Siitä puheenollen käytin Ukon eilen Reviirissä Pipsa Lampisella, kun huolestuin siitä kuinka Ukko on jo pidempään aina osteopaatilla käydessä ollut jumissa. Pelkäsin jo spondyloosiakin, mutta luustollisesti ei löytynyt mitään vikaa. Selkä oli kauttaaltaan jumissa ja samoin lonkan koukistajat, vaikka on oltu totaalisella treenitauolla jo kaksi viikkoa, mutta röntgenkuvissa selässä, lonkissa tai kyynärissä ei mitään muutoksia. Nyt sitten pitäisi varailla aikaa fyssarille ja jatkaa treenailua, kun mitään vakavampaa ei löytyä. Seurailla tilannetta toisin sanoen. Helpottunut olen, ettei mitään löytynyt, koska jos luustossa jotain olisi niin se olisi sitten menetetty peli.
Muutama fiilistelykuva tähän. Mä oon niin onnellinen joka päivä kotona ja näiden koirien kanssa. :)
Kävin osteopaatti Mika Sinisalolla ja vastaanoton odotushuoneen seinällä silmään pisti tällainen teksti, joka puhutteli niin monessa kohdassa. Musta tuntuu, että vaikka välillä on rankkaa tai tapahtuu ikäviäkin asioita, niin mä olen todella löytänyt sielulleni rauhan ja usein on vaan ihana laittaa otsalamppu pois päältä lenkillä, kävellä pimeässä tähtiä katsellen tai jäädä lumeen makaamaan koirien kanssa ja kuunnella lintujen laulua. En tiennytkään olevani tällainen romantikko. ;)
2 kommenttia:
Ei kaikki luustolöydökset välttämättä tee koirasta "menetettyä peliä". Eikö Jerikokin pärjää hyvin LTV2 löydöksen kanssa? Hienoa, että Ukon luusto selästä terve. Tsemppiä treeneihin.
Ei tietenkään tee, en mä LTV:tä pelännyt vaan että jos siellä olisi ollut jotain spondyloosisilloittumia tuon jumittelun syynä, niin olisi vaikuttanut merkittävästi siihen mitä olisi voinut ajatella jatkossa tekevänsä Ukon kanssa. Kun ei mitkään fyssarit tai osteopaatit spondyloosia selästä korjaa jos sellainen olisi.
Mutta onneksi ei löytynyt mitään sellaista ja voidaan nyt jatkaa eteenpäin paljon paremmin mielin tämän tiedon kanssa. :)
Lähetä kommentti