Arvostan Jerikon luonnetta todella paljon. Se on sopivan itsevarma ja itsenäinenkin, mutta toisaalta hyvin miellyttämisenhaluinen. Välillä kyllä vähän itsepäinenkin, jota toisaalta myös arvostan. Se on siinä vähän niin kuin mun oma peili. :D
Se on hyvin järkevä, ei hötkyile reaktioidensa kanssa eikä näin ollen oikein koskaan reagoi äkkiseltään mitenkään tyhmästi yllättäviin asioihin, koska se ehtii mietiimään asian jo halki. Arvostan ja olen aina vaan enemmän oppinut arvostamaan Jerikon äänivarmuutta ja myös alustavarmuutta. Jeriko ei myöskään ole oikein koskaan osoittanut selkeää pelkoa missään paikassa mitä arvostan myös suuresti. Jerikon tasapainoisuus on todella hieno ominaisuus.
Arvostan myös Jerikoa siinä millainen koira se on laumassa ja sen auktoriteettia. Se on todella reilu, mutta tiukka/määrätietoinen johtaja. Sillä ei mene komennukset överiksi ja toisaalta osaa katsoa "tassujen läpikin" asioita. Usein Jeriko lukee tilanteita nopeammin ja paremmin kuin minä ja tajuan vasta jälkikäteen mitä on ollut meneillään.
Mitä sitten tulee siihen "kasaan titteleitä" mistä face-ryhmässä keskustelu avattiin, niin onhan niitäkin Jerikolle kerääntynyt: TVA, AVA, JK3, HK2, PAIM2, PPR1. Jokaista "titteliä", matkaa sen saavuttamiseksi ja Jerikon ominaisuuksia sen taustalla arvostan todella paljon.
Jerikon vahvin laji on ehdottomasti maastolajit ja sen ominaisuuksista niissä olen kaikkein eniten ylpeä. Arvostan Jerikon keskittymiskykyä ja nenätyöskentelyn tarkkuutta sekä sitä kuinka sinnikkäästi ja itsenäisesti se ratkaisee ongelmia erityisesti jäljellä. On ollut upeaa olla sen liinan päässä katsomassa kuinka se ratkaisee käsillä olevan joskus todella isonkin ongelman. Jeriko ei jälkeä hukkaa eikä töitä lopeta ja sitä ominaisuutta arvostan todella paljon.
Erityisesti mieleen on painunut PK-piirinmestikset vuodelta 2014, jolloin Jerikon jäljen loppuosa kulki ulkoilupolkujen läpi ja siellä oli paljon ulkoilijoita joista aiheutui harhaa ja yksi jopa käveli meitä vastaan kesken jäljen ajon. Siellä suopursujen jo itsessään luoman haasteen ja harhojen keskellä Jeriko työsti hankalaa paikkaa hyvin pitkältä tuntuvan ajan ja lopulta itsenäisesti siirtyi noin 50 metriä takaisin jäljellä, otti oman jäljen ja suoritti kulman joka oli mennyt hukkaan siinä kohtaa vastaan kävelevän ihmisen seurauksena. Kirsikkana kakun päälle voitettiin piirinmestaruus, jota arvostan edellä mainitusta syystä erityisen paljon osana "tittelikasaa". Toivoisin kovasti Jerikon valioitumista PK-jäljeltä, koska sen maasto-ominaisuudet ovat niin upeat, vaikka hyppy ei oikein sujukaan.
Arvostan todella paljon Jerikon ilmettä tehdä myös tottista. Parhaimmillaan se on niin hyvää, että sydän ihan sulaa kun se katsoo mua sillä innokkaalla ilmeellään ja silminnähden nauttii yhdessä tekemisestä. Sillä hetkellä ollaan vain minä ja Jeriko, ja nautitaan molemmat täydestä sydämestä.
Agilityvaliossa arvostan erityisesti Jerikon taitoja, radanlukutaitoa ja itsenäisyyttä, sekä nautin todella paljon meidän yhteistyöstä joka toimii saumattomasti agilityradalla. Haun Jeriko oppi todella nopeasti ja sen itsenäisyys sekä rohkeus ja avoimuus vieraita ihmisiä kohtaan pääsi oikeuksiinsa, ja Jeriko oppi haukkuilmaisun todella nopeasti eikä tehnyt koskaan yhtään tiukkaa olla yksin maalimiehen luona haukkumassa.
Paimennus"titteleitä" arvostan todella paljon, koska niiden saavuttaminen ei ole mikään itsestäänselvyys näyttelylinjaiselle koiralle. Jeriko on myös ollut todella korvaamaton apu monessa asiassa kotona ja sen periksiantamattomuutta lampailla arvostan myös paljon.
Kyllä se yhdessä kuljettu matka, koiran kanssa yhdessä koetut tiukat paikat ja niistä selviämiset sekä koirasta matkan varrella opitut hienot ominaisuudet todellakin lisää ainakin mun arvostusta koiraa kohtaan. En viitsi edes esittää etteikö asia niin olisi. Silti samalla arvostan montaa muutakin asiaa ja piirrettä koirissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti