Pari viime viikkoa ollaan oltu aika rauhakseen treenirintamalla. Viime viikolla käytiin Jerikon kanssa tiistaina agilitytreeneissä, kivaa rataa tehtiin, en muista siitä kyllä mitään erityistä. :D Perjantaina käytiin tottistelemassa ja ne oli kyllä aikas epäonnistuneet treenit. Mulla päätä oli särkenyt koko päivän ja pinna sitten paloi yllättävänkin nopeesti. Molemmille noudot, Jeriko ensin vuorossa ja hyppy oli nyt jotain aivan karseeta. Arpoi ponnistuspaikkaa mennen tullen, en tiedä mistä johtui. :( Tuntui kuin matto olis vedetty jalkojen alta, kun niin pitkään ollaan tehty töitä sen eteen ja sitten palattiin taas lähtöruutuun. Ainakin hetkellisesti. Vinoeste kertaalleen ja Jeriko sitten vaan autoon ja pieni hengähdys.
Mutta mitä teki sitten Ukko the metrisen yli liitelijä? Hyppäsi päin estettä! Siinä tilassa mulla paloi ihan hermot ja kun Ukko ei edes seurannut kunnolla uuteen lähetykseen, niin ärjäisin sille ihan kunnolla, jotain tyyliin "nyt sitten seuraat" ja kirosanat päälle. Sitten koinkin yllätyksen: Ukko aktivoitui ja alkoi seuraamaan kunnolla. Siis ihan oikeasti kesti ton ärjäisyn ja paransi! :D Se oli sitten sen treenin hopeareunus. :D
Viikonloppu meni aika nopeasti, tuparit vietettiin ja Ukolla oli alueellisen valkun treenit mitkä meni ihan kivasti. Selvästi Ukko nostatti kierroksia, kun palkkasi niin, että juoksi itse pallon kanssa karkuun, mutta vaatii kyllä itseltä aikamoista kuntoa tollanen palkkaamistyyli! :D
Tällä viikolla oli niin monena iltana muuta menoa, että treenit jäi taas vähemmälle, mutta lepo tekee toki hyvää aina välillä. :) Ja kun ei oo paljoa treenailtu, niin sitten on tullut kuvailtua poikien arkimenoa ja on ne kyllä aivan mahtavia niin monessa suhteessa. Oon tosi onnekas, kun mulla on noin hyväluonteiset ja hyvin toimeen tulevat poikakoirat ja vielä kaupan päälle noin hassut ja lapselliset. :D
Torstaina otin Jerikon Huittisen Harrin treeneihin ja oli kyllä loistavat treenit. On sillä vaan huikee meininki ja leijeröin radalla ihan tosta noin vaan kepeillä puomin ja vedätin vielä eteenpäin, että ehdin ohi väärän putken suun ja hienosti kesti! Siinä tuli sivuttaisetäisyyttä kepeille jo joku 15 metriä! :) Harri myös teki havainnon, että Jeriko tulee niistoihin huonommin ja sille selvästi sopii paremmin esim. sylivekit, johtuen todennäköisesti sen vartalon mittasuhteista. Tämä pitää siis ottaa vaan huomioon kisaratoja suunnitellessa, että mitä ohjaukset sopii meille parhaiten. Ja toki niitä niistoja voi vielä treenata. ;)
Eilen oli myös ihan vaan rento lenkkipäivä, mutta tänään lähdettiin tekemään jälkeä. Halusin Jerikolle ns. palauttavan helpohkon jäljen, joten lähdettiin ennestään tutuille maastoille Tuijan kanssa Sorilaan. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu, molemmille pojille vain yhdet esineet. Jerikolla halusin vahvistaa suoraan lähetyssuuntaan etenemistä, koska välillä Jeriko on vähän liiankin itsenäinen työskentelijä. Ukolla halusin vahvistaa sitä, että se työstää sen yhden esineen eikä löydä haahuilemalla muita. Ukolla on ollut vähän sitä, että on saattanut saada hajun ja "merkata" esineen, mutta ei ole malttanut tarkentaa siihen ja on nostanut ensin jonkun muun.
Ukko ensin esineruudussa, tuuli aika kovasti sivusta ja Ukko taisi ekaksi ohittaa esineen tuulen alapuolelta eikä saanut hajua. Toisella lähetyksellä sai sitten hajun, reagoi siihen heti selvästi ja voimakkaasti ja tarkensi esineeseen. Hienoa! :)
Jerikolle toiseen paikkaan esine. Lähetyksestä lähti suoraan ja vauhdilla etenemään, nappasi tuulesta matkalla hajun (ehkä puolessa välissä ruutua esine), tarkensi ja nosti nopeasti avainnauhan. Esine olis voinut olla kauempanakin, mutta nyt tuli ainakin hieno onnistuminen, Jeriko sai hajun suoraan edetessään ja nopeasti siitä tarkensi.
Meea ajoi ensimmäisenä oman jälkensä ja on se kyllä huikeesti kehittynyt jo ensimmäisen kesän aikana. On sillä kyllä ollut aktiivinen omistajakin, itsellä vielä tossa vaiheessa jälkimotivaatio vaihteli tosi paljon. :D
Juuri kävellessä Meean jäljelle sanoin, että nyt onkin ollut rauhallista, kun ei ole sienestäjiä/marjastajia näkynyt, mutta siinähän niitä sitten tuli juuri kun Meea aloitteli jälkeään. Jerikon jälki oli vanhentunut 1,5 tuntia, mutta koska se oli samalla puolella tietä kuin mihin sienestäjät tuli, niin päätin ajaa sen poikkeuksellisesti ensimmäisenä, kun tarkoitus oli kuitenkin ajaa helppo jälki.
Jälki oli lähes tasan 1 km pitkä ja siinä oli viisi keppiä. Kolme terävää kulmaa ja pari suoraa kulmaa. Janalla pituutta ehkä vähän reilukin 50 m, mutta tasainen ja avoin maasto. Jeriko eteni todella määrätietoisesti suoraan ja hyvällä tahdilla, vauhdista nappas jäljen hajun ja määrätietoisesti heti oikeaan suuntaan eikä mitään takajäljen tarkisteluja. Aivan täydellinen siis! :)
Lähes kaikki kulmat Jeriko otti erittäin tarkasti, yhdessä suorassa kulmassa pieni kaarros, mutta ei mitään sen kummempaa. Terävät kulmat oli ihan huikeen hyviä, kävi kärjessä ja kääntyi heti suoraan jäljen jatkolle. Kepit nousi myös hienosti. Noin 800 metrin kohdalla noustiin pienestä sähkölinjan alla olevasta taimikkoryteiköstä takas ylös metsään ja siellähän sitten 4. kepin kohdalla n. 15 metrin päässä kepin paikasta oli sienestäjä. Onneksi ei sentään kepin päällä sattunut olemaan. :D En antanut itse sienestäjän häiritä eikä antanut yllä Jerikokaan, palkkasin kepiltä normaalisti ja Jeriko tuskin vilkaisikaan ylimääräistä ihmistä. Tässä lähdettiin kohti tietä ja jälki ristesi sienestäjän tulojäljen kanssa varmaan useampaankin kertaan. Taas näkyi Jerikon työskentelyssä selkeä muutos, kun aiemman suoraviivaisen etenemisen sijaan Jeriko hidasti tahtia ja syvänsi nenänkäyttöään ja todella hienosti piti huolen jäljestään. Ihan loppumatkasta mentiin taas jo "puhtaampaa" maastoa ja hienosti viimeinenkin keppi nousi. Aivan huikeen hieno jälki!! :)
Sitten viimeisenä Ukon jälki, vanheni varmaan vähän reilun 1,5 tuntia. vajaa 700 metriä ja viisi keppiä. Ukon jana oli noin 25 metriä ja nousi vähän kalliolle. Ilmeisesti nousun vuoksi Ukko hieman väisti jyrkintä kohtaa oikealle, mutta nosti hienosti jäljen oikeaan suuntaan vasemmalle. Alkumatkasta vauhtia oli vähän liikaa ja Ukolle ensimmäistä kertaa tekemäni terävä kulma meni aika laajaksi tarkasteluksi. Tämän jälkeen Ukko kuitenkin tarkensi ja kulmat alkoi sujumaan tosi terävästi vaikka vauhtia onkin selvästi enemmän kuin Jerikolla. Loppumatkasti Ukko varsinkin rauhoitti menoaan ja alkoi jäljestämään hyvinkin tarkkaan ja joka tapauksessa Ukonkin kaikki kepit nousi. :)
Ukolla on myös ollut sitä, että esineruutuun on herkästi tullut pissa. Monta kertaa ihan mun omaa typeryyttäni, kun en ole kunnolla käyttänyt Ukkoa asioilla ennen harjoitusta. Mutta on siinä myös sitä, että Ukko selvästi kuormittuu ja muutenkin viimeistään harjoituksen jälkeen sen on tyhjennettävä suoltaan. Ei maha mitenkään löysällä ole, mutta siis selvästi jäljen jälkeenkin oli tarve tehdä asiansa ja tulkitsen ton liittyvän kuormittumiseen. Nyt ei kuitenkaan tullut pissaa ruutuun ja kakkakin vasta jäljen jälkeen, joten oli hyvä treeni! :D
Olipa kyllä onnistuneet ja hyvät treenit ihanan kauniissa syksyisessä säässä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti