Päivitykset on vähän laahannut perässä. Ollaan treenailtu, mutta muut kiireet on vähän painanut päälle ja voi ainakin hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei koirien treenaaminen ole mennyt överiksi, vaan ovat saaneet sopivasti vapaapäiviäkin.
Agilitytreeneissä on Ukon kanssa menty taas vähän alamäkeen. Yhteisymmärrys on uudelleen alkanut katkeilemaan, Ukko ei ymmärrä mun ohjausta ja radat tökkii. Viime maanantaina ei meinattu päästä kakkosesteestä eteenpäin, kun Ukko juoksi siitä ohi. Lauantaina alueellisen valkun treeneissä meni välillä vähän ravailuksi eikä Ukkoa tuntunut oikein kiinnostavan.
Sen sijaan vetohiihtotreenejä on ehditty tekemään myös kahdet, viime tiistaina yhdet ja tänään toiset. Ukko on kyllä aivan peto vetäjä, hitsi kun se on hyvä ja viime tiistaina taas oikein ihastuin siihen näkyyn, kun Ukko juoksee viivasuorana edessä, pää matalana ja naru kireällä. Eikä sillä ole mielessä yhtään mitään muuta kuin juosta lujaa ja saavuttaa edessä menijät. Se on siinä niin elementissään, että ei voi kuin ihastella.
Tänään myös meni tosi hienosti. Ensin laitettiin Jeriko Millin pariksi Ilonan eteen vetämään ja ne lähti ensimmäisenä. Mutta eipä Jeriko sitten halunnutkaan vetää Ilonalle, kun mä jäin taakse. Vaihdettiin sitten Ukko Millin pariksi ja jo alkoi sujua! Jeriko veti mua normaalilla hyvällä draivilla ja Ukko veti Ilonan edessä tottuneesti ja opetti samalla Millillekin vetohommien saloja, mm. sitä suoraan edessä vetämistä. Ukolle ei vaan ole väliä missä mä olen, kun se saa vetää. :D Siinä on se vissi ero Ukon ja Jerikon välillä.Jeriko tekee sitä mun iloksi (ja toki tykkää itsekin), mutta Ukolle vetäminen itsessään on niin palkitsevaa ja se ei välitä musta niin paljoa, että lähtis varmaan kenen tahansa edessä vetämään. :D
Viikonloppu oli aika kiireinen. Agilitytreenien lisäksi oli siskojen synttärit ja sitten lähdin Hämeenkyröön katsomaan pentuja. Yksi näistä ihanista pötkylöistä muuttaa meille maaliskuussa. :))
Pennun palluttelu ei lauantaihin vielä loppunut, vaan olin KoiraExpossa sunnuntaina Vantaalla ja kävin sen jälkeen Anitan luona katsomassa Elvin pentuja. Viikon vanhemmilla pennuilla oli jo hirmuisesti vauhtia lisää ja voi herranjestas kun ne oli suloisia!
Pitäis kyllä hommata akku hukkuneen tilalle järkkäriin, jotta olis valmistautunut paremmin ottamaan pentukuvia, kuvauskohteet kun ei tuppaa pysymään kiltisti paikoillaan muuta kuin nukkuessaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti