Tokoa ja agilityä

Viikonloppuna oltiin Parkanossa Matin porukoilla käymässä, ja otin siellä pihalla Jerikon kanssa vähän treeniä. Seuraaminen sujui hienosti, samoin seuraamisesta maahanmeno ja seisominen. Paras treeni taas vähään aikaan. Viikonlopun aikana harjoiteltiin myös näyttelyjuoksua ja seisomista, hyvin alkaa nekin sujua. Häntä tällä hetkellä on suurin piirtein selän tasolla mutta ei enää nouse sen päälle, parannusta jo sekin.

Tänään oli ensimmäiset treenit Hanna Löytynojan agilityn alkeisryhmässä. Sitä ennen käytiin pienet treenit tekemässä Rajalan Hannan ja Heimon ja Ennin kanssa. Jeriko oli tänään ihan piu pau. Seuraamisessa vaan haukkui ja ulisi, seurasi huonosti. Nakin kanssa kyllä sai sitten taas jo homman kasaan ja koiran hiljaiseksi. Kesken harjoitusten Jeriko karkasi pari kertaa ohi kulkevan koiran perään, hitto kun luulin jo että Jerikosta olisi tullut "kiltti koira" ts. että oltain menossa parempaan suuntaan ton kanssa. Mutta eipä näköjään, tai tänään ainakin oli TOSI huono päivä!

Olen päättänyt alkaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita koiria tulee meidän lähelle kun seisotaan paikallaan. Se kun näyttää tuottavan Jerikolle vaikeuksia eikä ole mennyt itsestään ohi niin kuin jotenkin toivoin. Mikä asia nyt ylipäätään menisi itsestään ohi?? Muutamien koirakavereiden kanssa ollaan jo vähän harjoiteltu, nyt otettiin Hannan ja Ennin kanssa. Hanna seuruutti Enniä meidän ympärillä ja toi sen lopulta istumaan puolen metrin päähän Jerikosta. Ei näyttänyt haittaavan Jerikoa, oliko sitten liian helppo harjoitus? Joka tapauksessa aion näitä nyt ottaa Jerikon kanssa, kyllä sen täytyy vaan alkaa sietämään sitä että muita koiria liikkuu meidän ympärillä ja voi tulla jopa mun silitettäväksi.

Agilityhallille löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ensinnäkin navigaattori neuvoi koko ajan päin mäntyä (ei ollut yhtään kartalla miten rampit Nokian suunnalla menee eikä tiennyt siellä olevista liikenneympyröistä), ja itse halli oli silleen pieni että hämärässä ajoin siitä vaan ohi ja löysin vasta kun kysyin neuvoa ohikulkevalta naiselta. Viime hetkellä sitten saavuttiin paikalle, treenikaverina oli ranskanbuldoggi uros, puolessa välissä tuntia saapui myöhässä myös belginarttu. Esteet oli Jerikon mielestä taas tosi kivoja ja silleen meni hyvin, Hanna on hyvä ohjaamaan, mutta Jeriko pääsi taas karkaamaan pari kertaa. Hannan avulla sain sitten lopulta Jerikon kuriin, mutta oli se kyllä aivan muissa maailmoissa ja sekaisin. Välillä harjoitukset onnistui, välillä taas ei. Mutta kotitehtäviksi tuli sylikäännöksen sekä kontaktipinnan harjoittelua, seuraavat treenit parin viikon päästä. Toivotaan että Jeriko on silloin vähän enemmän järjissään..

Käytiin tänään Tuijan ja Ronjan kanssa treenaamassa. Kunnon tokotreenit pitkästä aikaa.
Otettiin ensin paikkamakuu. Päätin pistää Jerikon keston koetukselle, kun tähän mennessä olen käynyt palkkaamassa melko usein enkä ollut oikein kokeillut kuinka pitkään Jeriko makaisi palkkaamatta. Yhteensä ollaan kuitenkin tehty varmaan reilun 2 minuutinkin paikkamakuita porukassa. Nyt sitten päätin ottaa kunnolla aikaa ja käydä palkkaamassa minuutin kohdalla, ja tehdä kahden minuutin paikkamakuu. Jeriko pysyi kyllä tosi hyvin paikallaan ja rauhallisena, melkein jo liiankin rauhallisena kun haisteli maata ja makasikin melko rentona. Mutta parempi liiankin rento kuin se ettei pysyisi ollenkaan, ja ajoittain Jeriko makasi juuri sopivan valppaana pää pystyssä ja katsoi mua rauhallisena. Jeriko vaikutti siltä että olisi pystynyt ihan kevyesti pysymään siellä kaksikin minuuttia ilman palkkaa.

Otettiin myös seuraamista vähän samaan tyyliin kuin mitä ollaan sitä lenkeillä otettu, siis taluttimessa vaan kävelytin ja sitten kun Jeriko alkoi ottamaan kontaktia pyysin seuraamaan. Hienosti kyllä meni ja otin sitten ilman talutintakin. Välillä kyllä kun Jeriko innostuu liikaa se alkaa tulemaan liian lähelle ja nojaamaan, ja taipuu banaanina jalan taakse. Otettiin sitten seuraamista nakilla imuuttamallakin että saatiin paremmin sitä suoraa asentoa.

Vielä harjoiteltiin näyttelyjuoksua, ensin vaan kävellen haettiin naksuttelemalla sitä että Jeriko nosti pään ylös (eikä haistellut maata) ja että häntä tuli alas. Vähän tuntui takkuiselta aluksi, mutta sitten kun Tuija juoksutti hetken Jerikoa tuntui että sillä syttyi oikein kunnolla lamppu päässä, ja sitten meni juoksu munkin kanssa melkoisen hienosti! Tällaista sitten kunnolla lisää, kolme viikkoa aikaa treenata Seinäjoen näyttelyyn. Kiitos Tuijalle avusta! :)

Emäntä oli tänään tallin esteratsastuskisoissa. Ratsastaminen on kyllä ihana harrastus, ja erityisesti esteet on se mun juttu. Ihana välillä päästä kotoa pihalle, myös ilman Jerikoa niin kivaa kuin senkin kanssa harrastaminen on. Olen myös sitä mieltä että ratsastuksesta on hyötyä myös moniin koiraharrastuksiin Jerikon kanssa, välillä jopa oppii jotain hyödyllistä itsestään ja paineensietokyvystään. Tänään esimerkiksi opin, että jännitän kisoihin enemmän kuin mitä olen ennen ajatellut. Muuten sitä ei oikein huomaa, mutta hätiköin/hätäännyn huomattavasti normaalia helpommin. Tänäänkin olin koko suorituksen ajan pienessä paniikissa kun jotenkin tuntui että hevonen kiitää ja lähtee ihan just mun alta, videolta tarkastaessa meno olikin aivan rauhallista ja hyvää yhtä esteen pudotusta ja yhtä kieltoa lukuunottamatta. Ulkopuolelta ei kukaan kuitenkaan olisi voinut nähdä että heppa olisi mitenkään kiitänyt, eikä edes sitä että itse olin lievästi hätääntynyt.

Siitä juontui mieleen että olenkohan liian ankara myös Jerikon nopeuden suhteen jäljellä..? Entä jos odotan siinäkin vähän liiankin rauhallista tahtia, jota vaan ei mitenkään ole tulossa? Ehkä jos itse lähtisin eri asenteella ja antaisin Jerikolle enemmän tilaa mennä, niin jäljestyskin sujuisi paremmin.. Enkä heti heittäisi hanskoja tiskiin jos vauhti on nopeaa.. Tässä riittää sitten miettimistä. :D

Varsinaiset tokotreenit on nyt olleet vähän tauolla, ensi viikolla olisi kyllä tarkoitus joku päivä mennä. Vähän on kotona jotain pikku juttuja otettu, lenkillä samoin tulee aina tehtyä jotain. Varsinkin seuraamista tossa kotipihassa. Ihan mukavasti se seuraaminen kyllä sujuu, treeneihin kun vielä saisi saman.
Tokoliikkeiden treenaamisen sijaan olen opettanut Jerikolle taas yhden turhan tempun: valojen sammuttamisen. :) Se on kyllä hauska temppu, Jerikonkin mielestä. Eikä se rämpyttele valoja mitenkään itsekseen, sitten vasta kun pyytää. :)

Metsäjälki

Mulla oli tänään vapaapäivä koulusta, joten tietenkin lähdin tekemään Jerikolle jälkeä, mitä muutakaan sitä nyt olisi keksinyt...??
Päätin tehdä pitkästä aikaa metsäjäljen, kun ei jaksa aina tota samaa peltoa kyntää eikä myöskään lähteä jotain muuta sopivaa peltoa etsimään. Ajoin siis Toimelantien päähän ja tein jäljen. Jälki oli ehkä sellaiset 60 metriä, vaikea arvioida mutta melko lyhyt kuitenkin. Maasto oli pääasiassa ihan mukavaa, välillä oli vähän turhan paljon oksia maassa mutta muuten sammalta ja lehtiä. Kaarsin jälkeä loivasti vasemmalle, yhteen kohtaan tuli kyllä hieman jyrkempi käännös.

Annoin jäljen vanheta noin 20 minuuttia ja sitten Jeriko hommiin. Taas mokailin itse. Jostain kumman syystä vein Jerikon vahingossa suoraan jäljen alulle enkä herkkuruudulle, enkä edes tajunnut sitä ensin. Jeriko meinasi siitä heti jatkaa eteenpäin ja mä vaan ihmettelin että mitä kummaa, ja Jeriko tuskastui kun ei päässyt jatkamaan. Lopulta sitten tajusin mikä oli tilanne ja otettiin uusi lähtö, herkkuruutu jäi kyllä kokonaan käymättä. Ei sen puoleen, ei Jerikoa paljon herkut muutenkaan kiinnostaneet eikä yksikään noussut maasta. Itse jäljen Jeriko veti silleen kohtalaisesti, hirveä vauhti kyllä päällä, himmasin sen verran kun uskalsin ilman että jäljestys olisi kadonnut. Välillä lähti jäljeltä sivuun mutta tuli sitten takaisin ja jäljen pää löytyi kyllä nopeasti.

Silti, jotenkin ihan paska maku jäi suuhun tosta. Aina tollasta sähellystä ja rasittaa kun tolla on niin paljon vauhtia eikä sitä saa siltä edes pois kun ei sitä mitkään herkut kiinnosta! Perseestä koko laji. Pitäisi varmaan lopettaa koko touhu tai jättää ainakin talvitauolle, masentava harrastus kun siitä ei ole yhtään mitään iloa kellekään.. Ja taitaa nää pk-puolen lajit ylipäätään jäädä kokonaan kun ei sitä hakuakaan pääse missään kokeilemaan. Angst angst ja silleen, älkää välittäkö, nyt vaan ottaa päähän niin että.......