SmartDog-testipäivä

Aika mielenkiintoinen päivä tänään. Käytin Jerikon ja Ukon SmartDog-testissä Kangasalla. Kognitiiviset asiat on kiinnostaneet mua lukiosta lähtien ja SmartDog-testi alkoi tietyllä tapaa kiinnostamaan heti kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa Kennelliiton jalostusneuvojien jatkokurssilla ja sitten toistamiseen KoiraExpossa. Lopulta päätin sitten ensin viedä Jerikon testiin ei pelkästään mielenkiinnosta omaa koiraa kohtaan, vaan ylipäätään testiä kohtaan ja sitä kohtaan mitä tämä testi voi koirista kertoa. Loppumetreillä päätin sitten, että hinnasta viis, otan myös Ukon testiin, koska se on niin jännä tyyppi, että varsinkin se on kiva nähdä testissä.

Eroja pojissa oli, vaikka toki jotain samaakin. Jupiter olisi taas monissa osioissa molemmista erilainen.

Sylinteriosiossa Jeriko tökkäsi ensimmäisellä toistolla pleksiä, kun pahvi oli poistettu ja näki suoraan namin, mutta sen jälkeen Jeriko meni päättäväisesti joka kerta suoraan sylinterin sivuun. Ukolla ilmeni tässä ja muissakin osioissa hieman enemmän impulsiivisuutta, Ukko tökki pleksiä useita kertoja, joskin löysi aina suht nopeasti sylinterin sivuunkin. Muissa tehtävissä Ukolle välillä näkyi, että sillä oli katse kohdistettuna jo vaikka osoitettuun suuntaan, mutta sitten se yllättäen päättikin mennä toiselle puolelle, ikään kuin hetken mielijohteesta.

Ihmisen eleiden lukemisessä Jeriko on todella loistava. Olen tavallaan ollut siitä tietoinenkin, koska agilityssä se ohjautuu niin kevyesti ja arjessakin sitä on osoittamalla helppo ohjata, kun esim. Ukko ei sitten taas osoituksesta ymmärrä siirtyä tiettyyn paikkaan. Jeriko ei tehnyt tässä osiossa yhtään virhettä ja Tiira kertoi, että tällä hetkellä noin 1000:ta testatusta koirasta vain 14 on suoriutunut virheettä. Jeriko sai testiosion näyttämään helpolta, mutta Ukolle se ei ollutkaan niin helppoa. Yksinkertaisessa kädellä osoittamisessa Ukko valitsi oikein ehkä 50/50, viive hankaloitti tehtävää ja katseen suuntaa Ukko ei ymmärtänyt ollenkaan. Itse asiassa Ukko ei ottanut katsekontaktia testaajaan lainkaan ja oli aivan pihalla tässä kohtaa vaikka edellisissä tehtävissä (jalalla osoittaminen ja vastakkaisella kädellä osoittaminen) Ukko oli taas suoriutunut hyvin. Ukko lukee siis jalkoja ja vartalon käännöstä paremmin kuin pelkkää kädellä osoittamista.

Tilallisen hahmottamisen tehtävässä Jeriko osoitti ensimmäisen kerran avun kysymistä. Se oli vähän epävarman oloinen, että saako mennä kun tässä on este, istahti ja kääntyi kysymään lupaa, mutta kun sanallisesti uudelleen vapautti, suoritti Jeriko tehtävän kyllä sitten lopulta kohtuu nopeasti, muistaakseni n. 20 sekunnissa. Tämä oli tavallaan yllätys, kun jotenkin ajattelin, että Jeriko käyttäytyisi testissä ikään kuin jäljellä tai hakumetsässä tai muuten kun se yleensä on niin, että ei yhtään mua kuuntele. :D Toisaalta jälkikäteen ajateltuna kyllähän se osaa hyvin selkeästi pyytää apua kotonakin jos vaikka lelu vierii sohvan alle tmv. mistä se ei itse sitä saa. Tiira kertoikin, että avun hakeminen korreloi iän kanssa; vanhemmat koirat ovat kokemuksen myötä oppineet, että monissa tilanteissa on hyödyllistä ja paljon helpompaa pyytää ihminen auttamaan. Jännä kontrasti kuitenkin noihin maastohommiin, joissa mä olen ihan statisti Jerikolle.

Ukolle tämä tehtävä oli selvää pässin lihaa, muutama kurkkaisu eri puolin verkkoa ja sitten lähti kiertämään ja pääsi nameille 13 sekunnissa.

Kumpikaan pojista ei mennyt huijaukseen kun testaaja osoitti väärää kuppia. Vaikka Jeriko niin hienosti osasi lukea eleitä, niin tässä osassa se jätti ohjauksen täysin huomiotta ja teki niin kuin itse näki tuottavan paremman tuloksen. Ukolle tämä tietty oli helppo, koska se hädin tuskin ymmärtää osoittamisen merkityksen eikä apuja muutenkaan kaipaa. :D

Muistitehtävässä Jeriko muisti kaikilla toistoilla namin paikan helposti, Ukolta unohtui viimeisellä (viive 2,5minuuttia) namin sijainti, kun se odottaessaan kävi niin raukeaksi ja melkein nukahti. Ihan hyvää muistia sekin kuitenkin osoitti. Jeriko selvästi koko odotteluajan keskittyi edelleen tehtävään, kun ilmeisesti usein koirat saattavat alkaa kiinnittämään huomiota milloin mihinkin ympäristössä. Erinomainen keskittymiskyky ja muisti toki kulkevatkin käsi kädessä.

Loogista päättelyä testaava tehtävä olikin sitten todella mielenkiintoinen. Olin tavallaan odottanut, että Jeriko saattaisi suoriutua tästä tehtävästä, kun se on niin hyvä käyttämään päätään muutenkin ja soveltamaan oppimaansa ja päättelemään mitä siltä haluan. Jeriko jäi tässä kuitenkin jotenkin kiinni siihen, että nami olisi sen kupin alla, jota näköesteen takana käsiteltiin aina ensimmäisenä ja kun namin paikka vaihtui Jeriko sai vahingossa puolet toistoista oikein ja puolet taas väärin.

Ukko sitä vastoin ehkä jopa vähän yllätti tässä. Toisaalta ei se yllätys ollut, koska se on monesti jotain asiaa halutessaan osoittanut, että sillä on älliä ihan mukavastikin. Kaikki on vaan kiinni motivaatiosta ja siitä miten mun ja sen haluamat asiat kohtaa. Ukko selvästi katsoi tarkkaan tyhjää kuppia kun sitä näytettiin ja sitten käänsi katseensa toiseen kuppiin, jossa nami siis oli. Se näytti kyllä hyvinkin siltä, että Ukko päätteli namin olevan siellä, sekä minä että Tiira tulkittiin tätä niin. Osalla toistoista Ukko meni oikealle kupille, mutta tosi epävarmana, osalla toistoista tyhjälle kupille. Tiira pohti, että tässä oli ehkä vähän ristiriitaista informaatiota, kun sitä tyhjää kuppia pelkästään käsiteltiin ilman näköestettä ja ehkä Ukko hämääntyi tästä vaikkei muuten osoittelua hyvin lukenutkaan. Se meni vähän epävarmaksi ikään kuin olisi tiennyt oikean kupin, mutta ei ollut ihan varma saako sinne mennä. Jännä.

Mahdoton tehtävä oli Jerikolle "mahdoton" jo ennen kuin se oikeasti muuttui mahdottomaksi. Kun liukukansi oli hyvin vähän raollaan, Jeriko ei sitä oikein saanut työnnettyä sivuun ja alkoi sitten vaatimaan apua. Tehtävän ollessa oikeasti mahdoton Jeriko yritti itse ihan pienen hetken, mutta käytti sitten lopun ajan intensiiviseen katsekontaktiin ja sitten vinkumiseen, kun tyhmät ihmiset ei tajunneet pienemmästä hänen avunpyyntöään. Jeriko oli tässä strategiassaan hyvin päättäväinen ja asettui Tiirankin katseen alle hyvin päättäväisesti katsekontaktin hakien.

Ukko toimi tässäkin taas itsenäisesti. Välillä jo vähän pelkäsin, että se saa laatikon rikki, kun sai hampaansa kannen ja reunan väliin ja alkoi siitä kiskomaan. :D Yllättäen 2 minuutin loppuvaiheilla Ukko päätti kuitenkin, että nyt on ehkä pakko kysyä apu ihmiseltä ja tuli silleen merkityksellisesti istumaan mun eteen, että "nyt olis sitten sun vuoro".

Jos en nyt jotain osiota unohda, niin viimeisenä "do as I do" -osio tai toisin sanoen osio, jossa koiralle näytettiin kuinka nappia painamalla namiautomaatista sai ruokaa ja sitten koira sai itse kokeilla. Jeriko selvästi oli tajunnut tämän näyttökerroista ja meni ensimmäisenä napille, mutta kun sen kevyt kosketus ei laukaissutkaan namisadetta, päätti Jeriko hetken aikaa soveltaa "passita ihminen hommiin" -strategiaansa, mutta kannustamalla se meni takaisin automaatille ja saikin sitten painettua nappia. Kannustuksesta Jeriko tässä vähän kiihtyi ja huitoi tassuillaan aika vallattomasti, muut tehtävät ei aiheuttaneet Jerikossa juuri tunteita.

Ukko ei osoittamisesta tajunnut nytkään mitään ja päätti kokeilla saako namit ulos kaatamalla automaatin tai puremalla sitä. Kannustaminen ei sitä auttanut eikä kiinnostanut, alkoi sitten lopulta haukkumalla komentamaan, kun konetta ei saanut kaadellakaan. :D

Voisi ehkä tiivistää niin, että molemmat pojat keskittyi tosi hyvin ja muisti hyvin. Kummallakaan ei mene varsinaisesti kuppi nurin missään osiossa. Ukon ongelmanratkaisu on hyvin itsenäistä, Jerikolla enemmän yhteistyötä/apua ihmiseltä hakeva. Jeriko lukee ihmisen eleitä äärimmäisen hyvin, mutta Ukko toimii taas enemmän itsenäisesti.

Ukon kohdalla tämän päivän havaintoja jotka ei toki kaikki ole uusia: lähtötilanteessa Ukko ei halunnut mennä vieraiden ihmisten luokse, sehän on vähän pidättyväinen. Sitten kun selvisi, että ihmisellä on ruokaa, tuli ihmisestä ihan kiva tyyppi eikä Ukko koskaan ole ihmisiä mitenkään jännittänytkään. Se ei vaan piittaa vieraista ihmisistä jollei niillä ole jotain sille arvokasta. Sittenhän taas Ukko voisi vaikka vetohommiin lähteä ihan tuntemattoman kanssa, koska se asia/resurssi on merkityksellisempi kuin se kuka siellä perässä roikkuu.

Jännä havainto oli, että Ukko ei koko testin aikana kertaakaan ottanut katsekontaktia Tiiraan. Katseella osoittaminen oli tämänkin vuoksi täysin mysteeri, Ukon katse skriinasi vain rintakehän alapuolella. Yhdistettynä näistä asioista tulee kyllä  mieleen vähän autismin kirjon häiriö, ja olen jo aiemmin ajatellut, että jos koirilla voi sellaista olla, niin Ukolla on. Sen sosiaalinen kanssakäyminen muutenkin on jännää, sillä tulee pakkomielteisiä naamannuolemisvimmoja tutuille koirille ja näitä on jopa vähän vaikea katkaista.

Kyvyttömyys lukea eleitä selittää mm. pk-jäljellä janan opettamisen vaikeudet. Ihmettelinkin ja tuskailinkin sitä silloin joskus aikanaan, että mikä on kun olen huolellisesti opettanut (jopa paremmin kuin Jerikoa) niin silti Ukko vaan säätää janalla eikä osaa edetä osoitettuun suuntaan. No niinpä. Osoitettuun suuntaan. Osoitus on Ukolle haasteellinen apu. Tämä on kyllä hyvä muistaa jatkossa.

Ukko siis tekee aika sinnikkäästi töitä itselleen silloin kun se haluaa johonkin päämäärään. Välillä on vähän vaikeuksia saada se tekemään yhtä sinnikkäästi jotain, mitä itse haluan. Kuitenkin kaiken tämän jälkeen täytyy sanoa, että olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut Ukon kanssa aikaan. Musta on tullut Ukolle merkityksellinen asia maailmassa Jerikon lisäksi ja olen saanut sitä motivoitua tekemään asioita mun kanssa.

Jerikon kohdalla tuo avun pyytäminen aluksi yllätti, mutta toisaalta se oli ihan loogista ja sitten toisaalta Jeriko ei taas mennyt ihmisen huijausyritykseen. Jeriko käytti siis hienosti omaa päätään ja ehkä tässä onkin se hieno tasapaino Jerikolla, että silloin kun se tietää itse paremmin, se ei apuja kaipaa eikä mene edes huijausyrityksiin, mutta kun tehtävä on sellainen että se ajattelee ihmisen voivan auttaa sitä, niin se saattaakin apua pyytää.

Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen päivä siis testissä. Vaikka se on hyvin kallis testi, niin taidanpa viedä Jupiterin kesäkuussa vielä omaan testiinsä. Ihan vaan kun uteliaisuus ei jätä mua rauhaan. ;)

Ukosta sain testistä vähän videota, koska Heli Väätäjä saapui paikalle Jerikon ja Ukon testien välissä ja oli ylimääräisenä seuraamassa ja pystyi kuvaamaan. Alla Ukon testistä pätkiä videolla, näissä ei siis näy kaikki osiot eikä yhdenkään osion kaikki toistot lukuunottamatta tilatehtävää.

Palkinnoilla on viihdytty

Päivitykset laahaa perässä. Paljon on treenailtu ja kisailtukin. Aloitetaan viime viikonlopusta. Jämillä oli vetokauden päättävät Jämin kevätkisat, joihin Ilona oli ilmoittautunut Ukon kanssa canicross harrastesarjaan. Kävi kuitenkin niin, että Ilonan nilkka kipeytyi ja Ilona joutui perumaan osallistumisensa.

Hetken mielijohteesta päätin sitten itse lähteä juoksemaan. Täysin treenaamattomana, viimeksi viime syksynä kunnolla olen juoksut enkä ylipäätään ole koskaan mikään juoksija ollut. Mutta silti. Koska Ukko ja koska meidän yhteistyö. <3 p="">
Ja ihan hyvinhän se menikin noin niin kuin treenaamatta vetäistyksi. Noin 2,5 km oli matka ja jaksoin sen ihan hyvin lukuunottamatta viimeistä puolta kilsaa, kun alkoi todella pistämään kylkeen ja kurkunkansikin päätti alkaa temppuilemaan ja sisäänhengitys vinkui. Ukko auttoi hienosti ja sijoituttiin kisassa kolmansiksi! :)

Ukon kanssa ollaan tehty myös pari peltojälkeä. Ekalla jäljellä oli nameja jäljellä ja ehkä tämän johdosta esineet meinasi jäädä. Toiselle jäljelle en laittanut namin namia, jäljestys oli mukavan särmikästä ja lähes riittävän tarkkaa ja esineet nousi hienosti. Namittomia jälkiä nyt sitten vaan niin varmasti tarkkuuskin kasvaa treenin myötä.

Jerikon kanssa on tehty muutama jälki metsään ja pari esineruututreeniä. Ekat jäljet meni kaikki ihan nappiin, mutta viime torstaina oli vähän heikompi päivä kun kaksi keppiä jäi jäljelle.

Tänään oli rallitokokoe Kyötikkälässä. Ukko osallistui avoimeen luokkaan ja Jeriko alokkaaseen. Ukon kanssa viime koe meni vähän penkin alle ja ensin olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta sitten tajusin alkaa kouluttamaankin liikkeitä Ukolle paremmin ja päätin lähteä vielä kokeeseen. Työ kantoi hedelmää (vaikka edelleen enemmän olisi voinut treenata) ja Ukolla oli tosi hyvä ilme ja meillä yhteinen fiilis koko suorituksen ajan! Kyllä se itsevarmuus vaan tulee siitä, että osaa. Yhden eteen istumisen Ukko teki vinoon, mutta pyörähdys sivulla olisi muuten onnistunut hienosti, kun Ukko lähti oikein vauhdikkaasti ja varmasti sitä suorittamaan, mutta teki niin tiiviisti käännöksen ja niin vauhdilla, että Ukon takaosa törmäsi mun jalkaan. Pyörähdys pysähtyi sen vuoksi ja jouduin sitten uusimaan liikkeen.

Lopputulos kuitenkin 95p ja kolmas sija ja ennen kaikkea todella hyvä fiilis radan jälkeen! Ukko oli koko ajan niin hienosti kontaktissa ja valppaana, ja teki käännökset todella voimakkaasti kroppaansa käyttäen. Teki siis todella parhaansa ja saikin tuomarilta kehuja arvostelulomakkeelle sanoin "Loistavaa yhteistyötä" ja sitten erikseen palkintojenjaossa, että on hieno ja tiivis seuraaminen, ja että harvoin näkee noin tiivistä seuraamista jossa ei missään vaiheessa tule törmäämisiä tai kosketuksia. Ukko siis tosiaan oli hereillä ja teki käännökset niin aktiivisesti, että ei voi kuin olla tyytyväinen!

Jeriko sitten alokasluokassa heti ensimmäisenä vuorossa. Hihnan kanssa itse mokailin saksalaisessa käännöksessä sekä edestä oikean kautta sivulle siirtymisessä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse enää käyttää hihnaa, kun tulos oli 92p, RTK1 ja niin ikään 3. sija. ;)

PK-kausi korkattu

Tällä viikolla on päästy korkkaamaan PK-kausi. Tein itse Jerikolle jäljen keskiviikkona tuohon lähimetsään vanhenemaan. Meillä oli tuolloin myös päivän ajan hoidossa Jupiterin veli Kiila ja sehän solahti mukavasti porukkaan (lue: hölmöläiset Jupiter ja Ukko tykkäsi kovasti, Jeriko piti kolmikkoon etäisyyttä ettei tyhmyys vaan tartu). Ehdin sitten siinä jäljen vanhetessa treenailla vähän paimennusta Jupiterin ja Kiilan kanssa. Kiila on kyllä tosi kivan oloinen. Hieman erilainen kuin Jupiter, kookkaampi ja ajo on luontaisesti vielä rauhallisempi, ehkä käyttää silmää enemmän kuin Jupiter. Mutta toisaalta monella tapaa hyvin samanlainen kuin mitä Jupiter oli alkuvaiheessa. Oli siis kiva nähdä ja ihan itse kokeillakin, että miten velipoika pelaa. :)

Jerikon jälki oli reilu 800m pitkä ja laitoin kuusi keppiä. Jana oli täysmittainen ja jälki lähti oikealle. Jana paikka kohtuullisen hyvä, mutta ei nyt ihan kaikkein selkein. Jeriko eteni ihan hyvin, mutta viimeisellä 1/3:lla vähän alkoi jo hakemaan, että missä se jälki on. Hienosti kuitenkin haki ja jäljelle tullessaan otti oikean suunnan parin askeleen tarkistuksen jälkeen. Tykkään kyllä tuosta, mieluummin tuollainen selkeä päätös, kuin säkällä roiskaisu jompaan kumpaan suuntaan.

Jälki itsessään meni tosi hienosti ja rutiinilla, kaikki kuusi keppiä nousi. :)

Tänään lähdettiin Kyröskoskelle treenailemaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Liisa tallasi ensin Jerikolle jäljen ja mä samalla Kiden jäljen sekä ihan lyhyet harjoitukset Jupiterille ja Ukolle. Sitten tallottiin esineruutu ja Jeriko teki sen ensimmäisenä, neljä esinettä nousi 3,5min ajassa. Palautusten vauhti oli kyllä luvattoman hidas (ravilla). Täytyy yrittää tuota parantaa.

Jupiterilla oli namijälki ja siellä kaksi keppiä. Vähän oli jo ajatellut lopettaa koko jäljen treenaamisen sen kanssa, kun tuntui että haku sopii sille paljon paremmin ja jäljellä Jupiter ei vielä oikein päässyt nameista eroon. Paljoa ei siis ollut odotuksia jäljelle mennessä, mutta sehän meni hienosti. Jupiter jäljesti ihan kivasti (noukki namit tosi tarkkaan) ja tyhjätkin kohdat meni kivasti. Keppeihin reagoi hienosti ja nyt kun esineiden palautus mulle on alkanut pelaamaan, alkoi touhuun tulla jotain järkeäkin! ;)

Ukko teki esineilmaisuharjoituksen. Suoraa jälkeä jolla kolme esinettä. Ensimmäisen ilmaisussa Ukko meinasi ottaa suuhun ja sekoilla, tein siihen pari ilmaisumuistutusta ja sitten jälki jatkui. Toinen ilmaisu oli vino, mutta meni sentään maahan jo paljon varmemmin. Kolmannen esineen ilmaisu oli jo aikas hyvä ja lähes suora. :)

Kide ajoi sitten jälkensä ja tämän jälkeen Jupiter pääsi vielä esineruututreeniin. Jupiterin kanssa ei ole tehty yhtään esineruututreeniä tätä ennen. Ei yhtään. Viime kesänä Jupiter ei vielä palauttanut mulle mitään ja sitten kun sen pikku hiljaa alkoi saamaan toimimaan, en vielä silloinkaan halunnut yhdistää epävarmaan asiaa esineruutuun. Viivyttely ei ollut ollenkaan huono ratkaisu, kun nyt asia oli Jupiterille erittäin helppo. Käytiin ensin yhdessä katsomassa n. 15m päässä oleva esine, palattiin lähetyssivulle ja hieno vauhdikas nouto. Sitten käytiin katsomassa takakulmasta esine ja paluu taas lähetyssivulle. Jupiter oli tässä jo selvästi haluamassa mennä hakemaan ja hienosti hakikin. Kolmas vielä joka sitten otettiin videolle samalla tavalla kuin edellinen. Aivan upea suoritus, kun ei ole tosiaan tehty vastaavaa koskaan aiemmin. :)))

Jerikon jälki oli 1,5km ja kuusi keppiä. Jana tosi selkeä ja jälki lähti vasemmalle. Jeriko eteni janalla luotisuoraan ja hyvällä kevyellä laukalla, reagoi jälkeen hienosti ja tarkasti taas pari metriä toiseen suuntaan ja teki päätöksen suunnasta. Tykkäsin.

Toisen kepin jälkeen tuli kinkkinen kohta. Ensin tultiin aukealle jossa oli kanervikkoa ja muuta varvikkoa, josta sitten tultiin pienen hiekkakuopa pohjalle. Tuloreunalla oli vielä vähän sammalta, mutta sitten keskellä oli pelkkää hiekkaa. Seinä nousi siellä toisessa päässä (halkaisija ehkä 20m) ja keppi oli siellä nousuosalla. Vielä taustana sen verran, että jäljet tallattiin kuivalle, mutta sitten välissä ehti tulla kunnon vesisade. Tuo hiekkakuoppa ja nouseva seinä varmaan aiheutta, että haju jotenkin pyöri ja mahdollisesti taas sade oli sitten hävittänyt hiekalta hajun tosi pahasti, kun Jeriko joutui todella tekemään töitä, että pääsi tästä eteenpäin. Ja kun se haluaa pysyä jäljellä, eikä vaan arvaile ja ryysi eteenpäin ja säkällä löydä jälkeä.

Jeriko teki todella upeasti ja sinnikkäästi töitä. Nenä kävi niin, että sen kuuli metrien päähän ja aivan tiiviisti nenä maassa askel askeleelta. Kasvillisuuden hävitessä oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja Jeriko kääntyi useita kertoja sitten takaisin tarkastamaan missä jälki meni, kun hiekalla ei pystynty seuraamaan. Mutta kun nenäanalyysit oli tehty erittäin huolella ja suurella sydämellä loppuun, Jeriko lopulta pääsi askel kerrallaan hiekkapohjalla etenemään. Ja kun sitten se pääsi nousulle, niin sekin keppi nousi hienosti ja kasvillisuuden taas alkaessa, oli homma taas helppoa. :)

Jäljen loppuun vielä hiekkakuopan ylälaidalla hiekkarinteessä jäljestämispätkää, tosi hyvää treeniä ja hienosti meni vaikka hiekalla oli taas selvästi haastavaa. Kaikki kuusi keppiä taskussa ei voinut muuta kuin pakahtua ylpeydestä. Jeriko oli aivan poikki. :D

Käytiin sitten vielä kaiken tämän päälle tottistelemassa. Jupiterilla on kyllä seuraamisessa aika paljon virtaa, jota yritin hillitä vähän hitaammalla kävelyllä. Tämä ei oikein toiminut, kun seurauksena oli vielä pahempi keuliminen, toinen etutassu ei ottanut maahan ollenkaan ja yllätykseksi Liisa-Ida vielä paljasti, että takajalatkin hyppii tasajalkaa.. :D Jupiter taitaa tosiaan olla malinois valepuvussa...?

Otettiin sitten seuraamistakin videolle, mutta tämä ei sitten ollutkaan enää niin pahaa kun kävelin vähän reippaammin. Pitää kyllä nyt videoida ei tempoja seuraamisessa ja hakea se mikä Jupiterille sopii parhaiten.

Eilen Anne kävi meillä paimentelemassa ja Kiila on siis Annella nyt hoidossa niin tuli uudelleen mukaan. Sain taas treenata Kiilan kanssa ja tosi kivasti alkoi sujumaan. Tasapaino alkoi löytymään paremmin (aluksi Kiila tasapainotti/piti lampaita lähinnä aitaa vasten) ja meno alkoi näyttämään aika kivalta.

Jupiterin kanssa nyt toisen kerran jo tuli erikoinen tilanne. Lampaat oli sateen jälkeen tai jostain muusta syystä vähän vauhkoina eikä mun yritykseni päästää vain osa portista oikein onnistuneet, kun lampaat ryysi niin, että liukas portti lipesi mun käsistä. En edes hiiltynyt mitenkään, hämmennyin lähinnä, mutta Jupiter otti tämän tilanteen pahasti ja meinasi ottaa hatkat. Sain sen lopulta takaisin ja sitten tehtyä treeniäkin, mutta se oli selvästi vähän ahdistunut alkuun.

Jupiter on todella herkkä. Se selvästi reagoi lampaisiin voimakkaasti ja sitä jännittää jos eläimet käyttäytyy haastavasti. Mainittakoon, että tuossa porukassa oli mukana siis myös noi hiljattain ostamani vielä vähäisesti koiratut eläimet. Koiran poistuminen paikalta ei missään nimessä ole toivottavaa, mutta kun Jupiter muuten on niin upean hieno, niin toivon vaan, että tuo menee kokemuksen ja itsevarmuuden kasvun myötä ohitse. Ja että Jupiter alkaa uskomaan, että me selvitään kyllä tilanteista tai että se selviää mun neuvojen avulla.

Treenit itsessään meni kyllä kivasti. Jupiter on edistynyt tosi hienosti suuntien suhteen ja ai että se on kyllä tyylikäs ja hienosti työskentelevä. Kyllä siitä hieno tulee vaikka välillä kotihommat on ollutkin turhan haastavia nuorelle pojalle.

Hiomista

Kirjoitin aikaisemmin yhdessä päivityksessä, että Jeriko osaa rinnalla pyörähtämisen muuten, mutta ei vauhdista. No, ei se kyllä osaa ja samalla kun tajusin ettei Jeriko sitä osaa, tajusin ettei Ukkokaan sitä kunnolla osaa eikä sitä ole kummallekaan vielä kunnolla opetettu. Ja kun kaksi avoimen luokan koetta on alkanut heti hyppy - pyörähdys sivulla -kombinaatiolla (joka on vaikea yhdistelmä vielä kun hypyltä koira ehtii juuri ja juuri palata sivulle ennen kuin pitäisi jo suorittaa pyörähdys vastakkaiseen suuntaan), niin se kyllä selittää hyvin miksi Ukolla on mennyt pasmat sekaisin heti alussa.

Pyörähdys sivulla. Kuulostaa yksinkertaiselta, varsinkin kun käsimerkin käyttö on sallittua. Helpoltahan se tuntui, mutta kun koirat ei sitä kuitenkaan oikeasti osanneet, niin pään kääntymisen ulospäin jälkeen oli molemmille ilmeisesti ihan mysteeri miten liike jatkuu kun käsiapu katosi. Ja mun koirat ei taas ole niin tottuneitaa houkutteluun, että osaisi seurata spontaanisti käden liikettä niin hyvin. Ja vielä haasteena vahvasta perusasennosta poispäin kääntymisen aloittaminen.

Aloin ensin opettamaan liikettä uudelleen Ukolle, sitten myöhemmin Jerikollekin. Ajattelin, että koska yksi hankaluus on se perusasennosta/seuraamisesta poispäin kääntyminen, niin aloitan liikkeen opettamisen ihan paikoiltaan. Aloin siis aluksi houkuttelemaan perusasennosta kääntymistä ja naksautin siitä, kun Ukko käytti itse takaosaansa. Sheippasin liikkeen sitten niin, että vaikka palkka/houkuttelu jäi pois, niin palkkasin Ukkoa siitä että se aktiviisesti itse palasi taas perusasentoon. Näin liikkeelle tuli aktiivinen ja selkeä loppuosa Ukolle suoritettavaksi ja liike selvästi aukeni paremmin!

Jerikolle houkuttelu on vielä hankalampi apu, kun se tulkitsee houkuttelun aina ensin häiriötreeniksi. :D Lopulta sain senkin kuitenkin tajuamaan mistä on kyse. Kun molemmilla sujui hienosti pyörähdykset paikallaan hyvin pienellä käsiavulla (pidin sen kuitenkin mukana, koska se on sallittu ja Ukko varmasti tarvitsee kuulonsa vuoksi sitä joka tapauksessa), niin aloin liikkumaan ensin todella hitaasti ja sitten normaalimmassa kävelytahdissa. Selvästi aukesi molemmille paremmin nyt tämän liikkeen merkitys!

Lisäksi Jerikolle aloin tosiaan opettamaan perusasentoa oikealla puolella ensin kirjan päällä kääntyen. Jeriko hoksasi liikkeen hyvin ja perusasento oikealla puolella sujuu jo aikas hyvin sekä myös vaihdot vasemmalta oikealle alkaa hahmottumaan. Jeriko on tästä kyllä niin innoissaan, että välillä menee vähän sähläämisen puolellekin eli varmuutta ja rauhaa siihen tarvitaan paljon ja liike sitten mukaan niin, että Jeriko pitää paikkaa rauhassa.

Tajusin myös, että itse asiassa Ukko ei oikeasti tiedä mitä edessä istuminen tarkoittaa, vaikka se on tottiksissa ollutkin. Ukko ei vaan hahmota asentoa jos tulee mistään muualta kuin suoraan edestä ja tämän vuoksi rallitokokokeissa on tullut virheitä myös tässä liikkeessä, kun Ukko usein on samalla vauhdilla kiertänyt takaa ympäri uudelleen perusasentoon. Aloin harjoittelemaan tätä Ukon kanssa ensin etujalat kirjan päällä ja palkkasin Ukkoa aina siitä, kun se käänsi takaosaa suoraan muhun nähden. Lopulta Ukko alkoi tarjoamaan myös istumista ja vaihdoin kirjan tilalle kosketusalustan.

Pikku hiljaa alkaa tämäkin liike hahmottumaan paremmin Ukolle ja toivon mukaan tästä on paljon apua, että tämäkin liike selkiytyy. Hauskaa kyllä varsinkin tässä edessä istumisharjoituksessa oli, että kun tein sitä ihan täysin sheippaamalla, niin Ukko oli tosi aktiivinen ja selvästi on tykännyt harjoitella eikä mene ollenkaan passiiviseksi vaikka ei koko aikaa ihan ymmärräkään mitä haetaan. :)

Jos ei käynyt selväksi, niin kyllä mä nyt ajattelin treenata Ukkoa kunnolla ja sitten mennään taas rallitokokokeeseen. ;)

Ukolle aloin tosiaan myös FH-jäljen esineilmaisua opettamaan uudelleen. Tämän kevään teema selvästi tämä, että paikkaillaan aiempaa huonoa koulutusta... Voisihan nämä tehdä kerrasta kunnollakin, mutta kun on niin kiva koittaa oikoa.. ;)

Nyt ollaan siirrytty Ukon kanssa ulos harjoittelemaan ja olen nyt harjoituksiin pukenut Ukolle valjaat päälle. Ukko pystyy ilmaisemaan esineet melko luotettavasti selkä muhun päin noin 4 metrin päästä, mutta sitä pidemmällä matkalla alkaa kääntyilemään muhun päin. Harjoitukset siis jatkuu. Täytyy saada tämä luotettavaksi ennen kuin voi ottaa esineitä jäljelle. Ei ole ollut ihme, että on noukkinut niitä suuhun tai jättänyt ilmaisematta jäljellä, kun on niin epäselvää ja ristiriitaa siitä, mitä esineillä pitäisi tehdä.

Jerikon kanssa on aloitettu keppileikit pihassa ja Jeriko leikkii ja etsii keppejä mielellään. Jäljellekin on ollut tarkoitus mennä jo kahtena päivänä, mutta töiden venyessä on sitten jäänyt.

Jupiterin kanssa on vähän tehty seuraamista ja noutoakin muistuteltiin viime perjantaina. Seuraamisen alku on Jupiterilla kyllä hieno. Pientä hienosäätöä vielä ja joka kerta tehdessä kyllä paranee. :)

Jupiterin kanssa on ehditty Jonaksen kurssin jälkeen tekemään vasta kaksi harjoitusta muiden kiireiden vuoksi. Tuossa omassa treeniaitauksessa on lampailla niin voimakas veto väliaidalle, että siinä on välillä vaikea saada tehtyä kunnon ajopätkää, kun Jupiter hakeutuisi vetoa vasten, mutta tänään saatiin ihan ok pätkiä. Lisäksi Jupiterin paimennuksessa on jonkinlaista edistymistä tapahtunut, koska nyt se uskaltaa ottaa karitsat huomioon ja paimentaa niitä muun porukan mukana, eikä se saa uuhia niin hermostumaan. Toki karitsat on kasvaneetkin, joten sekin voi vaikuttaa. Silti olen tyytyväinen tänään treenatessani näkemääni. :)