Ukko uusintakuvilla

Ukko kävi siis tänään uusintakuvilla lonkkien ja kyynärten osalta. Halusin käyttää monestakin syystä enkä nyt välttämättä ihan kaikkia jaksa tähän luetella, mutta yhtenä syynä se, että aikaisemmassa kuvauksessa en saanut eläinlääkäriltä mitään selostusta kuvista, että mitä niissä näkee ja miksi antaa minkä arvosanan, ja lisäksi ell lähetti lonkat b:nä ja tuli c:nä takaisin. Halusin siis itselleni lähinnä kunnolla tietoon, että millaiset ne lonkat ja kyynäret on.

Käytiin Reviirissä Pipsa Lampisella joka hoito aikoinaan Jerikoa, kun oli se varvasmurtuma. Alunperin olin aatellut viedä Kankaanpäähän Ventelälle, mutta sitten Katriina mainitsi Pipsan ja vasta tajusin, että voisin sille viedä, koska hän on antanut musta itselleen tosi pätevän kuvan ja varmasti selittäisi tarkasti mitä kuvissa näkee niin kuin selitti Jerikon varvaskuvistakin.

 Uudet kuvat siis otettiin ja kyllä Pipsa ne todella huolella ottikin, lonkista otti kuvan viiteen kertaan ja sitten vasta oli tyytyväinen kuvan laatuun. Mutta on se parempi olla tarkka kuin hutiloida, juuri tällaista tarkkuutta toivoinkin. ;) Nyt sain Ukon kuvat mukaankin (mitä siis ekasta kuvauksesta en saanut, olisi pitänyt jälkikäteen hakea Helsingistä!), joten alla kuvamateriaalia.

Kyynäret on pysyneet ennallaan eli ovat 1/1, ei mitään etenemistä tai nivelrikkomuutosta tmv. Luokka 1 tulee ns. "pitsiharso" (muistankohan termin oikein) ilmiöstä varsinaisen nivelpinnan yläpuolella. Nivelpinta siis on siisti, mutta tämän yläpuolella on ylimääräinen varjostuma, jonka paksuutta mittaamalla määritetään kyynärnivelen dysplasia-aste, alle 2 mm paksuinen on 1.

Ukon oikea kyynärnivel

Ukon vasen kyynärnivel

Lonkkakuvat käytiin myös erittäin tarkkaan läpi zoomailujen kera ja pääsin kunnolla perille siitä, mitä ne Ukon lonkat nyt sitten on. Molemmissa lonkissä lonkkamalja on b:n tasoa, peittää noin puolet reisiluun päästä. Vertailuna A:n lonkassa peittäisi 2/3. Mutta syvyys siis b:n tasoa eikä lonkkanivelissä sinänsä väljyyttä, vaan rustopinta on tasainen ja reisiluun pää myötäilee lonkkamaljaa tasaisesti. Lonkkamaljojen reuna kuitenkin "avautuu" hieman, kun A:n lonkassa menisi tiiviisti reisiluun päätä nuollen loppuun saakka, niin molemmin puolin nyt aukeaa hieman, mikä on B:n lonkalle tyypillistä. Oikea lonkka olisi siis B:n tasoa.

Sitten se vasen lonkka. Kerron nyt mitä Pipsa sanoi, vaikka nyt taas tuntuu että en itse ainakaan erota näitä asioita kunnolla kuvista vaikka siellä Pipsan näyttäessä kyllä olin erottavinani. :D Siis vasemmalla lonkkamaljan reuna on aavistuksen terävämpi kuin oikealla, vaikka sen pitäsi olla täysin pyöreä. Lisäksi reisiluun pää vasemmalla ei ole aivan niin pyöreä kuin oikealla ja tämän vuoksi Pipsa lausuisi vasemman lonkan C:ksi. Mitään pahaa mataluutta lonkkanivelissä ei siis ole eikä myöskään väljyyttä, mikä on hyvä asia. :)

Nyt sitten vaan odotellaan kennelliiton lausuntoa, lähetin kuvat sinne kuitenkin myös lausuttaviksi. Pipsa sanoi, että joskus kun lonkat on lähes samanlaiset vaikka pientä eroa onkin, saattaa kennelliitto antaa lonkista ns. yleislausunnon huonomman lonkan mukaan. Voi siis olla, että molemmat tulee c:nä takaisin, mutta pääasia olikin, että itse tiedä missä mennään. :)

Ps. Ukolla on aikamoiset reisimuskelit, sai kehuja Pipsaltakin ;)

Viittaan edelliseen otsikkoon

Tänään oli siis Ukon vuoro lähteä kisoihin. Lähdettiin kimpassa Nassun ja Milon kanssa. Suunnitelma oli, että tehtäis Ukon kanssa nolla ekalla radalla ja siirryttäisiin kakkosiin, käytäisiin välissä syömässä ja palattaisiin kakkosten radoille, mistä sitten Milo nappais viimeisen nollansa. Suunnitelma meni aika nappiin. ;)

Olin siis ilmoittanut Ukon agiradoille, koska hyppäriltä meillä on jo nolla. Radat oli Janne Karstusen tekemiä harjoittelutuomarin ominaisuudessa ja täytyy sanoa, että ykkösten agirata B oli ainakin ykkösten radaksi aikas kiemurainen. Puomi oli hidas, mutta muuten Ukko tuntui jotenkin tavanomaista nopeammalta ja mulla oli koko ajan sellainen tuntu, että se menee hieman edempänä kuin olisin kuvitellut. Puomin jälkeen suoralla jäin ihan jälkeen suunnitellusta ja ohjasin sitten vaan takaa, että "eteen" ja hienosti Ukko onneksi otti pituuden ja hypynkin. :) Ja kyllä täytyy taas sanoa, että Ukon hyppytekniikkaa on ilo katsoa, on se vaan niin vaivaton ja kaunis. Lukuunottamatta nyt sitten tokavikaa estettä, jossa kyllä meillä oli onni matkassa. Mutta ei kai se väärin ole, että meilläkin joskus tähdet osuu oikeaan asentoon. ;) Tältä radalta siis tuloksena nolla, aika -8,94 ja 3.sija, etenemä unohtui ottaa muistiin mutta jotain himpun alle neljän se oli.

Suunnitelman mukaisesti mentiin syömään välissä ja palattiin 2-luokan agiradoille. Medien rata näytti jopa helpolta verrattuna 1-luokan ekaan agirataan ja fiilis oli hyvä. Kunnes luokka vaihtui ja alettiin tekemään rataan muutoksia, muutamia estevälejä pidenneltiin, estekulmia muutettiin ja kahden hyppyesteen suoritusjärjestys muutettiin niin, että U:n mallisen kaarteen sijaan tehtiinkin silmukka kauemman esteen kautta. Tämä oletettavasti kyllä pidensi rataa, mutta rataa ei mitattu enää uudelleen. Rataan tutustumisessa kävi selväksi, että parin esteen muutetut kulmat pakotti tekemään käännöksen takaaleikkauksena, kun muuten ei olisi millään ehtinyt. Ei olla mitään takaleikkausten mestareita.

Mutta ei kun radalle. Oltiin siis luokkanousijoina ensimmäisinä joten suoraan rataantutustumisesta Ukko ulos ja radalle. Tämä taisikin sopia Ukolle ihan hyvin, koska Ukko kulki oikein hyvin, lukuunottamatta puomia joka on edelleen aivan tolkuttoman hidas. Ensimmäinen takanaleikkaus meni pitkäksi ja Ukko ehti melkein kepeille ennen kuin sain kutsuttua takaisin, mutta eipä siinä mitään. Muuten käännökset meni jotakuinkin siististi, viimeistä kertaa putkelle kääntäessä tosin meni hieman pitkäksi. Tässä Ukkoa kutsuessa Ukko piipahti pikkaisen! Tarkoittaisiko tämä sitä, että Ukko alkaa pikku hiljaa syttyä agilityyn? :) Rata mentiin sitten nollana maaliin!

Pettymys olikin sitten aika suuri, kun näin taululla tuloksen: yliaikaa 1,36 sekuntia! Tuli siellä ylimääräistä mutkaa ja puomi oli hidaas, mutta en olisi uskonut että yliajaksi menee kakkosluokassa! Kyllä hieman jäi hampaankoloon, sen voin sanoa. Jos rata olisi muutosten jälkeen mitattu uudelleen ja ihanne-aika laskettu sen mukaan, olisi todennäköisesti meidän tuloskin ollut miinuksen puolella. Makseista kukaan ei tehnyt ihanneaikaa alittavaa tulosta ja me voitettiin tämä rata harmittavalla yliaikatuloksella. Kyllä harmittaa, mutta toisaalta fiilis Ukon kanssa alkaa nyt koko ajan parantumaan ja ehkä saan kohta enemmänkin valittaa sitä kuinka en pysy sen mukana ollenkaan.. ;)
Ei kuitenkaan hullumpi aloitus 2-luokkaan eikä hullumpi kisareissu, kun myös Milo nousi 3-luokkaan. Siitä isot onnittelut Nassulle ja Milolle! :)

Kaksi nollaa

Tänään lähdettiin kimppakyydillä Vellun ja Theban kanssa agilitykisoihin Janakkalaan. Theballa oli juoksut niin sanotusti "hyvässä vaiheessa" ja rakastavaiset erotettiin takakontissa väliseinällä, jonka raoista sitten oltiin välillä nenut vastakkain eikä pieniltä vikinöiltäkään ihan kokonaan säästytty vaikka pääosin olikin hiljaista. Menomatkalla "lupasin" Jerikolle, että jos tekee triplanollan, otan kotimatkaksi väliseinän pois. ;)

Radat siis Anne Saviojan käsialaa, ekana agiradat ja viimeisenä hyppäri. Ekalta radalta tulikin sitten heti nolla, palkinto ilmeisesti niin hyvä, että viitsi vähän nostella jalkojaankin ja tehdä kepit huolella. ;) Ainut vähän kökkö kohta oli puomin ohi putkeen vienti, muuten ihan jees rata. Videolta taas kyllä näyttää mun meno ihan hölköttelyltä, miksi en osaa kunnolla painattaa? Jeriko myös teki sekä puomin että A:n todella hitaasti! En ymmärrä mistä kiikastaa, kun viime kisoissa viikko sitten kontaktit oli vauhdikkaat ja samoin tällä viikolla treeneissä... Ihan ok etenemä tuli, jotain reilu 4,3 m/s..

Toinen rata lähti ihan kivasti kulkemaan, mutta sitten itse mokasin pakkovalssin enkä vaihtanut ohjauspuolta riittävän ajoissa ja voimakkaasti ja Jeriko tulikin väärältä puolelta ja ohi muurin. Melkein pääsi putkeenkin jo menemään ja näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi varmaan kannattanut sitä sieltä pois kutsua, kun Jeriko on muutenkin varsinkin viime aikoina ollut liiankin kiltti eikä ole yhtään ottanut vääriä esteitä. Muutamat väärät esteet olis ihan positiivistakin välillä, kertoisi siitä että koira irtoo eikä oo liian kuuliaisesti koko ajan ohjauksessa kiinni. ;) Kontakteilla hidastelusta ja ylimääräisestä kiemurasta päästiin sitten yliajallekin.

Viimeinen rata oli hyppäri ja se olikin todella kivan näköinen heti alkuun, oikein kunnon tykitysrata! :) Ei olisi mullakaan sitten niin varaa jäädä sipsuttelemaan ja ihan kivaa menoa meillä olikin. Jotenkin Jeriko kuitenkin näyttää videolta vähän jäykältä/jähmeältä.. Painoiko sitten päivä kovassa pakkasessa jo, vaikka pidinkin Jerikoa häkissä sisällä ja lämmittelin/jäähdyttelin/kävelyttelin vähän väliä..? No, joka tapauksessa tältä radalta myös nolla, etenemää en tullut katsoneeksi, kun lähdettiin sitten vaan kotiin. Jerikolta jäi kuitenkin triplapalkinto saamatta. ;)

Jatkossa pitää kiinnittää oikeasti huomiota omaan liikkeeseen ja kunnon yrityksen meininkiin, eikä vaan haahuilla radalla. Jerikolle pitää myös nyt yrittää taas uudelleen vahvistaa esteille irtoamista, vaikka sitten niille väärillekin, mitä se on aiemmin paremmin tehnytkin. Nyt Jeriko on jotenkin liian hallussa koko ajan. :D Eli yritetään päästä johonkin sellaiseen parempaan fiilikseen ja yritetään hioa noita kontakteja paremmiksi. Voihan toki olla, että tänään ei nyt vaan ollut Jerikon paras päivä niiden osalta, kun noin hitaita kontakteja se ei ole kyllä tehnyt aikoihin.. Mutta katsotaan. :) Huomenna sitten kisat Ukon kanssa, toivotaan nollia sieltäkin! ;)

Viretreeniä

Ukko oli tänään Katriinan hierottavana ja oikein hyvässä kunnossa olikin. Pientä harrastuskoiralle ominaista jumia lantiossa ja rintarangassa, jotka kuitenkin hyvin aukesi eikä mitään sellaista vakavampaa tai syvien lihasten jumia niin kuin viimeksi oli. Tosiaan silloin varmasti oli sen mahatulehduksen peruja. Ukko on nyt myös kehittynyt tosi paljon fyysisesti ja niinpä päätin, että on sopiva aika kuvauttaa Ukko uusiksi lonkkien ja kyynärien osalta. Kuvausaika varattu ensi maanantaille.

Lähdettiin sitten pelkästään Jerikon kanssa tottistelemaan Nassun ja Milon seurassa. Lyhyt treenit tehtiin kovassa pakkasessa, mutta oikein hyvin tarjettiin. :) Jerikon kanssa tehtiin noutoa, seuraamista ja luoksetuloa. Noudon palautukseen sain hyvän vinkin Janikalta, että käyttää apuohjaajaa pitämään koiraa, hetsaa koiraa ja antaa sen haukkua, juoksee itse kauammaksi, kutsuu koiran ja apuohjaaja antaa kapulan suuhun, jolloin koira pääse tulemaan. Aiemminhan ollaan esteillä jonkin verran tehty sitä, että apuohjaaja on pitänyt kiinni ja on yritetty hetsata, mutta Jeriko on ollut tästä ihan kysymysmerkkinä. :D Nyt kun sitä kehoitti haukkumaan, niin oli meno aivan erilainen. ;) Jeriko haukkui siis samalla kun juoksin ja innostin samalla, sitten vielä pysähdyksistä vähän innostusta ja käsky noutaa, jolloin Jeriko tuli niin lujaa kuin vaan töppöjaloistaan pääsi. Just sellainen fiiis kuin olen halunnutkin tuohon palautukseen! Näitä toistoja nyt vaan alle paljon, että saadaan se vire ja fiilis muutettua kokonaan oikeaksi ilman hetsauksiakin ja sitten samaa hetsausta myös esteille, niin hyvä tulee! ;)

Samaa tehtiin myös luoksetuloon ja tähänkin sai vielä hurjasti lisää vauhtia, vaikka se on jo muutenkin kehittynyt paljon.  On niin hienoa, kun Jeriko lähtee heti vastaamaan koulutukseen ja näkee kuinka se parantaa. :) Pieniä pätkiä seuraamista myös otettiin ja erityisesti kiinnitin huomiota siihen takapään käyttöön. Käytin myös Nassua ja lyhtypylvästä henkilöryhmän korvikkeena ja se meni hienosti, ihan kiinni Nassun jalkaan pysähdyttiin eikä Jeriko edes meinannut vilkaista. Seuraamisessa meinas pariin kertaan tulla vähän ininää, mutta Jeriko kyllä hillitsi itsensä hienosti, kun huomautin.

Loppuun vielä viimeistä KIKK-tuntia varten harjoitus, että Nassu hetsasi Jerikoa purutyynyllä ja juoksi kauemmaksi, mihin vapautin Jerikon leikkimään. Pinkoi sinnekin lelulle minkä jaloistaan pääsi ja olisi jatkanut leikkiä vaikka koko loppu illan. Tämän perusteella ei pitäisi olla ongelmia leikkiä musta kauempana, mutta luulen, että Juhan kanssa ei ole kuitenkaan näin helppoa.. :D