Syvällä sydämessä tuntuva ylpeys

Saako omasta koirasta olla todella ylpeä ja vielä kertoa sen ääneen? Millaisista asioista voi olla ylpeä?

Vaikka Jerikolla onkin aika vaikuttava saavutusrivistö (ainakin mun tasoisen harrastajan kannalta ajateltuna), täytyy sanoa että joskus ihan ne tavalliset arkiset asiat ja ominaisuudet aiheuttaa kaikkein eniten ylpeyden ja tyytyväisyyden tunnetta.

Mä olen todella tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että mä olen saanut onnen saada ensimmäiseksi koiraksi näin hyvin omaan käteen sopivan koiran, joka on vienyt mua jokaiseen uuteen lajiin ja sytyttänyt todellisen innon harrastamiseen. Silti erityisen korvaamattoman Jerikosta tekee sen kyvykkyys meidän laumanjohtajana. Sen auktoriteetti on hyvin luontaista ja sen kommunikaatiota muiden eläinten kanssa on mielenkiintoista seurata. Se on ollut ja on edelleen kullanarvoinen esimerkki nuoremmille koirille enkä varmasti tule koskaan saamaan samanlaista kultakimpaletta. Miten mä koskaan tulen pärjäämään ilman sitä?

Sain eilen niin sydäntä lämmittävän kiitosviestin Jerikolle välitettäväksi, että edelleen silmät kostuu sitä ajatellessa. Sydän suorastaan halkeaa ylpeydestä siitä, että Jeriko on saanut olla auttamassa niin merkityksellisesti yhden pienen lapsen elämän helpottamisessa.

Kirjoitinkin tästä jo Koe, korjaussarja ja viisas koira -päivityksessäni, mutta nyt koen tarvetta avata tilannetta vielä vähän tarkemmin. Venla oli siis ehtinyt kärsiä todella pahasta koirapelosta jo kahden vuoden ajan sen seurauksena, kun naapurin koira oli karannut ja purrut tyttöä. Pelkkä koiran näkeminen sai Venlan itkemään hysteerisesti ja yrittämään pakoon tilanteesta/äidin syliin. Meilläkin pihassa kävi tilanne, että Ukko ei kuunnellut (tai kuullut) mun kieltoa mennä tervehtimään ja siitä todella aiheutui todella hysteerinen itku, jonka loppuminen otti aikansa. Sen vuoksi veinkin Ukonkin sitten sisälle, Jupiterin olin vienyt jo aiemmin.

Myös Jerikon läsnäolo oli aluksi hyvin jännittävää, mutta kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, pikku hiljaa luottamus voitettiin ja kun Venla lopulta omasta halustaan uskalsi silittää Jerikoa ensin hännästä ja sitten selästäkin, Jeriko näytti esittävän ettei huomaa ollenkaan, pysyi vaan ihan paikallaan jottei tyttö säikähdä.

Sitten se mun sydäntä sulattanut kiitosviesti: "Jerikolle voi antaa extrarapsutukset meiltä kiitokseksi vielä. Ihan mieletön vaste kyllä koirapelon karkottajana. Oltiin tänään nimittäin kylässä, jossa oli aika kovaääninen koira ja olihan eri meininki meidän neidin kanssa. Ei itkun itkua ja vähän ihmeteltiin ja kyräiltiin toki mutta sitten jo silitettiin koiraa. Huippukoira sulla!"

Johon vielä jatkoa: "Kiitos samoin!
Ja syytä ollakin ylpeä! 2 vuotta on kärsitty koirapelosta ja sit kun sai rauhassa fiksun ja tilannetajuisen koiran kanssa olla vuorovaikutuksessa ja treenailla ni aivan uskomaton vaste. Nythän sen vasta tajuaakin kun ekaa kertaa sen jälkeen tavattiin vieras koira ja vastaanotto oli täysin eri kun aiemmin."
"Vellakin totesi tosin tänään että papu ei taida ihan niin hyvin kyllä totella kun Sabinan Jeriko. Ja kyseli myös että osaako se hakea lampaita, ja kun vastaus oli ei niin kehuskeli että Jeriko kyllä osasi :D "

Tällaisia saavutuksia ei voi koskaan rinnastaa mihinkään saavutettuihin titteleihin tai tuloksiin, niin tärkeitä tavoitteita kuin ne onkin. Se, että saa massiivisen koirapelon helpotettua ja lapsi pääsee elämään normaalimpaa elämää ilman pahaa koirapelkoa on todellakin kultaakin arvokkaampaa. 

Millainen Jupiter on?

Jupiter on nyt hieman reilu 5kk ikäinen ja on ehkä jo ihan hyvä aika pureutua vähän syvällisemmin siihen millainen Jupiter on.

Se onkin aika mielenkiintoinen tapaus ja odotan kyllä innolla, että nähdään millainen siitä lopulta kasvaa ja mihin rahkeet riittää. :) Jupiter on ensinnäkin todella sosiaalinen. Kaikki ihmiset on aivan maailman parhaita, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Jupiter on sellainen syliin luikertelija ihmisiä kohdatessaan. Jupiter on myös hyvin luottavainen vieraidenkin ihmisten kanssa ja muitta mutkitta lähti esim. hakutreeneissä vieraan ihmisen mukaan autosta eikä yhtään ahdistanut.

Jupiter on melko itsenäinen, lähtee herkästi omille pienille tutkimusmatkoille pihasta ja lenkeilläkin etäisyys kasvaa helposti. Hakumetsässä etäisyyden kasvaminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa ja Jupiter pystyy jopa itsenäisesti ratkomaan ongelmia etäällä musta jo tässä iässä. :)

Kuitenkin se on myös selvästi miellyttämishaluinen ja yhteistyökykyinen, tekee mielellään niin kuin sille sanotaan ja uskoo helposti jos jostain joutuu huomauttamaan kuitenkaan latistumatta. Jos lähdetään jotain treenaamaan, niin Jupiterin keskittyminen on todella hyvää tuon ikäiseksi, ei anna edes niiden ihanien ihmisten häiritä itseään ja keskittyy mihin tahansa tekemiseen todella hyvin.

Jupiter on ahne, mutta ei ainakaan vielä mikään rajuin leikkijä, vaikka vetoleikkejä leikkiikin. Lelut eivät myöskään vielä palaudu mulle. Jupiter kuitenkin selvästi palkkautuu jo pelkästä kehustakin.

Kropaltaan Jupiter on kyllä tässä vaiheessa aika ihanteellinen ja näyttää todella lupaavalta. Se on kasvanut todella tasapainoisesti ja tasaisesti koko ajan ja sen rakenne näyttää todella hyvältä tässä vaiheessa. Jalkojakin on selvästi riittävästi ja niissä ponnistusvoimaa todella hyvin. En uskoisi, että pk-esteestä tulee sille koskaan ongelmaa. :) Jupiter myös käyttää kroppaansa jo nyt todella luontevasti ja taitavasti, sillä on ponnistusvoimaa jaloissa ja vauhtia ja pomppuja riittää. Jupiter tuntuukin oikein tykkäävän pomppimisesta ja tasapainoilusta. :) Jupiter on myös alkanut jo nostamaan jalkaa hyvin nuorena, ensimmäiset kerrat jo heti luovutusiän jälkeen ja nyt oikeastaan ihan kaikki pissat tulee jalka pystyssä. Liittynee tuohon hyvään kropan hallintaan.

Jupiter on myös hyvin koirasosiaalinen. Vilkas luikertelija tässäkin tavatessaan, hyvin ilmaisee alamaisuuttaan vanhemmille. Jupiter on selvästi rauhaa rakastava ja tuntuu vääntävän leikin melkein kenen kanssa tahansa, vaikka toinen olisikin aluksi vähän eri asenteella mukana. Pari pentua on ollut, joista Jupiter ei ole niin paljoa tykännyt, käytös on ollut Jupiterin mielestä selvästi sopimatonta, ja niille Jupiter on murahtanut. Kokonaisuutta katsoen Jupiter on kuitenkin siis valtaosin tullut täydellisen hyvin juttuun kaikkien muiden pentujen ja koirien kanssa. Myös meidän laumaan se on solahtanut vaivattomasti. Tosin en mitään muuta odottanutkaan vanhemmat pojat huomioiden. Jeriko on kiistaton johtaja, mutta Ukon kanssa voi välillä vähän rohkeammin hölmöillä, yrittää samoja keppejä tmv.

Jupiter on vilkas, mutta osaa ottaa myös hyvin rennosti sitten kun mitään ei tapahdu niin kotona kuin autossa tai häkissäkin. Arvostan tätä ominaisuutta todella paljon arkea ajatellen. Lisäksi Jupiter on oikea sylikoira, käy ihan nukkumaan syliin tai kainaloon.

Kokeenomaista treeniä

Nyt oli niin loistava treenipäivä, että pakko tästä vaan kirjoittaa. Lähdettiin Koivumäkeen treeneihin ja tehtiin ensin kokeenomaista tottista. Ilmoittauduttiin L-I:n ja Kiden kanssa Pasille ja mentiin Jerikon kanssa ekana suorittamaan. Jeriko oli nyt tosi hyvin keskittynyt myös liikkeiden väleissä, eikä tarvinnut huomautuksia haparoinnista. Tehtiin ensin seuraamista vähän muunneltuna, sitten vinoeste, maahanmeno ja luoksetulo, istuminen, juoksusta seisominen ja viimeisenä tasamaanouto, josta palkkasin vauhdissa. Vähän siis muunnellulla järjestyksellä, mutta pelkästään kehuin liikkeiden väleissä ja silitin kevyesti päätä. Hienosti tosiaan toimi. :)

Jupiterkin on nyt kuullut aika paljonkin laukauksia autossa odotellessa eikä ole niihin reagoinut mitenkään. Hienoa! :)

Tehtiin sitten Jerikolla ihan kokeenomainen hakuratakin. 200m ja maalimiehien paikoista ei mulle mitään tietoa. Sellainenkin källi oli keksitty, että eka maalimieskin oli vasta jossain 100 metrin kohdalla ja kaksi viimeistä ihan 200metrissä. Pistettiin mun pääkoppa testiin. ;) Pistottelin aluksi vähän liian tiuhaankin, minkä vuoksi Jerikolle tuli ekstra-juoksemista, mutta hienoja pistoja kyllä teki! Jotenkin ihan itsekseen ja tosi äkkiä tämän kauden alussa heti jäänyt taaksepäin työskentely kokonaan pois ja suorat pistot tyhjilläkin onnistuu upeasti! Jeriko on vaan hoksannut, että miten pitää tehdä. :) Kaksi vähän heikompaa pistoa tuli, mutta näistä korjasin ja korjauksen jälkeen Jeriko eteni suoraan. Ainut huomauttamisen aihe oli haukkuilmaisut, jotka oli jo aika väsyneitä ja pätkiviä, mutta kyllä se kokeessa riittäisi kuitenkin.

Nyt vaan sitten taas nostattavaa treeniä ja hyvistä haukuista palkkaamista, kun muut osa-alueet on testattu toimiviksi. :)

Jupiterille tehtiin risteilyä. Ensin ihan näköavulla lähti kun näki maalimiesten menevän metsään. Ekalle lähti tosi hyvin, mutta toisen kohdalla annettiin pieni ääniapu, kun maasto ei ollut niin selvää että ei saatu Jupiterin huomiota muuten maalimieheen. No ääniapupa toimikin hyvin! Jupiter pinkaisi vauhdilla ja jatkettiin sitten ääniavuilla loputkin maalimiehet, neljä molemmin puolin. Vauhtia oli niin paljon, että vähän kyllä hirvitti, kun Jupiter kivillä loikki. Mutta on se kyllä hieno! :) Niin avoin ja luottavainen ja ihanan sosiaalinen. Hieno hakukoira siitä tulee. :) Ääniavuilla varmaan jatketaan eteenpäin, kun niin hyvin toimii eikä irtoamisessa ollut mitään ongelmaa. :)

Tottista ja maastotreenejä

Viime tiistaina koirat pääsi Katriinan hellään osteopaattiseen käsittelyyn. Jerikolla oli edelleen lihaksisto ja kalvot aika jäykät nesteen puutteesta, mutta ei mitään yksittäistä isompaa jumia. Ukko tas oli ihan ok kunnossa ja Katriina rohkaisi mua alkamaan kokeilemaan pikku hiljaa järjestelmällisesti mitä rasitusta Ukko kestää. Mun ei kai sitten tarvi ihan haudatakaan ainakaan vielä vetotreenihaaveita, katsotaan miltä vaikuttaa. :)

Jupiter sai Katriinalta läjäpäin kehuja. On se omaankin silmään todella tasapainoisesti kehittynyt ja kasvanut, mitään sellaista "ruma pentu" -vaihetta ei ole näkynyt, ei takakorkeutta eikä mitään raajojen kääntymisiä tai mitään muutakaan. Koko ajan kasvanut tasaisesti ja oikeastaan näyttänyt jo tosi pitkään mun silmään sellaiselta "pieneltä aikuiselta". Puhumattakaan siitä kuinka hyvin se hallitsee kroppaansa. :) Ja vielä näiden munkin silmään näkyvien juttujen lisäksi Katriina kehui Jupiterin lihaksistoa ja kroppaa ihan kokonaisuudessaan, on kuulemma osteopaatin käsissä todella kultakimpale. :)

Anita oli meillä tiistaista torstaihin kylässä ja käytiin tiistaina tekemässä esineruutua, janatreeni ja tarkkuusetsintä Elville, Jupiterille pieni jälki ja Jerikolle pitkästä aikaa myös tarkkuusruutu. Todella hienosti Jeriko kyllä muisti mistä on kyse ja nosti kahdesta ruudusta pikku esineet. :) Elvikin on kyllä hieno koira, tykkään kovasti! :)

Jupiter teki oman jälkensä keskittyneesti ja tarkasti. Se taitaa poimia melkein kaikki namit jäljeltä, joten täytyy alkaa kyllä jo vähentämään nameja, jotta päästään etenemään vähän nopeampaa kuin etanavauhtia! :D

Keskiviikkona käytiin hakutreeneissä. En siinä edes muistanut koska Jeriko oli viimeksi hakutreenejä tehnyt (töiden vuoksi jäänyt useammat treenit väliin) ja kun muistelin, että edellinen kerta olisi ollut kokeenomainen, niin tehtiin nyt nostattava treeni. Jälkikäteen kyllä muistin, että oli välissäkin ollut ns. helpompia treenejä, mutta eipä haittaa välillä tehdä hauskaa vaihtelua. Etukulmissa valmiit maalimiehet, joilta ensimmäisen ilmaisulle menin ja otin Jerikon hallintaan ja palkkasin itse. Toiselta haukusta palkka, toiselle puolelle tyhjä ja sitten toiselle puolelle taas maalimies jonka jälkeen pako. Hauskaa oli. :)

Koivumäessä tottiskentällä, kun yritin tehdä tottistreeniä Jeriko oli aivan outu. Alun teki tosi hienosti, mutta seuraamisessa juoksuun siirtymisessä alkoi jätättää tosi voimakkaasti. Jätättäminen ja jähmiminen ei siitä helpottanut, joten lopulta pistin Jerikon vaan autoon pois. Ilmeisesti oli siis jäänyt kuitenkin Korrin koulutuksessa virheistä huomauttamisesta vähän liiaksi mielen päälle, mikä on vähän epätavanomaista Jerikolle, mutta on se toisaalta kyllä miellyttämisenhaluinen.

Torstaina käytiin tekemässä hyppytreeni Ilonan kanssa ja nyt Jeriko oli taas ihan normaali. 90 cm meni helposti, mutta metrisen Jeriko kyllä kielsi muutaman kerran ennen kuin hyppäsi esteestä ponnistuksen kera. Perjantaina tehtiin Ilonan kanssa parina ikään kuin kokeenomaisena, Jeriko ensin paikkamakuussa ja siitä seuraamisen ekaa suoraa ja siitä palkkasinkin laukausten jälkeen. Hienosti meni. :)

Eilen tehtiin jälki- ja esineruututreeni. Jerikolle reilu 900m jälki neljällä kepillä, jälki lähti janalta oikealle ja Jeriko tarkasti suunnan hienosti. :) Jäljestys oli taas parasta mahdollista, tarkkaa, innokasta ja reipasta. Kepitkin nousi hienosti, paitsi kolmas jäi jostain syystä yhteen alamäkeen. Liisa-Idakaan ei oikein osannut sanoa mihin kohtaan. Harmittaa kyllä aina nämä, kun näkee kuinka upean tarkkaa työtä Jeriko tekee (kakkoskepin mm. nosti ison kiven päältä) ja sitten jonkun pikku jutun vuoksi jää silti yksi keppi. Mutta ei auta murehtia. Treenit jatkuu.

Esineruudussa Jerikolla 7 esinettä, jotka lopulta nostatin kaikki, kun meni niin kivasti. ;) Ukko pääsi myös nostamaan neljä esinettä ja Jupiter ajoi pienen jäljen. Muurahaiset vähän haittasi, mutta sinnikkäästi Jupiter silti söi namejaan. Pitää tosiaan vähentää niitä jo.

Tänään käytiin tekemässä taas tottistreeni. Nyt tehtiin ensin seuraamispätkä niin, että Anne piti Jerikoa kiinni ja mä juoksin tai kävelin eteenpäin, josta kutsuin seuraamaan. Jeriko nousi tästä kivasti ja seuraamispätkä tämän jälkeen oli tosi hyvässä vireessä ja keskittynyttä. Luoksetulo ja tasamaanouto ja vinoeste myös niin, että Anne piti kiinni ja saatiin hienosti vauhtia liikkeisiin, myös vinoesteelle voimaa lisää. :) Lopuksi sitten hyppyeste, ensin 90 cm kahteen kertaan ja sitten metrinen. Metri sujui Jerikolta aivan upeasti nyt! Kerrasta itsevarmasti yli, epäröimättä yhtään ja ilman kosketusta esteeseen! Siitä sitten "yleisöltä" hurjat kehut ja hurraamiset, joista Jeriko kyllä olikin todella mielissään. :))

Jupiterin kanssa yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa opettamaan sekä perusasentoa, että edessä istumista. Tänään hömppäiltiin vähän tottiskentällä. Ukkokin sai vähän hömpätä rallitokoa. ;)