Vuoden tottistreenejä muistiin

 Nythän se taas jo vuodenvaihde lähenee, eikä tämä blogi kovin aktiiviseksi ryhtynyt. Pitkään on pitänyt kirjoittaa ylös monia asioita.

Troijan kanssa on tosiaan tottiskuvioita alettu tekemään vähän uuteen malliin sekä mielentilan osalta, että sitten luoksetulon ja noudon palautuksen loppuasennon osalta. Näitä on siis vaihdettu eteen istumiseen suoraan sivulle tulemisen sijaan, ja se sivulle tulon tarjoaminen on kyllä tiukassa. Tästäpä sitten itselle muistiin asioita mitä on tehty ja jatketaankin, ja mitä on vielä tekemättä. 

1. Luoksetulon edessä istumisasennon jumppaamista ihan perustreeninä maasta eteen nousten. Tässä tekniikka on hyvä, ja jos etäisyys ei kasva oikeaksi luoksetulomatkaksi niin hyvin Troija tarjoaa oikeaa asiaa.

2. Luoksetulon eteen istumista jonkin kohteen kierron kautta rikkomaan kaavaa. Tämä on ollut tosi hauskaakin Troijan mielestä ja on ainakin mielentilaa nostanut tosi kivasti. Aivan 100% ilman käsiapuja ei kuitenkaan vielä aina napsahda eteen istumaan, vaan sivulle kääntymisen tarjoaminen saattaa tulla tässäkin mukaan. Tämä vinkki saatiin Nina Mantereen koulutuksesta.

3. Korokkeella suoran etuasennon tarjoamista ollaan myös tehty ja tämä varmaan myös osaltaan auttaa aukaisemaan Troijalta aiempaa. Luulen, että jatkossa kokeilen saisiko kosketusalustalla vahvistettu myös luoksetuloasetelmassa oikeaa asentoa edessä.

Noutoon itsessään ollaan haluttu myös rikkoa Troijan hieman liian vahvaa hallintaa ja partiolaisasennetta perusasennossa kapulan heiton jälkeen. Tähän otettiin siis se, että välillä vapautankin lelulle vetoleikkiin. Aluksi oli todella vaikeaa, kun partiolainen lähtisi "väkisin" suorittamaan tehtävää joka on opittu. 😅 Aluksi lelu piti viedä aivan naaman eteen, että ymmärsi siihen tarttua, mutta nopeasti seki sitten aukesi ja nyt kivasti kyllä ilman lelun eteen viemistäkin ja asenne on paljon aiempaa vapautuneempi ja tämän myötä myös kapulalle lähdöt voimakkaampia. Tämä treeni-idea tuli niin ikään Nina Mantereen treeneissä.

Kapulan kanssa eteen luovutukseen istuminen on ehkä hieman parempi kuin luoksetulo, mutta aika usein sekin vielä vaatii apuja ettei tarjoa perusasentoon kääntymistä. Tähän on otettu vielä sellainen leikki, että laitan kapulan Troijan taakse ja Troija saa ihan vaan kääntyä ja nostaa sen sieltä, ja kääntyä takaisin luovutusasentoon mun eteen. Tähän sain idean Anna Herzogin IG-tililtä.

Näitä treenejä ainakin on tarkoitus jatkaa. Lisäksi olen nyt tuuminut, että taidan tehdä edessä istumisesta perusasentoon siirtymisen Troijalle myös uutena, eli selän takaa kiertäen. Toivon, että tämä auttaa osaltaan vielä purkamaan Troijalta sitä ajatusta edestä päin perusasentoon kääntymisestä.

Seuraamisen osalta Nina kiinnitti huomiota siihen, että voisin lähteä Troijan kanssa hieman rauhallisemmin liikkeelle, parilla lyhyemmällä askeleella, jolloin pienempi koira pääsee harmonisemmin rytmiin mukaan. Tämäkin auttoi hienosäätämään muutenkin jo aika hyvää seuruuta vielä paremmaksi.

Yhdessä vireen noston kanssa toivon tämän remontin auttavan siinä, että huonot kokemukset BH-kokeesta jäisi kokonaan historiaan, ja luoksetulokin rakentuisi ikään kuin kokonaan uudestaan ja siihen uusi mielentila. Ennen kaikkea haluaisin päästä ensi keväänä vielä mahdollisesti ennen pentuja jälkikokeeseen ja siellä tottikseen rennon ja itsevarman koiran kanssa, joka ei kokisi, että sen tarvitsee jännittää mitä pari tekee. Ja aika vahva luotto mulla tähän onkin.

Keplerin treenijuttuja onkin sitten katsottu erityisesti Mari Leiviskän treeneissä. Listaan tähänkin erilaisia asioita ja treenejä.

1. Nina Mantereen treeneissä kiinnitettiin huomiota liikkeellelähtöihin, ja siihen että itse rytmittäisin käskyn ja liikkeellelähdön rauhallisemmin ja palkkaisin myös Kepleriä maltista, jotta liikkeellelähtö ei olisi ryntäys meiltä molemmilta heti kun käsky kuuluu. Tämä korjaantuikin tosi nopeasti.

Mari pani heti merkille, että Kepler peitsaa paljon. Tämän havainnon jälkeen totesin saman ihan arjessakin hihnakävelyssä, vapaana ollessa peitsiä ei juurikaan näy. Tämän jälkeen on haettu rivakampaa tahtia jossa ravi olisi helpompi Keplerille, sekä keskitytty palkkaamaan seuraaminen niin, että askellaji olisi ravi eikä peitsi. Juoksussa seuraaminen on muuten tosi hieno Keplerillä vaikka sitä on tehty tosi vähän! 😍 Ja ihan hyvä seuraaminen kyllä muutenkin.

2. kapulan pito. Murheiden kryyni. Mun kaikkien koirien kanssa tämä on ajautunut jossain kohtaa johonkin ongelmaan, kunnes sitten ollaan päästy tosi nättiin kapulan pitoon. 😅 Kepler tarjoili tähän uuden haasteen, koska hän on ensimmäinen mun koirista joka on alkanut vetämään kapulaa ja oltiin jo lähellä, että mennään kohti kapulasta taistelua. Tähän on kokeiltu erilaisia variaatioita. Lelu esillä auttaa tai auttoi ainakin aluksi siinä, ettei Keplerillä olisi heti halu vetää kapulaa, kun jähmettyy odottamaan palkalle vapautusta (Nina Mantereen treeneistä).

Tätä on nyt jatkojalostettu näkyvillä olevasta namikädestä luopumisella ja kapulan vetäminen on jäänyt lähes kokonaan pois, ja nyt ollaan päästy jopa ihan mini-pitoon. Vielä on matkaa kunnolliseen kapulan pitoon, mutta pikku hiljaa sitä kohti.

Lisäksi vielä sellaisia, että peruuttaen kapula kädessä Kepler voi tulla kapulaan kiinni, jolloin sen kävellessä eteenpäin ei olekaan niin helppoa alkaa yhtäkkiä vetämään taaksepäin. Nopea palkka toki.

Kapulan nostaminen käsikosketukseen onnistuu hyvin ja vauhtinoudoissa voidaan vaihdella vapautusta vauhdissa sekä käsikosketukseen tuomista.

3. Jääviä on hieman jumppailtu. Aloitettiin Miia Kiviahon treeneissä ja siitä sitten jalostettu eteenpäin Marin kanssa. Maahanmenosta olisi tarkoitus peruuttaen pikku hiljaa kaikki avut häivyttää pois, nyt on vielä pieni käden liike. Marilta tuli myös vinkki "pompottaa" Kepleriä sen jo ollessa maassa, etenkin jos itse maahanmeno ei olisi riittävän napakka. Kepler osti tämän tosi nopeasti ja mielellään. Istumisessa on isompikin apu mukana. Seisomaan pysähtyminen on tarkoitus opettaa pompun kautta, mutta koska pomppiminen on Keplerille niin mieleen, niin otettiin heti etutassukoroke tähän avuksi ja se stabiloi kivasti takajalat paikoilleen, ettei koko koira pompi ilmaan. 😁

4. Luoksetuloa on tehty vain vauhtiluoksetulona ja vapautuksena, ja kaiken kaikkiaan tosi vähän. Keplerillä on tosi kiva vahva tyyli luonnostaan tähän. Edessä istumisen asentoa on tehty maasta eteen istumaan ponnistamisen kautta, mutta kesken se vielä on kokonaisena liikkeenä.

Muuten tuli tässä loppuvuodesta koirien käsittelyssä NS Koirahieroja EOMT kanssa, että koirat kyllä hyötyisi siitä, kun niille opettaisi ihan turhiakin temppuja. Se vahvistaa ylipäätään koiran kykyä oppia ja oivaltaa, ja sen myötä myös koiran itseluottamusta ja varmuutta, luottamusta omiin kykyihin. Onkin sääli, että siinä missä Jerikolle tuli opetettua paljonkin kaikkia turhiakin temppuja, niin sen jälkeen se on vähän jäänyt. 🙈 Mutta nyt olen kunnostautunut! Ensin opetin Troijalle (ja vähän Keplerillekin) ryömimistä. Koin, että tämä on hyödyksi Troijalle myös keskivartalotreeninä. Aluksi namilla houkuttelua Troijan oli vaikea ymmärtää, mutta kun vaihdoin käsitargetiin sen eteen, niin johan lähti sujumaan ja Troija suorastaan tykkäsi ryömimisestä!

Nyt joulun pyhien aikana on harjoiteltu namin linkoamista/ampumista kauhan tai lastan varresta. Tähän idea tuli kaverin laittamasta some-videosta. Mallisuorituksessa koira siis itse ampuu itselleen namin lastan varresta ja nappaa siitä myös kopin. Tasapainon WhatsApp -ryhmään kun jaoin haasteen eteenpäin, niin Troijan poika Maruhan tämän toteutti just eikä melkein! Vastalahjaksi saatiin Kurre-asento haaste (tätäkään ei olla tehty aiemmin 🙈) ja tätäkin on treenattu. Troijalla on kyllä keskivartalolihaksissa treenattavaa, koska tämä ei ole sille ihan helppoa. Keplerillä sen sijaan jouset ponkaisisi koko pojan seisomaan kahdella jalalla ennemmin kuin jäisi istumaan pyllylleen. Harjoitukset jatkuu. 😅

Teinijullin päiväkirja

 Kun Keplerin heräteostoksena otin, siinä mun huomion kiinnitti sen itsevarmuus suhteessa pentueeseensa, ja sellainen jonkinlainen "järki", että ei ainakaan mun nähden osallistunut kaikkein tyhmimpiin riehumisiin. Siitä tuli Jeriko mieleen.

Sittemmin Kepler on osoittanut, että se ei ole mikään isoisänsä kopio, vaan ihan oma yksilönsä. On siinä varmasti samanlaisiakin piirteitä, muun muassa sen täysi avoimuus ihmisiä kohtaan, itsevarmuus ja isot ajatukset itsestään, vaikka viime aikoina ne isot ajatukset on kyllä ärsyttänyt mua aika paljon. Erona Jerikoon Kepler on kuitenkin kiihkeämpi ja kiihtyvämpi, ja etenkin sitten muihin edeltäjiinsä verrattuna luupäinen. Näiden yhdistelmänä musta on tuntunut, että teinijulli ei vaan opi käytöstapoja siinä missä noi muut on oppinut ne puoli-itsestään.

Kaikille mun koirille olen pentuna tehnyt vastaehdollista, mutta ainakin mun muistikuva on sellainen, että kaikki on oppinut rennot ohitukset niin helposti, että noin 6kk iässä käytös näissä tilanteissa on vastannut ainakin jotakuinkin mun kriteerejä aikuiselle koiralle. Se, että Kepler 11kk edelleenkin kiihtyy ohitettavista koirista jos ne tekee yhtään mitään provokatiivista, ja se, että Keplerillä on niin suuri valmius "sanoa takas" on ollut mulle vähän "kauhistus" ja häpeän aihe. Kyllähän mun koirat osaa käyttäytyä! Myös ilman, että koko ajan vahdin sitä käytöstä! Ja eihän Kepler tosiaan rähise, koska mä en päästä sitä rähisemään, mutta sen väärä asenne, karvojen ja etenkin ylväs hännän nostelu on alkanut ärsyttämään mua koko ajan enemmän. 😅

Mutta nyt sitten vähän aloin miettimään tätä, että miksi toi vastaehdollistaminen ei ole johtanut siistiin ohitukseen ja oikeaan mielentilaan, ja tajusin, että olen vähän yrittänyt oikoa. Olen jessaillut ohitettavan koiran katsomisesta, mutta sitten vähän jotenkin vaan yrittänyt siitä suoraan siihen ohitukseen. Jättänyt välistä sitä vaihetta, kun viivettä lisättäisiin niin, että palkkaus tuleekin siitä, kun Kepler kääntää itse huomion toisesta koirasta muhun, ja että se huomion kääntäminen merkittäisiin halutuksi toiminnaksi! Olen jotenkin ehkä muiden kanssa päässyt tästä ohi huomaamatta, kun noi muut on nopeasti "kyllästynyt" eikä niitä ole suuremmin enää kiinnostanut ohitettava eikä namit tai kontaktikaan, kun mennään vaan rennosti ohi.

Nyt pääsin sitten ensimmäisen kerran kokeilemaan Keplerin kanssa tätä uudella ajatuksella ja sopivasti tuli pari ohitettavaa. Eka tuli sopivasti kauempaa ja kääntyi vähän sivuun, niin ei tarvinnut tulla lähelle ollenkaan. Odotin kontaktin, pysähdyin tarvittaessa. Nopeasti Kepler hoksasi, että huomion suuntaaminen muhun oli se juttu ja mielentila pysyi hyvänä. Loppulenkistä sitten tuli kävelytiellä ahtaampi ohitus ja Kepler tarjoili kontaktia jo todella hyvin! Jouduin vielä pysähtymään kohdalle, kun Troija meni fleksissään puun väärältä puolelta ohi ja jouduin sen pyytämään takas, ja mun ollessa sivuttain ohitettava teki jotain vähän äkkinäistä siellä mun takana. Ja siitäkin tilanteesta Kepler päätti itse kääntää huomion muhun, eikä karvakaan (eikä se häntä!) noussut! Täydellisen hyvä mielentila! Ai että olen tyytyväinen! Ja helpottunut! 😅

Kyllä tuolla pojalla ihan älliä on, ja selvästi kykyä hillitä itseään. Sille piti vaan kunnolla kertoa mikä se on mitä haluan. 

Keplerin kanssa tottistreenit on jatkunut pikku hiljaa. Jälkitreenit loppui syksyllä jatkuviin vesisateisiin eikä oikein tuntunut mielekkäältä mennä pellolle tekemään esineilmaisuja jotka on vielä vaiheessa vesilätäköihin. Nyt on ihan kaksi kertaa kotona agilityesteitä vähän kokeiltu, ja katsotaan lähtisikö sitä pikku hiljaa talven aikana ihan kunnollakin treenaamaan. 😊 Jupiter on valitettavasti alkanut vähän jumittelemaan selkäänsä, mikä ei ole ollut sille tyypillistä lainkaan, ja vähän pelkään, että ikä ja LTV3 on nyt tehnyt tehtävänsä. Voi siis olla, että Kepler ottaa Jupiterin paikkaa agilitytreeneissä, mutta katsotaan nyt vielä miltä Jupiter nyt vaikuttaa, kun on pari kertaa käsitelty.

Troijan kanssa ollaan edetty agilityradoilla 2-luokkaan ja ensi viikonloppuna tarkoitus korkata ekat 2-luokan radat. Toivotaan, että sieltä saisi kotiintuomisiksi ainakin jonkun nollan.

Tottista uuteen malliin

 Ei tämä blogin päivitys ainakaan vielä ihan lentoon lähtenyt, mutta koitetaan nyt vielä taas vähän koota treeneistä asioita muistiin.

Troijan kanssa ollaan nyt tehty tottiksiin siis haukuttamista ajatuksella, että sillä nostatetaan kierroksia ja virettä, jolloin Troijan on todennäköisesti helpompi jättää  huomiotta mitä pari tekee tmv. Muutenkin oikeasti tuntuu ihan hölmöltä, että en ole tehnyt tätä aikaisemmin. Tässä ennen syksyä on ehditty tekemään vasta alle kymmenen treeniä (5-6 ehkä..?) ja näyttää kyllä tosi hyvältä.

Toisena asiana Troijan tottiksesta vaihdan nyt luoksetulon eteen istumiseen, ja kapulan palautus yhtä lailla. Tätä soudin ja huopasin jo silloin Troijan ollessa nuorempi, mutta koska silloin tähtäimessä pystyi olemaan käytännössä vain toko (kun ei ollut B-tottista vielä), niin päädyin ottamaan sen suoraan sivulle. Sekään ei ollut täysin "ongelmaton", koska Troija alkaa niin kaukaa jo miettimään ja valmistautumaan sivulle kääntymiseen, jotta se tulee tehtyä aivan oikein. Näin ollen tällä muutoksella on tarkoitus purkaa vanhoja tokotreenaamisesta jääneistä haitallisia kaavoja, ja ylipäätään muuttaa koko mielentila, ja ihan lupaavalta kyllä näyttää, vaikka toki kilsoja vaatii, että nää uudet asiat tulisi niin varmoiksi että sujuu myös kokeessa.

Ollaan käyty nyt syksyllä treenailemassa kasvattini Mallan sekä omistajansa Sallan kanssa, sekä sitten valvovan silmän alla Miia Kiviahon koulutuksessa sekä Keplerin sisarusporukalla Nina Mantereen koulutuksessa.

Miia Kiviahon koulutuksessa oltiin toukokuussa ja silloin ei vielä näitä muutoksia oltu tehty. Myöskin keväällä kiinnittyi huomio siihen, että Troija heitti maahanmenoissa ja välillä myös perusasennossa herkästi lonkalleen. En ollut varma onko se tehnyt noin ennenkin, enkä ole vain kiinnittänyt huomiota, vai oliko kyseessä uusi juttu. Troijaa kuitenkin käsiteltiin sitten kesän yli muutamia kertoja Riina Kellmannin toimesta ja samalla aloin tekemään sille kropanhallintajumppaa (jota sille ei ole juuri koskaan tehtykään) ja lonkalle kellahtelut jäi.

Nyt sitten esiteltiin Miialle meidän uusia tuulia ja Miia oli tyytyväinen siihen miten pienestä narttukoirasta kuitenkin irtoaa asennetta haukuttamalla. Tehtiin seuraamista ja sitten luoksetuloa. Korvan taakse tästä treenistä jäi se, että pitää muistaa pitää tällaiset treenit kuitenkin kohtuullisen mittaisina (eli lyhyinä) koska tuollaisen korkeamman vireen ylläpitäminen on koiralle väsyttävämpää. Toisena sitten se, että myös luoksetulon päätteeksi eteen istuessa voisikin myös haukuttaa. En muista mikä treeni se oli tämän jälkeen, mutta seuraava kuitenkin, kun sitten luoksetulossa Troija tuli eteen niin vauhdilla, että törmäsi vähän! :D Tämä on siis ehdottomasti positiivinen asia meidän partiotytön kanssa!

Kepler oli näissä treeneissä myös mukana toisella vuorolla ja sen kanssa tehtiin pientää seuruu pätkää, mutta ennen kaikkea otettiin nyt maahanmeno kunnolla haltuun, kun en ollut sitä Keplerille vielä opettanut. Aika nopeasti sitten eroon käsiavusta pääsikin.

Nina Mantereen treeneissä sitten hiottiin taas asioita hieman enemmän. Mulla taitaa olla vähän paha tapa samalla kun nostatan koiraa nousta myös itse korkeaan vireeseen ja olla vähän liian vauhdikas. Troijan kohdalla tämä johtaa liian äkkinäiseen ja vauhdikkaaseen liikkeellelähtöön, jossa Troijan pienenä koirana on vaikea pysyä mukana. Harjoiteltiin siis mulle sitä, että kaksi ekaa askelta olisi vähän lyhyempiä ja sitten vasta saa alkaa harppomaan. Tällä oli oikeasti kyllä iso vaikutus siihen miten harmoniselta tekeminen näyttää, ja varmasti vaikuttaa myös mielentilaan, kun en heti lähdössä tiputa Troijaa kyydistä.

Luoksetulon eteen istumisia ja noudon palautuksia myös katsottiin. Noudossa Troija tulee vähän luontevammin suoraan eteen, mutta luoksetulossa kovin herkästi alkaisi tarjoamaan kääntymistä sivuun. Tähän kuitenkin auttoi, kun otettiinkin eteen kierron kautta, eli vähän rikottiin sitä kaavaa. Samoin sitten noutoon uutena parannuksena se, että kun Troija on niin helposti hallinnassa, ja kun se on hallinnassa, niin se ei enää lähde niin räjähtävästi, niin kapulan heiton jälkeen vapautankin lelulle. Tämä ei ollut lainkaan helppoa alkuun, koska partiolainen halusi suorittaa sitä mitä on opetettu, eli noutamista, mutta sitten kun lelun vei aivan naaman eteen niin tajusi ja siitä sitten kun vaihtoikin, että pääsi noutamaan, niin vire oli taas kivempi.

Hitsi kun on niin paljon kaikenlaisia pieniä hienosäätöjä, mitä ei vaan ole lainkaan tajunnut (kun ei ole käynyt kenenkään valvovan silmän alla vuosikausiin) ja sitten on junnattu jotain ei-niin-rakentavaa treeniä. Mulla itselläni on myös erittäin paha tapa kangistua kaavoihin. Huh, mutta paljon uutta korvan taakse. Nämä kun kaikki muistaisi!

Keplerin seuraamiseen taas mun sähläys nostaa kierroksia ja pomppuja lisää. Keplerin kanssa mun pitää keskittyä siihen, että sanotaan välillä "seuraa" eikä lähdetäkään mihinkään. Eli se ei ole käsky lähteä liikkeelle, vaan olla tarkkana ja pitää oikeas positio, olin mä sitten paikallaan tai liikun. Näin saatiin Keplerin seuraamisen lähtöihin rauha ja aika hyvinhän se poika jo tekee. Lyhyitä pätkiä, mutta kuitenkin.

Kapulan pidossa ollaan oltu vähän jumissa Keplerin kanssa. Mulla on kyllä ihan historia ja vahva tapa saada kaikkien koirien kanssa se jossain kohtaa jumiin, mutta tällaiseen jumiin en vielä aiemmin ollut päätynytkään, eli siihen että Kepler vetää kapulaa pois multa ja pää huitoo. 😀 Tähän ratkaisuna oli se, että olisikin lelu palkkana, mielellään esillä, ja sitten jähmettyisi kapulan pitoon odottamaan vapautusta leluun, jota sitten saa repiä. Näytti ihan toimivalta, mutta en ole päässyt jatkamaan treeniä vielä, kun Kepler on vähän muotoillut meidän harjoituskapulaa.... 🙈

Mutta treenit siis jatkuu.

Agilityssä käytiin Troijan kanssa hakemassa vika nolla 1-luokan agiradoilta, mutta sitten ottikin varvas vähän osumaa ja jouduttiin jättämään tämän viikonlopun Tamskin kisat väliin. Tavoitteena kuitenkin päästä 2-luokkaan tämän vuoden puolella ja toivon mukaan sieltä pikamarssilla kolmosiin.

Troijan ja Keplerin treenejä

 Tänään lähdetiin tekemään ensin pellolle jälkeä ja sitten tottistelemaan Lilin, Hannen ja Pirittan kanssa. Puitteet treeneille oli kyllä huikeat!

Keplerille olin tehnyt eilen myös jäljen noin kolmen viikon tauon jälkeen. Taukoa kertyi kun oli agilityn SM-kisat ja sitten olin kaksi viikkoa putkeen Vantaalla jolloin en jälkiä päässyt tekemään. Eiliselle jäljelle Kepler lähti aivan energiaa pursuten ja henkselit paukkuen, mloppua kohden vähän alkoi rauhoittumaankin.

Päätin eilisen treenin perusteella tehdä tänään jo vähän pidempää ja neljä esinettä. Pituutta tuli 220m. Tähän mennessä pisimmät jäljet on ollut varmaan noin 100-150m maksimissaan. Tämä oli kyllä ihan hyvä, koska Kepler lähti nytkin aika innolla, mutta asettui sitten jäljestämään taas todella hyvin. Jäljestyksen osalta Kepler on tosi ahne ja maavainuinenkin, nyt pitäisi vaan saada rytmi hyväksi alusta lähtien ja esineilmaisut kuntoon. Niitä on vasta alettu harjoittelemaan.

Pienen evästauon jälkeen (kiitos Pirittalle ja miehelleen!) jatkettiin tottiksilla. Troija sai parikseen Mauri-malin, mutta eipä se Troijaa kyllä jännityttänyt, kun keskittyi ihan omiin juttuihinsa. Joka tapauksessa Mauri siellä pötkötti kentän reunassa ja Troijalle tehtiin epäsäännöllisen vahvisteaikatauun mukaista seuruusarjaa, johon alkuun ja kahteen väliin haukutukset. Tosin itse vähän sekoilin ja annoin lelun haukun jälkeen, vaikka siitä olisi pitänyt jatkaa suoraan seuruuseen. Vanhat tavat vaan on tiukassa. Lisäksi mulla oli aivan turhaan tuossa hihna mukana! Olisi hieman jouhevoittanut palkkausta, kun ei olisi ollut se toisessa kädessä! :D Troija teki kyllä hyvällä vireellä ja kaikin puolin hienosti, en voi olla kuin tyytyväinen.

Täytyy nyt olla rehellinen ja pohtia vähän Troijan historiaa. BH-koe aiheutti tietenkin aika kolhun ja trauman, mutta ehkä etenkin mulle. Troijalla on kuitenkin aina ollut vähän taipumusta passivoitua, jos kokee painetta, on epävarma tmv. Sen koulutuksen alkuvaiheessa tehtiin tokoa, johon mulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut järin suurta motivaatiota. Toisaalta en koskaan ole Troijan virettä  millään menetelmällä oikein nostattanut, kun nostatus jotenkin on mun päässä mennyt enemmän PK-puolelle ja kun ennen B-tottista se ei ollut Troijalle vaihtoehto, niin se vaan on jäänyt. Koska toko tai oma mielleyhtymä tokoon, että ei siellä virettä nostatella. Vasta nyt silmät on taas auennut sille, että virettä voisi tosiaan ihan vaan nostaa, jolloin myös häiriöt ja jännittävät asiat ei tuntuisi niin pahoilta. Helppoa ja yksinkertaista, mutta kylläpä on pitänyt kauan mennä, että tällainen on tullut mieleen. 

Ei tämä välttämättä kaikkea ratkaise, mutta toisaalta uskon, että auttaa todennäköisesti aika paljonkin. Nyt vaan treeniä lisää ja katsotaan miten meidän käy. Mutta joka tapauksessa kyllä Troijastakin löytyy enemmän vaihteita, kuin mitä nyt vaan olen tähän mennessä ottanut käyttöön. Nyt otetaan isompaa silmään ja katsotaan miltä näyttää.

Jupiterin kanssa agilityn SM-kisoissa

 Viime viikolla kilpailtiin agilityn SM-kilpailuja Valkeakoskella, eli meidän kotikylillä. Jupiterin kanssa ollaan tehty agilityä "tositarkoituksella" vasta pari vuotta. Jupiterin koko nuoruuden ajan pääpaino meillä on ollut valjakkohiihdossa ja agility on ollut käytännössä talvikaudet kokonaan tauolla. En myöskään sitten koskaan kevään tullen kunnolla orientoitunut agilityyn tai SM-nollien keräämiseen, ennen kuin ensimmäistä kertaa viime vuonna. Viime vuonna jäi yhdestä nollasta kiinni kilpailuoikeus, mutta paineiden kasvaessa ei sitä yhtä vaan saatu millään kasaan. Homma meni niin sanotusti plörinäksi, ja siitä jäi aika lattea fiilis.

Tänä vuonna ollaan koko ajan kehitytty ja Jupiter on tuntunut koko ajan nousujohteisesti paremmalta. Ja nyt todella panostin ja keskityin siihen. Jätin Troijankin kanssa kisaamista taka-alalle, ihan vaan, että voin kisoissa keskittyä paremmin nimenomaan Jupiteriin. Ja niin saatiinkin sitten kilpailuoikeus.

Osallistuttiin jo etkoilla kahdelle radalle ja mitä ihmettä tapahtuikaan: tehtiin tuplanolla! Sijoitukset 5./120 ja 7./109. 

Lauantain karsintarata valitettavasti lähti menemään pieleen jo kolmannella esteellä. Olin tehnyt aloitukseen huonon suunnitelman, ja olin jo heti alkuun myöhässä, pelastelin vielä kolmannen ja neljännen hypyn, mutta myöhässä oleminen sitten kertaantui ja lopulta päätyi hylkyyn. Sen jälkeen tehtiin kuitenkin loppu rata puhtaana ja köykäisesti läpi.

En oikein pysty olemaan erityisen pettynyt tähän. Mieltä lämmittää se miten upea Jupiter on ja on ollut, kuinka se on kehittynyt ja kuinka mukava sen kanssa on ollut kisata! Eniten harmittaa se, että ei vaan ylipäätään päästy juoksemaan enempää ratoja. Mutta nyt on ainakin tuplanolla jo ensi vuotta varten, joten eiköhän me nollia kerätä ensi vuottakin varten ja katsotaan sitten mikä silloin on kisakunto.

Blogi uudelleen henkiin

  Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tuli tunne, että kaipaan taas kunnon treeniblogin kirjoittamista, eikä Tasapainon bordercolliet -sivun uutisblogi sovi ihan kaikkien omien treenijuttujen pohdintaan.

Avataan siis uudelleen "Jerikon blogi", vaikka Jeriko ei keskuudessamme enää olekaan, ja katsotaan ottaako tämä tuulta siipiensä alle. Tästä tulee siis Troijan, Keplerin ja Jupiterin treeniblogi.

Troijan kanssa saavutettiin viime viikonloppuna JK1-koulutustunnus, mutta hieman ikävä fiilis oli tottiksessa. BH-kokeesta on jäänyt ongelmaksi se, että jos Troija kokee, että pari on jotenkin siitä kiinnostunut, niin se jännittää Troijaa kovin. Sitten taas jos pari ei ole kiinnostunut, niin kokeenomaisetkin treenit erilaisten koirien (muutama eri malinois, collie, briardi, hollanninpaimenkoira, saksanpaimenkoira) on mennyt hyvin.

Nyt sitten alan miettimään erilaisia strategioita tämän purkamiseen. Jotenkin en usko, että tätä ihan täysin 100% on mahdollista saada Troijan mielestä pyyhittyä, mutta ehkä voidaan kuitenkin kehittää sille parempaa kykyä sietää asiaa. Ja yksi ilmeinen keino on vireen nostaminen.

Tämä on kyllä tavallaan helpommin sanottu kuin tehty, toisaalta olen ylipäätään yrittänytkään nostaa Troijan virettä aivan liian vähän siihen nähden, miten sillä on aiemminkin ollut taipumusta ennemmin vireen laskemiseen kuin liikaan nousemiseen. Troijaa ei kuitenkaan oikein saa helposti turhautumaan, esim. kiinni pitämällä ja hetsaamalla, koska sitten se alkaa suorittamaan paikallaoloa ja luvan odottamista. Haukkukaan ei lähde mitenkään erityisen helposti, mutta toisaalta olen myös käyttänyt sitä aivan liian vähän.

Eilen otin Troijan mukaan purutreeneihin, joihin Kepler pääsi maalimiehen leikitettäväksi. Koska isoja koiria siellä sitten haukkui kentällä (ja välillä autoissakin), niin oli aivan upeaa että vieressä oli toinenkin nurtsikenttä käytössä tottistreeniin. Ensin kävin Troijan kanssa yksin kentällä tekemässä vaan haukuttamista ja lyhyitä seuruupätkiä. Se meni itse asiassa tosi kivasti. Sitten parin kanssa kentälle. Rina ei kiinnitä Troijaan mitään huomiota ja se on Troijalle taas ihan ok, mutta vähän piti kurkkia olan yli parkkipaikalla liikkuvia. Sain kuitenkin Troijan haukahtelemaan, ja Lili vei Rinaa haukkujen myötä kauemmaksi ja lopulta kokonaan kentältä pois. Jälkikäteen analysoituna Troija ei varmaan noteerannut tätä Rinan liikettä lainkaan, kun ei siihen itse kiinnittänyt mitään huomiota, ja jatkossa voisi tehdä tämän huomattavasti lähempää, mutta parempi toki alkuun ottaa "liian varovaisesti" kuin sitten yhtäkkiä niin läheltä, että Troija ei esim. uskaltaisi haukkua lainkaan. Jos Troijan saisi haukkumaan oikein ponnekkaastikin ja lopulta uskaltaisi tehdä näin itseään jännittävänkin koiran läsnäollessa, niin tässä voisi olla yksi apu. Hienosti Troija kyllä teki. :) 

Kepler kävi tosiaan maalimiehen leikitettävänä, ja tämä oli sen toinen kerta. Se oli ekallakin kerralla jo tosi hyvä, mutta nyt vielä parempi. Itsevarmuutta Kepleriltä ei kyllä puutu, ja se todella nauttii vetoleikistä ja myös äänensä käyttämisestä... 😅

Kauhea teini-ikä meneillään, enegiaa on aivan hirvittävästi, häpyä ei yhtään ja Kepler toteuttaa tyhmiä ideoitaan täysin estottomasti. Kuten hyppii keittiön ja kodinhoitohuoneen tasoille ruokia varastaakseen. Mutta on se kaikessa hönöydessään ihan herttainenkin.

Jupiterin kanssa valmistaudutaan ensi viikonlopun agilityn SM-kisoihin. Jupiter on käsitelty ja se kulki kuin gepardi viime ratatreeneissä. Kotona on tehty pientä tekniikkaa, kuten kepeillä päällejuoksua (lähtenyt sujumaan hienosti!), keinulle vauhtia, puomin juoksaria ja siinä käskytyksiä (ei suurta edistymistä) sekä nyt viimeisenä persjättöä kepeillä. Oli muuten vaikeaa! Ihan 1-luokan taidosta kyse mielestäni, niin ei vaan pysy kepeillä. Ja tämä on kyllä nähty treeneissäkin ja esim. tuplanolla saatiin kun tein ihan kökköohjaus-käännöksen kepeillä, kun en luottanut tehdä persjättöä tai mitään muutakaan. Jouduin nytkin laittamaan Jupiterille pari verkkoa loppuun ja silti tuli hirveä aivohiki. Pienen tauon jälkeen sitten saatiin onnistuminen ilman verkkojakin, joten toivotaan, että tästä jäi jotain korvan taakse.

Sen jälkeen kun edellisen kerran olen tänne blogiin kirjoittanut, on laumastamme poistunut sekä Ukko että Jeriko. Ukolta löytyi jo pari vuotta sitten kylkiluiden päältä iso patti/kasvain, joka jatkui rintaontelon puolelle, ja jouduin jättämään Ukon toimenpidepöydälle, kun tarkoitus oli ollut ottaa patista näyte patologille. Jeriko porskutti vielä hienosti viime talven ja kulki lenkkejä meidän mukana, mutta kevään tullen liikkuminen ja etenkin vasen takajalka alkoi heikyntämään. Väliaikaisesti meni jo paremmaksikin, mutta lopulta oli pakko päästää irti. Isoja menetyksiä meidän laumalle, mutta yllättävn hyvin kaikki on sopeutunut. Jännä tilanne on sinänsä, kun kukaan ei ole niin selkeästi porukan johtaja kuin Jeriko oli, kestään ei ole oikein ollut ottamaan sellaista asemaa. Mutta eipä se haittaa jos seesteinen yhteiselo kuitenkin edelleen jatkuu.