Klara vappen

Meillä oli vähän poikkeuksellinen vappu. Jostain kumman syystä lupauduin hoitamaan pikkusiskoa (ja veljeä) vapun aattona, joten vappu oli harvinaisen kuiva! :D Mutta ihan hauskaa vaihteluahan se kuitenkin oli. Oltiin siis Pälkäneellä ja käytiin taas naapurin hevosia moikkaamassa kun Liljakin pikkutyttöjen tapaan on kiinnostunut niistä. Tällä kertaa Jeriko ei haukkunut yhtään ja haisteli taas yhden uteliaan hepan turpaa, mutta yritti sitten taas näykkäistä. Ihme äkäpussi.. Mutta ei Jeriko hevosia nyt ainakaan kuollakseen pelkää, se on hyvä. :)





Lauantaina lähdettiin sitten Karstulaan moikkaamaan mun enoa ja mummoa. Jeriko matkusti todella mallikkaasti! Muutamassa viikossa vikinä on loppunut ihan täysin ja Jeriko näyttää suorastaan tykkäävän matkustaa, välillä juoksee oikein innoissaan itse autolle ja kapuaa kyytiin, ja matkat Jeriko nukkuu tosi hienosti. Toikin noin kahden ja puolen tunnin matka sujui kuin unelma. Matkojen aikana tai ylipäätään autolle mennessä Jeriko tuntuu jopa tajuavan kiirehtiä asiointiaan ja teki sekä meno että tulomatkalla välipysähdyksen aikana heti hätänsä ja sitten palasi tyytyväisenä autolle. Hyvä Jeriko!

Perillä Jerikoa oli vastassa enon sekarotuinen hirvikoira Moksi, joka on Jerikoa vain aavistuksen isompi. Moksi oli vähän liiankin kiltti ja Jeriko alkoi melko pian nylkyttelemään, laskemaan päätä niskaan ja näykkimään kun huomasi ettei toinen sano mitään. Emäntä ja isäntä kyllä sanoi sitäkin enemmän ja aika hyvin Jerikon sitten sai käskyillä aisoihin. Ulkona Jerikolla ja Moksilla meni kyllä tosi hienosti, ja molemmat tuntuivat nauttivan yhdessä juoksemisesta. Nylkyttelykin jäi sitten kunnon yhteisjuoksujen jälkeen. Mutta kyllä se käy koko ajan selvemmäksi että Jerikossa on (pomottaja)luonnetta, jos toinen koira (tai ihminenkin) antaa yhtään mahdollisuutta niin Jeriko alkaa kyllä isottelemaan ja kiusaamaan. Toisten koirien kanssa yritetään tietenkin Jerikon käytöstä rajoittaa ja nylkyttelyt ynnä muut eleet keskeytetään heti alkuunsa, mutta minkäs sille loppujen lopuksi toisen luonteelle mahtaa. Vaikka toivon kyllä että toi vähän laantuisi, sitten kun on pentukortti loppuun käytetty niin tollainen käytös saa helposti toisen koiran tosissaan suuttumaan..

Tänään oli sitten taas meidän tokotreenit ja pieneksi harmiksi ryhmäkoko kasvoikin yhtäkkiä seitsemään (vaikka 6 paikkaa piti olla). Aluksihan meitä oli vain kolme, viime kerralla tuli kaksi uutta, ja tällä kertaa taas kaksi. Toinen uusista koirista aiheutti hieman eripuraa ryhmässä kun omistaja päästi sen liian lähelle muita koirakoita, ja Jerikokaan ei yhtään arvostanut. Mutta mikäs siinä, erittäin hyvää ja haastavaa häiriötreeniä kun vieressä treenaa koira jonka läsnäolosta Jeriko ei ole erityisen innoissaan. Pitäähän sellaiseenkin oppia. ;)