Punaisessa nurkassa Lalli 6,2 kg, sinisessä nurkassa Jeriko 6,3 kg

Jeriko kasvaa hurjaa vauhtia ja meni jo meidän Lallin ohitse. Jerikon ja Lallin touhuja on outo katsoa, ei oikein ota selvää onko se leikkiä vai mitä. Jeriko on todella kiinnostunut kissoista, varsinkin Lallista (Lululta tulee aika nopeesti läppäisy nenälle), mutta lähestymiset on suurimmaksi osaksi aika rajuja. Lalli kun ei heti juokse karkuun niin Jeriko saa hyvän tilaisuuden yrittää nousta Lallin selkään tai sitten näykkii niin että Lallin karvaa jää tuppoina Jerikon suuhun.
Ja mitä Lalli tähän sanoo? Maukaisee ehkä vähän, hyppää johonkin vähän korkeammalle, mutta kuitenkin sen verran matalalle että Jeriko pääsee hyppimään ja louskuttamaan leukojaan ihan sen naaman eteen. Ja siinä se Lalli sitten istuu, välillä ehkä pehmeällä tassulla kokeilee Jerikon päätä, ja Jeriko haukkua räksyttää kun ei juuri yllä nappaamaan. Jerikon otteet Lallia kohtaan on vaikuttaneet niin rajuilta että ollaan välillä jouduttu menemään väliin, tai sitten ollaan sivussa kannustettu Lallia että näyttäisi nyt pennulle kaapin paikan. Mutta Lalli on ainoastaan pari kertaa purrut Jerikoa korvaan kun Jeriko on onnistunut näykkäisemään erityisen kipeästi. Ja heti kun Jeriko vinkaisee Lalli päästää irti. On siinä meillä nössö kissa! :D






Jeriko on löytänyt kaivamisen suuren nautinnon, kiitos Ennille ja Heimolle. :) Sitten kun tämä taito oli hoksattu, alkoi myös asioiden hautaaminen lumeen. Pälkäneellä kun käytiin Nebua moikkaamassa molemmat koirat saivat luun palat, ja eikös tuo meidän pieni karvapallo mennyt heti ja piilottanut luunsa hankeen! (Piti kyllä sitten käydä vähän auttamassa että luu löytyi myöhemmin.)


Tehtiin koko porukalla myös reissu Virroille. Kahden tunnin ajomatka hirvitti kyllä etukäteen! Kissat on kyllä osanneet olla nätisti autossa, mutta vähän pelotti että jos Jeriko alkaa huutamaan niin onko nekään sitten hiljaa! Mutta matka menikin sitten ihan kohtuu hyvin, varsinkin paluumatka. Kotiin tullessa Jeriko nukkui melkein koko matkan, viimeiset 20 minuuttia piti vikinää, mutta alkoi siinä varmaan vähän jo pissattaakin. Tutustuttiin myös Jerikon toisen veljen kaimaan, Elmo-spanieliin. Elmo vähän pelkäsi meidän hurjimusta, ja siitähän Jeriko vasta innostuikin, mutta tapaaminen sujui muuten kaikin puolin hyvin. Ehkä niistä vanhempina tulee vielä hyviä kavereita.



Ollaan Jerikon kanssa nyt sitten opeteltu istumista ja alkaa sieltä se suoraan istuminen tulemaan. Välillä vielä istuu toisella pakarallaan mutta suurimmaksi osaksi hienosti. Nyt voitaisiin sitten pikku hiljaa alkaa harjoittelemaan perusasentoa ja muita toko-liikkeitä. Vähän vaan on itsellä ollut veto pois kun on jo toista viikkoa putkeen koko ajan pikku kuumeessa. Johtuu varmaan liiasta ulkoilusta! ;)