Norsun muisti tai ainakin sinne päin

Olen nyt sitten lunastanut puheeni esineruudun tekemisestä, tehtiin eilen ja tänään ruudut. Tiistaina itse asiassa pistin Jerikon etsimään myös lenkillä taskussa kulkeneen narulelun, en kyllä silloin jaksanut mitään aluetta tallailla. Eilen ja tänään sitten tallailtiin niin, että koirat juoksi vapaana ja esineiden pudotukset tein Ukko hihnassa. Mutta ei ole kyllä Jerikolta esineruutu mihinkään unohtunut talven tauon aikana, parantunut melkeinpä. ;)

Täällä on aika kivat maastot, hyvin erilaiset kuin mitä kodin lähistöltä löytyy. Paljon kalliota ja kanervikkoa, joita päätin sitten hyödyntää esineruudussa uudenlaisena maastona. Eilisen ruudun tein muutenkin mielenkiintoiseen paikkaan, jossa pystysuora reilun metrin korkuinen kallioseinä reunusti puolta etureunasta ja vasemmasta sivusta. Päätin ihan tarkoituksella tehdä siihen ruudun ja jättää yhden esineen vielä kallioiden rajaamalle alueelle, koska siinä taatusti tuuliolosuhteet on aivan erilaiset kuin mihin Jeriko on tottunut. Ensin vein My Little Ponyn noin 20 metriin melko oikealle. Suora hyvä pisto ja poni löytyi alta aikayksikön! :) Sitten vein samalla kertaa takarajalle pienen pehmeän kissojen lelun ja sitten siihen kallioiden katveeseen nahkahanskan. Lähetin Jerikon sitten kallion päältä kohdasta jossa oli toinen pienempi kivi alla "portaana". Jeriko irtosi takarajalle tosi hyvin ja lelu löytyi välittömästi. Hanskan kanssa sitten saikin tehdä hieman enemmän töitä, mutta annoin Jerikon työskennellä aluetta ja kun Jeriko tuli takarajalta takaisin päin alkoi haju tarttua nenään ja hanska löytyi. :) Tosi hyvä treeni!

Tänään tehtiin toinen esineruutu, samantapaiseen maastoon jossa pohjana  paljasta kalliota, sammalta ja kanervikkoa. Vein kolme esinettä kerralla, ensin lompakko noin 35 metriin kahden kallionlohkareen väliin, tässäkin hain sitä että olisi melko haastava kun on siellä välissä. Tosi hyvä suora pisto suoraan kohti takarajaa/takarajalle. Takaisin kääntyessä Jeriko hyppäsi toisen lohkareen päälle ja sittenhän lompsa löytyi! Toinen esine lasten vaahtomuivinen tai mikä lie sandaali aivan takarajan tuntumaan. Tässä myös maaston epätasaisuutta, maasto laski takarajaa kohden ja sandaali korkeamman mättään takana. Lähetyksestä Jeriko ampaisi taas aivan suoraan osoittamaani suuntaan, takarajalla työskentelyä en kyllä nähnyt, mutta ei Jeriko ehtinyt ollakaan näkymättömissä kuin ehkä 5 sekuntia ja palasi sandaalin kanssa. Aivan huippua! :D Viimeinen esine pieni pehmeä rapiseva jonkin sortin sammakkoa esittävä lelu. Tämän jätinkin aivan eteen paljaamman kallion ja sitä reunustavan kanervikon tuntumaan, vajaa 10 metriä varmaan matkaa. Mutta eipä mennyt Jeriko lankaan tässäkään. Lujaa lähti, mutta heti toisella laukka-askeleella haju esineestä, tarkennus ja esine löytyi.

Siis todella hyvät treenit!! Ei ole kyllä esineruudun tekeminen Jerikolla mihinkään unohtunut, pikemminkin parantanut talven tauon aikana. Pistot oli kyllä aivan täydellisiä, suoraan ja lujaa sinne minne osoitin ja nenä koko ajan auki. Jeriko myös nauttii esineruudun tekemisestä tosi paljon! Paimennuksen jälkeen ehkä Jerikon mieluisin aktiviteetti. Vautsi, kun oli hyvä! :)

Eilen tehtiin myös tokoa. Ruutua häiriöllä, häiriönä Ukko+leluja ja herkkupussi (suljettu ettei Ukko syö) kesken matkaa. Hyvin Jeriko kyllä sinne haki vaikka joutuikin Ukkoa väistelemään. Aikamoinen häiriö kieltämättä. :D Seuraamista ja jääviä tehtiin myös, nyt Jeriko ei sekoitellut eri jääviä ollenkaan, tosi nopeat ja napakat muutenkin. Noutoja sekä puu- että metallikapuloilla, ja vauhti oli kyllä hyvä. :)

Ukko sai myös treenata vuoronsa odottamista/kiinni odottamista. Osittain meni ihan hyvin, kun kävin tosi nopeasti palkkailemassa, mutta sitten kun Ukko pääsi vauhtiin niin pelkkä vinkuminen ei riittänyt vaan huusi kuin hyeena! Siinä sitten odottelin hiljenemistä, kun ohikulkevat ihmiset ihmetteli, mutta taatusti en mene sellaisella huudolla päästämään irti! Jännä kyllä, kun Ukko jää ihan rauhassa sisälle, kun lähden kouluun, mutta toi yksinjääminen sitten kun olen kuitenkin läsnä, vessan oven taakse tai tolleen tolppaan kiinnitettyä, saa aikaan hirveän metelin. Täytyy siis vaan harjoitella, ei siinä mitään.

Ukon kanssa ollaan treenailtu myös istumisen kestoa ja aika pitkään jo pystyy odottamaan paikallaan. Äsken lenkiltä sisälle tullessa odotti Jerikon vieressä istuen varmaan ainakin puoli minuuttia, kun mä riisuin ulkovaatteet ennen kuin pääsin tassuja pesemään. Eilen Ukko sai myös ulkona leikkiä kahden lelun leikkiä vaikka tuntui kyllä enemmän tyytyvän siihen yhteen ja luonnostaan tuovan sitä mulle takaisin, että pääsis leikkimään yhdessä. :) Samalla tehtiin istumisia. Maahanmenoharjoitukset vois varmaan pikku hiljaa aloitella... :)

Veljekset kuin ilvekset

Olen nyt taas koirien kanssa Seinäjoella. Ihan mukavasti on mennyt, mitä nyt eilen puol yhdentoista aikaan illalla tänne tullessa ja iltaruuan/-pissatusten jälkeen nukkumaan mennessä Ukko oli parin tunnin matkan jälkeen hieman turhan virkeä siihen nähden, että ihmiset yrittäisi nukkua. ;) Tänään käytiin vähän pidemmällä lenkillä hiihtoladuilla/pururadalla, vielä tuli vastaan yksi hullu (!!) hiihtäjä, siitä huolimatta, että latupohja oli paikoin täysin sulanut ja hiekka paistoi alta! Hulluja noi hiihtäjät! :D
Jerikon kanssa käytiin viime perjantaina vähän tokoilemassa, vauhtitreenit teemana. Ruutua tehtiin ihan läpijuoksuna, samoin luoksetuloa. Tosi hyvin meni, varsinkin ruudun vauhtiin olin erittäin tyytyväinen. Huomenna voisi varmaan käydä tekemässä Jerikolle jonkinlaisen tokotreenin taas, kun nyt tiedän milloin päästään seuraavan kerran kokeeseen: 1.5.
Tänään myös pistin merkille, että metsässä kallioisempi ja korkeampi kohta oli jo sen verran sula ja kuiva, että voisi Jerikolle tehdä myös jonkin esineruututreenin. :)

Jerikon ja Ukon touhujen seuraaminen on kyllä niin huvittavaa, niillä on niin selkeä isoveli-pikkuveli -suhde, että ei voi olla vertaamatta ihmiselämään. ;)
 Jeriko on Ukon idoli. Ukko juoksee Jerikon perässä ulkona minkä jaloistaan pääsee ja käy katsomassa kaikki paikat Jerikon jälkeen ja matkii Jerikon haistelua yms. Tästä matkimisesta on kyllä paljon hyötyä asioiden/käytöstapojen opettamisessa Ukolle! ;)
Jeriko juoksee usein hieman edellä selvästi tahallaan hieman liian lujaa, ettei Ukko saa kiinni ja kuulostaa siltä kuin joku hassu eksoottinen lintu menisi Jerikon perässä, kun Ukko vinkuu turhautuneena! :D Väistämättä tulee mieleen esimerkiksi mun ja toisen isoveljeni tekemä pyörämatka Ylöjärveltä Tampereelle, kun minä olen ollut muistaakseni 12-vuotias. Veli ajoi liian lujaa ja mä kiljun perässä "odota!". :DD

Jeriko tykkää Ukosta ja leikittää sitä tosi usein mielellään, mutta välillä tulee niitä hetkiä, kun Jeriko ei jaksaisi Ukkoa yhtään ja ärähtää.. tai sitten vaan juoksee niin lujaa ettei Ukko saa kiinni. ;) Ja jos mennään aikuisten koirien (lue: isoveljen kavereiden) kanssa ulos, niin Jeriko ei halua alkuun olla missään tekemisissä Ukon kanssa ja Ukko on Jerikolle täysin ilmaa, jota korkeintaan vaivaudutaan hieman murhatamaan pois jos Ukko yrittää yhtään leikkiä Jerikon kanssa. Ihan niin kuin isoveli häätäisi nolostuttavaa perässä roikkuvaa pikkuveljeä (pätee myös siskoihin ;)) kavereidensa seurasta. Lopulta Jeriko yleensä kuitenkin heltyy leikkimään taas Ukonkin kanssa. Sisällä ja muiden näkymättömissä Ukko saa hyppiä Jerikon päälle miten tahansa, äristä, murista ja roikkua poskikarvoissa, eikä Jeriko sano mitään, makaa vaan selällään ja ottaa vastaan! ;D

Ja vaikka "julkisilla paikoilla" Ukon seura tuntuu välillä nolostuttavan/ärsyttävän Jerikoa, ja välillä muutenkin voi olla kivempi olla vaan hetki omassa rauhassa, niin jos Jeriko kokee jonkun uhkaavan tai simputtavan Ukkoa, niin pikkuveli voi kyllä luottaa siihen, että isoveikka on pitämässä puolia. Aivan kuten munkin isoveljet aina oli valmiita puolustamaan jos meitä pienempiä kiusattiin. Isoveljillä on kai joku universaali yksinoikeus olla se kiusaava osapuoli, mutta jos joku muu yrittää tehdä samaa pikkusisarukselle niin tunkeilija häädetään välittömästi omalta tontilta! ;)

Eläinlääkärissä

Ukko sai tänään ensimmäiset rokotuksensa ja samalla Jerikon silmät peilattiin. Ukko otti piikkinsä niin kuin ei mitään ja antoi hyvin tutkia muutenkin, pallit on paikoillaan. ;) Jerikon silmistä ei löytynyt yhtään mitään huomautettavaa, edes ylimääräisiä ripsiä. :) Myös Jerikon pallit todettiin nyt vielä erikseen pk-kilpailukirjaan paikoillaanoleviksi. Hassua, että sinne nyt pitää sellainenkin merkintä saada, kyllähän sen nyt maallikkokin huomaa onko vai ei... :D

Ukko oli oikein reipas eläinlääkärissä, ottaa hirveesti Jerikosta mallia. :) Siellä ne molemmat vaan istui tai makoili, ei mitään vikinää tai hääräämistä. Laskua odotellessa Ukko nukahtikin. :) Siinä ilmoittautuessa tiskillä meidän taakse tuli rottweiler, jota Ukko kiinnostuneena katseli ja tämäkin oli iloisen oloinen. Haukahti sitten innoissaan, niin Ukko pieni säikähti niin, että hyppäs taakse ja kopautti päänsä tiskin kulmaan. Jeriko siinä sitten otti askeleita eteen Ukon ja rotikan väliin, "kyllä isoveli suojelee". :D Ei siis mitään rynnännyt, ärissyt tai mitään, pari määrätietoista askelta vaan, jotka johti siihen, että rotikan omistaja luuli Jerikoa Ukon emäksi, kun on niin suojeleva. :D

Eilen sama juttu, kun Atte ja Maiju tuli Ronjan kanssa käymään, ja Ronjan leikit oli kovastikin liian riehakkaat, valtaosin onneksi muutenkin Jerikoon suunnatut. Mutta aika paljon Jeriko Ronjan kanssa juostessaan katsoi aina tulevansa Ukon ja Ronjan väliin, ja Ukon oli sitten hyvä sieltä Jerikon selän takaa hyppiä, kun Ronja oli selätetty. ;) Siinä vaan huomas, kun Ronja pari kertaa pääsi turhan rajusti Ukkoa pyörittämään, että ei toikaan koira mikään nössö ole vaikka aina aikuisten suupieliä nuoleekin ja on tosi nöyrä, ei sekään siedä mitään pompotusta ja piti kyllä puolensa. Puhalsin kyllä pelin välittömästi poikki, kun näin millaista on, ja loppulenkki Ronjaa esteltiin rynnimästä Ukon luokse. Aluksi luulin, että Ukko olisi pehmeempi kuin Jeriko oli pentuna, mutta aika samanlaisia taitaa olla. Eikä siinä mitään pahaa, mukava koirahan Jeriko on, melko sosiaalinen ja leikkisä vaikka onkin oman arvonsa tunteva.. ;) Aamulla oltiin Sarana, Theban ja Julman kanssa lenkillä, ja Jeriko ja Julma tuli oikein hyvin juttuun vaikka Julma onkin jo melko iso ja pian voi jo teiniksikin sanoa.. ;) Jeriko on ehkä vähän löysännyt pipoaan sosiaalisissa tilanteissa Ukon tulon jälkeen, ja sehän on tosi hyvä juttu! :)

Hajuherne

Ukko on kova saastuttamaan. Silent killer. Siis todellakin päästelee välillä sellaisia kananmunapieruja, että ihme kun huonekasvit on vielä hengissä. :D No, ei nyt ihan, mutta kuitenkin aikas voimakkaita. ;)) Ja salakavalia, ääntä ei kuulu ja yhtäkkiä vaan huomaa, että meinaa tukehtua! ;D Jeriko ei piereskele koskaan. Muuten pennun maha toimii kyllä ihan ok, kakkaa kyllä tulee varmaan tuplasti enemmän kuin Jerikolla. Niinpä vaikka aluksi asia hieman arveluttikin, niin olen päättänyt pikku hiljaa jo alkaa siirtymään raaka-/kotiruuan puolelle Ukonkin kanssa. Syötetään noi loput nappulat mitkä juuri ostin ja samalla pikku hiljaa loppuu nappuloiden syöminen. Aluksi alan nyt antamaan iltaruokana raakaa, ihan jo senkin vuoksi että vähennetään Ukon harmistumistasoa, kun Jeriko saa "herkkua" ja Ukko pelkkää nappulaa. Oli nimittäin tossa yksi ilta ihan "pikkaisen" suivaantunut, kun annoin Jerikolle sen ruuan, täytyi pannasta pitää kun muuten Ukko olisi syöksynyt Jerikon kupille, ja pääsi joku turhautunut vinkaisukin. :D

Ukon ruokintaa on muutenkin hieman pitänyt muokata, kun päivän aikana menee niin paljon herkkuja ulkoillessa palkitessa. Aluksi tämä unohtui ja Ukko taisi hieman pyöristyä, mutta nyt jätettiin sitten päiväateria pois, kun palkkioista tosiaan kuitenkin saa päivällä mahan täytettä. Täytyy tarkkailla, että tulee sopiva määrä ruokaa annettua, ettei ihan läskiksi Ukko tule.. ;)

Muuten on Ukon kanssa mennyt kivasti. Ukko on ollut vaikka missä mukana, eilen oli pitkä päivä kun oltiin ensin mun kaverin luona kylässä puoli päivää ja sitten vielä agilitytreeneissä illalla. Hallilla Ukko sai tutustua Sarin Udoon (belgianpaimenkoira groenendael), joka olikin aivan huippu pennun leikittäjä! Saipa taas uuden erilaisen tuttavuuden, ison mustan sellaisen. :) Ja onhan Ukko tavannut myös Katrin käyttölabbis Patua, sen kanssa innostui hieman riekkumaankin viimeksi. :) Ukko saa vielä paremman sosiaalistamisen kuin Jeriko pentuna, kun Jerikon kanssa ollaan jo tutustuttu niin moniin kavereihin lisää, että niistä on sitten Ukollekin kavereiksi. :)

Hallilla Ukko oli oikein reipas. Odotti hienosti kiinni sidottuna Jerikon kanssa. Tein Ukon kanssa myös pienen istumis-treenin ja hitsi kun oli pätevä pieni poika! Todella innoissaan tekemisestä eikä yhtään häiriintynyt ympärillä olevista koirista vaikka päästin hihnasta irti. On se kyllä pätevä ja itsekin olen varmasti kehittynyt kouluttajana, Jerikon kanssa olin varmasti alkuun liian passiivinen ja opin kunnon riekkumisen vasta myöhemmin. Mutta treenejä Ukon kanssa siis jatketaan, seuraavaksi sitten se maahanmeno, mutta hieman vielä haluan vahvistaa istumista yksikseen ennen uuden liikkeen aloittamista. Ulkona Ukko ei oikein malta vielä istua..

Jerikon kanssa agilitytreenit meni hieman vaihtelevasti. Tiistaina tein varmaan vapaalla kentällä yksikseen Jerikon kanssa hieman liikaakin ja Jeriko oli sitten meidän varsinaisella vuorolla jo hieman väsynyt. Päivi teki kuitenkin havainnon, että persjätössä Jeriko tiputtaa takajalkansa ja usein sitten rimankin. Tämä johtuu varmaan useista asioista: 1. teen ohjauspuolen vaihdon ehkä liian terävästi, 2. hidastan samalla kun vaihdan ohjauspuolta, jolloin Jeriko yrittää hidastaa ilmassa ja pudottaa riman, 3. leikkaan välillä ehkä liikaa Jerikon eteen/liian läheltä estettä, jolloin Jeriko pelkää ehkä törmäystä ja rima tippuu sen vuoksi. No, tähän on tarkoitus sitten jatkossa kiinnittää huomiota.
Keskiviikkona oli viimeiset Ylökk:n talvikauden treenit ja siten viimeiset Ninan pitämät treenit ainakin toistaiseksi. Tehtiin radan pätkää joka oli aika hauska, Jeriko vaan oli vuorotellen korvat ihan tukossa ja välillä taas liiankin herkkä.. Johtuiko sitten siitä, että Ukko tuli mukaan ja Jeriko siitä ehkä hämillään.. No, ota tosta sitten selvää. Teki kyllä välillä tosi hienostikin. :)
Ninalle kiitos vuoden treeneistä, kivaa on ollut! :)

Tänään tuli Jerikon luonnetestin aikataulu. Kun Ukko tuli meille ja Jeriko oli siitä pari ensimmäistä päivää aika pahana, mietin että vaikuttaakohan se jotenkin Jerikon luonnetestiin, mutta nyt Jeriko on onneksi ollut jo aivan rentona kotona niin ei varmasti pitäis silleen vaikuttaa. Vaikka voihan luonne muuten hieman muovautua, kun onkin kaksi koiraa talossa, Jeriko on ehkä hieman aikuistunut lisää. Voi siis olla hyväkin juttu, että Ukko tuli nyt.. ;) Oli miten oli, ensi viikon sunnuntaina se sitten testataan millainen Jeriko on tuollaisessa hyvinkin paljon tavallisesti poikkeavassa tilanteessa. Ihan mielenkiintoista nähdä. :)

Tokokokeisiin nyt on jotenkin ihan sika vaikee päästä. 28.4. ollaan tosiaan jonossa, en tiedä millä varasijalla, pitäis varmaan tiedustella.. Yritin ilmoittautua 1.5. kokeeseen ja mietin jo, että vappupäivänä ei varmaan ole kauhean moni hullu kokeeseen menossa, ja että voisin ilmoittautua vasta aamulla. Matti kuitenkin valvoi, joten kirjoitin ilmoittautumisen sähköpostiin ja Matin piti se laittaa, mutta sähköposti olikin sulkeutunut, kun sitä ei oltu käytetty ja Matti tuli herättämään 00.20, jolloin laitoin ilmoittautumisen menemään. Ja taas varasijalle! Siis vappupäivänä! Oikeesti?! Ihan hulluksi mennyt tää ilmoittautumistouhu, aina pitäis ollaan heti puolenyön jälkeen laittamassa ilmoa. Selvästikin kokeita järjestetään aivan liian vähän, kun niin vaikea päästä! Seurat aktivoitukaa! Ja harrastajat aktivoitukaa talkoilemaan niin olisi itsekin helpompi päästä kokeisiin jos kokeita järkättäisiin enemmän! ;)

No joo, 28.4. olisi myös Lempäälässä agilitykisat, joihin voisin sitten mennä jos tokokokeeseen ei pääse. Toisaalta en tiedä ennen agikisan ilmoittautumisen sulkeutumista, voisinko päästäkin.. Valintoja valintoja.. Haluaisin kyllä päästä voittajan kokeeseen nyt äkkiä, kun edellisestä on vierähtänyt jo tovi, sais nyt vaan sen ykkösen sieltä niin voisi jättää tokon kesäksi vähän hautumaan ja korkata evl:n syksyllä. Mutta jos ei pääse kokeisiin niin sitten ainakaan ei voi saada ykköstä, ja sitten jää vähän hampaan koloon ja vaatii multa itsekuria (jota mulla ei ehkä ole), että silti jättäisin tokon kesäksi hieman vähemmälle, kun on paljon muutakin.. :D