Maanantai pidettiin Jerikon agilitytreeneistä suunnitellusti taukoa, mutta kävin kyllä kouluttamassa omaa ryhmääni. On se kouluttaminen kyllä kivaa ja siitä saa itsekin tosi paljon, kun hoksaa jotain mikä auttaa koulutettavaa eteenpäin. :)
Tiistaina käytiin hiihtotreeneissä Peltolammilla. Ihanaa, kun vihdoin on lunta ja pääsee vähän säännöllisemmin hiihtelemään! Vedettiin Peltsun lenkki kaksi kertaa ympäri, kerran vaan kaaduin. ;) 4,31 km aikaan 13:26, keskivauhti 3:06/km ja maksiminopeus 36,8 km/h. Vielä jäätiin viime talven huippuvedoista, mutta ihan jees silti. :) Pojat vieti hienosti ja mäkin jaksoin yllättävän hyvin.
Keskiviikkona oli Ukon agilitytreenit, mutta tällä kertaa Tero kokeilikin Ukon kanssa. Tätä tosiaan pohdin joskus aiemmin ihan tosi paljonkin, että meniskö Ukko agilityä paremmin jonkun muun kuin mun kanssa, mutta silloin ei oikein sopivaa lainaohjaajaa osunut kohdalle. Pohdin, että onko mulla niin kova auktoriteetti Ukkoon, että ei "uskalla" tehdä virheitä, vaikkei niistä ole koskaan toruttukaan..
Mietin tuota Ukkoa ja musta tuntuu, että mä olen saanut siihen muodostettua niin syvän suhteen ja Ukko tuntuu todella haluavan tehdä asioita nykyään ihan vaan tekemisen ilosta mun kanssa ja myös palkkautuu sosiaalisella palkalla tosi hyvin. Vetotreeneissä joku pohti sitä, että mille se oma koira vetää. No, Ukkohan vetää ihan vetämisen ilosta, mutta myös tuntuu, että se selvästi nauttii siitä yhteisestä tekemisestä ja olen vetojen jälkeen palkannut ihan laumavietillä eikä mitään leluja tai ruokaa ole ollut. Ukko on vähän sellainen oma persoonansa, joka ei kaikille ihan heti aukene, mutta olisko se kuitenkin niin, että mulle se antaa parhaiten kaikkensa.. Nyt tämä oli Teron kanssa tosiaan lähinnä uteliaisuudesta sovittu testaus.
Ukko oli alkuun vähän epävarmana, että ihanko tosi sen pitäis mennä jonkun muun kanssa ja erityisen epäilyttävää oli lähdössä vapauttaminen eikä Ukko meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan. :D Sitten kun se lähti, niin kyllähän se ihan hienosti meni Teron kanssa ja rentoutui treenin loppua kohden. Kyllä Ukko Teronkin ohjausta katsoi tosi tarkkaan ja huolella teki kaiken. Ei se koira karvoistaan pääse. ;) Hienosti veti kuitenkin nollana rataa, joten ehkä Tero saa vielä pari kertaa ainakin kokeilla Ukon kanssa ja sitten voisin ilmoittaa ne kisoihin.. ;) Ei olla kyllä vielä mitään oikeasti sovittu. :D Mutta katsotaan nyt vielä joku treeni, ehkä Ukko vielä saattaa tuosta lähteä irrottelemaankin.
Lelulla leikki myös tosi voimakkaasti Teron kanssa eikä siinä yhtään ikävöinyt mua. Ukko uskalsi heti myös "komentaa" Teroa jos leikki loppui ja Tero lähti kävelemään kohti radan alkua, että on se kyllä silleen ihanan avoin ja simppeli muillekin ihmisille. :)
Eilen käytiin Haavistolla hiihtämässä. Mä ihan villiinnyin ja kävin ensin ilman koiria hiihtämässä sen 4 km lenkin, sitten Ukon kanssa kaksin ja vielä viimeiseksi molemmat koirat vedossa. Vielä on vähän kysymysmerkki, että pääseekö Ukko Ilonan kanssa piirinmestiksiin, mutta varmuuden vuoksi kannattaa kestävyyttä nyt vähän yrittää treenata. ;) Unohtui laittaa sports tracker päälle, kun Ukon kanssa kaksin vedettiin ja muistin sen vasta viimeiseen vetoon. Mä olin siinä kohtaa jo tosi väsynyt, välillä reidet hapotti niin pahasti, että oli pakko mennä pertsan uraan lykkimään etten lennä nenälleni. Siitä huolimatta ihan ok tasoa oleva veto, kun keskivauhti oli sama 3:06/km kuin tiistainakin.
Lisäksi tässä on herännyt vähän sellainenkin hullu ajatus, että pitäiskö itse lähteä hiihtämään Ukon kanssa Kuhmoon valjakkohiihdon SM-kisoihin... Hauduttelen asiaa tässä vielä loppuviikon. :D
Karitsoitakin näyttäisi olevan tuloillaan ihan millä hetkellä hyvänsä ja myös tämän yhden lisäksi myös toisella on utareet kasvaneet varmana tiineyden merkkinä. Eilen jo luulin, että nyt niitä alkaa tulemaan, mutta ei vielä kuitenkaan. Eiköhän ne pian tule! :)
perjantai 26. helmikuuta 2016
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
Jerikolle toinen SM-kilpailuoikeus ensi kesälle
Tänään lähdettiin taas agilitykisoihin. Alunperin oli ollut vähän ajatuksissa, että lähdettäisiin Vaasaan Matin sukulaisia tapaamaan ja samalla olisin käynyt kisaamassa Maalahdella, mutta suunnitelmat muuttui ja kisattiin sitten ihan Tampereella kotikisoissa.
Ekan radan rataantutustumisessa tutustuin rataan väärin. Unohdin muurin ja kolme hyppyä välistä. Hups. Tajusin just siinä rataantutustumisen jälkeen kun katsoin ekaa suoritusta. Ukko oli lähtönumerolla 11. Kuvio ei kuitenkaan ollut vaikea, joten en antanut itseni huolestua. Tämä oli vähän töksähtelevä rata, eka rima tippui jostain syystä, alueellisen valkun kouluttaja Tero oli paikalla ja sanoi, että Ukko keskittyi siinä enemmän mun katsomiseen kuin rimaan. Kepeillä tuli myös virhe, mutta pikku hiljaa lähti siitä rullaamaan. Viimeiseen suoraan putkeen Ukko ampaisi paljon lujempaa kuin mitä osasin odottaa ja niinpä olin sitten keinuun ohjauksessa aivan totaalisen myöhässä. Virheitä 20 ja yliaikaakin kun säädettiin sekä kepeillä että keinulla.
Jerikon kanssa tää rata meni oikein kivasti, kaikki tuntui sujuvan oikein mallikkaasti ja siis sujuikin ja meininki oli hyvä. Ennen keppejä olevan hypyn alastulolla Jeriko vähän liukastui. Toi vanha matto ei oo kyllä alustana mikään paras mahdollinen, uudesta matosta tykkään tosi paljon! Puomin alastulolta Jari meinas antaa virheen, mutta tuloslapusta vitonen on sutattu pois, eli ilmeisesti perui sen ja yllähän Jeriko kontaktiin osuikin. Tokavikalla esteellä mielessäni jo tuuletin, että nyt tuli SM-nollat kasaan (koska en ollut nähnyt Jarin käden heiluttelua, keskityn vaan koiraan ja rataan), mutta Jeriko ampaisi lelun kiilto silmissään vikasta esteestä ohi vaikka vähän yritin vielä kutsuakin, että "täällä"! Auts! Muuten niin hieno rata! :)
Toka rata oli myös agirata. Ukko karkasi lähdössä eikä ottanut kakkoshypyn takaakierron ohjausta, joten tästä jo HYL. Muuten meni ihan hyvin rata, mutta sitten 12-14 esteillä olin rataantutustumisessa jo pohtinut, että miten teen Ukon kanssa. Jerikolle sopiva ohjaus oli mulle ilmiselvä, ja vähän epäilin kyllä ettei se ehkä toimi Ukolle, koska Ukko ei lähde vedolla tulemaan useinkaan kovin rivakasti mua kohti vaan valuu, mutta sitten tein joka tapauksessa samalla ohjauksella ja niinhän Ukko otti 14 hypynkin väärään suuntaan. Olis pitänyt tehdä niin kuin pohdin, eli valssata 13 hypylle ja tehdä 14 takaakiertopäällejuoksuna. Pitäisi luottaa omaan intuitioon. Vielä sitten okserin rimakin tuli alas.
Jerikon kanssa tälle radalle meinasi vähän tulla paineita, olihan mulla kova halu saada ne SM-nollat kasaan. Sain kuitenkin rentoutettua mielen ja jätettyä kaiken tollaisen taka-alalle ja keskityttyä pelkästään rataan. Jerikon kanssa otettiin lähtö eri tavalla eli pakkovalssilla, olisi voinut olla Ukollekin parempi mutta jotenkin halusin Ukon kanssa ottaa yhdessä vauhtia lähtöön. Pakkovalssilähtö sopi kuitenkin Jerikolle hyvin ja rata lähti hienosti käytiin. Otin ennen keppejä vielä valssin, mietin myös persjättöä, mutta joka tapauksessa halusin Jerikonkin kanssa vaihtaa puolen. Jeriko olisi varmaan itsekin hakenut oikean keppivälin, mutta koska sitä oli mahdollista myös helpottaa, niin miksi en itse panostaisi siihen, että annan koiralleni mahdollisimman hyvät onnistumisen edellytykset? :) Jerikolle tuo 12-14 väli toimi just niin kuin ajattelinkin eli loistavasti. :) Pieni kulmaaminen 12 ja 13 hyppyjen väliin ja se riitti. :) Nyt otin myös ennen okseria Jerikoa jo kunnolla kiinni, mutta oli Jerikon ilmekin sellainen, että nyt varmasti joka hyppy otetaan kun edellisellä meni vähän mönkään. Jeriko haluaa aina niin kovasti onnistua ja mikään muu kuin mun täydellinen tyytyväisyys ei riitä. ;) Tältä radalta siis tuloksena 0, -8,22, etenemä 4,36 m/s, sijoitus 10/67. Näin tuli sitten Jerikolle SM-nollat kasaan ja Jeriko sai pk-jäljen SM-kilpailuoikeuden lisäksi kilpailuoikeuden agilityn SM-kisoihin. :)
Viimeisenä sitten hyppäri. Tää oli kyllä vaikutti jo heti sellaiselta, että tää voisi sujua Ukon kanssa hyvin. Ja ihan hyvinhän se sujuikin. Rima tuli alas ennen keppejä ja se oli ihan täysin mun vika, kun ajauduin jotenkin liian pitkälle ja Ukon reitille sekä peittämään keppejä. Muuten meni oikein kivasti ja meininki oli ihan jees. Tuloksena siis 5, -5,31, etenemä 4,26 m/s. Tais olla Ukon eka yli 4 etenemä! :D
Jerikon kanssa tämä rata oli myös tosi kiva, loppua kohden kyllä Jerikossa alkoi näkyä vähän väsymys ja otti ylimääräisiä askeleita ennen hyppyjä siinä missä alussa tai aiemmin radoilla hyppääminen oli normaalin vaivatonta. Tosi rankka viikko on kyllä ollutkin, joten huomiset treenit jää ehdottomasti väliin. Hienoa menoa kuitenkin Jerikolta ja tuloksena 0, -8,25, etenemä 4,58 m/s, sijoitus 6./59.
Illalla Ukko pääsi vielä Ilonan kanssa vetohiihtotreeneihin. Tarkoitus olis Ilona saada houkutelluksi Ukon kanssa valjakkohiihdon piirinmestiksiin, mutta katsotaan nyt sitten onnistuuko töiden puolesta. Ukko veti kuitenkin hienosti ja vielä loppusuorallakin näytti meno hyvältä. :) Jerikon kanssa en viitsinyt yksin vedättää, kun olen niin huono hiihtäjä ja Jeriko niin pieni kuitenkin, että olis hirveetä laittaa se vielä kisojen jälkeen vetämään perunasäkkiä perässään.
Ekan radan rataantutustumisessa tutustuin rataan väärin. Unohdin muurin ja kolme hyppyä välistä. Hups. Tajusin just siinä rataantutustumisen jälkeen kun katsoin ekaa suoritusta. Ukko oli lähtönumerolla 11. Kuvio ei kuitenkaan ollut vaikea, joten en antanut itseni huolestua. Tämä oli vähän töksähtelevä rata, eka rima tippui jostain syystä, alueellisen valkun kouluttaja Tero oli paikalla ja sanoi, että Ukko keskittyi siinä enemmän mun katsomiseen kuin rimaan. Kepeillä tuli myös virhe, mutta pikku hiljaa lähti siitä rullaamaan. Viimeiseen suoraan putkeen Ukko ampaisi paljon lujempaa kuin mitä osasin odottaa ja niinpä olin sitten keinuun ohjauksessa aivan totaalisen myöhässä. Virheitä 20 ja yliaikaakin kun säädettiin sekä kepeillä että keinulla.
Jerikon kanssa tää rata meni oikein kivasti, kaikki tuntui sujuvan oikein mallikkaasti ja siis sujuikin ja meininki oli hyvä. Ennen keppejä olevan hypyn alastulolla Jeriko vähän liukastui. Toi vanha matto ei oo kyllä alustana mikään paras mahdollinen, uudesta matosta tykkään tosi paljon! Puomin alastulolta Jari meinas antaa virheen, mutta tuloslapusta vitonen on sutattu pois, eli ilmeisesti perui sen ja yllähän Jeriko kontaktiin osuikin. Tokavikalla esteellä mielessäni jo tuuletin, että nyt tuli SM-nollat kasaan (koska en ollut nähnyt Jarin käden heiluttelua, keskityn vaan koiraan ja rataan), mutta Jeriko ampaisi lelun kiilto silmissään vikasta esteestä ohi vaikka vähän yritin vielä kutsuakin, että "täällä"! Auts! Muuten niin hieno rata! :)
Toka rata oli myös agirata. Ukko karkasi lähdössä eikä ottanut kakkoshypyn takaakierron ohjausta, joten tästä jo HYL. Muuten meni ihan hyvin rata, mutta sitten 12-14 esteillä olin rataantutustumisessa jo pohtinut, että miten teen Ukon kanssa. Jerikolle sopiva ohjaus oli mulle ilmiselvä, ja vähän epäilin kyllä ettei se ehkä toimi Ukolle, koska Ukko ei lähde vedolla tulemaan useinkaan kovin rivakasti mua kohti vaan valuu, mutta sitten tein joka tapauksessa samalla ohjauksella ja niinhän Ukko otti 14 hypynkin väärään suuntaan. Olis pitänyt tehdä niin kuin pohdin, eli valssata 13 hypylle ja tehdä 14 takaakiertopäällejuoksuna. Pitäisi luottaa omaan intuitioon. Vielä sitten okserin rimakin tuli alas.
Jerikon kanssa tälle radalle meinasi vähän tulla paineita, olihan mulla kova halu saada ne SM-nollat kasaan. Sain kuitenkin rentoutettua mielen ja jätettyä kaiken tollaisen taka-alalle ja keskityttyä pelkästään rataan. Jerikon kanssa otettiin lähtö eri tavalla eli pakkovalssilla, olisi voinut olla Ukollekin parempi mutta jotenkin halusin Ukon kanssa ottaa yhdessä vauhtia lähtöön. Pakkovalssilähtö sopi kuitenkin Jerikolle hyvin ja rata lähti hienosti käytiin. Otin ennen keppejä vielä valssin, mietin myös persjättöä, mutta joka tapauksessa halusin Jerikonkin kanssa vaihtaa puolen. Jeriko olisi varmaan itsekin hakenut oikean keppivälin, mutta koska sitä oli mahdollista myös helpottaa, niin miksi en itse panostaisi siihen, että annan koiralleni mahdollisimman hyvät onnistumisen edellytykset? :) Jerikolle tuo 12-14 väli toimi just niin kuin ajattelinkin eli loistavasti. :) Pieni kulmaaminen 12 ja 13 hyppyjen väliin ja se riitti. :) Nyt otin myös ennen okseria Jerikoa jo kunnolla kiinni, mutta oli Jerikon ilmekin sellainen, että nyt varmasti joka hyppy otetaan kun edellisellä meni vähän mönkään. Jeriko haluaa aina niin kovasti onnistua ja mikään muu kuin mun täydellinen tyytyväisyys ei riitä. ;) Tältä radalta siis tuloksena 0, -8,22, etenemä 4,36 m/s, sijoitus 10/67. Näin tuli sitten Jerikolle SM-nollat kasaan ja Jeriko sai pk-jäljen SM-kilpailuoikeuden lisäksi kilpailuoikeuden agilityn SM-kisoihin. :)
Viimeisenä sitten hyppäri. Tää oli kyllä vaikutti jo heti sellaiselta, että tää voisi sujua Ukon kanssa hyvin. Ja ihan hyvinhän se sujuikin. Rima tuli alas ennen keppejä ja se oli ihan täysin mun vika, kun ajauduin jotenkin liian pitkälle ja Ukon reitille sekä peittämään keppejä. Muuten meni oikein kivasti ja meininki oli ihan jees. Tuloksena siis 5, -5,31, etenemä 4,26 m/s. Tais olla Ukon eka yli 4 etenemä! :D
Jerikon kanssa tämä rata oli myös tosi kiva, loppua kohden kyllä Jerikossa alkoi näkyä vähän väsymys ja otti ylimääräisiä askeleita ennen hyppyjä siinä missä alussa tai aiemmin radoilla hyppääminen oli normaalin vaivatonta. Tosi rankka viikko on kyllä ollutkin, joten huomiset treenit jää ehdottomasti väliin. Hienoa menoa kuitenkin Jerikolta ja tuloksena 0, -8,25, etenemä 4,58 m/s, sijoitus 6./59.
Illalla Ukko pääsi vielä Ilonan kanssa vetohiihtotreeneihin. Tarkoitus olis Ilona saada houkutelluksi Ukon kanssa valjakkohiihdon piirinmestiksiin, mutta katsotaan nyt sitten onnistuuko töiden puolesta. Ukko veti kuitenkin hienosti ja vielä loppusuorallakin näytti meno hyvältä. :) Jerikon kanssa en viitsinyt yksin vedättää, kun olen niin huono hiihtäjä ja Jeriko niin pieni kuitenkin, että olis hirveetä laittaa se vielä kisojen jälkeen vetämään perunasäkkiä perässään.
perjantai 19. helmikuuta 2016
Mysteerien ratkaisuja ja uusia mysteerejä
Maanantaina agilitytreeneissä oli oikein kiva rata, melko simppeliä menoa, mutta pystyi ottamaan mm. kepeillä puomin leijeröinnin ja sitten paahtaa putkesta putkeen ja siinä ohjaajalle puomin leijeröinti myös ja koiran piti irrota peränurkkaan. :) Jeriko meni tosi kivasti, pari virhettä mahtui matkaan mutta se on vaan hyvä ettei se päästä mua nyt ihan liian helpolla. ;)
Tiistaina käytiin lenkillä Johannan ja Kinnan kanssa ja muuten vietettin vapaapäivää. Keskiviikkona Ukko teki treeneissään samaa rataa kuin Jeriko maanantaina ja voitteko uskoa millainen ahaa-elämys koettiin! Enkö muka todella ole koskaan tullut radalla kannustaneeksi Ukkoa sanomalla "mene mene", mutta nyt tuossa 29-31 välissä käskyn kuultuaan Ukko ampaisi aivan erilaisella tarmolla eteenpäin. Ero oli aivan huikea! Ukko oli siis tainnut tulla just ulos 29 putkesta, sitten huikkasin tuon "käskyn" ja Ukko ampaisi aivan erilaiseen vauhtiin. Testattiin tätä tekemällä tuota pätkää edestakaisin ja ihan päivän selvä vaikutus! Onko Ukko siis kaikki nämä vuodet vaan odottanut, että mä ihan suullisella "käskyllä" antaisin luvan juosta täysiä, siitäkö tässä onkin ollut vaan kyse? :D
Tiistaina koin toisenkin ahaa-elämyksen. Olen "tuskaillut" vepessä sen lelun viennin kanssa, mutta kuulinkin, että sen voi tehdä apuohjaajaa käyttäen jolloin apuohjaaja pitäisi koiraa ja Ukko toisikin lelun mulle veneeseen/rantaan. Ja vielä saa ihan huikata, että "tuo"! Ajattelin, että "tämähän sitten helppoa", mutta ei se ihan ollutkaan... Selviää jäljempänä...
Torstaina päästiin pitkästä aikaa hiihtämään, JEEE! Haavistolla vetotreeneissä oli ihan hurjasti porukkaa ja hyvät treenit saatiin aikaiseksi vaikka latu kieltämättä olikin tosi epätasainen ja mun hiihtotaidoilla kyseessä oli enemmän selviytymistaistelu kuin hiihtotreenit; koko ajan tunne, että kohta kaadun. Vaan enpä kaatunut! :D Hienosti pojat kyllä veti, mutta mulla oli taas aikamoista räpiköintiä, ei voi mitään.
Tänään käytiin uimassa. Koska tällä viikolla on ollut nyt paljon kaikkea ja eilen juuri vetohiihtotreenitkin, niin kevennettiin uintitaakkaa liiveillä. Vähän höntsäiltiin vaan ja pojat sai hakea lelua vedestä normaaliin tapaan. Sitten oli tarkoitus ottaa uittajan kanssa pelastettavan hakua, mutta tässä olikin Ukolla yllättäen ongelma. Kun viimeksi tämä sujui kuin tanssi, niin nyt Ukko vaan närppi ja vaihteli otetta dummysta/köydestä eikä ollenkaan olis vetänyt jos tuli painoa perään. Myöskään lelun tuominen mulle ei kyllä onnistunut mitenkään niin kuin leikki... :/
Jeriko sitten taas toimi niin kuin kunnon partiolaiselta voisi odottaakin, eli oli hoksannut tämän pelastettavan haun hienouden ja löytänyt oikean vesipelastuskoiran itsestään, haki innoissaan pelastettavaa ja veti sinnikkäästi vaikka uittaja roikkui koko painolla perässä. Myöskin lelun tuonti mulle (ja uittajallekin vienti) onnistui hyvin. Jerikolta vaan sujuu kaikki... :D Tätä ei kyllä oteta meidän lajien jatkoksi, katsotaan tuleeko tästä kuitenkin Ukolle sopiva laji. Voihan olla, että Ukko oli eilisistä vetotreeneistä väsynyt ja sen vuoksi ei jaksanut vetää. Sehän on aiemminkin huomattu, että väsyneenä tai jos on joku epämukavuustekijä niin Ukko luovuttaa siinä missä Jeriko vaan jatkaa korvien välin voimalla vaikka väsyttäisi..
Tänään tuli myös uutisia Nokista. Noki kävi tänään ultrassa ja se todettiin tiineeksi. :) Pidetään siis peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin. :)
Tiistaina käytiin lenkillä Johannan ja Kinnan kanssa ja muuten vietettin vapaapäivää. Keskiviikkona Ukko teki treeneissään samaa rataa kuin Jeriko maanantaina ja voitteko uskoa millainen ahaa-elämys koettiin! Enkö muka todella ole koskaan tullut radalla kannustaneeksi Ukkoa sanomalla "mene mene", mutta nyt tuossa 29-31 välissä käskyn kuultuaan Ukko ampaisi aivan erilaisella tarmolla eteenpäin. Ero oli aivan huikea! Ukko oli siis tainnut tulla just ulos 29 putkesta, sitten huikkasin tuon "käskyn" ja Ukko ampaisi aivan erilaiseen vauhtiin. Testattiin tätä tekemällä tuota pätkää edestakaisin ja ihan päivän selvä vaikutus! Onko Ukko siis kaikki nämä vuodet vaan odottanut, että mä ihan suullisella "käskyllä" antaisin luvan juosta täysiä, siitäkö tässä onkin ollut vaan kyse? :D
Tiistaina koin toisenkin ahaa-elämyksen. Olen "tuskaillut" vepessä sen lelun viennin kanssa, mutta kuulinkin, että sen voi tehdä apuohjaajaa käyttäen jolloin apuohjaaja pitäisi koiraa ja Ukko toisikin lelun mulle veneeseen/rantaan. Ja vielä saa ihan huikata, että "tuo"! Ajattelin, että "tämähän sitten helppoa", mutta ei se ihan ollutkaan... Selviää jäljempänä...
Torstaina päästiin pitkästä aikaa hiihtämään, JEEE! Haavistolla vetotreeneissä oli ihan hurjasti porukkaa ja hyvät treenit saatiin aikaiseksi vaikka latu kieltämättä olikin tosi epätasainen ja mun hiihtotaidoilla kyseessä oli enemmän selviytymistaistelu kuin hiihtotreenit; koko ajan tunne, että kohta kaadun. Vaan enpä kaatunut! :D Hienosti pojat kyllä veti, mutta mulla oli taas aikamoista räpiköintiä, ei voi mitään.
Tänään käytiin uimassa. Koska tällä viikolla on ollut nyt paljon kaikkea ja eilen juuri vetohiihtotreenitkin, niin kevennettiin uintitaakkaa liiveillä. Vähän höntsäiltiin vaan ja pojat sai hakea lelua vedestä normaaliin tapaan. Sitten oli tarkoitus ottaa uittajan kanssa pelastettavan hakua, mutta tässä olikin Ukolla yllättäen ongelma. Kun viimeksi tämä sujui kuin tanssi, niin nyt Ukko vaan närppi ja vaihteli otetta dummysta/köydestä eikä ollenkaan olis vetänyt jos tuli painoa perään. Myöskään lelun tuominen mulle ei kyllä onnistunut mitenkään niin kuin leikki... :/
Jeriko sitten taas toimi niin kuin kunnon partiolaiselta voisi odottaakin, eli oli hoksannut tämän pelastettavan haun hienouden ja löytänyt oikean vesipelastuskoiran itsestään, haki innoissaan pelastettavaa ja veti sinnikkäästi vaikka uittaja roikkui koko painolla perässä. Myöskin lelun tuonti mulle (ja uittajallekin vienti) onnistui hyvin. Jerikolta vaan sujuu kaikki... :D Tätä ei kyllä oteta meidän lajien jatkoksi, katsotaan tuleeko tästä kuitenkin Ukolle sopiva laji. Voihan olla, että Ukko oli eilisistä vetotreeneistä väsynyt ja sen vuoksi ei jaksanut vetää. Sehän on aiemminkin huomattu, että väsyneenä tai jos on joku epämukavuustekijä niin Ukko luovuttaa siinä missä Jeriko vaan jatkaa korvien välin voimalla vaikka väsyttäisi..
Tänään tuli myös uutisia Nokista. Noki kävi tänään ultrassa ja se todettiin tiineeksi. :) Pidetään siis peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin. :)
lauantai 13. helmikuuta 2016
Uintia, agilityä ja kavereita
Yritän nyt lyhyesti tiivistää viikon menoa. Maanantaina Jerikon agilitytreeneissä oli kiva rata, mutta nyt ei tehty sitä kertaakaan kokonaan läpi, vaan palkkailin eri kohdissa, käännöksistä spurttaamisista jne. Nopeasti taas tuli kiva hiki sekä ohjaajalle että koiralle, kun vedettiin täydellä teholla.
Tiistaina käytiin uimassa. Tai siis koirat kävi. Kamalan liukasta ollut nyt viime aikoina ja sen vuoksi normi lenkkeilytkin jäänyt vähän lyhyiksi eikä hiihtämään ole päässyt, joten uiminen toimitti hyvää liikunnan virkaa. Oltiin yksin uimalassa, joten nyt ei mitään vepe-juttuja treenailtu, kunhan pojat uiskenteli ja hyppi veteen. :)
Keskiviikkona oli Ukon agilitytreenit ja samalla ajatuksella vedin kuin Jerikon kanssa, eli palkkaa hyvistä spurteista. Jotenkin vaikea muistaa, että pitäisi malttaa palkata silloin kun tuntuu parhaalta eikä vaan jatkaa eteenpäin. Varsinkin Ukon kanssa. Ukko teki tosi hyvällä sykkeellä, varsinkin aluksi, mutta aika nopeasti sillä alkaa väsymys vähän näkymään tekemisessä. Mutta hyvin Ukko tsemppas.
En ole pitkään aikaan pohtinut mitään lainaohjauskuvioita Ukolle. Joskus aiemmin mietin sellaisia, kun pohdin että onko mun auktoriteetti se mikä hidastaa Ukkoa ja menisikö se rennommin jonkun muun kanssa. Sopivaa lainaohjaajaa ei kuitenkaan osunut kohdalle, joten se ajatus jäi, ja nyt tuntuu että olen itse saanut meidän henkistä yhteispeliä niin hyvälle mallille, että en ole sitä varsinaisen sitten enää miettinytkään. Olen ollut tosi tyytyväinen meidän kehitykseen ja haluankin Ukon kanssa jatkaa matkaa.
Silti tuli nyt eteen vaihtoehto, että mitäpä jos meidän treeniohjaaja Tero kokeilisi Ukon kansa. Tero olis ihan täydellinen tyyppi kokeilemaan Ukon ohjaamista ja Ukko varmasti tykkäisi Terosta. :) Vähän siitä jo puhuttiin ja Tero näytti ihan vihreää valoa. Eli jossain vaiheessa myöhemmin ehkä tehdään niin, että Tero ottaa Ukkoa ohjatakseen treeneissä ja katsotaan miltä näyttää. Nyt vaan olen niin iloinen itse Ukon kanssa treenatessa, että jos Ukko alkaisikin menemään paremmin Teron kanssa, niin olisi tavallaan katkeransuloista tehdä siitä joku pysyvämpikin ratkaisu. Mutta tärkeintä, että Ukolla olisi kivaa ja katsotaan nyt asia kerrallaan. :)
Perjantaina käytiin lenkillä yhdessä Ilonan, Millin ja Kirin kanssa. Lunta oli vähän tullut ja kun mentiin tonne syrjäisemmille poluille, niin siellä ei ollut liukastakaan ja saatiin hyvät kuntoilut lumessa kahlatessa. :)
Tänään oli sitten pitkästä aikaa kaunis sää, ei liian liukasta kun oli lunta tullut ja aurinkokin paistoi. Käytiin ensin lenkillä Nassun ja Milon kanssa, ja sitten mentiin uimaan. Nassu auttoi vähän Ukon lelunvientiharjoituksessa. Vaikeaa se kyllä vielä on. Ukko tuntuu tavallaan ymmärtävän mitä sen pitäisi tehdä, mutta se jotenkin vaan jumittaa ja hypnotisoituu katsomaan eteensä tässä tapauksessa Nassua, hyppää veteen ilman lelua tai sääti jotain muuta ypymäistä. :D Ja sitten kun Ukkoa yritti auttaa tiputtamalla lelun veteen ihan sen eteen, niin Ukko hyppäsi lelun päälle ja sukelteli lelun perässä. Sitten olikin korvat täynnä vettä eikä kuullut kun Nassu huuteli ja palas mun luokse. Silti saatiin kolme vientiä aikaiseksi.
Lampaat voi pulskasti ja ainakin yksi on selvästi tiineenä, todella pyöreä ja utareetkin jo kasvaneet. Onko se sitten muita edellä tiineydessään, onko erot vaan yksilöllisiä vai eikö muut ole kantavina, niin se nähdään maaliskuun loppuun mennessä.
Hakutreeneihin olisi ollut kova polte ja maastotreeneihin ylipäätään. Jotenkin henkisesti jo luovuttanut ton hiihtämisen kanssa ja kun lumet suli jo niin pitkälle, että metsän pohja vilkkui vähän enemmän, niin pk-into nosti heti päätään. Lisäksi viime kerran ilmaisutreenit lupas kyllä todella hyvää hakutreeneille ja kisaamisellekin tällä kaudella. :) Jeriko on vaan niin huippu, se on aina niin täydellä sydämellä tekemässä ja se kyllä todella ilmentää sitä bordercollien älykkyyttä hoksaamalla aina asiat niin nopeasti. :) Varmaan ihan realistinen tavoite olisi korkata hakukokeissa jossain vaiheessa kesän aikana ja ek:ssa syksyllä, mutta milloin tarkemmin niin se selviää, kun kisakalenterit julkaistaan. ;)
Tiistaina käytiin uimassa. Tai siis koirat kävi. Kamalan liukasta ollut nyt viime aikoina ja sen vuoksi normi lenkkeilytkin jäänyt vähän lyhyiksi eikä hiihtämään ole päässyt, joten uiminen toimitti hyvää liikunnan virkaa. Oltiin yksin uimalassa, joten nyt ei mitään vepe-juttuja treenailtu, kunhan pojat uiskenteli ja hyppi veteen. :)
Keskiviikkona oli Ukon agilitytreenit ja samalla ajatuksella vedin kuin Jerikon kanssa, eli palkkaa hyvistä spurteista. Jotenkin vaikea muistaa, että pitäisi malttaa palkata silloin kun tuntuu parhaalta eikä vaan jatkaa eteenpäin. Varsinkin Ukon kanssa. Ukko teki tosi hyvällä sykkeellä, varsinkin aluksi, mutta aika nopeasti sillä alkaa väsymys vähän näkymään tekemisessä. Mutta hyvin Ukko tsemppas.
En ole pitkään aikaan pohtinut mitään lainaohjauskuvioita Ukolle. Joskus aiemmin mietin sellaisia, kun pohdin että onko mun auktoriteetti se mikä hidastaa Ukkoa ja menisikö se rennommin jonkun muun kanssa. Sopivaa lainaohjaajaa ei kuitenkaan osunut kohdalle, joten se ajatus jäi, ja nyt tuntuu että olen itse saanut meidän henkistä yhteispeliä niin hyvälle mallille, että en ole sitä varsinaisen sitten enää miettinytkään. Olen ollut tosi tyytyväinen meidän kehitykseen ja haluankin Ukon kanssa jatkaa matkaa.
Silti tuli nyt eteen vaihtoehto, että mitäpä jos meidän treeniohjaaja Tero kokeilisi Ukon kansa. Tero olis ihan täydellinen tyyppi kokeilemaan Ukon ohjaamista ja Ukko varmasti tykkäisi Terosta. :) Vähän siitä jo puhuttiin ja Tero näytti ihan vihreää valoa. Eli jossain vaiheessa myöhemmin ehkä tehdään niin, että Tero ottaa Ukkoa ohjatakseen treeneissä ja katsotaan miltä näyttää. Nyt vaan olen niin iloinen itse Ukon kanssa treenatessa, että jos Ukko alkaisikin menemään paremmin Teron kanssa, niin olisi tavallaan katkeransuloista tehdä siitä joku pysyvämpikin ratkaisu. Mutta tärkeintä, että Ukolla olisi kivaa ja katsotaan nyt asia kerrallaan. :)
Perjantaina käytiin lenkillä yhdessä Ilonan, Millin ja Kirin kanssa. Lunta oli vähän tullut ja kun mentiin tonne syrjäisemmille poluille, niin siellä ei ollut liukastakaan ja saatiin hyvät kuntoilut lumessa kahlatessa. :)
Tänään oli sitten pitkästä aikaa kaunis sää, ei liian liukasta kun oli lunta tullut ja aurinkokin paistoi. Käytiin ensin lenkillä Nassun ja Milon kanssa, ja sitten mentiin uimaan. Nassu auttoi vähän Ukon lelunvientiharjoituksessa. Vaikeaa se kyllä vielä on. Ukko tuntuu tavallaan ymmärtävän mitä sen pitäisi tehdä, mutta se jotenkin vaan jumittaa ja hypnotisoituu katsomaan eteensä tässä tapauksessa Nassua, hyppää veteen ilman lelua tai sääti jotain muuta ypymäistä. :D Ja sitten kun Ukkoa yritti auttaa tiputtamalla lelun veteen ihan sen eteen, niin Ukko hyppäsi lelun päälle ja sukelteli lelun perässä. Sitten olikin korvat täynnä vettä eikä kuullut kun Nassu huuteli ja palas mun luokse. Silti saatiin kolme vientiä aikaiseksi.
Lampaat voi pulskasti ja ainakin yksi on selvästi tiineenä, todella pyöreä ja utareetkin jo kasvaneet. Onko se sitten muita edellä tiineydessään, onko erot vaan yksilöllisiä vai eikö muut ole kantavina, niin se nähdään maaliskuun loppuun mennessä.
Hakutreeneihin olisi ollut kova polte ja maastotreeneihin ylipäätään. Jotenkin henkisesti jo luovuttanut ton hiihtämisen kanssa ja kun lumet suli jo niin pitkälle, että metsän pohja vilkkui vähän enemmän, niin pk-into nosti heti päätään. Lisäksi viime kerran ilmaisutreenit lupas kyllä todella hyvää hakutreeneille ja kisaamisellekin tällä kaudella. :) Jeriko on vaan niin huippu, se on aina niin täydellä sydämellä tekemässä ja se kyllä todella ilmentää sitä bordercollien älykkyyttä hoksaamalla aina asiat niin nopeasti. :) Varmaan ihan realistinen tavoite olisi korkata hakukokeissa jossain vaiheessa kesän aikana ja ek:ssa syksyllä, mutta milloin tarkemmin niin se selviää, kun kisakalenterit julkaistaan. ;)
maanantai 8. helmikuuta 2016
Historian havinaa
On toi Anadune border collie database kyllä kiva leikkikalu. Ensin lauantaina leikin Ukon sukutaululla ja menin sitä niin pitkälle kuin pääsin. Sinne Old Hempiinhän se päättyi 18. polven jälkeen ja melkein kaikki tiet johti lopulta sinne, tosin osaa ruotsalaisista tai norjalaisista linjoista ei ollut tiedossa ihan niin pitkälle. Olin jo ihan fiiliksissä tästä. Oikeasti löytää legendaarinen Old Hemp koiransa sukutaulun perältä, koira joka on elänyt 1800 luvun loppupuolelle! Eikä tässä vielä kaikki, Old Hemp löytyi myös Jerikon sukutaulun perältä ja ihan muutamasta eri kohtaa pääsi sukutaulua niin pitkälle. Jerikolle Old Hemp oli parhaimmillaan 21. polven päässä.
Old Hempiltä löytyi Anadunen tietokannasta kolme yhdistelmää, aikanaan sillä on varmasti ollut niitä huomattavasti enemmän. Aika säkä siis, että omille koirille osui nämä reitit Old Hempiin.
Ei se ajatus vielä sitten ihan siihen loppunut. Jerikon isoisän Zorron puolta suvusta kun selaa, tulee Jerikon takaa ensimmäiset "kunnon paimenlinjaiset" 7. polvessa. Aina sitä on tottunut ajattelemaan, että Jeriko ja Ukko ei ole toisilleen yhtään mitään sukua, mutta kuinkas ollakaan, kyllä ne on ja jopa niinkin läheiseltä kuulostavaa sukua, että ensimmäiset yhteiset koirat sukutaulussa tulee Jerikon 9. polvessa! Mä olin tästä ainakin ihan yllättynyt, oletin, että olis vielä paljon kauempana.
Yhdeksännestä polvesta löytyy siis Int Sup Ch Wiston Cap ISDS 31154, joka onkin ollut aikamoinen siitosori aikanaa 388 pentueella! Ei siis ihme, että löytyy samasta sukutaulusta pojilla.
Toinen Jerikolta 9. polvesta löytyvä yhteinen sukulainen on Mirk ISDS 52844. Tämä koira löytyy Ukolta 7. polvesta, joten aika lähellä jo ollaan. ;) Jerikon kanssa näillä on jo jotain yhdennäköisyyttäkin. :D
Jerikon sukutaulussa 10. polvessa alkaakin sitten tulemaan enemmänkin yhteisiä sukulaisia.
Lassie ISDS 23501 (Wiston Capin kanssa Mirkin vanhemmat), Spot ISDS 24981 (285 pentuetta), Hemp ISDS 72301 (47 pentuetta), Meg ISDS 17910, Ben ISDS 56646 (187 pentuetta), Craig ISDS 47577 (109 pentuetta), Fly ISDS 49709, Int SupCh Craig ISDS 59425 (81 pentuetta). Cap ISDS 15839 (22 pentuetta) sekä Fly ISDS 25005 (Wiston Capin vanhemmat). Nämä koirat siis enimmäkseen eläneet 60 -luvulla.
Tietenkin sitten näiden koirien takaa löytyy ja muitakin reittejä pitkin löytyy lisää taustalta yhteisiä sukulaisia, mutta nää erityisen vanhat kuvat on niin ihania, että täytyy vielä parin sukulaisen kuvia laittaa tähän. On kyllä aivan ihanaa, että joku on nähnyt vaivaa kerätä noi sukupuut tuonne 1800-luvun lopulle saakka ja vielä kuviakin monista koirista! :) Ja kuinka jännää, että noi koirat jotka on kuin yö ja päivä, onkin huomattavasti läheisempää sukua kuin osasin odottaakaan! ;)
 |
| Old Hemp s. 1893 |
Old Hempiltä löytyi Anadunen tietokannasta kolme yhdistelmää, aikanaan sillä on varmasti ollut niitä huomattavasti enemmän. Aika säkä siis, että omille koirille osui nämä reitit Old Hempiin.
Ei se ajatus vielä sitten ihan siihen loppunut. Jerikon isoisän Zorron puolta suvusta kun selaa, tulee Jerikon takaa ensimmäiset "kunnon paimenlinjaiset" 7. polvessa. Aina sitä on tottunut ajattelemaan, että Jeriko ja Ukko ei ole toisilleen yhtään mitään sukua, mutta kuinkas ollakaan, kyllä ne on ja jopa niinkin läheiseltä kuulostavaa sukua, että ensimmäiset yhteiset koirat sukutaulussa tulee Jerikon 9. polvessa! Mä olin tästä ainakin ihan yllättynyt, oletin, että olis vielä paljon kauempana.
Yhdeksännestä polvesta löytyy siis Int Sup Ch Wiston Cap ISDS 31154, joka onkin ollut aikamoinen siitosori aikanaa 388 pentueella! Ei siis ihme, että löytyy samasta sukutaulusta pojilla.
 |
| Wiston Cap ISDS 31154 s. 1963 |
Toinen Jerikolta 9. polvesta löytyvä yhteinen sukulainen on Mirk ISDS 52844. Tämä koira löytyy Ukolta 7. polvesta, joten aika lähellä jo ollaan. ;) Jerikon kanssa näillä on jo jotain yhdennäköisyyttäkin. :D
 |
| Mirk ISDS 52844 s.1968 |
Jerikon sukutaulussa 10. polvessa alkaakin sitten tulemaan enemmänkin yhteisiä sukulaisia.
Lassie ISDS 23501 (Wiston Capin kanssa Mirkin vanhemmat), Spot ISDS 24981 (285 pentuetta), Hemp ISDS 72301 (47 pentuetta), Meg ISDS 17910, Ben ISDS 56646 (187 pentuetta), Craig ISDS 47577 (109 pentuetta), Fly ISDS 49709, Int SupCh Craig ISDS 59425 (81 pentuetta). Cap ISDS 15839 (22 pentuetta) sekä Fly ISDS 25005 (Wiston Capin vanhemmat). Nämä koirat siis enimmäkseen eläneet 60 -luvulla.
 |
| Spot ISDS 24981 s. 2962 |
 |
| Ben ISDS 56646 s. 1969 |
 |
| Craig ISDS 47577 s.1967 |
 |
| Int Sup Ch Craig ISDS 59425 s.1969 |
 |
| Hemp ISDS 153, s. 1916 |
 |
| Cap ISDS 3036, s. 1937 |
torstai 4. helmikuuta 2016
Agiliitelevät uimarit
Maanantaina Jerikon treenit oli samalla kentällä missä Santtu Stenbergin koulutus edellisenä päivänä. Ei sitten tietenkään hinkattu samaa rataa kokonaisuudessaan uudelleen, mutta tein lyhyitä vauhtipätkiä, joissa palkkailin Jerikoa siitä, että spurttasi käännöksen jälkeen. Asennetta oli kyllä taas ja paljon, ja ihan lyhyellä treenillä saatiin kieli vyön alle, kun niin täysiä mentiin. Hyvä treeni. :)
Keskiviikkona käytiin aamupäivällä tekemässä hyppytekniikkatreeniä. Sveta ja Chili oli meidän seurana ja käytiin yhdessä lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä. Tarkoitus oli tehdä Susan Salon kirjan ohjeiden perusteella kääntymisharjoitusta, mutta vaikka se näytti menevän oikein hyvin pojilla, niin itsellä pieni ymmärrysvirhe oli käynyt englanninkielisten termien "stride" ja "bounce" välillä. Siis että mitä kirjoittajalla näillä tarkoittaa missäkin tilanteessa ja olin ymmärtänyt juuri väärin päin. Luulin siis, että meidän tekemä harjoitus olisi muka pitänyt onnistua ilman välilaukkaa ja eihän se onnistunut, vaikka sitten molemmilla ja varsinkin Jerikolla yhdellä välilaukalla tuli tosi sujuvaa suoritusta. Siirryttiin sitten tutumpiin harjoituksiin, kun iski epävarmuus, mutta illalla sitten tajusin, että juuri oikein pojat teki ja itse vaan olin ymmärtänyt väärin. :D On meinaan kyllä sellaista tekstiä toi hyppytekniikka-asia englanniksi, että saa ihan ajatuksella lukea. ;)
Tehtiin sitten myös etäisyyden arviointisarjaa ja nyt menin lelun eteen seisomaan, koska kirjassa mainittiin, että taakse jääminen saattaa merkittävästi hidastaa koiraa. Jerikolla tämä tekikin tosi ison vaikutuksen, se tuli LUJAA ja ilman väliaskelia viimeisen välin kaikilla väleillä 9-14 jalkaa. :) Aivan loistavia suorituksia oli. Vähän kyllä etäisyyden kasvaessa jäi hypyn kaaren huippukohta hypyn etupuolelle, mutta pääasia, että nyt venytti. :) Ja kun sitten ottaa väliaskeleen lopulta, niin sitten varmasti myös hypyn kaari asettuu paremmin.
Ukolle tuli tässä joku aivopieru. :D Mun edessä seisominen sai sen ihan hämilleen ja se pysähteli kesken viimeistä hyppyä, ennen lelulle tuloa jne., ihan niin kuin ei olisi varma, että vahdinko mä sitä siellä edessä ettei saa lelua ottaa. Ukko alkoi myös nopeasti ottamaan väliaskelta mukaan. Putkeenkin muistin lopulta lähettää (Jerikoa en muistanut ollenkaan), kun putken olin sinne laittanut, ja sinne lähettämällä Ukko vähän vapautui.
Sitten vielä hevosenkenkäharjoitusta ja tämä meni molemmilla tosi kivasti, tosin tässäkin Ukolla omat säätönsä. ;) Jerikolla toi vastapäivään käännös on kyllä heikompi, myötäpäivään pystyy tulemaan selvästi tiiviimmin. Mutta niinhän me ihmisetkin ollaan oikea- tai vasenkätisiä. :)
Illalla oli vielä Ukon omat agilitytreenit, paljon tuli nyt yhteen päivään, mutta oli kyllä reilusti lepoaikaa välissä. Tehtiin tuota Santun rataa ja jos se ei nyt mennyt ihan yhtä upeasti ja jouhevasti kuin Jerikon kanssa, niin kyllä Ukonkin kanssa ihan kivasti. Olin erityisen positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka Ukkokin irtosi hienosti mun ohi ja eteen pituudelta seuraavalle viistossa olevalle hypylle, vaikka se oli vastakkaisella puolella kuin missä mä juoksi. Luki siis hienosti itse rataa ja sain myös Ukon takaaohjattua hienosti kääntymään putkeen. :)
Tänään käytiin taas uimassa ja tällä kertaa otettiin vähän vepetreeniä. Enhän mä nyt kauhean tarkkaan tiedä edes mitä olen tekemässä, mutta jotain kuitenkin.. :D Harjoiteltiin siis lelun vientiä ja tää osas kyllä olla vähän haastavaa. Uittaja tuli sitten auttamaan ja alkoi tämäkin sujumaan ison kannustamisen kanssa (Jerikolle oli vieläkin vaikeampaa), mutta voi pojat kun varsinkin Ukko innostui hukkuvan hakemisesta, siitä tulee varmasti Ukon lempiliike! :) Ihan estoitta syöksyi heti ekasta kerrasta avustajan luokse eikä tarvinnut kuin vähän köyttä vilauttaa, ja sitten veti ilman mitään sen kummempia ongelmia "hukkuvaa" mun luokse eikä häiriintynyt yhtään taakasta tai siitä että sivulla/perässä tuli jotain. Ihan huippua nähdä Ukko niin innoissaan ja niin pätevänä. :)
Keskiviikkona käytiin aamupäivällä tekemässä hyppytekniikkatreeniä. Sveta ja Chili oli meidän seurana ja käytiin yhdessä lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä. Tarkoitus oli tehdä Susan Salon kirjan ohjeiden perusteella kääntymisharjoitusta, mutta vaikka se näytti menevän oikein hyvin pojilla, niin itsellä pieni ymmärrysvirhe oli käynyt englanninkielisten termien "stride" ja "bounce" välillä. Siis että mitä kirjoittajalla näillä tarkoittaa missäkin tilanteessa ja olin ymmärtänyt juuri väärin päin. Luulin siis, että meidän tekemä harjoitus olisi muka pitänyt onnistua ilman välilaukkaa ja eihän se onnistunut, vaikka sitten molemmilla ja varsinkin Jerikolla yhdellä välilaukalla tuli tosi sujuvaa suoritusta. Siirryttiin sitten tutumpiin harjoituksiin, kun iski epävarmuus, mutta illalla sitten tajusin, että juuri oikein pojat teki ja itse vaan olin ymmärtänyt väärin. :D On meinaan kyllä sellaista tekstiä toi hyppytekniikka-asia englanniksi, että saa ihan ajatuksella lukea. ;)
Tehtiin sitten myös etäisyyden arviointisarjaa ja nyt menin lelun eteen seisomaan, koska kirjassa mainittiin, että taakse jääminen saattaa merkittävästi hidastaa koiraa. Jerikolla tämä tekikin tosi ison vaikutuksen, se tuli LUJAA ja ilman väliaskelia viimeisen välin kaikilla väleillä 9-14 jalkaa. :) Aivan loistavia suorituksia oli. Vähän kyllä etäisyyden kasvaessa jäi hypyn kaaren huippukohta hypyn etupuolelle, mutta pääasia, että nyt venytti. :) Ja kun sitten ottaa väliaskeleen lopulta, niin sitten varmasti myös hypyn kaari asettuu paremmin.
Ukolle tuli tässä joku aivopieru. :D Mun edessä seisominen sai sen ihan hämilleen ja se pysähteli kesken viimeistä hyppyä, ennen lelulle tuloa jne., ihan niin kuin ei olisi varma, että vahdinko mä sitä siellä edessä ettei saa lelua ottaa. Ukko alkoi myös nopeasti ottamaan väliaskelta mukaan. Putkeenkin muistin lopulta lähettää (Jerikoa en muistanut ollenkaan), kun putken olin sinne laittanut, ja sinne lähettämällä Ukko vähän vapautui.
Sitten vielä hevosenkenkäharjoitusta ja tämä meni molemmilla tosi kivasti, tosin tässäkin Ukolla omat säätönsä. ;) Jerikolla toi vastapäivään käännös on kyllä heikompi, myötäpäivään pystyy tulemaan selvästi tiiviimmin. Mutta niinhän me ihmisetkin ollaan oikea- tai vasenkätisiä. :)
Illalla oli vielä Ukon omat agilitytreenit, paljon tuli nyt yhteen päivään, mutta oli kyllä reilusti lepoaikaa välissä. Tehtiin tuota Santun rataa ja jos se ei nyt mennyt ihan yhtä upeasti ja jouhevasti kuin Jerikon kanssa, niin kyllä Ukonkin kanssa ihan kivasti. Olin erityisen positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka Ukkokin irtosi hienosti mun ohi ja eteen pituudelta seuraavalle viistossa olevalle hypylle, vaikka se oli vastakkaisella puolella kuin missä mä juoksi. Luki siis hienosti itse rataa ja sain myös Ukon takaaohjattua hienosti kääntymään putkeen. :)
Tänään käytiin taas uimassa ja tällä kertaa otettiin vähän vepetreeniä. Enhän mä nyt kauhean tarkkaan tiedä edes mitä olen tekemässä, mutta jotain kuitenkin.. :D Harjoiteltiin siis lelun vientiä ja tää osas kyllä olla vähän haastavaa. Uittaja tuli sitten auttamaan ja alkoi tämäkin sujumaan ison kannustamisen kanssa (Jerikolle oli vieläkin vaikeampaa), mutta voi pojat kun varsinkin Ukko innostui hukkuvan hakemisesta, siitä tulee varmasti Ukon lempiliike! :) Ihan estoitta syöksyi heti ekasta kerrasta avustajan luokse eikä tarvinnut kuin vähän köyttä vilauttaa, ja sitten veti ilman mitään sen kummempia ongelmia "hukkuvaa" mun luokse eikä häiriintynyt yhtään taakasta tai siitä että sivulla/perässä tuli jotain. Ihan huippua nähdä Ukko niin innoissaan ja niin pätevänä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)