Mökkiviikonloppu

Oltiin mökillä perjantaista maanantaihin ja Jeriko sai sen ajan viettää jonkinlaista lomaa, tosin maanantaina en enää malttanut olla vähän tokoilematta ja harjoiteltiin sitten lyhyesti paikallaan makuuta. :D Vaikka ei se täysin ilman kuria saanut juosta, edelleen yritettiin pitää kiinni siitä ettei Jeriko saisi mennä rantaan yksin, mutta sinne se aina livahti kun silmä vältti, ja silloinkin kun oli vahtimassa niin Jeriko keksi pari porsaanreikää: 1. rannan sijaan voi uida myös rannan ja pihan rajana menevässä joessa -> ei tarvitse ylittää siltaa jonka ylittäminen on kiellettyä ilman lupaa 2. joen voi ylittää myös vanhasta siltapaikasta pihan perältä (=pari lahoa sammaloitunutta tukkia+paljon reikiä välissä) -> ei tarvitse ylittää kiellettyä siltaa ja ei tarvitse tehdä ryntäystään rantaan aivan meidän silmien alla. Onko bordercollie fiksu vai mitä? :D



Kyllä Jerikon sitten tulikin uitua niin paljon että takaosan karvat meni ihan rastoille ja kotona niitä sitten selviteltiin. Onneksi ei sentään mitään hot spoteja kehittynyt, mutta kyllä niiden takkujen selvittelykin teki kipeää aina välillä, todella hienosti Jeriko kyllä antoi nyppiä vaikka välillä pääsi pieni vinkaisukin. Reipas poika. <3

Käytiin lauantaina mun mummolla ja enolla Karstulassa ja olin ihan yllättynyt Jerikon käytöksestä. Viime käynnillä vapun aikoihin Jeriko kiusasi enon aikuista uroskoiraa, isotteli ja uhitteli sisätiloissa ja Moksi oli aivan hätää kärsimässä (ulkona juostessa tulivat kyllä hyvin juttuun). Nyt pelkäsin että Jeriko käyttäytyisi vähintäänkin yhtä huonosti, kun sillä nyt on muutenkin murrosikä päällä ja isot luulot itsestään. Toisin kuitenkin kävi, Jeriko oli todella nöyrää poikaa, juoksuleikit ulkona sujui edelleenkin todella mallikkaasti, ja sisällä Jeriko antoi Moksin olla, tai yritti vain liehitellä ja olla hyvää kaveria! :D En tiedä onko sitten kyse siitä että kun Jeriko alkaa ehkä itse paremmin ymmärtämään reviirien ja käytöstapojen päälle niin se osaa käyttäytyä toisen reviirillä kiltimmin..? Tuijan ja Ronjan käydessä meillä sisällä tuossa taannoin Jeriko ei oikein tykännyt siitä että Ronja tuli meille, selvästi siis reviiriasiat ovat alkaneet nousta enemmän esiin kuin mitä ne olivat Anitan käydessä koiriensa kanssa joskus keväällä.. Mutta hieno juttu joka tapauksessa että toisen kotona Jeriko osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti. :)

Sunnuntaina kävin tekemässä jäljen läheiselle urheilukentälle jota luulin melkein käyttämättömäksi kun se on vaan siinä metsän keskellä. Oli siellä kyllä jossain vaiheessa kesää nurmi leikattu kun ei aivan rehottanut, mutta sen verran kauan siitä oli että nurmi oli hieman ylipitkää ja kasvoi kukkia. Ja viime viikolla on kyllä sellaiset myrskyt piiskanneet Kotalaa, ettei kentällä varmasti mitään häiritseviä hajuja voinut olla.
Tein sitten jäljestä jo vähän vaikeamman, melko pitkän ja yhdellä loivalla käännöksellä vasemmalle ja suoralla käännöksellä oikealle. Hienosti Jeriko sen kyllä meni, tällä kertaa en puuttunut jos vähän meni sivuun jäljestä, eikä Jeriko sitä tehnytkään kuin pari kertaa ja heti löysi takaisin. Valjaiden laiton jälkeen aloituspaikkaa kohti mennessä vauhti oli taas kova, mutta herkkuruudun jälkeen itse jäljellä tahti ja vire oli taas hyvä. Tällaisia treenejä lisää. :)

Olen ajatellut tässä aloitella canicrossauksen Jerikon kanssa. Itse en yhtään tykkää juosta ja olen niin laiska etten viitsi juosta kovin pitkää matkaa yhteen menoon, ei siis missään tapauksessa tule liikaa rasitusta Jerikolle, mutta saanpahan itsekin jotain liikuntaa. :D Ja lähinnä sitä ajatellen ajattelin Jerikoa ravuuttaa että saisi raviinsa varmuutta ja askelpituutta ettei tarvitse näyttelyissä siitä kuulla huomautuksia. Olen tässä miettinyt että olisiko järkeä ilmoittaa Jeriko Tampereen ryhmänäyttelyyn 4.9.... Ei Jeriko nyt hirveästi tosta siihen mennessä kehity eli voi olla että tulee aika samanlaiset kommentit kuin erkkarissakin, mutta toisaalta voisi olla harjoituksena ihan hyvä kun ei tarvitse kuitenkaan mihinkään kauemmaksi lähteä ja matkoista maksaa.. Vähän kyllä jännittää se bulgarialainen tuomarikin... :D Enpä tiedä...

Peltojälki

Tänään lyhyiden toko-treenien jälkeen käytiin kävelyllä ja tajusin siinä että ihan siinä meidän lähellä on jonkinlainen pelto joka sopisi mainiosti jäljen tekoon! Itse olen ollut koko viikon kipeenä, itse asiassa lauantaista saakka. Ensi meni ääni, ja nyt kun ääni palailee niin on kurkku aivan julmetun kipeä, ja koko ajan vaivaa tosi inhottava yskä, ja huomenna menen kyllä lääkäriin. Siitä huolimatta oli pakko päästä agilityn pentukurssin aloitusluennon jälkeen illan pimenevinä tunteina kokeilemaan ensimmäistä kertaa peltojälkeä. En tiedä kenen omistuksessa se on, varmaan kaupungin, mutta ei se ainakaan mitään viljapeltoa ole ja on siinä kuitenkin lenkkipolkujen ja normi lähiön keskellä.. Ei varmaan silti saisi siihen kauheasti mennä, mutta meninpä silti tekemään jäljen, ja onneksi meninkin. :) Jeriko meni tosi hyvin! Oli melko rauhallinen, liikkui mun mielestä juuri sopivaa vauhtia, melko reipasta mutta kuitenkin sellaista että selvästi keskittyi. Ja kyllähän se sitten pysyi jäljelläkin aikas hyvin, kerran meinasi mennä vähän sivuun ja ohjasin takaisin, vähän kyllä vaikutti siltä että olisi saattanut tulla muutenkin.. Pituutta jäljellä oli ehkä noin 50 metriä ja tein sen melko suoraksi, pelasin varman päälle. :D Mutta nyt kun toi sujuikin paljon paremmin kuin edelliset, ja tuollainen hyvä pelto on ihan lähellä, niin täytyy hiippailla sinne useamminkin jälkeä tekemään niin voitais saada jotain edistystä aikaan. ;)

Teini-Jeriko

Murrosikä alkaa ihan tosissaan nostaamaan Jerikossa päätään, ja Jerikon käytöksessä näkee muutoksia. Jeriko on alkanut kiinnostumaan enemmän tytöistä ja niiden selkään nousemisesta, ei enää niinkään pojista. :D Vähän merkkailukin on alkamassa, ja välillä Jeriko ihan selvästi haistelee jonkun toisen pissan ja merkkaa sitten siihen päälle. Jalka ei kuitenkaan vielä nouse.

Keskittymiskyky on toisinaan vielä aiempaakin huonompaa, välillä Jeriko ei vaan millään pysty keskittymään ja alkaa vähän näyttämään siltä että pitääkö tässä tyytyä vain vanhojen taitojen ylläpitämiseen (jos sekään onnistuu) ja unohtaa melkein kokonaan uusien asioiden opettaminen.. Ei sitä ainakaan hampaat irvessä kannata päätään seinään hakata eikä koiraa kiusata jos se on vähän hömelö juuri nyt.. Katsotaan, vähän on aaltoilevaa tuo Jerikon mielentila, eikä sitä näe pystyykö se harjoittelemaan ennen kuin kokeilee. Sitten vaan pitää osata jättää asia siihen jos Jeriko ei jaksa, vaikka kuinka tekisi mieli treenata.. Se onkin aika vaikeeta mulle, sitten kun tulee into että haluaisin treenata ja Jeriko edistyy, niin on vaikea osata lopettaa..

Yksi kompastuskivi on toi kapulan pitäminen. Otettiin sitä taas eilen ja toissapäivänä. Aiemmin oltiin päästy viiden sekunnin pitoon ennen kuin Jeriko päätti olla pitämättä ollenkaan ja otettiin siihen sitten tauko. Nyt lähdin sitten epäsäännöllisesti pidentämään aikaa, ja päästiin nopeasti siihen että Jeriko piti kapulaa 10 tai jopa 12 sekuntia! Ja sitten tultiin taas ryminällä alas, eikä Jeriko pidä sitä taas enää ollenkaan. Niin turhauttavaa! Onko tää nyt ihan oikeesti normaalia? On siinä mulla bordercollie kun sitä ei välillä tunnu ollenkaan kiinnostavan treenata! Ja ihan oikeasti olen pitänyt treenihetket lyhyinä ja mukavina, Jeriko on hukkunut herkkuihin ja kehuihin, ettei voi siitä olla kiinni että treenaaminen olisi ikävää. Enkä nostanut mielestäni vaatimustasokaan liian nopeasti koska viisi sekuntia meni jo aivan hyvin, ja epäsäännöllisesti vaihtelin siihen 3 ja 7-10 sekunnin pitoja, ja hienosti meni. Useita harjoituskertoja niin että kaikki onnistui! Olen kyllä tehnyt aika useita lyhyitä sarjoja päivän aikana, mutta ei kai se nyt siitäkään voi kiinni olla?? Ja sitten kun se päätti olla enää pitämättä ja tarjosin sille kapulaa niin se katsoi vaan mua hämillään ja inisi?! Niin kuin ei tietäisi mitä sen piti tehdä.. =/

Niin, eli vakuuttakaa nyt joku mut että toi on normaalia ja ohimenevää, niin ei tarvitse ihan peliverkkaitaan repiä! On tää niin turhauttavaa.. :(

Teematreenit: seuraaminen, seisominen ja liikkeestä maahanmeno

Käytiin tänään treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Mulla oli ääni aika vähissä, eilen illalla meni ihan kokonaan, mutta aamuksi palasi sen verran että päätin että väliin ei jätetä. Kyllähän se siitä sitten taas vähän heikkeni ja äänenkäyttö koiran kanssa oli vähän mitä oli. Ehkä oma puhtikin olisi voinut olla parempi, kotona nyt mittasin itseltäni pientä kuumetta.. =/

Seuraaminen ei ollut mitään parasta, Jeriko pystyy kyllä parempaankin, mutta tänään sillä tuntui olevan ajatukset vähän muualla. Kivaa oli se että tehtiin treenit muutamissa pätkissä niin että vuoroteltiin koirien kanssa ja koirat sai aina välillä levätä. Vähän silti meinasi seuraamisen hinkkaaminen venyä liian pitkäksi, tajusin lopettaa vasta kun Jerikosta ihan oikeasti näki ettei se enää jaksa. Mutta kai siihen joitain ihan hyviäkin pätkiä tuli..?

Liikkeestä seisominenkaan ei mennyt nyt ihan putkeen, Jeriko meinasi aina vähän valua, enemmän kuin mitä kotona. Häiriötä oli selvästi liikaa ja Jeriko kulki taas koko ajan haistelemassa ympäriinsä. Sain kuitenkin Tuijalta neuvon että harjoittelisi pysähtymisen nopeutta kotona sillä että palkitsisin heti pysähdyksestä heittämällä palkkion Jerikon taakse. Taidetaan sitä kokeilla, täytyy vaan olla siinä tarkkana ettei jää riippuvaiseksi avusta, ja että muistaa heitellä aina eri puolilta koiraa, ettei pian seisominen ole vinossa jompaan kumpaan suuntaan. Katsotaan miten tästä nyt sitten edetään..

Maahanmeno oli aluksi vähän flegmaattista, mutta pienten leikitysten ja riehutusten jälkeen alkoi taas sujua niin kuin pitäisi, ja tehtiin loppuun yksi kilpailunomainen harjoitus. Tämäkin meni vähän päin honkia, tänään ei ollut ollenkaan meidän päivä! Jeriko ennakoi koko ajan istumaan nousua, vaikkei aiemmin ole sitä tehnyt. Ehkä en vaan ollut tarpeeksi vakuuttava käskyissäni kun kähisin ja piipitin. :D Anyway, lisää harjoitusta vaan...

Treenien jälkeen tehtiin lenkki ja koirat sai leikkiä keskenään. Pitihän niiden sitten käydä kaiken maailman ojissa uimassa, mutta kaiken huippu oli yksi mutakko joka ohitetaan Jerikon kanssa päivittäin ilman mitään ongelmia. Sinne ne molemmat koirat sukelsi, en tiedä kumpi edellä, ja tuli tosi nätin mutaisina takaisi. Saippuapesi sitten odotti kotona. ;)
Kiitos Tuija treeni- ja lenkkiseurasta, ja avusta, otetaan uusiksi sitten kun mäkin olen taas ihan normaalilla äänellä varustettu! :D