Tavoitteita

Taas on se aika vuodesta, kun pitäisi käydä läpi aiempia tavoitteita, sitä mitä on saavutettu ja mitä odotetaan seuraavalta vuodelta. Mainitsin jo aikaisemmin, että kun luin näitä edellisiä tavoitteita pari viikkoa sitten, niin olin todella tyytyväinen jo pelkästään siihen, kuinka itse olen kehittynyt ja millaiset tavoitteet olen osannut meille asettaa. Mä olen todella oivaltanut ja sisäistänyt jotain todella tärkeää. :) Tuloskeskeisyys harvoin johtaa mihinkään kovin hyvään ja usein aiheuttaa vaan stressiä ja pettymyksiä, varsinkin jos ei ollenkaan ajattele mitään välitavoitteita. Aiheeseen liittyen suosittelen lämpimästi lukemaan myös tämän blogikirjoituksen aiheesta.

Vuodelle 2015 tavoitteena oli:

Paimennus:

Ukon silmänkäyttöä vielä paremmin haltuun. Harjoitellaan jakoa ja singleä edelleen sujuvammaksi ja näissä Ukko saa harjoitellakin sitä kuinka silmällä hallitaan lampaita. Yritetään harjoitella haastavampia tilanteita ja niissä Ukko saa myös käyttää silmää voimavaranaan, mutta ei jumittaa. Flänkkien ja kaarien avaamista ja ohjaajalle kuljetuksessa etäisyyden pitämistä lampaisiin, ettei Ukko pyrkisi enää niin tiiviisti lampaiden kintereille. Ylipäätään ajoon rauhallisuutta ja tasaisuutta, liikkeelle lähdöt pehmeiksi ilman mitään pomppuja. Stoppeja paremmiksi ja yhteistyötä vieläkin paremmaksi. Pillikäskyjen opettelu. Ja jos nämä kaikki tavoitteet saadaan täytettyä ja paremmalle tolalle, niin sivutuotteena varmastikin tulee PAIM1 ja miksei PAIM2. Painoarvo kuitenkin näillä tarkoilla yksittäisillä tavoitteilla.

Jerikolle silmänkäytön vahvistamista edelleen, itsenäisen työskentelyn ja lampaiden lukemisen vahvistamista. Mahdollisimman paljon mukaan vaan katsomaan lampaiden ruokintaa ja tarvittaessa avuksi, että oppii paremmin ymmärtämään lampaiden käyttäytymistä. Ajoon tasaisuutta ja rauhallista tahtia, pompsahdukset pois. Stopit paremmin kuntoon. Pillikäskyjen opettelu ja tolpalta ajon harjoittelu. Jaon ja singlen harjoittelua, erityisesti yksittäisen eläimen ajamisen harjoittelua haasteena ja itsenäisyyttä tukevana harjoituksena. Kun nämä alkaa olla kuosissa niin ensi kesänä toivon mukaan 2-luokan radan ajoa tolpalta.

Itselle tyyneyttä ohjaukseen, eri äänensävyjen käytön vahvistamista. Hankalissa tilanteissa maltin pitämistä tai ainakin tyyneyden palauttamista, kun tilanne on ohi. Reiluutta koiria kohtaan, jotta muistan mennä avuksi vaikeissa tilanteissa sen sijaan, että hermostun. Tavoitteena saada molempien koirien kanssa tunne, että me tehdään yhdessä ja voidaan luottaa toisiimme.

Ukon kohdalla oikeastaan kaikki nuo tavoitteet toteutui. Harjoiteltiin jakoa ja singleäkin ja ne alkoi sujumaan. Ukko ottaa hyvin jaetun porukan haltuun ja pitää niitä aika hienosti itsenäisestikin.
Saatiin haastavampia tilanteita niin kotona, treeneissä kuin kisoissakin ja Ukko teki näissä hienosti töitä vastaan pullikoivien lampaiden kanssa. Aluksi aloin haastavia tilanteita tarkoituksella ja Jeriko oli takapiruna ja Ukko sai luulla, että hän on se joka lampaita liikuttaa, ja sillä se itsevarmuus lähti nousuun. :) Ukko on todella oppinut käyttämään silmää voimavaranaan, uskaltaa ja jopa nauttii lampaiden puskemisesta ja hyvin tyynesti tekee sitä eikä hermostu. Ukko ei myöskään enää ole jumitellut pahasti lampaiden vetotilanteissa, vaan on pystynyt juoksemaan hakukaarelle pysäyttämään. Ukko on myös välillä ihan yllättänyt mut rauhallisella varmuudellaan, jolla on saanut jopa Jerikolle pullikoivat lampaat liikkeelle!

Hakukaaret on auennut myös hyvin ja Ukko on oppinut pitämään etäisyyttä lampaisiin eikä enää pyri kiinni niiden kintereisiin. Varsinkin poispäinajossa pitää todella hyvin itse etäisyyttä. Stopit on parantunut huomattavasti. Pillikäskyt alkaa myös olla aika hyvin hallussa. Paketista puuttuu siis ainoastaan ne tulossaavutukset, mutta voiko olla tyytymätön, kun näin paljon edistystä on nähty? No ei. : ) Käytiin lähellä 70:tä pistettäkin, mutta sitten välillä oli kerta kaikkiaan liian haastavaa. Sitä se paimennus välillä on.

Jerikon kanssa ollaan myös edistytty. Sen silmän käyttö on voimistunut (eihän se toki mitenkään vahvaa ole edelleenkään, mutta parantunut) ja sen itsenäinen tilanteiden luku on parantunut. Edelleen aluksi herkästi meinaa olla vanha vauhti päällä, mutta nykyään Jeriko myös itse osaa rauhallisen lähestymisen ja ajamisen eikä sitä tarvitse jatkuvasti käskyttää hidastamaan. Jeriko on päivittäin mukana katsomassa lampaiden ruokintaa ja välillä auttamassa (niin kuin Ukkokin) ja luulen, että pelkkä lampaiden tarkkailu on myös auttanut lampaiden lukemisessa. Pompsahdukset ajoon lähdöistä ei ole kokonaan jäänyt pois, mutta on vähentyneet. Stopit ole vielä ihan sitä mitä pitäisi. Pillikäskyt toimii hyvin ja tolpalta ajettiin kesän aikana muutama rata, yhdellä jopa 2. sijoittuen tolpalla ajetulla radalla. :) Jakoa ja singleä on harjoiteltu ja ne sujuu pääosin hyvin. Jeriko sai myös kehuja Derekin jälkeen toiselta "gurulta" eli Bobby Dalzielilta, jonka mielestä myös Jeriko oli näyttelylinjaiseksi oikein oiva tapaus. :)

Itse olen kehittynyt malttiasiassa oikein hyvin. Äänenkäyttö eri äänenpainojen suhteen ja myöskin niiden pehmeämpien äänien käyttö on kehittynyt paljon ja siitä olen saanut kehua muiltakin. :) Kisaradoilla ei ole ääntä liiemmin kohotettu tai jos on, niin siihen ei ole liittynyt sitä "perkele"-fiilistä, vaan ainoastaan jämäkkä "kuuntele". Radat on ollut seesteisempiä ja on ollut mukava tehdä koirien kanssa töitä. Olen muistanut olla paremmin reilu niille, kehua ja kannustaa ja ollaan tehty tiiminä töitä. :) Tämä ei ole aina toteutunut kotitreeneissä, kun olen lähtenyt liian kiireisesti, väsyneenä ja ilman kunnollista suunnitelmaa treenaamaan. Tämä harmittaa. :(

PK-jälki ja EK

Jerikolle jäljeltä 3-luokasta toivon mukaan 1-tulos ja sen myötä osallistumisoikeus SM-kisoihin ja valiokellot käyntiin. Hyppytekniikan parantamista ja tottiksen hiominen edelleen kohti mun ihannetta, noutoihin ja luoksetuloon lisää vauhtia ja voimaa.
Hauen treenaamista aktiivisesti ja mahdollisesti ilmaisun harjoittelua. Tietenkin myös jäljen ja esineruudun aktiivista treenaamista heti kun lumitilanne sallii.

1-tulosta ei ehditty saamaan ajoissa tämän vuoden SM-kilpailuja varten, mutta syksyllä kuitenkin sitten valmiiksi ensi vuotta ajatellen. Tottista saatiin hiottua paremmaksi ja hoksasin esim. leluun purettamisen positiivisen vaikutuksen tottiksen vireeseen vaikka välillä silti saattoi nousta vähän liiaksikin ja kuuntelu unohtua. Luoksetuloon ollaan saatu vauhtia ja näyttävyyttä, samoin tasamaanoutoon. Pääosin Jeriko on tehnyt tottiksia tänä kesänä hyvässä vireessä eikä mitään pahaa ääntelyongelmaa ole ollut. Keppi-ilmaisuun ollaan saatu uusia ajatuksia.
Hakua on treenattu aktiivisesti ja siinä on edistytty huimasti. Ilmaisun treenaaminen on aloitettu ja Jeriko kyllä aivan loistaa hakumetsässä. :)
Hyppytekniikkaa hiottiin ja se on kehittynyt koko ajan paremmaksi, mutta edelleenkään metrinen kisoissa ei mennyt niin kuin toivoisi. Ei kai, kun se kotona muka 1,05 m korkeus olikin vain 97 cm...

Ukon kanssa palattiin myös jäljen pariin vaikkei se ollut tavoitteena. Ukko loisti jäljellä ja esineruudussakin, hitsi kun se on hieno! :)

Toko

Ukon kanssa fiiliksen vahvistamista, yhteisen kuplan vahvistamista, varmuutta liikkeisiin ja kokeenomaista treeniä Mahdollisesti avoimen luokan ja ehkä voittaja-luokan korkkaus, mutta vain jos tunnetila on oikea.

Fiilistä ja yhteistä kuplaa on vahvistettu ja voi pojat kuinka hienolta tottis/toko tuntuukaan Ukon kanssa nykyään. Sen vire ja tarkkaavaisuus mua kohtaan on todella hyvällä mallilla ja nyt ollaan menossa siinä vaiheessa, että häiriötreenillä pitäisi hakea sitä koetilanteen kestävyyttä. Avoimesta luokasta saatiin 1-tulos, mutta ei mua kyllä jaksa kiinnostaa toko voittaja-luokkaan asti. Varsinkaan uusien sääntöjen opettelu. :D

Agility

Jerikolle viimeinen SM-nolla. Pientä ripausta onnea toivoisin matkaan, että saatais ne valiokellotkin käyntiin.
Ukolle yhteistyön kehittämistä ja fiiliksen hiomista, sujuvuutta ratoihin ja täysillä, mutta siististi tekemistä. Käännösten työstämisen vahvistamista, että osaa mennä lujaa suorat pätkät ja siltä kokoaa hypylle hyvin. Toivon mukaan myös nollaratoja alkaa sitten tulla.
Mulle itselleni kehityksen paikka on siinä kuinka saan molempia ohjattua niille luontevalla tavalla ja vaihtaa luontevasti ohjaustyylistä toiseen kun koira vaihtuu. Harjoitellaan varmaan kisaamista välillä niin, että vain toinen on kisoissa ja sitten välillä niin, että molemmat on samoissa kisoissa.

SM-nollat saatiin kasaan, mutta päätin silti olla lähtemättä Ouluun kisaamaan. Säästin aikaani ja rahaani. Pieni ripaus onnea saatiinkin matkaan ja ihan kahteen kertaan, kun tänä vuonna Jeriko sai kaksi agilitysertiä! :) Lisäksi kirsikkana kakun päällä asia mitä en osannut odottaakaan, agilityn piirinmestiksistä 3. sija! :) Ennen kaikkea yhteispeli Jerikon kanssa on tuntunut aivan huipulta. Mä vaan niin nautin sen kanssa tekemisestä.

Ukon kanssa yhteistyö on kehittynyt edelleen paljon, mutta se viimeinen silaus edelleen puuttuu. Sain Ukolle ryhmäpaikan erittäin hyvästä ryhmästä eli Tero ja Nina Mesirannan vetämästä ryhmästä ja tähän olen ollut erittäin tyytyväinen. Tero ja Nina katsoo niin tarkalla silmällä koiraa, lukee sitä ja todella yrittää ymmärtää sitä miksi Ukko tekee jonkun asian tietyllä tavalla. Tero ja Nina on auttanut myös mua oivaltamaan monta tärkeää asiaa Ukossa ja sen ohjaamisessa agilityssä.

Valjakkohiihto

Näillä näkymin lainahiihtäjää ei ole, joten treenaan itse molempien kanssa ja jos kisoihin päästään, niin menen todennäköisesti Ukon kanssa. Tämä on kuitenkin ihan hupilaji kyllä enkä tähän nyt yhtään mitään tavoitteita aseta.

Lainahiihtäjää ei ollut eikä ollut luntakaan. Kuivan kelin aikaan Ukko pääsi kuitenkin sekä canicross että bikejöring-kisoihin Jennan kanssa ja kilpailikin hyvällä menestyksellä. :)

Lisäksi alkaneelle vuodelle toivon terveyttä ja paljon mukavia treenejä ja kisoja. Toivon, että Hirmun ja Jerikon tapaaminen tuottaa tulosta ja maailmaan tulee terveitä ja suloisia Jermuja, jotka voivat vuorostaan ilahduttaa omien omistajiensa elämää. :) Itselleni tavoitteena myös kouluttaa agilityryhmääni hyvin eteenpäin ja antaa heille hyvät eväät kisaurankin alkuun. :) Runsaasti tavoitteita liittyy myös omiin tiluksiin ja niiden muokkaamiseen, mutta niitä en jaksa alkaa tässä enää erittelemään, eiköhän tässä riitä jo tavoitteita luettaviksi. :D

Terveytä on pääasiassa ollutkin, mutta on sitä eläinlääkärissäkin jouduttu käymään ja murehtimaan molemmilla koirilla erinäisiä haavereita. Näitä nyt sattuu. Jermuja ei valitettavasti maailmaan saatu ja se oli kyllä mulle suuri pettymys. Agilityryhmääni olen kouluttanut tuo tavoite silmissä, mutta en tiedä kuinka hyvin siinä olen onnistunut. Itsestä on ainakin tuntunut hyvältä. :) Ryhmä myös kasvoi nyt syksyllä ja uusia kasvoja siis koulutettavana, mikä onkin ihan mukavaa. :) Omat tilukset on kokenut viime kesän aikana ihan huikeeta muodonmuutosta ja voin sanoa, että kyllä siellä sielu ja silmä lepäsi kesänkin aikana kun katsoi kuinka luonto heräsi kukkaan ja loistoon.


Tavoitteita vuodelle 2016

Paimennus:
Ukon kanssa Jonaksen kurssille osallistuminen ja uusien ajatusten hankkiminen. Yhteistyön hiominen edelleen paremmaksi. Tasapainon löytäminen itsenäisen työskentelyn ja kuuntelun välille. Silmänkäytön vahvuuksien vahvistaminen ja Ukolle varmuutta siihen, että koska käyttää silmää ja koska päästää lampaista irti. Mun maltin säilyttäminen niin, että kun Ukko kehittyy niin odotukset ei nouse heti liian korkealle ja hermo mene jos Ukko jossain hankalassa tilanteessa palaa vanhaan ja tuttuun jumittamiseen tmv. Ensimmäisenä opittuun käytökseen palaaminen vaikealla hetkellähän on luonnollista. Ehkäpä meillä molemmilla..

Jerikon kanssa edelleen tolpalta ajon hiominen. Itsenäisen työskentelyn vahvistaminen. Yhteistyön parantaminen niin, että Jeriko todella viitsisi ottaa ne stoppikäskyt joka kerta (parhaimmillaan siis nytkin pysähtyy kuin seinään, kun yhteisfiilis on oikea), ohjaaminen olisi vaivattomampaa ja Jeriko saisi toisaalta tehdä itsenäisestikin töitä mahdollisimman paljon. Itsevarmuuden säilyttäminen myös pitkällä etäisyydellä ja tolpalta ajaessa. Treenaaminen kohti mahdollista 3-luokassa starttaamista.

PK-jälki:
Jerikon kanssa kokonaisuuden hiominen. Keppi-ilmaisuun varmuutta ja lisää motivaatiota haukuttamalla. Hanna Närhen kirjoituksesta PK-lehdessä hoksasin, että ehkä olen suhtautunut yliajettuihin keppeihin väärin ja nyt pitäisi ottaa positiivisempi ote niihin, kuten Hanna kirjoitti, kehua hyvin ajetusta jäljestä ja sitten iloita kepistä vaikka koira olisikin sen jättänyt. Janatreeniä ja yritetään saada pois se jäljen noston jälkeinen vielä-varmuuden-vuoksi-takajäljen-tarkastaminen.
Esineruutuun palautusvauhtia lisää.
Tottiksen hiomista, kokonaisuuteen tasapainoisuutta ja Jerikolla korvat auki koko ajan, ettei tulisi niitä turhia liikevirheitä kun ei malta kuunnella. Täyskäännöksiä haluan aina terävämmiksi ja luoksetuloa sekä noutoja aina voimakkaammiksi ja nopeammiksi. Vähintäänkin näiden saavutettujen tulosten ylläpitoa. Hyppytreeniä ja lihasvoiman kasvattamista talven aikana mm. uimalla.
Kisoissa käymistä ja mahdollisesti pari 1-tulosta olisi toiveena saada. ;)

SM-kisoihin osallistumiseen heräsin tuossa yksi päivä ja niin syvä kiitollisuus ja ylpeys pelkästä kilpailuoikeudesta Jerikon kanssa valtasi mun mielen, että en voi muuta toivoa kuin että ei tule mitään estettä osallistumiselle ja päästään kokeeseen. On aivan upeaa päästä Jerikon kanssa kilpailuihin joita todella pidän suuressa arvossa. Suoriudutaan toivon mukaan omalla tasolla, mä en toivon mukaan saa mitään paskahalvausta jännityksestä ja Jeriko ei nouse liian sfääreihin. Aivan upeeta olis päästä maastoon. :)

Ukon kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti paukkujen treenaamista ja mikäli tilanne näyttää edelleen hyvältä ja päästään tottikseen ne ottamaan muiden häiriötreenien jälkeen ikään kuin yhtenä häiriönä, niin sitten Ukon kanssa 1-luokassa starttaaminen ehkä loppukesästä.. :)

EK:
Jos hyvältä näyttää ja jälkikokeiden kanssa SM-kisojen jälkeen on rauhallinen vaihe, niin voisi ajatella, että ehkä EK:sta Jeriko olisi 1-luokkaan kisavalmis. Katsotaan. :)

Agility:
Toivon mukaan molempien kanssa saadaan harrastaa agilityä terveenä. Ukon takajalka saadaan toivon mukaan siihen kuntoon, että sen kanssa voitais taas jatkaa aktiivista treenaamista meidän huippuryhmässä. :) Yhteistyön kehittäminen ja Ukon salojen selvittäminen. ;)
Jerikon kanssa agilityn tekemisestä täysin rinnoin nauttiminen. :)

Valjakkolajit:
Jos talvella tulis riittävästi lunta, niin höntsäilynä hiihtoa kunnon kohotus ja mun painonpudotus mielessä. Ukolle ehkä hiihtokisastarttia Jennan kanssa..? Kuivan kelin aikaan toivon mukaan Jenna vielä haluaa Ukon kanssa kisailla, että Ukko pääsisi toteuttamaan itseään. :)

Muuta:
Ukon kanssa toivon mukaan vepen kokeileminen.
Jerikolle ja Nokille toivon mukaan syntyy terveitä, reippaita pentuja, jotka löytää hyvät kodit. :)
Ukko käy kaverikoira-testauksessa ja toivon mukaan pääsee myös toimintaan mukaan.

Melkein SM-nollat kasassa...

Eilen kisattiin Tamskin kisoissa. En ollut tajunnut etukäteen sellaisia asioita kuin, että ko. kisat oli viimeinen mahku kerätä EO-pisteitä (mitä minä tuollaisella tiedolla tekisinkään) ja näin ollen mulle tuli yllätyksenä, kun ekan halvemman ilmoittautumisen päättyessä ilmoittautuneita oli viitisenkymmentä, mutta sitten kisapäivänä 69. Ja suurin piirtein koko Suomen kärki paikalla, kuinkas nyt muutenkaan. ;)

Kisapaikalla oli sitten iso härdelli, kun samaan aikaan medit kisasi, ei olla pitkään aikaan noin isossa hälinässä oltukaan. Rataantutustumisessa mulle iski vähän ongelma, kun olin ostanut uudet kalliit kengät, mutta joku niissä tuntui koko ajan huonolta. Tuntui, että en uskalla luottaa niihin kiihdytyksissä tmv, vaan tunne oli, että en tunne alustaa ja ne voi lähteä jalasta koska vaan. Note to self: älä osta uusia kenkiä hallikisoissa kun varpaat on jäässä. Vaihdoin sitten vanhat reikäiset kengät jalkaan ja niillä mentiin.

En oikein tiedä mikä sitten mun mielentilaan vaikutti niin, ei se enää ne kengät ollut, mutta jotenkin rata oli yhtä sekasotkua mielessä radalle lähtiessä. Jeriko tiputti ekan riman. Harvinaista. Mutta sitten nelosesteellä olin jo henkisesti sen verran eksyksissä, että Jeriko otti takaa vielä toisen ylimääräisen hypyn. Muuten rata mentiin siististi läpi, mutta yhteinen rytmi ja fiilis puuttui ihan täysin. Jeriko oli kyllä iloinen kun pääsi kuukauden tauon jälkeen agilitaamaan, mutta itse olin aika ruosteessa näköjään. ;)

Toiselle radalle uudella fiiliksellä. Lähdössä vielä vilkaisin rataa eteenpäin ja parempi varmuus mielessä lähdettiin radalle. Nyt olikin sitten fiilis kohdillaan, oltiin taas samalla radiokanavalla ja yhteys pelasi. Siis itse olin paremmin kartalla niin Jeriko heti toimi niin kuin normaalistikin. Ja kiva hieno rata, nollana maaliin vaikka pari kertaa joku rima vähän helähti, kun niin riskirajoilla vedettiin. Aika -6,28, etenemä 4,05 m/s. Sijoituksella ei juhlittu, mutta oli hienoa löytää taas se meidän oikea yhteinen fiilis. :)

Luulin itse asiassa, että SM-nollat tuli jo kasaan, mutta ilmeisesti olen muistanut meidän nollien määrän väärin... Nollia on yhteensä 7, mutta liian monta hyppynollaa, eli vielä yhtä agilitynollaa uupuu.

Meidän joulu

Joulu ja tämä viikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Varsinainen joulunvietto aloitettiin aatonaattona käymällä mun isovanhempien luona sekä isän luona. Koirat käyttäytyi vanhusten seurassa edukseen, kuten olettaa saattoikin, mutta on se kiva kun voi häpeilemättä ottaa ne mukaan. :)

Isän luona Pälkäneellä vanha ystävä Nebu ja pikku-Pompo vastassa. On se aika jännä, millainen vaikutus näillä pojilla edelleen on Nebuun ja millainen vaikutus rouva-Seireenillä taas on näihin! :D Vanhempi koira jo (onkohan se jo 10v..?), ylipainoinen ja ilmeisesti vähän lonkkavaivainen eikä kuulemma nykyään muuten enää poistu pihasta ollenkaan vaikka ovat siinä Pompon kanssa irti. Vaan kun tulee Jeriko ja Ukko paikalle, niin ei mene edes minuuttia, kun Nebu haukahtaa kutsun ja on johdattamassa pojat pellolle ja sieltä seikkailuihin. :D Ensin ajattelin, että riittäisi, kun laittaa "heikon lenkin" eli Ukon juoksunaruun, mutta Ukkoa kiinni laittaessakin jo Jeriko meinasi poistua pihasta Nebun perässä taakseen katsomatta. Ei edes käynyt mielessä, että niin ei saisi tehdä vaikka pari kertaa kutsuin sen takaisin. Lopulta kävi selväksi, että ulkona ei koirat voi yhdessä olla muuta kuin niin, että Nebu on kytkettynä. Voi hyvänen aika. :D Niin hellyyttävää tuo millainen taika näiden koirien välillä on, että melkein tekisi mieli antaa vanhan rouvan virkistää mieltään pienellä seikkailulla poikien kanssa, mutta ei nyt kuitenkaan.

Aattoa vietettiin meillä kotona mun sisarusten ja äidin kesken, saunottiin pihasaunassa ja lilluttiin vuokratussa paljussa. Sää ei ollut mikään paras, mutta eipä sentään satanut ja kyllä kynttilöillä ja valoilla sai tunnelmaa pihaan ilman luntakin. Kävi kyllä mielessä, että ensi joulua voisi viettää Lapissa...

Jeriko meinasi olla vähän turhankin malttamaton lahjojen kanssa. Päivysti niiden vieressä ja kyttäsi tilaisuutta aloittaa lahjojen avaus. Itse asiassa Jeriko otti ohjat omiin tassuihinsa ja otti isoimman pehmeän paketin (äidin lahja) omine lupineen avattavaksi. Tuhma! ;) 

Koska lahjat avataan?

Saatiin paljon kivoja lahjoja, joten kai sitä on kilttejä oltu. Monta upeaa lahjaa tuli, mm. pari agility-dvd:tä. ;) Pakko kuitenkin hehkuttaa yhtä lahjaa, kun pikkuveli ja hänen vaimonsa oli lukeneet mun ajatukset ja löytäneet näin hienon saunan lämpömittarin! :) Olin havitellut hienoa mittaria ulkosaunaan jo jonkin aikaa, mutta sopivaa ei ollut löytynyt enkä kyllä ollut siitä heille puhunut. Mutta tää on vielä vähän niin kuin Jeriko. :)

Oikeastaan koko viikko mentiin todella pienellä aktiviteetilla koirien kanssa, jopa lenkkeilyt on ollut ihan vaan omassa pihassa pyörimistä, mutta ei ne ole kyllä silti seinille hyppineet. Eilen tehtiin vähän laatikkotreeniä pitkästä aikaa syvälihas-treeninä. Tänään käytiin lenkillä Nassun ja Milon kanssa, ja kyllä pojat olikin innoissaan toisensa näkemisestä, yhdessä kaahaamisesta ja vaanimisesta. Huippuporukka! :)

Tänään oli sitten myös pihatöiden aika ja saatiin vihdoin tuolta alalaitumelta haettua pois riu'ut ja isommat puut joita tuli metsikköä harventaessa. Oli kyllä vähän pöhkimistä, että miten saadaan auto ja peräkärry ajettua sinne kaiken kivikon ohi, mutta onnistuihan se! :D Töiden jälkeen oli huvien aika, eli paimennustreeni. Päätin tehdä molemmille vaan poispäinajotreeniä, käskyttää mahdollisimman vähän ja pitää tietty suunta vain suurinpiirtein ja antaa koirien tehdä itsenäisesti. Hakea itsevarmuutta siihen ja kulkea itse mukana, että näen koko ajan mitä tapahtuu ja voin kehua ja vahvistaa.

Hyvä ratkaisu oli tehdä välillä tällainen treeni. Jeriko itse asiassa tosi hyvin yrittikin itse pitää lampaat siihen suuntaan menossa mikä suunta oli otettu. Huomaa, että sillä on kyllä älliä tuossa ja se on ymmärtänyt tämän tolpalta ajolta olennaisen asian. Hyvä oli silti itse kulkea nyt mukana ja pystyin kehumaan sitä sen omista ratkaisuista ja vahvistamaan sen omaa toimintaa. Hienosti meni ja Jeriko oli selvästi tyytyväinen treeniinsä. :)

Ukon kanssa samanlainen treeni ja Ukon kohdalla olen erityisen tyytyväinen siihen, kuinka hyvä ajon tahti sillä on. Sitä ei tarvitse jarrutella ollenkaan (Jeriko alkuun tarvitsi, mutta loppua kohden alkoi itsenäisesti sopiva tahtikin löytyä) vaan se pitää itse sopivan tahdin ja se on niin kohtelias lampaille, että ne ei koe mitään tarvetta rynnätä vaan kävelee siististi edellä. Poislukien sitten kohta missä tultiin vedon suuntaan ja lampaat lähti vähän vauhdikkaammin, mutta Ukko lähti nyt todella hienosti hakukaarelle pysäyttämään. Ukko myös luki lampaiden aikeita tosi hienosti ja tasapainotteli myöskin hyvin. Vähän enemmän sitä joutui auttamaan kuin Jerikoa varsinkin avoimella, silloin lähtis herkästi luisumaan lauman eteen, mutta ahtaammassa paikassa ajoi hyvin oikeaan suuntaan ja ennakoi lampaiden aikeita tekemällä pientä flänkkiä esimerkiksi kivien ympäri. Hyvä treeni. Siinä se meidän joulu oli. :)

Makoisaa joulua!