Vähän on masentava kirjoitus, kun kaksi kisakoiraa on vähän tässä viime vuoden lopulta ollut kuntoutettavana. Jupiter ei ole eläissään ollut arjessa mikään kaahailija, varovainen ja järkevä liikkuja. Paljon lenkeillä vaan kävelee mun selän takana. Ja vaikka se tekee agilityä voimalla ja vauhdilla, niin se on sielläkin järkevä ja huolellinen, ei törmäile esteiseen tai putoile puomilta tmv.
Kunnes sitten syyskuun lopulla treeneissä se teki mulle täysin yllätyksenä A:n harjan yli lennon ja putosi sitten sieltä jotain varmaan 2,5m korkeudesta mätkähti alas. Jaloilleen kyllä, mutta joustot toki tuli vastaan ja kävi mahallaan. Liikkeessä ei näkynyt mitään tämän jälkeen, eikä itse asiassa seuraavana päivänäkään. Sain Jupiterille seuraavalle viikolla käsittelyn ihanalta Nooralta, ja olihan etuosa etenkin hittiä ottanut, lantiokori myös jumissa. Sitten se käsiteltiin uudelleen muutama viikko myöhemmin, jumeja edelleen oli, mutta liikkeessä en ollut nähnyt mitään.
Kunnes sitten lokakuun puolessa välissä yhtäkkiä alkoi ontumaan. Ensin liike oli takajaloissa ontuva ja lyhyt. Jupiter (ja Troija) käsiteltiin taas, ja seuraava kerta pari viikkoa tämän jälkeen. Jupiter oli pitkiä pätkiä treenistä käsittelyjen välissä. Yhdessä kohtaa otin sen treeniin, ja seuraavana aamuna liike oli epäpuhdas, mutta tällä kertaa edestä. Ja taukoa jatkettiin. Käsittelyjä syys-joulukuulle kertyi neljä, ja nyt tammikuun alussa käytiin kiropraktikolla, joka aukoi vielä lukkoja rintarangasta lapojen välistä. Samalla löytyi myös etujalan varpaan kärkinivelen jäykkyyt ja turvotus (kivuton), joka on ehkä ottanut hittiä jo syyskuussa, enkä vaan ollut tajunnut mitään. 🙈
Nyt ei auta muu kuin toivoa, että lukot pysyy poissa ja päästään säännölliseen treenirytmiin ja lopulta kisaamaankin. Jupiterilla kuitenkin tulee ihan juuri 9v mittariin, ja ikäkin tässä kyllä varmasti palautumista hidastaa ja olen alkanut vähän jo poistelemaan kalenterista sinne alunperin laittamiani agilitykisoja, muun muassa karsintakisat jätetään nyt ainakin väliin, halli-SM nyt harkinnassa vielä, mutta tällä hetkellä meillä ei olisi kilpailuoikeuttakaan, kun ei olla tässä saikutellessa ranking-pisteitä kerrytetty.. Katsotaan Jupiterin ehdoilla, että päästäänkö niitä keräilemäänkään. Eläke nyt toki olisi varmaan edessä ollut viimeistään tämän vuoden jälkeen, katsotaan alkaako varhaiseläke.
Troija sitten taas.. Troijahan on ollut rämäpäinen liikkuja aivan pennusta pitäen. Ja sitä on tajunnut alkaa rajoittamaan vasta aivan liian myöhään. Troija on pentuna murtanut etujalan varpaan (jänneavulsiomurtuma), venäyttänyt oikean takajalan varpaan, juossut palotikkaita päin ja saanut silmän alle tikattavan haavan. Ja lukuisia revenneitä kynsiä. Jotain tästä saattaa vielä unohtua. Se on rämäpää, vaikka sitten lajitreeneissä se että ajatellaan samalla selvästi hidastaakin vauhtia. Pentujen jälkeisenä keväänä eli keväällä -23 Troijalla oli sitten oikean lonkan koukistajan (sartoriuksen) revähdysvamma, jota laseroitiin sarjana. Kuntoutukseen olisin halunnut vähän enemmänkin apuja, mutta en osannut hakea oikeista paikoista, ja siltä osin jäi varmasti vähän puolitiehen. Ontumiset kuitenkin silloin loppui ja jatkettiin taas agilityssä treenaamista ja kisaamista.
Kevättalvella -25 Troijalla oli taas epäpuhtautta ja ontumistakin. Sillä oli pentuna murtuneessa varpaassa kipua, jäykkyyttä ja paksuuntumaa, kliinisesti nivelrikon merkkejä siis, sekä uudelleen se sartorius kipeänä. Hankin silloin itselleni kotiin laserin ja laseroin sitä, ja se sai myös eläinlääkäriasemalla laserkuurin sekä Cartrophen-kuurin. Ontuilut meni ohi ja jatkettiin taas treenejä. Aloin myös tekemään kaikenlaista takapääjumppaa, kun tajusin huhti-toukokuussa, että Troija tottiksissa heittää aika herkästi lonkalle maassa, ja halusin treenata sitä tapaa pois. Tämä ongelma näyttikin paranevan treenien myös ja Troija liikkui hyvin ainakin syyskuulle asti, jolloin kennelpäiviltä mulla olikin video kun tehtiin rataa. Lokakuussa sitten eräällä lenkillä Kepler ilmeisesti huitaisi Troijaa isolla yli metrin mittaisella paksulla karahkalla. 🙈 En nähnyt ihan nurkan takana tapahtuvaa tilannetta, kun polku kiersi ladon, mutta Troija vinkaisi, ja kun olin sen 1-2 askelta päässyt lisää ja näin koirat, niin Keplerillä oli tää kyseinen karahka kannossa Troijan vieressä. Epäilen, että nosti sen jostain Troijan jaloista, ja samalla huitaisi sillä Troijaa.
Tästä alkoi sitten ehkä uudelleen ongelmia. Etujalan varvas oli hetken aikaa kipeä, mutta se meni melko pian ohi. Kuitenkin liikkeessä alkoi pikku hiljaa olemaan jotain epämääräistä. Kuitenkin jotenkin niin epämääräistä ja epävarmaa, että pari kertaa ollaan käyty kisoissa. Ja tämä kyllä harmittaa, koska on siinä liikkeessä jotain poikkeavaa, vaikka arjessa onkin ihan normaali. Troijaakin käsiteltiin loka-joulukuu välillä yhteensä kolme kertaa, ja nyt sekin oli kiropraktikolla, missä todettiin, että sillä on vasen (!) lonkan koukistaja/sartorius jumissa ja kirohoidon lisäksi sitä alettiin nyt laseroimaan.
Nyt on kyllä sitten tarkoitus laserointien jälkeen aloittaa myös vesimattotreeni ja aktivoitua ravilenkkien suhteen lisää (yksi lenkki ehdittiin tehdä ennen näitä kunnon pakkasia). Ja tarkoitus on nyt siis hakeutua fyssarille joka vesimattotreenin lisäksi antaisi Troijalle personoituja jumppaohjeita, jotta päästäisiin näissä asioissa oikeasti eteenpäin. Cartrophen-kuuri nyt myös uusitaan.
Mutta on kyllä käynyt mielessä myös se vaihtoehto, että onko agility lajina Troijalle hyvä sen vammahistorialla. Pitäisikö agilitystä nyt vaan luopua ja kuntouttaa se kuntoon niin, että voitaisiin jatkaa jälkikokeissa hyvillä mielin? Riskeeraanko agilityllä jatkossa mahdollisesti sen, että ei päästäisi jälkikokeisiin keväällä jos ontuma uusisi? Ja sittenhän on pennutkin tulossa, joten sen jälkeen toki vaatii myös lisää jumppaa, jotta pystyy palata harrastuksiin, mitä nyt sitten päättääkin jatkaa.
Yksi joka näistä saikuttelijoista on hyötynyt, on Kepler. Se on päässyt nyt aloittelemaan agilityä tuuraillen Troijan tai Jupiterin vuorolla. Aivan alkeissa mennään, mutta sen voi sanoa, että Kepler tykkää tehdä täysiä ja vauhti korjaa virheet. Se esittää tässäkin fyysisyyttään, ja esim. esteeksi laitettu verkkokin voi olla vaan asia jonka läpi juosta tai yrittää yli hypätä (metrin hyppy eka kerta yritetty, ei vielä onnistunut, mutta Kepleriä ei haitannut). Siitä tulee varmasti aika vauhdikas agilitykoira, katsotaan sitten tuleeko siitä esteitä ohittelevaa "juostaan vaan täysiä" -koira, vai kuinka hyvin pysyy aivot mukana. Aivot olisi kivat.
Keplerin kanssa on Marin tokokurssi nyt loppunut ja moni asia edistyi kyllä sen aikana. Treenit jatkuu, mm. ensi sunnuntaina tulossa Anna Herzogin seminaari! Joulukuussa Kepler pääsi myös lampaille ja sehän oli vähän haudutellut asioita mielessään, ja stoppi löytyi! Katsotaan päästäänkö siinä edistymään myös.
