Ankaraa tottelemista

Nyt ollaan sitten treenailtu todella ahkeraan tokoa, niin paljon ettei kaikesta viitsi tarkemmin kirjoittaa. Kiitos kuitenkin treeniseurasta Marjukalle, Tuijalle ja Hannalle! :)

Seuraamista ei olla juuri otettu paitsi jäävien yhteydessä. Hyvin seuraa kuitenkin, nyt ei ole edes silleen keulinut tai poikitellut.

Liikkeestä jäävät on nyt taas hyvin Jerikon mielessä, yhdellä toistolla ollaan ne menty läpi ja kun onnistuu molemmat peräkkäin niin olen jättänyt siihen. Kuuntelee taas paremmin käskyt.

Luoksetulon vauhti on ollut hyvin vaihtelevaa, välillä kovin hidas ja välillä taas liiankin nopea. Pysäytykset siitä johtuen hieman vaihtelevia, kovemmasta vauhdista toki onkin vaikeampi pysähtyä, mutta olen jättänyt palkkaamatta huonot ja ottanut uusiksi, ja sillä Jeriko on parantanut pysäytystää hidastamatta luoksetuloa. Pysäytyksen jälkeistä loppuosaa ollaan otettu myös vähän, hidas se on, mutta laukkaa silti.

Nouto on ollut nyt kovin hidas. Olen yrittänyt Jerikoa innostaa noutoon lähtemällä itse kilpaa kapulalle ja on tepsinytkin, mutta sitten taas välillä silti lähtee hitaasti. Laukkaa tässä kuitenkin, että kai se nyt ihan kelvollinen on, mutta nopeampaa toivoisin. Jatkossa täytyy alkaa tekemään noudosta enemmän innostavaa kisaamisella, paoilla ja lelulla hetsaamalla, viikonloppua ennen sille ei enää mahda mitään.

Kaukkarit.... Hiton kaukkarit. Välillä Jeriko tekee, välillä ei, aina kun tekee niin tekee tosi hyvällä tekniikalla, mutta välillä ei vaan suostu. Esim. eilen illalla teki tosi hyvän kaukkarisarjan, mutta tänään ei ole taas yhtään maistunut. Sellainen olo tulee, että kaukkarit on Jerikon mielestä vaan kertakaikkiaan turha ja tylsä liike, liian vanha ja pitkään osattu eikä sitten vaan välillä millään huvita tehdä. Tänään oli taas sama homma, mutta Hanna ehdotti takapalkan kokeilemista (välillä aiemmin on ollutkin, mutta nyt en ole aikoihin pitänyt kun on tuntunut ettei se ole yhtä hyvä kuin heitetty lelu) ja ihme kyllä Jeriko alkoikin nousemaan maasta vaikka ensin oli kuin liimattu mahastaan tantereeseen. Tälle ei nyt kertakaikkiaan mahda enää mitään, pitää vaan toivoa parasta, että kokeessa suorittaisi liikkeen.
Tänään harjoiteltiin sisällä istumaan-seiso -vaihtoja, ja niistä Jeriko tuntui huomattavasti motivoituneemmalta. Voisiko olla niin, että kaukkari-into palaisi kun opeteltaitiin noita VOI/EVL-kaukkareita ja varottais sitten liikaa hinkkaamatta niitä tylsiksi... Olisi pieni yllätysmomentti kun olisikin kolme liikettä joista valita..? Toivon mukaan, koska tää on ihan hirveetä. Itsellekin tullut ihan kammo kaukkareihin, kun koskaan ei voi tietää millä tuulella Jeriko on niiden suhteen, ja oma asennoituminen ja turhautuminen tietenkin vain pahentaa tilannetta. Se on varma, että jos Jeriko kokeessa ne tekee niin kehun ja hihkun oikein kunnolla vaikka tulisikin sanomista! :D

Hyppy on kyllä nyt ollut tosi hyvä, todella varmasti tulee esteen yli vaikka jäisi vinoon, ja hyvin on tullut nyt eteen istumaan. Paitsi tänään oli joku ihme päivä muutenkin ettei oikein napannut keskittyä, niin tulikin sivulle..

Voi olla, että on nyt vähän liikaakin tällä viikolla treenailtu, Jeriko on ehkä senkin vuoksi vähän väsähtänyt ja motivaatio ainakin tänään oli aika kateissa. Nyt sitten pidetään huominen täysin vapaata ja suorastaan tylsistytetään Jerikoa, lelut on nyt kerätty pois eikä Jerikoa ole tarkoitus edes huomioida niin paljon kuin yleensä, lähdetään leffaan ja muuta. Toivon mukaan pieni tylsistyminen saisi taas motivaation löytymään lauantaiksi!

Kyllä me tokoillaankin

Nyt ollaan treenailtu tokoa vähän enemmän, viikonloppuna tosiaan kaksi tokokoetta ja nyt ei jätetä mitään arvailujen varaan, ykköset molemmista kiitos! ;)

Nyt siis tosiaan ollaan treenailtu kaikkia liikkeitä, niitä varmojakin, ettei jää ainakaan siitä kiinni, ettei oltais treenailtu. Liikkeestä jäävissä välillä tullut mokia, mutta enimmäkseen sujuu hyvin, varsinkin nyt kun on enemmän muistuteltu niin Jeriko kuuntelee jo paremmin ja saadaan ne kerrasta läpi, en jää niitä hinkkaamaan.

Kaukkareihin olen yrittänyt rakentaa varmuutta ja saada niistä Jerikolle mieluisampi mielikuva, ettei sitten kokeessa tule taas sellaista ettei vaan suostu tekemään. Olen palkkaillut eri kohdissa, mutta aina istumaannoususta, ja kokonaisista kaukkarisarjoista oikein superbileet! Hyvin menee ja tekniikka on kohdillaan niin kuin ennenkin, toivon vaan että intoa niiden tekemiseen riittäisi kokeessakin.

Hyppyä ollaan tehty muutaman kerran kokonaisena, mutta lähinnä osissa. Erikseen hyppyä ja olen palkannut eteen heitettävällä lelulla ja hakenut sillä sitä, että Jeriko hakeutuisi tarpeeksi kauaksi esteestä ennen kuin kääntyy. Esteen takana olen seisottanut epäsäännöllisiä aikoja ettei ennakoisi istumista, välillä olen palkannut jo seisomisesta ja välillä pyytänyt sitten istumaan ja palkannut epäsäännöllisen ajan kuluttua. Jossain välissä meinasi alkaa jo ennakoimaan paluuhyppyä ja tämä esteen takana pitäminen korjaukseksi siitä.
Sitten ollaan tehty erikseen paluuhyppyä niin, että olen jättänyt Jeriko vinoon esteestä ja sitten kutsunut eteen istumaan. Tällä haen sitä, että vaikka jäisi kokeessa vinoon, niin osaisi silti suorittaa hypyn. Vaikeimmissa kulmissa olen osoittanut kädellä hyppyä ja kutsunut luokse, itse olen aina seisonut siinä missä seisoisin kun lähetän hypylle. Agilitykoiralle käsiavun kanssa helppo homma vaikeistakin kulmista, varsinkin kun on niin estehakuinen, mutta ilman käsiapua välillä tulee sivusta. Tänään aamulla otettiin tätä viimeksi ja tein sitten niin, että näytin ensin kädellä ja laskin käden sitten sivulle, sitten kutsu ja tuli hienosti esteen yli luokse. Toistoillahan tämäkin varmuus tulee. Mutta hyvin on nyt tullut hypyistä eteen istumaan, kun olen tarpeeksi kaukana esteestä. :)

Luoksetulon pysäytystä ollaan myös hiottu, edelleenkin haluaisin saada siitä terävämmän. Vaikeaahan tämän liikkeen treenaaminen on, kun ei toistoja meinaa millään saada kun aina tarvitsee ottaa niitä suoriakin. Jerikoa on vaikea tässä millään palkalla saada tarpeeksi motivoitua, että pysähtyisi kuin seinään, herkulla turha yrittääkään ja lelukaan takapalkkana ei innosta. Lelua heittämällä lähtee kyllä hakemaan, mutta en saa Jerikolle sellaista hullun raivoa, että oikeasti löisi jarrut pohjaan. Tennispallokaan ei ole tarpeeksi kiva. Ollaan sitten Matin kanssa tehty niin, että Matti on ollut pysäytyskohdalla tai nyt myöhemmin Jerikon taakse jäänyt, ja mun pysäytyskäskyn jälkeen on alkanut heiluttamaan lelua ja oikein hetsaamaan Jerikoa sillä. Tällä tavoin Jeriko pysähtyy jo oikein reippaasti, mutta toistoja tarvitaan että liittäisi sen ylipäätään tähän liikkeeseen ja apu saataisiin pois. Ennen tämän viikonlopun kokeita tämä ei tietenkään onnistu, mutta jatkoa ajatellen jatketaan varmaan tällä linjalla.

Seuraamistakin olen ottanut joitain pätkiä ja pitäisi ottaa enemmänkin, koska Jerikolla tuppaa olemaan intoa vähän liikaa ja alkaa poikittamaan ja nojaamaan. Tänään aamulla meni jo hyvin kun oli muusta treenistä vähän väsähtäneempi.

Noudossa on välillä ollut irrottamisen kanssa pientä ongelmaa ja nyt olen ottanut kapulan nostoja ja irrottamisia erikseen. Kokonaisissa noudoissa olen palautukseen hakenut nopeutta lelulla hetsaamalla, mutta Jeriko ei nykyään enää oikein irrota kapulasta ja jää vaan hölmistyneenä katsomaan lelua, että "ei toi kyllä enää mun suuhun mahdu ja kapulasta en luovu". Nosto ja irrotusharjoitukset siis tässä homman nimi. Myöskin noudolle lähtöön tein tänään yhden kokeilun; heitin kapulan ja sanoin "hae" ja lähdinkin itse kilpaa kapulaa kohti. Kyllä lähti Jeriko sitten lujaa, taidanpa tehdä näitäkin vielä pari tässä viikon aikana. ;) Sitten kun Jeriko ehti kapulalle, lähdin taas karkuun. Tässä vaan täytyy selkeästi tasapainottaa tällaista treeniä sillä, että irrottamista treenataan erikseen, alkaa muuten pian käymään liiankin kuumana. Mutta lisävauhti noutoon ei olisi pahitteeksi. ;)

Mitäs vielä....? Kontaktin olen ottanut taas treenin alle ja olen alkanut murahtamaan Jerikolle jos kontakti tippuu. Aiemmin en huomauttanut mitään ja palkkailin vaan kontaktista, ja siitä Jeriko taisi saada käsityksen, että on sallittua vilkuilla ympärilleen. Nyt kun huomauttalin agilitykentän laidalla kontaktin tippumisesta niin hyvin alkoi sujua, tajusi selvästi ettei se vilkuilu ollutkaan sallittua. Tätä olisi tarkoitus käydä vielä tekemässä esim. kaupan pihassa. Olen myös treeneissä pitänyt Jerikoa kontaktissa perusasennossa eri pituisia aikoja ennen kuin aloitan liikkeen, niin kuin kokeessakin joutuu olemaan.

Avoimen luokan liikkeiden lisäksi ollaan tunnarin alkeita tehty. Olen piilotellut "omaa" heinikkoon ja hyvin Jeriko hakee nenällään. Näitä toistoja aion tehdä vielä muutamia ja alkaa sitten ottamaan vääriä kapuloita mukaan. Pohdiskelin tätä viikonlopun aikana ja päätin edetä niin, että otetaan ensin yksi häiriökapula ja laitetaan nämä kaksi heinikkoon ehkä 0,5-1 metrin päähän toisistaan, että on selkeästi molemmat löydettävissä. Jätän varmaan Jerikon kapuloista noin metrin päähän ja itse toiselle puolelle, ja vapautan Jerikon etsimään omaa. Toivon, että kapuloiden ollessa heinikossa Jeriko edelleen käyttää nenää ja hakee oman vaikka haistaa myös väärän. Mahdollisia väärän nostoja ei tietenkään palkita, ja harkitsen tässä pitäisikö jo liiasta kiinnostuksesta väärää kohtaa pehmeästi hymähtää, tyyliin "ei se se ole, arvaa vielä..".. Joka tapauksessa ajattelin, että näitä toistoja niin monta, että Jeriko luotettavasti ottaa aina oman, sitten häiriökapuloita lisää, tai kapulat paljaalle maalle, vielä en ole varma kumpi ensin. Ehkä kahteen häiriökapulaan asti voisi pitää heinikossa ja niin, että oma on keskellä, ja kun tämäkin onnistuu hyvin niin sitten paljaalle maalle.. Toivon mukaan tällä saa sen, että muistaa aina käyttää nenäänsä. Jotenkin kuitenkin uskon, että tämä liike ei ole Jerikolle kovin paha ja tästä saattaa tulla jopa yksi parhaista, koska Jeriko on niin rauhallinen ja hyvä keskittymään. Toivotaan siis parasta.

Ruutua tehtiin pitkästä aikaa perjantaina Tuijan kanssa treenatessa. Lähetin noin 5 metrin päästä ruutuun jossa oli kosketusalusta. Sille Jeriko tietenkin hakee aivan helposti, koska osaa alustalle menemisen niin hyvin, mutta kun alustan otti pois, niin oli ihan pihalla. Yksi hyvä toisto saatiin ilman alustaa kun Tuija otti sen vaivihkaa pois. Alustan kanssa siis nyt toistoja, liikettä lähdetään oikeastaan alusta tekemään kun on niin hirveä tauko. Siis vuorotellen toistoja alustan kanssa ja ilman, ja pikku hiljaa kokonaan ilman. Kyllä se siitä taas. :)

Rodullensa kunniaksi ja emännälleen ylpeydeksi

Olipas rentouttavat ja mukavat pari päivää! :) Oltiin Kutalassa Emmin mökillä ja touhuttiin vähän kaikenlaista erikoista ja jännää. Paikalla olivat myös Emmin äiti Tuija, hänen miehensä Matti sekä Emmin mies Olli.
Heti ensimmäisenä kun tultiin mökille Jeriko meinasi juosta suoraan tervehtimään Emmiä, jolla nyt vaan sattui olemaan trimmeri/raivaussaha (ei siis mikään pieni sähkökäyttöinen siimaleikkuri, vaan kunnon bensamoottorilla käyvä kone) käsissään ja käynnissä. Tässä kohtaa olisi ollut paikallaan pieni pelko ja kunnioitus laitetta kohtaan, mutta eipä Jerikoa pelottanut, ollako nyt mielissään vai mitä...?

Keskiviikko meni mukavasti hengaillessa ja ruokaa laittaessa, tosin Jerikolla oli kyllä aktiviteettia kun aina oli joku jolle kuskata frisbeetä heitettäväksi. Ja kyllähän sitä heiteltiinkin! Myös porakaivosta tulevaa vettä oli Jerikon mielestä kiva nappailla.

Jeriko kyllä hurmasi kaikki, erityisesti Emmin äidin. Välillä tuntuu että tuo hurmaisi kyllä kivet ja aidan seipäätkin jos niin päättäisi.. ;)
Mutta joka tapauksessa oli hieman erilaista meno kuin viime juhannuksena milloin viimeksi oltiin Kutalassa, silloin Jeriko huiteli pelloilla lintujen perässä ja huudot kaikui lähinnä kuuroille korville, ja teki muutamia tihutöitä. Nyt oli niin kilttiä poikaa että!

Torstaina oli sitten jännä päivä. Aamu taisi alkaa frisbeen heittokierroksella ja siitä sitten lähdettiin sienimetsälle. Jerikosta toivottiin sienikoiraa, mutta vielä olisi vähän kouluttamisen varaa sillä saralla. ;) Lähinnä Jeriko juoksi kuin tuulispää metsässä minun, Emmin ja Tuijan väliä, piti huolen että kaikki oli tallessa. Aika rankka homma oli. Itsekin olin ensimmäistä kertaa sienessä, mutta onnistuin jopa löytämään joitain kelvollisia sieniä.

Syötiin taas päivällä oikein hyvät ruuat, kun Olli tuli töistä ja lähdettiin sitten kalaan. Jeriko ei ole tosiaan koskaan ollut moottoriveneessä ja soutuvenekeikatkin on laskettavissa yhden käden sormilla ja nekin sellaisia muutaman minuutin soutukeikkoja melko lähellä rantaa. Siis vasta totuteltu. Moottoriveneeseen sitten kuitenkin mentiin ja sanoin, että kyllä Jeriko osaa olla missä vaan kun vaan käsken olla. Mutta eipä paljon tarvinnut käskeä, kun oli niin luontainen laivakoira! Jeriko tuntui oikein nauttivan vauhdista kun liikuttiin ja sitten kun jäätiin paikalleen onkimaan niin Jeriko pisti nukkuen veneen laitaan. Hyvin pärjäsi vaikka uni keskeytyi välillä kalan lentämiseen päin naamaa, emännän horjahtaessa päälle tai juoman kaatuessa päälle. Kärsivällisesti kesti myös meidän metelöintiä ja räkätystä. ;)
Rantaan päin ajaessa annoin Jerikon tulla keulaan istumaan ja näytti tykkäävän siitäkin paikasta.

Perjantaiaamuna käytiin vielä pikaisesti etsimässä lisää sieniä huonolla onnella, mutta Jeriko keksi leikkiä pientä peuraa ja loikki kaurapellossa niin, että korvat ja hännän tupsu vaan vilahteli. :D

Oli kyllä todella mukavat pari päivää. Näki oikein kuinka Jeriko nautti vapaudesta ja kaiken uuden kokemisesta, puhumattakaan loputtomista rapsutuksista! Sain kyllä olla ylpeä siitä kuinka Jeriko käyttäytyi ja kuinka hyvin pärjäsi. Jerikon saattoi jättää pihaankin aivan huoletta yksikseen, ei ollut aikeissakaan liikkua mihinkään. Emmin äiti oli aivan myyty ja kehui, että Jeriko on "rodullensa kunniaksi", enkä kyllä voinut vastaan väittää. ;) Kamalaa hehkutusta, mutta kai sitä saa olla koirastaan ylpeä kun se on niin mainio, hurmaava pönttö. <3

Edistymistä tapahtuu

Maanantaina ylökk:n treeneissä tehtiin vähän lyhyempää rata-/ohjausharjoitusta. Itse olin maanantaina vähän vähemmän skarppina, mutta meni siitä huolimatta ihan ok. Kepit radassa: no problem, myös erilaisia kulmia tuli kepeille vähän otettua ja ihan hyvin meni.
Itsenäisesti tehtiin kentän laidalla keinua, ensin yksinään, sitten hypyn takaa ja lopulta keppien ja hypyn takaa. Todella hyvin nyt menee! :)

Tiistaina lähdetiin Jerikon kanssa Hämeenkyröön ystävääni Nitaa moikkaamaan. Paikalla olivat myös 1,5 vuotias Tatu-poika ja tiibetinmastiffi Vesna. Koirat tuli keskenään hyvin juttuun, paitsi että Jeriko on kyllä aika kova komentelemaan ja omimaan tavaroita. Mutta kun Vesna tyytyi leikkimään Jerikon haluamalla tavalla (ei siis saanut yhtään hyppiä Jerikon päälle, mutta J kyllä Vesnan päälle), niin löytyi hyvä yhteinen sävel. Mutta on toi Jeriko kyllä.... niin söpö päälle, mutta pippurinen sisältä. Vaikka kai se sitten on ihan hyväkin, että huomauttaa isommalle, ettei ole kiva että se hyppii päälle, menee muuten helposti paikat rikki..

Hämeenkyröstä jatkettiin matkaa Mouhijärvelle paimentamaan. Ajatuksena oli nyt oikein kunnolla kesyttää karitsoita ja otettiin sitten porojen pellettejä mukaan. Jeriko ajoi karitsat nurkkaan ja sitten menin itse ruokkimaan niitä. Välillä pyysin Jerikoa tulemaan vielä hieman lähemmäksi. Osa karitsoista on jo hyvinkin rohkeita, mutta osa niistä jotka viimeisenä tulivat ulos ovat vielä melko arkoja ja päättivät aina välillä sännätä karkuun ja viedä muun lauman mukanaan vaikkei Jeriko tai minä tekisi mitään erityistä, kävi vaan ilmeisesti muuten henkisesti liian raskaaksi. Ihan hyvin kuitenkin eteni ja uskon, että tällaista kun tehdään joitain kertoja niin varmaan alkaa luottamusta löytyä paremmin.
Jeriko ajoi laumaa aikas hyvin nyt kun vaan huomasin pysyä poissa lauman tieltä. Karitsat eivät kuitenkaan uskalla vielä tulla suoraan kohti ja luokse, joten jos olin tiellä niin kävivät jähmeiksi ja etsivät muuta pakotietä ja Jeriko siinä taas käy tasapainottamaan, mutta ajo hajoaa käsiin. Mutta kun olin lampaiden tasolla tai edellä, mutta sivussa niiden linjaan nähden, niin Jeriko pystyi hienosti itsenäisesti paimentamaan niitä ja sai niitä liikkeelle ilman mun tukea.

Käytiin sitten myös aikuisten uuhien kanssa treenaamassa. Lähinnä nyt olisi ajatuksena, että katsellaan loppukesän/syksyn aikana millaisia yksilöitä nämä aikuiset on, ja jos joku osoittautuu hankalaksi niin se jäisi pois porukasta ja korvattaisiin karitsaporukasta löytyvillä mukavilla yksilöillä. Saataisiin sitten ensi kesäksi kiva porukka paimennettavaksi.
Nyt meni aikuisten kanssa oikein mukavasti, ei tullut mitään hyökkäyksiä eikä Jerikonkaan tarvinnut painostaa, lampaat liikkui aika hyvin pois alta vaikka olin tässäkin itse selvästi sivussa ja annoin Jerikon itse hoitaa homman. Hakukaariin kiinnitin nyt erityistä huomiota ja alkoihan ne laajat kaaret taas löytyä kun vaan pakotin Jerikon kauemmaksi. Muutamia kertoja Jeriko onnistui pysäyttämäänkin juokseva lauma ja saatiin niitä hyvin pidettyä sille puolella aitausta missä halusin. Joitain kertoja lauma pääsi vähän juoksemaan Jerikon yli, mutta onnistumisprosentti oli jo selvästi parempi kuin aikaisemmin. Treenin lomassa Johannan onnistui vielä napata viime kerralta jäänyt pässikaritsa ja siirrettiin se muiden kanssa toiseen aitaukseen. Vielä uuhien seuraan jäi yksi pieni karitsa, mutta se ei olekaan vielä vieroitusikäinen.

Mouhijärveltä ajelin sitten pikaisesti kotiin ja vaihdoin vaan paidan ja kengät ja lähdettiin Hannan agilitytreeneihin. Ihan mukavasti meni keinu kokonaisessa radassakin. Olen tässä nyt vähän katsellut meille agilitykisoja, 20.8. olisi ollut Valkeakoskella kisat, mutta olin jo ilmoittautunut näyttelyyn samana päivänä (ja nyt kyllä harmittaa) eikä sitten onnistu. Korkkaamme siis kisakentät "vasta" 25.8. Tamskin kisoissa. Katsoin myös hieman pidemmälle, että syyskuun alussa olisi tulossa Ylökk:n ja NPKH:n kisat, joihin varmasti osallistumme. Muutama viikko siis agilitykisojen avaukseen, aika jännää. :)

Tokon suhteenhan meillä on nyt tulossa kaksi koetta, 13. ja 14.8., siis ensi viikon lauantaina ja sunnuntaina. Niitä varten yritän nyt hioa liikkeitä kunnolla varmoiksi, että saataisiin nyt ykköset molemmista. Seuraavaa AVO-luokan koetta olen miettinyt 18.9.
Olen myös alkanut opettamaan Jerikolla tunnaria. Toistaiseksi vasta kapulan nostoa vasta parina päivänä, mutta pian voidaan kyllä alkaa ulkona ottamaan ja harjoittelemaan hajulla etsimistä, piilotan siis kapulaan heinikköön tms. ja Jeriko saa etsiä sen hajulla ennen kuin aletaan laittamaan vääriä kapuloita joukkoon. Olen taas ollut nyt tarkka kapulan pidon suhteen, en hyväksy sellaisia nostoja että J roikottaa kapulaan kuin sikaria huulessaan, vaan edellytän että kapula nousee nätisti keskeltä. Vaikea tehtävä kieltämättä kun kapula on niin pieni eikä päissä ole mitään tasapainottamassa, mutta ihan hyvin on tälläkin treenimäärällä lähtenyt sujumaan. Sen kyllä taas huomasin, että herkut ei oikein motivoi Jerikoa yrittämään, tuli juuri sellaisia huonoja nostoja, mutta sitten kun otti lelun esiin niin johan alkoi nousemaan kapula nätisti keskeltä! :D
Ruutuakin pitäisi taas alkaa muistuttelemaan kun sitä ei olla koko kesänä otettu, mutta en nyt viitsi ennen ensi viikon kokeita alkaa liikaa uusia säätämään..

Jäljen suhteen olen nyt tullut siihen tulokseen, että on aivan turha yrittää saada mitään aikaiseksi tämän syksyn aikana, tehdään sitä nyt sen verran kun ehditään ja katsotaan sitten ensi keväänä/kesänä uudelleen. Nyt paimennus, agility ja toko vie niin paljon aikaa, ettei vaan resurssit riitä myös jäljen tavoitteelliseen treenaamiseen. Ja nuori koirahan Jeriko vielä on, jälkeä ehtii tehdä vielä vaikka kuinka pitkään! Emme siis stressaa enää tänä kesänä sillä, tehdään kun tehdään.

Nyt ollaan lähdössä Jerikon kanssa Emmin mökille Kutalaan, pari päivää otetaan siis ihan rennosti! :)