Tottista uuteen malliin

 Ei tämä blogin päivitys ainakaan vielä ihan lentoon lähtenyt, mutta koitetaan nyt vielä taas vähän koota treeneistä asioita muistiin.

Troijan kanssa ollaan nyt tehty tottiksiin siis haukuttamista ajatuksella, että sillä nostatetaan kierroksia ja virettä, jolloin Troijan on todennäköisesti helpompi jättää  huomiotta mitä pari tekee tmv. Muutenkin oikeasti tuntuu ihan hölmöltä, että en ole tehnyt tätä aikaisemmin. Tässä ennen syksyä on ehditty tekemään vasta alle kymmenen treeniä (5-6 ehkä..?) ja näyttää kyllä tosi hyvältä.

Toisena asiana Troijan tottiksesta vaihdan nyt luoksetulon eteen istumiseen, ja kapulan palautus yhtä lailla. Tätä soudin ja huopasin jo silloin Troijan ollessa nuorempi, mutta koska silloin tähtäimessä pystyi olemaan käytännössä vain toko (kun ei ollut B-tottista vielä), niin päädyin ottamaan sen suoraan sivulle. Sekään ei ollut täysin "ongelmaton", koska Troija alkaa niin kaukaa jo miettimään ja valmistautumaan sivulle kääntymiseen, jotta se tulee tehtyä aivan oikein. Näin ollen tällä muutoksella on tarkoitus purkaa vanhoja tokotreenaamisesta jääneistä haitallisia kaavoja, ja ylipäätään muuttaa koko mielentila, ja ihan lupaavalta kyllä näyttää, vaikka toki kilsoja vaatii, että nää uudet asiat tulisi niin varmoiksi että sujuu myös kokeessa.

Ollaan käyty nyt syksyllä treenailemassa kasvattini Mallan sekä omistajansa Sallan kanssa, sekä sitten valvovan silmän alla Miia Kiviahon koulutuksessa sekä Keplerin sisarusporukalla Nina Mantereen koulutuksessa.

Miia Kiviahon koulutuksessa oltiin toukokuussa ja silloin ei vielä näitä muutoksia oltu tehty. Myöskin keväällä kiinnittyi huomio siihen, että Troija heitti maahanmenoissa ja välillä myös perusasennossa herkästi lonkalleen. En ollut varma onko se tehnyt noin ennenkin, enkä ole vain kiinnittänyt huomiota, vai oliko kyseessä uusi juttu. Troijaa kuitenkin käsiteltiin sitten kesän yli muutamia kertoja Riina Kellmannin toimesta ja samalla aloin tekemään sille kropanhallintajumppaa (jota sille ei ole juuri koskaan tehtykään) ja lonkalle kellahtelut jäi.

Nyt sitten esiteltiin Miialle meidän uusia tuulia ja Miia oli tyytyväinen siihen miten pienestä narttukoirasta kuitenkin irtoaa asennetta haukuttamalla. Tehtiin seuraamista ja sitten luoksetuloa. Korvan taakse tästä treenistä jäi se, että pitää muistaa pitää tällaiset treenit kuitenkin kohtuullisen mittaisina (eli lyhyinä) koska tuollaisen korkeamman vireen ylläpitäminen on koiralle väsyttävämpää. Toisena sitten se, että myös luoksetulon päätteeksi eteen istuessa voisikin myös haukuttaa. En muista mikä treeni se oli tämän jälkeen, mutta seuraava kuitenkin, kun sitten luoksetulossa Troija tuli eteen niin vauhdilla, että törmäsi vähän! :D Tämä on siis ehdottomasti positiivinen asia meidän partiotytön kanssa!

Kepler oli näissä treeneissä myös mukana toisella vuorolla ja sen kanssa tehtiin pientää seuruu pätkää, mutta ennen kaikkea otettiin nyt maahanmeno kunnolla haltuun, kun en ollut sitä Keplerille vielä opettanut. Aika nopeasti sitten eroon käsiavusta pääsikin.

Nina Mantereen treeneissä sitten hiottiin taas asioita hieman enemmän. Mulla taitaa olla vähän paha tapa samalla kun nostatan koiraa nousta myös itse korkeaan vireeseen ja olla vähän liian vauhdikas. Troijan kohdalla tämä johtaa liian äkkinäiseen ja vauhdikkaaseen liikkeellelähtöön, jossa Troijan pienenä koirana on vaikea pysyä mukana. Harjoiteltiin siis mulle sitä, että kaksi ekaa askelta olisi vähän lyhyempiä ja sitten vasta saa alkaa harppomaan. Tällä oli oikeasti kyllä iso vaikutus siihen miten harmoniselta tekeminen näyttää, ja varmasti vaikuttaa myös mielentilaan, kun en heti lähdössä tiputa Troijaa kyydistä.

Luoksetulon eteen istumisia ja noudon palautuksia myös katsottiin. Noudossa Troija tulee vähän luontevammin suoraan eteen, mutta luoksetulossa kovin herkästi alkaisi tarjoamaan kääntymistä sivuun. Tähän kuitenkin auttoi, kun otettiinkin eteen kierron kautta, eli vähän rikottiin sitä kaavaa. Samoin sitten noutoon uutena parannuksena se, että kun Troija on niin helposti hallinnassa, ja kun se on hallinnassa, niin se ei enää lähde niin räjähtävästi, niin kapulan heiton jälkeen vapautankin lelulle. Tämä ei ollut lainkaan helppoa alkuun, koska partiolainen halusi suorittaa sitä mitä on opetettu, eli noutamista, mutta sitten kun lelun vei aivan naaman eteen niin tajusi ja siitä sitten kun vaihtoikin, että pääsi noutamaan, niin vire oli taas kivempi.

Hitsi kun on niin paljon kaikenlaisia pieniä hienosäätöjä, mitä ei vaan ole lainkaan tajunnut (kun ei ole käynyt kenenkään valvovan silmän alla vuosikausiin) ja sitten on junnattu jotain ei-niin-rakentavaa treeniä. Mulla itselläni on myös erittäin paha tapa kangistua kaavoihin. Huh, mutta paljon uutta korvan taakse. Nämä kun kaikki muistaisi!

Keplerin seuraamiseen taas mun sähläys nostaa kierroksia ja pomppuja lisää. Keplerin kanssa mun pitää keskittyä siihen, että sanotaan välillä "seuraa" eikä lähdetäkään mihinkään. Eli se ei ole käsky lähteä liikkeelle, vaan olla tarkkana ja pitää oikeas positio, olin mä sitten paikallaan tai liikun. Näin saatiin Keplerin seuraamisen lähtöihin rauha ja aika hyvinhän se poika jo tekee. Lyhyitä pätkiä, mutta kuitenkin.

Kapulan pidossa ollaan oltu vähän jumissa Keplerin kanssa. Mulla on kyllä ihan historia ja vahva tapa saada kaikkien koirien kanssa se jossain kohtaa jumiin, mutta tällaiseen jumiin en vielä aiemmin ollut päätynytkään, eli siihen että Kepler vetää kapulaa pois multa ja pää huitoo. 😀 Tähän ratkaisuna oli se, että olisikin lelu palkkana, mielellään esillä, ja sitten jähmettyisi kapulan pitoon odottamaan vapautusta leluun, jota sitten saa repiä. Näytti ihan toimivalta, mutta en ole päässyt jatkamaan treeniä vielä, kun Kepler on vähän muotoillut meidän harjoituskapulaa.... 🙈

Mutta treenit siis jatkuu.

Agilityssä käytiin Troijan kanssa hakemassa vika nolla 1-luokan agiradoilta, mutta sitten ottikin varvas vähän osumaa ja jouduttiin jättämään tämän viikonlopun Tamskin kisat väliin. Tavoitteena kuitenkin päästä 2-luokkaan tämän vuoden puolella ja toivon mukaan sieltä pikamarssilla kolmosiin.

Troijan ja Keplerin treenejä

 Tänään lähdetiin tekemään ensin pellolle jälkeä ja sitten tottistelemaan Lilin, Hannen ja Pirittan kanssa. Puitteet treeneille oli kyllä huikeat!

Keplerille olin tehnyt eilen myös jäljen noin kolmen viikon tauon jälkeen. Taukoa kertyi kun oli agilityn SM-kisat ja sitten olin kaksi viikkoa putkeen Vantaalla jolloin en jälkiä päässyt tekemään. Eiliselle jäljelle Kepler lähti aivan energiaa pursuten ja henkselit paukkuen, mloppua kohden vähän alkoi rauhoittumaankin.

Päätin eilisen treenin perusteella tehdä tänään jo vähän pidempää ja neljä esinettä. Pituutta tuli 220m. Tähän mennessä pisimmät jäljet on ollut varmaan noin 100-150m maksimissaan. Tämä oli kyllä ihan hyvä, koska Kepler lähti nytkin aika innolla, mutta asettui sitten jäljestämään taas todella hyvin. Jäljestyksen osalta Kepler on tosi ahne ja maavainuinenkin, nyt pitäisi vaan saada rytmi hyväksi alusta lähtien ja esineilmaisut kuntoon. Niitä on vasta alettu harjoittelemaan.

Pienen evästauon jälkeen (kiitos Pirittalle ja miehelleen!) jatkettiin tottiksilla. Troija sai parikseen Mauri-malin, mutta eipä se Troijaa kyllä jännityttänyt, kun keskittyi ihan omiin juttuihinsa. Joka tapauksessa Mauri siellä pötkötti kentän reunassa ja Troijalle tehtiin epäsäännöllisen vahvisteaikatauun mukaista seuruusarjaa, johon alkuun ja kahteen väliin haukutukset. Tosin itse vähän sekoilin ja annoin lelun haukun jälkeen, vaikka siitä olisi pitänyt jatkaa suoraan seuruuseen. Vanhat tavat vaan on tiukassa. Lisäksi mulla oli aivan turhaan tuossa hihna mukana! Olisi hieman jouhevoittanut palkkausta, kun ei olisi ollut se toisessa kädessä! :D Troija teki kyllä hyvällä vireellä ja kaikin puolin hienosti, en voi olla kuin tyytyväinen.

Täytyy nyt olla rehellinen ja pohtia vähän Troijan historiaa. BH-koe aiheutti tietenkin aika kolhun ja trauman, mutta ehkä etenkin mulle. Troijalla on kuitenkin aina ollut vähän taipumusta passivoitua, jos kokee painetta, on epävarma tmv. Sen koulutuksen alkuvaiheessa tehtiin tokoa, johon mulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut järin suurta motivaatiota. Toisaalta en koskaan ole Troijan virettä  millään menetelmällä oikein nostattanut, kun nostatus jotenkin on mun päässä mennyt enemmän PK-puolelle ja kun ennen B-tottista se ei ollut Troijalle vaihtoehto, niin se vaan on jäänyt. Koska toko tai oma mielleyhtymä tokoon, että ei siellä virettä nostatella. Vasta nyt silmät on taas auennut sille, että virettä voisi tosiaan ihan vaan nostaa, jolloin myös häiriöt ja jännittävät asiat ei tuntuisi niin pahoilta. Helppoa ja yksinkertaista, mutta kylläpä on pitänyt kauan mennä, että tällainen on tullut mieleen. 

Ei tämä välttämättä kaikkea ratkaise, mutta toisaalta uskon, että auttaa todennäköisesti aika paljonkin. Nyt vaan treeniä lisää ja katsotaan miten meidän käy. Mutta joka tapauksessa kyllä Troijastakin löytyy enemmän vaihteita, kuin mitä nyt vaan olen tähän mennessä ottanut käyttöön. Nyt otetaan isompaa silmään ja katsotaan miltä näyttää.

Jupiterin kanssa agilityn SM-kisoissa

 Viime viikolla kilpailtiin agilityn SM-kilpailuja Valkeakoskella, eli meidän kotikylillä. Jupiterin kanssa ollaan tehty agilityä "tositarkoituksella" vasta pari vuotta. Jupiterin koko nuoruuden ajan pääpaino meillä on ollut valjakkohiihdossa ja agility on ollut käytännössä talvikaudet kokonaan tauolla. En myöskään sitten koskaan kevään tullen kunnolla orientoitunut agilityyn tai SM-nollien keräämiseen, ennen kuin ensimmäistä kertaa viime vuonna. Viime vuonna jäi yhdestä nollasta kiinni kilpailuoikeus, mutta paineiden kasvaessa ei sitä yhtä vaan saatu millään kasaan. Homma meni niin sanotusti plörinäksi, ja siitä jäi aika lattea fiilis.

Tänä vuonna ollaan koko ajan kehitytty ja Jupiter on tuntunut koko ajan nousujohteisesti paremmalta. Ja nyt todella panostin ja keskityin siihen. Jätin Troijankin kanssa kisaamista taka-alalle, ihan vaan, että voin kisoissa keskittyä paremmin nimenomaan Jupiteriin. Ja niin saatiinkin sitten kilpailuoikeus.

Osallistuttiin jo etkoilla kahdelle radalle ja mitä ihmettä tapahtuikaan: tehtiin tuplanolla! Sijoitukset 5./120 ja 7./109. 

Lauantain karsintarata valitettavasti lähti menemään pieleen jo kolmannella esteellä. Olin tehnyt aloitukseen huonon suunnitelman, ja olin jo heti alkuun myöhässä, pelastelin vielä kolmannen ja neljännen hypyn, mutta myöhässä oleminen sitten kertaantui ja lopulta päätyi hylkyyn. Sen jälkeen tehtiin kuitenkin loppu rata puhtaana ja köykäisesti läpi.

En oikein pysty olemaan erityisen pettynyt tähän. Mieltä lämmittää se miten upea Jupiter on ja on ollut, kuinka se on kehittynyt ja kuinka mukava sen kanssa on ollut kisata! Eniten harmittaa se, että ei vaan ylipäätään päästy juoksemaan enempää ratoja. Mutta nyt on ainakin tuplanolla jo ensi vuotta varten, joten eiköhän me nollia kerätä ensi vuottakin varten ja katsotaan sitten mikä silloin on kisakunto.

Blogi uudelleen henkiin

  Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tuli tunne, että kaipaan taas kunnon treeniblogin kirjoittamista, eikä Tasapainon bordercolliet -sivun uutisblogi sovi ihan kaikkien omien treenijuttujen pohdintaan.

Avataan siis uudelleen "Jerikon blogi", vaikka Jeriko ei keskuudessamme enää olekaan, ja katsotaan ottaako tämä tuulta siipiensä alle. Tästä tulee siis Troijan, Keplerin ja Jupiterin treeniblogi.

Troijan kanssa saavutettiin viime viikonloppuna JK1-koulutustunnus, mutta hieman ikävä fiilis oli tottiksessa. BH-kokeesta on jäänyt ongelmaksi se, että jos Troija kokee, että pari on jotenkin siitä kiinnostunut, niin se jännittää Troijaa kovin. Sitten taas jos pari ei ole kiinnostunut, niin kokeenomaisetkin treenit erilaisten koirien (muutama eri malinois, collie, briardi, hollanninpaimenkoira, saksanpaimenkoira) on mennyt hyvin.

Nyt sitten alan miettimään erilaisia strategioita tämän purkamiseen. Jotenkin en usko, että tätä ihan täysin 100% on mahdollista saada Troijan mielestä pyyhittyä, mutta ehkä voidaan kuitenkin kehittää sille parempaa kykyä sietää asiaa. Ja yksi ilmeinen keino on vireen nostaminen.

Tämä on kyllä tavallaan helpommin sanottu kuin tehty, toisaalta olen ylipäätään yrittänytkään nostaa Troijan virettä aivan liian vähän siihen nähden, miten sillä on aiemminkin ollut taipumusta ennemmin vireen laskemiseen kuin liikaan nousemiseen. Troijaa ei kuitenkaan oikein saa helposti turhautumaan, esim. kiinni pitämällä ja hetsaamalla, koska sitten se alkaa suorittamaan paikallaoloa ja luvan odottamista. Haukkukaan ei lähde mitenkään erityisen helposti, mutta toisaalta olen myös käyttänyt sitä aivan liian vähän.

Eilen otin Troijan mukaan purutreeneihin, joihin Kepler pääsi maalimiehen leikitettäväksi. Koska isoja koiria siellä sitten haukkui kentällä (ja välillä autoissakin), niin oli aivan upeaa että vieressä oli toinenkin nurtsikenttä käytössä tottistreeniin. Ensin kävin Troijan kanssa yksin kentällä tekemässä vaan haukuttamista ja lyhyitä seuruupätkiä. Se meni itse asiassa tosi kivasti. Sitten parin kanssa kentälle. Rina ei kiinnitä Troijaan mitään huomiota ja se on Troijalle taas ihan ok, mutta vähän piti kurkkia olan yli parkkipaikalla liikkuvia. Sain kuitenkin Troijan haukahtelemaan, ja Lili vei Rinaa haukkujen myötä kauemmaksi ja lopulta kokonaan kentältä pois. Jälkikäteen analysoituna Troija ei varmaan noteerannut tätä Rinan liikettä lainkaan, kun ei siihen itse kiinnittänyt mitään huomiota, ja jatkossa voisi tehdä tämän huomattavasti lähempää, mutta parempi toki alkuun ottaa "liian varovaisesti" kuin sitten yhtäkkiä niin läheltä, että Troija ei esim. uskaltaisi haukkua lainkaan. Jos Troijan saisi haukkumaan oikein ponnekkaastikin ja lopulta uskaltaisi tehdä näin itseään jännittävänkin koiran läsnäollessa, niin tässä voisi olla yksi apu. Hienosti Troija kyllä teki. :) 

Kepler kävi tosiaan maalimiehen leikitettävänä, ja tämä oli sen toinen kerta. Se oli ekallakin kerralla jo tosi hyvä, mutta nyt vielä parempi. Itsevarmuutta Kepleriltä ei kyllä puutu, ja se todella nauttii vetoleikistä ja myös äänensä käyttämisestä... 😅

Kauhea teini-ikä meneillään, enegiaa on aivan hirvittävästi, häpyä ei yhtään ja Kepler toteuttaa tyhmiä ideoitaan täysin estottomasti. Kuten hyppii keittiön ja kodinhoitohuoneen tasoille ruokia varastaakseen. Mutta on se kaikessa hönöydessään ihan herttainenkin.

Jupiterin kanssa valmistaudutaan ensi viikonlopun agilityn SM-kisoihin. Jupiter on käsitelty ja se kulki kuin gepardi viime ratatreeneissä. Kotona on tehty pientä tekniikkaa, kuten kepeillä päällejuoksua (lähtenyt sujumaan hienosti!), keinulle vauhtia, puomin juoksaria ja siinä käskytyksiä (ei suurta edistymistä) sekä nyt viimeisenä persjättöä kepeillä. Oli muuten vaikeaa! Ihan 1-luokan taidosta kyse mielestäni, niin ei vaan pysy kepeillä. Ja tämä on kyllä nähty treeneissäkin ja esim. tuplanolla saatiin kun tein ihan kökköohjaus-käännöksen kepeillä, kun en luottanut tehdä persjättöä tai mitään muutakaan. Jouduin nytkin laittamaan Jupiterille pari verkkoa loppuun ja silti tuli hirveä aivohiki. Pienen tauon jälkeen sitten saatiin onnistuminen ilman verkkojakin, joten toivotaan, että tästä jäi jotain korvan taakse.

Sen jälkeen kun edellisen kerran olen tänne blogiin kirjoittanut, on laumastamme poistunut sekä Ukko että Jeriko. Ukolta löytyi jo pari vuotta sitten kylkiluiden päältä iso patti/kasvain, joka jatkui rintaontelon puolelle, ja jouduin jättämään Ukon toimenpidepöydälle, kun tarkoitus oli ollut ottaa patista näyte patologille. Jeriko porskutti vielä hienosti viime talven ja kulki lenkkejä meidän mukana, mutta kevään tullen liikkuminen ja etenkin vasen takajalka alkoi heikyntämään. Väliaikaisesti meni jo paremmaksikin, mutta lopulta oli pakko päästää irti. Isoja menetyksiä meidän laumalle, mutta yllättävn hyvin kaikki on sopeutunut. Jännä tilanne on sinänsä, kun kukaan ei ole niin selkeästi porukan johtaja kuin Jeriko oli, kestään ei ole oikein ollut ottamaan sellaista asemaa. Mutta eipä se haittaa jos seesteinen yhteiselo kuitenkin edelleen jatkuu.