Maanantaina Ylökk:n treeneissä Jeriko oli vähän pihalla. Tehtiin mun toiveesta 1-luokan rataa, en muista enää kenen tekemä se oli, mutta Carita oli sen jostain netistä hakenut... Vähän jännitin keppien sisäänmenoa, että hakeeko Jeriko sitä nyt hyvin kun viime viikolla oli sen kanssa ongelmaa, mutta lähti nyt kepeille hyvin. Sitten vaan tuli sellainen ongelma, että Jerikolla oli hirveä kiire keppien jälkeiselle vinolle hypylle (jolle ei edes oltu menossa vaan sivulle putkeen) ja karkasi useamman kerran ennen viimeistä väliä hypylle. Hinkkailtiin sitten keppejä vähän erikseen ja muutaman esteen takaa, ja alkoihan se sitten lopulta sujua, vaikka edelleen selkeä veto hypylle oli. Jerikossa on se osittain hyvä ja osittain huono puoli, että se hakee niin suoraan itse esteitä: jos mä siis vaan juoksen eteenpäin niin Jerikokin lukee esteitä suoraan edestään. Kaikki sujuu hyvin jos voin ajoissa kutsua/suhista/kääntää kroppaa ennen kuin käännytään, mutta kepeillä ei oikein uskalla tehdä mitään noista ja hypyn imu tuotti vähän tuskaa. Hypyt taitaa olla Jerikolle loppujen lopuksi se kaikkein mieluisin este, jos tästä voi nyt mitään päätellä. :D
Radassa oli myös keinu, jota myös hieman jännäsin, paljoa ei sitä olla vielä radassa tehty. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jeriko lähtee kyllä keinulle tosi vauhdilla ja hidastaa vasta kun sanon oikein painokkaasti, että "nätisti". Toisaalta ihan hyvä, ettei liikaa himmaile keinulle, mutta en tiedä tulisiko ilman "nätisti"-käskyä lentokeinuja, todennäköisesti tulisi. :D
Keppiongelmien lisäksi Jeriko pudotteli rimoja mitä yleensä tekee tosi harvoin ja kuunteli ohjaustakin vähän tavallista huonommin ja lukitsi vaan itse vääriä esteitä ennen kuin ehdin niihin vaikuttamaan. Olin sitten vähän tämän jälkeen ärrimurrina, harmitti kyllä kun kisojen alla Jeriko alkaa aivan pölvästiksi, kun yleensä on niin helposti ohjattavissa ja kunnioittaa rimoja. Onneksi sitten toisella treenikerralla Jeriko palautui omaksi itsekseen ja tehtiin hieno nollarata! Siihen oli hyvä lopettaa. :)
Tänään käytin Jerikon puolen päivän maissa ulkona ja treenailtiin vähän tokoa. Tein yksikseni siirtymisiä ja Jeriko tuli "tässä"-käskyllä innokkaasti mukana ja siirtyi näppärästi perusasentoon heti kun pyysin. Tein myös liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon putkeen ja palkkasin vasta luoksetulosta, joka nyt oli suora kun Jeriko tuli vähän hitaanpuoleisesti. Palkitsin kyllä aika maltillisesti ja mietin, että pitäisikö tuollaiset jättää vaan kokonaan palkitsematta, kun loppumatkan tuli ihan ravia... Sitten toinen suora, joka oli jo nopeampi, ja pari pysäytystä vielä. Pysäytykset mun mielestä ihan hyviä. Liikkeestä seisominen meni hyvin, ainut mihin kiinnitin huomiota oli se, että Jeriko vähän katseli minne sattuu kun palasin. Tein sitten muutamia toistoja niin, että heitin lelun eri kohdissa mun pois päin kävelyä tai paluuta, että olisi koko ajan skarppina.
Otettiin myös istu-seiso-istu -vaihtoja. Olen tässä ihmetellyt miksi Jeriko ei tässä istu puhtaasti suoraan taakse, kun arkielämässä jos pyydän seisomasta istumaan niin rullaa aina takajalkojensa päälle. Nyt tajusin, että Jeriko on oppinut seisomaan noustessaan kurottamaan hieman liikaa eteen (liikaa imuutettu nakilla eteenpäin), että tulee liian etupainoiseksi, ja siitä rullaaminen taakse niin, ettei takajalat liikkuisi ollenkaan on liian hankalaa. Kiinnitin nyt huomiota seisomaan nousuihin ja palkkasin Jerikoa tasapainoisemmasta asennosta, niin johan alkoi istumaan menokin onnistua niin kuin pitäisi! :) Kyllä välillä on pienestä kiinni ja saa oikein kunnolla katsoa koiraa ja miettiä, että missä mättää. Nyt sitten vaan lisätreeniä niin, että vahvistan sopivaa seisomaan nousua ja sitten varmasti istuminenkin onnistuu. Etäisyyttä vasta sitten kun tämä on varma, ettei Jeriko ala kurottautua taas liikaa mua kohti.
Tein myös muutaman ruutuun lähetyksen ensin alustan kanssa ja sitten muutamia ilman alustaa. Jeriko alkoi taas jo itse hakea hyvin ruudun keskustaa ilman alustaakin, alkaa selvästi palautua mieleen mikä oli homman nimi. :)
Tänään Hannan agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeeta rataharjoitusta, tai siis sanotaan nyt ihan suoraan, että mahdotonta (vielä näillä taidoilla). :D Aluksi siis toisin sanoen ei onnistunut millään, eikä sitä pätkää saatukaan onnistumaan ollenkaan, mutta Jeriko silti jaksoi iloisesti yrittää, reipas poika! :)
Toisella harjoitusvuorolla tehtiin radan loppuosaa, johon kuului hyppy, rengas, putki, keinu, putki, hyppy, A ja kepit. Tämä pätkä oli huomattavasti helpompi ja onnistui hyvin, yhden kerran kyllä ohjasin vähän huolimattomasti keppien alkuun niin meni toiseen väliin. Mutta siis keinu ja kepit kuitenkin tosi hyvin! Kiva saada onnistuminen loppuun ettei jää kisojen alla paska fiilis. Ainut, että nyt tuli vaan mieleen, ettei olla tehty pöytää kuin sen joku kolme kertaa ja viimeisestäkin kerrasta on ehkä kuukausi.... Hups. :D Nooooh, kai mä nyt saan sen yhdelle pöydälle hyppäämään ja maltti on onneksi Jerikon parhaita puolia, joten varmaan pysyykin siellä hyvin. Anayway, toivon ettei pöytää kummassakaan radassa olisi.. :D
Käytiin vielä treenien jälkeen rantatien koirapuistossa. Ollaan kesän aikana käyty siellä muutamia kertoja aiemminkin ennen treenejä tai niiden jälkeen, lähinnä koska: 1. lisäsosiaalistaminen ja tutustuminen moniin eri rotuihin ei tee pahaa Jerikolle 2. toivon, että se auttaa Jerikoa arjessakin, kun olisi tuttu monenlaisten koirien kanssa (nyt on vähän esiintynyt epäluuloisuutta joitain ohikulkijoita kohtaan vaikkei mitään karvojen pörhistelyä tai pientä murinaa pahempaa), 3. huomasin kerran Jerikoa vieressä uimassa käyttäessä, että siellä oli jotenkin "parempi tunnelma" kuin koirapuistoissa missä ollaan satunnaisesti pentuna käyty -> eli uskalsin paremmin viedä Jerikoa sinne. Puistossa onkin mennyt tosi hyvin. Ensimmäisillä kerroilla Jerikoa selvästi jännitti kun paljon koiria tuli tervehtimään kerralla ja murisi hieman, mutta toisaalta se oli vaan ihan asiallinen pyyntö antaa tilaa kun pelotti eikä mikään riidanhaasto, ja puistossa olleet koirat sen hyvin ymmärsivät. Lyttykuonoisia koiria Jeriko selvästi jännittää, kun ei ole niitä juuri koskaan tavannut ja ainut bokseri jonka pentuna tapasi pyöritteli Jerikon hangessa (leikkiessään aivan liian rajusti kokoeroon nähden). Toivoisin, että Jeriko tottuisi siis boksereihin ja muihin lyttykuonoisiin, ja ehkä (tässä on haastetta) sietäisi paremmin noutajien riehakkuutta. :D
Tänään siis käytin Jerikoa taas agilitytreenien jälkeen puistossa muutaman viikon tauon jälkeen. Jeriko oli nyt alusta asti ihan innoissaan eikä yhtään hämmentynyt vaikka lauma koiria joista valtaosa oli isompia (saksanpaimenkoiria, hoffi yms) tuli kerralla tervehtimään. Puistossa oli myös yksi bortsunarttu joka oli tietty aivan favourite. ;) Mutta siis olen tyytyväinen, kiva että Jeriko on päässyt jännityksestään ja oli nyt kuin kala vedessä isommassakin koiraporukassa. Koirapuistoistahan ylipäätään voi olla montaa mieltä ja itsekin olen aina suhtautunut niihin suurella varauksella, mutta jotenkin tuolla on aina ollut tosi kivoja koiria joiden kanssa ei tule ongelmia ja olen aina valmiina lähtemään jos joku ongelmallisen näköinen on tulossa, puistossa on onneksi kaksi sisäänkäyntiä ;). Jerikokin on selvästi innoissaan kun pääsee sinne. Ei siis varmasti tee pahaa tuolle. Jerikohan on aina ollut melko sosiaalinen ja leikkisä, mutta jotkut tietyt rodut (noutajat!) ottaa selvästi Jerikoa päähän, kun eivät osaa tervehtiä rauhassa niin kuin Jeriko toivoisi. Tosin yksi labbisuroshan Jerikolla on kaverina, mutta Patu käyttäytyykin todella kunnioittavasti Jerikoa kohtaan. Ja Jerikosta on kyllä aina löytynyt sitten sekin puoli, että varmasti sanoo jos ärsyttää. Mutta ehkä tällainen pieni sosiaalistaminen auttaa ymmärtämään paremmin erilaistenkin koirien viestintää. Kaikkien kaveri ei joka tapauksessa tarvitse olla, mutta kivahan tuolla on käyttää jo ihan senkin vuoksi, että Jeriko on niin innoissaan menossa leikkimään. :)
Mutta huomenna siis vapaapäivä ja torstaina agilitykisa, iik!! Pitäkää peukkuja, että on helppo rata ja ettei ole pöytää. ;D
tiistai 23. elokuuta 2011
lauantai 20. elokuuta 2011
Nyt mulle sitten riitti
Käytiin tänään pyörähtämässä näyttelykehässä Nokialla ja EH:han sieltä taas räpsähti, aika huonolla arvostelullakin vielä:
"Uros jonka korvat ovat liian päätämyötäiset. Otsapenger pitäisi olla selvempi. Hyvä purenta. Hyvä kaulalinja. Sopiva luusto. Pitäisi olla huomattavasti urosmaisempi ja runko saisi olla hieman pidempi. Kantaa häntäänsä liian korkealla liikkuessaan."
Nyt kyllä sanon suoraan, että vituttaa. Eipä paljon hyvää löytänyt Jerikosta, mutta toisaalta jätti myös arvostelematta liikkeet ja kulmaukset, jotka mielestäni on aika merkittäviä ja Lukalta joka myös oli nuorten kehässä ne kyllä arvosteltiin. Tuntuu, että jätti vähän arvostelun kesken, "paska mikä paska, turha niitä arvostella.."... Miksi edes juoksuttaa kehässä ees taas jos ei arvostele sitä kuitenkaan muuta kuin korkean hännän suhteen? Liisa lisäksi sanoi, että välistä Jeriko kantoi häntää ihan mukavastikin selän tasolla, eikä Jeriko kyllä ollut ainut uros jolla oli korkea häntä, siitä se ei jäänyt kiinni. Turhauttavaa, kun Jerikon päätä on kehuttu ja arvosteltu myös urosmaiseksi ja hyvän sukupuolileiman omaavaksi, mutta nyt nekin haukutaan. Mikään ei siis ollut hyvää. Itse asiassa Jeriko sai paremman arvostelun Tampereen KV-näyttelyssäkin, jossa se sai H:n! Ärsyttää kun tuli maksettua tuollaisesta..
Ja mun mielestä Jeriko oli niin hyvän näköinen kun oltiin kehään menossa, turkki upean näköinen ja kroppa näytti tosi hyvältä, kun ei ollut liikaa turkkiakaan, linjakkaan näköinen. Mun mielestä Jeriko olisi ansainnut sertit ja kaikki! <3 Mutta kyllä nyt näin on, että mulle riitti näyttelyissä käyminen vaikkei kovin monessa olla käytykään, en jaksa enää etsiä sitä tuomaria jonka silmää Jeriko todella miellyttäisi. Kun näyttelyt ei mua muutenkaan suuremmin kiinnosta eikä minkäänlaista menestystäkään voi odottaa, niin parempi sitten säästää ne rahat johonkin järkevämpään, esim. agility/tokokokeiden maksuihin.. ;)
"Uros jonka korvat ovat liian päätämyötäiset. Otsapenger pitäisi olla selvempi. Hyvä purenta. Hyvä kaulalinja. Sopiva luusto. Pitäisi olla huomattavasti urosmaisempi ja runko saisi olla hieman pidempi. Kantaa häntäänsä liian korkealla liikkuessaan."
Nyt kyllä sanon suoraan, että vituttaa. Eipä paljon hyvää löytänyt Jerikosta, mutta toisaalta jätti myös arvostelematta liikkeet ja kulmaukset, jotka mielestäni on aika merkittäviä ja Lukalta joka myös oli nuorten kehässä ne kyllä arvosteltiin. Tuntuu, että jätti vähän arvostelun kesken, "paska mikä paska, turha niitä arvostella.."... Miksi edes juoksuttaa kehässä ees taas jos ei arvostele sitä kuitenkaan muuta kuin korkean hännän suhteen? Liisa lisäksi sanoi, että välistä Jeriko kantoi häntää ihan mukavastikin selän tasolla, eikä Jeriko kyllä ollut ainut uros jolla oli korkea häntä, siitä se ei jäänyt kiinni. Turhauttavaa, kun Jerikon päätä on kehuttu ja arvosteltu myös urosmaiseksi ja hyvän sukupuolileiman omaavaksi, mutta nyt nekin haukutaan. Mikään ei siis ollut hyvää. Itse asiassa Jeriko sai paremman arvostelun Tampereen KV-näyttelyssäkin, jossa se sai H:n! Ärsyttää kun tuli maksettua tuollaisesta..
Ja mun mielestä Jeriko oli niin hyvän näköinen kun oltiin kehään menossa, turkki upean näköinen ja kroppa näytti tosi hyvältä, kun ei ollut liikaa turkkiakaan, linjakkaan näköinen. Mun mielestä Jeriko olisi ansainnut sertit ja kaikki! <3 Mutta kyllä nyt näin on, että mulle riitti näyttelyissä käyminen vaikkei kovin monessa olla käytykään, en jaksa enää etsiä sitä tuomaria jonka silmää Jeriko todella miellyttäisi. Kun näyttelyt ei mua muutenkaan suuremmin kiinnosta eikä minkäänlaista menestystäkään voi odottaa, niin parempi sitten säästää ne rahat johonkin järkevämpään, esim. agility/tokokokeiden maksuihin.. ;)
perjantai 19. elokuuta 2011
Yksilöllisyys vie perikatoon
Tämä viikko ollaan treenailtu vähän rauhallisemmin, vaikka ollaan kyllä silti joka päivä tehty jotain. Maanantaina agilitytreenien lomassa en malttanut olla taas kokeilematta pk-estettä. Ensin hyppyytin Jerikoa harjoitusesteellä, aluksi korkeus 70 cm -> 80 cm -> 90 cm -> 95 cm. Voisiko joku kertoa mulle, miksi harjoitusesteissä ei laudat riitä metriin asti, mikä järki siinä on?
Noi hypyt meni mukavasti ja otin Jerikon tauolle. Sitten en vaan voinut olla kokeilematta metrin kiinteää estettä. Valitsin vielä kahdesta mahdollisesta sen pelottavamman näköisen, jossa meni rautapalkki myös päältä ja oli muutenkin jykevämpi, ihan vaan piruuttani. ;)
Ensimmäisellä yrityksellä Jeriko lähti hyvin, mutta ei tohtinutkaan hypätä. Innostin sitten oikein kunnolla ja ylihän se meni, takajalat koski hieman esteeseen. Halusin antaa Jerikolle mahdollisuuden tehdä puhdaskin suoritus ja hyppyytin vielä kaksi kertaa, toisella vain hipaisu ja kolmannella aivan puhdas ylitys! Sitten bileet! ;D Nyt se on ainakin ylitetty ja tietää, että Jeriko pystyy siihen. 650 gramman kapulan kanssa on toki aivan eri asia, mutta täytyy vaan rauhassa treenailla hyppytekniikkaa ja ensin tokoesteellä varmaan tutustuu hyppynoutoon. Kyllä se siitä. Olen tosin kuullut huhua, että siitä oltaisiin puhuttu josko pk-este olisikin 85 senttinen eikä metrin korkuinen. Mun mielestä helkkarin hyvä idea! ;)
Tokoiltu siis ollaan. Kotona olen tehnyt VOI/EVL-kaukkareiden istu-seiso-istu -vaihtoja. Seisomaannousun Jeriko on tajunnut hyvin ja nousee seisomaan niin, että takajalat pysyy aivan liikkumatta kun seison metrin päässä, tästä vaan etäisyyttä kasvattamaan. Istumaanmenossa pitää vielä vahvistaa sitä, ettei takajalat saisi liikkua OLLENKAAN, vaan rullaisi vaan taakse, nyt välillä hieman takaosa liikahtaa. Tätä siis olen hionut nakin kanssa "työntämällä" niin, että istuu suoraan taakse. Toivon mukaan idea sille pian kunnolla selkiää.
Ollaan myös nyt Liisan ja Tuijan kanssa käyty treenailemassa, ja ollaan harjoiteltu toko-kokeen siirtymisiä. Toinen on siis käskyttänyt ja kertonut paikan mistä seuraava liike lähtisi, ja ollaan vaan siirrytty siihen niin, että koiran on pitänyt olla hyvin mukana ja palkkailtu siitä, että on heti hyvässä perusasennossa ja kontaktissa. Aivan perustreeniä siis, mutta miksi ihmeessä ei olla tehty tätä jo aikaisemmin?? Pekka Korrikin koulutuksessaan neuvoi harjoittelemaan kokeen KAIKKIA osa-alueita, mutta ei tätä silti ole ennen tullut tehtyä. Tosi hyvä harjoitus kuitenkin ja tekee paljon kokeessa jos koira tietää mitä ollaan tekemässä ja pysyy koko ajan tuntumassa ja valmiina seuraavaan eikä lähde haahuilemaan minnekään. :) Tämän harjoituksen lomassa olen ottanut välillä joitain AVO-liikkeitä. Jerikolla on ollut nyt hyvä motivaatio tekemiseen ja ajattelinkin, että treenaillaan nyt ihan rauhassa 4.9. olevaan kokeeseen ja lähinnä tällaisia erikoisia juttuja ja pidetään vaan Jerikon intoa yllä. Ei mitään hiillostamista nyt kun kyllähän se ne liikkeet osaa. :)
Tänään oltiin Mouhijärvellä paimentamassa. Käytiin pari kertaa uuhien aitauksessa paimentamassa ja "kesyttämässä" ja välissä kerran karitsoiden luona. Meillä oli taas poro-pellettejä ja kauroja houkuttimina ja niitä Johannan kanssa syöteltiin lampaille kun uskalsi lähelle. Karitsat on kyllä selkeästi nopeammin rohkaistuneet ja alkoivat nyt selkeästi hakemaan turvaakin ihmisen luota, hyvin meni. Aikuisissa uuhissa Johanna huomasi pari sellaista jotka ei missään vaiheessa uskaltaneet luokse ja nämä porukasta epäedukseen erottuvat yksilöt päätyvät sitten todennäköisesti ruokapöytään, kun taas karitsoista rohkeimmat välttyy tältä kohtalolta. Lampaiden ei kannata siis erottua joukosta, paras vaan ollaan "massaa". ;D
Hauska kun saa lampaidenkin kanssa käyttää vähän päätään, että miten niitä "koulutetaan". Uuhet ei oikein ottanut rauhoittuakseen Johannan luokse, joten tehtiin sitten niin, että pidin Jerikon maassa aina kun lampaat oli aidan vieressä Johannan ympärillä. Heti kun arimmat alkoi valua Johannasta ohi ja poispäin, niin pistin Jerikon kaarelle niitä vastaan. Jos ne juoksivat Johannan ohi, laitoin Jerikon kaarelle vastaan toiseen suuntaan. Lopulta päästiin tilanteeseen, että uuhet oli pidemmän aikaa rauhassa Johannan ympärillä ja otin sitten Jerikon ja lähdettiin aitauksesta, ikään kuin palkkana lampaille. Kun ne tekevät niin kuin niiltä halutaan (eli rauhoittuvat ihmisen läheisyyteen), paine poistuu. Ja toisaalta aina kun olivat ihmisen lähellä, Jerikokin oli rauhassa. Toivon mukaan näilläkin lamppu syttyisi pian päässä, että ihmisen lähellä onkin itse asiassa turvallista olla.
Jeriko oli kyllä aivan upea paimenpoika tänään! Parin viikon tauon aikana on kypsytellyt jotain päässään ja nyt oli itseluottamusta tullut rutkasti lisää! Tällä kertaa ei perääntynyt kertaakaan lampaiden tieltä vaikka lampaat yritti juosta yli, vaan piti paikkansa ja yritti pysäyttää/kääntää mua kohti. Joskus lampaat lähti ihan eri suuntaan kuin oli tarkoitus, mutta saatiin Jerikon kanssa niitä kuitenkin aika hyvin hallintaan. Kerran yksi uuhi teki äkkiarvaamatta hyökkäyksen ja oikein kunnolla puski, mutta Jeriko olikin valmiina ja antoi vaan takaisin ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa! :D Hyviä kaaria teki ja rohkeasti työskenteli lauman takana yksikseen. Aivan huippu paimenpoika! :)
Juostuaan lampaiden perässä purojen ja mutakkojen läpi Jeriko oli hurmaavan likainen ja joutuikin sitten kotona pesulle huomista Nokian ryhmistäkin ajatellen. Vähän kyllä jo harmittaa, että tuli ilmoittauduttua, kyllä sen tietää mitä siellä sanotaan. Jos ei mikään muu, niin viimeistäänkin korkea häntä kaataa homman. Mä en nyt vaan oikein ymmärrä tota häntä juttua, miksi bortsun (varsinkin urostenkin) pitäisi kantaa häntäänsä alhaalla? Totta kai hännän kuuluu olla matala paimentaessa ja sitä se Jerikollakin on vaikka muuten osoittaakin aina kohti taivasta, mutta eikös korkea häntä muissa tilanteissa (kuten vieraassa paikassa, vieraiden koirien keskellä) kerro vaan itsevarmuudesta? Ja eikö paimenkoirien pitäisi nimenomaan olla itsevarmoja, että pystyvät paimentamaan hankalampiakin lampaita? Tää on nyt taas tätä mun vastaanpyristelyä näyttelyitä vastaan, pitäis vaan jättää nää hommat niille keitä ne enemmän miellyttää... :D
Katsotaan sitten koituuko yksilöllisyys meidänkin tappioksi huomenna... ;)
Noi hypyt meni mukavasti ja otin Jerikon tauolle. Sitten en vaan voinut olla kokeilematta metrin kiinteää estettä. Valitsin vielä kahdesta mahdollisesta sen pelottavamman näköisen, jossa meni rautapalkki myös päältä ja oli muutenkin jykevämpi, ihan vaan piruuttani. ;)
Ensimmäisellä yrityksellä Jeriko lähti hyvin, mutta ei tohtinutkaan hypätä. Innostin sitten oikein kunnolla ja ylihän se meni, takajalat koski hieman esteeseen. Halusin antaa Jerikolle mahdollisuuden tehdä puhdaskin suoritus ja hyppyytin vielä kaksi kertaa, toisella vain hipaisu ja kolmannella aivan puhdas ylitys! Sitten bileet! ;D Nyt se on ainakin ylitetty ja tietää, että Jeriko pystyy siihen. 650 gramman kapulan kanssa on toki aivan eri asia, mutta täytyy vaan rauhassa treenailla hyppytekniikkaa ja ensin tokoesteellä varmaan tutustuu hyppynoutoon. Kyllä se siitä. Olen tosin kuullut huhua, että siitä oltaisiin puhuttu josko pk-este olisikin 85 senttinen eikä metrin korkuinen. Mun mielestä helkkarin hyvä idea! ;)
Tokoiltu siis ollaan. Kotona olen tehnyt VOI/EVL-kaukkareiden istu-seiso-istu -vaihtoja. Seisomaannousun Jeriko on tajunnut hyvin ja nousee seisomaan niin, että takajalat pysyy aivan liikkumatta kun seison metrin päässä, tästä vaan etäisyyttä kasvattamaan. Istumaanmenossa pitää vielä vahvistaa sitä, ettei takajalat saisi liikkua OLLENKAAN, vaan rullaisi vaan taakse, nyt välillä hieman takaosa liikahtaa. Tätä siis olen hionut nakin kanssa "työntämällä" niin, että istuu suoraan taakse. Toivon mukaan idea sille pian kunnolla selkiää.
Ollaan myös nyt Liisan ja Tuijan kanssa käyty treenailemassa, ja ollaan harjoiteltu toko-kokeen siirtymisiä. Toinen on siis käskyttänyt ja kertonut paikan mistä seuraava liike lähtisi, ja ollaan vaan siirrytty siihen niin, että koiran on pitänyt olla hyvin mukana ja palkkailtu siitä, että on heti hyvässä perusasennossa ja kontaktissa. Aivan perustreeniä siis, mutta miksi ihmeessä ei olla tehty tätä jo aikaisemmin?? Pekka Korrikin koulutuksessaan neuvoi harjoittelemaan kokeen KAIKKIA osa-alueita, mutta ei tätä silti ole ennen tullut tehtyä. Tosi hyvä harjoitus kuitenkin ja tekee paljon kokeessa jos koira tietää mitä ollaan tekemässä ja pysyy koko ajan tuntumassa ja valmiina seuraavaan eikä lähde haahuilemaan minnekään. :) Tämän harjoituksen lomassa olen ottanut välillä joitain AVO-liikkeitä. Jerikolla on ollut nyt hyvä motivaatio tekemiseen ja ajattelinkin, että treenaillaan nyt ihan rauhassa 4.9. olevaan kokeeseen ja lähinnä tällaisia erikoisia juttuja ja pidetään vaan Jerikon intoa yllä. Ei mitään hiillostamista nyt kun kyllähän se ne liikkeet osaa. :)
Tänään oltiin Mouhijärvellä paimentamassa. Käytiin pari kertaa uuhien aitauksessa paimentamassa ja "kesyttämässä" ja välissä kerran karitsoiden luona. Meillä oli taas poro-pellettejä ja kauroja houkuttimina ja niitä Johannan kanssa syöteltiin lampaille kun uskalsi lähelle. Karitsat on kyllä selkeästi nopeammin rohkaistuneet ja alkoivat nyt selkeästi hakemaan turvaakin ihmisen luota, hyvin meni. Aikuisissa uuhissa Johanna huomasi pari sellaista jotka ei missään vaiheessa uskaltaneet luokse ja nämä porukasta epäedukseen erottuvat yksilöt päätyvät sitten todennäköisesti ruokapöytään, kun taas karitsoista rohkeimmat välttyy tältä kohtalolta. Lampaiden ei kannata siis erottua joukosta, paras vaan ollaan "massaa". ;D
Hauska kun saa lampaidenkin kanssa käyttää vähän päätään, että miten niitä "koulutetaan". Uuhet ei oikein ottanut rauhoittuakseen Johannan luokse, joten tehtiin sitten niin, että pidin Jerikon maassa aina kun lampaat oli aidan vieressä Johannan ympärillä. Heti kun arimmat alkoi valua Johannasta ohi ja poispäin, niin pistin Jerikon kaarelle niitä vastaan. Jos ne juoksivat Johannan ohi, laitoin Jerikon kaarelle vastaan toiseen suuntaan. Lopulta päästiin tilanteeseen, että uuhet oli pidemmän aikaa rauhassa Johannan ympärillä ja otin sitten Jerikon ja lähdettiin aitauksesta, ikään kuin palkkana lampaille. Kun ne tekevät niin kuin niiltä halutaan (eli rauhoittuvat ihmisen läheisyyteen), paine poistuu. Ja toisaalta aina kun olivat ihmisen lähellä, Jerikokin oli rauhassa. Toivon mukaan näilläkin lamppu syttyisi pian päässä, että ihmisen lähellä onkin itse asiassa turvallista olla.
Jeriko oli kyllä aivan upea paimenpoika tänään! Parin viikon tauon aikana on kypsytellyt jotain päässään ja nyt oli itseluottamusta tullut rutkasti lisää! Tällä kertaa ei perääntynyt kertaakaan lampaiden tieltä vaikka lampaat yritti juosta yli, vaan piti paikkansa ja yritti pysäyttää/kääntää mua kohti. Joskus lampaat lähti ihan eri suuntaan kuin oli tarkoitus, mutta saatiin Jerikon kanssa niitä kuitenkin aika hyvin hallintaan. Kerran yksi uuhi teki äkkiarvaamatta hyökkäyksen ja oikein kunnolla puski, mutta Jeriko olikin valmiina ja antoi vaan takaisin ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa! :D Hyviä kaaria teki ja rohkeasti työskenteli lauman takana yksikseen. Aivan huippu paimenpoika! :)
Juostuaan lampaiden perässä purojen ja mutakkojen läpi Jeriko oli hurmaavan likainen ja joutuikin sitten kotona pesulle huomista Nokian ryhmistäkin ajatellen. Vähän kyllä jo harmittaa, että tuli ilmoittauduttua, kyllä sen tietää mitä siellä sanotaan. Jos ei mikään muu, niin viimeistäänkin korkea häntä kaataa homman. Mä en nyt vaan oikein ymmärrä tota häntä juttua, miksi bortsun (varsinkin urostenkin) pitäisi kantaa häntäänsä alhaalla? Totta kai hännän kuuluu olla matala paimentaessa ja sitä se Jerikollakin on vaikka muuten osoittaakin aina kohti taivasta, mutta eikös korkea häntä muissa tilanteissa (kuten vieraassa paikassa, vieraiden koirien keskellä) kerro vaan itsevarmuudesta? Ja eikö paimenkoirien pitäisi nimenomaan olla itsevarmoja, että pystyvät paimentamaan hankalampiakin lampaita? Tää on nyt taas tätä mun vastaanpyristelyä näyttelyitä vastaan, pitäis vaan jättää nää hommat niille keitä ne enemmän miellyttää... :D
Katsotaan sitten koituuko yksilöllisyys meidänkin tappioksi huomenna... ;)
lauantai 13. elokuuta 2011
2x AVO1 ja 2x luokkavoitto, ei hullumpi viikonloppu :)
Meillä oli tänä viikonloppuna kaksi avoimen luokan toko-koetta ja tulostakin tuli. Perfektionistina keksin kyllä parannettavaa suorituksissa, mutta ei kyllä voi muuta kuin olla tyytyväinen ja ylpeä koirastaan, hyvä Jeriko! <3
Ensimmäinen koe oli lauantaina Ikaalisissa, tuomarina Ilkka Stén. Tuloksena oli 174 pistettä, siis 1. tulos ja vielä luokkavoitto. :)
Liisalle ja Tuijalle kiitos seurasta ja tsempityksistä. Kiitos Liisa kuvaamisesta!
Paikkamakuu 10: Jeriko oli rivin toiseksi viimeisenä. Kyllä oli taas härdelliä ja mun sydän hakkas, kun ennen kuin edes ehdittiin piiloon rivin toisesta päästä lähti koira. Hetken päästä rivin siitä päästä lähti toinen koira. Ja sitten taas hetken päästä Jerikon viereinen koira lähti, tässä kohtaa pelotti jo aika paljon, että huudetaanko pian mutkin kytkemään koira. Mutta ei, aika huudettiin ja päästiin takaisin koirien luo, Jeriko oli epätavallisen ryhdikkäässä (kaula pitkällä ylöspäin) asennossa ja pian selvisi syykin: myös vieressä oleva koira (narttu jonka perään Jeriko oli jo aiemmin vähän haikaillut) oli arponut että istuako vaiko maata ja Jerikolla oli alkanut häntä tuttuun tapaan heilua. Tuija oli pelastanut tilanteen, kun oli saanut katseyhteyden Jerikoon ja mulkaissut pahasti. KIITOS TUIJA! :)
Seuraaminen 9: Omasta mielestäni aika huonoa seuraamista, vire oli alhainen, seuraaminen hieman väljää ja kontaktikin tippui välillä, ensimmäisessä vasempaan käännöksessä piti jyrätä Jeriko kun ei ollut yhtään kuulolla ja jäi jalkoihin. Mutta kai tämä sitten oli hyvää toko-seuraamista, ja olihan Jeriko aivan hiiren hiljaa ainakin kun virettä ei oikein ollut, mutta itse en ollut ollenkaan tyytyväinen tähän.
Liikkeestä maahanmeno 10: Lähdössä Jeriko meinasi vähän jäädä, mutta muuten ok seuraaminen ja hyvä maahanmeno. Tuossa kohtaa kentässä oli jotain mitä kaikki koirat jäi haistelemaan, monet jopa kesken noudon tai luoksetulon, jäävissä Jerikonkin nenä kävi. Olisko ollut joku juoksuinen kokeessa, kun tajusin jälkikäteen etteihän tuomari ollenkaan tarkistanut juoksuja...?
Anyway, jotenkin en ajatellut asiaa, mutta liikkeessä käytin käden taskussa kun näin varjosta, että koulutushihna yrittää luikerrella ulos, varmaan tuomarikin tämän huomasi koska ei sakottanut, olisi voinut pitää aika törkeänä apuna.. :D
Luoksetulo 5: Jeriko oli aivan pihalla kun liike alkoi, katseli minne sattui. Ihme kyllä lähti heti tulemaan, mutta eipä sitten pysähtynytkään (läpijuoksuja ei ole koskaan ennen tehnyt) ja tajusin antaa toisen käskyn liian myöhään, pikaisemmalla tuplakäskyllä olisi vielä ehkä ehtinyt pelastaa pysäytyksen...
Liikkeestä seisominen 10: Hyvä napakka seisominen, haisteli kuitenkin maata, mutta ei liikkunut.
Tuomari taisi ottaa huomioon sen, että kaikki jäivät jumiin tähän kohtaan eikä rokottanut haistelusta..
Nouto 9: Hieman hitaanpuoleinen, luovutuskin hieman hidas, perusasentoon siirtyminen hieman vajaa, taisin antaa tuplakäskynkin vaikkei kyllä videolta kuulu..... Tässä vielä paljon hiottavaa, tähän en ole tyytyväinen.
Kaukkarit 9: Ensimmäiseen istumaannousuun tuplakäsky kun Jeriko oli taas aivan muissa maailmoissa, muut vaihdot kuitenkin hyviä. Sain Sannalta vinkin, että Jerikon haluttomuus suorittaa kaukkareita voisi johtua siitä, että käytän samaa jättökäskyä kuin paikkamakuussa, ja kun se on nyt varma niin Jeriko ei ehkä kaukkareita tehdessään edes tiedä saako se oikeasti nousta vai hämäänkö vain... Joka tapauksessa olen kyllä satunnaisesti käyttänyt jätössä "kaukkarit"-sanaa ja nyt se tuli sitten virallisesti käyttöön, huomaa selvästi että Jerikolla on ihan eri fiilis kuin "odota"-käskyn pohjalta, odotan tarkoittaa Jerikolle ehkä liiaksi sitä maahan liimautumista, kun paikkamakuissa se yleensä ottaen on aivan ylirauhallinen. Eli ehkä tämän suuren ongelman ratkaisu olikin vain näin yksinkertainen... :D
Hyppy 8: Taas Jeriko aivan pihalla, jouduin antamaan tuplakäskyn lähtöön, sitten meni ihan hyvin, mutta paluussa taas jostain kumman syystä suoraan sivulle...
Kokonaisvaikutus 10: Tähän olen tyytyväinen! :) Vaikka toisaalta.... perfektionisti nostaa päätään, itse en olisi kymppiä antanut, kun Jeriko mun mielestä selvästi alisuoritti. Oli koko ajan aivan pihalla ja tosi häiriöherkkä, en tiedä mikä sillä tänään oli, mutta selvästi parempaankin pystyy!
Toinen koe oli Ylöjärvellä YLÖKK:n kentällä, kotikenttäetu siis. ;) Tuomarina Juha Kurtti. Tuloksena 185,5 pistettä, kunniapalkinto ja luokkavoitto! :)
Paikkamakuu 10: Ei kummempia, tällä kertaa ei ollut niin hirveästi härdelliäkään paikkamakuussa.
Seuraaminen 8,5: Lähti aluksi huonosti mukaan ja oli hieman pihalla, ensimmäinen käännös oikealle, pysähdys ja ja täyskäännös huonompia, mutta sitten Jeriko paransi.
Liikkeestä maahanmeno 10: Mitä siitä sanoisi, hieno suoritus.
Luoksetulo 8,5: Hyvällä vauhdilla lähti tulemaan ja pysähtyikin tosi hyvin, 10 olisi ollut tulossa, mutta sitten Jeriko tulikin puolittain perusasentoon ja jäi siihenkin väljäksi, jouduin antamaan toisen käskyn.
Liikkeestä seisominen 10: Hyvä Jeriko! :)
Noutaminen 8: Otti kapulan vähän epävarmasti ja pyöritteli suussaan. En tiedä mistä johtui, aamulla otin pari toistoa ja kyseinen kapula meinasi mennä rikki, toinen laippa taittui ja luulin jo että se oli uudestaan mennyt rikki kun Jeriko kantoi sitä niin hassusti. Ehkä Jeriko arkaili vähän kapulaa...?
Kaukkarit 9: Ensimmäiseen taas ikävästi tuplakäsky. Tuomarikin kommentoi, että vähän huonoon paikkaan jäi maahan kun pitkä heinän korsi sojotti suoraan nenään ja siitä vähän hämääntyi. Muut vaihdot kuitenkin hyviä ja tekniikka toimi niin kuin pitääkin. :)
Hyppy 10: Nyt tuli se kunnollinen eteen istuminen ja perusasentoon siirtyminen, hieno poika!
Kokonaisvaikutus 10: Tuomari kehui, että on hienoa, kun aina liikkeen alussa on koira heti perusasennossa ja valmiina, eikä välissä turhaa säätöä. Vielä palkintojen jaossa sanoi yleisölle, että oltiin esimerkkitapaus siitä, kuinka kehässä tulisi toimia. Ai että kun olin ylpeä! :)
Hieno tulos siis viikonlopulta, ei voi valittaa. Molemmissa kokeissa kuitenkin Jerikon vire oli hieman alhaisempi kuin mitä olisin toivonut, vielä tarvittaisiin lisää potkua tekemiseen. Mutta siis hienosti poika teki työtä ja suoritti liikkeet pääosin niin kuin pitäisikin, jaksoi vielä peräkkäisinä päivinä ja tsemppasi toisena päivänä.
Ei kun kolmatta ykköstä tavoittelemaan! :)
Ensimmäinen koe oli lauantaina Ikaalisissa, tuomarina Ilkka Stén. Tuloksena oli 174 pistettä, siis 1. tulos ja vielä luokkavoitto. :)
Liisalle ja Tuijalle kiitos seurasta ja tsempityksistä. Kiitos Liisa kuvaamisesta!
Paikkamakuu 10: Jeriko oli rivin toiseksi viimeisenä. Kyllä oli taas härdelliä ja mun sydän hakkas, kun ennen kuin edes ehdittiin piiloon rivin toisesta päästä lähti koira. Hetken päästä rivin siitä päästä lähti toinen koira. Ja sitten taas hetken päästä Jerikon viereinen koira lähti, tässä kohtaa pelotti jo aika paljon, että huudetaanko pian mutkin kytkemään koira. Mutta ei, aika huudettiin ja päästiin takaisin koirien luo, Jeriko oli epätavallisen ryhdikkäässä (kaula pitkällä ylöspäin) asennossa ja pian selvisi syykin: myös vieressä oleva koira (narttu jonka perään Jeriko oli jo aiemmin vähän haikaillut) oli arponut että istuako vaiko maata ja Jerikolla oli alkanut häntä tuttuun tapaan heilua. Tuija oli pelastanut tilanteen, kun oli saanut katseyhteyden Jerikoon ja mulkaissut pahasti. KIITOS TUIJA! :)
Seuraaminen 9: Omasta mielestäni aika huonoa seuraamista, vire oli alhainen, seuraaminen hieman väljää ja kontaktikin tippui välillä, ensimmäisessä vasempaan käännöksessä piti jyrätä Jeriko kun ei ollut yhtään kuulolla ja jäi jalkoihin. Mutta kai tämä sitten oli hyvää toko-seuraamista, ja olihan Jeriko aivan hiiren hiljaa ainakin kun virettä ei oikein ollut, mutta itse en ollut ollenkaan tyytyväinen tähän.
Liikkeestä maahanmeno 10: Lähdössä Jeriko meinasi vähän jäädä, mutta muuten ok seuraaminen ja hyvä maahanmeno. Tuossa kohtaa kentässä oli jotain mitä kaikki koirat jäi haistelemaan, monet jopa kesken noudon tai luoksetulon, jäävissä Jerikonkin nenä kävi. Olisko ollut joku juoksuinen kokeessa, kun tajusin jälkikäteen etteihän tuomari ollenkaan tarkistanut juoksuja...?
Anyway, jotenkin en ajatellut asiaa, mutta liikkeessä käytin käden taskussa kun näin varjosta, että koulutushihna yrittää luikerrella ulos, varmaan tuomarikin tämän huomasi koska ei sakottanut, olisi voinut pitää aika törkeänä apuna.. :D
Luoksetulo 5: Jeriko oli aivan pihalla kun liike alkoi, katseli minne sattui. Ihme kyllä lähti heti tulemaan, mutta eipä sitten pysähtynytkään (läpijuoksuja ei ole koskaan ennen tehnyt) ja tajusin antaa toisen käskyn liian myöhään, pikaisemmalla tuplakäskyllä olisi vielä ehkä ehtinyt pelastaa pysäytyksen...
Liikkeestä seisominen 10: Hyvä napakka seisominen, haisteli kuitenkin maata, mutta ei liikkunut.
Tuomari taisi ottaa huomioon sen, että kaikki jäivät jumiin tähän kohtaan eikä rokottanut haistelusta..
Nouto 9: Hieman hitaanpuoleinen, luovutuskin hieman hidas, perusasentoon siirtyminen hieman vajaa, taisin antaa tuplakäskynkin vaikkei kyllä videolta kuulu..... Tässä vielä paljon hiottavaa, tähän en ole tyytyväinen.
Kaukkarit 9: Ensimmäiseen istumaannousuun tuplakäsky kun Jeriko oli taas aivan muissa maailmoissa, muut vaihdot kuitenkin hyviä. Sain Sannalta vinkin, että Jerikon haluttomuus suorittaa kaukkareita voisi johtua siitä, että käytän samaa jättökäskyä kuin paikkamakuussa, ja kun se on nyt varma niin Jeriko ei ehkä kaukkareita tehdessään edes tiedä saako se oikeasti nousta vai hämäänkö vain... Joka tapauksessa olen kyllä satunnaisesti käyttänyt jätössä "kaukkarit"-sanaa ja nyt se tuli sitten virallisesti käyttöön, huomaa selvästi että Jerikolla on ihan eri fiilis kuin "odota"-käskyn pohjalta, odotan tarkoittaa Jerikolle ehkä liiaksi sitä maahan liimautumista, kun paikkamakuissa se yleensä ottaen on aivan ylirauhallinen. Eli ehkä tämän suuren ongelman ratkaisu olikin vain näin yksinkertainen... :D
Hyppy 8: Taas Jeriko aivan pihalla, jouduin antamaan tuplakäskyn lähtöön, sitten meni ihan hyvin, mutta paluussa taas jostain kumman syystä suoraan sivulle...
Kokonaisvaikutus 10: Tähän olen tyytyväinen! :) Vaikka toisaalta.... perfektionisti nostaa päätään, itse en olisi kymppiä antanut, kun Jeriko mun mielestä selvästi alisuoritti. Oli koko ajan aivan pihalla ja tosi häiriöherkkä, en tiedä mikä sillä tänään oli, mutta selvästi parempaankin pystyy!
---------------------------------------------------------------------------------------
Toinen koe oli Ylöjärvellä YLÖKK:n kentällä, kotikenttäetu siis. ;) Tuomarina Juha Kurtti. Tuloksena 185,5 pistettä, kunniapalkinto ja luokkavoitto! :)
Paikkamakuu 10: Ei kummempia, tällä kertaa ei ollut niin hirveästi härdelliäkään paikkamakuussa.
Seuraaminen 8,5: Lähti aluksi huonosti mukaan ja oli hieman pihalla, ensimmäinen käännös oikealle, pysähdys ja ja täyskäännös huonompia, mutta sitten Jeriko paransi.
Liikkeestä maahanmeno 10: Mitä siitä sanoisi, hieno suoritus.
Luoksetulo 8,5: Hyvällä vauhdilla lähti tulemaan ja pysähtyikin tosi hyvin, 10 olisi ollut tulossa, mutta sitten Jeriko tulikin puolittain perusasentoon ja jäi siihenkin väljäksi, jouduin antamaan toisen käskyn.
Liikkeestä seisominen 10: Hyvä Jeriko! :)
Noutaminen 8: Otti kapulan vähän epävarmasti ja pyöritteli suussaan. En tiedä mistä johtui, aamulla otin pari toistoa ja kyseinen kapula meinasi mennä rikki, toinen laippa taittui ja luulin jo että se oli uudestaan mennyt rikki kun Jeriko kantoi sitä niin hassusti. Ehkä Jeriko arkaili vähän kapulaa...?
Kaukkarit 9: Ensimmäiseen taas ikävästi tuplakäsky. Tuomarikin kommentoi, että vähän huonoon paikkaan jäi maahan kun pitkä heinän korsi sojotti suoraan nenään ja siitä vähän hämääntyi. Muut vaihdot kuitenkin hyviä ja tekniikka toimi niin kuin pitääkin. :)
Hyppy 10: Nyt tuli se kunnollinen eteen istuminen ja perusasentoon siirtyminen, hieno poika!
Kokonaisvaikutus 10: Tuomari kehui, että on hienoa, kun aina liikkeen alussa on koira heti perusasennossa ja valmiina, eikä välissä turhaa säätöä. Vielä palkintojen jaossa sanoi yleisölle, että oltiin esimerkkitapaus siitä, kuinka kehässä tulisi toimia. Ai että kun olin ylpeä! :)
Hieno tulos siis viikonlopulta, ei voi valittaa. Molemmissa kokeissa kuitenkin Jerikon vire oli hieman alhaisempi kuin mitä olisin toivonut, vielä tarvittaisiin lisää potkua tekemiseen. Mutta siis hienosti poika teki työtä ja suoritti liikkeet pääosin niin kuin pitäisikin, jaksoi vielä peräkkäisinä päivinä ja tsemppasi toisena päivänä.
Ei kun kolmatta ykköstä tavoittelemaan! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)