Aloitan epäkronologisessa järjestyksessä Ukosta, koska nyt kuluneena viikonloppuna Ukon arvo on ollut eniten esillä.
Ukko on omalaatuinen koira. Voisi sanoa jopa erikoinen. Pennusta pitäen sen kanssa treenaaminen ja suhteen luominen oli aivan erilaista kuin Jerikon. Sen johdosta arvostan jotain aivan erityisiä asioita Ukossa tai meidän välisessä suhteessa.
Olen todella tyytyväinen ja arvostan sitä suhdetta minkä olen Ukon kanssa saanut luotua. Arvostan todella korkealle sitä, että olen Ukolle tärkeä ihminen. Se ei ole mikään läpihuutojuttu. Mun mieltä lämmittää se, että jos päästän koirat ulos ja jään vielä itse pukemaan, Ukko oikeastaan aina odottaa mua oven takana samalla kun kaksi muuta lähtee touhuamaan omiaan.
Tai tänään aamulla sängystä herätessä, kun Ukko oli tullut mun viereen nukkumaan.
Arvostan Ukon luonnetta hyvin paljon. Se on Ypy Ystävällinen ja vaikka se on saanut siipeensä turhan monta kertaa ihan syyttä suotta. Se on ehkä oppinut hieman varovaisemmin pitämään etäisyyttä vieraisiin koiriin eikä juokse heti varomatta tervehtimään, mutta se ei ole silti alkanut räyhäämään vieraille, vaikka se olisi aika ymmärrettävää Ukon kokemuksilla.
Ukko ei myöskään aiheuta minkäänlaisia ongelmia urosporukassa tai laumassa ylipäätään. Sillä ei ole tarvetta olla "kukaan" tai hakea jotain tiettyä asemaan. Ukko on vain on, pääasiassa omassa maailmassaaan lauman mukana eikä välitä siitä kuka on pomo tai kuka pahnanpohjimmainen. Ukko ei halua mihinkään rähinöihin ja esim. valjakkohiihdon SM-kisojen viestilähdössä siihen pystyi luottamaan täysin 100% ettei provosoidu vaikka joku vierestä alkaisi kuumuessaan haastamaan. Ukko keskittyisi vaan hommiin.
Arvostan myös Ukon helppoa luonnetta ja rauhallisuutta kotioloissa tai reissussa. Sen kanssa ei tarvitse koskaan pelätä, että miten se käyttäytyy hoidossa tai reissussa, se ei suuremmin stressaa asioita ympärillään ja varsinkin jos minä tai Jeriko on sillä mukana, niin se ei muuta elämässään tarvitse, sillä on sitten kaikki hyvin ihan missä tahansa.
Vaikka arvostan sitä, että olen itse saavuttanut Ukon elämässä tärkeän aseman, arvostan myös sitä että se pystyy lähtemään vieraiden kanssa vetohommiin eikä jää surkuttelemaan mun perään. Jonkinlainen luotto sillä on, että mä olen maalissa odottamassa. Tai sitten se ei vaan pysty edes ajattelemaan asioita niin monimutkaisesti että kokisi eroahdistusta. Arvostan Ukon onnistumisia vetolajeissa todella paljon ja olen ennen kaikkea todella onnellinen niistä Ukon vuoksi. Se on mielestäni ansainnut arvostusta myös muilta ja kunniapaikalle nousemista, kun niin monessa asiassa se ei ole sellaiseen asemaan voinut nousta muiden puutteidensa vuoksi.
Paimennuksen suhteen Ukko ei ole ollut helppo kouluttaa ja varsinkin nyt kuulon ollessa enää hyvin vähäisesti käytettävissä, ei sen kanssa voi mitään hienosäätöjä tehdä, lähinnä pelata luontaisilla asioilla. Arvostan kuitenkin suuresti Ukon tapaa käsitellä paimennettavia eläimiä. Se on todella kohtelias ja käsittelee niin kauniisti myös pieniä karitsoita (eikä jätä niitä kuitenkaan huomiotta!), että emot ei hermostu Ukon läsnäolosta vaan pikku hiljaa liikkuu pois alta. Ukko ei myöskään hermostu tai kerää painetta hankalissa tilanteissa, vaan pysyy rauhallisena aina.
Ukko on tyylikäs ajaessaan, rauhallinen ja kuitenkin riittävän määrätietoinen, että se on ollut kullan arvoinen nyt kun on pitänyt emoja ja karitsoita siirtää kuivikkeiden levittämisen, paalin siirron tai kerintöjen vuoksi. Tällä hetkellä Ukko on mun koirista se, jonka mieluiten laitan työstämään näitä tilanteita, kun pahin mitä se voi tehdä on jättää kuuntelematta (tai oikeasti ei kuule mun ohjeita) ja jumittaa esim. pitämään porukkaa jossain muualla, kun sen pitäisi tuoda ne mulle. Nyt kun ollaan parina päivänä tehty muutama siirto, on Ukko kuitenkin jo mielestäni tajunnut missä tilanteessa haluan sen tuovan lauman ulkoa sisälle ja päinvastoin, jolloin se saa luontaisesti ilman varsinaista käskytystä tehdä senkin homman ja sen käsittelytavan vuoksi siihen voi luottaa 100% eikä mun tarvitse kontrolloidakaan tilannetta.
Ukko ei siis ole sellainen kisatykki eikä sillä ole mitään kasaa titteleitä. Se yllätti mut haastavuudellaan heti alkuun ja täytyy sanoa, että taidot ei kertakaikkiaan meinannut riittää. Ukko on kuitenkin opettanut mulle todella paljon koulutuksellisesti, sekä myös nöyryyttä ymmärtää, että koirat ei ole täällä ihmisen kunnianhimon vuoksi. Ukon ehdoilla mennään ja tehdään sitä mistä se nauttii. Niin kuin itse arvostan Ukon erilaisia ominaisuuksia tiedän, ettei Ukko omine erikoisuuksineen olisi missään onnellisempi kuin meillä. Täällä on sen elämän tärkeimmät asiat. <3 nbsp="" p="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti