Juoksujen odotusta ja jälkikoetta

 Kyllä on haastavaa ollut pitää yllä mitään järkevää kirjoittelutahtia tänne. 😅 Jupiterkin tuli kuntoon syksyn A:n ylilennosta, palattiin treeneihin ilman uusia ontumisia ja käytiin halli SM-kisoissakin, tosin vailla suurempaa menestystä. Kivaa oli se, että päästiin joukkuradallekin, mikä oli viestilähtönä todella mielenkiintoinen uusi kokemus!

Troija kävi kevättalvella vesimattotreenaamassa sarjaa ja se teki kyllä todella hyvää. Takaosa vahvistui, liike ylipäätään taaksepäin vahvistui. Sillä välin Kepler pääsi Troijan vuorolla agilitytreeneihin ja kehittyi talven aikana tosi paljon. Siitä kehittyi ihan pätevä möllitason koira talven aikana.

Troijan osalta oma ajatus kypsyi, että jätetään Troijan kanssa agility sikseen, ihan senkin vuoksi että tavoite mitä agilityssä tavoiteltaisiin olisi agiradoilla kolmosiin nousu ja valioituminen, ja puomin treenaaminen uudelleen kisakuntoon vaatisi aika paljon treeniä. Ja kun nyt odotetaan juoksuja ja pentuja, niin ei ollut kovin realistista tehdä sitä tähän väliin. Sitten pentujen jälkeen kuitenkin vaatii aikaa kuntoutua uudelleen kisakuntoon ja Troijalla on nyt kuitenkin jo ikää reilu 7v. Lisäksi minulle tärkeämpi tavoite ennen pentuja oli startata jälkikokeissa jos se vain olisi mahdollista. Niinpä me jätettiin aluksi hyvästit agilitylle jo talvella, mutta nyt kun Troija on ollut hyvässä kunnossa ja Vanjan aloitettua juoksut Kepler on jäänyt Valkeakoskelle, niin otin Troijan treeneihin viikolla.

Ja miten hieno Troija olikaan, ja miten helppoa ja mukavaa oli Troijan kanssa juosta rataa! Lähes niin kivaa, että olisi tehnyt mieli pyörtää päätöksensä, mutta toisaalta se oli vaan sellainen hyvänmielen jäähyväinen agilitylle. 

Kyllä on jännitystä ilmassa, kun Vanja on juoksuissaan mun luona, mutta eilen päästiin Troijan kanssa sitten jälkikokeeseen (Troija ei siis vielä aloittanut juoksujaan)! Koe oli Kankaanpäässä, odotusarvo maastojen osalta hienolle kangasmetsälle oli siis olemassa. Troijan jana oli todella hyvä! Se poikkesi luotisuoralta linjalta ehkä pari metriä, mutta jatkoi sitten taas suoraan samaa linjaa, reagoi jälkeen ja nosti sen heti oikeaan suuntaan. Pisteitä 29/30.

Ensimmäinen keppi oli tosi nopeasti janan jälkeen, tuomarikaan ei ollut ehtinyt vielä poistumaan paikalta. Jatkettiin siitä sitten suoraan. Troija teki sitten kulman ja varmaan noin parinkymmenen metrin jälkeen olikin jo tien ylitys joka vähän pisti miettimään, että ihan todellako, kun kyseessä ei ollut mikään kärrypolku, vaan ihan autolla ajettava tie. Varmasti koeohjeen mukainen "vähän liikennöity", mutta kunnon tie yhtä kaikki. Menin kuitenkin Troijan perässä ja se jatkoi sitten toisella puolella jäljestystään ja teki ikään kuin laatikon vasemmalle, mutta sitten ylitettiin tie toisen kerran ja alkoi mun usko hiipumaan. Palasin tielle ja tietä pitkin lähtösuoralle. Sieltä nousi itse asiassa toinen keppi vasta tällä kerralla. Mentiin taas tien yli ja ihan samoja jälkiä eteenpäin. Lopulta oltiin pyöritty 30min jäljestysaika siinä alkusuoran tuntumassa ja lähdettiin palauttamaan vain kahta keppiä.

Olin aika epäuskoinen tuosta tien ylityksestä. Pyysin sitten jälkikaaviota nähtäväksi, että ihanko todella tie ylitettiin ja kyllä, se ylitettiin juurikin siitä mistä Troija meni! Mutta toisella puolella tietä, ehkä noin parinkymmenen metrin päästä tien reunasta tulikin kulma päinvastaiseen suuntaan kuin mihin Troija jatkoi. Ja Troija tuntui niin selvästi jäljestävän siellä tien toisella puolella, että epäilyttää että oliko siellä sitten joku suunnistaja sattunut juuri pahasta kohtaa liikkumaan.

Kieltämättä tuo tien ylitys ei mielestäni tuntunut ihan reilulta haasteelta 2-luokan kyläkokeen jäljellä, varsinkin kun ennen tai jälkeen ylityksen ei ollut tilaa olla kovin paljoa suoraan, kun tien ylitykseen tultiin tietä myötäilleen ykkössuoralta ja kohtuu kapeaan metsäsaarekkeeseen oli tehty loppujälki. Mutta minkäs teet, tällaiset kortit oli tällä kertaa.

Jäätiin sitten kuitenkin jatkamaan muihin osioihin. Esineruudussa kävi tavallaan hyvääkin tuuria, koska päätin aloittaa lähetyksen oikeasta kulmasta, josta Troija oli jo varmaan ennen lähetystä saanut hajun etuesineestä, jonka se nosti välittömästi. Sitten toinen esine keskeltä melko nopeasti. Toisen ja kolmannen esineen jälkeen Troija alkoi ehkä vähän palkkaamattomuutta miettimään, tai sitten sen selvästi kyllä tuloillaan olevat juoksut ja merkkailun tarve iski, ja se teki pissan ruutuun. 🙈 Kolmas esine nousi sitten vasemmasta takakulmasta. Oli kyllä kiva nähdä, että aika riitti kolmeen esineeseen, tämä on vähän jännittänyt, kun Troija ei ole mikään nopein työskentelijä ruudussa.

Tottikseenkin vielä jatkettiin, mutta nyt kyllä harmillisesti Troija ei ollut lainkaan niin hyvä kuin mitä se oli esimerkiksi pari viikkoa sitten möllitottiksessa, josta muuten laitankin tänne muutaman kuvan myös! 

Mutta nyt ei siis mennyt kovin hyvin. Lämppäillessä Troija oli kivan tuntuinen, samoin vielä paikkamakuuseen jättäessä (taas eka paikkamakuuseen, kuten möllitottiksissakin), mutta sitten yksilöliikkeisiin tullessa en saanut sitä enää nostamaan virettään. Troija jäi aika jähmiväksi ja jätättäväksi, jouduin antamaan joitain lisäkäskyjä jotta se pysyisi mukana. Teknisesti esim. jätöt meni oikein ja otti oikean asennon, mutta fiilis ei ollut hyvä. Oikeastaan ainoastaan eteenmenon lähetyksessä oli normaali vauhdikas ja määrätietoinen itsensä, mutta siinäkin valmisteleva osa jähmivä. Pisteitä vain 70p, mutta toisaalta jos jälki ei olisi ollut mitä se oli, niin tulokseen olisi ollut mahdollisuus. Harmi sinänsä.

Vähän jäi hampaankoloon siis. Hieman kohtuuttomalta tuntuva jälki, ja sitten tottiksen huono fiilis ja epäselvyys mistä se johtui. Juoksujen läheisyydestä? Palkattomuudesta tai ylipäätään pk-kokeiden pitkästä päivästä kun tehdään kaikki osiot, mitä harvemmin tulee aivan kokonaisuutena treenattua? No, juoksu ei sentään samana iltana tai tänään alkanut, eli edelleen odotellaan. Koska vaan saisi kyllä aloittaa, jotta oltaisiin mahdollisimman paljon päällekäin Vanjan juoksujen kanssa. Tosin Vanjakin nyt pitkittää progen nostoa, joten vielä ei ole hirmuinen kiire.... 

Kuntoutusosastolta päivää

 Vähän on masentava kirjoitus, kun kaksi kisakoiraa on vähän tässä viime vuoden lopulta ollut kuntoutettavana. Jupiter ei ole eläissään ollut arjessa mikään kaahailija, varovainen ja järkevä liikkuja. Paljon lenkeillä vaan kävelee mun selän takana. Ja vaikka se tekee agilityä voimalla ja vauhdilla, niin se on sielläkin järkevä ja huolellinen, ei törmäile esteiseen tai putoile puomilta tmv.

Kunnes sitten syyskuun lopulla treeneissä se teki mulle täysin yllätyksenä A:n harjan yli lennon ja putosi sitten sieltä jotain varmaan 2,5m korkeudesta mätkähti alas. Jaloilleen kyllä, mutta joustot toki tuli vastaan ja kävi mahallaan. Liikkeessä ei näkynyt mitään tämän jälkeen, eikä itse asiassa seuraavana päivänäkään. Sain Jupiterille seuraavalle viikolla käsittelyn ihanalta Nooralta, ja olihan etuosa etenkin hittiä ottanut, lantiokori myös jumissa. Sitten se käsiteltiin uudelleen muutama viikko myöhemmin, jumeja edelleen oli, mutta liikkeessä en ollut nähnyt mitään.

Kunnes sitten lokakuun puolessa välissä yhtäkkiä alkoi ontumaan. Ensin liike oli takajaloissa ontuva ja lyhyt. Jupiter (ja Troija) käsiteltiin taas, ja seuraava kerta pari viikkoa tämän jälkeen. Jupiter oli pitkiä pätkiä treenistä käsittelyjen välissä. Yhdessä kohtaa otin sen treeniin, ja seuraavana aamuna liike oli epäpuhdas, mutta tällä kertaa edestä. Ja taukoa jatkettiin. Käsittelyjä syys-joulukuulle kertyi neljä, ja nyt tammikuun alussa käytiin kiropraktikolla, joka aukoi vielä lukkoja rintarangasta lapojen välistä. Samalla löytyi myös etujalan varpaan kärkinivelen jäykkyyt ja turvotus (kivuton), joka on ehkä ottanut hittiä jo syyskuussa, enkä vaan ollut tajunnut mitään. 🙈

Nyt ei auta muu kuin toivoa, että lukot pysyy poissa ja päästään säännölliseen treenirytmiin ja lopulta kisaamaankin. Jupiterilla kuitenkin tulee ihan juuri 9v mittariin, ja ikäkin tässä kyllä varmasti palautumista hidastaa ja olen alkanut vähän jo poistelemaan kalenterista sinne alunperin laittamiani agilitykisoja, muun muassa karsintakisat jätetään nyt ainakin väliin, halli-SM nyt harkinnassa vielä, mutta tällä hetkellä meillä ei olisi kilpailuoikeuttakaan, kun ei olla tässä saikutellessa ranking-pisteitä kerrytetty.. Katsotaan Jupiterin ehdoilla, että päästäänkö niitä keräilemäänkään. Eläke nyt toki olisi varmaan edessä ollut viimeistään tämän vuoden jälkeen, katsotaan alkaako varhaiseläke.

Troija sitten taas.. Troijahan on ollut rämäpäinen liikkuja aivan pennusta pitäen. Ja sitä on tajunnut alkaa rajoittamaan vasta aivan liian myöhään. Troija on pentuna murtanut etujalan varpaan (jänneavulsiomurtuma), venäyttänyt oikean takajalan varpaan, juossut palotikkaita päin ja saanut silmän alle tikattavan haavan. Ja lukuisia revenneitä kynsiä. Jotain tästä saattaa vielä unohtua. Se on rämäpää, vaikka sitten lajitreeneissä se että ajatellaan samalla selvästi hidastaakin vauhtia. Pentujen jälkeisenä keväänä eli keväällä -23 Troijalla oli sitten oikean lonkan koukistajan (sartoriuksen) revähdysvamma, jota laseroitiin sarjana. Kuntoutukseen olisin halunnut vähän enemmänkin apuja, mutta en osannut hakea oikeista paikoista, ja siltä osin jäi varmasti vähän puolitiehen. Ontumiset kuitenkin silloin loppui ja jatkettiin taas agilityssä treenaamista ja kisaamista.

Kevättalvella -25 Troijalla oli taas epäpuhtautta ja ontumistakin. Sillä oli pentuna murtuneessa varpaassa kipua, jäykkyyttä ja paksuuntumaa, kliinisesti nivelrikon merkkejä siis, sekä uudelleen se sartorius kipeänä. Hankin silloin itselleni kotiin laserin ja laseroin sitä, ja se sai myös eläinlääkäriasemalla laserkuurin sekä Cartrophen-kuurin. Ontuilut meni ohi ja jatkettiin taas treenejä. Aloin myös tekemään kaikenlaista takapääjumppaa, kun tajusin huhti-toukokuussa, että Troija tottiksissa heittää aika herkästi lonkalle maassa, ja halusin treenata sitä tapaa pois. Tämä ongelma näyttikin paranevan treenien myös ja Troija liikkui hyvin ainakin syyskuulle asti, jolloin kennelpäiviltä mulla olikin video kun tehtiin rataa. Lokakuussa sitten eräällä lenkillä Kepler ilmeisesti huitaisi Troijaa isolla yli metrin mittaisella paksulla karahkalla. 🙈 En nähnyt ihan nurkan takana tapahtuvaa tilannetta, kun polku kiersi ladon, mutta Troija vinkaisi, ja kun olin sen 1-2 askelta päässyt lisää ja näin koirat, niin Keplerillä oli tää kyseinen karahka kannossa Troijan vieressä. Epäilen, että nosti sen jostain Troijan jaloista, ja samalla huitaisi sillä Troijaa.

Tästä alkoi sitten ehkä uudelleen ongelmia. Etujalan varvas oli hetken aikaa kipeä, mutta se meni melko pian ohi. Kuitenkin liikkeessä alkoi pikku hiljaa olemaan jotain epämääräistä. Kuitenkin jotenkin niin epämääräistä ja epävarmaa, että pari kertaa ollaan käyty kisoissa. Ja tämä kyllä harmittaa, koska on siinä liikkeessä jotain poikkeavaa, vaikka arjessa onkin ihan normaali. Troijaakin käsiteltiin loka-joulukuu välillä yhteensä kolme kertaa, ja nyt sekin oli kiropraktikolla, missä todettiin, että sillä on vasen (!) lonkan koukistaja/sartorius jumissa ja kirohoidon lisäksi sitä alettiin nyt laseroimaan.

Nyt on kyllä sitten tarkoitus laserointien jälkeen aloittaa myös vesimattotreeni ja aktivoitua ravilenkkien suhteen lisää (yksi lenkki ehdittiin tehdä ennen näitä kunnon pakkasia). Ja tarkoitus on nyt siis hakeutua fyssarille joka vesimattotreenin lisäksi antaisi Troijalle personoituja jumppaohjeita, jotta päästäisiin näissä asioissa oikeasti eteenpäin. Cartrophen-kuuri  nyt myös uusitaan.

Mutta on kyllä käynyt mielessä myös se vaihtoehto, että onko agility lajina Troijalle hyvä sen vammahistorialla. Pitäisikö agilitystä nyt vaan luopua  ja kuntouttaa se kuntoon niin, että voitaisiin jatkaa jälkikokeissa hyvillä mielin? Riskeeraanko agilityllä jatkossa mahdollisesti sen, että ei päästäisi jälkikokeisiin keväällä jos ontuma uusisi? Ja sittenhän on pennutkin tulossa, joten sen jälkeen toki vaatii myös lisää jumppaa, jotta pystyy palata harrastuksiin, mitä nyt sitten päättääkin jatkaa. 

Yksi joka näistä saikuttelijoista on hyötynyt, on Kepler. Se on päässyt nyt aloittelemaan agilityä tuuraillen Troijan tai Jupiterin vuorolla. Aivan alkeissa mennään, mutta sen voi sanoa, että Kepler tykkää tehdä täysiä ja vauhti korjaa virheet. Se esittää tässäkin fyysisyyttään, ja esim. esteeksi laitettu verkkokin voi olla vaan asia jonka läpi juosta tai yrittää yli hypätä (metrin hyppy eka kerta yritetty, ei vielä onnistunut, mutta Kepleriä ei haitannut). Siitä tulee varmasti aika vauhdikas agilitykoira, katsotaan sitten tuleeko siitä esteitä ohittelevaa "juostaan vaan täysiä" -koira, vai kuinka hyvin pysyy aivot mukana. Aivot olisi kivat.

Keplerin kanssa on Marin tokokurssi nyt loppunut ja moni asia edistyi kyllä sen aikana. Treenit jatkuu, mm. ensi sunnuntaina tulossa Anna Herzogin seminaari! Joulukuussa Kepler pääsi myös lampaille ja sehän oli vähän haudutellut asioita mielessään, ja stoppi löytyi! Katsotaan päästäänkö siinä edistymään myös.

Vuoden tottistreenejä muistiin

 Nythän se taas jo vuodenvaihde lähenee, eikä tämä blogi kovin aktiiviseksi ryhtynyt. Pitkään on pitänyt kirjoittaa ylös monia asioita.

Troijan kanssa on tosiaan tottiskuvioita alettu tekemään vähän uuteen malliin sekä mielentilan osalta, että sitten luoksetulon ja noudon palautuksen loppuasennon osalta. Näitä on siis vaihdettu eteen istumiseen suoraan sivulle tulemisen sijaan, ja se sivulle tulon tarjoaminen on kyllä tiukassa. Tästäpä sitten itselle muistiin asioita mitä on tehty ja jatketaankin, ja mitä on vielä tekemättä. 

1. Luoksetulon edessä istumisasennon jumppaamista ihan perustreeninä maasta eteen nousten. Tässä tekniikka on hyvä, ja jos etäisyys ei kasva oikeaksi luoksetulomatkaksi niin hyvin Troija tarjoaa oikeaa asiaa.

2. Luoksetulon eteen istumista jonkin kohteen kierron kautta rikkomaan kaavaa. Tämä on ollut tosi hauskaakin Troijan mielestä ja on ainakin mielentilaa nostanut tosi kivasti. Aivan 100% ilman käsiapuja ei kuitenkaan vielä aina napsahda eteen istumaan, vaan sivulle kääntymisen tarjoaminen saattaa tulla tässäkin mukaan. Tämä vinkki saatiin Nina Mantereen koulutuksesta.

3. Korokkeella suoran etuasennon tarjoamista ollaan myös tehty ja tämä varmaan myös osaltaan auttaa aukaisemaan Troijalta aiempaa. Luulen, että jatkossa kokeilen saisiko kosketusalustalla vahvistettu myös luoksetuloasetelmassa oikeaa asentoa edessä.

Noutoon itsessään ollaan haluttu myös rikkoa Troijan hieman liian vahvaa hallintaa ja partiolaisasennetta perusasennossa kapulan heiton jälkeen. Tähän otettiin siis se, että välillä vapautankin lelulle vetoleikkiin. Aluksi oli todella vaikeaa, kun partiolainen lähtisi "väkisin" suorittamaan tehtävää joka on opittu. 😅 Aluksi lelu piti viedä aivan naaman eteen, että ymmärsi siihen tarttua, mutta nopeasti seki sitten aukesi ja nyt kivasti kyllä ilman lelun eteen viemistäkin ja asenne on paljon aiempaa vapautuneempi ja tämän myötä myös kapulalle lähdöt voimakkaampia. Tämä treeni-idea tuli niin ikään Nina Mantereen treeneissä.

Kapulan kanssa eteen luovutukseen istuminen on ehkä hieman parempi kuin luoksetulo, mutta aika usein sekin vielä vaatii apuja ettei tarjoa perusasentoon kääntymistä. Tähän on otettu vielä sellainen leikki, että laitan kapulan Troijan taakse ja Troija saa ihan vaan kääntyä ja nostaa sen sieltä, ja kääntyä takaisin luovutusasentoon mun eteen. Tähän sain idean Anna Herzogin IG-tililtä.

Näitä treenejä ainakin on tarkoitus jatkaa. Lisäksi olen nyt tuuminut, että taidan tehdä edessä istumisesta perusasentoon siirtymisen Troijalle myös uutena, eli selän takaa kiertäen. Toivon, että tämä auttaa osaltaan vielä purkamaan Troijalta sitä ajatusta edestä päin perusasentoon kääntymisestä.

Seuraamisen osalta Nina kiinnitti huomiota siihen, että voisin lähteä Troijan kanssa hieman rauhallisemmin liikkeelle, parilla lyhyemmällä askeleella, jolloin pienempi koira pääsee harmonisemmin rytmiin mukaan. Tämäkin auttoi hienosäätämään muutenkin jo aika hyvää seuruuta vielä paremmaksi.

Yhdessä vireen noston kanssa toivon tämän remontin auttavan siinä, että huonot kokemukset BH-kokeesta jäisi kokonaan historiaan, ja luoksetulokin rakentuisi ikään kuin kokonaan uudestaan ja siihen uusi mielentila. Ennen kaikkea haluaisin päästä ensi keväänä vielä mahdollisesti ennen pentuja jälkikokeeseen ja siellä tottikseen rennon ja itsevarman koiran kanssa, joka ei kokisi, että sen tarvitsee jännittää mitä pari tekee. Ja aika vahva luotto mulla tähän onkin.

Keplerin treenijuttuja onkin sitten katsottu erityisesti Mari Leiviskän treeneissä. Listaan tähänkin erilaisia asioita ja treenejä.

1. Nina Mantereen treeneissä kiinnitettiin huomiota liikkeellelähtöihin, ja siihen että itse rytmittäisin käskyn ja liikkeellelähdön rauhallisemmin ja palkkaisin myös Kepleriä maltista, jotta liikkeellelähtö ei olisi ryntäys meiltä molemmilta heti kun käsky kuuluu. Tämä korjaantuikin tosi nopeasti.

Mari pani heti merkille, että Kepler peitsaa paljon. Tämän havainnon jälkeen totesin saman ihan arjessakin hihnakävelyssä, vapaana ollessa peitsiä ei juurikaan näy. Tämän jälkeen on haettu rivakampaa tahtia jossa ravi olisi helpompi Keplerille, sekä keskitytty palkkaamaan seuraaminen niin, että askellaji olisi ravi eikä peitsi. Juoksussa seuraaminen on muuten tosi hieno Keplerillä vaikka sitä on tehty tosi vähän! 😍 Ja ihan hyvä seuraaminen kyllä muutenkin.

2. kapulan pito. Murheiden kryyni. Mun kaikkien koirien kanssa tämä on ajautunut jossain kohtaa johonkin ongelmaan, kunnes sitten ollaan päästy tosi nättiin kapulan pitoon. 😅 Kepler tarjoili tähän uuden haasteen, koska hän on ensimmäinen mun koirista joka on alkanut vetämään kapulaa ja oltiin jo lähellä, että mennään kohti kapulasta taistelua. Tähän on kokeiltu erilaisia variaatioita. Lelu esillä auttaa tai auttoi ainakin aluksi siinä, ettei Keplerillä olisi heti halu vetää kapulaa, kun jähmettyy odottamaan palkalle vapautusta (Nina Mantereen treeneistä).

Tätä on nyt jatkojalostettu näkyvillä olevasta namikädestä luopumisella ja kapulan vetäminen on jäänyt lähes kokonaan pois, ja nyt ollaan päästy jopa ihan mini-pitoon. Vielä on matkaa kunnolliseen kapulan pitoon, mutta pikku hiljaa sitä kohti.

Lisäksi vielä sellaisia, että peruuttaen kapula kädessä Kepler voi tulla kapulaan kiinni, jolloin sen kävellessä eteenpäin ei olekaan niin helppoa alkaa yhtäkkiä vetämään taaksepäin. Nopea palkka toki.

Kapulan nostaminen käsikosketukseen onnistuu hyvin ja vauhtinoudoissa voidaan vaihdella vapautusta vauhdissa sekä käsikosketukseen tuomista.

3. Jääviä on hieman jumppailtu. Aloitettiin Miia Kiviahon treeneissä ja siitä sitten jalostettu eteenpäin Marin kanssa. Maahanmenosta olisi tarkoitus peruuttaen pikku hiljaa kaikki avut häivyttää pois, nyt on vielä pieni käden liike. Marilta tuli myös vinkki "pompottaa" Kepleriä sen jo ollessa maassa, etenkin jos itse maahanmeno ei olisi riittävän napakka. Kepler osti tämän tosi nopeasti ja mielellään. Istumisessa on isompikin apu mukana. Seisomaan pysähtyminen on tarkoitus opettaa pompun kautta, mutta koska pomppiminen on Keplerille niin mieleen, niin otettiin heti etutassukoroke tähän avuksi ja se stabiloi kivasti takajalat paikoilleen, ettei koko koira pompi ilmaan. 😁

4. Luoksetuloa on tehty vain vauhtiluoksetulona ja vapautuksena, ja kaiken kaikkiaan tosi vähän. Keplerillä on tosi kiva vahva tyyli luonnostaan tähän. Edessä istumisen asentoa on tehty maasta eteen istumaan ponnistamisen kautta, mutta kesken se vielä on kokonaisena liikkeenä.

Muuten tuli tässä loppuvuodesta koirien käsittelyssä NS Koirahieroja EOMT kanssa, että koirat kyllä hyötyisi siitä, kun niille opettaisi ihan turhiakin temppuja. Se vahvistaa ylipäätään koiran kykyä oppia ja oivaltaa, ja sen myötä myös koiran itseluottamusta ja varmuutta, luottamusta omiin kykyihin. Onkin sääli, että siinä missä Jerikolle tuli opetettua paljonkin kaikkia turhiakin temppuja, niin sen jälkeen se on vähän jäänyt. 🙈 Mutta nyt olen kunnostautunut! Ensin opetin Troijalle (ja vähän Keplerillekin) ryömimistä. Koin, että tämä on hyödyksi Troijalle myös keskivartalotreeninä. Aluksi namilla houkuttelua Troijan oli vaikea ymmärtää, mutta kun vaihdoin käsitargetiin sen eteen, niin johan lähti sujumaan ja Troija suorastaan tykkäsi ryömimisestä!

Nyt joulun pyhien aikana on harjoiteltu namin linkoamista/ampumista kauhan tai lastan varresta. Tähän idea tuli kaverin laittamasta some-videosta. Mallisuorituksessa koira siis itse ampuu itselleen namin lastan varresta ja nappaa siitä myös kopin. Tasapainon WhatsApp -ryhmään kun jaoin haasteen eteenpäin, niin Troijan poika Maruhan tämän toteutti just eikä melkein! Vastalahjaksi saatiin Kurre-asento haaste (tätäkään ei olla tehty aiemmin 🙈) ja tätäkin on treenattu. Troijalla on kyllä keskivartalolihaksissa treenattavaa, koska tämä ei ole sille ihan helppoa. Keplerillä sen sijaan jouset ponkaisisi koko pojan seisomaan kahdella jalalla ennemmin kuin jäisi istumaan pyllylleen. Harjoitukset jatkuu. 😅

Teinijullin päiväkirja

 Kun Keplerin heräteostoksena otin, siinä mun huomion kiinnitti sen itsevarmuus suhteessa pentueeseensa, ja sellainen jonkinlainen "järki", että ei ainakaan mun nähden osallistunut kaikkein tyhmimpiin riehumisiin. Siitä tuli Jeriko mieleen.

Sittemmin Kepler on osoittanut, että se ei ole mikään isoisänsä kopio, vaan ihan oma yksilönsä. On siinä varmasti samanlaisiakin piirteitä, muun muassa sen täysi avoimuus ihmisiä kohtaan, itsevarmuus ja isot ajatukset itsestään, vaikka viime aikoina ne isot ajatukset on kyllä ärsyttänyt mua aika paljon. Erona Jerikoon Kepler on kuitenkin kiihkeämpi ja kiihtyvämpi, ja etenkin sitten muihin edeltäjiinsä verrattuna luupäinen. Näiden yhdistelmänä musta on tuntunut, että teinijulli ei vaan opi käytöstapoja siinä missä noi muut on oppinut ne puoli-itsestään.

Kaikille mun koirille olen pentuna tehnyt vastaehdollista, mutta ainakin mun muistikuva on sellainen, että kaikki on oppinut rennot ohitukset niin helposti, että noin 6kk iässä käytös näissä tilanteissa on vastannut ainakin jotakuinkin mun kriteerejä aikuiselle koiralle. Se, että Kepler 11kk edelleenkin kiihtyy ohitettavista koirista jos ne tekee yhtään mitään provokatiivista, ja se, että Keplerillä on niin suuri valmius "sanoa takas" on ollut mulle vähän "kauhistus" ja häpeän aihe. Kyllähän mun koirat osaa käyttäytyä! Myös ilman, että koko ajan vahdin sitä käytöstä! Ja eihän Kepler tosiaan rähise, koska mä en päästä sitä rähisemään, mutta sen väärä asenne, karvojen ja etenkin ylväs hännän nostelu on alkanut ärsyttämään mua koko ajan enemmän. 😅

Mutta nyt sitten vähän aloin miettimään tätä, että miksi toi vastaehdollistaminen ei ole johtanut siistiin ohitukseen ja oikeaan mielentilaan, ja tajusin, että olen vähän yrittänyt oikoa. Olen jessaillut ohitettavan koiran katsomisesta, mutta sitten vähän jotenkin vaan yrittänyt siitä suoraan siihen ohitukseen. Jättänyt välistä sitä vaihetta, kun viivettä lisättäisiin niin, että palkkaus tuleekin siitä, kun Kepler kääntää itse huomion toisesta koirasta muhun, ja että se huomion kääntäminen merkittäisiin halutuksi toiminnaksi! Olen jotenkin ehkä muiden kanssa päässyt tästä ohi huomaamatta, kun noi muut on nopeasti "kyllästynyt" eikä niitä ole suuremmin enää kiinnostanut ohitettava eikä namit tai kontaktikaan, kun mennään vaan rennosti ohi.

Nyt pääsin sitten ensimmäisen kerran kokeilemaan Keplerin kanssa tätä uudella ajatuksella ja sopivasti tuli pari ohitettavaa. Eka tuli sopivasti kauempaa ja kääntyi vähän sivuun, niin ei tarvinnut tulla lähelle ollenkaan. Odotin kontaktin, pysähdyin tarvittaessa. Nopeasti Kepler hoksasi, että huomion suuntaaminen muhun oli se juttu ja mielentila pysyi hyvänä. Loppulenkistä sitten tuli kävelytiellä ahtaampi ohitus ja Kepler tarjoili kontaktia jo todella hyvin! Jouduin vielä pysähtymään kohdalle, kun Troija meni fleksissään puun väärältä puolelta ohi ja jouduin sen pyytämään takas, ja mun ollessa sivuttain ohitettava teki jotain vähän äkkinäistä siellä mun takana. Ja siitäkin tilanteesta Kepler päätti itse kääntää huomion muhun, eikä karvakaan (eikä se häntä!) noussut! Täydellisen hyvä mielentila! Ai että olen tyytyväinen! Ja helpottunut! 😅

Kyllä tuolla pojalla ihan älliä on, ja selvästi kykyä hillitä itseään. Sille piti vaan kunnolla kertoa mikä se on mitä haluan. 

Keplerin kanssa tottistreenit on jatkunut pikku hiljaa. Jälkitreenit loppui syksyllä jatkuviin vesisateisiin eikä oikein tuntunut mielekkäältä mennä pellolle tekemään esineilmaisuja jotka on vielä vaiheessa vesilätäköihin. Nyt on ihan kaksi kertaa kotona agilityesteitä vähän kokeiltu, ja katsotaan lähtisikö sitä pikku hiljaa talven aikana ihan kunnollakin treenaamaan. 😊 Jupiter on valitettavasti alkanut vähän jumittelemaan selkäänsä, mikä ei ole ollut sille tyypillistä lainkaan, ja vähän pelkään, että ikä ja LTV3 on nyt tehnyt tehtävänsä. Voi siis olla, että Kepler ottaa Jupiterin paikkaa agilitytreeneissä, mutta katsotaan nyt vielä miltä Jupiter nyt vaikuttaa, kun on pari kertaa käsitelty.

Troijan kanssa ollaan edetty agilityradoilla 2-luokkaan ja ensi viikonloppuna tarkoitus korkata ekat 2-luokan radat. Toivotaan, että sieltä saisi kotiintuomisiksi ainakin jonkun nollan.

Tottista uuteen malliin

 Ei tämä blogin päivitys ainakaan vielä ihan lentoon lähtenyt, mutta koitetaan nyt vielä taas vähän koota treeneistä asioita muistiin.

Troijan kanssa ollaan nyt tehty tottiksiin siis haukuttamista ajatuksella, että sillä nostatetaan kierroksia ja virettä, jolloin Troijan on todennäköisesti helpompi jättää  huomiotta mitä pari tekee tmv. Muutenkin oikeasti tuntuu ihan hölmöltä, että en ole tehnyt tätä aikaisemmin. Tässä ennen syksyä on ehditty tekemään vasta alle kymmenen treeniä (5-6 ehkä..?) ja näyttää kyllä tosi hyvältä.

Toisena asiana Troijan tottiksesta vaihdan nyt luoksetulon eteen istumiseen, ja kapulan palautus yhtä lailla. Tätä soudin ja huopasin jo silloin Troijan ollessa nuorempi, mutta koska silloin tähtäimessä pystyi olemaan käytännössä vain toko (kun ei ollut B-tottista vielä), niin päädyin ottamaan sen suoraan sivulle. Sekään ei ollut täysin "ongelmaton", koska Troija alkaa niin kaukaa jo miettimään ja valmistautumaan sivulle kääntymiseen, jotta se tulee tehtyä aivan oikein. Näin ollen tällä muutoksella on tarkoitus purkaa vanhoja tokotreenaamisesta jääneistä haitallisia kaavoja, ja ylipäätään muuttaa koko mielentila, ja ihan lupaavalta kyllä näyttää, vaikka toki kilsoja vaatii, että nää uudet asiat tulisi niin varmoiksi että sujuu myös kokeessa.

Ollaan käyty nyt syksyllä treenailemassa kasvattini Mallan sekä omistajansa Sallan kanssa, sekä sitten valvovan silmän alla Miia Kiviahon koulutuksessa sekä Keplerin sisarusporukalla Nina Mantereen koulutuksessa.

Miia Kiviahon koulutuksessa oltiin toukokuussa ja silloin ei vielä näitä muutoksia oltu tehty. Myöskin keväällä kiinnittyi huomio siihen, että Troija heitti maahanmenoissa ja välillä myös perusasennossa herkästi lonkalleen. En ollut varma onko se tehnyt noin ennenkin, enkä ole vain kiinnittänyt huomiota, vai oliko kyseessä uusi juttu. Troijaa kuitenkin käsiteltiin sitten kesän yli muutamia kertoja Riina Kellmannin toimesta ja samalla aloin tekemään sille kropanhallintajumppaa (jota sille ei ole juuri koskaan tehtykään) ja lonkalle kellahtelut jäi.

Nyt sitten esiteltiin Miialle meidän uusia tuulia ja Miia oli tyytyväinen siihen miten pienestä narttukoirasta kuitenkin irtoaa asennetta haukuttamalla. Tehtiin seuraamista ja sitten luoksetuloa. Korvan taakse tästä treenistä jäi se, että pitää muistaa pitää tällaiset treenit kuitenkin kohtuullisen mittaisina (eli lyhyinä) koska tuollaisen korkeamman vireen ylläpitäminen on koiralle väsyttävämpää. Toisena sitten se, että myös luoksetulon päätteeksi eteen istuessa voisikin myös haukuttaa. En muista mikä treeni se oli tämän jälkeen, mutta seuraava kuitenkin, kun sitten luoksetulossa Troija tuli eteen niin vauhdilla, että törmäsi vähän! :D Tämä on siis ehdottomasti positiivinen asia meidän partiotytön kanssa!

Kepler oli näissä treeneissä myös mukana toisella vuorolla ja sen kanssa tehtiin pientää seuruu pätkää, mutta ennen kaikkea otettiin nyt maahanmeno kunnolla haltuun, kun en ollut sitä Keplerille vielä opettanut. Aika nopeasti sitten eroon käsiavusta pääsikin.

Nina Mantereen treeneissä sitten hiottiin taas asioita hieman enemmän. Mulla taitaa olla vähän paha tapa samalla kun nostatan koiraa nousta myös itse korkeaan vireeseen ja olla vähän liian vauhdikas. Troijan kohdalla tämä johtaa liian äkkinäiseen ja vauhdikkaaseen liikkeellelähtöön, jossa Troijan pienenä koirana on vaikea pysyä mukana. Harjoiteltiin siis mulle sitä, että kaksi ekaa askelta olisi vähän lyhyempiä ja sitten vasta saa alkaa harppomaan. Tällä oli oikeasti kyllä iso vaikutus siihen miten harmoniselta tekeminen näyttää, ja varmasti vaikuttaa myös mielentilaan, kun en heti lähdössä tiputa Troijaa kyydistä.

Luoksetulon eteen istumisia ja noudon palautuksia myös katsottiin. Noudossa Troija tulee vähän luontevammin suoraan eteen, mutta luoksetulossa kovin herkästi alkaisi tarjoamaan kääntymistä sivuun. Tähän kuitenkin auttoi, kun otettiinkin eteen kierron kautta, eli vähän rikottiin sitä kaavaa. Samoin sitten noutoon uutena parannuksena se, että kun Troija on niin helposti hallinnassa, ja kun se on hallinnassa, niin se ei enää lähde niin räjähtävästi, niin kapulan heiton jälkeen vapautankin lelulle. Tämä ei ollut lainkaan helppoa alkuun, koska partiolainen halusi suorittaa sitä mitä on opetettu, eli noutamista, mutta sitten kun lelun vei aivan naaman eteen niin tajusi ja siitä sitten kun vaihtoikin, että pääsi noutamaan, niin vire oli taas kivempi.

Hitsi kun on niin paljon kaikenlaisia pieniä hienosäätöjä, mitä ei vaan ole lainkaan tajunnut (kun ei ole käynyt kenenkään valvovan silmän alla vuosikausiin) ja sitten on junnattu jotain ei-niin-rakentavaa treeniä. Mulla itselläni on myös erittäin paha tapa kangistua kaavoihin. Huh, mutta paljon uutta korvan taakse. Nämä kun kaikki muistaisi!

Keplerin seuraamiseen taas mun sähläys nostaa kierroksia ja pomppuja lisää. Keplerin kanssa mun pitää keskittyä siihen, että sanotaan välillä "seuraa" eikä lähdetäkään mihinkään. Eli se ei ole käsky lähteä liikkeelle, vaan olla tarkkana ja pitää oikeas positio, olin mä sitten paikallaan tai liikun. Näin saatiin Keplerin seuraamisen lähtöihin rauha ja aika hyvinhän se poika jo tekee. Lyhyitä pätkiä, mutta kuitenkin.

Kapulan pidossa ollaan oltu vähän jumissa Keplerin kanssa. Mulla on kyllä ihan historia ja vahva tapa saada kaikkien koirien kanssa se jossain kohtaa jumiin, mutta tällaiseen jumiin en vielä aiemmin ollut päätynytkään, eli siihen että Kepler vetää kapulaa pois multa ja pää huitoo. 😀 Tähän ratkaisuna oli se, että olisikin lelu palkkana, mielellään esillä, ja sitten jähmettyisi kapulan pitoon odottamaan vapautusta leluun, jota sitten saa repiä. Näytti ihan toimivalta, mutta en ole päässyt jatkamaan treeniä vielä, kun Kepler on vähän muotoillut meidän harjoituskapulaa.... 🙈

Mutta treenit siis jatkuu.

Agilityssä käytiin Troijan kanssa hakemassa vika nolla 1-luokan agiradoilta, mutta sitten ottikin varvas vähän osumaa ja jouduttiin jättämään tämän viikonlopun Tamskin kisat väliin. Tavoitteena kuitenkin päästä 2-luokkaan tämän vuoden puolella ja toivon mukaan sieltä pikamarssilla kolmosiin.

Troijan ja Keplerin treenejä

 Tänään lähdetiin tekemään ensin pellolle jälkeä ja sitten tottistelemaan Lilin, Hannen ja Pirittan kanssa. Puitteet treeneille oli kyllä huikeat!

Keplerille olin tehnyt eilen myös jäljen noin kolmen viikon tauon jälkeen. Taukoa kertyi kun oli agilityn SM-kisat ja sitten olin kaksi viikkoa putkeen Vantaalla jolloin en jälkiä päässyt tekemään. Eiliselle jäljelle Kepler lähti aivan energiaa pursuten ja henkselit paukkuen, mloppua kohden vähän alkoi rauhoittumaankin.

Päätin eilisen treenin perusteella tehdä tänään jo vähän pidempää ja neljä esinettä. Pituutta tuli 220m. Tähän mennessä pisimmät jäljet on ollut varmaan noin 100-150m maksimissaan. Tämä oli kyllä ihan hyvä, koska Kepler lähti nytkin aika innolla, mutta asettui sitten jäljestämään taas todella hyvin. Jäljestyksen osalta Kepler on tosi ahne ja maavainuinenkin, nyt pitäisi vaan saada rytmi hyväksi alusta lähtien ja esineilmaisut kuntoon. Niitä on vasta alettu harjoittelemaan.

Pienen evästauon jälkeen (kiitos Pirittalle ja miehelleen!) jatkettiin tottiksilla. Troija sai parikseen Mauri-malin, mutta eipä se Troijaa kyllä jännityttänyt, kun keskittyi ihan omiin juttuihinsa. Joka tapauksessa Mauri siellä pötkötti kentän reunassa ja Troijalle tehtiin epäsäännöllisen vahvisteaikatauun mukaista seuruusarjaa, johon alkuun ja kahteen väliin haukutukset. Tosin itse vähän sekoilin ja annoin lelun haukun jälkeen, vaikka siitä olisi pitänyt jatkaa suoraan seuruuseen. Vanhat tavat vaan on tiukassa. Lisäksi mulla oli aivan turhaan tuossa hihna mukana! Olisi hieman jouhevoittanut palkkausta, kun ei olisi ollut se toisessa kädessä! :D Troija teki kyllä hyvällä vireellä ja kaikin puolin hienosti, en voi olla kuin tyytyväinen.

Täytyy nyt olla rehellinen ja pohtia vähän Troijan historiaa. BH-koe aiheutti tietenkin aika kolhun ja trauman, mutta ehkä etenkin mulle. Troijalla on kuitenkin aina ollut vähän taipumusta passivoitua, jos kokee painetta, on epävarma tmv. Sen koulutuksen alkuvaiheessa tehtiin tokoa, johon mulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut järin suurta motivaatiota. Toisaalta en koskaan ole Troijan virettä  millään menetelmällä oikein nostattanut, kun nostatus jotenkin on mun päässä mennyt enemmän PK-puolelle ja kun ennen B-tottista se ei ollut Troijalle vaihtoehto, niin se vaan on jäänyt. Koska toko tai oma mielleyhtymä tokoon, että ei siellä virettä nostatella. Vasta nyt silmät on taas auennut sille, että virettä voisi tosiaan ihan vaan nostaa, jolloin myös häiriöt ja jännittävät asiat ei tuntuisi niin pahoilta. Helppoa ja yksinkertaista, mutta kylläpä on pitänyt kauan mennä, että tällainen on tullut mieleen. 

Ei tämä välttämättä kaikkea ratkaise, mutta toisaalta uskon, että auttaa todennäköisesti aika paljonkin. Nyt vaan treeniä lisää ja katsotaan miten meidän käy. Mutta joka tapauksessa kyllä Troijastakin löytyy enemmän vaihteita, kuin mitä nyt vaan olen tähän mennessä ottanut käyttöön. Nyt otetaan isompaa silmään ja katsotaan miltä näyttää.

Jupiterin kanssa agilityn SM-kisoissa

 Viime viikolla kilpailtiin agilityn SM-kilpailuja Valkeakoskella, eli meidän kotikylillä. Jupiterin kanssa ollaan tehty agilityä "tositarkoituksella" vasta pari vuotta. Jupiterin koko nuoruuden ajan pääpaino meillä on ollut valjakkohiihdossa ja agility on ollut käytännössä talvikaudet kokonaan tauolla. En myöskään sitten koskaan kevään tullen kunnolla orientoitunut agilityyn tai SM-nollien keräämiseen, ennen kuin ensimmäistä kertaa viime vuonna. Viime vuonna jäi yhdestä nollasta kiinni kilpailuoikeus, mutta paineiden kasvaessa ei sitä yhtä vaan saatu millään kasaan. Homma meni niin sanotusti plörinäksi, ja siitä jäi aika lattea fiilis.

Tänä vuonna ollaan koko ajan kehitytty ja Jupiter on tuntunut koko ajan nousujohteisesti paremmalta. Ja nyt todella panostin ja keskityin siihen. Jätin Troijankin kanssa kisaamista taka-alalle, ihan vaan, että voin kisoissa keskittyä paremmin nimenomaan Jupiteriin. Ja niin saatiinkin sitten kilpailuoikeus.

Osallistuttiin jo etkoilla kahdelle radalle ja mitä ihmettä tapahtuikaan: tehtiin tuplanolla! Sijoitukset 5./120 ja 7./109. 

Lauantain karsintarata valitettavasti lähti menemään pieleen jo kolmannella esteellä. Olin tehnyt aloitukseen huonon suunnitelman, ja olin jo heti alkuun myöhässä, pelastelin vielä kolmannen ja neljännen hypyn, mutta myöhässä oleminen sitten kertaantui ja lopulta päätyi hylkyyn. Sen jälkeen tehtiin kuitenkin loppu rata puhtaana ja köykäisesti läpi.

En oikein pysty olemaan erityisen pettynyt tähän. Mieltä lämmittää se miten upea Jupiter on ja on ollut, kuinka se on kehittynyt ja kuinka mukava sen kanssa on ollut kisata! Eniten harmittaa se, että ei vaan ylipäätään päästy juoksemaan enempää ratoja. Mutta nyt on ainakin tuplanolla jo ensi vuotta varten, joten eiköhän me nollia kerätä ensi vuottakin varten ja katsotaan sitten mikä silloin on kisakunto.

Blogi uudelleen henkiin

  Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tuli tunne, että kaipaan taas kunnon treeniblogin kirjoittamista, eikä Tasapainon bordercolliet -sivun uutisblogi sovi ihan kaikkien omien treenijuttujen pohdintaan.

Avataan siis uudelleen "Jerikon blogi", vaikka Jeriko ei keskuudessamme enää olekaan, ja katsotaan ottaako tämä tuulta siipiensä alle. Tästä tulee siis Troijan, Keplerin ja Jupiterin treeniblogi.

Troijan kanssa saavutettiin viime viikonloppuna JK1-koulutustunnus, mutta hieman ikävä fiilis oli tottiksessa. BH-kokeesta on jäänyt ongelmaksi se, että jos Troija kokee, että pari on jotenkin siitä kiinnostunut, niin se jännittää Troijaa kovin. Sitten taas jos pari ei ole kiinnostunut, niin kokeenomaisetkin treenit erilaisten koirien (muutama eri malinois, collie, briardi, hollanninpaimenkoira, saksanpaimenkoira) on mennyt hyvin.

Nyt sitten alan miettimään erilaisia strategioita tämän purkamiseen. Jotenkin en usko, että tätä ihan täysin 100% on mahdollista saada Troijan mielestä pyyhittyä, mutta ehkä voidaan kuitenkin kehittää sille parempaa kykyä sietää asiaa. Ja yksi ilmeinen keino on vireen nostaminen.

Tämä on kyllä tavallaan helpommin sanottu kuin tehty, toisaalta olen ylipäätään yrittänytkään nostaa Troijan virettä aivan liian vähän siihen nähden, miten sillä on aiemminkin ollut taipumusta ennemmin vireen laskemiseen kuin liikaan nousemiseen. Troijaa ei kuitenkaan oikein saa helposti turhautumaan, esim. kiinni pitämällä ja hetsaamalla, koska sitten se alkaa suorittamaan paikallaoloa ja luvan odottamista. Haukkukaan ei lähde mitenkään erityisen helposti, mutta toisaalta olen myös käyttänyt sitä aivan liian vähän.

Eilen otin Troijan mukaan purutreeneihin, joihin Kepler pääsi maalimiehen leikitettäväksi. Koska isoja koiria siellä sitten haukkui kentällä (ja välillä autoissakin), niin oli aivan upeaa että vieressä oli toinenkin nurtsikenttä käytössä tottistreeniin. Ensin kävin Troijan kanssa yksin kentällä tekemässä vaan haukuttamista ja lyhyitä seuruupätkiä. Se meni itse asiassa tosi kivasti. Sitten parin kanssa kentälle. Rina ei kiinnitä Troijaan mitään huomiota ja se on Troijalle taas ihan ok, mutta vähän piti kurkkia olan yli parkkipaikalla liikkuvia. Sain kuitenkin Troijan haukahtelemaan, ja Lili vei Rinaa haukkujen myötä kauemmaksi ja lopulta kokonaan kentältä pois. Jälkikäteen analysoituna Troija ei varmaan noteerannut tätä Rinan liikettä lainkaan, kun ei siihen itse kiinnittänyt mitään huomiota, ja jatkossa voisi tehdä tämän huomattavasti lähempää, mutta parempi toki alkuun ottaa "liian varovaisesti" kuin sitten yhtäkkiä niin läheltä, että Troija ei esim. uskaltaisi haukkua lainkaan. Jos Troijan saisi haukkumaan oikein ponnekkaastikin ja lopulta uskaltaisi tehdä näin itseään jännittävänkin koiran läsnäollessa, niin tässä voisi olla yksi apu. Hienosti Troija kyllä teki. :) 

Kepler kävi tosiaan maalimiehen leikitettävänä, ja tämä oli sen toinen kerta. Se oli ekallakin kerralla jo tosi hyvä, mutta nyt vielä parempi. Itsevarmuutta Kepleriltä ei kyllä puutu, ja se todella nauttii vetoleikistä ja myös äänensä käyttämisestä... 😅

Kauhea teini-ikä meneillään, enegiaa on aivan hirvittävästi, häpyä ei yhtään ja Kepler toteuttaa tyhmiä ideoitaan täysin estottomasti. Kuten hyppii keittiön ja kodinhoitohuoneen tasoille ruokia varastaakseen. Mutta on se kaikessa hönöydessään ihan herttainenkin.

Jupiterin kanssa valmistaudutaan ensi viikonlopun agilityn SM-kisoihin. Jupiter on käsitelty ja se kulki kuin gepardi viime ratatreeneissä. Kotona on tehty pientä tekniikkaa, kuten kepeillä päällejuoksua (lähtenyt sujumaan hienosti!), keinulle vauhtia, puomin juoksaria ja siinä käskytyksiä (ei suurta edistymistä) sekä nyt viimeisenä persjättöä kepeillä. Oli muuten vaikeaa! Ihan 1-luokan taidosta kyse mielestäni, niin ei vaan pysy kepeillä. Ja tämä on kyllä nähty treeneissäkin ja esim. tuplanolla saatiin kun tein ihan kökköohjaus-käännöksen kepeillä, kun en luottanut tehdä persjättöä tai mitään muutakaan. Jouduin nytkin laittamaan Jupiterille pari verkkoa loppuun ja silti tuli hirveä aivohiki. Pienen tauon jälkeen sitten saatiin onnistuminen ilman verkkojakin, joten toivotaan, että tästä jäi jotain korvan taakse.

Sen jälkeen kun edellisen kerran olen tänne blogiin kirjoittanut, on laumastamme poistunut sekä Ukko että Jeriko. Ukolta löytyi jo pari vuotta sitten kylkiluiden päältä iso patti/kasvain, joka jatkui rintaontelon puolelle, ja jouduin jättämään Ukon toimenpidepöydälle, kun tarkoitus oli ollut ottaa patista näyte patologille. Jeriko porskutti vielä hienosti viime talven ja kulki lenkkejä meidän mukana, mutta kevään tullen liikkuminen ja etenkin vasen takajalka alkoi heikyntämään. Väliaikaisesti meni jo paremmaksikin, mutta lopulta oli pakko päästää irti. Isoja menetyksiä meidän laumalle, mutta yllättävn hyvin kaikki on sopeutunut. Jännä tilanne on sinänsä, kun kukaan ei ole niin selkeästi porukan johtaja kuin Jeriko oli, kestään ei ole oikein ollut ottamaan sellaista asemaa. Mutta eipä se haittaa jos seesteinen yhteiselo kuitenkin edelleen jatkuu.

Jälkikauden avaus

 Tänään päästiin viimein ekaa kertaa pellolle. Mistä tietää, että on oikeasti sydämestään henkeen ja vereen PK-harrastaja? Luultavasti ainakin siitä, että jo ajatus keväästä ja maastokauden alkamisesta saa energiatasot nousemaan, ja sitten se kauden ensimmäinen treeni aiheuttaa suoranaisen euforian jossa voi kylpeä vähintään loppupäivän!

Täydellistä ei tokikaan ollut, mutta silti. Troijakin pääsi mukaan ja sai aloittaa. Olosuhteet ei tietenkään ollut helpot, kun pellot ei vielä kasva mitään ja pohjana matalaa viime vuodelta laonnutta nurmea, ja tuuli aika kovasti välillä. Lisäksi toi palsta mille Troijan ja Tyrin jäljet tehtiin, on yleensä vähän sellainen harvakasvuisempi + sinne ajetaan lietettä usein, nyt ei vielä oltu ajettu.

Troija oli ihan intoa täynnä ja häntä korkealla heiluen suoritti tehtäväänsä. Hyvää sen jäljessä oli alkusuora joka oli suht ok, sekä se että 3/4 esinettä Troija reagoi hienosti ja vaikka ilmaisi ei ollut korrekti (ekan kääntyi ilmaisemaan täysin väärin päin), niin sekin että se pysähtyi niitä ilmaisemaan oli ehdottomasti parannusta! Mutta voi pojat Troijalla oli välillä vähän liikaa meininkiä ja vilkkaus tekee kyllä haasteita. Pää nousee välillä kokonaan, kun pitää vähän katsella, ja jäljestys on vähän sellaista seilaavaa. Mutta eipä sillä paljoa kokemusta peltojäljeltä olekaan, joten jatketaan treenejä ja katsotaan miten se edistyy. :) 

Tyrille oli Lili tallonut jäljen, ja tämä oli nyt Tyrin ensimmäinen vieraan talloma jälki. Eka suora myötätuuleen, mutta muuten sivutuulta ja vastatuulta. Ek suora oli ihan todella hienoa työskentelyä, en voi oikein moitittavaa keksiä ja ylipäätään esineilmaisut oli todella hyviä! Tyr on talven aikana selvästi opiskellut asiaa. Kulmat oli ihan jees näin nuoren pojan kauden ekoiksi ja vasta ihan lopussa alkoi sitten väsymys vähän näkymään, että se paras voima jäljestämisestä alkoi hiipumaan, mutta hienosti jaksoi loppuun.

Niin ja Lili huomasi nyt mulle sanoa, että pitää antaa Tyrille liinaa ja niinhän sitten tehtiin ja hyvin se jatkoi vaikka en roikkunut ihan liki koko ajan. Tästä se lähtee!

Jeriko jäljesti myös. Olosuhteiden haastavuus näkyi senkin työskentelyssä paikoin, mutta välillä se meni kyllä myös aivan upeasti, todella syvällä nenällä ja hienosti! Ei taida Jeriko vielä haluta eläkkeelle. ;) 

Valjakkohiihdon SM ja kohti kesälajeja

 Jäi taas päivitykset vähän vähemmälle. Valjakkohiihdon SM-kilpailut kilpailtiin viikko edellisen päivityksen jälkeen. Jupiter ja Ilona starttasivat naisten C-luokassa ja sijoittuivat kovatasoisessa luokassa hienosti 5./20!

Toisena päivänä oli sitten viestikilpailu, jossa Jupiter ja Ilona starttasi HKK:n ankkureina. Miko ja Luukas oli ottanut todella reippaan kaulan siihen jo alle, ja Jupiter ja Ilona jatkoi samalla hyvällä meiningillä, joten aika ylivoimaisesti kultamitali saatiin mukaan.

(c) Seija Rämö

Kaiken kaikkiaan todella mukava viikonloppu ja reissu, josta sitten ajatukset kääntyi aika nopsaan kevään odotukseen. Ja se odotus onkin tuntunut todella pitkältä. Työkuviot mulla muuttui ja vapaus treenailla päiväsaikaan jäi taas pois, ja sen myötä tokoilut vähemmälle. Lisäksi Troija loukkasi takajalan varpaansa ja on nyt ollut reilun kuukauden saikulla ja vielä tossulla suojattuna ja kevyemmällä 2-3 viikkoa. Kynttä tai varpaan kärkeä ei pitäisi päästää uudelleen taittumaan.

Tänään koiranpäivän kunniaksi tehtiin esineruututreeni koko konkkaronkalle. Troijakin sai hakea kaksi esinettä takatassu tossutettuna "koiran kengällä". Ja kyllä olikin mukava treeni! Koirat tykkäsi voi että kun minä vaan tykkään noista maastolajeista aivan ylitse muiden! Kaikille siis samanlainen treeni, että vietiin esineet yhdessä aina yksitellen (senioreillekin tällainen helpotettu mukava treeni), Troija haki kaksi, Tyr neljä, Jupiter kolme, ja senioriosasto kaksi esinettä. Tyr olisi kyllä halunnut hakea enemmänkin ja piti sitten katsomossa ääntä kun muut sen vuoron jälkeen jatkoi omia etsintöjään. Mutta tästä se lähtee, maastotreenikausi. 💖

Illinsaaren kisareissu

 Lähdettiin perjantaina ajamaan Iihin valjakkohiihtokisoja varten. Mukana Jupiter, Tyr ja Han. Lauantaina Ilona ja Jupiter starttasi 10km matkalla naiset B-luokassa, sijoittui kolmansiksi ja saivat toisen kiinnityksen vetovalion arvoon! Nyt pitää kai alkaa ensi kesälle miettimään BH-koetta ja sitten treenata ihan tosissaan ensi talvea varten, että saisi sen viimeisen sertin.

Todella huikea kausi tältä osin, koska 10km matkoille valmistautuminen alkoi oikeasti aika myöhään, ja ekat 10km matkat tuli Jupiterille varmaan vähän "puskista", ja ekan matkan jälkeen Ilona joutui vielä miettimään vähän uusiksi hiihtotaktiikkaansa, kun ei sitä kymppiä jaksa ihan samalla tavalla iskeä kuin 5km ratoja. Nyt on kuitenkin kaksi valiokiinnitystä taskussa, joten kausi oli kyllä kertakaikkisen hyvä! Vielä viikon päästä SM-kisat ja sitten lasketellaan jo kevättä kohti.

Tyrin kanssa startattiin sunnuntaina 5km matkalla naisten C-sarjassa, jossa samalla kilpailtiin myös bortsujen rotumestaruudesta. Ilmoitin Tyrin ehkä vähän ex tempore, kun alkoi vaan kisajalkaa vipattamaan Iiron kanssa hiihdon jälkeen. Sitä edellisen kerran olinkin kisoissa hiihtänyt Ukon kanssa vuonna 2019! Arvoin sitä jonkin aikaa ennen kuin ilmoittauduin, mutta kun latuprofiili tiedettiin melko helpoksi, niin uskaltauduin. Sitten alkoi kuitenkin jännittämään ihan todella paljon ennen suoritusta. Miten Tyr jaksaa? Entä jos mä kuolen hapenpuutteeseen?

Vaikka Tyrin kanssa on vasta oikeasti aika vähän ehditty treenaamaan, en tietenkään olisi sitä ilmoittanut jos olisin epäillyt, että se ei pärjää ja esim. väsyisi totaalisesti tuolla matkalla. Nuori poika ylitti kuitenkin kaikki odotukset ja teki todella hienon suorituksen, ja minäkin jaksoin yllättävän hyvin mukana! Syksyllä aloitettu astmalääkitys alkaa kyllä todella auttamaan. :) Ohiteltiin kaksi meidän edelle lähtenyttä ja sitten ihan maalia ennen meidät ohitti koko luokan voittaja. Oli kyllä upeeta! :) 

Jupiterille ensimmäinen kiinnitys vetovalionarvoon

 Eilen kisattiin Imatralla jälleen. Edessä oli Jupiterin ja Ilonan toinen 10km kisamatka. Imatra ei sinänsä petä, tuoretta lunta vähän sateli, mutta ei onneksi kilpailun aikana ja latu oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ilona hiihti ja Jupiter juoksi hienosti B-naisten luokan voittoon noin minuutin paremmalla ajalla kuin edellisellä kerralla Imatralla. Alkaa löytymään se tyyli ja tahti millä 10 km mennään! :) Tästä suorituksesta irtosi Jupiterille siis ensimmäinen kiinnitys vetovalionarvoon.

Minut sen sijaan hullutettiin hiihtämään riiseni Iiron kanssa ja todella kivasti se kyllä meni! Mielestäni yhteistyö toimi tosi hienosti ja oli kyllä metkaa mennä koiran kanssa, jolla on oikeasti massaa ja voimaa vetää vähän heikompaakin hiihtäjää! Ja vauhdikkaasti sitten mentiinkin, todella hauska kokemus!

Parin viikon päästä olisi vielä 10km kisaa tarjolla, ehkä rotumestikset seuraavana päivänä ja sitten SM-kisat maaliskuun toisena viikonloppuna. Sitten olisi taas valjakkohiihtokausi taputeltu.

Tokopohdintoja

Nyt kun olen vähän pohdiskellut tätä omaa tokoilua Troijan kanssa, niin kieltämättä itseni hieman tyhmäksi taas tunnen. Takapeiliin kun katsoo, niin näkyy aika paljon oikomista ja perusteiden jättämistä kesken.

Troijallahan on todella hieno seuraaminen, sen mä osaan kouluttaa. Mutta vauhtiliikkeissä se ei käytä sitä vauhtia ja energiaa, mikä sille olisi mahdollista. Mutta miksi käyttäisi, kun mä en ole sille kunnolla kertonut, että niin mä haluaisin että tehdään, ei pelkästään että tehdään tarkasti oikein.

Meidän tokon alkutaipale meni erittäin vähillä treeneillä, treenasin oikeasti todella todella vähän, ja saatoin käydä ohjatussa treenissä parin viikon välein niin, että en ollut tehnyt yhtään mitään siinä välissä kotona. Siitäkin huolimatta Troija kehittyi hyvin, koska se on vaan niin tarkkaavainen ja fiksu tyttö. Mutta ne perusteet jäi tekemättä.

Puhuttiin viime viikolla Maijun kanssa treeneissä tästä ja Maiju sanoi, että ns. huipulle tähtääväthän tekee pohjia ihan todella pitkään eikä välttämättä edes starttaa kovin nuoren koiran kanssa. Osa toki sitten rakentaa perusteet ja kaikki  nopeammin, se on niin koirakohtaistakin. Mutta että alkuun rakennetaan pitkään ja hartaasti sitä iloista ilmettä ja halua tehdä, sekä sopivaa vauhtia ja asennetta liikkeiden suorittamiseen. Oikeastaan kun sitä taustapeiliä katsoo, niin on ihme, että Troija on tuollainen noin ihana häntähuisku tokossa, kun tällaiset perusteet on hypitty yli.

Iloinen häntähuisku Troija siis on, ja sillä on hieno asenne ja ilme tehdä varsinkin sellaisia liikkeitä joissa vauhti ei näyttele roolia. Mutta nyt sitten lähdetään vähän uudelleen tekemään baby-treeniä luoksariin, merkkiryhmän kiertoon ja myös ruutuun. Näistä ruutu on kyllä parhaimmalla mallilla, siinä on malttanut parhaiten pitää palkkauksen mukana, mutta viime aikoina on meinannut siinäkin lähteä luistamaan.

Vaikka tavallaan osaan olla myös hyvin tarkka siinä miten opetan ja koulutan koiriani, on mun helmasynti kyllä oikominen. Siitä ei näköjään vieläkään ole päästy.

Tottistelua ja hiihtoa

  Ollaan tässä alkuvuodesta yritetty treenailla tokoa/tottista vähän aktiivisemmin Troijan ja Tyrin kanssa. Troija edistyy ihan hurjalla vauhdilla, kun vaan ehtii ja muistaa treenailla. Jotenkin vaan on nyt herännyt siihen todellisuuteen, että suhteessa töiden määrään on liikaa koiria ja niillä liikaa eri lajeja. Ja sitten vielä lampaiden hoidot. Jos haluaisi edetä paremmin, niin jostain pitäisi pystyä karsimaan. Nyt on kuitenkin itse asiassa töiden suhteen vähän kevyempää ja keskityn kirjallisiin projekteihin, niin saa päiviä rytmitettyä eri tavalla.

Lueskelin "jopa" uudet avoimen luokan tokosäännöt läpi, että olisi kartalla mitä vielä pitäisi osata. Hyvä että luinkin, kun tajusin tänään, että lautahyppyä ei olla tehty lainkaan. Lisäksi tänään tuli hoksattua myös, että merkkiryhmän kierrosta en ole ottanut Troijaa koskaan perusasentoon ja aina saman palkkaamiskohdan vuoksi Troija toki alkuun odotti palkkaa just siinä. Mutta hienosti lähti nämäkin edistymään. Ruutu menee aika kivasti, mutta siitä on vielä rakentamatta kokonaisuus maahanmenon kanssa.  Hyppynouto on ihan hyvällä mallilla, paitsi että lautaestettä ei ole tehty.

Liikkeestä seisominen ja maahanmeno yksinään on hyvällä mallilla, ja niiden kahden erottelukin toimii aika kivasti. Liikkeestä istumista ei olla juurikaan tehty, ja se täytyykin nyt nostaa treenilistalle.

Kaukkareita on nyt tehty alustan päällä. En ole koskaan aiemmin (siis Jerikon tai Ukon kanssa) käyttänyt mitään apuvälineitä kaukkareissa, korokkeita, lautoja tai mitään. Nyt Troija lähti kuitenkin herkästi hieman menemään vinoksi, kun odottaa palkkaa ja jotenkin nojaa toiseen suuntaan. Alustan avulla onkin kivasti saanut Troijan pysymään suorassa ja toisaalta se auttaa kyllä paikoillaan pysymisessä. Maahan-seiso-istu on vielä vaikea niin, että viimeisessä vaihdossa ei tulisi eteenpäin, mutta muuten on kyllä muotoutumassa todella kivat kaukkarit Troijalle. Sekä teknisesti puhtaat, että napakat, mitä en Jerikolle osannut koskaan opettaa. :) Lisäksi oli hauska huomata kuinka helposti ja vaivattomasti Troija loppujenlopuksi ottaa nykyään uusia asioita ja apuvälineitä käyttöön, eikä jää ihmettelemään.

Seuraamiseen aloin ottamaan peruutusaskeleita ihan tässä viikon sisällä. Herkästi Troija lähtisi liian vauhdikkaasti peruuttamaan niin, että paikka katoaa, mutta pikku hiljaa paranee. Sivuaskeleita otin ensimmäisen kerran tuossa eilen kotitreenissä ja oikealle siirtymiset meni täydellisen priimasti heti! Troija on niin tarkka tyttö.

https://youtu.be/9fl1FSHbAIc

Tyrin kanssa on myös tottisteltu. Sillä oli välissä kapulaongelma, osasi jo hienosti pitää kapulaa ja sitten tulikin kapulaongelma. Olen onnistunut tämän ongelman luomaan väliaikaisesti kaikille koirilleni, ja toisaalta saanut jokaisen niistä kaivettua sieltä ulos. En tiedä mitä teen, kun jotenkin rikon hyvällä mallilla olevan pidon. Leikin varjolla lähti kuitenkin hienosti sujumaan uudelleen ja nyt hiotaan sitä eteenpäin. Liikkeestä seisominen oli välissä jo tosi napakka, mutta se on nyt vähän lipsunut. Maahanmeno on hyvä, mutta istumista ei olla Tyrinkään kanssa juurikaan tehty. Seuraaminen on parhaimmillaan tosi voimakasta ja samalla korrektia, välillä ihan armotonta heilumista. :D 

Se mikä on Tyrin kanssa vähän mietityttänyt on hyppy. En ole yhtään epäillyt etteikö tuolla koolla ja lihaksilla hypättäisi metri helposti, mutta voi luoja sen harjoittelu on Tyrin kanssa ollut työlästä ja musta on tuntunut, että se ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä mitä ollaan tekemässä. Mikään määrä toistoja ei saa sitä tajuamaan, että hyppy olisi se kannattava asia tarjota. Apuohjaajan kanssa menee ok, mutta tekeminen on vähän sellaista "diibadaaba", ja yksin kun treenaa niin järkyttävä viive siinä, että lähtee hypylle, miettii vaan siinä perusasennossa, että viitsiikö. Hetken mielijohteesta päätin tänään heittää lelun hypyn yli ja johan lähti toimimaan! Nopeaan tahtiin nostin korkeuden 95cm ja siitä sitten alas, ei mitään ongelmaa. Nyt vaan sitten toistoja lisää, niin tekniikka varmistuu. :) 

Jos toko on vähällä, niin agility on vielä vähemmällä. Treenit vain kerran viikossa, ja se on auttamatta ihan liian vähän. Olen kyllä vähän miettinyt, että sekä tokosta että agilitystä on tullut koko ajan vaan teknisempiä lajeja, jotka vaatisi koko ajan enemmän aikaa ja tunteja teknisten taitojen opettamiseen. Oma tekeminen alkaa tuntumaan aika höntsäämiseltä siihen nähden. Juoksareita pitäisi hinkata, mutta nyt talviaikaan ei oikein helposti pääse, ja kesälläkin se työ jäi tekemättä vaikka on tuossa toi oma kenttä. Nyt jälkikäteen oikein harmittaa. Miksi en treenannut enemmän? On käynyt tässä myös mielessä, että Troijan kanssa kannattaisi varmaan jättää paimennuksen treenaaminen ihan jo senkin vuoksi, että voisi sitten sen ajan käyttää agilityyn eikä jakaantuisi käytettävissä oleva aika rippeiksi eri lajeihin...

No, kyllä Troija silti koko ajan kehittyy agilityssäkin, mutta juoksarit erityisesti vaatisi kyllä treenejä lisää. Jupiterilla ihan sama tilanne, tai oikeastaan sillä oli välissä juoksarit vielä enemmän rikki, kunnes se sitten lopulta taas muisti mitä ollaan tekemässä. Rutiinin löytyminen kokemattomamman koiran eli Troijan kanssa kuitenkin ottaisi enemmän aikaa ja harmittaa suorastaan tämä treenitahti.

Jupiterin ja Tyrin kanssa on myös hiihtotreenejä tehty. Tyr on todella nopealla tahdilla lähtenyt vetämään yksin pidempää matkaa, ihan koska sitä ei pysty laittamaan Jupiterin rinnalle juoksemaan, koska Tyr sitten napsii ja pistää Jupin juoksemaan taaempana. Kerran tätä siis Jämillä kokeiltiin ja siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Lopulta Jupiter lakkasi kokonaan vetämästä ja juoksi mun suksien edessä, kun kauhikakara ei päästänyt rinnalle. Mutta yksin Tyr vetää hienosti eikä ohituksissakaan ole sitten mitään ongelmaa! Viimeksi Peltolammilla hiihtäessä tuli yksi ohitus jyrkimpään mäkeen missä mun vauhti tyssää, ja silti Tyr vaan kiskoi mua eteenpäin ja ohi.

Jupiterille on treenattu nyt pidempää matkaa ja Jupiter ja Ilona starttasikin Imatralla ekaa kertaa 10km matkalla! Sää oli aika karsea, lunta sanoi ja latu oli pöperöä, ja lisäksi startti oli siis A-luokassa, kun muissa luokissa ei ko. matkaa ollut. Hienosti 4./6. Ja nyt vaan sitten lisää treeniä ja kohti muita 10km luokkia joissa voisi sitten serteistäkin haaveilla.

Troijan pentusuunnitelmat edistyy

Edellisessä päivityksessä mainitsemani mainio uros jouduttiin valitettavasti tältä erää jättää käyttämättä, koska se kantaa samaa EAOD-geenivirhettä kuin Troijakin. Tämän pettymyksen jälkeen (ko. uros jää kyllä todellakin korvan taakse tulevaisuutta ajatellen!) alkoi enemmän ja vähemmän aktiivinen, ja välillä aivan vimmattu urosten etsiminen.

Lähden etsintään terveystulokset edellä, sitten sukutaulu, joka kiinnostaa ja jos nämä täsmää, niin olen lähtenyt tutustumaan luonteisiin tarkemmin. Sain mahdollisuuden tutustua kahteenkin saman pentueen urokseen, sekä näiden puolisiskoihin samasta emästä. Kaikki luonteiltaan varsin mukavia. Lisäksi tapasin näiden enon ja itseasiassa emän siskoa tunnen jo entuudestaan. Ja kun luonteet näinkin laajalti on kovasti itseäni miellyttäviä, niin Troijan sulhaseksi valikoitui Kiiru eli Something Like Never Gonna Stop.

Olen valintaan hyvin tyytyväinen. Kiiru täyttää mun aiemmin mainitsemat toiveet terveyden suhteen, vaikka totta kai riskitöntä koiraa tai yhdistelmää ei ole. Terveysriskejä sisältyy siis tähänkin yhdistelmään, mutta onnistuin löytämään uroksen, jonka taustalta tulevat riskit ovat sellaisia joiden kanssa pystyn nyt elämään.

Olen saanut tavata Kiirua nyt jo kolme kertaa, ja olen testimielessä ohjannut sitä lampailla, leikittänyt ja seurannut miten se asettuu meillä sisällä olemaan. Näillä kolmella kerralla ei Kiirun luonteesta ole tullut häiritseviä piirteitä esiin, päinvastoin on vahvistunut tunne siitä, että se on varsin itsevarma ja tasainen koira, etenkin ollakseen vasta hieman päälle 2-vuotias.

Teen pentueelle myöhemmin pentublogin tai muun oman sivun, johon kerään vähän tietoja, ja todennäköisesti pentueesta enemmän kiinnostuneille aukenee Facebook-ryhmä sitten kun on ajankohtaista. Troijan juoksujen alkuajasta ei suoraan sanottuna ole kuin hataria arvauksia ja toiveita. Jos se harrastaisi vuoden juoksuväliä kuten emänsä, olisi juoksut odotettavissa maaliskuussa. Nähtäväksi jää miten Troija päättää, onko juokseminen Troijan mittapuulla vain sitä mitä tehdään ulkona ja paljon. :D 

Troijan kuva: Miikku Pietilä, Kiirun kuva: Maarit Merilä

Muina kuulumisina Troijan ja Jupiterin kanssa on loppuvuodesta käyty muutamat agilitykisat. Troija on kerännyt LUVA-mainintoja nyt kuusi, mutta liikaa hypäreiltä ja yksi agilitynolla pitäisi saada siirto-oikeuteen. Pieniä virheitä on voinut tulla jostain muutakin, mutta varsinkin puomin juoksaria pitäisi treenata todella paljon enemmän kuin kerran viikossa, että se edistyisi.

Tokoa on tehty hieman säännöllisemmin, ja treenaillaan kohti AVO-luokkaa. Tuskin alokkaassa enää startataan. Hienosti pikku tyttö edistyy ja yritetään ehkä ainakin ennen pentuja vielä startata avoimessa.

Jupiter sai yhden SERT:n joulukuussa, mutta sillä vasta kontaktit levisikin, ja niitä on nyt taas muistuteltu mieleen. Jupiter kastroitiin syksyllä ja siitä se toipui hienosti. Paimennuksen ja itsevarmuuden suhteen Jupiter on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. :) 

Troijalle pentuja?

 Jalostusasiat on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta lukuunottamatta Jerikon pentuja olen saanut seurata asioita enimmäkseen hieman sivusta. Tai toisaalta hyvinkin asioiden ytimestä jalostustoimikuntatoiminnan myötä, mutta en niinkään siellä pentulaatikon reunalla. Jalostusasiat kuitenkin kiinnostaa laajemmassakin mittakaavassa, ja pelkkä "lampaiden pito" on siirtynyt pikku hiljaa kainuunharmaskasvatukseen. Kasvattajakurssin kävin jo pari vuotta sitten ja nyt on viimein kennelnimi-asiakin pikku hiljaa vetämässä eteenpäin.

Troija tuli minulle sillä ajatuksella, että ehkä voisin joskus pentueen itsekin teettää, ja tässä reilun parin vuoden aikana ajatus on kypsynyt pikku hiljaa lisää. Mielenkiintoisia uroksia ja sukutauluja olen selaillut ja tarkkaillut varmaan noin vuoden ajan Troijaa silmällä pitäen, muuten toki jo pidempäänkin. Minulla on tiettyjä sukuja/yksilöitä joista olen erityisen kiinnostunut (siis useita eri) ja näitä olen tarkkaillut. En halua käyttää urosta, jonka sukutaulu olisi pelkästään täynnä minulle itselleni tuntemattomia nimiä tai joista ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Osa kiinnostuksen kohteistani kiinnostaa nimenomaan sen kuvan perusteella mikä minulla niistä koirista on, vaikka en henkilökohtaisesti tunnekaan, ja osa sellaisia joita olen myös tavannut ja joiden jälkeläisistä siis olen tästä syystä kiinnostunut.

Koska Jerikolle on LTV2 ja Troijan pentueessa yhdellä on LTV1 (yksi myös kuvaamatta), niin olen halunnut tätä riskiä uroksen puolelta välttää. Lisäksi vaikka Troijalla itsellään on A/A-lonkat niin Troijan suvussa kyllä piilee riskiä huonoihin lonkkiin, joten olen halunnut löytää Troijalle A-lonkkaisen uroksen, jonka suvussa myös olisi mahdollisimman vahva lonkkaterveys. Lisäksi erittäin tärkeä asia on luonne! Troija on erittäin kiva koira, arjessa mutkaton, äänivarma ja alustavarma, ja kiva harrastuskoira, mutta saisi omasta mielestäni olla itsevarmempi ja olen halunnut etsiä Troijalle urosta, joka olisi itsevarma, toimintakykyinen ja hyvän hermorakenteen omaava.

Ei ne kriteerit tokikaan siihen lopu. Osteokondroosi on rodussa melko yleistä enkä mielelläni kovin isoja riskejä senkään suhteen ottaisi. Lisäksi on epilepsia, autoimmuunisairaudet, koko (Troijaan olisi ideaalista yhdistää vähän isompi uros) ja geenitestattavat sairaudet (Troija kantaa EAOD:ta ja BCG:ta). Ja vielä päälle monia muita huomioitavia ja kehä kiertää sitten takaisin niihin henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja mielikuviinkin.

Yhden mielenkiintoisen uroksen tapasin jo aikaisemmin ja se itsessään olisi voinut olla sopiva, mutta sisaruksella todettiin LTV-muutos, joten ainakaan tässä polvessa en sitten sitä oikein tohdi käyttää. Tämä ja 2-4 muuta urosta jää korvan taakse sillä ajatuksella, jospa sitten joskus myöhemmin, myöhemmässä polvessa (olettaen, että tästä mitään kasvattajan uraa nyt oikeasti alkaa).

Eilen tavattiin kuitenkin aikas kiva poika (ja itse asiassa sen isäkin). Sen luonne miellytti minua kaikin puolin; molemmat käyttäytyivät hienosti mun uroslauman seassa, itsevarmasti ilman minkäänlaisia isotteluja tai toisaalta ilman nöyristelyä. Kontakti ihmiseen oli avoin ja tyyni (en erityisesti tykkää mielistelystä), ja sisälle otettaessa molemmat tuli meille rentoina ja ottivat paikkansa, isä meni lepäilemään eteiseen (Jerikonkin lempipaikka) ja boyfriend-ehdokas Matin kanssa sohvalle telkkaa katsomaan. :) Kissat ja lampaat joita näki ensimmäistä kertaa ei aiheuttanut ei-toivottuja reaktioita, paimennuksellisesti tuollaisesta ensikerran käynnistä ei tokikaan voi paljoa sanoa, mutta ei ainakaan tyhmäillyt mitään. Laukauksiin ei reagoitu vähäisimmässäkään määrin ja minun kanssa leikki hienosti ja lähti agilityä tekemään.

Nyt sitten jännätään uroksen geenitestituloksia ja julkaisen suunnitelman vasta sitten kun se on varmistunut. Troijan juoksukierrosta ei suoraan sanottuna ole minkäänlaista haisua, mutta pentue olisi suunnitteilla ehkä johonkin vaiheeseen ensi vuotta. Jos juoksut tulee nyt jo loppuvuodesta, niin jätetään ne varmaan väliin, mutta jos juoksee keväällä (vuosi edellisistä), niin voipi olla että pentuetta yritettäisiin laittaa aluille jo silloin. Tai sitten me aloitetaan etsintä alusta jos geenitestitulokset tai jokin muu syy kaataakin tämän.

Varsinaista kasvattaja-sivua tai penturyhmääkin tulee sitten jos yhdistelmä lähtee toteutumaan, mutta tässä nyt tällainen etukäteis-tiiseri. Pennuille etsin aikanaan aktiivisesta harrastamisesta ja kilpailemisestakin kiinnostuneita koteja. Kotikoiriksi ja pelkiksi lenkkikavereiksi en myy, pidän sitten vaikka ennemmin itse. :D 

Paimennuskilpailut ja IFH-rotumestikset

Pari viikkoa on varmaan sopivan mittainen aika toipua ensimmäisistä omista (siis yhdessä Miikun kanssa) järjestetyistä paimennuskisoista ennen kuin niitä mitään kirjoittelee? Pari viikkoa sitten oli siis ensimmäiset Pirkanmaan Pikkukisat, joiden suunnittelu lähti kahden hullun puolivitsi-heitoista, jotka sitten kuitenkin poiki ihan oikeat kisat. Miikulla on hienot puitteet kisoille, mutta lampaita liian vähän, mutta yhdistettynä mun porukan kanssa saatiin niistä juuri riittävä porukka 1-2 -luokkien kisoille max 20 osallistujalle per päivä. Tuomarina meille ilmeisenä vaihtoehtona Petri Keski-Korpela. :) 

Järjestelyjä etukäteen oli totta kai paljon. Mun lampaat siirtyi Miikulle kolme viikkoa ennen kisoja jotta ehti laumaantumaan Miikun lampaiden kanssa, ja niitä käytiin paimentamassa ahkerasti eri kombinaatioilla ennen kisoja. Kaikenlaista infrastruktuuria myös rakenneltiin varikoista lähtien. Iso homma, josta suurin kiitos kuuluu tilaemäntänä Miikulle totta kai. :) 

Kisapäivinä itse talkoilin lähtövarikolla lampaiden lajittelussa. Lampaat antoivat kisaajille haastetta, mutta niitä hyvin käsitteleville koirille lampaat kulki kauniisti niin kuin etukäteen treeneissäkin. Ei mitään helppoja lampaita, ja tuuppaisuista lähtivät kyllä laukalle ja lapasesta, mutta onnistuneitakin ratoja saatiin, ja se on tärkeintä.  Katsotaan nyt sitten jääkö nämä ensimmäisiksi ja viimeisiksi kisoiksi vai onko jatkoa vielä luvassa.

Kisojen jälkeen omat lampaat palasi kotiin ja nyt niiltä on villatkin tiputettu. On noi kainuunharmaat vaan kauniita! Ja karitsoistakin paljastui villojen alta tosi kivoja tyyppejä, vaikka kuiva kesä todella runteli luonnonlaitumia. Peräti kuusi uuhikaritsaa jää tällä kertaa kotiin kasvamaan, saas nähdä mitä niistä tulee. :)

Tänään oli sitten IFH-rotumestikset, joihin lähdettiin Jerikon kanssa puolustamaan mestaruutta. Meille arpoutui päivän viimeinen jälki, jonka kerrottiin jo etukäteen olevan lyhyemmässä heinässä kuin muut pellot. Lisäksi pelto oli järven rannassa mihin tuuli enemmän kuin muualle. Ei se pelto kuitenkaan mitenkään liian lyhyessä ollut, tosi hyvä pituus ja ne vähät treenit mitä nyt parin viikon aikana on ehditty tehdä on tehty nimenomaan lyhyessä. Koko kesänä tosiaan ei treenattu lainkaan, kun ei rotumestiksistäkään ollut tietoa, ja treenailu alkoi vasta pari viikkoa sitten. Siinä sitten elettiinkin mielenkiintoisia treenejä, kun Jerikolla on ollut vähän liiaksi takki auki. Viimeisen jäljen tein sellaista syheröä, että koko ajan piti olla hereillä ja ehkä se sai mielentilaa vähän paremmaksi.

Paalulta lähtö ei ollut ihan suoraviivainen, jostain syystä Jeriko kävi tarkastamassa vähän jäljen sivussa, mutta jatkoi sitten hyvin eteenpäin. Ensimmäinen kulma oli piikki ja se oli jostain syystä Jerikolle haastava, liittyikö sitten pohjamuutoksiin vai mihin. Jeriko merkkasi ensin ihan oikein ja mulle selvästi luettavasti, että mihin jälki jatkuu, mutta palasi sitten takaisin piikin kärkeen tarkastamaan, ja toisti sitten saman. Olikohan se sitten kolmas lähtöyritys kun se oikeasti lähti jatkamaan jälkeä, minä vaan koko ajan odotin tyynesti. Sen jälkeen jälki lähti rullaamaan kivasti, Jeriko jäljesti hyvin ja nosti kaikki esineet iloisesti.

Jäljen lopussa olin vaan ihan todella tyytyväinen ja onnellinen. En siksi, että jälkisuoritus olisi ollut täydellinen, hieman parempiakin suorituksia on tehty, vaan siksi että ylipäätään saan osallistua pirteän lähes 12-vuotiaan koiran kanssa tällaisiin skaboihin, koira nauttii tekemisestä niin kuin se aina on nauttinut, ja saadaan tehdä yhdessä niin kuin aina ennenkin. :) Se on ihan paras palkinto, pisteistä ja palkintosijoista viis. (ja se meidän tulos oli 80p ja kolmas sija)

Paimennuskuulumisia

 Tämä paimennuskausi aloitettiin Troijan kanssa saavuttamalla PAIM1 koulutustunnus vappukisoissa Somerolla. Seuraavissa kisoissa uudessa kisapaikassa Kurolan kylämäellä Troija teki muuten hyvää työtä, mutta leikkasi hakukaarella linjan heti mun edessä ja sen vuoksi koulari jäi noista kisoista saamatta.

Siirsin Troijan sitten kuitenkin 2-luokkaan, jossa ollaan startattu kahdessa kokeessa. Molemmista 49 pistettä eli yhtä vaille 3-tulos, aika loppunut toisessa kokeessa jakoon, ja toisessa maltan ristille. Joka tapauksessa Troija tarvitsee kyllä edelleen paljon treeniä, että pystyy selviämään 2-luokan radalla jaosta ja muutenkin ohjattavuutta/kuuliaisuutta tarvitaan lisää. Troijan iso haaste on sen liiallinen vilkkaus ja keskittymisen heikkous ja sanoisinkin, että jos PAIM2 koulari onnistutaan saamaan, niin hyvin todennäköisesti jätetään homma siihen. Jollei Troijassa sitten tapahdu jotain äkillistä kehityspyrähdystä.

Jupiter starttasi samaisissa vappukisoissa ensimmäisen kerran 3-luokassa. Rata oli haastava vinon tuonnin kanssa, ja Jupiterin mielentila lähenteli paniikkitilaa. Kovalla työllä saatiin lampaat mulle täysin offlinessa, Lopulta aika taisi loppua 2-porteilla. Kurolan kisoissa meni jo paremmin, mutta lampailla oli kova veto lähtövarikolle ja itse mokasin 2-portilla säätämällä ja siirtämällä Jupiterin vedon alapuolelle, jolloin lampaat sinkaisi kohti lähtövarikkoa. Keskeytin siihen. Toinen kisa Kurolassa meni jo aika kivasti ja saatiin koko rata ajettua läpi. Ei nyt ihan linjoilla ja vaikeuksia mahtui matkalle, mutta Maltan ristillä ja singlessä Jupiter oli hieno. :) 

Jupiterin kanssa ollaan nyt muutenkin edetty hyvin. Viime syksynä taisin viimeisimmän kerran päättää lopettaa paimentamisen sen kanssa, kun sen tietyistä korvien väliin liittyvistä ongelmista ei tuntunut pääsevän mihinkään. Sitten kuitenkin on taisteltu eteenpäin, on saatu hyviä neuvoja ja havaintoja kokeneemmilta ihmisiltä ja pienin askelin edetty ja luottamus kasvanut. Jupiter on alkanut jopa toimimaan kotona töissä aiempaa paremmin!

Kisaradoilla Jupiterin merkittävin vaikeus tällä hetkellä on se, että se välttelee ns. painavaa puolta. Jos lampailla on veto jonnekin suuntaan, Jupiter ei halua mennä painamaan sille puolelle. Tästä sitten on yleensä ollut seuraamuksena niitä paniikkitiloja, kun minä yritän sitä sinne saada ja Jupiter juoksee täysillä ohi eikä suostu pysähtymään siihen. Ja juokseminen yleensäkin on oiva ratkaisu silloin, kun ahdistaa. Kurolan kisoissa joku katselija oli päivitellyt, että kylläpä Jupiter jaksaa juosta. Siihen olisi pitänyt sanoa, että se Jupiter on treenattu juoksemaan noin 12 minuuttia täysiä taakan kanssa ja raskaassa maastossa, tosin eri lajissa. Kyllä se juosta jaksaa! :D 

Mutta nyt siis on ongelmakohta selvillä ja sitä treenaillaan sinnikkäästi. Eiköhän tämä tästä edisty ja pikku hiljaa 3-luokan ratasuoritukset parane. Mutta hei, yksi virstanpylväs jo saavutettu: eka kerta kun on rata ajettu läpi!

Tyr on edistynyt paimennuksessa todella hyvin ja tykkään siitä kyllä todella paljon. Sillä on tosi kiva kävely kohti lampaita, ei siis yritä juosta tai rynniä, tai vaikka yrittäisi niin sen saa helposti hidastamaan tosi vakuuttavaan kävelyyn. Ollaan tehty sille poispäinajoa, flänkkejä toki ja aloiteltu sisäflänkkejä. Kerran tehty myös jaon alkeita. Tyr ei ole niin nöyrä kuin Jupiter, sille sai jo pienempänä pentuna erikseen painottaa sitä, että minut pitää ottaa myös paimennukseen mukaan ja nyt kesällä oli vaihe, kun stopit ei meinannut toimia. Nyt kuitenkin on muutama viime treeni mennyt todella kivasti. Hyvä yhteistyö on alkanut löytymään ja Tyr on ottanut ohjausta todella hyvin vastaan. Hakukaaret on vielä suppeahkoja ja kunnolla aukeamatta, mutta niissäkin edistytään varmasti kohtuullisen pian, kun fiilis on tämänlainen. :) 

Troija ALO1 ja Janakkala Open agilitykisat

 Heinäkuussa käytiin Troijan kanssa toisessa tokokokeessa. Nyt koe oli Tamskin hallilla eli tutussa ympäristössä ja tilanne oli Troijalle selvästi helpompi kuin rotumestiksissä toukokuussa, jolloin kaukalo ympäristönä oli selvästi liian kuumottava. Nyt Troija oli enemmän oma itsensä, eikä ahdistunut ympäristöstä, villisti leikkivästä malinoisista vieressä tmv.

Ensimmäisenä oli paikkamakuu, jonka kohdalla saatoin jo ennalta ajatella, että jos rotumestisten maahanmenon jumittaminen toistuu, niin tiedän että vaikeuksia olisi edessä  muutenkin. Olimme rivin ekat tai vikat, miten sen nyt ajattelee, mutta viimeisenä maahanmeno. Troija napsahti maahan yhdellä käskyllä. Mikä helpotus! :) Makasi myös rauhassa paikoillaan koko ajan. Vuoro ylösnousuun oli ekana, mutta Troija ehti silti ennakoida ja nousi juuri ennen kuin liikkuri olisi antanut luvan käskyttää. Paikkamakuusta 9.

Yksilöliikkeitä lähdettiin suorittamaan neljäntenä. Kapulan pito ekana, siitä 10. Luoksetulon loppuosassa tiputti raville, siitä taisi pistevähennys tulla: 9,5. Kaukkareissa eka maahanmeno jäi jostain syystä hieman vajaaksi ja jouduin antamaan siihen toisen käskyn, muuten toimi hyvin ja siitä 9p. Seuraamisessa täyskäännöksissä hieman levisi, samoin hitaan kävelyn jälkeen pieni herpaantuminen, muuten oikein kivaa seuraamista: 8p. Liikkeestä maahanmeno oli virheetön 10p. Hyppy 10p. Kokonaisvaikutus 9p.

Oli kyllä kivaa kehässä Troijan kanssa ja tietyllä tapaa pudotti apinan selästi ja varmasti kasvatti Troijan itseluottamusta, että kyllä se osaa ja pärjää hienosti! Pikku hiljaa treenaillaan ja katsotaan osallistutaanko vielä alokkaan kokeisiin vai sitten jo avoimeen, riippuen koska olisi seuraava aikatauluihin sopiva koe tiedossa, aikaisintaan loppuvuodesta.

Viime viikonloppuna oltiin Janakkala Open agilitykisoissa Jupiterin ja Troijan kanssa lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina molemmille kolme rataa, sunnuntaina Jupiterille kolme ja Troijalle kaksi.

Lauantaina 3-luokan radat oli haastavia, mutta mielestäni tosi kivoja ja fiilis oli hyvä. Radat meni hylyiksi ns. pikku virheistä, mutta Jupiter esitteli kyllä hienoa taitotasoa, erityisesti keppien haut oli sillä huikean hienoja! :) 

Troija sen sijaan teki ensimmäiseltä radaltaan 0-tuloksen! :) Kahdella muulla radalla virhettä tuli kuitenkin kepeillä, näistä ensimmäisellä jatkoin vaan eteenpäin ja annoin hylkääntyä, toisella yritin korjata mutta hylkäännyttiin silti. Videolla 0-rata. :) 

Sunnuntaina Jupiterin kanssa ei tuntunut oikein hyvältä. Ekalle radalle Jupiter lähti aivan kamalassa mielentilassa, kiljui odotellessa ja piti yrittää sitä rauhoittaa. Radalla Jupiter oli osittain kuulolla ja sitten taas ei. Virheitä tuli useampia ja kunnon flow'ta ei oikein syntynyt. Lopulta kävelytin Jupiterin pois radalta. Toiselle radalla Jupiter lähti jo paremmassa mielentilassa ja itse olin päättänyt "ottaa sen nippuun" eli pitää koko ajan hallinnassa enkä antaa lähteä liihottamaan. Itse sössin heti alkuun ja rata hylätty, mutta sitten pitkä pätkä hyvällä flow'lla, mutta sitten persjättö putkella ja Jupiter ei lukenut minua lainkaan vaan lukitsi vaan hypyn. Äh.

Kolmannelle radalle sellaisella "häränraivolla", että nyt tämä liihottelija poika pidetään hyppysissä. Radan kun näin niin ensin ajattelin, että se on lähes mahdoton, mutta onneksi rataantutustumisessa löytyi itselle ihan hyvältä tuntuvat ohjausvaihtoehdot. Ja me tehtiin eka 3-luokan nolla!! Väkisin väännetty ja mun sijoittumisten suhteen muutamassa kohdassa kökkö, mutta nolla silti! Jos vaikka tehdään tällaisia väkisin nollia alle jokunen ja koitetaan sitten, että saisiko rennommalla flow'lla ja poikaa kunnolla vauhtiinkin päästäen tulosta. :D 

Troijalle myös sunnuntaina toinen nolla hyppyradalta, sijoitus 3., sekä vitosella voitto agiradalta, jolla myös aivan täydellinen kontaktiosuma ja takajalkaerottelu puomilla! :) 

Ollaan me elossa kuitenkin

 Yli puoli vuotta vierähtänyt ilman yhtään postausta. Sinänsä kyllä aika iso harmi, kun aiemmin olen ihan todella käyttänyt blogikirjoituksia omana tapana käsitellä ja purkaa treenejä, ja näihin on aina voinut jälkikäteen palata ja virkistää muistiaan jostain asiasta. Nyt ei vaan aika sitten enää muka riitä kirjoitteluun?

Mitä välissä sitten on tapahtunut? Tyrillä todettiin vasemmassa olassa oireeton OC-muutos, joka kontrollikuvassa näytti itsekseen parantuneen. Kohta onkin sitten jo virallisten luustokuvien aika. Välikuvissa oli epäilyä myöskin LTV-muutoksesta eikä lonkatkaan ihan A:lta näyttänyt, joten saa nähdä mitä sieltä sitten tulee.

Troija ei meinannut aloittaa juoksujaan, joten lopulta käytin sen eläinlääkärissä eikä ultrassa mitään poikkeavaa. Juoksut käynnistettiin Galastopilla helmi-maaliskuun taitteessa, juoksu oli täysin normaali. Tyr oli kyllä varsin varhaiskypsä ja riehaantui Troijan juoksusta pureksimaan ovenkarmeja ja huutamaan huoneessaan, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Troija lähtikin hoitoon ja pärjäsi kyllä karhdessa hoitopaikassaan todella hienosti. On se vaan mutkaton ja reipas koira sitten kuitenkin, vaikka tietyissä asioissa niin herkkis. :) 

Jupiter ja Ilona saivat valjakkohiihdon SM-kisoissa pronssia, jee. :) 

Troija starttasi tokokokeissa bortsujen rotumestiksissä toukokuussa, mutta häiriö oli sille liikaa ja se meni aika puihin, kotiintuliaisina 3-tulos.

Jupiterin kanssa startattiin paimennuksessa 3-luokassa ja on nyt kaksi kolmosluokan kisaa käyty, toisella kertaa saatiin rata läpi! Kauheaa juoksemista se Jupiterin meno on, mutta kun ajot saa rämmittyä läpi, niin lopputyöt sujuu hyvin. Treeniä treeniä.

Troijan kanssa on myös startattu 2-luokassa. Molemmilla kerroilla aika on loppunut lopputöihin, mutta muuten ihan ok, joskin Troijalla ei kyllä ole riittävän hyvä fokus lampaisiin ja kyselee multa liikaa neuvoja eikä keskity itse. Luulenpa, että jos koulari 2-luokasta saadaan, niin tuskin sitä koskaan kolmosiin nostan jos ei jotain huimaa henkistä kypsymistä vielä tapahdu.

Troija on startannut myös agilityssä ja teki heti ekalta radaltaan etananollan. Oltiin molemmat ihan kipsissä, mutta sen jälkeen on lähtenyt rentous löytymään, tosin sitten hylsyjä tullut tulokseksi. :D Tajusinkin tuossa yksi päivä, että vaikka ei nyt ihan Jerikon tahtia tulosten suhteen ole mennytkään, niin on sekin jo aika paljon, että 2-vuotias koira on startannut kolmessa lajissa ja niistä yhdessä noussut jo luokassakin. :) 

Jerikolla on pentuesuunnitelmia loppuvuoteen, toivon mukaan toteutuu ja onnistuu. :) Keväällä tehtiin jokunen jälkitreeni ja Jeriko kyllä rokkasi niin kuin aina ennenkin, mutta kun ei ole kokeita tiedossa ja on niin paljon muuta, niin jälkitreenit on kyllä jäänyt.

Tyr on kyllä osoittanut myös ihan tosi hyviä ominaisuuksia jälkikoiraksi ja muutenkin harrastuskoiraksi, joten odotan kyllä innolla, että päästään etenemään eri lajeissa. Tyr sopii luonteen puolesta mun käteen kyllä todella hyvin. :)