Eilen oli aika sähellys agilitytreenit. Ensinnäkin olin unohtanut ihan täysin harjoitella takaakiertoa, ja toisekseen olin unohtanut myös oman kipon kotiin. Treeneissä Jeriko oli aivan pihalla, ja pian kävi ilmeiseksi että ryhmässä olevalla narttukoiralla oli juoksut. Omistajan sanojen mukaan ohitse jo, mutta kyllä se selvästi oli tiputellut vähän joka paikkaan, kun Jeriko jäi aina esteille ja vähän joka puolelle haistelemaan (oltiin harjoitusvuorossa aina niiden jälkeen, ei hyvä), ja pysähtyi sitten putkeenkin vaikka se on Jerikon lempieste ja Jeriko juoksee sen aina täydellä innolla! Haistelu alkoi vähän käydä mun hermooni pidemmän päälle, mutta minkäs sille sitten mahtaa. Ilmeistä on, että meidän pitäisi edelleen harjoitella rutkasti kontaktia tällaisissa supervaikeissa tilanteissa, että Jeriko pystyisi keskittymään vaikka kuinka olisi juoksun hajua tms. Ihme kyllä Jeriko ei yrittänyt kertaakaan karata tämän ihanan leidin luokse! :D
Jossain vaiheessa Jerikolla pilkahti pieni keskittymiskyvyn aavistus, ja teki pari kertaa ihan hyvänkin sarjan: takaakierrolla ensimmäinen hyppy, perään toinen, siitä putki ja vielä kepit. Kepit juoksi kerran oikein kunnon vauhdillakin niin että ensäimmänen namikuppi vaan lenteli jaloissa! :D Mutta pääosin Jeriko oli kyllä ihan pihalla kaikesta. Ja inisi ja äänteli. ;(
Toisaalta tässä aamulla tuli mieleen että ehkä en vaan olekaan harjoitellut tarpeeksi hyvin kontaktin kestoa ja edennyt liian nopeasti. Ajattelin siis ottaa oikein kunnon kontaktitreeniä ja yritetään päästä oikein vaikeisiinkin tilanteisiin harjoittelemaan lopulta.

Mutta enpä ole muistanutkaan mainita, että ollaan taas aloitettu noutokapula harjoitukset ja hyvin menee! Aiemmin annoin kapulaa siis Jerikolle kädestä, ja parhaimmillaan se pitikin sitä 12 sekuntia, mutta sitten välillä tuli vaan seinä vastaan eikä halunnut pitää kapulaa ollenkaan. Nostoon siirtyminen oli yhtä tuskaa. Nyt aloitin sitten suoraan lattialta sheippaamaan kapulan nostoa, ja nyt nousee jo kivasti pää pystyyn niin että ottaa samalla katsekontaktin kun itse istun polvillani. :) Tätä vaihetta vahvistelen vielä ja sitten täytyy nousta jo itsekin seisomaan. Tai ottaa häiriötä ja koskea kapulaa yms.. En tiedä kumpi on fiksumpi tehdä ensin, viisaammat? :)

Tänään oltiin treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Ensin heitettiin pieni lenkki jonka jälkeen koirat oli saaneet purkaa turhat energiat. Jeriko oli tänään vähän levoton ja keskittymiskyvytön, mutta saatiin kuitenkin otettua hyviä luoksetuloja. Vähän harjoiteltiin paikallaan käännöksiä ja niitä tehdessä Tuija huomasi että palkkaan aina liian edestä ja vähän niin kuin vedän Jerikon välillä liian eteen. Tämä oli todella hyvä huomio ja pitää jatkossa todella kiinnittää siihen huomiota, huomasi vaan että se on niin piintynyt tapa että vaikka tiedosti ongelman niin meinasi silti antaa palkan liian edestä. Tähän siis erityishuomio jatkossa!
Lopuksi halusin ottaa jotain tosi lyhyttä ja helppoa, ja lopettaa treenit oikein riemukkaasti. Aluksi vähän haki että mitä sitä nyt tekisi ja Jeriko inisi, mutta sitten päätinkin vaan lähteä liikkeelle ja vaihtelin suuntaa ja pyysin lennosta seuraamaan. Muutama onnistunut seuraamispätkä ja Jerikokin oli hiljaa, ja sitten pallo lentämään ja itse juoksin ja riemuitsin oikein kunnolla ja innostin Jerikoa. Toivon mukaan Jerikolle jäi hyvä mieli treeneistä siis, vaikka välillä meinasi vähän tuskastuttaakin. :)

Jäin sitten vähän treenien jälkeen miettimään tuota Jerikon ääntelyä. Ongelmahan on siis se että Jeriko ääntelee ennen kuin tehdään jotain ja kun joutuu odottamaan, ja ääntely jatkuu siihen harjoitukseen alkuun ja häiritsee jopa sen keskittymistä. Mutta sitten jos päästään tekemisen makuun ja reippaasti tehdään jotain niin Jeriko on aivan hiljaa ja keskittyy. Pohdin sitten että helpottaisiko tuo vähän jo iänkin myötä kun tulisi vähän keskittymiskykyä lisää ja jaksaisi odottaa paremmin. Tuija sitten ehdotti että voisi kokeilla tehdä treenit jatkossa niin että aina Jerikon vuorolla meillä olisi valmiiksi mielessä mitä tehdään ja sitten tehtäisiin lentävä lähtö harjoitukseen eikä mitään pohdintoja joiden aikana Jeriko ehtii kyllästyä. Ja itse saisin kiinnittää huomiota omaan vireeseen jos hyvää virettä koiraltakin vaadin, ja ylläpitää innostuneisuutta läpi treenin. Tuijan mietteet kuulosti kyllä mun korvaan erittäin fiksuilta ja jatkossa varmasti tehdään noin, uskon että siitä on apua, ja kun Jeriko kasvaa ja kehittyy niin oppii varmaan odottamaan rauhallisemmin. Kiitos Tuija taas vinkeistä, näillä taas eteenpäin! :)

Jeriko on kyllä edistynyt huimasti (ja ehkäpä myös minä itse), nyt on löytynyt sellainen hyvä yhdessä tekemisen fiilis eikä Jerikoa kiinnosta enää treenikentällä hajut tai muiden koirien luokse karkailu. Tiistaina agilitytreenit meni hienosti siinä suhteessa ettei Jeriko kertaakaan edes yrittänyt karata minnekään vaikka pidin sitä tahallaan vapaana enemmän kuin olisi tarvinnut. Odotti vaan siinä mun lähellä että mitä tehdään. :) Hallissa ongelmana on kyllä edelleen haistelu ja toisaalta ääntely varsinkin silloin kun odotetaan omaa vuoroa, tai juuri kun päästään omalle vuorolle. Esteillä Jeriko on hiljaa, ainakin toistaiseksi. Mutta täytyy puuttua noihin molempiin asioihin ettei pääse ääntely pahemmaksi, ja toisaalta että Jeriko ymmärtäisi ettei agilitykentällä jäädä mitään haistelemaan edes silloin kun ei ole oma vuoro. Haistelusta seuraa kuitenkin aina se merkkaamisen vaara..

Myös kotioloissa Jeriko on ollut aivan mahtava, lenkeillä on tullut koiria vastaan mutta ei ole karannut yhdenkään luokse vaikka selvästi kiinnostus toisia koiria kohtaan ei ole kadonnut minnekään. Ihanaa kun alkaa olemaan sellainen fiilis että Jerikon voi päästää huoletta aina vapaaksi ja tietää että saa sen kiinni missä tilanteessa tahansa. :)

Torstaina käytiin Hallilassa taas treenaamassa Saran ja Liisan kanssa. Jerikon kanssa otettiin seuraamista takapalkalla, melko hyvin meni, mutta ei ihan niin hyvin kuin maanantaina. Jotenkin itselläkin meni enemmän sähläykseksi. Paikkamakuu oli nyt aikas hyvä, vaikka ihan tikkusuoraan ei edelleenkään jäänyt (taas oma vika, autoin vielä kädellä mutta ilmeisesti vinoon). Mukavasti oli kuitenkin pää pystyssä ja valppaana, mutta hiljaa. Jeriko makasi rivissä keskellä eikä häiriintynyt yhtään liikendinnästä ympärillään.
Luoksetulon vauhti on hyvä, mutta niin kuin arvelinkin niin paikka on nyt taas vähän hakusessa. Mutta kyllä tämä palapeli tästä vielä kasaantuu ja saadaan hieno nopea ja suora luoksetulo. :)

Tänään Ronja tuli meille muutamaksi tunniksi hoitoon. Käytiin Matin ja koirien kanssa lenkillä, ja päästettiin koirat juoksemaan keskenään. On kyllä näin hienoa koiraa on ilo hoitaa, Matti halusi taluttaa nimenomaan Ronjaa kun se käveli hihnassa paljon Jerikoa paremmin ja heitti vähän vitsiä että jos annettaisiin Jeriko Ronjan sijasta takaisin. :D Lenkin jälkeen oli kaksi märkää ja likaista koiraa pestävinä ja kuivattavina, mutta on se helppoa kun molemmat antaa pestä ja kuivata ilman mitään ongelmaa. Kaksin verroin märän koiran hajua kuitenkin! :D Sisälle koirat rauhoittuivat ihan mukavasti, Jerikoa täytyi kyllä välillä käskeä jättämään Ronjalle hieman hengitystilaa. Ronja taas aluksi säikähti meidän rontti-Lallia kun se tuli yllättäen nurkan takaa, mutta alkuhämmennyksen jälkeen Ronjan ja kissojenkin yhteiselo sujui mallikkaasti.

Eilen treenattiin Hallilan koulun valaistulla kentällä Saran, Tuijan ja Liisan kanssa. Kotona ollaan otettu seuraamista tosiaan lenkeillä ja sujuu hyvin, sisällä olen ottanut niin että olen jättänyt lelun takapalkaksi, tämä myös sujuu ihan hyvin. Kentällä jotenkin unohdin tämän menetelmän ja meinasin vaan normaalisti itse palkkaamalla treenata, kierrokset nousi taas liian korkealle eikä Jeriko pystynyt keskittymään, ja yritti edistääkin. Sara onneksi sitten ehdotti takapalkkaa ja sillähän sitä sitten otettiin pienen tauon jälkeen. Ja ensimmäistä kertaa aikoihin Jeriko seurasi treenikentällä hienosti ja hyvällä kontaktilla. Siis vau! Takapalkkaa siis jatkossakin, toki täytyy miettiä ettei liian kaavamaisesti tee ettei Jeriko ala sitten ennakoimaan palkalle vapauttamista jos vaikka kehuu kesken seuraamisen.
Paikkamakuussa Jeriko pysyi hienosti, jäi tosin alunperinkin hieman vinoon. Perusasennosta maahanmenon suoruutta pitäisi hioa. Pysyi kuitenkin hienosti, ja kun kävin tiheästi palkkaamassa ei myöskään ehtinyt aloittaa tavanomaista vinkunaansa ja piti pään pystyssä. Jatkossa siis myös käyn palkkailemassa usein jotta oikea mielentila vahvistuisi suoritukseen, ja pidempiä paikkamakuita harvemmin.
Lopuksi otin Jerikon kanssa vielä luoksetuloa, ensin tein paikkaharjoituksia, ja sitten juoksulähtöjä. Jeriko lähti kyllä kuin tykin suusta, harjoituksista on siis ollut hyötyä. Jatkossa ajattelin alkaa tehdä pakoja vähän vaihtelevilta etäisyyksiltä etten heti lähde kun Jerikokin, ja välillä annan sen vaikka tulla perille asti.
Treenit meni siis tosi kivasti, olen erittäin tyytyväinen! Myös lenkillä Jeriko kuunteli hienosti alun pienen muistuttamisen jälkeen. Herkut vaan ei muiden koirien seurassa Jerikolle oikein maistuneet (muille olisi kyllä kelvannut! :D ), ja muutenkin sillä on ollut tosi huono ruokahalu tässä viime päivinä. Lauantaiaamun jälkeen Jeriko ei ole syönyt yhtään kunnon ateriaa, ainoastaan sen määrän herkkuja mitä treenatessa on saanut. Teini-iän anoreksiaa kai...
Myös tänään aamulenkillä meitä vastaan meinasi tulla pari koiraa (jotka kyllä vaihtoivat suuntaa heti kun näki meidät...), ja Jeriko tuli hienosti luokse vaikka selvästi koirat kiinnostivat. Ollaan siis todella edistytty tässä! :)