Masentaa...

Mä olen kyllä vakavasti riippuvainen treenaamisesta. Reilun kuukauden hiljaiselo (lue: paimennukset ja agility hyvin vähällä ja pääasiassa vain sisätreeniä) alkaa jo pikku hiljaa näkymään mielialassa. Yksi ilta loppuviikosta nukkumaan mennessä huomasin oudon tunteen, mulla oli sellainen yleinen ärsytys, enkä muista koska viimeksi olisin ollut niin huonolla tuulella. Harmitti mennä seuraavana päivänä töihin, vaikka olen kyllä ihan tykännyt käydä siellä (ja tarvitsen sitä, jotta voisin treenata taas aktiivisesti), nyt jotenkin vaan opiskelun ja työn vastapainoksi ei ole ollut ollenkaan tarpeeksi treenaamista. Loppukesä oli niin ihanaa aikaa, haikeana muistelen viikkoja kun oli parit agilitreenit viikossa ja 1-2 paimennustreenit, +viikonloppuna agilitykisat. :)

Vaikka ollaan sisällä harjoiteltu vähän kaikenlaista, niin alkaa se pidemmän päälle tympimään. Meitä molempia. Paimennus ja agility on selkeesti molemmille ne ykkösharrastukset ja niitä pitäisi olla huomattavasti enemmän hyvän mielialan säilyttämiseksi!
Harmittaa myös aika paljon jälkitreenien puute, nyt olisi ollut hirveästi motivaatiota mennä jälkeä tekemään, mutta nyt kun jalka olisi kestänyt niin Jerikolle tuli toi ärsyttävä nenäpunkki eikä voida mitään nenätöitä tehdä ennen kuin voi olla varma, ettei vaikuta enää hajuaistiin, turha sitä on mennä metsään turhautumaan.. :(  Vaikka oireilu on lähes kokonaan loppunut, tänään aamulenkillä oli kyllä edelleen havaittavissa hajuaistissa heikkoutta, ei millään meinanut löytää heittämääni keppiä vaikka meni aivan vierestä.. Eli ei jälkeä vielä vähään aikaan.. Elättelen kyllä toiveita, että lumi ei tulisi vielä ensi viikolla, jos sitten loppuviikosta/viikonloppuna uskaltaisi vielä mennä kokeilemaan jäljestystä ja esineruutua..

Piakkoin kyllä alkaa toiset agilitytreenit viikkoon, kun aloitetaan Päivi Männistön ryhmässä, mikä varmaan vähän helpottaa mun ahdistusta. Lisäksi muhun iski taas kisakuume, jos ei ole tarpeeksi treenejä ja paimennusta, niin täytyy täyttää kalenteri kisoilla! ;) Katselin vähän loppukuulle pareja kisoja joihin voisi ilmoittautua, kimppakyydistä/matkaseurasta vielä haaveilen..

Jeriko osaa nyt tosiaan hienosti kiertää kirjakasan vastapäivään ilman, että jalat edes meinaa tippua, ja tänään alkoi sujumaan myös myötäpäivään kokonainen kierros jalat tukevasti kasalla. Vielä tästä pitäisi pikku hiljaa edetä siihen, että kiertää kunnes palkkaan, ja toisaalta erottaa suunnat toisistaan, jälkimmäinen on varmaan aika vaikea tehtävä, mutta yritetään. :D Lisäksi löysin kaapista hienon pahvisen jouluaiheisen lahjalaatikon, johon aloin opettamaan Jerikoa laittamaan kaikkia jalkojaan. Laatikko on melko iso, mutta juuri sen verran pieni, ettei kaikki jalat luonnostaa mene sinne. Olisi ehkä helpompi aloittaa vielä isommalla, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt, joten tätä sitten sheippaillaan, kolmea jalkaa tarjoaa hyvin, kyllä se neljäskin sieltä. :) Jeriko myös tuntui tykkäävän tästä aivan uuden tyyppisestä harjoituksesta, ollaan tässä jo aika paljon kirjakasan päällä pyörittykin! :D

Ensi viikolla on sitten omat synttärit ja mikä olisikaan parempi tapa viettää synttäripäivä kuin käydä aamulla paimennustreeneissä ja illalla agilitytreeneissä, ei voi paremmaksi mennä! Tai itse asiassa voi, saan nimittäin äidiltä ja veljiltä yhteislahjaksi uudet Ivon-merkkiset "pro-kengät" agilityyn.. :) :) :)

Nenu-poika sairastaa, häntä hellikäämme...

Jeriko alkoi sunnuntai-iltana aivastelemaan ihmeellisen paljon ja sitten maanantai-iltana alkoi tulemaan sellaisia ns. hengenvetokohtauksia/käänteisiä aivastuksia. Ajatukset johtui heti ensimmäisenä nenäpunkkiin, mutta sitten jotenkina aloin panikoimaan myös kennelyskän kanssa. Lopulta kuitenkin oli pakko oireiden valossa epäillä sitä nenäpunkkia, koska Jeriko tosiaan aivasteli, mutta ei yskinyt ollenkaan. Eilen sitten käytettiin Jeriko eläinlääkärissä ja saatiin hoito punkkitartuntaan, reilu 90 euroa kilahti taas kassasta, kivaa.. :(
Eläinlääkärireissulla tuli kyllä kaksi asiaa mieleen, ensinnäkin se, että seuraavan kerran kun on jotain tarvetta eläinlääkäriin Jerikolla tai kissoilla, niin mennään kyllä jonnekin muualle kuin Tuhatjalkaan, hirveän hidas palvelu siellä. Toisekseen pitää kyllä vaihtaa Jerikon vakuutus pienemmän omavastuun vakuutukseen, ei kauheesti auta kun omavastuu on 90 euroa ja eläinlääkärikäynnit käytännössä yleensä maksaa jotain sitä luokkaa jos ei ole mitään kuitenkaan kovin erikoista.

No mutta tosiaan, nyt sitten odotellaan, että oireet helpottaa ja ollaan vielä karanteenissa viikko-reilu viikko, ihan varmuuden vuoksi. Harmittavaa kyllä sinänsä, kun nyt ei edelleenkään pääse jälkeä tekemään ja olis nyt ollut intoa mennä, mutta on ollut toi oma jalka ja nyt sitten tämä.. Eikä viitsi mennä nenähommiin ennen kuin on varma, että haistaminen sujuu normaalisti, nenäpunkista kuitenkin sanotaan, että voi heikentää hajuaistia.. Mistä taas herää ajatus, että ehkä sillä saattoi olla osansa, että viimeinen esineruutu meni miten meni. Vaikkei vielä ollut oireita lauantaina, niin ehkä saattoi silti olla nenä vähän tukossa, siltä se ainakin kovasti vaikutti..

Harmillisesti jää nyt sitten tälle päivälle sovittu osteopaattikin väliin, kun ei sinne tietenkään voi lähteä Marjukan ja tyttöjen kanssa samassa autossa, eikä sen puoleen osteopaatin pöydälläkään makoilemaan ettei siitä tartu johonkin toiseen hoidettavaan. Käytiin tosiaan jo tossa kuukausi sitten ensimmäisen kerran, edellinen käynti oli viime syksynä. Kuukausi sitten Laios ei löytänyt Jerikosta muuta vikaa kuin jotain "viskeraalista jäykkyyttä", mikä suoraan sanottuna kuulostaa mun korvaan vähän huuhaaltakin, mutta olen tyytyväinen ettei mitään vakavampaa (lue: oikeaa) vaivaa löytynyt. Kuulemma kuitenkin gluteiini voi koirille sellaista tehdä, joten olen nyt sitten ravinnosta karsinut kaiken gluteiinipitoisen pois. Kokeillaan nyt, mitäpä haittaakaan siitä on.. Mutta kyllä vähän tarvii suhtautua tuollaiseen varauksella silti. :D Olen nyt siis vähän epäileväinen sen suhteen onko siellä saatu hoito jotenkin erityisen hyvää, vai onko se vaan jotain "henkimaailman juttuja", ja onko siellä ylipäätään järkeä rahojaan tuhlata..? Jerikolla on nyt muutenkin ollut Katriinan hieronnoissa kroppa hyvässä kunnossa joten riittäisikö jos vaan hierotuttaisi Jerikoa säännöllisesti ja säästäisi osteopaatille uppoavat rahat johonkin konkreettisempaan.. Ehkä olisin vakuuttuneempi jos Jerikon luustossa olisi ollut jotain hoidettavaa, mutta toi viskeraalinen jäykkyys ei mua ihan täysin vakuuta...

Sitten treenijuttuihin. Jerikolta sujuu vastapäivään kirjakasan kiertäminen nyt todella hienosti, takajalat pysyy oikein hyvin kasan päällä ja välillä Jeriko tekee ihan piruetin toisella takajalalla seisten! :D Nyt sitten nimesinkin toimintoa, kun olin siihen tyytyväinen ja pari päivää tehtiin sitä vielä. Tänään aloin toisen suunnan opettamisen. Aluksi joutui kohdekepillä antamaan vinkkiä, koska vastapäivään kiertämisen tarjoaminen ei olisi muuten loppunut varmaan ikinä, mutta muutamalla näytöllä päästiin pieneen katsahdukseen oikealle josta pääsin alkaa sheippaamaan. Hyvin lähti kyllä siitä sitten taas etenemään.

Huomaan kyllä jo nyt, kuinka näistä harjoituksista on Jerikon takapäänhallinta parantunut. Väittäisin, että viime viikon treenien upea kontaktikin saattoi olla tämän seurausta, pystyi täydestä vauhdista pysähtymään kuin seinään. Kaukkareiden vaihdot sujuu tosi hyvin, paitsi että seisomasta istumaan Jeriko nyt tosiaan peruuttaa jo vähän ylikin. Mutta sen kyllä saa korjattua, onpahan kuitenkin tarpeeksi hallinnassa, ettei ainakaan liiku eteenpäin! :D Olen myös aika vakuuttunut, että askelsiirtymät sivulle on parantunut, Jeriko tulee kroppa aika hienosti suorassa nyt, kun aikaisemmin vähän silleen luikerrellen. :D
Menee varmaan vielä ensi vuoden alkuun ennen kuin VOIVOI korkataan, mutta uskon että silloin Jerikolla on varmaan upeasti hallussa nää asiat eikä ainakaan tyylipisteitä voi vähentää. ;)

Paimenpoika temppuilee

Tänään oli ratatreenit Somerolla. Vähän ristiriitaisin tuntein lähdin sinne, kun keskiviikkona Jeriko oli niin pihalla. Toisaalta tiesin, että parhaimmillaan Jerikon pitäisi suoriutua sellaisesta harjoituksesta ihan kunnialla.
Päivä alkoi hyvin, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli oikein nätti syyssää. Katseltiin ensin muutaman koiran suoritukset ja sitten oli meidän vuoro. Lampaat oli taas vähän saman tyyppisiä kuin keskiviikkonakin, nuoria pässikaritsoita jotka oli toisaalta jähmeitä, toisaalta liukkaita livahtamaan vedon suuntaan kohti lampolaa. Katselin sitten ennen meidän vuoroa, että tuleekohan siitä sitten mitään.

Anyway, päätin sitten ottaa haun varman päälle, mutta SPKY:n ykkös-luokan radan sääntöjen puitteissa, menin siis puoleen väliin auttamaan. Tosin jälkikäteen sain vähän noottia, että sössin itse jo siinä vaikka Jeriko tekikin ihan hyvin. Jätin Jerikon mun vasemmalle puolelle, mutta leikkasinkin Jerikon ja lampaiden linjan yli ja lähetin Jerikon oikealle. Noin ei siis saisi ikinä tehdä! :D Sitten vielä astuin TAAS linjan yli oikealle päin kun autoin Jerikoa, jos sitä nyt enää auttamiseksi voi sanoa. :D Noh, hakukaari oli alustaan tosi hyvä, Jeriko kiersi mukavan kaukaa, toisten hakuporttien läpi, mutta lähti mielestäni liian aikaisin leikkaamaan ja pistin maahan ja lähetin uudestaan kaarelle, että sain Jerikon mielestäni hyvin loppuun. Tosin, tästäkin tuli vähän kommenttia, että miksi menin niin tekemään.. :D Olisi pitänyt antaa mennä, tai kokeilla sanoa vauhdissa "pois" jos sitten laajentaisi, tosi tilanteessa tuollaisesta maahan laitosta tulisi kyllä pistevähennyksiä.

No mutta, Jeriko meni siis aikas hyvin lopulta lampaiden taakse ja oli tänään muutenkin tosi hyvin kuulolla, yhtään maahanmeno-käskyä en tainnut joutua toistamaan, kun Jeriko reagoi aina välittömästi, ja suuntakäskytkin oli taas jo paremmin muistissa. Kuljetus lähetystolpalle oli aivan mallikasta, tolpan kierto ja sitten ensimmäisille porteille päin poispäinajoa. Tämä jänskätti, kun lampaat oli erityisen hankalia poispäinajettavia, mutta Jeriko selviytyi kyllä tosi hyvin! Välillä kyllä autoin pari askelta olemalla lampaiden edessä, mutta enimmäkseen poispäinajolla mentiin ja porteista läpi hienosti järjestyksessä lampaat-Jeriko-minä. :) Lopun triangelista otin vuorotellen vapaalla kuljetuksella ja poispäin ajolla, vapaassa kuljetuksessa Jeriko piti hyvin huolen itse, että kaikki lampaat pysyi mukana, poispäinajokin sujui hyvin. Kolmion viimeisellä sivulla oli sitten lampailla kova veto lampolaan ja päästin ne liian pitkälle ennen kuin käskin Jerikoa eteen pysäyttämään ja ne pääsi vähän häkistä ohi karkuun, mutta opinpahan ettei pidä liikaa luottaa siihen, ettei lampaat sinkoa mihinkään, jatkossa tiedän paremmin pistää Jerikoa jarruttamaan eteen.
Lopulta sitten häkitys, ja saatiin lampaat aika nopsaan häkkiin, kun Jeriko oli niin hyvin kuulolla ja teki niin kuin pyysin. Ei nyt ensimmäisellä yrityksellä, mutta nopeasti kuitenkin. Jeriko työskenteli häkillä tosi hyvin. :) Ajo ja häkkityöskentely saikin kehuja, ja Marika sanoi, että rata olisi periaatteessa hyväksytty, ainakin ilman sitä lampaiden pientä sinkoamista. Ja että ensi kesänä varmastikin pystytään ykkösluokan rataa suorittamaan.

Toisella vuorolla harjoiteltiin sitten hakukaaria, haettiin vuorotellen Katjalta ja Astralta. Ensimmäinen lähetys vasemmalle ja sinne Jeriko lähti todella hienolle pulllealle kaarelle, hieman korjasin lopussa, mutta hyvännäköinen. Oikealle ei nyt oikein taas meinannut lähteä ollenkaan tarpeeksi laajasti, sitä sitten hinkkailtiin. Mutta olen tyytyväinen treeniin, onneksi Jerikolla oli taas parempi päivä, ettei mennyt treeni aivan hukkaan. :)

 Tokostakin voisi selitellä vaikka mitä, mutta tekstistä tuppaa jo nyt tulemaan taas turhan pitkä, joten jätetään ne raportit väliin. Takajalkatreenejä ollaan jatkettu. Olen sheipannut Jerikoa nyt kiertämään etujaloillaan kirjapinoa ja alkaa se kokonainen kierros pikku hiljaa sujumaan. Ei tosin aina heti ensimmäisellä kerralla, minkä vuoksi en olekaan nimennyt toimintaa vielä mitenkään. Sitten kun tämä on kunnossa, pitää opettaa kiertämään vielä toiseen suuntaan. Ja sitten niin, että etujalat on kasalla ja takajalat kiertää. Eiköhän sitten ala kaikki VOI/EVL askelsiirtymät olla jo aika helppoa kauraa jos ristiaskeleen onnistuu molemmilla jalkapareilla molempiin suuntiin.. ;)
Mutta siis kyllä tässä huomaa, että on fyysisestikin aika rankkaa koiralle, ei kauhean pitkään voi tuollaista harjoitella putkeen ettei aivan väsy.

Tänään lisäsin tuohon kasaan vielä yhden kirjan niin, että kasa oli 20 cm korkea. Siihen nouseminen oli jo selvästi hankalampaa, kun korkeus alkaa ylittämään sen mihin jalan saa helposti nostettua. Tässä korkeudessa pysytään niin kauan, että nousu kasan päälle sujuu helposti, haluaisin nähdä kevyen hypähdyksen kasalle ennen kuin korotan..

Käytiin pitkästä aikaa myös lenkillä Ronjan ja Tuijan kanssa. Tehtiin samalla esineruutu, joka nyt tällä kertaa ei mennyt aivan putkeen. Esineinä oli rannesuoja (sellainen mitä rullaluistelussa käytetään) ja pieni lätyskä kissojen kangaslelu. Kumpikaan ei meinannut löytyä millään, rannesuojan Tuija kävi lopulta näyttämässä ja sitte nousi, pikkuläpyskän kohdalla Jerikolla oli jo usko aivan loppunut, ja jouduin itse viemään Jerikon aivan viereen ennen kuin löytyi. Kyllä ärsytti. ;(
Mutta jälkikäteen ajateltuna oli vaan maastoon nähden liian vaikea treeni. Alueella oli joitain risukkoja, jotka varmaan ohjasin koiraa sivuun eikä tehnyt tarpeeksi suoraa pistoa, ja sen lisäksi maasto oli sellaista aika kosteaa, hieman soista, varmaan siis koiran nenään hirveän voimakkaan hajuista itsessään. Jos siis olisi etukäteen tajunnut, niin olisi ottanut helpommat harjoitukset, hetsaukset ja esineet lähempänä. Mutta näitä sattuu, jatkossa tietää, että ottaa helpomman jos samalla paikalla tekee..

Vitutusta kuitenkin helpotti, kun jatkettiin lenkkijä ja vastaan tuli koira ja otettiin omamme sivuun ja laitoin Jerikon maahan. Vieras koira ohittaessaan haukahti ja mitä teki Jeriko? Otti kontaktin muhun! Kyllä sai aika paljon kehua ja herkkua siitä hyvästä, onneksi oli ruudun jäljiltä herkkuja käsillä! :)

Nyt sitten vähän jotain huonoakin...

Joku on varmaan jo kyllästynyt mun jatkuvaan hehkuttamiseen, kun kaikki menee NIIN hyvin.. ;) Eihän kaikki ole aina aivan täydellisesti muutenkaan mennyt, mutta aina ollut hyvä fiilis. Tosin, en kyllä nytkään oikein pysty estää itseäni ajattelemasta positiivisesti. Jotain huonoa kuitenkin oli.

Oltiin siis tänään Somerolla paimentamassa ja ensimmäinen vuoro meni aivan päin prinkkalaa. Jeriko ei tiennyt ollenkaan mitä oli oikea, vasen, ajaminen tai edes maahan (voi olla, että pelto oli jo sen verran lammikkoinen ja kylmän kurainen, että Jerikoakin inhotti vaikkei muuten ole mikään hienohelma), saati sitten millainen olisi kunnollinen kaari. Ja näillä eväillä piti harjoitella häkittämistä. Voi arvata sitten menikö hyvin ja saatiinko lampaita häkkiin. :D Lampaina oli kyllä nyt Someron asteikolla aikas haastavat nuoret karitsat, jotka avoimella lähti herkästi juoksemaan pitkälle karkuun ja häkin luona taas jumitti.

Toinen vuoro meni kuitenkin jo paremmin. Suunnat ei aina mennyt oikein, mutta useammin kuin ensimmäisellä kerralla, ja maahanmenokin alkoi jo löytyä. Mutta eipä silti saatu lampaita häkkiin, pari kertaa saatiin kaikki yhtä lukuunottamatta, kun tämä yksi pässinpää päätti aina viime tingassa hypätä häkistä sivuun. Piti siis sen suhteen luovuttaa. Lampaat tosiaan myös jäi ihan häkin suuaukolle aivan jumiin, eikä suostuneet liikkumaan mihinkään. Häkistä pois otto oli myös työn takana.

Ja sitten tulee se mun positiivinen ajattelu: ;) Jeriko yritti kuitenkin rohkeasti ja kävi vähän nappaamassa takajaloista, mutta ilmeisesti liian kevyesti kun liikettä ei saanut aikaan kuitenkaan. Toki kun menisi muuten kunnolla, niin lampaat ehkä kunnioittaisikin vähän enemmän, nyt oli vähän silleen että "ei me mihinkään liikuta". Mutta siis rohkeasti Jeriko menee häkin ja lampaankin väliin, vaikkei lampaat suostuisikaan mihinkään liikkumaan. Tämänpäiväinen oli kyllä nyt taas tällainen pieni pohjanoteeraus, kumma kun on niin vaihtelevaa, mutta kai se on vaan sitä, ettei ole vielä muodostunut mitään rutiinia. Tiedän kuitenkin, että Jeriko pystyy tekemään kunnollisia kaaria ja osaa suunnatkin parhaimmillaan paremmin, ei vaan niin hyvin, että tilanteessa kuin tilanteessa menisi oikein. Nyt oli ehkä vähän liikaa intoa tauon jälkeen, eikä aivan enää muistanut. Pitää siis vaan käydä talvella treenailemassa mahdollisimman ahkeraan, että tulisi sitä rutiinia ja alkaisi varmistumaan nää asiat. Ja lauantaina on ratatreeni, voi hyvin olla että se meneekin taas jo paljon mallikkaammin jos Jeriko tässä vähän hauduttelee ja muistelee miten pitikään tehdä..

Tänään oli myös agilitytreenit enkä malttanut sitten olla itse menemättä radalle. ;) Jeriko oli aivan tohkeissaan siitä, että pääsi mun kanssa tekemään, ihana hassu poika. <3
Tehtiin paria eri pätkää, toisessa tuli poispäin käännös, jota ollaan tehty aikaisemmin muistaakseni kerran. Aluksi oli vähän hakemista, mutta alkoihan se hyvin sujumaan. Itse olin aluksi muutenkin vähän ruosteessa, mutta alkoi se onneksi sitten pian jo sujuakin. :D
Tosi kivasti meni kyllä kaiken kaikkiaan, puomiin olen tosi tyytyväinen, sain Jerikon kiritettyä oikein kunnon vauhtiin ja teki tosi täsmällisen nopean pysäytyksen kontaktilla ja pysyi hyvin vaikka Nina härnäsi lelulla. Hieno poika! :)