Rankka viikonloppu

Olipas touhua taas viikonlopussa! :D Anita tuli koirineen meille perjantaina päivällä, itse asiassa samaan aikaan kun mä pääsin koulusta. Käytiin siinä yhdessä Siivikkalassa moikkaamassa Veeraa ja Nemoa ja sitten sen jälkeen Hopeatielle tekemään jälkeä Jerikolle ja esineruutua. Tallasin siis jäljen samalla, kun Anita teki ruutua, vajaa 500 metrin jälki tuli, kulmia tosi paljon, ehkä 6-8..? Kepit meinas ihan unohtua eikä saksia ollut matkassa, onneksi Anitalta löytyi 3 vanhaa valmiiksi leikattua keppiä ja loput kolme otin ihan luonnon tikuista. ;)

Esineruutu oli jotakuinkin täys syvä, mutta leveydeltään ehkä 30 metriä. Esineitä viljeltiin nyt oikein olan takaa, 9 niitä taisi olla yhteensä. Mukaan ängin vielä muovisen lasten leikkiveitsin, halusin testata nousisko se. Jeriko teki ensimmäisenä ja lähetin sen tarkoituksella veitsen kohdalta ja Jeriko juoksi suoraan yli ja nosti esineen kauempaa. :D Kävin näyttämässä veitsin ja lähetin uudelleen, jolloin Jeriko kyllä selkeästi merkkas veitsen, mutta tuli siihen tulokseen että se ei ole mitä haetaan. Ja koska tollanen ei olekaan koeohjeen mukainen esine, niin annoin olla enkä jäänyt hinkuttamaan. Pari esinettä nostatin Jerikolla vielä nopeaan tahtiin ja sitten riitti. En kyllä tälläkään esinemäärällä saanut Jerikoa huijattua löydetyn esineen tuonnissa, että bongaisi jonkun matkalta vaikka väistämättäkin tuli jonkun läheltä ohi. Ehkä se sitten vaan osaa tuoda löydetyn niin hyvin ettei ala vaihtamaan..?

Ukkokaan ei nostanut muoviveistä, mutta kolme muuta esinettä hyvällä tahdilla. Tosin Ukko lähti ensimmäisellä lähetyksellä työskentelemään ruudussa sivuttain, mistä en nyt ihan kauheesti tykännyt, kun haluaisin että heti uppoaa taakse ja kääntyy vasta kun esine tai raja tulee vastaan... Kaksi muuta lähetystä kyllä olikin parempia ja kyllä Ukko takarajalta esineen haki.

Sitten kun oli Anitankin koirat treenattu menin ajamaan Jerikon kanssa jäljen. Jana oli n. 20 metriä pitkä, jälki leikkasi janan viimeisen kolmanneksen kohdalla. Jeriko eteni janalla tosi hyvin ja määrätietoisesti ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Vauhtia sitten oli ensimmäisen 100 metrin aikana vähän turhan paljon ja kulmista mentiin yli ja sitten vasta tarkisteltiin, että missä se jälki meneekään. :D Jeriko kuitenkin itse ratkaisi tilanteet enkä olisi voinutkaan mitenkään auttaa, kun oli merkinnyt ainoastaan keppien paikat enkä esim. niitä kulmia. Jerikon käytöstä lukemalla tiesin kuitenkin pysähtyä, kun oltiin menty kulmasta yli ja odotin, että Jeriko itse hakee jäljen uudelleen. Alun jälkeen Jeriko sitten rauhoittuikin ja alkoi jäljestämään vanhaan malliin tarkemmin ja rauhallisemmin, osa lopun kulmista meni aivan tikku suoraan, pariss pienempää tarkistelua. Kepeistä Jeriko taisi itse ilmaista 3, loppuihin annoin jotain apua tai johonkin jouduin kyllä käskemään takaisinkin ilmaisemaan, kun oli mennyt yli. Mutta siis vuoden ensimmäiseksi jäljeksi ihan ok. :)

Lauantaiaamuna herätyskello soi 5.30 ja seitsemän aikaan lähdettiin kohti Jämsää ja erkkaria. Yö tuli nukuttua tosi huonosti, kun Ukko touhotti vaikka Anita koirineen olikin portin takana olohuoneessa. Koko ajan piti mennä siihen portin taakse ja joko vinkua hiljaa tai paukuttaa hännällään seinää. Hohhoijaa. Ärsytti kyllä ihan todella käskeä sitä koko ajan uudestaan pois sieltä portilta, jopa niin paljon että ärsytys tuli uniin ja näin unta, että Ukko oli ihan onneton paimentamaan, huonompi kuin Jeriko ja sanoinkin unessa sitten Marikalle, ettei tää koira ole mistään kotoisin kun ei osaa paimentaakaan. :D Matti lähtikin sitten lauantaina päivällä Parkanoon ja otti kissat ja Ukon mukaan, kun ei Ukkoa olisi voinut koko päiväksi yksin kotiinkaan jättää.

Lähes koko päivän satoikin sitten vettä ja mun varustus ei ollut ihan kohdillaan sitä ajatellen. Kengät kastui, mutta onneksi ei kuitenkaan ollut kylmä. Anitalta sain sitten kuivaa takkia lainaan, kun käyttöurosten luokan aikaan tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja oma soft shell kastui aivan läpimäräksi. Tuomarina oli siis australialainen Wayne Fleming, jonka makuun (ylläri ylläri) Jeriko ei sopinut sitten alkuunkaan. Arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs:

3 years old male. Would like to see more strenght, boning & substance. Correct ear placement. Dark eyes. Good scissor bite. Good front & rear angulation. Moves freely.

Tuomari taisi arvostaa kookkaampaa ja raskaampaa rakennetta kuin mitä Jerikolla on. Jerikon arvosana oli siis jälleen kerran H, ERIä tuomari jakoi kyllä muutenkin tosi niukasti.

Mikä sitten on "riittävän vahva"? Onko Jeriko sitten liian heiveröinen? Ei minun mielestäni ja ainakin meidän harrastuksia ajatellen on mielestäni parempi, ettei Jerikolla ole massaa yhtään enempää. Se on tietenkin makuasia.

Näyttelyn jälkeen oli vielä luento Jämsä hotellilla, jossa käsiteltiin selkäkuvia ja uusia Kennelliiton selkäkuvaus ohjeita. Bordercollieiden (ja australiankelpieiden) osalta käytiin läpi lähinnä välimuotoisia lanneristinikamia (LVT), joista kesäkuun alusta lähtien voi saada lausunnon myös kennelliitosta. Nikamapoikkeavuuksia ylipäätään tavataan bordercollieilla todella vähän ja silloin kun niitä on, ne on lähinnä tätä välimuotoista nikamaa. Tämä näkyy periaatteessa tavallisista lonkkakuvistakin osaavalle silmälle, mutta välttämättä ainakaan tähän mennessä kaikki eläinlääkärit eivät ole osanneet sitä sillä silmällä katsoa eikä siis ole varsinaista tilastoa kuinka paljon rodussa tätä esiintyisi.

Luentoa varten luennoitsija Anu Lappalainen (ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, radiologiaan erikoistunut, Kennelliiton JTT:n luusto- ja selkätyöryhmän jäsen (vai oliko peräti pj?)) oli hakenut kuvia kuvaamistaan bordercolleista ja äkkiseltään löytänyt n. 20 kuvaa, joista yhdessä oli välimuotoinen nikama. Muutosta lanne- ja ristinikamoissa voi olla eri tasoisia ja tietenkin vakavammat muutokset aiheuttavat useammin oireita kuin lievät muutokset. Kuitenkin voi olla myös pahoja muutoksia eikä mitään oireita.

Muutoksia pidetään perinnöllisinä, mutta niiden varsinaista periytymistapaa ei tiedetä. Esim. LVT:n lievimmästä muutoksesta (sacrumin keskiharjanteen katkos) kysyttiin, että voiko olettaa, että jos kaksi tällaista yhdistää, että tulisi sitten vakavampia muutoksia, ja vastaus oli että niin oletetaan, mutta siitä ei ole tutkimusta. Suositus kuitenkin oli, että tällaisen muutoksen omaava koira yhdistettäisiin vain terveeseen kumppaniin. Hännän muutokset taas ovat kuulemma aivan erillinen asia, eivätkä liity selkärangan nikamamuutoksiin.

Kukaan tuskin enää muistaa päivitystäni, kun Jeriko oli luustokuvattu. Jo tuolloin Ventelä totesi Jerikolla "lumbalisaation". Jerikolla on tulevan lausuntojärjestelmän mukaan LTV2-tasoinen muutos (LTV0=terve, LTV1=ristiluun harjanteen lovi, LTV2=symmetrinen välimuotoinen nikama, LVT3=epäsymmetrinen välimuotoinen nikama ja LTV4=epäsymmetrinen välimuotoinen nikama, lannenikamia kuusi tai kahdeksan). Jerikon ristiluusta (normaalisti kolme ristinikamaa luutunut yhteen muodostaen ristiluun), ensimmäinen nikama (S1) on jäänyt luutumatta ristiluuhun ja muodostaa ikään kuin ylimääräisen lannenikaman. Nikamassa ei kuitenkaan ole lannenikamalle tyypillisiä poikkihaarakkeita ja sinänsä nikama on täysin symmetrinen eikä vaikuta lanneselän toimintaa. Muutos on siis lievimmästä päästä, sillä luokituksen eri alaluokkiin mahtuu myös eri tasoisia muutoksia.

Moni ehkä myös tietää, että Jeriko on rotuyhdistyksen jalostusuroslistalla. Millään heppoisilla perusteilla en Jerikoa sinne laittanut, vaan edeltävästi käytiin pitkät keskustelut läpi Anun sekä jalostustoimikunnan edustajan kanssa (joista ilmeisesti ajatus luentoon lähtikin), että miten tuohon pitäisi suhtautua. Itse ajattelin jo lähtökohtaisesti, että jos Jerikoa jalostukseen käytettäisiin, niin nartulla ei saisi olla samanlaista muutosta eikä ainakaan lähisuvussa sellaista tiedossa ja sillä linjalla oli myös alan asiantuntija. Lisäksi Anu sanoi, että koska virallisia selkälausuntoja ei ole tähän mennessä annettu bc:lle, ei voida tietää kuinka yleisiä kyseiset muutokset ovat eikä sen perusteella pitäisi vielä alkaa sulkemaan sokkona koiria pois jalostuksesta. Toki siis järkeä pitää käyttää ja olla yhdistämättä kahta yksilöä joilla muutoksia selässään on. Kuitenkin Jerikolla on mielestäni sen verran muuten hyviä ominaisuuksia ja jalostuspotentiaalia, että siellä se nyt on listalla.

Lisään vielä, että kellään Jerikon sukulaisilla sukulinjaa ylöspäin mennessä ei ole tiedossa tällaista muutosta, ei myöskään Jerikon sisaruksilla tai puolisisaruksilla. Saksanpaimenkoirilla kyseistä vikaa on tutkittu enemmän ja niillä peritymisasteeksi on arvioitu n. 30%. Geenien lisäksi näihin muutoksiin vaikuttaa siis myös moni muu asia ja on täysin mahdollista, että Jerikon selän muutos on myös täysin sattumaa. Toisaalta Jerikon soopelin värinkään alkuperästä ei ole tietoa, mutta siellä se on sukulinjoissa peittyvästi periytynyt, ei voi siis varmaksi sanoa sitäkään etteikö tämän nikaman kanssa olisi sama tilanne. Välimuotoisista nikamista on ollut Anu Lappalaisen kirjoittamia artikkeleita nyt vuonna 2013 kahdessa eri lehdessä.

Luennolla sivuttiin vielä muita rotuja, joilla selkämuutoksia on enemmän ja näytettiin aika järkyttävä esimerkki. Kaksi selkärangan kuvaa, toisessa jokainen nikama epämuodostunut ja selkärangan nikamien linja aivan notko, mutta tätä kompensoimaan oli selkänikamien okahaarakkeet kasvaneet niin pitkiksi, että ulkoisesti selkä näytti suoralta. Toisessa kuvassa terve selkäranka, jossa yksi kiilanikama. Sitten kuvat kahdesta bostoninterrieri uroksesta: toinen vankkarakenteisempi, lyhytkuonoisempi, -kaulaisempi ja -runkoisempi, toinen pidempi vähän joka suhteessa kuonoa myöten, sekä hintelämpi. Arvaatte varmaan kumpi kuva oli kumman? Yllättääkö sitten se, että tämä ensimmäisenä mainittu uros oli monen maan muotovalio ja sillä oli runsaasti jälkeläisiä, ja toinen oli saanut näyttelystä EH:n eikä sillä ollut jälkeläisiä? Juu-u... Ehkä kasvattajien (ja myös näyttelyruomareiden) pitäisi tosiaan hieman miettiä näitä asioita...

Päivitys on jo megapitkä, mutta sen verran vielä palaan arkielämään, että tänään käytiin tottistelemassa/tokoilemassa Tuijan ja Anitan kanssa, tai oikeastaan Anita oli vaan ottamassa kuvia ja aivan törkeen hyviä kuvia tulikin! Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan lisää kuvia. :)

Kukkuu, sanoo Jeriko pk-esteen harjalta. :D

Jerikolle tein siis pk-treeniä: tasamaanoudon, harjoitusesteellä hyppynoudon (joka meni ihan ok, vähän koski kyllä esteeseen) sekä A:n. Lisäksi seuraamista, jäävät, luoksetulo ja eteenmeno. Luoksetulo olisi saanut olla nopeampi, mutta ihan jees siihen nähden, että nää on vuoden ensimmäisiä tottistreenejä. :) Taukoja Jeriko piti pari, kjoska oli kyllä niin kuuma, että ihan meinas puhti loppua. Lopuksi Jeriko teki vielä merkkitreeniä: kentällä oli ruutu ja sitten kolme merkkiä joiden taakse laitoin kosketusalustat ja käskyttelin milloin millekin merkille ja sitten pari kertaa ruutuunkin. Tosi hienosti Jeriko teki merkit mun rintamasuunnan mukaan ja ruutuunkin meni hienosti myös merkiltä, joka oli vinolla linjalla. Tosi kiva treeni! :)

Kling kling, sanoi valiokellot

Kuten otsikko antaa ilmi, tänään saatiin EVL:stä ensimmäinen ykköstulos Jerikon kanssa. :) Käytiin siis Tuusulassa kokeessa, jossa tuomarina oli Hannele Pörsti. Mulle uusi tuttavuus, mutta ihan jees tuomari, ei erityisen tiukkapipo, mutta ei aivan lepsukaan. Mutta ei se meidän ykkönen mikään ihan kirkas kuitenkaan ollut, mutta ykkönen on kuitenkin ykkönen. ;) Kaikki liikkeet tehtiin putkeen, mikä oli kyllä vähän ikävä juttu varsinkin, kun oli taas näin kuuma päivä äkkiseltään... Vanha kaveri Sanna ajoi Vantaalta seuraksi ja kuvaamaan. :)

Paikalla istuminen 10: JES! Mua niin jännitti tämä! Oltiin treenattu aika paljon tätä, kavereiden koirien kanssa ja sitten lenkeillä ennen kuin päästin vapaaksi. Viimeksi Ronjan kanssa, kun otettiin, Jeriko oli hieman epävarman näköinen edelleen vaikka pysyikin hyvin istumassa. Mutta ilmeisesti harjoitus ja runsas palkkaus teki tehtävänsä, koska nyt kehään palatessa Jeriko istui terhakkana ja hangon keksi -virhe naamallaan otti mut vastaan. Tiesi selvästi, että oli nyt tehnyt oikein ja oli ansaitusti ylpeä itsestään. :)

Paikkamakuu 10: peruskauraa.

Metallinouto 10: peruskauraa.

Kaukkarit 8: kiva kun kaukkarit oli näin alkuun, sarja s-i-m-i-s-m. Ensimmäisen nousun kohdalla Jeriko oli jotenkin pihalla ja siihen tuplakäsky, muuta kaikki vaihdot todella hienolla tekniikalla.

Tunnari 10: Aivan nappisuoritus! Oma oli toinen kapula, jota Jeriko haisteli ja toi heti varmana mulle, vaikka samalla kaksi tyttöä juoksi mun takaa hirveetä vauhtia sihteerin teltalle. Mutta hitsi mä annan ihan huomaamattani vasemmalla kädellä "apua", kun sormet käy samalla kun annan käskyä enkä ole tollasesta ollut yhtään tietoinen! :D Jotenkin mua alkoi tossa selin seistessäni jännittämään ihan hirveesti.

Seuraaminen 8: Jeriko jäi vähän seuraamisessa eikä tuntunut ihan parhaalta itseltään. Toisessa juoksuunlähdössä astuin vielä Jerikon tassulle, minkä vuoksi vähän erkani. Ja ääntelyä oli taas vähän. :(

Ruutu 6: Merkillä ihme sähellystä. Virittelyssä Jeriko ensin merkkasi vain ruudun törpöt, mutta kun vielä sanoin "ensin merkki", niin merkkasi senkin. Lähdössä kuitenkin selkeästi fokus ruutuun ja ruutuun Jeriko meinas lähteä suoraan ruutuun, pysäytyksellä jäi merkin rajojen ulkopuolelle, korjauksesta lähti haahuilemaan ja haistelemaan maata, rauhoitteli mua kait.

Ohjattu nouto 5: tässä unohdin sanoa vielä "ohjattu" -virittelysanan lisäksi "ensin merkki", enpä kyllä tiedä olisiko auttanutkaan. :D Meinas taas mennä suoraan merkin ohi ja vielä sen verran kaukaa ettei osunut 2 metrin säteelle pysäytyksessä, korjauskaan ei mennyt ihan putkeen. :D Ja sitten vielä meinas hakea keskimmäisen, mutta toi kuin toikin lopulta oikean. Aika paljon sai korjailla, mutta aika paljon korjailua kyllä kestikin. ;)

Zeta 7: maahan-istu seiso. Seisomisen meni istumaan.

Luoksetulo 9: Vauhdikkaampi olis saanut kai olla.

Lopputulos siis 262 pistettä eli 1-tulos ja sijoitus 2/7. Paljon jäi parannettavaa, mutta ykkönen on ykkönen ja nyt vaan tehdään niin paljon merkkitreeniä kaikissa mahdollisissa malleissa, että alkais unohtua toi sikailu merkillä. :D Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen Jerikoon. :))

Kisoja

On taas ollut pitkiä ja koiratäyteisiä päiviä. :) Eilen olin Tavesin jälkikokeessa talkoilemassa. Kyllä meille Jerikon kanssa itse asiassa paikkaakin kokeessa tarjottiin, mutta vaikka houkutus oli suuri, niin tämä koe tuli aivan liian aikaisin monestakin syystä: 1. hyppy ei ole vielä valmis 2. vielä yhtään jälkeä ei olla tänä vuonna ajettu 3. yhtään tottista ei olla vielä tehty :D
Mutta siis kävin tallaamassa ennalta merkatun 1-luokan jäljen ja kieltämättä sitä tallatessa tuli mieleen, että olis ollut just Jerikolle sopiva jälki, sopivan haastava. :) Tottiksista otin kentällä vielä kuvia ja kokeen jälkeen tein Jerikolle mini-mini -tottiksen. Ensin tasamaanouto 650 gramman kapulalla ja Jeriko oli aivan liekeissä siitä, tosi vauhdikas nouto. :) Sitten tehtiin pk-estettä, joka kyllä alkuun kun vaan meinasin suoraan tehdä esteen kapulalla meni siihen, että Jeriko ampas esteen ohi kapulalle eikä edes tajunnut koko "yli"-sanan merkitystä. :D Sitten kun näytin esteen niin lamppu taas syttyi ja Jeriko teki upean noudon esteen yli, ei vähäisentäkään epäröintiä! Hieman olis himottanut kokeilla hyppyäkin, kun Jeriko oli niin hyvässä vireessä, että uskon että olisi onnistunut, mutta päätin jättää varmasti hyvään fiilikseen.

Käytiin sitten vielä kisaesineruudussa vetämässä treeni. Jerikolle kolme esinettä ja ei se kyllä helppoa ollut Jerikollekaan jos ei kokeessa olleille koirillekaan. Ei meinanut helposti löytyä, mutta hyvin Jeriko teki töitä ja lopulta nousi kaksi esinettä ja kolmas (kuminen katukiekko) niin, että Jukka (joka oli myös treenaamassa) kävi esineen luona näyttämässä mulle missä se on ja tämä riitti Jerikolle vinkiksi ja katukiekkokin nousi alta aikayksikön. Itse asiassa ihan hyvä, että tuli sellainen mielikuva/motivaatiotreeni viimeiseksi ja jäi näin hyvään fiilikseen. :)

Myös Ukolla oli hieman vaikeuksia kovassa tuulessa paikallistaa esineitä, mutta lopulta nousi kaatuneen puun juurakosta esine ja siitä bileet pystyyn! Yhteen esineeseen jätettiin ja sitten Jukka leikitti Ukkoa ja Ukko saikin kehuja taistelutahdostaan ja siitä, kuinka ei yhtään häiriinny vieraan mustiin pukeutuneen miehen antamasta paineesta, ei päälle kumartumisesta tai läpsyistä kylkiin. Ukon taistelutahto on kyllä upee! :)

Tänään käytiin Ukon kanssa NPKH:n majalla epiksissä. Tuija oli seurana ja kuvaamassa, kiitos siitä Tuijalle! :) Ja tosi kivastihan se meni, vaikka vasta jälkikäteen tajusin, että luokassa oli annettu ensimmäisenä (kolme koiraa välissä) mennä juoksuisen nartun, mutta Ukko ei kyllä yhtään ollut moksiskaan. :D Hassua vaan kun virallisissa kisoissa uroksia varjellaan juoksunartuilta henkeen ja vereen, ja sitten epiksissä juoksuinen narttu (juoksupöksyissään toki) sai lähteä ensimmäisenä. :D

No, ei se tosiaan Ukkoa häirinnyt ja hienosti meni. Rata oli vauhdikas ja etukäteen vähän hirvittelin, että kuinka ehdin ohjaamaan kun pienemempienkin koirien ohjaajilla tuntui tulevan kiire, ja niinpä ohjasin aika rohkeasti Ukkoa ja jätin sille nyt vähän omaakin vastuuta esteiden suorittamisesta. Mutta se kannatti, tehtiin puhdas rata ja vielä nopeimmalla ajalla! :) Ukko on hieno! :)
Tuija joutui sekä Ukon palkan että kameran kanssa säätämään ja niinpä videoa alkaa pari hyppyä jäljessä, mutta valtaosahan siitä näkyy ihan hyvin. :)

Bloggerin ja youtuben tilien synkronointi ei edelleenkään meinaa toimia, kun videoita ei saa suoraan haettua tänne. :( Tässä kuitenkin linkki videoon.

Lihakset juntturassa

Lauantaiaamuna oli tavesin puolesta järjestetty sulan maan vetolajien esittely, jossa pääsi halutessaan kokeilemaan myös kickbikea. Kouluttajina jälleen Marko ja Maria Viitahalme. Mehän sitten sinne mentiin, kun pitihän sitä päästä kokeilemaan! ;) Oltiin tutussa Haaviston maastossa, samalta lähtöpaikalta lähdettiin kuin hiihtotreeneihinkin. En ollut tajunnut ottaa kypärän lisäksi hanskoja mukaan, mutta onneksi sain Marialta ja Markolta lainaan. Ne siis pitää muistaa, kun itse vaan aattelin kaikki rullaluistelusuojia. :D

Ensin kokeiltiin vaan pieni suoranpätkä loivaan ylämäkeen ja Markon avustuksella kuljetettiin Jeriko ja Ukko lähtöasemiin. Ts. Marko roikkui narun perässä ja kun pojilla oli niin kauhee halu jousta, niin antoi niiden mennä ja juoksi perässä. Ohittivat vielä pari räyhäävää koiraakin eikä pojat korvaansa kääntäneet. :D Marko vaan totesi, että ei niitä näytä haittaavan kuka siellä perässä roikkuu. Ei voinut muuta sanoa kuin, että "ei todellakaan haittaa!". :D Noihan vetäis ihan ketä vaan perässään pelkästä vetämisen ilosta eikä ole väliä olenko mä mukana vai en. :D

Tämä lyhyt pätkä mentiin sitten oikein vauhdikkaasti eikä mitään ongelmaa, joten lähdettiin tekemään koko kierrosta eli n. 3,4 km. Koska kuitenkin nyt on huomattavasti kuumempaa kuin talvella ja siten raskaampaa, otettiin matkaan kolme tai neljä pysähdystä, joiden aikana koirat pääsi ojasta juomaan tai kastamaan mahan alustaan. Sitten päästiin taas aina uudella draivilla jatkamaan eikä vauhti päässyt missään vaiheessa hyytymään. :)

Oli kyllä todella hauskaa, mutta voin sanoa, että lihakset oli ihan hellänä potkuttelun jälkeen. Yritin kaikkeni estää lihasjumit, tankkasin palautusjuomaa heti suorituksen jälkeen, käveltiin koirien kanssa ja itse hölkkäilinkin vielä sen minkä niillä jaloilla pystyi.

Iltapäivällä meillä olikin sitten agilitykisat edessä. Palautumisaikaa oli ihan hyvin ja Jerikoa ei tuntunut yhtään haittaavan. Tosin itsellä vähän jo lihaksissa tuntui silleen höllältä... Tehtiin vain yksi rata (vaikka olin molemmat maksanut), koska mun piti ehtiä kotiin lukemaan tenttiin. Tuomarina oli Salme Mujunen, joka oli tehnyt oikein kivan hyppärin. Nolla oli lähellä, mutta kosahti hieman ontuvaan rytmitykseen vitos-hypyn takaakierrolla ja olin kai vähän Jerikon tiellä ja rima tuli alas. Mutta meni hienosti ja tultiin ihan hyvää vauhtia, tuloksena 5 vp, -13,92 ja etenemä 4,35 m/s, sijoitus 7.

YouTube ei nyt jostain syystä löydä lataamiani videoita (tai mitään mun videioita!?), lisään myöhemmin jos alkaa toimimaan.
Ei nyt vaan onnistu. Mulla on siis yhdistetty blogger ja youtube tili, joten normaalisti olen saanut vaan haettua blogiin videon suoraan youtubesta "omat videoni" valinnalla, nyt ei löydy mitään, ihan niin kuin tilit ei enää olisi yhdistetty. Kuitenkin jos olen bloggeriin kirjautunut ja avaan youtuben, niin se aukeaa suoraan mun tunnuksilla eli edelleen samat tunnutkset pelaa... Jos joku viisaampi osaa neuvoa niin kiva. :D
Tässä kuitenkin sitten linkki videoon.

Seuraavana aamuna eli tänään kuitenkin kickbike potkaisi takas: en meinannut päästä ylös sängystä, kun piti kädellä jalat avittaa sängyn laidan yli ja sukkien pukeminenkin vaati hirveitä ponnistuksia. :D
Ja kuinkas muutenkaan, kuin että aamulukemisten jälkeen olikin vuodossa Takkujen kisat, jossa tuomarina Heidi Viitaniemi. Aamulla aloin jo kauhistelemaan, että pystynkö radoilla ollenkaan juoksemaan ja Maija olisikin lupautunut ohjaamaan Jerikoa. Päätin kuitenkin raahata itseni radalle, vaikka juokseminen ei miltään kivalta tuntunutkaan rataan tutustumisessa. Itse kisaradoilla adrenaliini kuitenkin peitti tuollaiset vähänpätöiset tuntemukset kropasta, vaikka todennäköisesti kyllä näkyi mun liikkeessä ettei jalka oikein nouse. Molemmat radat oli tosi kivoja. :)

Ekalta radalta tuloksena oli 10, kaksi rimaa tippui jostain ihan hölmöstä pikku käden liikkeestä, toinen ennen A:ta vielä oikein näki kuinka Jerikon takajalka laskeutui nappaamaan riman alas. Höh. Aika oli -2,54 ja etenemä 3,83 m/s.

Video

Toiselle radalle on jotenkin huomannut pyytää ketään kuvaamaan. Olin muutenkin siinä vähän pihalla, jotenkin siinä käsityksessä että toinen rata olisi hyppäsi ja median jälkeen rata rakennettaisiin uudelleen. En siis kiinnittänyt median aikaan rataan juuri huomiota vaan luin retituolissa tenttiin. Kutsu rataan tutustumiseen tuli sitten vähän yllättäen ja sain kammeta itseni sieltä tuolista ylös äkkiä rataan tutustumaan. :D Rata oli kuitenkin kivan looginen, joten eipä tää mitään haitannut. Tältä radalta tulokseksi tuli 5, taas yksi rima tippui. Tilanne oli muistaakseni joku valssi tms käännös... Muuten rata meni tosi kivasti ja vauhti oli ihan hyvä, aika -9,33, etenemä 4,40 m/s.

Hölmöt rimavirheet, osansa kyllä varmaan teki myös mun liike joka ei millään voinut olla samanlainen kuin normaalisti. :D Ollaan kuitenkin löydetty Jerikon kanssa tosi hyvää flow'ta radoille, joten olen tosi tyytyväinen. :) Tässä pari kuvaa viikonlopun kisoista.

(c) Tytti Käyhkö

(c) Henri Luomala

(c) Henri Luomala (mun meno näyttää just niin tönköltä kuin se tuntuikin! Jeriko hoitaa omaa duuniaan siitä huolimatta hyvin. :))

Ja nyt sitten pelkään vaan huomisaamua, koska se tulee varmaan olemaan vielä pahempi kuin tämä aamu! :D