Paimenpoika temppuilee

Tänään oli ratatreenit Somerolla. Vähän ristiriitaisin tuntein lähdin sinne, kun keskiviikkona Jeriko oli niin pihalla. Toisaalta tiesin, että parhaimmillaan Jerikon pitäisi suoriutua sellaisesta harjoituksesta ihan kunnialla.
Päivä alkoi hyvin, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli oikein nätti syyssää. Katseltiin ensin muutaman koiran suoritukset ja sitten oli meidän vuoro. Lampaat oli taas vähän saman tyyppisiä kuin keskiviikkonakin, nuoria pässikaritsoita jotka oli toisaalta jähmeitä, toisaalta liukkaita livahtamaan vedon suuntaan kohti lampolaa. Katselin sitten ennen meidän vuoroa, että tuleekohan siitä sitten mitään.

Anyway, päätin sitten ottaa haun varman päälle, mutta SPKY:n ykkös-luokan radan sääntöjen puitteissa, menin siis puoleen väliin auttamaan. Tosin jälkikäteen sain vähän noottia, että sössin itse jo siinä vaikka Jeriko tekikin ihan hyvin. Jätin Jerikon mun vasemmalle puolelle, mutta leikkasinkin Jerikon ja lampaiden linjan yli ja lähetin Jerikon oikealle. Noin ei siis saisi ikinä tehdä! :D Sitten vielä astuin TAAS linjan yli oikealle päin kun autoin Jerikoa, jos sitä nyt enää auttamiseksi voi sanoa. :D Noh, hakukaari oli alustaan tosi hyvä, Jeriko kiersi mukavan kaukaa, toisten hakuporttien läpi, mutta lähti mielestäni liian aikaisin leikkaamaan ja pistin maahan ja lähetin uudestaan kaarelle, että sain Jerikon mielestäni hyvin loppuun. Tosin, tästäkin tuli vähän kommenttia, että miksi menin niin tekemään.. :D Olisi pitänyt antaa mennä, tai kokeilla sanoa vauhdissa "pois" jos sitten laajentaisi, tosi tilanteessa tuollaisesta maahan laitosta tulisi kyllä pistevähennyksiä.

No mutta, Jeriko meni siis aikas hyvin lopulta lampaiden taakse ja oli tänään muutenkin tosi hyvin kuulolla, yhtään maahanmeno-käskyä en tainnut joutua toistamaan, kun Jeriko reagoi aina välittömästi, ja suuntakäskytkin oli taas jo paremmin muistissa. Kuljetus lähetystolpalle oli aivan mallikasta, tolpan kierto ja sitten ensimmäisille porteille päin poispäinajoa. Tämä jänskätti, kun lampaat oli erityisen hankalia poispäinajettavia, mutta Jeriko selviytyi kyllä tosi hyvin! Välillä kyllä autoin pari askelta olemalla lampaiden edessä, mutta enimmäkseen poispäinajolla mentiin ja porteista läpi hienosti järjestyksessä lampaat-Jeriko-minä. :) Lopun triangelista otin vuorotellen vapaalla kuljetuksella ja poispäin ajolla, vapaassa kuljetuksessa Jeriko piti hyvin huolen itse, että kaikki lampaat pysyi mukana, poispäinajokin sujui hyvin. Kolmion viimeisellä sivulla oli sitten lampailla kova veto lampolaan ja päästin ne liian pitkälle ennen kuin käskin Jerikoa eteen pysäyttämään ja ne pääsi vähän häkistä ohi karkuun, mutta opinpahan ettei pidä liikaa luottaa siihen, ettei lampaat sinkoa mihinkään, jatkossa tiedän paremmin pistää Jerikoa jarruttamaan eteen.
Lopulta sitten häkitys, ja saatiin lampaat aika nopsaan häkkiin, kun Jeriko oli niin hyvin kuulolla ja teki niin kuin pyysin. Ei nyt ensimmäisellä yrityksellä, mutta nopeasti kuitenkin. Jeriko työskenteli häkillä tosi hyvin. :) Ajo ja häkkityöskentely saikin kehuja, ja Marika sanoi, että rata olisi periaatteessa hyväksytty, ainakin ilman sitä lampaiden pientä sinkoamista. Ja että ensi kesänä varmastikin pystytään ykkösluokan rataa suorittamaan.

Toisella vuorolla harjoiteltiin sitten hakukaaria, haettiin vuorotellen Katjalta ja Astralta. Ensimmäinen lähetys vasemmalle ja sinne Jeriko lähti todella hienolle pulllealle kaarelle, hieman korjasin lopussa, mutta hyvännäköinen. Oikealle ei nyt oikein taas meinannut lähteä ollenkaan tarpeeksi laajasti, sitä sitten hinkkailtiin. Mutta olen tyytyväinen treeniin, onneksi Jerikolla oli taas parempi päivä, ettei mennyt treeni aivan hukkaan. :)

 Tokostakin voisi selitellä vaikka mitä, mutta tekstistä tuppaa jo nyt tulemaan taas turhan pitkä, joten jätetään ne raportit väliin. Takajalkatreenejä ollaan jatkettu. Olen sheipannut Jerikoa nyt kiertämään etujaloillaan kirjapinoa ja alkaa se kokonainen kierros pikku hiljaa sujumaan. Ei tosin aina heti ensimmäisellä kerralla, minkä vuoksi en olekaan nimennyt toimintaa vielä mitenkään. Sitten kun tämä on kunnossa, pitää opettaa kiertämään vielä toiseen suuntaan. Ja sitten niin, että etujalat on kasalla ja takajalat kiertää. Eiköhän sitten ala kaikki VOI/EVL askelsiirtymät olla jo aika helppoa kauraa jos ristiaskeleen onnistuu molemmilla jalkapareilla molempiin suuntiin.. ;)
Mutta siis kyllä tässä huomaa, että on fyysisestikin aika rankkaa koiralle, ei kauhean pitkään voi tuollaista harjoitella putkeen ettei aivan väsy.

Tänään lisäsin tuohon kasaan vielä yhden kirjan niin, että kasa oli 20 cm korkea. Siihen nouseminen oli jo selvästi hankalampaa, kun korkeus alkaa ylittämään sen mihin jalan saa helposti nostettua. Tässä korkeudessa pysytään niin kauan, että nousu kasan päälle sujuu helposti, haluaisin nähdä kevyen hypähdyksen kasalle ennen kuin korotan..

Käytiin pitkästä aikaa myös lenkillä Ronjan ja Tuijan kanssa. Tehtiin samalla esineruutu, joka nyt tällä kertaa ei mennyt aivan putkeen. Esineinä oli rannesuoja (sellainen mitä rullaluistelussa käytetään) ja pieni lätyskä kissojen kangaslelu. Kumpikaan ei meinannut löytyä millään, rannesuojan Tuija kävi lopulta näyttämässä ja sitte nousi, pikkuläpyskän kohdalla Jerikolla oli jo usko aivan loppunut, ja jouduin itse viemään Jerikon aivan viereen ennen kuin löytyi. Kyllä ärsytti. ;(
Mutta jälkikäteen ajateltuna oli vaan maastoon nähden liian vaikea treeni. Alueella oli joitain risukkoja, jotka varmaan ohjasin koiraa sivuun eikä tehnyt tarpeeksi suoraa pistoa, ja sen lisäksi maasto oli sellaista aika kosteaa, hieman soista, varmaan siis koiran nenään hirveän voimakkaan hajuista itsessään. Jos siis olisi etukäteen tajunnut, niin olisi ottanut helpommat harjoitukset, hetsaukset ja esineet lähempänä. Mutta näitä sattuu, jatkossa tietää, että ottaa helpomman jos samalla paikalla tekee..

Vitutusta kuitenkin helpotti, kun jatkettiin lenkkijä ja vastaan tuli koira ja otettiin omamme sivuun ja laitoin Jerikon maahan. Vieras koira ohittaessaan haukahti ja mitä teki Jeriko? Otti kontaktin muhun! Kyllä sai aika paljon kehua ja herkkua siitä hyvästä, onneksi oli ruudun jäljiltä herkkuja käsillä! :)

Nyt sitten vähän jotain huonoakin...

Joku on varmaan jo kyllästynyt mun jatkuvaan hehkuttamiseen, kun kaikki menee NIIN hyvin.. ;) Eihän kaikki ole aina aivan täydellisesti muutenkaan mennyt, mutta aina ollut hyvä fiilis. Tosin, en kyllä nytkään oikein pysty estää itseäni ajattelemasta positiivisesti. Jotain huonoa kuitenkin oli.

Oltiin siis tänään Somerolla paimentamassa ja ensimmäinen vuoro meni aivan päin prinkkalaa. Jeriko ei tiennyt ollenkaan mitä oli oikea, vasen, ajaminen tai edes maahan (voi olla, että pelto oli jo sen verran lammikkoinen ja kylmän kurainen, että Jerikoakin inhotti vaikkei muuten ole mikään hienohelma), saati sitten millainen olisi kunnollinen kaari. Ja näillä eväillä piti harjoitella häkittämistä. Voi arvata sitten menikö hyvin ja saatiinko lampaita häkkiin. :D Lampaina oli kyllä nyt Someron asteikolla aikas haastavat nuoret karitsat, jotka avoimella lähti herkästi juoksemaan pitkälle karkuun ja häkin luona taas jumitti.

Toinen vuoro meni kuitenkin jo paremmin. Suunnat ei aina mennyt oikein, mutta useammin kuin ensimmäisellä kerralla, ja maahanmenokin alkoi jo löytyä. Mutta eipä silti saatu lampaita häkkiin, pari kertaa saatiin kaikki yhtä lukuunottamatta, kun tämä yksi pässinpää päätti aina viime tingassa hypätä häkistä sivuun. Piti siis sen suhteen luovuttaa. Lampaat tosiaan myös jäi ihan häkin suuaukolle aivan jumiin, eikä suostuneet liikkumaan mihinkään. Häkistä pois otto oli myös työn takana.

Ja sitten tulee se mun positiivinen ajattelu: ;) Jeriko yritti kuitenkin rohkeasti ja kävi vähän nappaamassa takajaloista, mutta ilmeisesti liian kevyesti kun liikettä ei saanut aikaan kuitenkaan. Toki kun menisi muuten kunnolla, niin lampaat ehkä kunnioittaisikin vähän enemmän, nyt oli vähän silleen että "ei me mihinkään liikuta". Mutta siis rohkeasti Jeriko menee häkin ja lampaankin väliin, vaikkei lampaat suostuisikaan mihinkään liikkumaan. Tämänpäiväinen oli kyllä nyt taas tällainen pieni pohjanoteeraus, kumma kun on niin vaihtelevaa, mutta kai se on vaan sitä, ettei ole vielä muodostunut mitään rutiinia. Tiedän kuitenkin, että Jeriko pystyy tekemään kunnollisia kaaria ja osaa suunnatkin parhaimmillaan paremmin, ei vaan niin hyvin, että tilanteessa kuin tilanteessa menisi oikein. Nyt oli ehkä vähän liikaa intoa tauon jälkeen, eikä aivan enää muistanut. Pitää siis vaan käydä talvella treenailemassa mahdollisimman ahkeraan, että tulisi sitä rutiinia ja alkaisi varmistumaan nää asiat. Ja lauantaina on ratatreeni, voi hyvin olla että se meneekin taas jo paljon mallikkaammin jos Jeriko tässä vähän hauduttelee ja muistelee miten pitikään tehdä..

Tänään oli myös agilitytreenit enkä malttanut sitten olla itse menemättä radalle. ;) Jeriko oli aivan tohkeissaan siitä, että pääsi mun kanssa tekemään, ihana hassu poika. <3
Tehtiin paria eri pätkää, toisessa tuli poispäin käännös, jota ollaan tehty aikaisemmin muistaakseni kerran. Aluksi oli vähän hakemista, mutta alkoihan se hyvin sujumaan. Itse olin aluksi muutenkin vähän ruosteessa, mutta alkoi se onneksi sitten pian jo sujuakin. :D
Tosi kivasti meni kyllä kaiken kaikkiaan, puomiin olen tosi tyytyväinen, sain Jerikon kiritettyä oikein kunnon vauhtiin ja teki tosi täsmällisen nopean pysäytyksen kontaktilla ja pysyi hyvin vaikka Nina härnäsi lelulla. Hieno poika! :)

Ou jee

Nyt on kyllä treenailut mennyt sen verran nappiin, että mietin jo onko tässä joku koira haudattuna? ;)
Perjantaina käytiin Ylökk:n vapaavuorolla tokoilemassa. Ruutua otin heti ilman alustaa ja Jeriko haki aika hyvin keskelle, ei nyt ihan sentilleen, mutta tosi hyvin kuitenkin. Hyppynoutoa kaksi toistoa ja tosi hyvät oli, ainut että Jeriko on mennyt puukapulan kanssa yhtäkkiä aivan saalisvietille enkä ymmärrä miksi. Vauhtia kyllä oli ja näyttävää, mutta ensimmäisessä palautuksessa meinasikin alkaa vetoleikkiin kapulalla! :D Niin joo, ja meinasi varastaa! Otin sitten toisen, että sai kunnollisen lähdön ja palautuksen.
Metallikapula on edelleen inhottava, siihen saisi tulla tuota saalisviettiä, mutta tuskinpa tulee. Hakee kuitenkin kapulan ja palauttaa ihan hyvin, ote vaan on tosi löysä ja tulee ravilla takas varmaan, koska ei halua kapulan hölskyvän suussa.. Mutta ehkä se tästä, ei tämä nyt ainakaan ihan toivottomalta näytä.
Kaukkarit on nyt aikas hyvät, tein tuolla hallissa noin 3 metrin etäisyydellä ja hyvin teki, ainut että pieni yllättävä ongelma ilmeni: Jeriko peruuttaa seisomasta istumaan vähän yli! :D Liikaa pakittamista siis harjoiteltu, mutta tuo ongelma on varmasti helposti korjattavissa, ainakin huomaa että takapään hallinta on kehittynyt huimasti. :)

Tänään tein taas esineruudun lähimetsään. Meni aivan sikahyvin! Teenkö mä muka liian helppoja harjoituksia vai miksi tää menee näin upeesti? Nyt esineinä oli kokoon menevä musta pikku sateenvarjo ja otsalamppu, kumpikin aivan uusia esineitä. Tein 50x50 ruudin ja tallasin sitä jonkin verran, en toki yksikseni kovin tarkkaan.Vein esineet samalla kertaa ja jätin Jerikon istumaan, ekana sateenvarjo noin 35 metriin, kiersin takaa ja jätin otsalampun noin 15 metriin. Näköyhteys Jerikoon katosi maaston epätasaisuuden vuoksi ennen sateenvarjon jättöä, eli kumpaakaan Jeriko ei nähnyt. Molemmat kuitenkin löytyi alle kymmenessä sekunnissa. Sateenvarjolla työskentelyä en oikein nähnyt, pinkoi vaan perälle päin nenä kuitenkin selvästi auki, himmasi ja katosi näkyvistä ja sitten tulikin jo takaisin sateenvarjon kanssa. Sateenvarjo lipesi suusta kesken matkan, mutta nappasi heti uudestaan ja toi innolla luokse. Siis aivan mieletön motivaatio esineille! :) Sitten otsalampulle lähetys, lähetyksestä täysin suora linja, nenä auki ja bongasi otsalampun hajun, tarkensi muutaman sekunnin ja sitten löysi. Puolitoista sekunttia ihmetteli, että mistäköhän tästä ottaisi kiinni, sitten nappasi vaan suuhunsa ja toi hienosti mulle.

Siis toi Jerikon esinemotivaatio on kyllä jotain tosi upeeta, se on nykyään aivan liekeissä esineruudusta ja tekee tosi hyvin töitä. Pitäisi vaan malttaa joskus jättää esine aivan etureunaan, testaamaan että onko nenä oikeasti auki. Tai niin, itse asiassa kerran teinkin niin ja huomasi jo lähetyksessä, että Jerikolla on jo haju esineestä. :D Mutta siis pitää muistaa näitä silti tehdä, kun kuulee juttuja että kokeessa esine onkin ollut aivan edessä. En kyllä tiedä kuinka edessä ne voi/saa olla..?

Nyt Jeriko hakee jo tosi hyvin seisomaan takajaloillaan pienen kirjakasan päälle. Oli tossa vähän ongelmaa, kun aloin kirjoja lisätä ja ne olikin niin liukkaita että meinasi aina liusua alta pois, mutta sitten tajusin, että mulla on avaamaton Pharmaca Fennica -paketti  (16 cm korkea) joka sopii mainosti tähän tarkoitukseen! :D
Nyt olen siis Jerikoa siihen pyytänyt seisomaan ja ajattelin, että tässä korkeudessa pysytään jonkin aikaa, että koordinaatio ja lihashallinta saa kehittyä. Päätin sitten alkaa opettamaan Jerikoa kiertämään kirjakasaa etutassuillaan. :) Oivaa hallintatreeniä ja hauska temppu sekin. Jotain ajanvietettä ennen kuin viitsin kasaa korottaa. Tänään siis aloitin sen sheippaamisen ja Jeriko menee kolme-neljä askelta ympäri. Pikku hiljaa sitä sitten kasvatetaan, laitan varmaan videota kun alkaa näyttämään hyvältä. ;)

Esineruutuilua

Olen unohtanut mainita, että olen uskaltanut nyt muutamana päivänä Jerikon kanssa kävelylle lähimetsään ja olen tehnyt joka kerta esineruudun, kolme harjoitusta siis jos en väärin muista. Esinemotivaatio on korkealla ja Jeriko on aivan innoissaan, Jeriko työskentelee mielestäni tosi hyvin. Tänään vein kolme esinettä ruutuun samalla kerralla ja pistin Jerikon hakemaan ne siinä järjestyksessä kuin olin vienyt. Ensimmäinen oikealla takanurkassa (ruutu siis jotakuinka 50x50, vasemmasta laidasta varmaan vähän lyhyempi maaston vuoksi), Matin vanha lippis joka on Jerikon mieleinen rieputuslelu. Pitkään joutui kyllä hakemaan, mutta upposi pitkälle (välillä vähän liiankin pitkälle) ja etsi tarmokkaasti. Lähetin kerran uudestaan, mutta sitten näki kun tuuli toi hajun ohi juostessa, Jeriko pysähtyi heti ja tarkensi nopeasti. Puhti ei kyllä kesken loppunut!
Toinen oli noin 15 metrissä pieni (ehkä 3cmx3cm) "pehmolahjapaketti", sen Jeriko löysi aivan heti. Kolmas itsekudottu hanska. Tämä oli aika vaikea, maasto vasemmassa reunassa tosiaan hyvin epätasaista ja Jeriko meinasi lähteä liikaa oikealle eikä edes uponnut riittävän syvälle kivien taakse. Pari uutta lähetystä ja kun vaihdoin lähetyslinjaa Jeriko lähti syvemmälle ja sitten taas näki kun sai sivutuulesta hyvin hajun hanskasta ja nopeasti taas tarkensi. Ehkä ihan hyväkin harjoitus siinä mielessä, että uskon rajoja vähän koeteltiin mutta silti se löytyi sieltä. :)