Torstaina oli se jännä päivä, kun Jupiter kävi Ventelällä läpivalaisussa. Halusin viedä heti vuoden iän jälkeen, jotta olkakuvista saa mahdollisimman luotettavan tiedon. Lähdettiin kimppakyydillä Sannan ja Kivan kanssa ja tavattiin sitten Anne ja Jupin veli Whip paikan päällä.
Mulla oli vähän ajatuksissa, että nyt tulisi se puhdas suoraA:ta ja nollaa, kun Jerikolla ja Ukolla on molemmilla joukossa pieniä kauneusvirheitä. Toisin kuitenkin kävi. Itse asiassa tuloksena oli tähän mennessä ikävin löydös, jolla on jo oikeasti merkitystä. "Selässä, on sitten tällainen hässäkkä", sanoi Ventelä kun kuvan ruudulle pläjäytti.
Siinä se on, LTV3. Kuvassa näkyy hyvin selkeä epäsymmetria SI-nivelten seudussa. Koiran oikea SI-nivel (eli kuvassa vasemmalla) kiinnittyy tiiviisti suoliluuhun, kun sitten taas nikaman vasen puoli ei ole osannut päättää, että muodostaako okahaarakkeen vai mitä se tekee. Lanneranka lähtee sacrumista hieman vinosti. Muilta osin lonkat on ehkä B:t, kyynäret 0, olat puhtaat eikä selässä epämuotoisia nikamia.
Tuli aika kylmänä rättinä naamalle tuo LTV3. En olisi tätä osannut odottaa. Onni onnettomuudessa, että tähän mennessä Jupiter on saanut kasvaa pentuaikansa hyvin rauhassa, enkä ole alkanut sitä treenaamaan vielä mitenkään isommin agilityyn tai muutenkaan mihin kroppa ei ehkä olisi valmis ja tuki lantiossa olisi vielä heikko.
Ihan ensimmäisenä mun täytyy sanoa, että mua suorastaan ärsyttää sellaiset harhakuvitelmat, ettei LTV3 oireilisi. Kaikki riippuu tietenkin millä ajanhetkellä asiaa tarkastelee ja miten oireilun määrittelee. Jupiter ei tällä hetkellä oireile, koska sitä ei ole rasitettu ihan kamalasti ja se on vielä nuori koira. Joku koira voi olla vielä esim. 3-vuotiaana oireeton vaikka olisi aktiivinen harrastuskoira. Joku sohvaperuna ehkä jopa koko ikänsä.
Mutta sitä en usko, että tuolla tavalla rakenteellisesti selvästi poikkeava ja epätasaista kuormaa lantiolle ja selälle aiheuttava muutos ei jossain vaiheessa aktiivisen harrastuskoiran elämää alkaisi oireilemaan, vaatimaan tiheitä kropan huoltoja. Olen aika varma siitä, että tällaisella selällä ei pötkitä normaalia harrastuskoiran uraa ja olisin todella yllättynyt jos yli 6-vuotiaana elo olisi vielä huoletonta. Pidän edesvastuuttomana eläinlääkäriltä väittää omistajille, että "ei tämän kokoinen koira varmaan oireile" ja omistajilta täytenä maalaisjärjen (tai ainakin biomekaniikan ymmärryksen) puutteena, että uskoo tuollaisia pilipali-kommentteja.
No, nyt tuli höyryt päästettyä ja kerrottua mielipiteeni asiasta. Minua ei lohduta arvailut siitä, että voisi olla oireeton. En vaan usko sellaisiin. Kulumamuutoksia (spondyloosia, nivelrikkoa) tuohon selkään tulee kehittymään iän ja rasituksen myötä, se on aivan varma.
Näillä kuitenkin mennään mitä on ja Jupiter on minulle hyvin rakas koira jonka kannalta parhaan ratkaisun toivoisin kykeneväni tekemään. Ratkaisumalleja on ainakin pari tarjolla:
1) voin vähentää kaiken harrastamisen aivan minimiiin, jotta kuormitus olisi mahdollisimman vähäistä ja maksimoisin oireettomat elinvuodet. Kaiken harrastamisen täydellinen lopettaminen ei ole ollenkaan järkevä ratkaisu tällä hetkellä oireettomalle ja erittäin aktiiviselle koiralle, mutta ehkä pelkkä paimennus kesällä ja talvella jotain turhaa hömppöö, kuten rallitokoa. :D (kaikki tiet vievät meillä näköjään nykyään rallitokoon ;) )
Tämä malli ei kuitenkaan ole ehkä ole se, johon Jupiter tai minä oltaisiin tyytyväisimpiä ja onnellisimpia. Jupiter on erittäin aktiivinen ja se rakastaa kaikkea tekemistä. Kaiken minimoiminen tulisi todennäköisesti näkymään energian purkautumisena johonkin muuhun.
2) harrastetaan nyt niin kuin oli tarkoituskin ja tehdään niitä asioita jotka tuntuu molemmista kivoilta koko ajan tiedostaen riski oireilusta ja säännöllisesti huollattaen. Eletään onnellista harrastuselämää niin kauan kuin sitä on ja aletaan keventelemään kohti varhaiseläkettä sitten kun jumittelut menevät sille tasolle.
Täytyy myöntää, että agilitystä luopuminen nyt ennen kuin se on alkanutkaan tuntuisi aika pahalta. Jupiter on käynyt vasta yhden kurssin, mutta oli siinä todella lupaavan oloinen ja siitä olisi todella kiva päästä nauttimaan. Agility kuitenkin rasittaa selkää kovasti, ja tiedostan, että siinä lajissa harrastusura tulee todennäköisesti olemaan lyhyt. Parempi ehkä kuitenkin lyhyt kuin ei ollenkaan. En voi alkaa ottamaan taas jo neljättä koiraa sen vuoksi, että kolmannessa on paha valuvirhe ja vain koska haluan harrastaa agilityä.
Vetolajit on sitten mun toinen mietinnän aihe. Vaikka itse en ole mikään hiihtäjä-tyttö, on valjakkohiihdon treenaamisesta tullut meille mukava harrastus, josta koirat nauttii täysillä. Mulle se on mukava sosiaalinen harrastus, jonka piirissä on monia todella mukavia ihmisiä joita ei sitten muualla näe eikä niistäkään haluaisi luopua. (ajatellen nyt siis sitä, ettei Ukonkaan valjakkoharrastus enää voi kovin pitkään jatkua kun ikä tulee vastaan).
Hyvä puoli on se, että Jupiter on rakenteeltaan muuten niin hyvä ja tasapainoinen (kulmaukset, mittasuhteet), että siltä puolelta ei sitten tule lisärasitusta kropalle. Näillä nyt sitten mennään ja toivotaan, että ihan kamalan nuorena selkä ei vielä alkaisi rajoittamaan menoa liikaa.
1 kommentti:
Samaa mieltä, että käsittämätöntä, miten ihmiset ajattelee, ettei tuollainen epäsymmetria rangassa aiheuta mitään ongelmaa. Ja ettei jalostuksessa noita LTV-muutoksia pitäisi ottaa huomioon. Tokihan niiden periytyvyydestä ei kauheasti ole näyttöä ja myös se luokittelu 1-4 on vähän keinotekoinen mun mielestä, mutta kuitenkin. Toivotaan, että Jupiter saa elää oireettomana/vähillä oireilla mahdollisimman pitkään, ja uskon myös, että tuollainen koira on onnellisempi, kun saa elää aktiivista elämää. Tsemppiä, ja hyvä, että muutoin luusto kunnossa! :)
Lähetä kommentti