Jyväskylän reissu

Olettaen nyt, että hiihtoleiri ja -kisat ei peruunnu, niin meillä on jäämässä nyt hiihtojen vuoksi parit Tampereen/Lempäälän kisat väliin, joten päätin lähteä Jyväskylään kisaamaan molempien koirien kanssa. Lauantaina ajettiin yhdessä Nassun ja Milon kanssa kisoihin.

Kaikki radat Allan Mattssonin käsialaa. ka rata oli hyppäri, jolla ei kummempia tapahtunut, pari mutkaa olis voinut ottaa suoremmin, mutta nolla joka tapauksessa. :) Tosin, SM-nolliin ei ole enää hypäreille sijaa ja sijoituttiin tällä 5., ekalle meni serti, joten siinä mielessä "turha nolla".. Aika -5,5, etenemä muistaakseni jotain reilu 4,30 m/s..

Seuraavana sitten agirata. Typerä hätäily keppejä edeltävällä hypyllä ja ehkä sitten ihan turhaa yritinkään keppien toiselle puolelle, tästä turha ja typerä keppivirhe. Kontaktit oli myös tällä radalla aivan tolkuttoman hitaat..

Viimeisenä vielä toinen agirata. Hitsi kun olis ollut nollannälkä, mutta ei. Ihan loppumetreille asti tehtiin puhdasta rataa, mutta sitten käsi heilahtaa okserin kohdalla ja rima tippuu. Eikä yhtään lohduttanut, että ilman tätä virhettä Jeriko olis saanut sertin. Toki niin monen muunkin kohdalla varmasti, mutta kun Jeriko ei ole nopeimmasta päästä, niin kyllä se kirpasee että siihen olisi ollut nyt mahdollisuus...

Matti tuli sitten Ukon kanssa kotoa perästä Jyväskylään. Ensin oli tarkoitus mennä jääkiekkopeliin, mutta jättikin sen väliin. Mentiin yöksi Hotella Albaan jota nyt täytyykin kehua. Jos on koiran/koirien kanssa liikenteessä ja etsii majoitusta Jyväskylän seudulta, niin tää oli tosi hyvä. Hienolla paikalla (kesällä varmasti upeet maisemat) ja suoraan hotellin edestä lähtee kävelytie joka kiertää rantaa. Loistavaa! :) Pojat rauhoittui hotelliin tosi hyvin, vaikka viereisessä huoneessa koira välillä haukkuikin. Eikä ihmekään. Tänään aamulla kuulin, kun emäntä teki lähtöä huoneesta ja lähtötilanne meni suurin piirtein näin: "Odota täällä, äiti lähtee nyt kaupassa vaan käymään. Äiti tulee ihan pian takaisin, ei mitään hätää.." Ja siis tätä jatkui sellaisella huolestuneella lällytysäänellä hetken aikaa ja sitten ovi kävi ja välittömästi alkoi koira huutamaan kurkku suorana. Teki mieli käydä käytävässä vähän jututtamassa omistajaa, että "ihanko todella luulet tolla helpottavasi koiran yksinoloa", mutta jätin väliin. Luulen, ettei hän olisi ymmärtänyt ja ehkä jopa vähän kuului sellaiseen kastiin joka tavallaan toivookin koiransa ikävöivän, kun itse on pois. Onhan hän sentään koiransa "äiti"... ;)

No mutta sitten Ukon ratoihin, jotka Anne Viitasen ratoja. Suunnitelma oli siis ottaa Ukko mahdollisimman suoraan autosta radalle. Näin se suurin piirtein toteutuikin, tosin riman nostoissa kesti yllättävän kauan ja jouduin kuitenkin lähdössä vähän odottamaan. Ukko oli kuitenkin hyvässä vireessä. :) Täytyy sanoa, että heti vähän kauhulla katsoin, kun ekalla radalla oli pussi eikä mikä tahansa pussi, vaan mustalla kankaalla! Siitä on aikaa kun Ukko on viimeksi mennyt pussia eikä kyllä koskaan mustakankaista (tai mitään muutakaan tummakankaista). Kurkkasin itse sisään ja kyllähän se siltä näytti, että seinään päättyy. Päätin jo etukäteen, että jos/kun Ukko sitä ei mene, niin autan sitten, koska en millään voisi syyttää koiraa siitä ettei tollaseen juokse vaan suinpäin. Ukko kielsi, kokeilin pari kertaa uudelleen ja sitten menin nostamaan pussin suuta ja autoin Ukon sillä läpi ja pois radalta hurjasti kehuen. :)

Pitelin sitten koko ajan peukkuja, että pussi vietäis ratojen välissä pois, mutta ei viety. Löysin sitten kentän laidalta nurkasta toisen pussin, kysyin luvan harkata sillä. Siinä kyllä sitten olikin ihan tavallinen punainen kangas, mielestäni vielä paremmassa kunnossa kuin radalla olevassa pussissa ja sellaista ryhdikkäämpää/kovempaa kangasta kuin mustassa pussissa, en tajua miksi radalla mustaa käytettiin ylipäätään.. Eihän mustia putkiakaan enää suositella, sama varmaan pätee pusseihinkin...
No, tällä punakankaisella pussilla homma sujui aivan vallattoman helposti, ei mitään ongelmaa.

Sitten vaan uudelleen radalle. Nollaa tehtiin loppusuoralle asti, jossa tokavikana esteenä musta pussi. Ukko otti suoralla vähän vauhtia ja ehti just sen verran edelle, etten ehtinyt pussia erikseen näyttämään. Musta tuntuu, että Ukko ei vaan kerta kaikkiaan hahmottanut pussia ja juoksi sen vuoksi ohi. Toisella yrittämällä meni hienosti pussista läpi. :) Mun hehkutukset taisi sitten vähän jo hämätä Ukkoa, kun pussin jälkeen jäi niin mua katsomaan, että meinas jäädä vika hyppy tekemättä. :D

Viimeisenä hyppis. Olin jo luopunut toivosta, että pussi otettaisiin pois, selvästikin päivän teema ja siellähän se komeili hyppikselläkin. ;) Nyt kuitenkin jo toisena esteenä ja pääsin tosi hyvin sen näyttämään Ukolle ja se menikin ongelmitta. Hienoa kivaa rataa tehtiin, kunnes sitten muuria edeltävän hypyn Ukko otti jotenkin pidemmäksi kuin olin kuvitellut ja Ukolle tuli vähämmän askeleita väliin. Jäin muurilla siis Ukosta jälkeen enkä sen takana olevalle esteelle ehtinyt tekemään niistopersjättöä, vaan Ukon hyppy venyi pitkäksi ympäri kauimman siivekkeen. Siinä sitten vähän jäädyin/pelastelin/varmistelin ja se tärkeä persjättö ennen punaista putkea jäi tekemättä. Niinpä jouduin takaaleikkaamaan valkoisella putkella mikä ei missään nimessä olltu tarkoitus ja Ukko luonnollisesti kääntyi väärään suuntaan putkelta. Ylimääräisistä kiemuroista huolimatta nollana maaliin ja sitten vaan jännitettiin riittikö aika kiemuroiden kanssa LUVAan. 2. sija sieltä napsahti ja LUVA, joten 2-luokan hyppyradoilla meitä ei enää sitten nähdä. ;)

Eli ihan kivat kisat oli. Ja kun Nassu ja Milokin heti nappas ekoista 3-luokan kisoistaan nollan, niin kyllä kannatti lähteä yhteisreissuun! :) Onnea vielä Nassu ja Milo, suukot Jerikolta ja Ukolta. ;)

Pieni höpsö paimen.. :)

Vitsi mikä fiilis tänään agilitytreenien jälkeen ja syynä tähän on Ukko. :) Ville veti tänään treenejä ja en tiedä johtuiko siitä, että otin Ukon suoraan autosta radalle vai siitä, etten itse palkannut Ukkoa vaan annoin palkan Villelle, mutta Ukolla oli aivan erilainen meno ja meininki kuin koskaan ennen!

Joskus aiemmin käväisi mielessä, että kun Ukko niin kyylää mua ja mun ohjausta agilityssä, niin onko siinä osa sitäkin, että jää ikään kuin silmään kiinni, vähän niin kuin lampailla, ja hidastuu sen vuoksi.. Ja jollei nyt varsinaisesti jää silmään kiinni, niin tämän minun kyyläämisen halusin joka tapauksessa rikkoa (olen halunnut kyllä jo aiemminkin, mutta en ole saanut ketään oikein palkkaamaan ja sitten se on jo unohtunutkin) ja annoin Villelle vapaat kädet palkata parhaaksi katsomissaan paikoissa. En myöskään antanut Ukon ollenkaan leikkiä pallolla ennen radalle menoa ja hitsiläinen niinhän siinä kävi, että Ukko nostatti vauhtia oikein kunnolla ja fokus oli esteissä eikä mussa. Kaikki ei mennyt niin kuin käsikirjoituksessa, mutta pääasia olikin, että fiilis oli nyt huomattavasti parempi! Eikä Ville Ukkoa edes palkannut joka välissä ja virheistä jätti kyllä palkkaamatta, ja silti (!) Ukko jaksoi painaa ja ehkä jopa paransi!? :D

Huomenna vielä wuffilla pienet treenit (vai pitäiskö jättää vaan väliin ettei tää upee fiilis mene rikki..?) ja sitten sunnuntaina kisat Jyväskylässä. Todella hyvä fiilis lähteä kisaamaan Ukon kanssa nyt. Suunnitelma siis on, etten leikitä Ukkoa ennen rataa juuri ollenkaan, vien vaan pallon maaliin ja sitten suoraan lähtöön. Itse asiassa tähän suunnitelmaan sopii aivan erinomaisesti se, että ollaan ensimmäisinä lähtövuorossa! :)))) Virheitä voi tulla ja melkein varmastikin tulee jos fiilis on sellainen kuin tänään, mutta se ei haittaa! Upeaa jos meidän ongelmat olis näin pienestä kiinni.. Mun pieni höpsö paimen.. :D

Videopotpuri

Kamera on ollut nyt hieman tavallista ahkerammin mukana treeneissä, joten tässä meidän treenejä videon muodossa. :)

Sunnuntaina oli jo ladut taas sulaneet piloille, joten hiihtovuorolle ei päästy. Sen sijaan olin Pälkäneellä käymässä isän luona ja pojat pääsi vetämään stigalla pikkuveljeä, pikkusiskoa ja pikkusiskon kaveria vuorotellen. Tytöt kiljui niin kuin hyvipuistossa olisi olleet, hauskaa oli eikä olis malttanut melkein lopettaakaan. :) Pojat sai siinä lyhyissä n. 200 metrin pätkissä ehkä yhteensä 1,5-2 km vetotreenit, ihan hyvin. :) Meinas kyllä jäädä vedot väliin, kun juuri sitä ennen Ukko häippäs pihasta isän koiran kanssa eikä tullut takas kun huutelin. Kävelin Jerikon kanssa pitkälle pellolle huutelemaan ja etsiskelemään, mutta ei vaan kuulunut takaisin. Lopulta sitten ensin isän koira tuli pihaan ja pari minuuttia myöhemmin Ukko auton kyydissä. Olivat mokomat ylittäneet Lahdentien (!!!) ja ihana porokoiraihminen oli Ukon saanut napattua kyytiin. Hitsi siinä olis voinut käydä pahasti! :( Ei voi kyllä yhtään luottaa Ukkoon tollasessa, kun isän koiran kanssa tolleen lähtee litomaan.
Anyway, tässä pieni videopätkä vedosta. :)

Tänään käytiin Veeran ja Nemon kanssa tottistelemassa/tokoilemassa ja sen jälkeen lenkillä. Teivon parkkialue oli kyllä todella jäässä ja itse joutui kävelemään tosi tönkösti, kun koko ajan pelkäsi kaatuvansa. :D Tässä kuitenkin koostetta poikien treeneistä. Jerikolle tehtiin myös yksi noudon palautus, mutta suti tassut niin paljon, että siihen jätettiin.

Ollaan käyty myös paimentamassa ja kuten sanoin, Ukossa näkyy iso kehitys. :) Kaaret on nyt auennut hyvin ja Ukko tekee hienosti töitä muutenkin, kun olen jättäytynyt itse kauemmaksi. Edelleen hiotaan kaaria ja stoppeja, seisomaan pysähtymistä myös hivutetaan harjoituksiin mukaan, mutta hyvältä näyttää. Ukko jää välillä edelleen silmäänsä jumiin, mutta uskon, että se vähenee kokemuksen myötä. Yhteistyö Ukon kanssa on kuitenkin parantunut huimasti. :)

Jerikon kanssa tuntuu taas, että yhteistyö jotenkin rakoilee ja Jeriko on jostain syystä kovin epävarma ja sen vuoksi sitten häntäkin nousee. Jatketaan kuitenkin harjoituksia ja eiköhän Jerikonkin kanssa saada taas palikat kohdalleen. :) Nyt on ehkä tällainen uudenlainen äänellä ohjaaminen hämmentänyt Jerikoa.. Sinänsä Jerikon työskentely on ihan kivaa ja toimivaa, mutta tunnen koirani ja näen sen epävarmuuden ja toivon paimennukseen meille sellaista saumatonta luottamusta ja rauhallisuutta, ettei tarvi hätäillä sen vuoksi, että on epävarma siitä tekeekö oikein.

Rankkaa reeniä

Voi pojat, nyt on menty ja harrastettu. :D Tiistaina oli vihdoin ladut ajettu ja päästiin Peltolammille koiravuorolle treenaamaan. Saija otti nyt Jerikon veturikseen ja mulle tuli Ukko. Pojat oli ihan sekopäisinä lähdössä, varsinkin Ukko joka äkkiä päässi lähteä kesken suksien laiton ja meinas nykästä mun ristiselän katki. :D Mentiin ensin kaksi kierrosta putkeen, sitten pienet palauttelukävelyt väliin ja lopuksi vielä kolmas kierros. Ukko veti hyvin ja innokkaasti vaikka olikin äkkiseltään aika rankka treeni. Latu ei ollut ihan parhaimmassa kunnossa, paljon jalanjälkiä ja muhkuraa, ja parissa kohtaa oli vettä valunut ladulle ja jäätynyt ihanaksi jäätiköksi. Kaaduin muistaakseni kolme kertaa... :D

Keskiviikkona Ylökkin treeneissä Ville veti treenit. Kivaa radanpätkää tehtiin ja kokeilin ihan uudenlaista ohjausta, olisko se nyt sitten pakkovalssi-sylkkäri valssi vai pelkkä sylkkäri-valssi, kuitenkinkin niin, että juoksin itse siivekkeen ohi, siitä sylkkärillä hypylle ja samalla valssilla puolen vaihto. Ehdotin, että jos tälle ei ole vielä "virallista" nimeä, niin se vois olla vaikka villetys Ville Pirisjoen mukaan.. ;)

Torstaina wuffin vuorolla lähinnä pk-hyppyä harjoiteltiin. Pitkän tauon jälkeen olin ihan yllättynyt, että Jerikolle edelleen takajalat ojentui 75 cm korkuiseen hyppyyn asti. Pian voidaan alkaa hivuttamaan korkeutta taas ylöspäin. Ukolla mentiin 85 cm saakka, mutta en nostanut tän korkeemmaksi tällä kertaa. Wuffilta sitten suorana vetohiihtovuorolle, jossa otin pojat yhteisvetoon, kun Saija ei ollut paikalla. Sara onneksi auttoi lähdön kanssa, kun pojat oli niin kierroksilla ettei siitä olis mitään yksin tullut. :D Kiitos Sara! :) Latu oli nyt aivan karsee luistinrata, jäätynyt pinnastaan, pari sunnuntaina ollutta jäätikköä ehkä vähän laajentuneet ja ison mäen alta oli ajettu autolla yli ja pienet hiekkajäljet paistoi läpi. Pojat kiskoi hullun lailla ja hitsi kun niistä onkin jo todella hyvä apu isompaan mäkeen! Ei ne juoksemalla ylös pääse, kun mä olen taakkana perässä, mutta molemmat otti sellaisen etukumaran taakanvetoasennon ja väkisin kiskoi mut ylös ja heti, kun alkoi mäki helpottaa nostivat uudelleen vauhtia. :) Ekalla kierroksella kaaduin taas ekan jäätikön jälkeen mutkaan ja aattelin, etten toiselle kierrokselle lähdekään. Miko lähti kuitenkin meidän eteen ja vedätti poikia niin hyvin, että päätin lähteä toiselle kierrokselle, kaatuakseni taas hetkisen kuluttua. Mutta hienoa oli se, että kaatumisen jälkeen pojat veti niin vauhdilla ja hyvin, että saatiin kiinni meiltä kauaksi eteen kadonnutta Mikoa! Hyvä pojat. ;) Nyt ylitettiin jäätiköt niin varoen, että pysyin pystyssäkin. Mun kunto on vissiin kasvanut tai tekniikka sen verran parantunut, että en oo ihan kuoleman kielissä hiihtolenkin jälkeen. Ehkä mä en olekaan toivoton tapaus..? ;)

Tänään käytiin Markon yksärillä ProCaniksella. Kyllä oli taas huippuhyvä treeni, aivan poikki vaan oltiin kaikki kolme sen jälkeen! Mä sain juosta ja kannustaa minkä kerkesin, että sain innostettua varsinkin Ukkoa. Toisaalta myös Jeriko selvästi nostaa vauhtiaan, kun mä painan täysillä menemään ja huudan mennessäni. :D Marko sanoikin, että sitten vaan kisoissa sama meininki ja hirvee huuto, että en kai mä ole sen tyyppinen että mua nolottais pitää älömölöä.. ;)
Ukon kanssa yksi tärkeä havainto, joka tuli jo alueellisen valkun treeneissä, mutta nyt uudelleen, on se, että niistoihin Ukolle pitää laskea käsi alas eikä kurkotella riman yli eteen. Nimittäin "perinteisesti" niistämällä Ukko herkästi kieltää mun liikkeen vuoksi, mutta kun näyttääkin kättä alhaalla niin tuli tosi nättiä suoritusta. :)