perjantai 5. maaliskuuta 2010

Punaisessa nurkassa Lalli 6,2 kg, sinisessä nurkassa Jeriko 6,3 kg

Jeriko kasvaa hurjaa vauhtia ja meni jo meidän Lallin ohitse. Jerikon ja Lallin touhuja on outo katsoa, ei oikein ota selvää onko se leikkiä vai mitä. Jeriko on todella kiinnostunut kissoista, varsinkin Lallista (Lululta tulee aika nopeesti läppäisy nenälle), mutta lähestymiset on suurimmaksi osaksi aika rajuja. Lalli kun ei heti juokse karkuun niin Jeriko saa hyvän tilaisuuden yrittää nousta Lallin selkään tai sitten näykkii niin että Lallin karvaa jää tuppoina Jerikon suuhun.
Ja mitä Lalli tähän sanoo? Maukaisee ehkä vähän, hyppää johonkin vähän korkeammalle, mutta kuitenkin sen verran matalalle että Jeriko pääsee hyppimään ja louskuttamaan leukojaan ihan sen naaman eteen. Ja siinä se Lalli sitten istuu, välillä ehkä pehmeällä tassulla kokeilee Jerikon päätä, ja Jeriko haukkua räksyttää kun ei juuri yllä nappaamaan. Jerikon otteet Lallia kohtaan on vaikuttaneet niin rajuilta että ollaan välillä jouduttu menemään väliin, tai sitten ollaan sivussa kannustettu Lallia että näyttäisi nyt pennulle kaapin paikan. Mutta Lalli on ainoastaan pari kertaa purrut Jerikoa korvaan kun Jeriko on onnistunut näykkäisemään erityisen kipeästi. Ja heti kun Jeriko vinkaisee Lalli päästää irti. On siinä meillä nössö kissa! :D






Jeriko on löytänyt kaivamisen suuren nautinnon, kiitos Ennille ja Heimolle. :) Sitten kun tämä taito oli hoksattu, alkoi myös asioiden hautaaminen lumeen. Pälkäneellä kun käytiin Nebua moikkaamassa molemmat koirat saivat luun palat, ja eikös tuo meidän pieni karvapallo mennyt heti ja piilottanut luunsa hankeen! (Piti kyllä sitten käydä vähän auttamassa että luu löytyi myöhemmin.)


Tehtiin koko porukalla myös reissu Virroille. Kahden tunnin ajomatka hirvitti kyllä etukäteen! Kissat on kyllä osanneet olla nätisti autossa, mutta vähän pelotti että jos Jeriko alkaa huutamaan niin onko nekään sitten hiljaa! Mutta matka menikin sitten ihan kohtuu hyvin, varsinkin paluumatka. Kotiin tullessa Jeriko nukkui melkein koko matkan, viimeiset 20 minuuttia piti vikinää, mutta alkoi siinä varmaan vähän jo pissattaakin. Tutustuttiin myös Jerikon toisen veljen kaimaan, Elmo-spanieliin. Elmo vähän pelkäsi meidän hurjimusta, ja siitähän Jeriko vasta innostuikin, mutta tapaaminen sujui muuten kaikin puolin hyvin. Ehkä niistä vanhempina tulee vielä hyviä kavereita.



Ollaan Jerikon kanssa nyt sitten opeteltu istumista ja alkaa sieltä se suoraan istuminen tulemaan. Välillä vielä istuu toisella pakarallaan mutta suurimmaksi osaksi hienosti. Nyt voitaisiin sitten pikku hiljaa alkaa harjoittelemaan perusasentoa ja muita toko-liikkeitä. Vähän vaan on itsellä ollut veto pois kun on jo toista viikkoa putkeen koko ajan pikku kuumeessa. Johtuu varmaan liiasta ulkoilusta! ;)

7 kommenttia:

Hapan Omena kirjoitti...

Oho, meidän Sohvi taitaa olla edelleen pienin tai oikeastaan vielä pienempi kuin aikaisemmin. 1,5 kiloa Jerikoa jäljessä.

Jerikolla on kyllä sietäväinen kissakaveri. Lapsuudenkodissani asuva kolliherra näytti meidän Sohville jo kaapin paikan kun tuo yritti ruveta painimaan sen kanssa.

Sabina kirjoitti...

Mäkin katselin että Jerikolla ja Sohvilla on aika hyvä kokoero, saa nähdä kuinka pieneksi ja söpöksi Sohvi sitten jää. Tai kuinka iso Jerikosta kasvaa! :D
Mutta on tosiaan todella kärsivällinen ja sietäväinen toi meidän Lalli, toivoisin että se joskus näyttäisi Jerikolle vähän jotain rajoja mutta kun se ei näytä koskaan hermostuvan ja lopettaa muutenkin heti jos Jeriko yhtään vinkaisee (vaikkei Jeriko ole ollenkaan niin huomaavainen sitä kohtaan). Mutta ehkäpä noista tulee vielä hyvät kaverit kunhan Jeriko tosta rauhoittuu.. :)

Emmi kirjoitti...

Mekin kokoeroja ollaan katseltu, ja verrattu sitten Keenaan.
Keena painaa enemmän kuin Jeriko. Seitsemän kilon paikkeilla oli vaaka kun punnitsin. Eikä todellakaan ole liian paksu tai mitään ! :D Saa nähdä millanen monsteri tosta kasvaa sitten...

Sabina kirjoitti...

Mä vähän arvelinkin että Keena on varmaan jo jotain seitsemän kiloa kun taisit kirjoittaa blogiin jo joskus viikko sitten että Keena painoi kuusi kiloa. Mutta eikös narttujen kuuluisi olla pienempiä kuin urosten?? ;)

Anonyymi kirjoitti...

Keenahan on ollut koko ajan suurin pennuista. Ei ne painot vielä paljon kerro aikuiskoosta. Jalkoja on kyllä tullut kiitettävästi porukalle.

Anonyymi kirjoitti...

Toi oli Anitan kommentti yllä.
-anita-

Sabina kirjoitti...

Keena on tosiaan ollut koko ajan isoin. Ja Sohvi pienin. Jännä nähdä kuinka kauan kokoerot säilyy tällaisina. :)