Nuorison kuulumisia

 Päivitysrintamalla on ollut hiljaista vaikka luulin jo päässeeni uudelleen hyvään bloginkirjoitus-flow'hun. Totuus oli sitten mitä ilmeisimmin toinen. Treenailtu ja touhuiltu kuitenkin on, yritän tähän nyt kirjailla jotain itsellenikin muistiin.

Troijan kanssa tokoilut on jatkunut kotitreenien ja joka toinen viikko Maijun ohjauksessa. Seuraaminen on kivalla alulla, mutta pitäisi vaan saada siihen kestoa lisää ja se ei tulisi muulla kuin kotona kunnolla seuraamisen kestoa treenaamalla. Se on vähän jäänyt.

Kaukkarit on tosi kivalla alulla. Troija on niin ketterä ja pieni, että sille saa tosi kiva kaukot, kun vaan nyt tehdään huolella pohjat ja liikeradat oikeiksi. Istu-maahan -vaihdon syöksyy suoraan maahan voimalla, maahan-istu -vaihto tehdään yhdellä pompulla ja pikku hiljaa vakiintuu siihen, välillä tulee pari sipsutusta välissä. Käytiin myös Mari Leiviskän koulutuksessa ja saatiin Maijulta jo aiemmin saatujen vihjeiden lisäksi pari hyvää apua tähän. Yritän opettaa Troijan nyt istuessa ollessa tamppaamaan etutassuja eli siinä vahvistamaan sitä liikerataa, että etutassut "hyppää". Lisäksi välillä voi tehdä väliin istumasta maahan-istu -vaihdot nopeasti, ikään kuin samalla momentilla, millä se syöksyy maahan. Tämä toimikin ihan kivasti, kun eilen illalla tein, mutta johti kyllä nopeasti siihen, että Troija alkoi miettimään, että kannattaako sinne maahan mennä sitten lainkaan.

Istu-seiso -vaihto tehdään pompulla ja se on hyvällä mallilla. Takajalat alkaa pysymään jo kivasti paikoillaan. Seiso-istu -vaihto on eniten kesken ja siinä käsiavulla tehdessä Troija meinaa vähän liiankin aktiivisesti peruuttaa taaksepäin. Marilta saatiin vinkki, että palkkailee hetken Troijaa ihan vaan painon siirrosta takajalkojen päälle, ilman että lähtee peruuttamaan alta pois, ja siitä sitten istuminen.

Nouto on ollut Troijalla hankala liike. Pentuna tehtiin vauhtinoutoa ja se sujui hienosti, mutta jossain vaiheessa, mielestäni pitotreenien myötä, vauhtinoutoon tuli lukko. Tulkitsen niin, että Troija on ymmärtänyt, että kapulaa ei saa tiputtaa ja kilttinä tyttönä se ei pysty nyt käsittämään että miten niin muka pitäisi vauhdissa päästää irti. Ja kun siihen liikkeen loppuosaan on tullut epävarmuus, niin se näkyy myös liikkeen alkusassa epävarmana kapulalle menona. Maijun ja Marin molempien kanssa tätä pohdittiin ja päädyttiin ettei vauhtinoutoja enää tehdä, vaan kapulaa vaan suuhun, tai maasta nosto ja tuonti mun käteen käsikosketukseen, joka sillä siis on vahva. Sisällä mielentila näyttää tässä hyvältä, mutta pitäisi päästä ulos tai pitävämmälle alustalle tekemään niin näkisi, että miten saa sitten vauhtia (meillä sisällä laattalattia).

Liikkeestä maahanmeno peruuttaen menee hienosti. Liikkeestä seisominen pompun kautta on alkanut nyt avautumaan vähän paremmin, aiemmin yritti vielä liian vahvasti mun käden perään, mutta olen saanut nyt paremmin Troijalle kerrottua, että pitää jäädä pompun jälkeen paikoilleen. Liikkeestä istumista on tehty todella vähän. Samoin hyppyä on tehty tosi vähän, mutta agilitytausta auttaa tässä ja viimeksi ainakin näytti Troijalle ihan selkeältä hommalta.

Ylempien luokkien liikkeistä ruutua on tehty ihan pari kertaa ja siitä on todella kauan, ison merkin kiertoa aloiteltiin Marin kanssa. Pitäisi itselleen hankkia sellainen iso kartio.

Troijan veljen Pluton omistajan kanssa haastettiin toiselle starttaamaan kevättalven aikana tokossa ja siihen vahvasti tähdätään.

Agilityssä Troijan kanssa on tehty nyt keppejä vähän ahkerammin, ja erikseen treenattuna ja rauhallisissa olosuhteissa Troija menee ne jo ilman ohjureita/verkkoja, mutta ei kyllä sitten vielä häiriön kanssa. Puomin osumat on todella varmoja, mutta vauhtia ja rentoutta saisi tulla lisää. A:ta on tehty madallettuna kerran, ja pitäisi vielä pari kertaa tehdä silleen, että saisi vakiinnutettua tietyn juoksutekniikan sille.

Viime viikonloppuna alueellisen valkun treeneissä meni kyllä hienosti. Mulla on nyt vapaatreenioikeus SDP:lle ja kun ihan pari kertaa pitkästä aikaa on tehty aika helppoa ja vauhdikasta hatusta keksittyä rataa, niin Troijassa alkaa nyt taas näkymään enemmän intoa. Selvästi toi pelkkä estetekniikan ja yksittäisten esteiden hinkkaaminen voi vähän viedä makua toihusta, mutta nyt oli kyllä niin vauhdikas pieni viipeltäjä radalla, että ! Agilityssäkin olisi kiva päästä starttaamaan joskus kevättalvella, mutta en tiedä saadaanko kaikkea riittävän valmiiksi.

Tyr on kasvanut vauhdilla ja kohta alkaa olemaan kaikki hampaatkin vaihtunut. Huomenna tulee 5kk ikää mittariin. Terveenä on ollut ja se on ihan ensimmäinen pääasia. Nyt kun on näin hyvän tuntuinen koiranalku käsissä, niin kyllä vaan pelottaa OC-mörkö ja muut niin paljon enemmän. Onneksi Tyrillä on kuitenkin ehkä vähän enemmän järkeä päässä kuin Troijalla, eikä ole ihan niin kamala kaahottaja eikä ole telonut itseään. Kop kop.

Tyrin kanssa paimennuksissa olen alkanut päästä Tyrin kuvioon sisään ja muutamia alkeleita peruskuljetustakin on jo otettu. Vauhtia on tullut lisää, mutta edelleen Tyr on todella järkevän oloinen pentu ja vaikka sillä on hyvin vahva halu hallita laumaa ja pitää sitä vahvasti silmällä, se myös avaa kaaria ihan luontevan näköisesti. Ja vaikka se välillä on aika jästi ja väkisin karkaa lampaille, niin saan sen myös käskyllä ihan kivasti pois (ei nyt ihan ekalla, mutta kuitenkin, ei tarvi kantaa tai raahata pois), joten kyllä se yhteistyö sieltä kivasti on tuloillaan.

Tottisjuttuina Tyr on tehnyt seuraamista imuuttamisella ja peruasentoon hakeutumista on vahvistettu. Yhden askeleen siirtymiä on alettu myös tekemään. Liikkeestä istumista on aloiteltu ja pompun kautta liikkeestä seisomista, johon samassa treenissä Tyrin ja Troijan kanssa itse hoksasin, miten saan koirat tajuamaan kriteerin paremmin ja myös Tyr aika kivasti jää jo pysähdyksiin. Maahanmenoa ei olla vielä tehty muuten kuin runsaan käsiavun kanssa. Vauhtinouto lähti Tyrillä toimimaan hienosti kun sitä otettiin ja kapulan pitoa on aloitettu myös (vaikka melkein jo vannoin etten tee enää ikinä pitotreenejä pennuille, kun se on ihan paskaa). Tyrillä on tosi reipas ja kiva asenne ja hyvin on edistynyt siihen, että ottaa kapulaa suuhun ja vähän jo välillä puristaakin hampailla. Pikku hiljaa.

Jupiterin kanssa oltiin agilitykisoissa reilu pari viikkoa sitten. Radat oli linjoiltaan aika peestä meille ja aika penkin alle meni sitten sen puolesta. Juoksaripuomit kuitenkin toimi nyt aika hyvin. Ja viime viikolla treeneissä alkoi löytymään taas vähän parempi tatsi radan juoksemiseen ja ohjaamiseen Jupiterin kanssa, joten eiköhän se siitä. Nyt vaan ei kisoja sitten olekaan ja toivon mukaan pian päästään hiihtämään!