Treenitaukoa pukkaa

Jerikolla on ollut vähän pahaonninen viikko. Torstaina treenikentällä Jeriko ilmeisesti reväytti takajalan lihaksen ja alkoi sitä varoa, treenit jäi sitten lyhyeen. Lauantaina lenkillä alkoi sitten nilkuttamaan oikeaa etujalkaansa ja oli siitä selvästi kipeä, jalkapesulla huomattiin että yksi kynsi oli aivan irti, törrötti vaan pystyssä ja ydin täysin paljaana. :( Jeriko ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ilmaissut milloin tämä olisi tapahtunut, kumma juttu, luulisi että olisi sattunut silloin tapahtumahetkelläkin. Vietiin sitten Jeriko eläinlääkäriin, jossa Jeriko rauhoitettiin ja kynsi irrotettiin kokonaan, ja Jeriko sai antibioottikuurin ja kipulääkettä.

Nyt on sitten jalka paketissa ainakin joitain päiviä, niin kauan että ydin kuivuu kunnolla, ainakin viikon treenitaukoa eläinlääkäri meille määräsi. Jeriko on tässä vinkunut erityisen paljon, en tiedä onko sillä jalka niin kipeä vaikka se on paketissa niin hyvissä pehmusteissa ettei sitä varsinaisesti varo, vai alkaako sille vaan jo tulemaan tylsää kun ei ole vuorokauteen käynyt kunnolla ulkona. Anyway, kapulatreeniä on nyt hyvä aika ottaa sisällä, ei rasita jalkaa mutta toivon mukaan sopivasti päätä ettei aivan seinille hypi tuo koira tässä viikon kuluessa.

Jerikon leikkihetki sinikettu-Smirren kanssa

Haha, aivan uskomatonta! Oltiin tossa iltalenkillä Jerikon kanssa kun sitten mentiin ohitse miehestä jolla oli aikas kumman näköinen koira. Oli sitten pakko huikata, että onpas erikoisen näköinen koira ja mies siinä sitten kutsui katsomaan lähempää. Ensin luulin oudon väriseksi supikoiraksi, mutta ilmeni että se oli sinikettu, Smirre nimeltään. :D
Jeriko murisi ensin sille todella epäluuloisena, kyllä huomasi että Jeriko tajusi ettei ole mikään tavallinen koira. Mies kuitenkin pyysi että voisiko kävellä meidän mukana vähän matkaa, kun haluaa sosiaalistaa kettuaan. Siinä sitten kun käveltiin Jerikon epäluulo muuttui kiinnostukseksi ja halusi päästä haistelemaan ja alkoi tekemään leikkikumarruksia ketulle. Päästin sitten ketun isännän luvalla Jerikon irti ja voi sitä riemua! :D Jeriko oli aivan innosta piukeena ja juoksi innoissaan ketun ympärillä ja kettu pitkässä hihnassaan Jerikon perässä. Lopulta ottivat pientä leikkisää painiakin, ja Jeriko heittäytyi selälleen uunituoreen kettu-kaverinsa edessä. Aivan uskomatonta! :D
Tämä Smirre oli siis 6 viikkoisena haettu turkistarhalta, ja siitä asti oli asunut perheessä ja sosiaalistunut ihmisiin. Se asuu tarhassa miehen pihassa, sisällä ei kuulemma viihdy vaikka pyydettäisiin, ilmeisesti tulee liian kuuma tai vaisto vaan vetää ulos. Jokatapauksessa kettu oli aivan kesy, tuli heti ottamaan nakin kädestä kun tarjosin, tuli luokse kutsusta ja istui. :D
Ketun omistaja oli niin iloinen siitä kuinka hyvin Jeriko ja Smirre tuli juttuun, että vaihdettiin numeroita, että voisi joskus lenkillä toistekin törmätä ja kettu saisi positiivisia koirakontakteja. En olisi kyllä uskonut lenkille lähtiessä että Jeriko pääsisi ketun kanssa leikkimään. :D
Yritin ottaa kuvaakin kännykällä todisteeksi, mutta eihän se onnistunut hämärässä ja kun koira ja kettu liikkui koko ajan.

Eilen oli aika sähellys agilitytreenit. Ensinnäkin olin unohtanut ihan täysin harjoitella takaakiertoa, ja toisekseen olin unohtanut myös oman kipon kotiin. Treeneissä Jeriko oli aivan pihalla, ja pian kävi ilmeiseksi että ryhmässä olevalla narttukoiralla oli juoksut. Omistajan sanojen mukaan ohitse jo, mutta kyllä se selvästi oli tiputellut vähän joka paikkaan, kun Jeriko jäi aina esteille ja vähän joka puolelle haistelemaan (oltiin harjoitusvuorossa aina niiden jälkeen, ei hyvä), ja pysähtyi sitten putkeenkin vaikka se on Jerikon lempieste ja Jeriko juoksee sen aina täydellä innolla! Haistelu alkoi vähän käydä mun hermooni pidemmän päälle, mutta minkäs sille sitten mahtaa. Ilmeistä on, että meidän pitäisi edelleen harjoitella rutkasti kontaktia tällaisissa supervaikeissa tilanteissa, että Jeriko pystyisi keskittymään vaikka kuinka olisi juoksun hajua tms. Ihme kyllä Jeriko ei yrittänyt kertaakaan karata tämän ihanan leidin luokse! :D
Jossain vaiheessa Jerikolla pilkahti pieni keskittymiskyvyn aavistus, ja teki pari kertaa ihan hyvänkin sarjan: takaakierrolla ensimmäinen hyppy, perään toinen, siitä putki ja vielä kepit. Kepit juoksi kerran oikein kunnon vauhdillakin niin että ensäimmänen namikuppi vaan lenteli jaloissa! :D Mutta pääosin Jeriko oli kyllä ihan pihalla kaikesta. Ja inisi ja äänteli. ;(
Toisaalta tässä aamulla tuli mieleen että ehkä en vaan olekaan harjoitellut tarpeeksi hyvin kontaktin kestoa ja edennyt liian nopeasti. Ajattelin siis ottaa oikein kunnon kontaktitreeniä ja yritetään päästä oikein vaikeisiinkin tilanteisiin harjoittelemaan lopulta.

Mutta enpä ole muistanutkaan mainita, että ollaan taas aloitettu noutokapula harjoitukset ja hyvin menee! Aiemmin annoin kapulaa siis Jerikolle kädestä, ja parhaimmillaan se pitikin sitä 12 sekuntia, mutta sitten välillä tuli vaan seinä vastaan eikä halunnut pitää kapulaa ollenkaan. Nostoon siirtyminen oli yhtä tuskaa. Nyt aloitin sitten suoraan lattialta sheippaamaan kapulan nostoa, ja nyt nousee jo kivasti pää pystyyn niin että ottaa samalla katsekontaktin kun itse istun polvillani. :) Tätä vaihetta vahvistelen vielä ja sitten täytyy nousta jo itsekin seisomaan. Tai ottaa häiriötä ja koskea kapulaa yms.. En tiedä kumpi on fiksumpi tehdä ensin, viisaammat? :)

Tänään oltiin treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Ensin heitettiin pieni lenkki jonka jälkeen koirat oli saaneet purkaa turhat energiat. Jeriko oli tänään vähän levoton ja keskittymiskyvytön, mutta saatiin kuitenkin otettua hyviä luoksetuloja. Vähän harjoiteltiin paikallaan käännöksiä ja niitä tehdessä Tuija huomasi että palkkaan aina liian edestä ja vähän niin kuin vedän Jerikon välillä liian eteen. Tämä oli todella hyvä huomio ja pitää jatkossa todella kiinnittää siihen huomiota, huomasi vaan että se on niin piintynyt tapa että vaikka tiedosti ongelman niin meinasi silti antaa palkan liian edestä. Tähän siis erityishuomio jatkossa!
Lopuksi halusin ottaa jotain tosi lyhyttä ja helppoa, ja lopettaa treenit oikein riemukkaasti. Aluksi vähän haki että mitä sitä nyt tekisi ja Jeriko inisi, mutta sitten päätinkin vaan lähteä liikkeelle ja vaihtelin suuntaa ja pyysin lennosta seuraamaan. Muutama onnistunut seuraamispätkä ja Jerikokin oli hiljaa, ja sitten pallo lentämään ja itse juoksin ja riemuitsin oikein kunnolla ja innostin Jerikoa. Toivon mukaan Jerikolle jäi hyvä mieli treeneistä siis, vaikka välillä meinasi vähän tuskastuttaakin. :)

Jäin sitten vähän treenien jälkeen miettimään tuota Jerikon ääntelyä. Ongelmahan on siis se että Jeriko ääntelee ennen kuin tehdään jotain ja kun joutuu odottamaan, ja ääntely jatkuu siihen harjoitukseen alkuun ja häiritsee jopa sen keskittymistä. Mutta sitten jos päästään tekemisen makuun ja reippaasti tehdään jotain niin Jeriko on aivan hiljaa ja keskittyy. Pohdin sitten että helpottaisiko tuo vähän jo iänkin myötä kun tulisi vähän keskittymiskykyä lisää ja jaksaisi odottaa paremmin. Tuija sitten ehdotti että voisi kokeilla tehdä treenit jatkossa niin että aina Jerikon vuorolla meillä olisi valmiiksi mielessä mitä tehdään ja sitten tehtäisiin lentävä lähtö harjoitukseen eikä mitään pohdintoja joiden aikana Jeriko ehtii kyllästyä. Ja itse saisin kiinnittää huomiota omaan vireeseen jos hyvää virettä koiraltakin vaadin, ja ylläpitää innostuneisuutta läpi treenin. Tuijan mietteet kuulosti kyllä mun korvaan erittäin fiksuilta ja jatkossa varmasti tehdään noin, uskon että siitä on apua, ja kun Jeriko kasvaa ja kehittyy niin oppii varmaan odottamaan rauhallisemmin. Kiitos Tuija taas vinkeistä, näillä taas eteenpäin! :)