perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kurakelit ja koiran pesemistä

Pikku hiljaa alkaa lumet sulamaan, piha on aivan loskassa ja kävelytiet märät ja kuraiset. Metsäpolut on vielä toistaiseksi olleet ainoastaan petollisen liukkaat, mutta enpä tiedä missä sitä sitten lenkeillä käydään kun polut muuttuu mutaisiksi puroiksi. Ollaan edellytetty Jerikolta istumista ennen tien ylitystä, kätevää sitä ajatellen jos se vaikka oppisi ettei tielle rynnätä ihan miten vaan, mutta teiden kunto huomioon ottaen ei kauhean hyvä idea. Pesuilla ollaan siis käyty, onpa saatu hyvä syy totuttaa Jeriko siihenkin! :D

Jeriko on kasvanut huimasti niin kuin pennun kuuluukin, painaa tällä hetkellä 8,3 kiloa. Tuntuu että karvaakin tulee vain lisää, huh huh. ;)
Jeriko on tässä viimeisen blogipäivityksen jälkeen yhtäkkiä kehittänyt jonkinasteisen eroahdistuksen mua kohtaan. Sekään ei tunnu lohduttavan että Matti jää kotiin, paniikki meinaa jo tulla siinä kun näkee että mä puen takkia päälle. Tosi jännä juttu kun kuitenkin ollaan ihan ensimmäisestä viikosta asti harjoiteltu yksinkin olemista eikä sillä ole ollut mitään ahdistuksen merkkejä. Jä mä olen koko ajan käynyt koulussa niin on väistämättäkin tullut aikoja kun Jerikon on pitänyt olla erossa musta. Enkä ole menostani tai tulostani mitään numeroa tehnyt, kumma juttu. Nyt sitten ollaan palattu siinä asiassa ihan alkeisiin, mutta eihän tässä enää ole mahdollisuutta asteittain siedättää kun jokatapauksessa mun on pakko jättää sitä "yksin" (Matin seuraan) pidemmiksikin ajoiksi. Melko nopeasti Jeriko kuitenkin pääsee yleensä siitä yli että lähdin, ulisee ja vinkuu ehkä korkeintaan 5-10 minuuttia. Sitten kun se on rauhoittunut ja jos Matti lähtee niin ei tuota mitään ongelmaa. Eräs kaveri sanoi että kannattaa toki harjoitella kovasti, mutta että tämä voisi olla ohimeneväkin kausi. Toivotaan niin!

Viime viikonloppuna oltiin taas Pälkäneellä mun isän luona. Isä ja Matti vaihtoi meidän autoon pakoputkea ja Jeriko pääsi leikkimään taas Nebun kanssa. Näin siinä hyvän tilaisuuden totuttaa Jerikoa uuteen alustaan kun tähän mennessä ei olla perus jalkakäytävän, laatoituksen ja parketin lisäksi oikein muuta erikoista kokeiltu kuin luistelukentän jäätä. Isältä oli kattoremontin jäljiltä jäänyt peltikaton paloja ja pistin Jerikon niille kävelemään, ja pyysin istumaan ja perusasentoon, eikä Jeriko siitä ollut yhtään moksiskaan. Enemmän häiritsi kun toinen koira meinasi tulla sen nakkipaloille! Siinä kun sitten silmä vältti Nebu johdatti Jerikon avoportaita pitkin suulin parvelle, ihmeteltiin vaan että mitä rapinaa sieltä kuuluu ja siellähän ne koirat oli! Mutta eipä sitten korkeat paikatkaan tunnu miltään, tietty otettiin pentu sieltä sitten alas.
Lauantai oli muutenkin touhua täynnä. Ennen isälle lähtöä oltiin tunti koirapuistossa leikkimässä kaverin kolmen koiran kanssa ja alkujännityksen jälkeen (Jeriko jännitti Sannan uroskoiran haukkumista) juoksi isojen koirien keskellä rajuissakin leikeissä. Sitten pienet unet autossa ja Nebun kanssa leikkimään, kyllä pennulla virtaa riittää! :D

Ollaan tosiaan saatu tuo perusasento toimimaan aika hyvinkin. Aluksi Jerikon kärsivällisyys oli koetuksella eikä se oikein ymmärtänyt mitä mä vaan seisoin kun odotin että se sattuisi korjaamaan asentoaan. Mutta sitten kun Jeriko sen tajusi niin saatiin nopeasti asento hyväksi ja toimimaan myös käskystä. Tänään aloittelin maahanmenon opettamista ja itse maahanmeno alkoi nopeasti sujumaan. Aluksi Jeriko yritti vaan tarjota perusasentoa kun sitä viimeksi oltiin harjoiteltu, mutta meni siitä sitten maahankin. Nyt täytyisi vaan päästä siitä eroon ettei se tulisi aina mun sivulle ennen kun menee maahan. Ja asentoa pitäisi korjata, mutta hienosti sujuu kaikenkaikkiaan. :) Maanantaina ollaan menossa treenaamaan ja leikkimään Hannan, Heimon ja Ennin kanssa. Ajattelin että voitais varmaan seuraamista alkaa kunnolla harjoittelemaan. Aika hyvin Jeriko jo tarjoaa seuraamista jos lenkillä palkitsee ja jatkaa kävelyä, eli eiköhän sekin hyvin luonnistu. :)





Jerikon intohimo (kissan ja rusakon kakan lisäksi): kepit! :D

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Iskän poika! Meillä jos keppiä ei heitetä (jota vältetään viimeiseen asti), niin sitten se toisinaan syödään. Jeriko on kyllä niin mainion näköinen! Rapsuja pikkumiehelle!
t. Marianne

Sabina kirjoitti...

Ei Jerikolle edes tarvitse keppiä heittää kun se sekoaa onnesta kun se vaan löytää kepin maasta ja heittelee sitä itse itselleen. :D
Ei ole sellaista ulkoilureissua ettei toi löytäis keppiä kannettavakseen. :)