Jostain löytyi se tekemisen meininki

Maanantaina tokoiltiin Teivon raviradan parkkiksella, Jeriko oli aikas levoton, suurelta osin uudesta paikalta johtuen, ja jouduin laittamaan sen välillä autoon kun inisi vaan koko ajan. Autoon laittaminen oli itse asiassa hyvä idea, sinne se rauhoittui heti, olisi pitänyt heti tajuta. Otettiin Jerikon kanssa luoksetuloa karkuun juoksun kanssa niin että saataisiin siihen vauhtia, ja kyllähän sitä vauhtia alkoi tulemaankin. Väistämätöntä on se, että tarkkaan opetettu paikka voi vähän kärsiä tästä treenistä, mutta koska olen opettanut sen niin huolella niin luulisi että palautuu mieleen helposti. Alkoi kuitenkin ihan hyvin sujua.
Kontakti on nyt kyllä vähän hakusessa, varsinkin häiriöherkässä tilanteessa. Ollaan otettu sitä viimeksi joskus tyyliin ensimmäisellä viikolla kun Jeriko tuli meille, nyt olis jo korkea aika taas treenata sitä! Koko viikko onkin sitten ollut erilaisia kontaktitreeneja, sisällä ja lenkillä. Ollaan myös harjoiteltu viime agilitytreeneistä kotiläksyksi saatua kontaktiesteen maahantulolla nenällä maahan koskettamista.

Tiistaina oli agilitytreenit. Tällä kertaa ehdittiin vähän paremmin ajoissa paikalle kuin viimeksi, ja ehdin heittää pienen juoksulenkin Jerikon kanssa ennen treenejä. Pari karkaamista tuli heti alkuun, mutta kun toinen koira vähän löylytti Jerikoa ja itse korjasin Hannan ohjeiden mukaan elekieltäni, niin alkoihan se Jeriko pysyä hienosti mukana. Eikä siitä löylytyksestäkään mitään traumoja tullut, kyseessä oli narttukoira ja pian Jeriko taas katseli sitä oikein kiinnostuneena ja yritti liehitellä. :D Kova pää.
Otettiin siis hyppy ja putki peräkkäin, harjoiteltiin sitä kontaktiesteelle pysähtymistä ja jotain toista käännöstä jonka nimeä en enää muista. Ihan mukavasti meni. Muiden harjoitusten ajan sivummalla pidin Jerikoa irti ja harjoittelin sylikäännöstä, kontaktia yms. ja hienosti meni. :)

Eilen oltiin treenaamassa Linnainmaan koulun kentällä med Hanna, Heimo ja Enni sekä Tuija ja Ronja. Ehdin ensimmäisenä kentälle ja harjoittelin yksin kontaktia, kun ohitse meni tuntematon koira. En piruuttaankaan ottanut Jerikoa kiinni, eikä lähtenyt mihinkään. Tuijan tullessa paikalle Jeriko meinasi vähän karata, mutta kun Tuija otti Ronjan autosta Jeriko pysyi jo paremmin ja sain itse vapautettua sen vähän leikkimään. Hannan luokse meinasi lähteä, mutta tuli kutsusta takaisin. Selvää parannusta. :)
Jeriko teki muutenkin töitä tosi hyvin, alkoi löytymään taas se tekemisen meininki mikä sillä oli pentuaikana. Harjoiteltiin edelleen kontaktia niin että Tuija ja Ronja kiersi meidän ympäri häiriönä, melko hyvin meni. Välillä Jerikon oli pakko saada vähän katsoa Ronjaa, mutta kyllä se kontaktikin sieltä tuli. Otettiin taas luoksetulon juoksulähtöjä ja hyvin meni, väliin otin myös pari paikalle tuloa, joissa taso oli odotusten mukaan vähän laskenut mutta ihan ok, ja sitten taas juoksulähtö ettei vauhti taas hidastu.
Hyppyestettäkin otettiin ja Jeriko meni hienosti. Voisi alkaa opettamaan esteen takana kääntymistä ja seisomaan jäämistä, varsinkin kun tuntuu että Jeriko tykkää hyppyesteestä. Muutenkin jos alkaa löytymään taas hyvä meininki niin voisi taas kokeilla sitä kapulaa!? :D

Seinäjoen KV-näyttely

Viideltä aamulla Tuija tuli hakemaan ja lähdettiin ajamaan kohti Seinäjokea. Alkumatka sujui mukavasti, mutta Parkanon kohdilla alkoi olemaan lunta maassa ja liukasta, ja Parkanon jälkeen alkoi kunnon lumisade ja ajokeli oli aivan surkea. Vauhtia joutui tietty pudottamaan, eikä enää ollut mahdollisuuksia ehtiä näyttelypaikalle kahdeksaksi niin kuin oli ollut tarkoitus. Vielä tämän lisäksi navigaattori neuvoi meidät niin sanotusti metsään, Seinäjoen Kirkkokadun sijaan Peräseinäjoen Kirkkokadulle, vaikka Seinäjoen osoite oli hakusessa. Vasta eri katuosoitteella löytyi myös oikea paikkakunta. Kauhealla kiireellä lähdettiin sitten kohti Seinäjokea, kiertoa tuli reilu 30 kilometriä ja puolisen tuntia, Areenalle saavuttiin puoli yhdeksän maissa. Sielläkään ei ollut kunnon opasteita siitä mistä suunnasta ajetaan parkkialueelle, ja kerran väärään suuntaan ajettuamme Tuija jätti mut ja koirat hallin viereen ja lähti itse etsimään parkkipaikkaa.

Lopputulos oli sitten se, että Jerikon kanssa jouduttiin melkein suoraan kehään, vähän ehdittiin juosta harjoitukseksi, mutta yhtään ei ollut aikaa rauhoittua, mitä Jeriko olisi eniten tarvinnut. Juoksu sujui pääosin ihan ok, häntä sojotti kyllä kohti kattoa. Seisottaessa ei nakit kiinnostaneet, mutta sain sitten seisotettua itse asiassa ihan hyvin kun vaan rapsuttelin ja rauhoittelin.
Tuomarina oli Maija Henilä, todella mukava ja ystävällinen, kivasti käsitteli koiria. Tuntui tykkäävän Jerikosta kovasti, mutta harmitteli häntää. Jeriko oli EH5, arvostelu oli tosi kiva:
"Hyvin urosmainen, valpas, hyvän sukupuolileiman omaava. Kauniit tummat silmät, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, hyvä luusto (rodunomainen), pitää liikkuessaan häntää melkein selän päällä, liikkuu ok. Hieman kinnerahtaasti takaa. Erinomainen luonne."
Tuntui vielä pahoittelevan meidän sijoitusta ja sanoi vielä että "muuten aivan ihana, mutta toi häntä"... Kuulostaa melkeinpä siltä että jos oltais saatu rauhassa totuteltua ja Jeriko olisi kantanut häntäänsä alempana, olisi sijoitus voinut olla paljon parempi, olen siis tyytyväinen! :)
Hännän kantamista voi treenata, ja kun ikää ja kokemusta tulee ja kun tilanne olisi rauhallisempi, niin varmasti itsestäänkin jo laskee vähän. Kinnerahtaus taisi olla jäännettä tiistain hieronnasta, jotenkin se tällä kertaa veti Jerikon takaa jumiin. Mutta vaikka sijoitus ei ollut sinänsä hyvä, niin arvostelun laatu antoi toivetta siitä että voisi tulevaisuudessa menestyäkin. :)

Muuten reissu oli kiva ja olin Jerikosta aivan älyttömän ylpeä! Jeriko käyttäytyi hallissa aivan erinomaisen hyvin vaikka tilaa oli vähän ja muita koiria koko ajan ympärillä, ei reagoinut vaikka yksi koirakin siinä rähisi vähän kaikille ohikulkijoille, Jeriko jopa taisi sulattaa vähän senkin sydäntä, ja jos Jerikolle muristiin, Jeriko tyytyi korkeintaan vilauttamaan vähän hammasta, eikä reagoinut muuten mitenkään. Häntää heilutti vaan kaikille muille uroksille/koirille ja olisi halunnut vain tutustua. Kevythäkissään oli mainion rauhallisesti vaikka joutuikin siellä pitkään olemaan. Aivan mainiosti meni, ihana kun Jeriko osaa nykyään ottaa niin rauhallisesti eikä enää vartioi mun ympärystää. Ihana koira, olen ylpeä. <3

Paimentamassa Somerolla

Tänään lähdettiin aamuvarhain kohti Someroa ajamaan ja paimentamaan, Tea tuli taas mukaan kuvaamaan. Vähän kyllä jännitti etukäteen että miten se menee, Jeriko kun oli niin sekona viimeksi kun käytiin Mahnalassa ja oli vähän puhetta Jerikon vapaana pitämisestäkin, mikä tuntui aika hullulta. Etukäteen olin kyllä kuullut Marikalta että heidän lampaansa ovat hyvin kesyjä ja rauhallisia, siten helpompia harjoituslampaita.

Ensimmäisellä harjoitusvuorolla otettiin Jeriko ensin hihnassa lampaiden luokse, ja sitten kun ryntäily saatiin vähän kuriin annettiin hihnan roikkua perässä. Vähän oli kyllä ryntäilyä, ja itse ei meinannut pysyä perässä ollenkaan! Todella vaikeaa kieltämättä, liikaa liikkuvia osia kun lampaat pyöri jaloissa ja pitäisi itse liikkua jonnekin kompastumasta niihin, ja samalla pitäisi pysyä Jerikon tahdissa. Ensimmäinen yritys olikin kovin paljon hakemista, välillä Jeriko "räjäytti" lauman ja lähti liian innokkaasti ajamaan enkä itse meinannut pysyä perässä. Vähän Jeriko myös yritti hakea musta tukea eikä kovin hyvin uskaltanut hakeutua lampaiden toiselle puolelle.

Toisella harjoitusvuorolla Jeriko oli kerännyt kovasti kierroksia autossa ja kiskoi innoissaan aitaukselle. Vähän aattelin että nyt tämä sitten tästä lähti, nyt se ei kuuntele sitten yhtään. Mutta jäipä Jeriko silti hienosti portille makuulla odottamaan ja lähti liikkeelle vasta kun olin itse lampaiden luona ja annoin luvan. Olin ylipäätään tosi positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Jeriko tällä kertaa kuunteli käskyjä, jos käskin maahan niin se meni heti maahan. Viimeksi Mahnalassa Jeriko piti painaa maahan kun se ei käskyjä kuunnellut ollenkaan!
Toisella harjoituskerralla alkoi jutun juoni löytyä, meillä molemmilla. Jeriko alkoi kiertämään lampaita hienosti, ja itse pääsin myös mukaan ja ehdin ennakoimaan Jerikon liikkeitä. Vielä olisi tehnyt mieli jatkaa kun alkoi sujumaan, mutta tokihan harjoitus oli hyvä lopettaa siihen kun Jeriko alkoi ymmärtämään mitä siltä odotettiin eikä vielä ollut liian väsynyt. Marraskuun lopulle ollaan yhtiin aamutreeneihin ensimmäisenä varalla, toivotaan siis että joku peruu niin päästään pian uudestaan harjoittelemaan! :)





Paimennuksen jälkeen nähtiin vielä iltapäivällä Piia, Kerttu ja Sohvi, Sohvin ja Jerikon kanssa otettiin paikkamakuuta yhdessä ja sitten molemmille pikkutreenit. Jeriko pysyi paikkamakuussa taas hyvin vaikka kentän toisella laidalla oli muita koiria, vähän vaihtoi kyllä kylkiasentoon mutta eipä sille kai mitään mahda. Palkkasin kuitenkin usein ja tein vähän helpomman harjoituksen vaihteeksi. Jerikolla otin luoksetuloa ja näyttelyjuoksua ja vähän seisomista, mitään rankempaa en viitsinyt kun oli jo pitkä päivä takana. Luoksetulon paikka on kyllä tosi hyvä ja alkaa olemaan hyvin varmakin, nopeutta pitäisi nyt sitten saada lisää. Treenien jälkeen päästettiin sitten kakarat juoksemaan ja kyllähän ne sitten juoksikin, vaikka välillä Jeriko vähän pelottikin Sohvia. :D

Olen nyt niin tyytyväinen Jerikoon että pakko kirjoittaa siitä tännekin. :)
Meillähän on ollut ongelmia sen kanssa että Jeriko kuvittelee omistavansa mut ja mitä milloinkin, ruuan, veden, multa putoavat esineet, käytännössä kukaan koira ei saanut tulla puoltatoista metriä lähemmäksi mua tai Jeriko tuli rähisemään. Tuossa sitten viikonloppuna Jeriko sitten meidän treenatessa näykkäsi ohikulkevaa Lallia päästä ja mulla napsahti, heitin koiran ketoon ja ensimmäistä kertaa ilmaisin oikein kunnolla että tuollainen ei vetele. Treeni loppui tietty siihen, mutta sitten myöhemmin otettiin uudestaan niin että vastahakoinen Lalli raahattiin paikalle ja päätin aloittaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita eläimiä saa tulla lähelle vaikka mulla olisi herkkuja esillä. Meidän kissoja kohtaan Jeriko ei kyllä ole sentään aikoihin mustasukkaisuuttaan rähissyt.
Päätin sitten oikein kunnolla alkaa treenata asiaa ja Hannankin kanssa otettiin tosiaan tiistaina tätä treeniä. Torstaina harjoiteltiin Tuijan, Saran ja Liisan ja heidän koiriensa kanssa samaa, Ronjan ja Theban kanssa niinkin että pistettiin tytöt vuorollaan hyppäämään autoon Jerikon viereen ja siinä sitten palkkailtiin.
Tänään oltiin sitten lenkillä Tuijan ja Ronjan, ja Liisan ja Lukan kanssa, ja Jeriko oli aivan kuin eri koira! Tuija tuli ensin Ronjan kanssa meille ja trimmasi vähän Jerikoa ensi viikon näyttelyä varten, eikä Jeriko välittänyt vaikka Ronja pyöri siinä munkin ympärillä. Juurikaan ei välittänyt vaikka Ronja tai Luka tuli lenkillä multa herkkuja hakemaan, vähän vaan murahti kun Luka tuli melkein mun syliin asti, mutta poistui sitten vaan paikalta kun kielsin. Lenkin jälkeen autojen luokse pysähtyessä (mikä yleensä ottaen on ollut Jerikolla se vaikein juttu, siis kun seisotaan paikallaan) pystyin ihan rauhassa silittelemään Lukaa ja Jeriko ei välittänyt yhtään, meni vaan hakemaan rapsuja Liisalta! :) Olen niin ylpeä ja iloinen, en olisi uskonut että näin nopeasti näkee muutoksen kun vaan pikkaisen tiukemman otteen ottaa.

Sama pätee tuohon luoksetuloon, tiukempi kuri siinäkin käyttöön. Jeriko tulee melko huonosti luokse kun on muita koiria, ja herkästi karkaa paikalta ennen kuin annan luvan (+ se vieraiden koirien luokse karkaaminen). Pari kertaa otin tiukasti takaisin ja kas kummaa, Jerikohan alkoi taas kuuntelemaan paremmin ja tuli ihan kunnolla siihen mihin halusin ja odotti vapauttamista. :) :) :) Avoimessa peräluukussa odotti nätisti vaikka Luka vielä pyöri meidän jaloissa kun tehtiin lähtöä. <3

Lallin kanssa illalla oli kyllä niin herttaista että olisi voinut postikortin siitä teettää (Lallillekaan ei ilmeisesti jäänyt traumoja Jerikon näykkäisystä), Jeriko nuoli ja mutusteli Lallin korvaa ja Lalli välillä otti Jerikon pään tassulla kiinni ja nuoli oikein hartaasti silmien välistä ja kuonosta. Aivan ihania otuksia nämä! <3