Ekat karitsat

Viikko on hurahtanut taas nopeasti. Maanantaina oli agilitytreenit, kivan radan Tommi taas meille teki ja oli kiva treenata. Jeriko veti hienolla sykkeellä, mutta alun ihan ok pätkän jälkeen Ukko ihan vaan kyllästyi tai muuten vaan meno loppui. Ravaili jotain välejä eikä selvästi oikein napannut agiliitely. Rallitokoilu kentän laidalla taas oli Ukon mielestä tosi kivaa. ;)
Naureskelin täsä, että Ukko varmaan tykkää rallitokosta ihan kiusallaan, kun mä olen vannonut että siihen mä en lähde. Pistää mut syömään sanani. :D

Torstaina käytiin Liisa-Idan kanssa tekemässä hiihtotreeni koirien kanssa. Lunta tuli taivaan täydeltä ja vähän oli raskasta mennä, mutta hyvä treeni yhtä kaikki. Unohdin kännykän kotiin ja sitten vasta treenin jälkeen paljastui ikävä uutinen, että meidän kennelpiirin piirinmestaruus kisa ja samalla rotumestaruuskisa on peruttu. Tämä oli kyllä todella iso pettymys. :(

Vähän kuitenkin lohdutti se, että tiistaina tehtiin päätös lähteä valjakkohiihdon SM-kisoihin Lieksaan. Ilona siis lähtee hiihtämään Ukon kanssa ja mä huoltojoukkoihin. :)

Tänään tehtiin toinen treeni tälle viikolle ja nyt pohja oli aivan huippuhyvä. Vetäsin ekan suoran aika maksimeilla ja paluu ottikin sitten tosi koville. Ukko kuitenkin veti todella hienosti ja sinnikkäästi mun räpiköinneistä ja ähinöistä huolimatta. Vaikka talvi ei ole ollut mitenkään hyväluminen, niin kyllä hätä keinot keksii ja luovuudella pääsee pitkälle. On saatu nyt aika hyvin treenattua ja tuntuu, että Ukko on aikas hyvässä iskussa SM-kisoja ajatellen. Katsotaan sitten mihin se riittää. :)

Rennostikin on otettu eli hyvä tasapaino treenien ja levon välillä, lenkkeilyä ihanassa kevätsäässä unohtamatta. ;)

Pennun odotus on myös realisoitunut nyt aika paljon, kun sekä virallista että kutsumanimeä on pohdittu. :) Aivan huippua, että pentu tulee meille alle kahden viikon päästä! Yllärinä ensimmäinen uuhi karitsoi jo tänään aikaisin aamulla tai aamuyöstä. Odotin tämän uuhen synnyttävän vasta huhtikuun puolella, mutta toisin kävi. Ilmeisesti sutinaa oli ollut jo aiemmin ja mun nähden esitettiin vaan coolia. ;) Kaksi potraa karitsaa syntyi, ihan identtiset muuten mustat,mutta otsalla pienet valkoiset tupsut, uuhi- ja pässikaritsa. :) Nämä siis löytyi kun aamulla menin vesiä kantamaan, emo oli jo pessyt karitsansa kuiviksi, ja molemmat oli jalkeilla ja imemässä. Jospa noi kaikki uuhet olisi näin omatoimisia tässä karitsoinnissa, niin olisi kyllä helppoa. ;)

Nyt en sitten vaan enää luota mun arvioihin syntymäajoista enää ollenkaan, kaipa niitä voi tulla lisää ihan koska vaan ja kenelle vaan... Katsotaan ja odotellaan kuka synnyttää seuraavaksi. :)

Jerikon pennusta Savusta on saatu kuulumisia ja se on kyllä niin mahdottoman söpö ja kaunis koira, ja vielä kuulemma todella kiva harrastuskoiran alku. Aivan ihana! :)

Ralli-Ukko ja PK-Jeriko

Maanantaina päästiin ekaa kertaa ihan oikealle ladulle koirahiihtovuorolle Toijalan Nahkialaan. Tai no, Ukko meni ensin yhden kierroksen Ilonan kanssa yksin, sitten Millin kanssa kaksin ja mä vaan avustin. :D Kävin mä sitten ilman koiraa hiihtämässä kierroksen, kiva latu kyllä. :) Ukko veti hienosti molemmat kierrokset ja oli hyvänä apuna Millille ja opettamassa  miten vedetään suoraan edessä.

Keskiviikkona oli toiset vetotreenit, vein Ukon Ilonalle ja itse menin kouluttamaan agilityryhmääni. Olin sitten vaan suunnitelmia säätäessä unohtanut nesteyttää Ukon ja se oli sitten näkynyt jaksamisessakin. Yhden kierroksen Ilona vaan heitti, kun näki ettei Ukko jaksa normaalisti.

Torstaina Ukko pääsi Elina Karhumäen käsittelyyn ensimmäistä kertaa. Elina testaili ennen käsittelyä heijasteet ja ne toimi kyllä hyvin. Ukko otti koko käsittelyn todella rennosti ja antoi väänneillä itseään mukisematta. Ukko sai kehuja cooliudestaan sekä takajalkojen muskeleista, ei ole Elina kuulemma samanlaisia muskeleita nähnyt ennen bortsulla. Ponnistusvoimaa riittää. ;)
Erityisenä jumipaikkana rintarangan alaosa lapaluiden alta ylimenoalueelle, mutta ei Elina erityisen huolissaan ollut. Sain ohjeita mitä voin tehdä kotona ja katsotaan sitten maaliskuussa Ukkoa uudelleen. Silloin otan Jerikon "pääpotilaaksi" ja Elina sanoi katsovansa Ukon siinä samalla, että mikä on tilanne.

Lepoa oli sitten loppuviikko, mutta tänään käytiin ensin lenkillä Nassun ja Milon kanssa, ja sitten lähdin pitkästä aikaa vanhalle ystävälle käymään. Koirat sai taas rautaisannoksen villejä lapsia siinä samalla, mutta hyvin ne kyllä pärjää, varsinkin Jeriko. :) Täytyy pentuakin heti totuttaa lapsiin sitten kun tulee. Vierailulta lähdettiin maneesitokoilemaan ja ai kun olikin hyvät treenit! :) Ukko on kyllä ihan uskomattoman innoissaan, kun otan sitä autosta maneesin pihassa. Tykkääkö se hassu koira rallitokosta todella noin paljon? :D Tehtiin saksalaista käännöstä, edestä istumasta selän takaa kiertäen perusasentoon siirtymistä, edessä peruuttamista ja näiden kombinaatioita. Hitsi kun Heikki keksi mulle vaikeita tehtäviä, itse olin aivan jalat ja kädet solmussa. :D Sitten vielä seuraamista ja hyppyä, sekä pakalla istumista kun kierrän ympäri.

Jerikon kanssa tehtiin tottista. Ensin seuraamista ja siinä taas jo aiemmin huomattu asia, että tuppaan kävelemään liian kovalla tempolla. Kun tahtia vähän rauhoitti (olen siis normielämässäkin kamala harppoja :D ) niin loppui Jerikolta etuosan pompottaminen ja aiemmin kuulunut pieni "piip" hiljeni. :) Tosi hienolla vireellä Jeriko kyllä seurasikin sitten, se on kyllä hieno koira! :) Tehtiin myös luoksetuloa ja sitten tasamaanoutoa niin, että kun Jeriko nosti kapulan kähdin karkuun, ja saatiin sillä hyvin vauhtia ja voimaa palautukseen. Uskokaa tai älkää, näinkin yksinkertainen harjoitus on jäänyt multa aiemmin ihan kokonaan tekemättä. Sitten sama temppu n. 60 cm korkealla lautahypyllä ja hieno rento ilme siinäkin joten siihen jätettiin (korkeammaksi ei olisi saanutkaan).

Touhukas loppuviikko

Perjantaina käytiin Ilonan kanssa tekemässä pienet vetotreenit Ukolle ja Millille. Ukko on kyllä aikamoinen vetäjä, ei voi muuta sanoa. Sillä on kapasiteettia mennä todella lujaa ja varsinkin tasaisella tai alamäkeen, kun mun paino ei haittaa menoa, se menee todella lujaa! Ylämäissä Ilona ja Milli aina saavutti meitä (hyvä Milli, huono mun tekniikka ;( ), mutta mäen laella Ukko repäisi taas kaulaa niihin, kun mä en enää haitannut menoa niin paljoa. Sen voi itse asiassa päästää hyvinkin vapaasti juoksemaan alamäkeenkin ja se pystyy pitämään vedonkin aika hyvin päällä eikä ole minkäänlaista vaaraa, että jalat menisi solmuun. Ukolla on luonnostaan niin pitkä laukka ja voimakas ponnistus, että se pääsee kyllä todella oikeuksiinsa tässä. :)
(Yksi agilityn ongelmista varmaan on tuo luontaisesti hyvin pitkä laukka, ei vaan oikein sovi sinne agilityesteiden väliin)

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa lenkillä Katrin ja Patun kanssa. Patu on käyttölinjainen labbis-uros, taitaa olla iältää aika lailla Ukon ja Jerikon välistä, ja ollaan tunnettu Patu ihan pennusta saakka. Kun vielä opiskeltiin ja molemmat asuttiin Tampereella niin käytiin melko useinkin lenkeillä yhdessä. Tehtiin oikein kunnon lenkki Birgitan polulla, jätettiin auto toiseen päähän ja ajettiin sitten toiseen päähän jne. Matkaa tuli vajaa 10km, keskiosa matkasta vähän vähemmän kävellyllä polulla, jossa sai ihan tarpoakin, ja sitten alku ja loppupää paremmin tallaantuneella polulla. Jotenkin lenkin alkuvaihe oli ihan hassu, Ukko tuntui pelkäävän saavansa turpaan Patulta ja Jerikokin (ehkä Ukosta johtuen) jotenkin epätavallisen kireänä (vaikka Patu ei todellakaan ole mikään rähisijä ja oli vaan hämillään bortsujen oudosta käytöksestä). Sitten kuitenkin kun mentiin pätkä järven jäällä, niin Jeriko totesi, että eihän täss nyt mitään, alkoi haastaa Patua juoksemaan ja sen jälkeen Ukkokin unohti jäykistelynsä. Tosi hassu tilanne, kun kuitenkin tunnetaan ennestään vaikkei ole pitkään aikaan nähty, eikä pojat ole muutenkaan yleensä vieraidenkaan kanssa noin vaikeana vaan voi mennä vieraassa porukassa ihan miten vaan..

Eilen iltapäivällä käytiin taas vähän pentuja palluttelemassa ja olihan ne kyllä söpöjä ja nyt jo niin paljon aktiivisempia! :) Onhan sieltä alkanut suosikki/suosikit muotoutumaan, jännä nähdä niitä tässä vielä, että millaisiksi kehittyy. :) Kännykameralla alkoi olemaan aika mahdotonta saada kuvia (joistain sai, toisista ei), mutta pakko laittaa muutama. ;)

Tyyli se on tuokin. ;) Tiukasti kiinni alanisällä ja tässä asennossa viihtyi aika pitkän tovin :D

Tänään sitten vielä touhukas päivä. Miikku kävi hieromassa Jerikoa (Ukolla on ensi torstaina fyssari, mutta en ollut siihen Jerikolle varannut, kun on ollut niin hyvässä kunnossa) ja Jerikoa tosiaan oli vedoista mennyt aika jumiin. Lähdettiin sitten Ukon kanssa kicksparkilla treenaamaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Tehtiin järven jäällä 2,4 km lenkki, joka oli varmaan ihan maksimi lenkki mitä kannattaa kicksparkilla tehdä ainakaan tässä vaiheessa, kun halutaan kuitenkin, että koirat menee niin lujaa kuin pääsee. On toi kicksparkin vetäminen koiralle huomattavasti raskaampaa kuin hiihtäjän kanssa meno. Mutta hyvä voimatreeni tuli siis tehtyä. :) Ukko veti hienosti.

Pääsin Liisa-Idalle ja Pasille suihkuun ja sain vielä hyvää ruokaakin. Pieni lepo siis väliin ja sitten lähdettiin maneesitokoihin Ukon kanssa vielä. Ajattelin ensin, että luuleeko se meidän lähtevän uuteen vetotreeniin, kun niin innoissaan veti maneesille, mutta kun Ukko teki saman myös kahden muun lyhyen treenipätkän alkuun, niin kai se vaan tykkäsi jo viime viikonloppuna kun tehtiin rallitokoa?! :D

Tehtiin edessä peruuttamista, selän takaa kiertämistä sekä edestä istumasta sekä saksalaisena käännöksenä liikkeestä, spiraalia sekä oikealla puolella seuraamista (eka kerta ja Ukko lähti tosi luontevasti siihen!). Ukko tuntui kyllä kovin aidosti tykkäävän eli tällä tiellä varmaan sitten jatketaan. Mitä en tekisi mun hassun hömpän mielihalujen eteen..? ;)

Vetohommia ja pennun tuoksua

Päivitykset on vähän laahannut perässä. Ollaan treenailtu, mutta muut kiireet on vähän painanut päälle ja voi ainakin hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei koirien treenaaminen ole mennyt överiksi, vaan ovat saaneet sopivasti vapaapäiviäkin.

Agilitytreeneissä on Ukon kanssa menty taas vähän alamäkeen. Yhteisymmärrys on uudelleen alkanut katkeilemaan, Ukko ei ymmärrä mun ohjausta ja radat tökkii. Viime maanantaina ei meinattu päästä kakkosesteestä eteenpäin, kun Ukko juoksi siitä ohi. Lauantaina alueellisen valkun treeneissä meni välillä vähän ravailuksi eikä Ukkoa tuntunut oikein kiinnostavan.

Sen sijaan vetohiihtotreenejä on ehditty tekemään myös kahdet, viime tiistaina yhdet ja tänään toiset. Ukko on kyllä aivan peto vetäjä, hitsi kun se on hyvä ja viime tiistaina taas oikein ihastuin siihen näkyyn, kun Ukko juoksee viivasuorana edessä, pää matalana ja naru kireällä. Eikä sillä ole mielessä yhtään mitään muuta kuin juosta lujaa ja saavuttaa edessä menijät. Se on siinä niin elementissään, että ei voi kuin ihastella.

Tänään myös meni tosi hienosti. Ensin laitettiin Jeriko Millin pariksi Ilonan eteen vetämään ja ne lähti ensimmäisenä. Mutta eipä Jeriko sitten halunnutkaan vetää Ilonalle, kun mä jäin taakse. Vaihdettiin sitten Ukko Millin pariksi ja jo alkoi sujua! Jeriko veti mua normaalilla hyvällä draivilla ja Ukko veti Ilonan edessä tottuneesti ja opetti samalla Millillekin vetohommien saloja, mm. sitä suoraan edessä vetämistä. Ukolle ei vaan ole väliä missä mä olen, kun se saa vetää. :D Siinä on se vissi ero Ukon ja Jerikon välillä.Jeriko tekee sitä mun iloksi (ja toki tykkää itsekin), mutta Ukolle vetäminen itsessään on niin palkitsevaa ja se ei välitä musta niin paljoa, että lähtis varmaan kenen tahansa edessä vetämään. :D

Viikonloppu oli aika kiireinen. Agilitytreenien lisäksi oli siskojen synttärit ja sitten lähdin Hämeenkyröön katsomaan pentuja. Yksi näistä ihanista pötkylöistä muuttaa meille maaliskuussa. :))

Pennun palluttelu ei lauantaihin vielä loppunut, vaan olin KoiraExpossa sunnuntaina Vantaalla ja kävin sen jälkeen Anitan luona katsomassa Elvin pentuja. Viikon vanhemmilla pennuilla oli jo hirmuisesti vauhtia lisää ja voi herranjestas kun ne oli suloisia!

Pitäis kyllä hommata akku hukkuneen tilalle järkkäriin, jotta olis valmistautunut paremmin ottamaan pentukuvia, kuvauskohteet kun ei tuppaa pysymään kiltisti paikoillaan muuta kuin nukkuessaan. ;)