tiistai 10. tammikuuta 2012

She has gone to the dark side

Nyt mä aloin ilkeeksi. Ja olen tyytyväinen itseeni! ;) Olen jo pitkään herkutellut ajatuksella, että itse ärähtäisin rähiseville koirille jos omistaja ei itse sitä tee. Suoraan sanottuna olen jopa ajatellut, että pahimmat räyhät voisi käydä pyöräyttämässä hangessa. ;) Pokka ei ole koskaan kuitenkaan pitänyt tehdä mitään, olen vaan yrittänyt ohittaa parhaani mukaan. Pahimmat räyhät tekee Jerikon selvästi epävarmaksi, Jerikon on vaikea ottaa kontaktia, saattaa murista itse ja ohituksen jälkeenkin kiskoo hirveellä vauhdilla eteenpäin, on ihan kiihdyksissään. Viimeksi eilen rähiseviä fifejä ohittaessa mietin, että pitäisi itse ärähtää niille, kun omistajat ei sano mitään ja päästää vielä hyökkimään hihnassaan. Asia jäi kuitenkin taas vähän hautumaan.

Tänään sitten agilitytreeneihin lämmitellessä vastaan tuli iso saksanpaimenkoira joka liikkuu siellä päin ja räyhää aina kun näkee muita koiria. Aloitti sitten taas rähinän heti kun tultiin mutkan takaa ja omistaja kiskoi sitä tien sivuun ja komensi ilman kummoista vaikutusta. Onneksi sentään omistaja kuljetti sitä vasemmalla puolella tietä, niin on helpompi Jerikolle. Otin Jerikon viereen vasemmalle puolelle ja lähdin ohittamaan. Jeriko meinasi vähän murista ja korjasin siitä pienellä kiellolla. Sitten räyhähengen kohdalla asiaa sen kummemmin suunnittelematta polkaisin oikean jalan oikein voimalla maahan, hieman sinne oikealle kääntyen. Itse asiassa mun jalka teki sen itsekseen, en suunnitellut asiaa. ;)
Oliko sitten sattumaa vai yllätyksen tuoma hämmennys, mutta koira hiljeni. Ja Jeriko oli ohituksen jälkeen ihan erilainen kuin yleensä tuollaisten jälkeen, paljon rennompi ja otti itse muhun kontaktia iloisen näköisenä. Sain siis käytökselleni sen verta suuren vahvisteen, että aion tehdä noin jatkossakin. ;) Jopa niille pikku fifeille joiden tantta-emännät varmaan siitä mulle suivaantuu. Senkun. Jerikolle tästä oli selvästi hyötyä, kun sai multa viestin, että mä kyllä pidän sen puolia. Ja auta armias jos joku vielä jostain oven raosta hyökkää Jerikon päälle, sitten saatan käydä vähän pyöräyttämässäkin.. ;)

3 kommenttia:

Elsa kirjoitti...

Niin tuttu tunne! Mäki montamonta kertaa miettiny, että rähähtäisin toiselle, mutta vielä ei oo pokka riittäny.. Oikein houkutteleva tilanne kun tulee niin sitten :>

Unknown kirjoitti...

Just noin pitääkin tehdä! Siitä tulee kumman hyvä mieli itelle... ;DD Ja paranee vaan siitä, kun koiras katsoo sua palvovasti "suojelija". Rudi toimii kans aikalailla noin.

Kehtaankohan tunnustaa, mutta heitin kerran yhtä irtokoiraa purkilla, kun omistaja päästi sen tulemaan Rudin perään vaikka Rudi oli kiinni. Rudi ei jotenkaan vieläkään oikein luota, että ne ohittavat koirat ei hyökkää takaa päin.

Hyvä otsikko btw! ;D

Liisa kirjoitti...

Loistavaa :D