Hän osui kyllä asian ytimeen. Eihän kukaan mulle päin naamaa mitään siitä kommentoi. Tai ainakaan suoraan artikuloiden sitä, että "miten sä nyt näyttelylinjaisen otit vaikka tiedät paremmasta". Sen sijaan jotkut ovat kokeneet, että on täysin asiallista kommentoida (alentuvaan sävyyn) Troijaa "töppöjalaksi", "onpa se karvainen", "lelukoira" (koska eihän se ole oikea työkoira" jne. Olen tavallaan tottunut toki siihen jo Jerikon kohdalla, että paimen- tai työlinjapiireissä osa ihmisistä kokee tarvetta piilovittuilla tai vähätellä näyttelylinjaisia vähän joka käänteessä. Asioita voi sanoa moneen sävyyn, mutta kyllä sen sävyn sitten tietyillä ihmisillä tunnistaakin hyvin selvästi. Ilmiö ei suinkaan rajoitu vain paimennuspiireihin eikä suinkaan vain mun koiriin vaan samaa kuulee näyttelylinjaisten koirien omistajilta paljonkin.
Samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että paimen- tai työlinjapuolella on myös ihmisiä, joiden osalta en ole koskaan kokenut vähättelyä Jerikoa tai Troijaa kohtaan. Arvostan tätä hyvinkin paljon. Makuja ja mielipiteitä on meillä kaikilla, mutta toisilla on kyky kunnioittaa silti toisen omaa ja nähdä siinä hyviä puolia vaikka se ei aivan omaa ihannetta vastaisikaan. Jokaisessa koirassahan on sekä hyvää, että huonoa. Toisen roska on toisen aarre.
Kirjoitin, että tavallaan olen tottunut alentuvaan kommentointiin, mutta yleisellä tasolla mua häiritsee se miten usein sosiaalisen median foorumeilla nostetaan paimenlinja ja näyttelylinja vastakkain tai paimenlinja näyttelylinjan yläpuolelle. Itse koen olevani siinä välimaastossa. Toinen jalka ja paljonkin kroppaa käyttöpuolella, mutta toisaalta iso osa sydämestä näyttelylinjapuolella. Olen enemmän bordercollie-ihminen kuin linja-ihminen. Alentavat kommentit särähtää aina korvaan, tuli ne kummalta puolelta tahansa, mutta enemmän niitä tulee tiettyyn suuntaan.
Tällainen vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus on toki yleistä kaikissa roduissa ja linjoissa, ja ihan kaikessa missä vaan voi vertailla. Kai se on vaan ihmisen luonto, että täytyy päästä sanomaan, että "mulla on parempi kuin sulla". Tämä taitaa alkaa jo hiekkalaatikolla, osa kasvaa siitä ohi, osa ei..
Mua ei oikeastaan henkilökohtaisella tasolla haittaa mitä mun koirista ajatellaan linjan tai ulkonäön suhteen, kunhan se ei vaikuta siihen, miten koiran muita ominaisuuksia tai suoriutumista jossain tehtävässä arvostellaan. Luulen kuitenkin, että Troijan kohdalla en voi välttyä siltä, että sen sukutausta vaikuttaisi siihen miten sen suoriutumista arvioidaan ja huomioidaan etenkin jos vien sitä eteenpäin paimennuksessa.
Oikeastaan olen saanut jo vähän esimakua siitä. Mikä tahansa some-päivitys Jupiterin tai Ukon paimennusjutuista saa huomiota, tykkäyksiä ja kommentointeja, mutta Troijan vastaavat (mitä niitä nyt on vähäisesti ehtinyt olla) selvästi vähemmän. Yleisestikin paimenlinjaisten pentujen kohdalla hienoja piirteitä ja "lupauksia" hienoista ominaisuuksista kyllä ihastellaan, mutta harva tosipaimenlinjaihminen on noteerannut mun juttuja Troijasta. Ehkä niitä ei ole vaan huomattu *tähän sellainen olankohautus*
Minulla itselläni on sellainen tunne, että se että otin toisen näyttelylinjaisen ja otan sitä lampaille ja päivittelen jotain siitä kuinka se on hienon oloinen, ei ole enää ok. Koska Troija on näyttelylinjainen, siinä ei voi olla hyvää piirrettä tai ominaisuutta lampailla eikä sitä ei voida hyväksyä tai noteerata. Minäkään en saisi näin kuvitella kahden paimenlinjaisen jälkeen. Ihan vain sen linjan vuoksi. Siinä ylittyy joku raja eikä siitä oikein voi tykätä, jos on tosipaimenihminen.
En ennakkoon oikeastaan ajatellut Troijasta paimennuksen suhteen mitään. Jeriko paimentaa joo, mutta onhan sen paimennusvietissä puutteita eikä se ole mitenkään tyylikäs. Mandi ei suuremmin ole paimentanut, vähän jotain lampailla vilahtanut. Geneettisesti ei voi kuitenkaan odottaa erityisesti mitään.
Kun Troija sitten itse karkasi lampaille jo 10-viikkoisena niin kas, se esittikin jotain. Ja nyt 5,5 kk ikään mennessä harvoilla treeneillä siitä on kehittynyt hyvin lampaita kokoava ja mun luona pitävä, flänkeille mielellään juokseva koira, jota vasta ihan vähän olen saanut peruskuljetukseen, koska se mielellään vaihtaa flänkkisuuntaa mihin juoksee ja tykkää liihottaa. Välillä se hiipii itsekseen kumarassa joko flänkillä tai ihan vähän kohti, mutta poispäinajosta tai vahvasta tyylikkäästä lähestymisestä ei voi vielä puhua mitään.
Täydellinen lapsitähti se ei siis suinkaan ole, mutta kuinka se onkaan taitava siinä missä se on! Sukutaulu ei nyt liity tähän mitenkään ja koen, että mulla on täysi oikeus ihastella tätä. Noin nuoreksi koiraksi se on mielestäni todella taitava kokoamaan lampaita ja se jopa irtoaa minusta kauemmaksi ja sillä pysyy pää niin hienosti kasassa, että sen avulla pystyy jo tekemään joitain työtehtäviä. Onhan se hieno!
Tällaisesta suoriutumisesta haluan jakaa Troijalle tuhat sydäntä siitäkin huolimatta mitä sen sukutaulussa on. Se että jotkut (myös työlinjaihmiset) yhtyvät ihasteluun tietenkin lämmittää mieltä.
Koko linjajaon vastakkainasettelun ydin on mielestäni se, että haluaako hyväksyä muita kuin juuri sen oman tyypin tai linjan koiria ja haluaako iloita toisen ihmisen kanssa koiran hyvistä piirteistä ja onnistumisista linjasta riippumatta, vai onko palkitsevampaa painaa toisia alas alentavilla kommenteilla toisesta linjasta tai nostamalla toista sen yläpuolelle. Yhtä rotua ja yhden rodun harrastajia tässä loppujen lopuksi kuitenkin ollaan.
9 kommenttia:
Uteliaisuuttani tiedustelen, että mikä mutu-tuntuma; onko agility- ja pk-harrastajat niin linjafokusoituneita asenteissa? Tai musta agilityharrastajana kuulostaa hurjalta, että suhtautuisin epäillen nly-linjaiseen vain linjan takia näkemättä ensin koiran lajipotenttiaalia. Kun lajissa on tullut vastaan kivoja ja vauhdikkaita molempien linjojen sekä varsinkin sekalinjojen edustajia. :)
Kiitos kommentista, kiva että herättää keskustelua! :)
Tässä kun mietin niin tulee mieleen ainakin neljä näyttelylinjaisten kanssa agilitya harrastavaa joille on sanottu ihan suoraan päin naamaa, että miksi et ota työ-/paimenlinjaista kun sen kanssa pärjäisi paremmin. Kyseessä on kuitenkin agilityssä valioituneita, SM- ja karsintatasolla kisaavia nly-linjaisia bortsuja eli ei mitään huonoja.
PK-puolella tähän törmää ehkä vähän vähemmän. Rotukirjo on suurempi ja kokonaisuudessaan lajia treenaavien bortsujen määrä pienempi, ja jos samassa treeniporukassa treenataan niin ei siellä kai tällaisia päin naamaa lauota. En ole ainakaan sellaisesta kuullut. Myös kyläkisat on pieniä ja mun mielestä aina ollut silleen hyvähenkisiä, ettei siellä kukaan käy toisen koiraa arvostelemaan.
Sellaiseen olen PK-puolella törmännyt, että muiden rotujen harrastajat on tottuneet enemmän näkemään työlinjaisia (suoraankin voi varmaan sanoa, että Tendingin) bortsuja eivätkä meinaa tunnistaa näyttelylinjaista. :D Tunnistamattomuus on kuitattu jollain, että kun sillä on karvaa (ja toki mustavalkoinen eroaa ulkoisesti trikistä jos on nähnyt lk trikkejä enemmän), mutta enemmänkin sellainen olankohautuksella ohitettu asia.
PK-puolella vastaava ilmiö varmaan kärjistyy enemmän sitten vanhojen pk-rotujen piireissä ja varsinkin linjajakautuneiden saksanpaimenkoirien kohdalla, ja onhan siellä sitäkin että jotain rotuja dissataan ihan kokonaisuudessaan linjasta riippumatta.
Piti vielä sanoa noista agilitybortsuista, että noi on vaan niitä joita itse tunnen/tiedän, mutta ilmiö ei varmastikaan rajoitu vain näihin, kun sitä ilmenee somessakin niin paljon. Pentua etsivälle neuvotaan lähes ensimmäisenä, että jos harrastuskoiraa etsit, niin sitten työlinja on ainut vaihtoehto. Omasta mielestäni se ei ole yksiselitteisesti näin, riippuu harrastuksista mitä haluaa tehdä, pentueen vanhemmista ja millaista näyttöä niillä on ja minkälaisia ominaisuuksia niillä on harrastuksissa (näyttökin on välillä kiinni siitä ohjaajan osaamisesta).
Samoja kokemuksia. Yleensä kommentit tulevat henkilöiltä, joilla ei ole kokemusta näyttelylinjaisista. Huvittavaa on, että kommentit koskevat aina nimenomaan ulkonäköä, jolla ei ole mitään merkitystä...vai ...?
Mun kokemuspohja on se, että useat pitkänlinjan työlinjaisten harrastajat ovat hyvinkin suopeita myös näyttelylinjaisia kohtaan. Ainakin tokopuolella. Paimennuksessakaan konkarien kanssa (sen vähän, mitä olen sitä tehnyt) en ole koskaan tavannut asennetta, että no sulla on tollane puudeli...vaan aina on saanut neuvoja ja ohjeita sen mukaan, mitä koiran kanssa on tarvinnut.
Mutta nuoremmassa tai harrastuksissa nuoremmassa polvessa on enemmänkin näitä jotka ovat kiihkeitä omissa näkemyksissään, puolustavat omaa linjaansa ja väheksyvät muita. Kuitenkin koira mielestäni tulisi aina ottaa yksilönä, eikä linjana.
Tällä hetkellä työlinjaisten puolella on hyvinkin vankkumaton kerho ihmisiä jotka ovat varmoja, että näyttelylinjaisten omistajat pitävät heidän koiriaan rumina. Miksi? Mä en usko että näyttelylinjaisten omistajat sen enempää pohtivat työlinjaisten ulkonäköä, kuin työlinjaisten omistajat näyttelylinjaisten ulkonäköä.
Kasvattaminen on sitten oma lajinsa. Mieluusti itse käyttäisin molempia linjoja ja yrittäisin kasvattaa niitä mahdollisimman terveitä yksilöitä, riippumatta linjasta. Mutta valitettavan paljon kohtaa sitä, että sanotaan suoraan, ettei ymmärretä miksi tuollaista linjaa käytetään, tuollaiseen linjaan ei voi käyttää linjani koiria...
Ymmärrän toki, että puhtaasti työkoiria tarvitaan, jotka työskentelevät tilalla. Tiloilla ei tehdä mitään koirilla jotka eivät jo geneettesesti omaa ominaisuuksia työhönsä.
Mutta sitten nämä harrastekoirat. Mä en usko että karvojen määrällä on loppujen lopuksi juurikaan vaikutusta koiran toimimiseen.
Mikään koira ei ole täydellinen, eikä mikään linja. Annetaan kaikkien harrastaa puutteineen :)
Mä oon törmänny vastaavanlaiseen suhtautumiseen, kun kahden paimenlinjasen jälkeen otin mudin. Yhtähyvin olisin voinut ottaa vaikka snautserin, joita mulla aiemmin oli pari. Jokaisessa rodussa ja linjassa on puolensa ja puolensa ja vielä yksilöeroja sen verran paljon, että se miten ominaisuudet ja terveys periytyvät kullekin yksilölle, on aikamoista onnen kauppaa.
Kahden ocd-bortsun jälkeen oli vaan saatava vähän välimatkaa koko
rotuun. Kun taas viimeisin hankinta oli paimenlinjainen bc, ei sitä kukaan ihmetellyt, tai no ei ainakaan suoraan mulle.
Kyllähän mä itsekin pohdin miten mulla motivaatio riittää trad style paimennukseen, kun on jo treenannut bcn kanssa. Vähän kuin olisi saanut testata ferraria ja sen jälkeen se paluu toyotan rattiin ei tunnukaan enää samalle. Kukaan muu kuin itse ei kuitenkaan voi tietää toisen hankintaperusteita ja toivoisin muilta avarampaa asennetta.
Itseä jaksaa ihmetyttää se, että miksi jotkut ihmiset reagoi niin vahvasti toisten valintoihin näissä asioissa. Luulisi että jokainen koiraihminen tietää miten pahalta tuntuu kun joku toinen ihminen mollaa sun omaa koiraa, ja osaisi ajatella asiaa siltä kantilta. Aina ei ole hedelmällistä jakaa niitä omia mielipiteitä ääneen. Tai ainakin voisi vähän miettiä mitä suustaan päästää. On nää karvalapset meille kuitenkin niin rakkaita, että toisten arvostelut aiheuttaa helposti mielipahaa.
Mutta täytyy tulla kommentoimaan, että itsellä on päin vastaisia kokemuksia. Vaikka molemmat omat koirat on periaatteessa sekalinjaisia, niin ulkomuodon perusteella Fox on selkeä nly-linjan edustaja ja Hukka käyttölinjan edustaja. Foxia ei olla ikinä missään treeneissä väheksitty linjansa vuoksi. Hukan otettua olen saanut kommenttia, että miks otit tuon näkösen, mikset ottanut tuollaista kaunista niin kuin Fox. ''Nallenaama'' tai ''töppöjalka'' ei kuulosta omaan korvaan lainkaan niin pahalta kuin ''sekaroituinen kylärakki'' tai ''ajokoira'', että kyllä ne näyttelyihmisetkin osaa vittuilla. Kävi tässä niinkin, että yksi hyvä treenikaveri (vannoutunut nly-linjan harrastaja) katkaisi välit samantien kun otin lyhytkarvaisen pennun.
Itselle ainakin toistaiseksi nää sekalinjaiset on paras valinta. Best of both worlds <3 Tärkeintä on että itse tykkää omista koirastaan!
Hei!
Hyvä kirjoitus, en tähän asiaan kommentoi..
Koska samaa olen huomannut..
Mun mielestä jokaisen pitää etsiä juuri itseä miellyttävät vanhemmat ja luonteet, miksi haluaa juuri ko. pentueesta pennun..
Oma koira kai näyttely/työlinja jaottelussa on näyttelylinjainen, mutta ennemminkin sekalinjainen.. 3. Polvessa työkoira..
Vähän samaan kastiin menee agility maailmassa, jossa oma harrastaminen tapahtuu, on keskustelu nopeiden ja hitaiden koirien omistajista.
Olen huomannut, että ns. bortsun ym nopeiden koirien omistajat laitetaan automaattisesti sinne ”p**ska” sakkiin, vain koska jotkut kritisoivat hitaita koiria. Viitataan valtavirtarotuun..
Ainakaan itselleni ei löytynyt rotua joka olisi voittanut bc:n lumon..
Allekirjoitan Birgitta kyllä sun kokemuksen myös. Pitkän linjan paimenihmiset on aina suhtautuneet hyvin Jerikoon paimennuskisoissa eikä Troijakaan kerran (?) kisakatsomossa olleena saanut mitään negatiivisia kommentteja. Ja neuvoja tosiaan saa ihan siinä missä muutkin. :)
Kaiken kaikkiaan hyviä kommentteja, ei se ulkonäön arvostelu toiseenkaan suuntaan (tai tällainen rotusyrjintä) ole hyvää käytöstä ja luo ikävää mielikuvaa ja ilmapiiriä.
Lähetä kommentti