Eilen kisattiin Imatralla jälleen. Edessä oli Jupiterin ja Ilonan toinen 10km kisamatka. Imatra ei sinänsä petä, tuoretta lunta vähän sateli, mutta ei onneksi kilpailun aikana ja latu oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ilona hiihti ja Jupiter juoksi hienosti B-naisten luokan voittoon noin minuutin paremmalla ajalla kuin edellisellä kerralla Imatralla. Alkaa löytymään se tyyli ja tahti millä 10 km mennään! :) Tästä suorituksesta irtosi Jupiterille siis ensimmäinen kiinnitys vetovalionarvoon.
Minut sen sijaan hullutettiin hiihtämään riiseni Iiron kanssa ja todella kivasti se kyllä meni! Mielestäni yhteistyö toimi tosi hienosti ja oli kyllä metkaa mennä koiran kanssa, jolla on oikeasti massaa ja voimaa vetää vähän heikompaakin hiihtäjää! Ja vauhdikkaasti sitten mentiinkin, todella hauska kokemus!
Parin viikon päästä olisi vielä 10km kisaa tarjolla, ehkä rotumestikset seuraavana päivänä ja sitten SM-kisat maaliskuun toisena viikonloppuna. Sitten olisi taas valjakkohiihtokausi taputeltu.
Nyt kun olen vähän pohdiskellut tätä omaa tokoilua Troijan kanssa, niin kieltämättä itseni hieman tyhmäksi taas tunnen. Takapeiliin kun katsoo, niin näkyy aika paljon oikomista ja perusteiden jättämistä kesken.
Troijallahan on todella hieno seuraaminen, sen mä osaan kouluttaa. Mutta vauhtiliikkeissä se ei käytä sitä vauhtia ja energiaa, mikä sille olisi mahdollista. Mutta miksi käyttäisi, kun mä en ole sille kunnolla kertonut, että niin mä haluaisin että tehdään, ei pelkästään että tehdään tarkasti oikein.
Meidän tokon alkutaipale meni erittäin vähillä treeneillä, treenasin oikeasti todella todella vähän, ja saatoin käydä ohjatussa treenissä parin viikon välein niin, että en ollut tehnyt yhtään mitään siinä välissä kotona. Siitäkin huolimatta Troija kehittyi hyvin, koska se on vaan niin tarkkaavainen ja fiksu tyttö. Mutta ne perusteet jäi tekemättä.
Puhuttiin viime viikolla Maijun kanssa treeneissä tästä ja Maiju sanoi, että ns. huipulle tähtääväthän tekee pohjia ihan todella pitkään eikä välttämättä edes starttaa kovin nuoren koiran kanssa. Osa toki sitten rakentaa perusteet ja kaikki nopeammin, se on niin koirakohtaistakin. Mutta että alkuun rakennetaan pitkään ja hartaasti sitä iloista ilmettä ja halua tehdä, sekä sopivaa vauhtia ja asennetta liikkeiden suorittamiseen. Oikeastaan kun sitä taustapeiliä katsoo, niin on ihme, että Troija on tuollainen noin ihana häntähuisku tokossa, kun tällaiset perusteet on hypitty yli.
Iloinen häntähuisku Troija siis on, ja sillä on hieno asenne ja ilme tehdä varsinkin sellaisia liikkeitä joissa vauhti ei näyttele roolia. Mutta nyt sitten lähdetään vähän uudelleen tekemään baby-treeniä luoksariin, merkkiryhmän kiertoon ja myös ruutuun. Näistä ruutu on kyllä parhaimmalla mallilla, siinä on malttanut parhaiten pitää palkkauksen mukana, mutta viime aikoina on meinannut siinäkin lähteä luistamaan.
Vaikka tavallaan osaan olla myös hyvin tarkka siinä miten opetan ja koulutan koiriani, on mun helmasynti kyllä oikominen. Siitä ei näköjään vieläkään ole päästy.
Ollaan tässä alkuvuodesta yritetty treenailla tokoa/tottista vähän aktiivisemmin Troijan ja Tyrin kanssa. Troija edistyy ihan hurjalla vauhdilla, kun vaan ehtii ja muistaa treenailla. Jotenkin vaan on nyt herännyt siihen todellisuuteen, että suhteessa töiden määrään on liikaa koiria ja niillä liikaa eri lajeja. Ja sitten vielä lampaiden hoidot. Jos haluaisi edetä paremmin, niin jostain pitäisi pystyä karsimaan. Nyt on kuitenkin itse asiassa töiden suhteen vähän kevyempää ja keskityn kirjallisiin projekteihin, niin saa päiviä rytmitettyä eri tavalla.
Lueskelin "jopa" uudet avoimen luokan tokosäännöt läpi, että olisi kartalla mitä vielä pitäisi osata. Hyvä että luinkin, kun tajusin tänään, että lautahyppyä ei olla tehty lainkaan. Lisäksi tänään tuli hoksattua myös, että merkkiryhmän kierrosta en ole ottanut Troijaa koskaan perusasentoon ja aina saman palkkaamiskohdan vuoksi Troija toki alkuun odotti palkkaa just siinä. Mutta hienosti lähti nämäkin edistymään. Ruutu menee aika kivasti, mutta siitä on vielä rakentamatta kokonaisuus maahanmenon kanssa. Hyppynouto on ihan hyvällä mallilla, paitsi että lautaestettä ei ole tehty.
Liikkeestä seisominen ja maahanmeno yksinään on hyvällä mallilla, ja niiden kahden erottelukin toimii aika kivasti. Liikkeestä istumista ei olla juurikaan tehty, ja se täytyykin nyt nostaa treenilistalle.
Kaukkareita on nyt tehty alustan päällä. En ole koskaan aiemmin (siis Jerikon tai Ukon kanssa) käyttänyt mitään apuvälineitä kaukkareissa, korokkeita, lautoja tai mitään. Nyt Troija lähti kuitenkin herkästi hieman menemään vinoksi, kun odottaa palkkaa ja jotenkin nojaa toiseen suuntaan. Alustan avulla onkin kivasti saanut Troijan pysymään suorassa ja toisaalta se auttaa kyllä paikoillaan pysymisessä. Maahan-seiso-istu on vielä vaikea niin, että viimeisessä vaihdossa ei tulisi eteenpäin, mutta muuten on kyllä muotoutumassa todella kivat kaukkarit Troijalle. Sekä teknisesti puhtaat, että napakat, mitä en Jerikolle osannut koskaan opettaa. :) Lisäksi oli hauska huomata kuinka helposti ja vaivattomasti Troija loppujenlopuksi ottaa nykyään uusia asioita ja apuvälineitä käyttöön, eikä jää ihmettelemään.
Seuraamiseen aloin ottamaan peruutusaskeleita ihan tässä viikon sisällä. Herkästi Troija lähtisi liian vauhdikkaasti peruuttamaan niin, että paikka katoaa, mutta pikku hiljaa paranee. Sivuaskeleita otin ensimmäisen kerran tuossa eilen kotitreenissä ja oikealle siirtymiset meni täydellisen priimasti heti! Troija on niin tarkka tyttö.
Tyrin kanssa on myös tottisteltu. Sillä oli välissä kapulaongelma, osasi jo hienosti pitää kapulaa ja sitten tulikin kapulaongelma. Olen onnistunut tämän ongelman luomaan väliaikaisesti kaikille koirilleni, ja toisaalta saanut jokaisen niistä kaivettua sieltä ulos. En tiedä mitä teen, kun jotenkin rikon hyvällä mallilla olevan pidon. Leikin varjolla lähti kuitenkin hienosti sujumaan uudelleen ja nyt hiotaan sitä eteenpäin. Liikkeestä seisominen oli välissä jo tosi napakka, mutta se on nyt vähän lipsunut. Maahanmeno on hyvä, mutta istumista ei olla Tyrinkään kanssa juurikaan tehty. Seuraaminen on parhaimmillaan tosi voimakasta ja samalla korrektia, välillä ihan armotonta heilumista. :D
Se mikä on Tyrin kanssa vähän mietityttänyt on hyppy. En ole yhtään epäillyt etteikö tuolla koolla ja lihaksilla hypättäisi metri helposti, mutta voi luoja sen harjoittelu on Tyrin kanssa ollut työlästä ja musta on tuntunut, että se ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä mitä ollaan tekemässä. Mikään määrä toistoja ei saa sitä tajuamaan, että hyppy olisi se kannattava asia tarjota. Apuohjaajan kanssa menee ok, mutta tekeminen on vähän sellaista "diibadaaba", ja yksin kun treenaa niin järkyttävä viive siinä, että lähtee hypylle, miettii vaan siinä perusasennossa, että viitsiikö. Hetken mielijohteesta päätin tänään heittää lelun hypyn yli ja johan lähti toimimaan! Nopeaan tahtiin nostin korkeuden 95cm ja siitä sitten alas, ei mitään ongelmaa. Nyt vaan sitten toistoja lisää, niin tekniikka varmistuu. :)
Jos toko on vähällä, niin agility on vielä vähemmällä. Treenit vain kerran viikossa, ja se on auttamatta ihan liian vähän. Olen kyllä vähän miettinyt, että sekä tokosta että agilitystä on tullut koko ajan vaan teknisempiä lajeja, jotka vaatisi koko ajan enemmän aikaa ja tunteja teknisten taitojen opettamiseen. Oma tekeminen alkaa tuntumaan aika höntsäämiseltä siihen nähden. Juoksareita pitäisi hinkata, mutta nyt talviaikaan ei oikein helposti pääse, ja kesälläkin se työ jäi tekemättä vaikka on tuossa toi oma kenttä. Nyt jälkikäteen oikein harmittaa. Miksi en treenannut enemmän? On käynyt tässä myös mielessä, että Troijan kanssa kannattaisi varmaan jättää paimennuksen treenaaminen ihan jo senkin vuoksi, että voisi sitten sen ajan käyttää agilityyn eikä jakaantuisi käytettävissä oleva aika rippeiksi eri lajeihin...
No, kyllä Troija silti koko ajan kehittyy agilityssäkin, mutta juoksarit erityisesti vaatisi kyllä treenejä lisää. Jupiterilla ihan sama tilanne, tai oikeastaan sillä oli välissä juoksarit vielä enemmän rikki, kunnes se sitten lopulta taas muisti mitä ollaan tekemässä. Rutiinin löytyminen kokemattomamman koiran eli Troijan kanssa kuitenkin ottaisi enemmän aikaa ja harmittaa suorastaan tämä treenitahti.
Jupiterin ja Tyrin kanssa on myös hiihtotreenejä tehty. Tyr on todella nopealla tahdilla lähtenyt vetämään yksin pidempää matkaa, ihan koska sitä ei pysty laittamaan Jupiterin rinnalle juoksemaan, koska Tyr sitten napsii ja pistää Jupin juoksemaan taaempana. Kerran tätä siis Jämillä kokeiltiin ja siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Lopulta Jupiter lakkasi kokonaan vetämästä ja juoksi mun suksien edessä, kun kauhikakara ei päästänyt rinnalle. Mutta yksin Tyr vetää hienosti eikä ohituksissakaan ole sitten mitään ongelmaa! Viimeksi Peltolammilla hiihtäessä tuli yksi ohitus jyrkimpään mäkeen missä mun vauhti tyssää, ja silti Tyr vaan kiskoi mua eteenpäin ja ohi.
Jupiterille on treenattu nyt pidempää matkaa ja Jupiter ja Ilona starttasikin Imatralla ekaa kertaa 10km matkalla! Sää oli aika karsea, lunta sanoi ja latu oli pöperöä, ja lisäksi startti oli siis A-luokassa, kun muissa luokissa ei ko. matkaa ollut. Hienosti 4./6. Ja nyt vaan sitten lisää treeniä ja kohti muita 10km luokkia joissa voisi sitten serteistäkin haaveilla.
