Tauon paikka..?

Tänään oli sitten Takkujen agilitykisat joissa mentiin agilityrata ja hyppyrata. Huomisellekin olisi ratoja riittänyt, mutta tänään on Liisan tuparit/synttärit, joten jätin sunnuntain suosiolla vapaaksi. ;)

No mitäs, ei tullut nollaa ei. Ensimmäiseltä radalta rimanpudotus (huomaa mun käskytys riman päällä) ja kepeiltä lähti ennen viimeistä väliä (huomaa mun käden liike ennakoiden tulevaa hyppyä). Omia mokia siis, ei mahda mitään, Jeriko meni ihan kivasti. 10 virhepistettä siis tuli, aika -6,67, sijoitus 6. Nollia ei tullut muiltakaan, mutta Jeriko hävisi nopeammille ajassa melkein 5 sekuntia.. Vauhtiakin pitäisi siis vielä saada lisää, mutta miten ihmeessä mä sitten pysyn perässä?? :D

Toinen rata pelotti mua etukäteen, todella vauhdikas hyppyrata jossa kaksi loivaa putkea peräkkäin, eli koira ottaa hirveät vauhdit. Mietin, että miten helkkarissa ehdin tekemään ohjaukset niin kuin suunnittelin ja paljon näkyi suorituksia jossa ohjaaja jäi auttamatta jälkeen, jopa pienemmissä säkäluokissa. Alun ohjauksessa näkyi monenlaista tyyliä, jotkut jopa käänsi selkästi kolmannelle esteelle ja kääntyivät vasta kun koira kakkosella, mutta itse tein oman pääni mukaan ja olin rintamasuunta kolmatta hyppyä kohti. Hyvin lähti menemään, tosin rima kyllä putosi kaarteessa, en sitä edes rataa tehdessä huomannut. Ekan putken käskytin pussina, mutta mitäpä tuosta, ehdin tosi hyvin ohjaamaan toisen putken jälkeisen hypynkin, mutta mitäs sitten tapahtui? Jeriko tuli niin kovalla vauhdilla kepeille, että vaikka otti oikean välin niin hyppäsi seuraavan yli. Uusi (hätäinen) lähetys kepeille -> ei onnistu. Toinen lähetys hieman jyrkemmästä kulmasta -> ei onnistu. Vielä jyrkempi kulma -> ei onnistu. Lopulta lähetin jo aivan suorasta kulmasta ja sitten vasta lähti pujottelemaan oikein. Videolta näyttää kulmat avoimemmilta kuin mitä ne oli, kyllä Jerikon olisi pitänyt osata niistä kulmista kepit hakea, mutta toisaalta kun ensimmäinen ei onnistunut, niin olisi pitänyt ottaa heti se täysin suora lähetys ettei olisi tullut hylkyä noiden keppien vuoksi.. Omaan piikkiin tämä kai sitten kuitenkin on otettava... :D

Nämä oli sitten viimeiset kisat toistaiseksi. Lokakuu ja marraskuun alkukin jää pois mun jalan vuoksi, ja kisakalenterissa ei houkuttelevia kisoja ollut oikein kuin vasta joulukuussa. Ehkä me siihen mennessä ollaan jo vähän taas kehitytty ja tehtäis vihdoinkin nollaa..

Kisojen jälkeen käytiin pikaisesti kotona niin, että sain syötyä ja lähdettiin sitten Mouhijärvelle lampaiden siirtoavuksi, viimeisetkin lampaat oli siis siirrettävä sisälle. Mennä kyllä aivan persiilleen koko homma, lampaat oli tänään tosi hankalia ja Jeriko valui maahanmenoissaan aina muutaman metrin yli siitä missä oli tarkoitus pysähtyä. Lampaat meinanneet tulla edes aitauksesta ulos ja tuli parissa erässä. Sillä välin, kun ajettiin aitaukseen jääneitä ulos, jo ulkona olevat paineli metsikköön aidan ja kallion väliin vanhan viljasiilon edustalle. Kun sitten loputkin oli ulkona, piti lampaat saada siitä raosta pois. Paikka oli Jerikolle tosi hankala, ja yksi lammas sinkaisikin siilon alle, muut kyllä tuli pois. Saatiin sitten se yksikin mukaan, mutta näin "hyvän" alun jälkeen ei voinut enää ihan putkeen mennä loppukaan. Jeriko lähti melkein jokaisesta suuntakäskystä väärään suuntaan ja lampaat siitä sitten tietty sinkoili väärään suuntaan. Ja aina vähän väliä joku lammas päätti jättäytyä porukasta ja tehdä asiasta vieläkin hankalampaa. Hermot meni Jerikonkin törttöilyyn, vaikka syy oli varmasti liian hankalissa olosuhteissa ja mun hermostuminen taas ei asiaa parantanut ollenkaan; Jeriko ei pystynyt enää keskittymään vaan arpoi vaan hätäisesti kumpaan suuntaan lähteä. Saatiin lopulta lampaat kuitenkin sisään (ihme!!), joten kyllä Jeriko oikeinkin teki. Mutta kyllä siinä meni pitkä tovi ennen kuin verenpaine laski ja hermot tyyntyi. Aivan katastrofi koko juttu, miten saattoikin olla niin sujuvaa kun ajettiin karitsat sisään ja nyt kaikki mikä pieleen voi mennä menikin.. No melkein kaikki...kyllä Jeriko tosiaan teki oikeinkin ja välistä väläytti sitä oikeaa osaamistaan ja teki hyviä kaaria ja pysähtyi juuri siihen mihin pitikin, eihän niitä muuten olisi sisälle saatu ikinä.
Ei kyllä vaan itse saisi hermostua, mutta minkäs teet kun lampaat sinkoaa tietä eteenpäin (missä kulkee siis autojakin) ja Jeriko vaan sekoilee suuntien kanssa sen sijaan, että menisi kunnolla pysäyttämään lauman, kyllä se aika paljon päähän otti, kun sen pitäisi jo osata. Välillä osaa, välillä ei.

On kyllä sinänsä hyvä juttu, että tulee paimennuksiinkin taukoa mun jalan vuoksi, mutta toisaalta leikkaukseen on vielä pari viikkoa ja voisi vielä käydä Mahnalassa paimentelemassa, kysymys kuuluukin: kannattaako sinne mennä kun viimeiset paimennusyritykset on mennyt aivan metsään? Jos sama meno jatkuu niin ei siitä seuraa muuta kuin hampaiden kiristystä.. Mutta kai sitä on vaan kerättävä taas itsensä tästä ja suunnitella mahdollisimman helppoa treeniä (pyöröhäkkiharjoittelu voisi olla nyt paikallaan..), että jäisi hyvä mieli ja muistijälki paimennuksista ennen taukoa ja talvea kun käydään sisällä ja joka tapauksessa harvemmin.. Ja itse ei saisi hermostua vaikka mikä tulisi, pitäisi varmaan sitten vaan lopettaa treeni heti kesken jos näyttää siltä, että tulee taas seinä vastaan jonkun suunnan kanssa tms, eikä hakala päätä seinään niin kuin mulla yleensä on tapana...

Paimennussulkeiset

Keskiviikkona lähdettiin Somerolle paimennustreeneihin. Sää ei todellakaan suosinut meitä ajokelin tai treenimukavuuden osalta ja paikan päällä kahlattiinkin mutaisessa pellolla vesisateessa ja kovassa tuulessa. Mulla oli gore tex -lenkkarit jalassa ja mietin, että pitäisikö vaihtaa kumpparit jalkaan, mutta ensi näkemältä pelto näytti sen verran hyvältä etten vaihtanut ja päätöksen virheellisyyden huomasi vasta kun oli liian myöhäistä. Vaihtosukkiakaan en ollut muistanut ottaa mukaan ja olin suoraan treeneistä ajamassa koululle tutoristuntoon, vaihtovaatteet sentään oli! :D

Oltiinkin sitten ainoat treenaajat, kun sää oli pelottanut muut pois ja yksi jätti tulematta ilmeisesti unohdettuaan treenit. No, eipä se mua haitannut, enemmän aikaa ja huomiota meidän treeneihin. ;)
Treenattiin molemmat vuorot pellolla isommalla laumalla. Teemana oli lähinnä vaistohaku/vaistoajo, käskyttelin siis mahdollisimman vähän ja Jerikon piti vaan pitää paikkansa lauman takana tai hakea niitä mun luokse. Tällaista ei ollakaan tehty juuri ollenkaan, tosi hyvä että nyt tehtiin ja täytyy pitää mielessä jatkossakin!

Haettiin molempien kertojen alussa lampaat laitumen laidasta, lähdin vaan kävelemään laumaa kohti ja rohkaisin vaan Jerikoa menemään edeltä ilman erityisiä suuntakäskyjä. Vähän Jeriko ihmetteli, että mitä ihmettä ja kääntyi välillä katsomaan tai juoksi takaisin mun luo, siitä vaan lisärohkaisut ja jatkoin kävelyä. Hienosti Jeriko kyllä sitten itse kiersi lauman taakse ja alkoi koota sitä mun luokse ilman mitään erillisiä käskyjä, mulla oli etäisyyttä tässä vaiheessa laumaan ehkä 50 metriä..? Kuljetuksessa lähemmäksi treeniaitauksia en muuten käskyttänyt, mutta jos Jeriko meinasi tulla lampaista ohitse jommalta kummalta sivulta niin käskytin maahan, murahdin tai osoitin kepillä ettei siitä ole tulemista. Sitten haettiin taas laumaa vuorotellen Marikalta ja Tikrulta tai Taimilta, tässä annoin suuntakäskyn, mutta muuten käskyt minimiin, en pysäyttänyt lauman taakse, mutta jos meinasi tulla ohi, osoitin kepillä ettei saa tulla. Jos Jeriko lähti ajamaan huonosta kohtaa ja osa lampaista erkani, osoitin sille "unohtuneet lampaat" ja rohkaisin hakemaan nekin. Ajoa otettiin myös niin, etten käskytellyt, kiemurtelin vaan ja Jerikon tehtävä oli pitää kaikki lampaat mukana.

Hienosti Jeriko kyllä alkoi itse hahmottamaan isompaa laumaa ja huomioi lampaat jotka meinasi erkaantua ja korjasi omaa asemaansa ilman apujakin. Hakukaaretkin alkoi sujua aikas hyvin, ei jättänyt niinkään kesken, paitsi että tänään tuli sitten lopputreenistä vasemmalle meneminen jotenkin hankalaksi eikä meinannut millään mennä. Jeriko alkoi tässä vaiheessa olemaan jo aikas väsynyt, kun olikin joutunut yhtäkkiä käyttämään koko ajan vaan omaa päätään eikä saanut hirveemmin apuja.. Riippuu ilmeisesti ihan päivästä kumpi suunta on parempi. :D
Nyt Jeriko ei myöskään häiriintynyt niinkään Taimin tai Tikrun läsnäolosta, hyvä hyvä. :)

Tänään oltiin sitten taas Mahnalassa Vellun ja Thebam kanssa. Kaaria hinkkasin Jerikon kanssa, osittain niin, että Jeriko haki lampaita Vellun ja Theban läheltä. Selvästi kyllä vaikutti taas se, kun pisti hakemaan Theban luota, vähän tuppasi huonompia kaaria tulemaan, mutta tuli sitten ihan hyviäkin. Sitten pistin avoimelta paikalta hakemaan ilman häiriötä, mutta taas Jeriko alkoi yhtäkkiä jättämään oikealle kaaret aivan kesken. Siitä sitten väännettiin kättä Jerikon kanssa, mutta Jeriko vaan paineistui eikä parantanut, vaikka yritin olla pienen raivoamisen jälkeen ihan rohkaiseva ja rauhallinenkin. Vasemmalle tuli ihan ok kaaria. Pienen tauon jälkeen otin vielä kaaria ja sitten yhtäkkiä taas onnistui hyvin. Siis Jeriko selvästi osaa ja pystyy tekemään nätin pullean kaaren, mutta jostain kumman syystä välillä vaan pakka hajoaa. Aivan käsittämätöntä ja todella turhauttavaa! Mikä siinä voi olla..? Jeriko osasi jo alkukesästä tehdä hyviä kaaria ja tuossa samaisessa aitauksessakin, mikä nyt oikein mättää?? No mutta joo, parhaimmillaan Jeriko siis hakee lampaat jostain noin 50 metrin päästä tosi hyvin, pahimmillaan eikä hae edes 10 metrin päästä ilman apua jos silläkään. Hyvin epätasaista siis vielä on. Sanomattakin varmaan selvää, ettei olla paimennuskokeisiin menossa vielä piiiiiitkääään aikaan....

Blogipäivitys in english.... or not

Uusi jakso, uudet kujeet. Koulussa alkoi kokonaan englanninkielinen jakso, pitäisiköhän sen kunniaksi ja kaikkien iloksi tehdä blogipäivityskin englanniksi..? ;) No, ei nyt sentään, saan yliannoksen englantia jo muutenkin! :D

Koulussa aihe vaihtuu, mutta treeneissä meillä jatkuu sama meno. Maanantaina agilitytreeneissä tehtiin hyppytekniikkaharjoitusta (joku kotilo/simpukka tms...) jossa Jeriko pudotti melkein joka toisen riman. Ai, että kun alkoi ahdistamaan toi rimojen pudottelu, ei saa ottaa tavaksi kun tähän asti on rimat pysynyt niin hyvin! Eihän?? Noh, toi oli vähän rasittava treeni sen puolesta, että rimat helisi, mutta muuten tosi hyvä ja varmasti tarpeellinen. Kiva, kun Nina teettää meillä usein kaikkia tekniikkajuttuja, varmasti tekee hyvää! :)

Rata muutettiin sitten kesken treenin ja tehtiin 11 esteen pientä pätkään. Tämä meni Jerikolla tosi hyvin (vaikka tais sieltäkin joku rima välillä tulla alas), ohjautui tosi kuuliaisesti ja vaikka oli hyvin hankala keppikulma putkesta tullessa melkein putken suuaukon linjan takana, niin haki erehtymättä tosi hyvin kepit. :)

Puomin kontakti oli nyt tosi hyvä, ei yhtään himmaillut liian aikaisin, vaan juoksi loppuun asti ja sitten vasta pyssäs. Viime viikon puomin edes takaisin juoksemisesta on siis ollut hyötyä! ;)
Keinua tehtiin erikseen ja Jeriko teki sen hienosti. Siinä sitten tajusin, että eihän me olla keinun kontaktiin otettu vielä kertaakaan häiriötä niin, että juoksisin ohi tms. ja Jerikon pitäisi odottaa siinä!! Miten tollainenkin pääsi unohtumaan? :D No, nyt sitten tehtiin, ekalla kerralla Jeriko lähti mun mukaan, mutta sitten heti tokalla jo hoksasi, että siinä pitikin odottaa.

Näistä kontaktiesteistä tulikin mieleen, että keinulle en kyllä ota "nätisti"-käskyn tilalle samaa kontaktikäskyä kuin puomille ja A:lle niin kuin viikonloppuna pohdin, koska sittenhän menee "koske"-käsky aivan sekaisin, jos puomilla ja A:lla haluan että juoksee loppuun asti ja keinulla pitää taas himmata. Siis entiset käskyt säilyy. Tokihan on tarkoitus, että myöhemmin Jeriko osaa jo "keinu"-sanasta suorittaa esteen oikein, mutta "nätisti" on tässä aluksi apuna, että varmasti hidastaa. Samoin on kai järkeä käyttää "koske" käskyä kun keinu on jo alhaalla (ja jos Jeriko jää liian ylös) kertomaan, että oikea tapa suorittaa keinu on tulla päähän asti. Toivon mukaan tämäkin liittyy lopulta pelkkään keinu-sanaan, koska jotenkin koen kisatilanteessa hankalaksi käyttää siinäkin erillistä kontaktikäskyä, kun himmaan jo Jerikoa erillisellä käskyllä...

Tänään Hannan agilitytreeneissä oli sellainen harjoitus, että ajattelin jo vähän etukäteen, että Jeriko ei taida oikeasti vielä osata ja aivan ymmälläänhän jätkä olikin. Rataan tuli paljon jaakotuksia ja vähän sellaisia vaikeampia, että ensin kuljetettiin Jerikoa esteen ympäri ja sitten jaakotus. Aluksi Jeriko hyppi samaa estettä edes takas eikä vaan tuntunut ymmärtävän, että pitäisi sivusta tulla, oli aivan pihalla. Lopulta kyllä tajusin ja edempänä rataa onnistui ihan kerrastakin, ensimmäinen jaakotus sai vaan pään aivan sekaisin. :D Pitäisi kyllä varmasti harjoitella jaakotuksia yms. myös kotona kun väsäis vaan jostain ämpäreistä ja harjan varresta esteen, selvästi kaipaa vielä lisätreeniä vaikka sellainen ihan perusjaakotus Jerikolta helposti sujuukin..
Hanna kiinnitti myös huomiota, että Jeriko pudottaa rimoja herkästi jos mun liike ohjauksessa pysähtyy, Jeriko ikään kuin yrittää pysähtyä ilmassa. Hanna kuitenkin uskoo, että rimojen tippuminen vähenee, kun Jeriko saa kokemusta ja jää tuo ylireagointi ja kun oma ohjaus kehittyy vielä pehmeämpään suuntaan. Toivotaan siis, että rimoja ei tippuisi viikonloppuna jos oikein kiinnitän huomiota ohjaukseen... :)

Tänään tehtiin myös pieni tokotreeni lenkin lomassa. Otettiin ensin luoksetuloa, 30 m etäisyys ja törpöt paikoilleen. Ensin suora luoksetulo, sitten pysäytys ensimmäiselle torpölle seisomaan ja vapautus, kolmannella pysäytys seisomaan ja kutsu luokse josta vauhdista frisbee-palkka, neljännellä myös maahanmeno (aivan nappi, kyllä paimenpoika osaa) ja siitä suoran palkka, ja viimeiseksi ihan kokonainen luoksetuloliike pysäytyksineen ilman perusasentoon siirtymistä. Sopivalla tahdilla tulee, lähtee reippaasti laukkaamaan eikä mun mielestä ton nopeemmin tarvitsekaan tulla jotta liike olisi ylipäätään mahdollista suorittaa. Maahanmeno on kyllä aivan täydellinen, mutta seisomaan pysähtyminen voisi olla nopeampikin. En vaan tiedä saanko sitä Jerikon kanssa tuon nopeammaksi, kun ei se ylipäätään ole kauhean räväkkä luonne että pysähtyisi kuin seinään.. No, mutta voihan sitä vielä yrittää hinkata, kun maahanmenon suhteen ei tarvitse mitään erityistä. :)

Sitten tehtiin kaukkareita niin, että seisoin metrin päässä. Aikas hyviä vaihtoja teki, oikeestaan parempia mitä tänään sisällä, juurikaan ei kyllä liiku ja pääosin nousee seisomaan sellaiseen asentoon, että pystyykin suorittamaan istumisen tai maahanmenon puhtaasti. Pitäisi varmaan joskus kuvata tätä sivulta, niin näkisi todellisen tilanteen.. Mutta tätä vielä treenaillaan rauhassa, ei mikään kiire lisätä etäisyyttä, tekniikan pitää olla priimaa. ;)

Ruutua tehtiin myös, lähetin alustalle kasvavalla etäisyydellä 20 metriin asti ja tosi hyvin menee sinne. Sitten otin alustan pois ja etäisyyttä pystyi kasvattamaan 15 metriin ja hyvin haki keskelle ruutua. Luulenpa, että jatkossa alusta jää aika lailla pois, laitetaan se vain jos esiintyy erityistä epävarmuutta, nyt näyttäisi ymmärtävän homman juonen ihan ongelmitta jo ilmankin. Tämä liike vaikutta siis aika hyvältä. :)

Tunnaria ajatellen olen pistänyt Jerikoa hakemaan runsaasti käpyjä ja se sujuu Jerikolta kuin leikki ja on itse asiassa selvästi Jerikon mielestä hauskaakin. En siis heitä omaa käpyä, vaan vien sen muiden sekaan ja usein niin, että Jeriko on kauempana tai itse peitän näköyhteyden niin ettei Jeriko edes näe mihin kasaan olen sen laittanut, sitten kutsun Jerikon luokse ja laitan etsimään. Innokkaasti hakee nenällään ja haistaa oikean kävyn selkeästi jo pienen matkankin päästä, muut jättää täysin huomiotta eikä koske niihin. Nyt olisi siis tarkoitus hankkia vaan uusia tunnarikapuloita ja sitten voisi kokeilla imitoida tätä kävyn etsintää isolla joukolla vääriä kapuloita joiden sekaan laitan omani. Tuija on tehnyt näin Ronjan kanssa ja heillä on ainakin hyvin lähtenyt liikkeelle, kieltämättä olin aluksi epäileväinen tämän tekniikan suhteen, mutta nyt tämä käpyharjoittelu on saanut mut aika toiveikkaaksi sen suhteen, että Jeriko tällä tapaa tajuaisi mitä sen pitää hakea. Se mikä aluksi vaikutti mun mielestä liian vaikealta, voikin olla koiran mielestä se helpoin ja loogisin tapa... Kapuloita on hienovaraisesti tilailtu iskältä, innolla odotan että päästään kokeilemaan! :)

Metallikapulaan Jerikolle on nyt tosiaan tullut joku inho. Asiaa auttaa vähän se, jos palkkaan lelulla, eli jatkossa vaan hauskoja metallinoutoharjoituksia joista parhaat lelut palkaksi, jos sitten pääsisi ylitse tästä ongelmasta...

Huomenna lähdetään taas Somerolla käymään ja torstaina olisi tarkoitus käydä Mahnalassa treenaamassa. Runsaasti on taas paimennustreenejä mahtunut tähän pariin viikkoon, mutta se on vaan hyvä! ;)

Päivän pelastava paimennus

Hieman huonosti menneen agilitykisan jälkeen lähdettiin Mouhijärvelle paimentamaan. Olisi voinut olla aika huono idea tai suorastaan katastrofin ainekset, kun valmiiksi huono mieli, mutta itse asiassa paimennus paransi mieltä ainakin sata astetta. :)

Paimenneltiin oikeestaan kolme eri treeniä, viimeisestä Johanna otti videotakin. Ensi paimennettiin vaan lampaita mun ja Johannan ympärille ja napattiin sieltä yksi kiinni jonka sorkat oli hieman ylikasvaneet ja vaati leikkaamista. Ja kun siinä sitten toinenkin sattui olemaan sopivasti niin siistittiin senkin sorkat samalla. Yhtä isoa yritettiin vähän aikaa ottaa kiinni, mutta se on niin voimakas jo, ettei Johanna millään saanut siitä tarpeeksi hyvää otetta ja pääsi aina karkuun. Tämän yksilön ja muiden lampaiden sorkat tarkistetaan siis sitten, kun siirretään niitä sisälle, ilmeisesti ensi viikonloppuna.

Harjoiteltiin sitten erikseen pienen lepotauon jälkeen vielä kunnollisia kaaria. Välillä Jeriko meinasi taas jättää kesken, mutta pyörittelin sitten sitä enemmänkin lampaiden ympärillä ja alkoi taas kaaret sujumaan eikä ennakoinut kääntymistä lampaita kohti. Suuntakäskytkin sujui nyt tosi hyvin, Jeriko reagoi nopeasti pelkkään suulliseen käskyyn ja suurimmaksi osaksi ihan oikein, vaikka tulihan niitä väärään suuntaankin lähtöjä muutamia. Ajo sujuu nyt Jerikolta kyllä hyvin, teki muutamia aivan erinomaisia lähestymisiä juuri sopivalla rauhallisella tahdilla, suoraan ja päättäväisenä, todella hienon näköistä, harmi ettei näitä tullut videolle! Pari kertaa yksi musta uuhi yritti puskea Jerikoa, ensimmäisellä kerralla ei päässyt yllättämään ja Jeriko teki valehyökkäyksen takaisin millä sai lampaan kääntymään, ei käynyt puremaan eli käytti mun ja Johannan mielestä tosi hyvin juuri sopivaa painetta. Ei niitä nyt turhaankaan tarvitse pureksia. ;) Toisella kerralla uuhi pääsi vähän yllättämään ja Jeriko väisti, mutta kääntyi heti antamaaan takaisin kun pääsi pois hyökkäyksen alta. Tosi paljon Jeriko on kyllä saanut itsevarmuutta ja toimii tosi fiksusti, käyttää juuri sopivaa painetta. :)

Pidettiin vielä vähän pidempi tauko välissä ja sitten ennen kotiin lähtöä harjoiteltiin vielä kaaria ja lampaiden kiertämistä/pitämistä mun lähellä. Lähinnä siis yritin saada Jerikon tuomaan lampaat mahdollisimman lähelle mua ja jos lampaat tuli lähelle niin rapsuttelin niitä. Nämä lampaat ei tosiaan vielä kauhean herkästi ihmisen luokse pysähdy, mutta hyvin ne on kesyyntyneet siitä kuinka arkoja ne oli aluksi. Johanna siis kuvasi tämän ja kiva nähdä taas vähän videolta miten sujuu. Huomasin, että olen antanut Jerikon lipsua maahanmenossa mitä en paimentaessa tajunnut, välillä ei edes pysähdy heti ja välillä jää vaan seisomaan. Soo soo, nyt pitää olla tuon kanssa tarkka, että kun sanon "maahan" niin se tarkoittaa että maahan ja vähän äkkiä!

Jeriko oli tässä jo vähän väsähtänyt ja kun tehtiin vaan tuota lampaiden kiertämistä ja flankkeja eri kohdista, niin ei ole kovin mielenkiintoista katsottavaa, mutta tässä nyt kuitenkin linkki videoon.

http://www.youtube.com/watch?v=pa9uN44oJIw