Oikea mielentila

Tiistaina käytiin paimentamassa ja Jerikokin pääsi nyt pitkästä aikaa mukaan. Jerikon kanssa tein tärkeän oivalluksen, joka on odotuttanut itseään jo ainakin vuoden. Muistan viime kesänä jo miettineeni missä on vika, kun Jeriko tuntui jotenkin hermostuneemmalta kuin aikaisemmin, herkästi pienestäkin paineesta häntä nousi ja tuli haukahduksiakin, mitä ei aikaisemmin koskaan ollut tullut. Toisin sanoen, tuntui että Jeriko viime kesänä kehittymisen sijaan junnasi paikallaan tai tuli jopa takapakkia.

Syy tähän on ilmiselvä, kun sitä jälkikäteen ajattelee, mutta jotenkin niin vaikea oivaltaa ja vaati tietyt olosuhteet ja vähän sattumaakin, että sen huomasin. Jeriko pelkää koko ajan tulevansa pusketuksi, eikä ihan suotta, onhan sitä puskettu useammin kuin mikä olisi hyväksi millekään koiralle. Jeriko vaan onkin tässä suhteessa sen verran kova, ettei kovin selkeästi ole näyttänyt pelkoaan ja paikkaa jännitystä toiminnalla, toisin sanoen vastaa pieneenkään kuvittelemaansa haasteeseen ottamalla puolustusasennon.

Otin ensin Ukon kanssa pyöröhäkkiä ja sitten päätin tehdä samaa harjoitusta Jerikon kanssa. Häkissä kävi heti selväksi, että Jerikoa jännitti todella paljon ja lampaat taas reagoi siihen, molemmat provosoi toisiaan. Tehtiin sitten harjoitusta niin, että päästin Jerikon häkkiin, annoin kiertää kerran ympäri ja päästin heti taas ulos, koska näin että jännite oli liian suuri. Ulos päästyään Jeriko juoksi hetken ympäri, vapautti itseään tällä tavalla ja tässä vasta mulle ihan todella valkeni, kuinka paineessa se oli koko ajan ollut. Jatkettiin sitten harjoitusta samaan malliin ja päästiin kuin päästiinkin lopulta tilanteeseen, että Jeriko kiersi häkin rauhassa vaikka joku lammas olisi sitä katsonutkin.

Oli kyllä jotenkin todella helpottunut ja hieno tunne, kun vihdoinkin ton asian tajusin. En voi tosiaan Jeriko syyttää siitä että pelottaa, kun se on joutunut aivan liian vaikeisiin tilanteisiin ja saanut kyllä osansa lampaiden ikävästä puolesta. Nyt kuitenkin oli helpottavaa löytää se syy Jerikon "outoon käytökseen" ja samalla avain siihen, miten tätä lähdetään purkamaan ja varmasti edistymistäkin sitten tapahtuu ihan eri tavalla. :)

Ukon kanssa pyöriteltiin 30 karitsan laumaa isommassa häkissä ja Ukko teki hienosti ja itsevarmasti hommia, hyvin änki väliin. Vaikea kohta tuntui olevan klo 4 myötäpäivään kiertäessä ja klo 8 vastapäivään kiertäessä, jotenkin siihen pisteeseen tullessa lampaat pakkautui niin tiiviisti, ettei siitä meinannut vaan millään päästä vaikka kuinka yritti. Sitten Ukko vielä pyöritteli sitä pienempää viiden lampaan porukkaa pienessä häkissä missä Jerikokin, tää meni hienosti. :) Tehtiin yksi kunnollinen hakukaari ja hienosti Ukolla on kyllä oikean puoleinen kaari auennut. Vasemmassa olisi vielä toivomisen varaa. ;)

Keskiviikkona käytiin agitreeneissä, missä kiva rata. Jarilta sain kyllä hyvän vinkin, että kun yleensä pyrin antamaan tosi paljonkin koirille tilaan, ettei joudu "hyppäämään päin", niin pitäis päin vastoin opettaa ne tulemaan pienestäkin tilasta, ettei tarvi väistää ja kurvit saa mahdollisimman pieniksi. :) Molemmat pojat teki myös pienet juoksu-A -treenit, Jerikolle ihan vaan kaksi toistoa ettei varmasti telo taas kynttään siinä, Ukolle vähän enemmän toistoja liikehäiriön kera.

Torstaina käytiin Somerolla paimentamassa. Jerikolle tehtiin samanlaista häkkitreeniä ja edelleen oli jotenkin hermostunut fiilis. Hyvin kuitenkin saatiin sujumaan ja sitten lopuksi ihan pientä pyöritystä noin 10 lampaan porukan kanssa avoimella laitumella. Porukassa oli juuri karitsoistaan erotettuja uuhia ja porukka helposti meinas hajoilla ja osa karkailla kohti laidunta, jossa karitsat oli. Hyvällä fiiliksellä kyllä Jeriko teki ja aika hyvin alkaa ymmärtämään myös "käänny" -käskyn, jota olen aiemmin käyttänyt jalkojen pesulla ja nyt olen alkanut vaan ottamaan samaa käskyä lampailla. Nyt kävelin sitten vaan Jerikon avuksi jos joku erkani ja sanoin käskyä, ja hyvin Jeriko alkoi jo kääntymään tai vähintään vilkuilemaan olkansa yli ja sitten lähti hyvin hakemaan kun annoin kaarikäskyn. Hyvä tapa lopettaa treeni. :)

Ukon kanssa tehtiin hakukaaria. Oikea puoleinen kaari alkaa olemaan jo tosi kaunis, ihan loppukaaresta tarvii vielä tukea, mutta hyvää kaarta tuli jo 80-100 metriin. :) Vasen kaari on vielä vähän suppeampi, mutta ihan ok sekin tuen kanssa.

Tänöön lähdettiin mökillä käymään  ja pojat kyllä nauttii. Sen verran piti treenata, että pistin Matin ampumaan startterilla, kun käveltiin pihatietä poispäin. Muina naisina lähdin siis kävelemään ja Ukko nappas frisbeen mukaan, jonka sitten pudottin laukauksista ja häntä laski, mutta ei muuten erityistä. Ennen pihatien loppua tajusin, että käännöksistähän pojat ryntää kauheella kilpajuoksulla takaisinpäin ja annoin Matille merkin ampua kaksi laukausta tähän. Tässä Ukko ei noteerannut paukkuja mitenkään, jatkoi samaa raivopäistä juoksua kohti laukauksia, joista jälkimmäinen tuli noin 30 metrin päästä. Samoilla vauhdeilla pojat vielä juoksi Matin jalkoihin eikä mitään ihmeellistä Ukonkaan osalta paukkuihin liittyen. Hassua kuinka iso merkitys sillä, mitä on tekemässä, mutta toisaalta tämä saa uskomana, että saadaan myös tottikseen varmasti noi laukaukset kuntoon. Täytyy vaan löytää se oikea mielentila siihenkin. :)