotellen peruuttamaan ja istumaan, keppi ei tietty lennä jos istu-käskyllä ensin peruuttaa ja sitten vasta istuu. Tämä on Jerikosta tosi hauska leikki ja tuo keppiä aina vaan uudestaan mulle. Ihana touhottaja. <3
Myös stoppia ja istumista ollaan siis otettu ihan normi kävelystä yleensä ennen kuin vapautan Jerikon. Nyt alkaa nekin olemaan hyvin vahvasti selvillä, eikä enää olen hetkeen tehnyt väärää liikettä. Tämäkin on Jerikon mielestä hauskaa, kun välillä käyn palkkaamassa herkulla ja otan uudelleen viereen kävelemään ja käskytän uuden liikkeen, välillä vapautan Jerikon pinkomaan metsään. Olen myös välillä varoittamatta pyytänyt Jerikolta kaukkarivaihtoja eri etäisyyksiltä, ja peruuttamis-istumis -harjoituksen myötä kaukkaritkin on mennyt tosi hyvin.
Tänään on ensimmäiset Päivi Männistön agilitytreenit. Olen ylipäätään ihan intona, että on toiset agilitytreenit viikossa! :) :)
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Masentaa...
Mä olen kyllä vakavasti riippuvainen treenaamisesta. Reilun kuukauden hiljaiselo (lue: paimennukset ja agility hyvin vähällä ja pääasiassa vain sisätreeniä) alkaa jo pikku hiljaa näkymään mielialassa. Yksi ilta loppuviikosta nukkumaan mennessä huomasin oudon tunteen, mulla oli sellainen yleinen ärsytys, enkä muista koska viimeksi olisin ollut niin huonolla tuulella. Harmitti mennä seuraavana päivänä töihin, vaikka olen kyllä ihan tykännyt käydä siellä (ja tarvitsen sitä, jotta voisin treenata taas aktiivisesti), nyt jotenkin vaan opiskelun ja työn vastapainoksi ei ole ollut ollenkaan tarpeeksi treenaamista. Loppukesä oli niin ihanaa aikaa, haikeana muistelen viikkoja kun oli parit agilitreenit viikossa ja 1-2 paimennustreenit, +viikonloppuna agilitykisat. :)
Vaikka ollaan sisällä harjoiteltu vähän kaikenlaista, niin alkaa se pidemmän päälle tympimään. Meitä molempia. Paimennus ja agility on selkeesti molemmille ne ykkösharrastukset ja niitä pitäisi olla huomattavasti enemmän hyvän mielialan säilyttämiseksi!
Harmittaa myös aika paljon jälkitreenien puute, nyt olisi ollut hirveästi motivaatiota mennä jälkeä tekemään, mutta nyt kun jalka olisi kestänyt niin Jerikolle tuli toi ärsyttävä nenäpunkki eikä voida mitään nenätöitä tehdä ennen kuin voi olla varma, ettei vaikuta enää hajuaistiin, turha sitä on mennä metsään turhautumaan.. :( Vaikka oireilu on lähes kokonaan loppunut, tänään aamulenkillä oli kyllä edelleen havaittavissa hajuaistissa heikkoutta, ei millään meinanut löytää heittämääni keppiä vaikka meni aivan vierestä.. Eli ei jälkeä vielä vähään aikaan.. Elättelen kyllä toiveita, että lumi ei tulisi vielä ensi viikolla, jos sitten loppuviikosta/viikonloppuna uskaltaisi vielä mennä kokeilemaan jäljestystä ja esineruutua..
Piakkoin kyllä alkaa toiset agilitytreenit viikkoon, kun aloitetaan Päivi Männistön ryhmässä, mikä varmaan vähän helpottaa mun ahdistusta. Lisäksi muhun iski taas kisakuume, jos ei ole tarpeeksi treenejä ja paimennusta, niin täytyy täyttää kalenteri kisoilla! ;) Katselin vähän loppukuulle pareja kisoja joihin voisi ilmoittautua, kimppakyydistä/matkaseurasta vielä haaveilen..
Jeriko osaa nyt tosiaan hienosti kiertää kirjakasan vastapäivään ilman, että jalat edes meinaa tippua, ja tänään alkoi sujumaan myös myötäpäivään kokonainen kierros jalat tukevasti kasalla. Vielä tästä pitäisi pikku hiljaa edetä siihen, että kiertää kunnes palkkaan, ja toisaalta erottaa suunnat toisistaan, jälkimmäinen on varmaan aika vaikea tehtävä, mutta yritetään. :D Lisäksi löysin kaapista hienon pahvisen jouluaiheisen lahjalaatikon, johon aloin opettamaan Jerikoa laittamaan kaikkia jalkojaan. Laatikko on melko iso, mutta juuri sen verran pieni, ettei kaikki jalat luonnostaa mene sinne. Olisi ehkä helpompi aloittaa vielä isommalla, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt, joten tätä sitten sheippaillaan, kolmea jalkaa tarjoaa hyvin, kyllä se neljäskin sieltä. :) Jeriko myös tuntui tykkäävän tästä aivan uuden tyyppisestä harjoituksesta, ollaan tässä jo aika paljon kirjakasan päällä pyörittykin! :D
Ensi viikolla on sitten omat synttärit ja mikä olisikaan parempi tapa viettää synttäripäivä kuin käydä aamulla paimennustreeneissä ja illalla agilitytreeneissä, ei voi paremmaksi mennä! Tai itse asiassa voi, saan nimittäin äidiltä ja veljiltä yhteislahjaksi uudet Ivon-merkkiset "pro-kengät" agilityyn.. :) :) :)
Vaikka ollaan sisällä harjoiteltu vähän kaikenlaista, niin alkaa se pidemmän päälle tympimään. Meitä molempia. Paimennus ja agility on selkeesti molemmille ne ykkösharrastukset ja niitä pitäisi olla huomattavasti enemmän hyvän mielialan säilyttämiseksi!
Harmittaa myös aika paljon jälkitreenien puute, nyt olisi ollut hirveästi motivaatiota mennä jälkeä tekemään, mutta nyt kun jalka olisi kestänyt niin Jerikolle tuli toi ärsyttävä nenäpunkki eikä voida mitään nenätöitä tehdä ennen kuin voi olla varma, ettei vaikuta enää hajuaistiin, turha sitä on mennä metsään turhautumaan.. :( Vaikka oireilu on lähes kokonaan loppunut, tänään aamulenkillä oli kyllä edelleen havaittavissa hajuaistissa heikkoutta, ei millään meinanut löytää heittämääni keppiä vaikka meni aivan vierestä.. Eli ei jälkeä vielä vähään aikaan.. Elättelen kyllä toiveita, että lumi ei tulisi vielä ensi viikolla, jos sitten loppuviikosta/viikonloppuna uskaltaisi vielä mennä kokeilemaan jäljestystä ja esineruutua..
Piakkoin kyllä alkaa toiset agilitytreenit viikkoon, kun aloitetaan Päivi Männistön ryhmässä, mikä varmaan vähän helpottaa mun ahdistusta. Lisäksi muhun iski taas kisakuume, jos ei ole tarpeeksi treenejä ja paimennusta, niin täytyy täyttää kalenteri kisoilla! ;) Katselin vähän loppukuulle pareja kisoja joihin voisi ilmoittautua, kimppakyydistä/matkaseurasta vielä haaveilen..
Jeriko osaa nyt tosiaan hienosti kiertää kirjakasan vastapäivään ilman, että jalat edes meinaa tippua, ja tänään alkoi sujumaan myös myötäpäivään kokonainen kierros jalat tukevasti kasalla. Vielä tästä pitäisi pikku hiljaa edetä siihen, että kiertää kunnes palkkaan, ja toisaalta erottaa suunnat toisistaan, jälkimmäinen on varmaan aika vaikea tehtävä, mutta yritetään. :D Lisäksi löysin kaapista hienon pahvisen jouluaiheisen lahjalaatikon, johon aloin opettamaan Jerikoa laittamaan kaikkia jalkojaan. Laatikko on melko iso, mutta juuri sen verran pieni, ettei kaikki jalat luonnostaa mene sinne. Olisi ehkä helpompi aloittaa vielä isommalla, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt, joten tätä sitten sheippaillaan, kolmea jalkaa tarjoaa hyvin, kyllä se neljäskin sieltä. :) Jeriko myös tuntui tykkäävän tästä aivan uuden tyyppisestä harjoituksesta, ollaan tässä jo aika paljon kirjakasan päällä pyörittykin! :D
Ensi viikolla on sitten omat synttärit ja mikä olisikaan parempi tapa viettää synttäripäivä kuin käydä aamulla paimennustreeneissä ja illalla agilitytreeneissä, ei voi paremmaksi mennä! Tai itse asiassa voi, saan nimittäin äidiltä ja veljiltä yhteislahjaksi uudet Ivon-merkkiset "pro-kengät" agilityyn.. :) :) :)
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Nenu-poika sairastaa, häntä hellikäämme...
Jeriko alkoi sunnuntai-iltana aivastelemaan ihmeellisen paljon ja sitten maanantai-iltana alkoi tulemaan sellaisia ns. hengenvetokohtauksia/käänteisiä aivastuksia. Ajatukset johtui heti ensimmäisenä nenäpunkkiin, mutta sitten jotenkina aloin panikoimaan myös kennelyskän kanssa. Lopulta kuitenkin oli pakko oireiden valossa epäillä sitä nenäpunkkia, koska Jeriko tosiaan aivasteli, mutta ei yskinyt ollenkaan. Eilen sitten käytettiin Jeriko eläinlääkärissä ja saatiin hoito punkkitartuntaan, reilu 90 euroa kilahti taas kassasta, kivaa.. :(
Eläinlääkärireissulla tuli kyllä kaksi asiaa mieleen, ensinnäkin se, että seuraavan kerran kun on jotain tarvetta eläinlääkäriin Jerikolla tai kissoilla, niin mennään kyllä jonnekin muualle kuin Tuhatjalkaan, hirveän hidas palvelu siellä. Toisekseen pitää kyllä vaihtaa Jerikon vakuutus pienemmän omavastuun vakuutukseen, ei kauheesti auta kun omavastuu on 90 euroa ja eläinlääkärikäynnit käytännössä yleensä maksaa jotain sitä luokkaa jos ei ole mitään kuitenkaan kovin erikoista.
No mutta tosiaan, nyt sitten odotellaan, että oireet helpottaa ja ollaan vielä karanteenissa viikko-reilu viikko, ihan varmuuden vuoksi. Harmittavaa kyllä sinänsä, kun nyt ei edelleenkään pääse jälkeä tekemään ja olis nyt ollut intoa mennä, mutta on ollut toi oma jalka ja nyt sitten tämä.. Eikä viitsi mennä nenähommiin ennen kuin on varma, että haistaminen sujuu normaalisti, nenäpunkista kuitenkin sanotaan, että voi heikentää hajuaistia.. Mistä taas herää ajatus, että ehkä sillä saattoi olla osansa, että viimeinen esineruutu meni miten meni. Vaikkei vielä ollut oireita lauantaina, niin ehkä saattoi silti olla nenä vähän tukossa, siltä se ainakin kovasti vaikutti..
Harmillisesti jää nyt sitten tälle päivälle sovittu osteopaattikin väliin, kun ei sinne tietenkään voi lähteä Marjukan ja tyttöjen kanssa samassa autossa, eikä sen puoleen osteopaatin pöydälläkään makoilemaan ettei siitä tartu johonkin toiseen hoidettavaan. Käytiin tosiaan jo tossa kuukausi sitten ensimmäisen kerran, edellinen käynti oli viime syksynä. Kuukausi sitten Laios ei löytänyt Jerikosta muuta vikaa kuin jotain "viskeraalista jäykkyyttä", mikä suoraan sanottuna kuulostaa mun korvaan vähän huuhaaltakin, mutta olen tyytyväinen ettei mitään vakavampaa (lue: oikeaa) vaivaa löytynyt. Kuulemma kuitenkin gluteiini voi koirille sellaista tehdä, joten olen nyt sitten ravinnosta karsinut kaiken gluteiinipitoisen pois. Kokeillaan nyt, mitäpä haittaakaan siitä on.. Mutta kyllä vähän tarvii suhtautua tuollaiseen varauksella silti. :D Olen nyt siis vähän epäileväinen sen suhteen onko siellä saatu hoito jotenkin erityisen hyvää, vai onko se vaan jotain "henkimaailman juttuja", ja onko siellä ylipäätään järkeä rahojaan tuhlata..? Jerikolla on nyt muutenkin ollut Katriinan hieronnoissa kroppa hyvässä kunnossa joten riittäisikö jos vaan hierotuttaisi Jerikoa säännöllisesti ja säästäisi osteopaatille uppoavat rahat johonkin konkreettisempaan.. Ehkä olisin vakuuttuneempi jos Jerikon luustossa olisi ollut jotain hoidettavaa, mutta toi viskeraalinen jäykkyys ei mua ihan täysin vakuuta...
Sitten treenijuttuihin. Jerikolta sujuu vastapäivään kirjakasan kiertäminen nyt todella hienosti, takajalat pysyy oikein hyvin kasan päällä ja välillä Jeriko tekee ihan piruetin toisella takajalalla seisten! :D Nyt sitten nimesinkin toimintoa, kun olin siihen tyytyväinen ja pari päivää tehtiin sitä vielä. Tänään aloin toisen suunnan opettamisen. Aluksi joutui kohdekepillä antamaan vinkkiä, koska vastapäivään kiertämisen tarjoaminen ei olisi muuten loppunut varmaan ikinä, mutta muutamalla näytöllä päästiin pieneen katsahdukseen oikealle josta pääsin alkaa sheippaamaan. Hyvin lähti kyllä siitä sitten taas etenemään.
Huomaan kyllä jo nyt, kuinka näistä harjoituksista on Jerikon takapäänhallinta parantunut. Väittäisin, että viime viikon treenien upea kontaktikin saattoi olla tämän seurausta, pystyi täydestä vauhdista pysähtymään kuin seinään. Kaukkareiden vaihdot sujuu tosi hyvin, paitsi että seisomasta istumaan Jeriko nyt tosiaan peruuttaa jo vähän ylikin. Mutta sen kyllä saa korjattua, onpahan kuitenkin tarpeeksi hallinnassa, ettei ainakaan liiku eteenpäin! :D Olen myös aika vakuuttunut, että askelsiirtymät sivulle on parantunut, Jeriko tulee kroppa aika hienosti suorassa nyt, kun aikaisemmin vähän silleen luikerrellen. :D
Menee varmaan vielä ensi vuoden alkuun ennen kuin VOIVOI korkataan, mutta uskon että silloin Jerikolla on varmaan upeasti hallussa nää asiat eikä ainakaan tyylipisteitä voi vähentää. ;)
Eläinlääkärireissulla tuli kyllä kaksi asiaa mieleen, ensinnäkin se, että seuraavan kerran kun on jotain tarvetta eläinlääkäriin Jerikolla tai kissoilla, niin mennään kyllä jonnekin muualle kuin Tuhatjalkaan, hirveän hidas palvelu siellä. Toisekseen pitää kyllä vaihtaa Jerikon vakuutus pienemmän omavastuun vakuutukseen, ei kauheesti auta kun omavastuu on 90 euroa ja eläinlääkärikäynnit käytännössä yleensä maksaa jotain sitä luokkaa jos ei ole mitään kuitenkaan kovin erikoista.
No mutta tosiaan, nyt sitten odotellaan, että oireet helpottaa ja ollaan vielä karanteenissa viikko-reilu viikko, ihan varmuuden vuoksi. Harmittavaa kyllä sinänsä, kun nyt ei edelleenkään pääse jälkeä tekemään ja olis nyt ollut intoa mennä, mutta on ollut toi oma jalka ja nyt sitten tämä.. Eikä viitsi mennä nenähommiin ennen kuin on varma, että haistaminen sujuu normaalisti, nenäpunkista kuitenkin sanotaan, että voi heikentää hajuaistia.. Mistä taas herää ajatus, että ehkä sillä saattoi olla osansa, että viimeinen esineruutu meni miten meni. Vaikkei vielä ollut oireita lauantaina, niin ehkä saattoi silti olla nenä vähän tukossa, siltä se ainakin kovasti vaikutti..
Harmillisesti jää nyt sitten tälle päivälle sovittu osteopaattikin väliin, kun ei sinne tietenkään voi lähteä Marjukan ja tyttöjen kanssa samassa autossa, eikä sen puoleen osteopaatin pöydälläkään makoilemaan ettei siitä tartu johonkin toiseen hoidettavaan. Käytiin tosiaan jo tossa kuukausi sitten ensimmäisen kerran, edellinen käynti oli viime syksynä. Kuukausi sitten Laios ei löytänyt Jerikosta muuta vikaa kuin jotain "viskeraalista jäykkyyttä", mikä suoraan sanottuna kuulostaa mun korvaan vähän huuhaaltakin, mutta olen tyytyväinen ettei mitään vakavampaa (lue: oikeaa) vaivaa löytynyt. Kuulemma kuitenkin gluteiini voi koirille sellaista tehdä, joten olen nyt sitten ravinnosta karsinut kaiken gluteiinipitoisen pois. Kokeillaan nyt, mitäpä haittaakaan siitä on.. Mutta kyllä vähän tarvii suhtautua tuollaiseen varauksella silti. :D Olen nyt siis vähän epäileväinen sen suhteen onko siellä saatu hoito jotenkin erityisen hyvää, vai onko se vaan jotain "henkimaailman juttuja", ja onko siellä ylipäätään järkeä rahojaan tuhlata..? Jerikolla on nyt muutenkin ollut Katriinan hieronnoissa kroppa hyvässä kunnossa joten riittäisikö jos vaan hierotuttaisi Jerikoa säännöllisesti ja säästäisi osteopaatille uppoavat rahat johonkin konkreettisempaan.. Ehkä olisin vakuuttuneempi jos Jerikon luustossa olisi ollut jotain hoidettavaa, mutta toi viskeraalinen jäykkyys ei mua ihan täysin vakuuta...
Sitten treenijuttuihin. Jerikolta sujuu vastapäivään kirjakasan kiertäminen nyt todella hienosti, takajalat pysyy oikein hyvin kasan päällä ja välillä Jeriko tekee ihan piruetin toisella takajalalla seisten! :D Nyt sitten nimesinkin toimintoa, kun olin siihen tyytyväinen ja pari päivää tehtiin sitä vielä. Tänään aloin toisen suunnan opettamisen. Aluksi joutui kohdekepillä antamaan vinkkiä, koska vastapäivään kiertämisen tarjoaminen ei olisi muuten loppunut varmaan ikinä, mutta muutamalla näytöllä päästiin pieneen katsahdukseen oikealle josta pääsin alkaa sheippaamaan. Hyvin lähti kyllä siitä sitten taas etenemään.
Huomaan kyllä jo nyt, kuinka näistä harjoituksista on Jerikon takapäänhallinta parantunut. Väittäisin, että viime viikon treenien upea kontaktikin saattoi olla tämän seurausta, pystyi täydestä vauhdista pysähtymään kuin seinään. Kaukkareiden vaihdot sujuu tosi hyvin, paitsi että seisomasta istumaan Jeriko nyt tosiaan peruuttaa jo vähän ylikin. Mutta sen kyllä saa korjattua, onpahan kuitenkin tarpeeksi hallinnassa, ettei ainakaan liiku eteenpäin! :D Olen myös aika vakuuttunut, että askelsiirtymät sivulle on parantunut, Jeriko tulee kroppa aika hienosti suorassa nyt, kun aikaisemmin vähän silleen luikerrellen. :D
Menee varmaan vielä ensi vuoden alkuun ennen kuin VOIVOI korkataan, mutta uskon että silloin Jerikolla on varmaan upeasti hallussa nää asiat eikä ainakaan tyylipisteitä voi vähentää. ;)
Tilaa:
Kommentit (Atom)