PK-jälki PiirM2014

Tänään oli PK:n piirinmestaruuskoe, joka oli mulle ensimmäinen laatuaan. Valmistauduttiin kokeeseen käymällä maanantaina kentällä tekemässä pelkät noudot. Lähinnä hypyn tahdoin tehdä, mutta halusin ketjuttaa sen. Ensin kaksi hyppyä pelkästään paluuhyppynä, ekalla rima tippui, tokalla puhdas suoritus. Sitten koko liike ja hitsi kun olikin hieno suoritus, sekä meno että paluuhyppy puhtaat ja ilman mitään arpomista! :)

Tänään aamulla oli kuitenkin hirveästi sumua ja kastetta nurmella, päätin jo kotipihassa ottaa vähän hyppyä ja huomas, että vaikutti Jerikoon tosi paljon. Jälkikoe alkoi tottiksilla ja me oltiin ekassa parissa, ensin paikallaolo, joka oli erinomainen. Seuraamisessa Jeriko vähän ynisi ja käännökset itse sössin hätäilyllä, pääasiassa kuitenkin ihan hyvää seuraamista ja Jeriko sai kehuja vireestä. Arvosana muistaakseni hyvä. Istuminen onnistui tällä kertaa, erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo aika hyvät, olis saanut tulla vielä nopeammin, mutta tuli melkein täysiä kyllä, erittäin hyvä. Seisomisessa olis saanut olla vielä nopeampi pysähtyminen, luoksetulo ok, meinas ennakoida siirtymistä. Hyvä?

Tasamaanoutoon lähti voimakkaasti mihin olin tosi tyytyväinen. Palautus olis voinut olla voimakkaampi, mutta oltiin kyllä aika lähellä maksimia mitä ton kokoinen pieni koira pystyy 2 kilon kapulan kanssa. Hyvä/erittäin hyvä? Hyppynoudossa selvästi vaikutti kostea liukas maa ja menohypyssä Jeriko ponnisti esteestä, paluuhypyn kiersi. Puutteellinen. Vinoesteellä heitin kapulan aivan törkeän pitkälle, aivan liian pitkälle ja sitten kapula vielä kiersi kauemmaksi. Leikatun nurmen tuppoja oli siellä täällä ja Jeriko ei meinannut löytää kapulaa. Hajulla lopulta löysi, mutta pasmat meni sen verran sekaisin, että kiersi esteen. Puutteellinen. Eteenmenoon Jeriko lähti tapansa mukaan täysiä ja tikkusuoraan, käskystä istahti heti ja kääntyi muhun päin kuin kysyäkseen: "anteeksi mitä sanoit?". :D Toinen käsky siis maahanmenoon. Yhteispisteitä hieman säälittävät 74.

Maasto aloitettiin esineruudulla, joka oli aika mielenkiintoisessa maastossa, ei mikään helpoin mahdollinen, mutta kiva. Vasen takakulma nousi voimakkaasti ja muutenkin oli vähän epätasaisuutta oikeassa laidassa. Ekana nousi vasemman takakulman esine. Sitten oikeasta reunasta melko keskeltä. En vaan nähnyt ihan tarkkaan mistä se nousi ja etenin edelleen oikealle. No, eihän siellä mitään ollut ja palattiin keskemmälle, josta Jeriko nosti etuosasta hienosti kolmannen esineen. Pisteet 30/30.

Jäljelle arpoutui numero 3. Jana lähti jyrkkään ylämäkeen eikä edes mitenkään avointa maastoa, vaan heti lähdössä joutui käytännössä pistämään kahden kuusentaimen läpi ja muutenkin janalla oli taimikkoa ja isoa kivikkoa. Mutta sinnehän se vaan uppos, ei mitään ongelmaa, kävi vähän takajäljellä, mutta kääntyi itsenäisesti enkä poistunutkaan janalta, kun näin, että tarkistaa ja sitten vaihtoi oikeaan suuntaan. Jana 34/40.

Sitten alkoi heti vaikeudet. Vuoroa odotellessa kolme ihmistä meni metsään sinne puolelle ja varmasti niitä sienestäjiä oli ollut muutenkin, koska Jerikon työskentelystä näki heti, että on harhaa, on harhaa. Jeriko tarkasteli yhtenään ja välillä palasi taaksepäin nostamaan jäljen siitä, missä oli ollut varma jäljestä. Mutta niin se vaan jatkoi menoaan. Ensimmäinen keppi varmaan jäin näiden tarkistelujen lomassa ja pian oltiin menty jo niin pitkään, että vähän hiipi mieleen ajatus, että mennäänkö sienestäjän jäljellä vai missä. Lopulta nousi ensimmäinen keppi ja melkein kyynel vierähti silmään. Samaan tapaan jatkettiin, Jeriko joutui varmistelemaan ihan yhtenään harhojen vuoksi ja sitten vielä sen päälle mentiin parinkin suoalueen läpi, joista yhdelle meinas jäädä mun vasen saapas, kun niin märkä sammal imaisi. Pari vesiojaakin ylitettiin.

Keppejä silti nousi ja olisin voinut itkeä jokaisen kohdalla. Rinnassa kasvoi koko ajan huikea ylpeys Jerikosta enkä voinut kuin ajatella, että miten upea koira mulla onkaan. Kolme keppiä kun oli noussut, aattelin, että ei varmaan enempää nouse, ollaan kuljettu tosi pitkään ja ehkä ollaan jo jollain sienestäjän jäljellä..? Mutta niin vaan nousi neljäs keppi. Tämän jälkeen tultiin suolammen viereen, jossa meni myös tallautuneita metsäpolkuja ja selvästi todella paljon harhaa. Polunylityskin siinä oli ja Jeriko joutui tarkastamaan tarkastamasta päästyäänkin jäljen oikeaa suuntaa. Suopursua koko paikka myös täynnä, joten ei todellakaan helpot olosuhteet koiralle. Lisäyksenä vielä, että täällä meitä vastaan käveli myös joku mies, josta unohdin aiemmin mainita. Kyseessä siis Kaarinan polku jossa kulkijoita varmasti runsaasti muutenkin ja sitä pitkin sienestäjien helppo lähteä syvemmälle metsään.

Päästiin lopulta suopursuista läpi ja sitten taas polun yli ja Jeriko jatkoi näennäisesti jäljellä. Hetken matkan päästä Jeriko kuitenkin alkoi taas tarkastamaan asiaa enkä voinut tietää yhtään mihin jälki voisi jatkua. Jeriko tarkisteli ja tarkitseli poluvartta etsien ylityspaikkaa eikä ollut selvästikään tyytyväinen löytämäänsä. Lopulta se palasi suopursujen keskelle, nosti oikean jäljen ja jatkoi eri suuntaan.

Fyysisesti Jeriko oli tässä jo todella väsynyt, sen näki päällekin. Nenä kävi kuitenkin äänekkäästi ja kun tämän episodin jälkeen nousi viideskin keppi olin jo todella lähellä purskahtaa ylpeydestä itkuun. Aikaa oli enää todella vähän, mutta annoin Jerikon vaan omaan tahtiinsa jatkaa työtä mitä niin hienosti teki. Jos ei ehtis ajoissa keppejä palauttamaan, niin so be it. Aivan loppujäljestä noustiin maastossa ylös pois soisesta maastosta ja selvästi helpompaan maastoon, Jeriko nosti vauhtia ja nosti hienosti myös kuudennen kepin, jota sitten ihan kirjaimellisesti juostiin palauttamaan, aikaa jäljellä enää pari minuuttia!

Olin jo jäljellä Jerikon perässä kulkiessa aivan pakahtua ylpeydestä, mutta ehkä vasta jälkikäteen tajuaa minkä työn Jeriko oikeasti teki. Se työskenteli taukoamatta ja sinnikkäästi vaikeuksista huolimatta 40 minuuttia!! Ei ihan joka koira jaksais tollasta luovuttamatta.

Ja niin oli vaikeuksia jäljellä monella muullakin, kymmenestä kuudella jäi kaikki kepit nostamatta, kaksi muuta nosti viisi keppiä ja yksi neljä. Ei ollut siis helppoa kelläkään. Ja vaikkei tottispisteillä voi mitenkään leijua, niin siinä kävi kuitenkin niin, että Jeriko veti pisimmän korren ja on nyt Pohjois-Hämeen kennelpiirin jäljen piirinmestari vm2014! Mun pieni sinnikäs taistelijani. :))