Perjantaina oli paimennuksen Kennelliiton alaiset/SBCAK:n juniorimestaruuskisat. Olin ilmoittanut sekä Jupiterin että Troijan kisoihin, en millään mestaruusajatuksilla, mutta että saadaan kisakokemusta. Troijan kohdalla olin edeltävällä viikolla tajunnut, että enhän mä ole treenannut sille erikseen tasapainosta pois tulemista lainkaan siinä kontekstissä, että se tekisi hakukaaren ja sitten noston jälkeen olisi edelleen ohjattavissa vaikka lampaat liikkuu. Ja eihän sitä nyt niin lyhyessä ajassa kuntoon treenattu, mutta ehkä vähän paremmaksi kuitenkin. Lisäksi Troijan kanssa kesken on vielä poispäinajo ja siinä suuntakäskyjen ottaminen ja liinassa ajoa (jota en ollut tainnut tehdä Troijan kanssa aiemmin lainkaan!) ehdittiin tehdä vähän.
Keskeneräinen koira siis, siitä ei pääse mihinkään, ja nuorikin vielä kun ikää se 1,5 vuotta. Hakukaari oli hieno ja pullea, "peräpussikin" oli hyvin avoin, mutta jostain lähti pari pistettä ja hakuakaari 18/20. Maahanmenoa Troija ei oikein ottanut, hidasti kyllä tahtia nostoon merkittävästi, nosto kuitenkin vähän vauhdikas 6/10. Ohjaajalle kuljetuksessa edellä mainitusta koulutuksen keskeneräisyydestä johtuen ohjattavuus ei ollut vielä ihan kunnossa, joskin Troija kun lähti ihan kivasti ensin flänkille kääntämään lampaita ja kohtuullisen hyvin saatiin lampaan linjalle. Kuitenkin lähempänä tolppaa en saanutkaan Troijaa tekemään kunnon flänkkiä ja lampaat valui ensin tolpan väärälle puolelle ja jouduin ne kääntämään sitten uudelleen tolpan kiertoon. Tuonti ohjaajalle 6/20.
Poispäinajossa Troija oli nyt jotenkin erityisen epävarma suuntakäskyistä, kääntyili katsomaan minuun päin, että "ai mikä suunta" ja luulen, että tämä liittyy osittain viime aikojen aika haastaviin treeneihin joissa on tehty paljon uusia ja haastavia asioita. Alkumatka vähän mutkittelevaa, mutta sitten saatiin kuitenkin lampaat kulkemaan kohtuullisesti linjoilla ja porteista läpi. Viimeisellä suoralla lampailla oli jo kovasti vetoa kohti lampolaa ja Troija tuli vetoa peittämään etuviistoon. Poispäinajo 3/10 ja kuljetus 15/20. Häkityksen aloituskessa lampaiden veto lampolaa kohti hankaloitti, ja toisaalta Troija ei oikein osaa jäädä lampaille, kun minä ohitan sen ja kävelin häkkiä kohti, oletti, että haluan sen pois lampailta. Myös tällaista pitäisi harjoitella! Vähän lennosta lähetin sitten Troijan lampaiden taakse ja itse jouduin juoksemaan, että ehdin häkille. Ainoa häkityksen pelastus oli se, että lampaat suorastaan väkisin halusi häkkiin ja sinne ne sitten solahti. Häkitys 8/10. Häkistä poisotto sinänsä ok, häkin sisällä Troija toimi ihan hyvin, mutta lampaat meinasi ottaa lähdöt kohti lampolaa ja Troija joutui kokoamaan ne hieman kauempaa: häkistä poisotto 9/10.
Kokonaispisteitä siis 65/100, koulutustunnus PPR1, mutta vielä ei oikeutta siirtyä 2-luokkaan eikä siihen kyllä valmiita oltaisikaan! :D Jokatapauksessa 1,5-vuotiaalta ja vielä näyttely-/harrastelinjaiselta aika kova tulos. :)
Jupiterin kanssa meni valitettavasti aika penkin alle. Heti nostosta lähtien Jupiter ei ollut oikein normaalisti ohjattavissa ja kaahasi todella lujaa hermostuttaen muuten rauhalliset lampaat jo aika perinpohjaisesti. Tuomariauton takana Jupiter odotti aika rauhallisena ja oikeastana ainut mistä keksin, että Jupiter olisi ottanut ylimääräistä painetta ja jännitystä on se, että hakutolpalla lampaat jätettiin vähän offlineen siten, että ne jäivät vasemman hakuportin taakse peittoon. Olin vähän epävarma, että hyväksynkö sen paikan ja lähetän silti, ja kun tolppakoirat eivät lampaita enää siirtäneet, niin hieman epävarmana kysyin takaa tuomarilta, mutta kun vastausta en ainakaan kuullut, ja lampaat todella oli ihan tosi rauhallisia siinä paikallaan, niin päätin lähettää Jupiterin. Lampaiden sijainti ei siis liittynyt tähän varmasti mitenkään, mutta ehkä tuo minun oma pieni epävarmuus lähetyshetkellä suisti Jupiterin tasapainosta... En tiedä.
Hakukaari 18/20, nosto 8/10, mutta sitten ohjausongelmien vuoksi mentiin ihan todella offlinessa ja pisteistä ohjaajalle tuonnista 4/20. Poispäinajo oli ihan todella pahaa siksakkia Jupiterin juostessa täysiä ja liukuessa pysäytyksistä, jotkut suunnat se myös otti väärin. Ekojen porttien aivan alla onnistuttiin kääntämään lampaat ympäri ja näin ollen ohi porteista ja tosi pitkälle offlineen ennen kuin saatiin lampaat jonnekin takaisin. Tässä välissä lähdin tolpalta lähemmäksi avuksi. Tosin tuntui jo siltä, että pitäisi keskeyttää, kun tiesin, ettei radasta enää voisi mitään tulla, kun tunnelma oli mikä oli. Viimeinen pätkä kuljetusta 9/10. Jaon yrityksissä tultiin vielä isompiin ongelmiin. Jupiter lähti kaartamaan maata kiertävälle radalle ja jouduin kutsumaan sitä takaisin lampaille. Jotenkin ihmeen kaupalla saatiin jako tehtyä, mutta kun osa porukasta lähti juoksemaan kohti tulovarikkoa Jupiter totaalisesti kieltäytyi lähtemästä niitä hakemaan ja keskeytin.
Fiilis radan jälkeen oli todella kurja. Palattiin takaisin lähtöruutuun ja kuvitelmat Jupiterin kehittymisestä henkisesti ja haaveet 3-luokasta valui sormien läpi. Jupiterin hermorakenne ja mielentila-ongelmien kanssa on taisteltu ainakin reilu pari vuotta ja viimeksi alkukesästä päätin, että lopetan paimentamisen Jupiterin kanssa, koska en näe meillä oikein tietä mihin voitais edetä ja kehittyä. Lisäksi ongelmat kotihommissa todella kävi hermon päälle. Tuolloin päätin lopullisesti, että se jo pitkään harkittu uusi paimenkoira pitäisi hankkia, jonka seurauksena Tyr tuli meille. Sitten Jupiter väläyttelikin kehittymistä ja näin yllättäen taas valoa tunnelin päässä ja aloin taas treenaamaan ja ilmoittamaan Jupiteria kisoihinkin. SPKY:n pikkumestiksissä varsinkin ekana päivänä Jupiter olikin TODELLA hyvä, kirjoitinkin siitä, että zen löytyi. Nyt se kaikki kuitenkin katosi.
Minun on pakko myöntää itselleni, että minun omat hermoni ei kestä ajatusta kisaamisesta koiran kanssa, jonka mielentila on täysi mysteeri ja sattumankauppaa, ja jos mielentila on hermostunut (mitä se usein on), niin mistään ei tule mitään. Minun pitäisi nyt vaan tehdä se oikea lopullinen päätös, että paimennuskisaamiset Jupiterin kanssa saa jäädä. Se saa sitten juosta täysiä siellä minne täysiä juokseminen sopii, eli vetolajeissa ja agilityssä. Niissä hermorakenteen puutteillakaan ei ole niin merkitystä.
Pienenpieni maininta Tyristä vielä. Se on solahtanut meidän porukkaan todella mutkattomasti ja tunne siitä on todella hyvä. Jopa niin hyvä, että tulee jotenkin ihan Jerikon pentuaika mieleen. Tyr on temperamentiltaan selvästi rauhallisempi kuin Troija tai Jupiter (ehkä just samankaltainen kuin Jeriko oli pentuna), vauhtia ja intoa kyllä riittää, mutta ei härvellä ja kaahaa ihan tyhjänpäiväisiä, ja osaa rauhoittua todella hyvin. Vireenhallinta on siis tosi hyvää. Intoa tekemiseen ja treenaamiseen riittää, mutta Tyr keskittyy todella hyvin eikä sähellä. Lisäksi Tyrissä on kovuutta ja yhteistyöhalua juuri sopivassa suhteessa. Vaikka viidennen koiran ottaminen tuntui etukäteen aika hirvittävältä ajatukselta, niin nyt en voisi olla tyytyväisempi, että Tyrin otin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti