Edellisessä päivityksessä mainitsemani mainio uros jouduttiin valitettavasti tältä erää jättää käyttämättä, koska se kantaa samaa EAOD-geenivirhettä kuin Troijakin. Tämän pettymyksen jälkeen (ko. uros jää kyllä todellakin korvan taakse tulevaisuutta ajatellen!) alkoi enemmän ja vähemmän aktiivinen, ja välillä aivan vimmattu urosten etsiminen.
Lähden etsintään terveystulokset edellä, sitten sukutaulu, joka kiinnostaa ja jos nämä täsmää, niin olen lähtenyt tutustumaan luonteisiin tarkemmin. Sain mahdollisuuden tutustua kahteenkin saman pentueen urokseen, sekä näiden puolisiskoihin samasta emästä. Kaikki luonteiltaan varsin mukavia. Lisäksi tapasin näiden enon ja itseasiassa emän siskoa tunnen jo entuudestaan. Ja kun luonteet näinkin laajalti on kovasti itseäni miellyttäviä, niin Troijan sulhaseksi valikoitui Kiiru eli Something Like Never Gonna Stop.
Olen valintaan hyvin tyytyväinen. Kiiru täyttää mun aiemmin mainitsemat toiveet terveyden suhteen, vaikka totta kai riskitöntä koiraa tai yhdistelmää ei ole. Terveysriskejä sisältyy siis tähänkin yhdistelmään, mutta onnistuin löytämään uroksen, jonka taustalta tulevat riskit ovat sellaisia joiden kanssa pystyn nyt elämään.
Olen saanut tavata Kiirua nyt jo kolme kertaa, ja olen testimielessä ohjannut sitä lampailla, leikittänyt ja seurannut miten se asettuu meillä sisällä olemaan. Näillä kolmella kerralla ei Kiirun luonteesta ole tullut häiritseviä piirteitä esiin, päinvastoin on vahvistunut tunne siitä, että se on varsin itsevarma ja tasainen koira, etenkin ollakseen vasta hieman päälle 2-vuotias.
Teen pentueelle myöhemmin pentublogin tai muun oman sivun, johon kerään vähän tietoja, ja todennäköisesti pentueesta enemmän kiinnostuneille aukenee Facebook-ryhmä sitten kun on ajankohtaista. Troijan juoksujen alkuajasta ei suoraan sanottuna ole kuin hataria arvauksia ja toiveita. Jos se harrastaisi vuoden juoksuväliä kuten emänsä, olisi juoksut odotettavissa maaliskuussa. Nähtäväksi jää miten Troija päättää, onko juokseminen Troijan mittapuulla vain sitä mitä tehdään ulkona ja paljon. :D
Muina kuulumisina Troijan ja Jupiterin kanssa on loppuvuodesta käyty muutamat agilitykisat. Troija on kerännyt LUVA-mainintoja nyt kuusi, mutta liikaa hypäreiltä ja yksi agilitynolla pitäisi saada siirto-oikeuteen. Pieniä virheitä on voinut tulla jostain muutakin, mutta varsinkin puomin juoksaria pitäisi treenata todella paljon enemmän kuin kerran viikossa, että se edistyisi.
Tokoa on tehty hieman säännöllisemmin, ja treenaillaan kohti AVO-luokkaa. Tuskin alokkaassa enää startataan. Hienosti pikku tyttö edistyy ja yritetään ehkä ainakin ennen pentuja vielä startata avoimessa.
Jupiter sai yhden SERT:n joulukuussa, mutta sillä vasta kontaktit levisikin, ja niitä on nyt taas muistuteltu mieleen. Jupiter kastroitiin syksyllä ja siitä se toipui hienosti. Paimennuksen ja itsevarmuuden suhteen Jupiter on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. :)
