Paimennusmotivaation nousu

Sovittiin Jupiterin veljesten omistajien Annen ja Merjan kanssa yhteistreeneistä Loviisassa Leena Jussilalla jo tuossa aikaisemmin. Treenit oli eilen ja toissailtana ajoaikaa (2,5 tuntia) katsoessa mietin, että onko sitä ihminen oikein järjissäänkään, kun ajaa tuollaisen matkan treenaamaan lajia, jonka suhteen motivaatio on ollut vähän matala. Aina silloin tällöin tuntunut, että pitäisikö paimennustouhu lopettaa, kun ei tunnu sujuvan.

Ajelin silti Loviisaan ja oli kyllä hyvä, että ajelinkin! Leenan koulutuksessa olen aikaisemmin kerran käynyt Ukon kanssa, mutta ihan kamalan tarkkoja muistikuvia minulla ei siitä ollut. Leena on kyllä erittäin mukava ja hyvä kouluttaja. Oikeasti keskittyy koulutettaviin ja antaa hyviä vinkkejä. :)

Jupiterin kanssa esiin tuli ongelma, jonka tiesinkin tulevan ja sama asia meitä on vaivannut kisakentillä: uuden paikan jännitys. Oli siis jo tämän vuoksi hyvä käydä uudessa paikassa jossa pystyi tekemään pitkää hakua. Ekat haut oli siitä hankalia, että Jupiter tunsi lampaiden vedon (joka oli maltillinen) hyvin voimakkaasti ja ylikompensoi sitä eikä ottanut käskyjä. Vedon vastaiselle puolelle hakukaarelle lähettäessä (eli sille epäloogiselle) Jupiter ei tehnyt kaarta kunnolla loppuun eikä meinannut aluksi ottaa lisäohjeitakaan. Ekalla vuorolla tehtiin sitten muutamia hakuja niin, että kävelin lähemmäksi helpottamaan Jupiterin jännitystä yksinolosta vieraiden lampaiden kanssa ja toisaalta helpottamaan käskyjen kuuntelua. Lopuksi pieni pätkä ajoa, jossa Jupiter kyllä hienosti tasapainotti vedon puolta luontaisesti ilman käskyjä.

Lisäksi tehtiin Jupiterin kanssa itsenäisesti jakoja, jotka sujui aikas hyvin. Jupiter otti hyvin sen porukan mitä näytin eikä tässä ollut suurempaa jännitystä enää. Sitten kun myöhemmin tehtiin taas hakuja, niin Jupiter oli kuin eri koira. Otti käskyt napakasti niin kuin kotonakin, ei jännittänyt tai säheltänyt ja sillä oli erittäin hieno tahti ajossa ja ohjaajalle kuljetuksessa: rauhoittui kävelemään todella hienosti! Portista ajot meni tosi hienosti ja olin suoraan sanottuna itsekin vähän yllättynyt kuinka hyvin onnistuin hahmottamaan syvyyttä.

Troijan kanssa harjoiteltiin pienemmässä aitauksessa joka oli tosi hyvä siihen tarkoitukseen, ettei pääse kaahaamaan liian kaukana lampaista ihan vaan juoksemisen ilosta. Troijan kanssa ei olla paljoa kotona tehty, viimeksi reilu kuukausi sitten ja max kerran kuukaudessa tahdilla sitä ennenkin. Ongelmaksi on muodostunut se, että vaikka se kokoaa laumaa hienosti ja luontevasti ja kesällä pystyin esim. lampaiden kiinniotoissa tai häkityksissäkin käyttää Troijaa apuna, niin en ole päässyt sen kanssa yli siitä, että se pitää niin voimakkaasti vetoja ja hakeutuu lampaiden pääpuolelle, eikä ota mua (enää) huomioon juuri lainkaan. Olen ollut vähän epävarma, miten uskallan siltä asioita vaatia, mutta selvästikin uskaltaa. Troija reagoi oikein hienosti kun pienellä pussirullalla rein omaan reiteen taputtamalla pienen äänen ja sijoituin "sulkien" väärän suunnan. Tavallaan koulutuksellisesti tässä ei ollut mitään uutta, mutta tila ja puitteet ja kokeneemman ihmisen rohkaisu mahdollisti sen, että saatiin Troija ottamaan minut kuvioon mukaan ja se alkoi ihan rehellisesti peruskuljettamaan ja pysymään lampaiden takana. Todella miellyttävä fiilis kun pääsi kuvioon sisälle. :D

Troija sai palautetta, että se reagoi kouluttamiseen todella hienosti ja siitä näkee kuinka se oikein miettii, mikä on siis hyvä juttu. Troija myös kohtelee lampaita kivasti. :) Tästä on sitten ihan hyvä jatkaa, kotonakin voi oikeasti alkaa katsomaan että asiat alkaa tapahtumaan niin kuin minä ohjaan ja katsotaan mihin asti Troija kehittyy ja mihin koulutettavuus/vietti riittää.

Innostuin sitten katsomaan Jupiterin pentuajan paimennusvideoita ja herranjestas se on kyllä ollut luontainen ja taitava jo 8kk iässä! Teki kyllä oikein hyvää palauttaa tämäkin mieleen ja vaikka matkan varrelle on sitten sen jälkeen mahtunut Jupiterin kaikenlaisia pelkoja ja herkkyyksiä häkitykseen, pienempiin tiloihin, jakoon ja milloin mihinkin liittyen, niin nyt se alkaa kyllä olemaan taidoiltaan todella hienolla mallilla ja kunhan vieraan paikan jännityksetkin vielä selätetään, niin kyllä Jupiterista mulle hyvä paimennuskisakoira vielä saadaan! Ensi kesänä sitten. Tässä hyvänmielenvideo Jupiterin pentuvaiheilta. :)

Jeriko 10v ja paljon muuta

Nyt on paljon päivityksiä jäänyt tekemättä. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Jupiter on aloittanut kisauransa agilityn parissa. Kolmissa kisoissa on nyt käyty, ekoista ei tuloksia, toisista kisoista kaksi nollaa ja kolmansista ei taas tuloksia. Hieman on siis tuulista. Parhaimmillaan menee tosi hienosti, mutta Jupiterin vireenhallinnassa ja keskittymiskyvyssä on vielä parantamisen varaa. Mutta odotan kyllä innolla jatkoa sen perusteella, mitä meno parhaimmillaan on. Sitten varsinkin kun päästään 3-luokan radoille, niin alkaa olemaan hienoa. :)

Troija starttasi myös näyttelykehissä eikä sen vaatimattomammin kuin Helsinki Voittaja ja Winner-näyttelyissä. Troija pärjäsi hyvin ekassa massatilaisuudessaan. Vaikka vieraiden koirien läheisyys olikin sille aluksi inhottavaa, niin Troija sopeutui tilanteeseen nopeasti. Esiintyminen sujui hyvin, mutta aivan parhaalla tavalla en vielä saanut sen hyvää liikettä esiin. Ikä junioriluokkaan tuli täyteen juuri perjantaina ja sitten kehät lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina tuomarina Anthony Kelly ja sunnuntaina Tapio Eerola. Molemmilta päiviltä arvosana EH. Molemmissa arvosteluissa mainittiin keveys sekä korkea häntä. Kumpikaan asia ei tullut yllätyksenä. :D

Anthony Kelly: Head ok. Would like little more substance in foreface. Forelegs straight. Neck &shoulder placement OK. Correct topline. Body OK. Hindleg angulation could be little better. Coat OK. Movement could be steadier, tail too high. Temperament very good.

Tapio Eerola: 9kk. Kevyt kokonaisuus ja hieman lyhyet mittasuhteet. Kapea pää ja kevyt kuono. Hyvät silmät, korvat, purenta. Rintakehä kapea ja lyhyt. Erittäin hyvät kulmaukset. Kevyet liikkeet. Liikkeessä häntä kohoaa korkealle.

Katsotaan nyt sitten miten jatketaan näyttelykäyntien kanssa. Omaan silmään Troija on erittäin kauniisti rakentunut, kaunisilmeinen ja erinomainen rotunsa edustaja. Sillä on myös luonnostaan erinomaiset liikkeet silloin kun se liikkuu rennosti ravilla (Jerikolla ei tällaista luontaista pitkää astelta ole ollut). Se on kuitenkin näyttelykehiin ja useille tuomareille varmastikin liian kevyt. Mutta varmaan ainakin jonkun verran sitä tulen käyttämään, ainakin jos saan vinkkejä tuomareista joille kevyempikin käy. ;)

Jupiterille vasta vaikea onkin sitten keksiä sitä näyttelytuomaria, jolta sen H:n voisi saada. Alkuperäinen suunnitelma Jupin kanssa oli, että jos se olisi viime kesänä H:n saanut, olisin kastroinut sen syksyllä ja se olisi ehtinyt toipumaan ennen vetokautta ja ennen Troijan ekoja juoksuja. Toisin kävi, kun ns. "varma nakki" näyttelykin jäi välistä oman sairastumisen vuoksi. Nyt on ensi vuoden alku täynnä suomalaisten tuomareiden näyttelyitä ja niihin en nyt enää lähde Jupiterin kanssa kokeilemaan. Nyt sitten joudutaan ainakin yhdet Troijan juoksut (joita ei vielä onneksi ole näkynyt) katsomaan läpi jonkinlaisilla hoitojärjestelyillä Jupiterinkin osalta.

Jupiterilla alkaa kuitenkin selvästi hormonit heräämään/voimistumaan ja se aiheuttaa siinä aika paljon ristiriitaisuutta. Toisaalta se on erittäin kiltti ja nöyrä, alistuva koira. Mutta sitten ilmeisesti hormonit pistää sen välillä yrittämään jonkinlaista kukkoilua Jerikolle. Arjessa on siis alkanut näkymään enemmän kyräilyä ja ihmeellisiä murinoita Jupiterin osalta, jotka Jeriko yleensä ignooraa täysin. Jos Jeriko sitten ärähtää Jupiterille, niin Jupiter heittäytyy salamana kyljelleen, mutta saattaa edelleen sieltä jatkaa murinoitaan. Tällöin Jeriko yleensä odottaa hetken ja jos murinat jatkuu, mutta Jupiter pysyy alistuneessa asennossa, niin viittaa taas kintaalla asialle. Sen verran kuitenkin on tällaista jo ilmassa, että Jupiter on erillään yksin ollessa todennäköisesti siihen asti, että pallit lähtee. Harmillista kyllä, kun tähän asti on mennyt niin vaivattomasti poikien kanssa. Luulen, että Troijan hajutkin saattaa alkaa muuttumaan siinä määrin, että tunteet kiristyy senkin vuoksi.

Jeriko täytti tänään jo 10 vuotta. On jopa vähän vaikea hahmottaa, että se todella on jo niin vanha ja että kymmenen vuotta sitten näin ensimmäisen kerran kuvan siitä ja tiesin, että tuo on mun/meidän. Ei olisi voinut parempi tuuri käydä ensimmäisen koiran kanssa. Ehkä se ei ole tuuria vaan meidät oli tarkoitettu toisillemme alusta lähtien. Jeriko on mulle juuri niin sopiva kuin vaan voi ollakin. Ei täydellinen koira, mutta ehkäpä paras mitä mä tulen koskaan omistamaan. Ei paras kaikessa, mutta kokonaisuutena ja siinä miten hyvin meidän temperamentit sopii yhteen. Toivon, että meillä on vielä monia vuosia yhdessä.