sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tokokärpänen

Saatiinhan mulle taas tokomotivaatiota! :D Tänään oli Ylökk:llä Sirke Viitanen ja Mari Leiviskä kouluttamassa. Ihan alun perin olisin halunnut Jerikon kanssa osallistua, mutta sitten en sen ranteen vuoksi ilmoittautunut. Ihan tän viikon aikana laitoin vielä sähköpostia, että onko mitään järkeä Ukon kanssa tulla ja mut jaettiin Ukon kanssa ryhmään. Eilen aloin miettimään, että jos Jerikon jalka kestäiskin niin että jaettais vaikka vuoro kahden koiran kesken, mutta sitten siinä kävikin lopulta niin, että otin molemmille omat vuoronsa, kun Jerikon jalka oli niin hyvänä eilisestä maratoonista huolimatta!

Ja onneksi mentiin, oli kyllä niin antoisaa! Ensin tehtiin sisällä Ylökk:n talvihallissa Sirken ohjauksessa. Ukon kanssa teemaksi otettiin nouto, kun sen kanssa häiriössä on ollut ongelmia vaikka kotona onnistuukin. Jotenkin häiriössä kapulan ottaminen suuhun on ollut Ukolle tosi hankalaa. Sirken mielestä kapulan pitoharjoitukset onkin liian haastavia tämän ikäiselle pennulle, hän kuulemma alkaa ehkä Ukon ikäisen kanssa vasta harjoitella sitä ja edeltävästi puoli vuotta tekee pelkkää vauhtinoutoa motivaatiota nostattamaan. Niinpä mekin tehtiin vauhtinoutoa ja hitsi kun lähti hyvin Ukolta sujumaan. Ukolla on kyllä niin hieno draivi, sai kyllä kehuja niin ryhmäläisiltä kuin ohjaajaltakin, että tuon ikäiseksi tosi hyvä tekemisen meininki. :)) Vauhtinoutojen väliin tehtiin pito ja kyllähän sekin sitten jo hyvin onnistui, sitten taas vauhtinouto lelun kanssa! Kivaa oli ja tällä jatketaan! :)

Toisena tehtiin ihan vähän seuraamista, sen verran kuin Ukko nyt pystyy. Sirke kommentoi, että huomaamattani autan Ukkoa kun käy väljäksi liikkumalla itse Ukkoa kohti. Lääkkeenä siis päin vastoin liike pois päin koirasta ja palkka kun Ukko tulee itse lähemmäksi. Hyvä pointti, enpä ole tota huomannut enkä missään nimessä tarkoittanut! :D Perusasentoon tulemisesta Sirke myös huomasi pienen pompun ja harjoiteltiin sitten perusasentoon tulemista peruuttaen nakki-imuutuksen avulla. Pitäis Ukonkin kanssa vissiin alkaa tekemään noita takapäänhallintatreenejä mitä Jerikonkin kanssa on tehty, siitähän se nätti liike sitten tulee. :)

Jerikon kanssa paneuduttiin noudon palautusvauhtiin. Ensimmäisellä demotoistolla Jeriko tulikin ravilla takaisin, mutta sitten heti sen jälkeen kun aloin ottamaan lelua esiin löytyi myös sellainen into mitä en ole siitä hetkeen noudossa irti saanut. Treenitauko varmaan tehnyt hyvää! ;) Leikiteltiin nyt sitten noudon kanssa ja Jeriko oli ihan liekeissä. Tehtiin myös ohjattua noutoa, Jeriko toi kyllä oikeaa kapulaa, mutta vähän kapulat joutui olemaan kapealla siinä ja Jeriko sitten kääntyi "väärästä suuntaa" lähdössä. Otettiin sitten vähän eri suunnassa niin saatiin tilaa ja niin, että laitoin Jerikon seisomaan eteeni ja siitä heitin kapulat, odotin vähän katsoen kumpaan Jeriko on kiinnittänyt huomion ja pyysin hakemaan toisen. Tätä myös joku toinen koirakko teki leluilla ja aattelinkin, että nyt voitais tästä jatkaa niin, että heitän tennispallot ja tehdään tätä leikin kanssa.

Välissä oli pieni teoriaosuus jotka heräsi moniakin ajatuksia, mutta koska tässä on jo muutenkin ihan paljon kirjoitettavaa, niin jätän toiseen kertaan. ;)
Mutalan kentällä jatkettiin sitten Marin ohjauksessa. Ukko teki kaukkareita ja erityisesti istumasta seisomaan nousua ja seisomasta istumista ja maahanmenoa. Ukon kanssa olinkin pohdiskellut, että todennäköisesti takajalat paikallaan -tekniikka ei tule toimimaan, koska Ukko sen verran Jerikoa vilkkaampi ja selvästi näkee jo nyt, että taipumusta olisi tuoda takajalkoja eteen ja vetään vartaloa keskelle suppuun. Ukon kanssa siis lähdettiin sekatekniikasta ja vaikka sen hahmottaminen itselle alkuun olikin vaikeaa näki heti, että se oli Ukolle oikea ja luontaisin ratkaisu. Alkuun istumasta seisomaannousu oli hieman vaikeaa Ukon ymmärtää ja Ukko olisi ennemmän vääntynyt vaikka mille solmulle, mutta sitten kun tajusi että ne takajalat haluttiin liikkeelle, niin hienosti alkoi sujumaan! Seisomasta istuminen meni luonnostaan niin, että sekä etu- että takajalat liikkui. Samoin maahanmenossa luonnostaan Ukko vetää molemmat jalkaparit alleen.

Jerikon kanssa tehtiin ruutua pelkästään pari toistoa, sitten pelkkää merkkiä ja liike yhdistettynä. Hitsin hyvin Jeriko veti vaikka ruutua on viimeksi tehty kesällä kolmisen kuukautta sitten ja merkkiä viimeksi joskus talvella yli puoli vuotta sitten! Ihan alkuun otettiin merkki varmuuden vuoksi kosketusalustan kanssa, mutta kun se meni heti aivan helposti, niin sitten ilman ja kokonaisuudessakin ilman kosketusalustaa. Aivan sika hienosti onnistui kokonaisuus merkiltä ruutuun, merkistä kävin kyllä palkkaamassa välissä. Sitten tehtiin liikkeestä jääviä. Seisomiseen olen itse asiassa vähän aika sitten vaihtanut seiso -käskyn, ihan piruuttani kokeilin erottaisko Jeriko sen paremmin kuin "stopin" ja se onkin alkanut sujumaan oikein hyvin. Nytkin Jeriko teki yhden ainoan virheen ja päästiin tekemään myös ihan Z:taa jossa liikkeet tuli hienosti oikein. Tehtiin järjestyksessä maahan-seiso-istu ja palkkasin seisomisesta väliin, koska se on kuitenkin haastavampi. Aivan upeasti meni kyllä, olin aivan älyttömän tyytyväinen kun vihdoinkin pääsin Jerikon kanssa treenaamaan! :)) Ja Jeriko oli aivan innoissaan myös, todella hieno vire koko ajan ja niin skarppina mun kanssa. Ja ihanan röyhkeänä hyppimässä mua päin lelun perään, just sitä mitä haluankin! :))

Nyt puri tokokärpänen siis, ehkäpä meidän treenitahti tästä lähtee taas kohti meidän normaalitasoa.. ;)

Kuvia tuli räpsittyä niin paljon (kiitos Sari ja Riitta!), että laitoin ne Picasaan, tässä linkki. Osa kuvista on valitettavasti aikas epätarkkoja, mutta tärkeintä että treenin fiilis välittyy: vauhtia riitti ja kivaa oli! :)
https://picasaweb.google.com/109610162957765546809/Tokokoulutus3092012?authuser=0&authkey=Gv1sRgCOLutaLVj8CpEQ&feat=directlink

lauantai 29. syyskuuta 2012

Osteopaatti ja syyspatikointi

Torstaina Jeriko oli Kaiperlan käsittelyssä ja kyllähän Jerikosta vikaa löytyi. Vinoumaa oli kaularangassa, rinta- ja lannerangan välissä ja lantio oli vino. Lantion vinouma oli sitten rasittanut Jerikon polvia niin, että nivelsiteet oli ärtyneet ja polvista Kaiperla kysyikin heti ensimmäisenä, kun Jerikoa seisomassa koplaili. Lisäksi vasen lapa oli virheasennossa. Pahalta kuulostaa, mutta ei tilanne kuitenkaan ilmeisesti niin paha ollut vaikka monessa kohtaa oli jotain, taitava käsittelijä vaan löytää pienimmätkin ja toisaalta Kaiperla kai sai ne hyvin käsiteltyä. Eikä noi yllätä, esim. se vasen lapahan on ollut jäykkä jo siitä kommelluksesta Remon kanssa lähtien. Paljon huonoa säkää kyllä sattunut tälle syksylle, mutta eiköhän tämä tästä. Toinen aika meillä on sitten 14.11. ja nyt väliaikana Kaiperla sanoi, että Jeriko voi aivan hyvin rasittaa itseään niin paljon kuin haluaa, saa juosta vapaana Ukon kanssa ja antoipa vielä luvan suunnitellulle retkelle Johannan kanssa. Levon jälkeisistä pienistä keventämisistä ei kuulemma kannata välittää vaan katsoi niiden kuuluvan normaaliin paranemiseen. Jos sitten tulee jotain isompaa rasituksen aikana tai jälkeen, niin sitten pitää miettiä asiaa uudelleen. Tässä välissä myös palaillaan pikku hiljaa agilityn pariin ja katsotaan miten se onnistuu. Eiköhän Kaiperla Jerikon kuntoon hoida. Parasta olis, kun on aika kallista lystiä.. ;)

Tänään lähdettiin sitten Johannan ja Watin kanssa Lempäälään Birgitan polkuun tutustumaan. Ja siihenhän sitten tutustuttiin. Oltiin suunniteltu tekevämme reilun 8 km lenkki, mutta ei sitten päästy suunnitellusta kohdasta auton kanssa polun luokse vaan jouduttiin ajamaan pidemmälle ennen kuin saatiin autolle jättöpaikka. Toinen auto oltiin jätetty suunniteltuun lopetuskohtaan, koko Birgitan polkua ei lähdetty tekemään kun se on reilu 50 km! :D Hieman pidemmän aloituskohdan lisäksi eksyttiin ja lähdetiin vahingossa väärään suuntaan, asia valkeni meille kun oltiin tultu melkein 3 km väärään suuntaan! Ei kun takaisin ja löytyihän se oikea reittikin. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi yli 16 km, ihan alusta asti en ollut edes laittanut sports trackeria päälle. Ja rankkaa oli! Hirveästi kiipeilemistä ja liukkaiden kivien päällä liukastelua, kyllä imi mehut musta, mutta Jeriko jaksoi onneksi hyvin vaikka lenkki olikin kaksi kertaa aiottua pidempi! Varmuuden vuoksi annoin kuitenkin ennaltaehkäisevästi Jerikolle kotona tulehduskipulääkkeen, ettei sitten lepäämisen jälkeen olisi kauhean kipeä, kun oli näin kova rasitus.




Yhteisvoimin Watin kimppuun.

 Alkumatkasta kohtasimme myös pikkuriikkisen kyyn poikasen, onneksi ilman mitään kommelluksia.

Kaksi pystykorvaa.


Watti saa pusuja.

Jeriko etsii evästä.






Loppumatkasta koirat oli jo aikas kuraisia. Onneksi oli lampi mihin pistää Jeriko uimaan. Kotona kuitenkin suihku kutsui.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Tokoilua, kunnon kohotusta ja ranteen parantelua

Jerikon ranne paranee, mutta ei ole vielä kuitenkaan kunnossa. Suurimman osan ajasta on mennyt tosi hyvin eikä liikkeessä ole näkynyt mitään ja olen pitänyt poikia jo irtikin eikä juoksemisessakaan tai sen jälkeen näy mitään. Mutta sitten yhtäkkiä ilman mitään sen kummempaa syytä saattaa taas keventää sitä jalkaa. :( Ei oo kiva juttu, kun kestää niin kauan toipua. Jeriko on aina ihan surkeena, kun lähden Ukon kanssa kaksin treenaamaan tai lenkille, melkein itku pääsee itseltä kun Jeriko tapittaa suurilla suklaasilmillään epäuskoisena. Tulee itselle sellainen olo, että ei kai Jeriko luule että olen hylännyt sen ja korvannut Ukolla. :(

Treeneissäkin kaipaan Jerikoa, on se vaan kiva treenata koiraa joka osaa jo tosi paljon, hioa vaan jotain pikku yksityiskohtaa. Ukon kanssa saa sitten miettiä niin perusteellisesti juurtajaksain alusta, että välillä toivois pääsevänsä helpommallakin. Etukäteen aattelin, että olis tosi kivaa opettaa taas koiraa alusta. Ja onhan se tavallaan, mutta toisaalta on myös tosi kiva treenata kisavalmista koiraa! :D
Tänään, kun käytin Jerikoa yksin ulkona seuruutin Jerikoa vähän ja tehtiin pari jäävää. Jeriko oli aivan onnessaan vaikka palkkana oli vain kuivaa nappulaa. Tai kai se isoin palkka oli mun kehu ja jakamaton huomio. Jerikosta näki vielä jälkikäteen kotonakin kuinka se oli NIIN iloinen. :)
Kolmatta viikkoa jatkuneen treenitauon Jeriko on kyllä jaksanut tosi hyvin, ei se mitään seinille hypi tms., enemmänkin on tosiaan vaan loukkaantuneen oloinen, kun en ota sitä mukaan. Sellainen muutos Jerikon käytöksessä kyllä on, että se on heittäytynyt ihan lapselliseksi Ukon kanssa leikkiessään ja saa ihme hepuleita sisällä ja ulkonakin kierii maassa ja antaa Ukon hyppiä päällä. :)

Ukon kanssa oltiin tänään Tavesin vuorolla ja teemana seuraaminen. Alkaa Ukolta ihan se idea löytyä ja hyvällä alulla, mutta muutamaan askeleeseenhan se jää. Sellainenkin huomio tuli, että pitäis muistaa myös vaan leikitellä kentällä ja palkkailla Ukkoa pelkästään siitä, että on täysin keskittynyt muhun ja lopettaa treeni ennen kuin alkaa väsyttämään ja ympäristön häiriöt kiinnostamaan. Ukko sai kyllä kehuja, että on ihan huippu tyyppi ja sen oloinen, että pienellä treenaamisella siitä saa varmasti tosi keskittymiskykyisen koiran, kun nytkin vaan välillä katsoi, mutta pysyi mun luona.. Paitsi loppua kohden alkoi vähän enemmän kiinnostaa, mutta siinä oli jo treeni venynyt liian pitkäksi ja muut koirakot teki vähän liian innostavia juttuja.. Mutta pitää kiinnittää huomiota tohon, koska haluaisin nimenomaan tehdä Ukon kanssa asian paremmin kuin Jerikon kanssa ja saada siitä alusta asti sellaisen, että treenatessa ei häiriöistä välitetä. :)

Ollaan myös alettu käymään Tuijan kanssa juoksulenkeillä ja Ukko on päässyt mukaan. Välillä (yleensä alkumatkasta) Ukko vetää aivan hulluna ja saa oikeasti pistää kampoihin etten lennä nenälleni tai etten katoais horisonttiin Ukon perässä! :D Välillä Ukolla on kyllä sitten muuta häsläämistä, mutta ei me ollakaan vasta kuin kolmella lenkillä käyty. Ylämäkeen Ukko ei sitten vedä ollenkaan, ylämäen tullessa vastaan on kyllä ikävä Jerikoa, kun se käskystä lähtee vetämään ihan hulluna. :))

Niin joo, Ukko ei ole enää yksinolojaan ollut häkissä vaan Jerikon kanssa eteisessä ja keittiössä. Makkarikin on itse asiassa ollut auki. Kävin tänään kysymässä naapurilta tilanneraporttia ja nyt ei ole kuulemma enää kuulunut pihaustakaan. Eli tällä nyt jatketaan. Vaikka Ukko olikin tänään silpunnut karvateippirullan ja tais olla tehnyt jotain muutakin pahaa, en tiedä kun pikkuveli kävi lainaamassa mun järkkäriä ja siivosi samalla Ukon sotkut! ;) Mutta siis parempi pienet tihutyöt, vessapapereiden ynnä muiden silppuamiset, kuin sitten haukkuminen yksin ollessa.

Torstaina on sitten Jerikon osteopaatti. En tiedä olenko ihan tyhmä, mutta jotenkin toivon että Kaiperla tekis jonkun taikatempun tolle ranteelle, että tulis nyt normaaliksi ja päästäis pian kunnolla treenaamaan.. Osteopatia on kyllä välillä sellaista tähtitiedettä, ettei siitä taikatemputkaan kaukana ole eli toivotaan parasta. ;)

torstai 20. syyskuuta 2012

Yllätyksiä

Blogin päivitystahti on edelleen melko rauhallinen, kouluhommiin olen nyt yrittänyt panostaa enemmän kuin netissä hillumiseen..

Maanantaina Ukko kävi Tavesin kentällä treenaamassa. Seuraamiseen alkoi löytyä sitä fiilistä mitä olen kaivannutkin, ai että kun olin tyytyväinen!! :) Lisäksi otettiin ekaa kertaa Ukon kanssa toko/pk-hyppyä. Nyt vaan jäin miettimään miten sitä kannattaisi tehdä.. Pirjo oli siellä neuvomassa ja neuvoi, että pk-hyppyä kannattaa heti alusta asti tehdä edes takaisin että se on sitten selkärangassa, että tullaan molempiin suuntiin. Tässä Pirjo onkin varmaan aika pitkälti oikeassa, mutta entä sitten tokokokeiden alemmat luokat kun sinne pitääkin pysähtyä? Onnistuuko se enää jos koira on oppinut sinkoamaan heti takaisin? Pitäis kai tässä vihdoinkin tehdä kunnollista päätöstä mitkä on Ukon (pää)lajit ja jatkaa siltä pohjalta.. Siis selvästikin mä olen alkanut Ukon kanssa kuitenkin tekemään pohjia kaikkiin lajeihin mitä Jerikonkin kanssa tehdään, mä en sitten vaan osaa rajoittaa.. :D

Tiistaina tuli poikien geenitestien tulokset. Jeriko on CL ja CEA vapaa geenitestin perusteella, TNS vapaa Jeriko on isän ja emän vanhempien tulosten perusteella (Coxi siis testattu, Kerttu TNS vapaa vanhempiensa tulosten perusteella). Ukkokin on TNS ja CL vapaa, mutta aivan yllätyksenä tuli CEA "afffected", Ukko on siis geeneettisesti CEA-sairas vaikka pentupeilauksessa ei CEA:ta ole näkynytkään. Tauti voi kuitenkin ilmeisesti olla niin lievä ettei sitä nähdä eikä sen silloin pitäisi vaikuttaa koiran näköön tai elämään mitenkään nyt eikä tulevaisuudessa. Ja sehän on pääasia. :)
Aika ikävä yllätys silti oli..

Toinen viikon ikävä yllätys tuli eilen, kun lähdin kotoa ja poljin olohuoneen ikkunoiden ohi. Kuulin, kun Ukko haukkui asunnossa ja käännyin takaisin. Rappukäytävässä kuulin, että Jeriko säesti Ukkoa hiljaisella matalalla ulvonnalla. Oivoi. Pamautin sitten nyrkillä oveen ja koirat hiljeni. Odotin pari minuuttia ja menin sitten sisään ja vein pienet herkkutikut koirille purettavaksi toiveena, että sitten pääsisin lähtemään hiljaisuudessa eikä ulos enää mitään kuulunutkaan. Tosin en enää ehtinyt jäädä enempää odottelemaankaan.

Iltapäivällä kävin sitten naapurilta kysymässä, että oliko koirat mölynneet vielä päivällä ja miten ne yleensä täällä on, niin sain yllättävän vastauksen: koirat on haukkuneet ja ulvoneet lähes päivittäin kun ollaan kotoa lähdetty, olleet hiljaa jonkin aikaa ja sitten päivällä ehkä joskus vähän lisää. Mutta ei se naapurin rouvaa haitannut. Ei selvästikään, kun ei ole tullut mitään sanomaan. Voi paskan paska! ;(
Mietin nyt sitten johtuuko toi Ukon haukkuminen siitä, että ollaan pidetty sitä nyt häkissä (sisäsiisteyden ja nettipiuhan pureskelun vuoksi) eikä Ukko pääse Jerikon kanssa touhuamaan. Jerikon ulvominen on nyt vasta onkin ihmeellistä, ei olis uskonut! Mutta kai se sitten säestää Ukon haukkua ja yrittää kutsua lauman takaisin auttamaan toista, kun sillä selvästi on joku ongelma. Niin ja Ukon haukku ei ole mitään hätääntynyttä ollut, enemmänkin sellaista komennusta. Siis ihan Ukon tyyppistä, tykkää kyllä ihan olla häkissä sinänsä eikä ahdistu, mutta jos käy tylsäksi niin pitää vähän huutaa, että joku tulis päästämään ulos..

Jatkossa nyt kuitenkin kokeillaan niin, että Ukko on asunnossa vapaana Jerikon kanssa paitsi että suljetaan olohuone portilla. Sitten naapurilta taas kysymään onko ollut hiljaista. Ja toivotaan, että lattiat pysyy kuivina ja nettipiuha ehjänä..

Jerikon jalka on ollut ihan ok, pikku hiljaa päästelen Jerikoa lenkeillä vapaaksikin ja katson miten sitten menee. Ensi viikko varmaan silti pidetään vielä agilitystä taukoa.. Mutta tokoa tässä voisi pikku hiljaa alkaa tekemään (rauhallisista liikkeistä lähtien) ja jälkeä kans ennen kuin lumet tulee. Eli jos joku haluaa lähteä jäljelle esim. sunnuntaina, niin täällä on seuralainen tarjolla! :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kuulumisia, treeniä ja pentupäivä

Päivityksiä ei ole tullut ihan entiseen tahtiin ja pakkohan se on myöntää, että syynä pitkälti Jerikon treenitauko. Ukon kanssa ollaan kyllä treenailtu, mutta niistä nysväyksistä ei jotenkin ole ollut niin intoa kirjoittaa. Kirjoitan nyt sitten niistä yhteenvedon. ;)

Jerikon jalka on toipunut ihan ok, keskiviikosta lähtien käveli jo ihan normaalisti, mutta tietty jatkettiin silti hihnalenkkilinjalla. Lauantaina kävi kuitenkin ikävästi, kun käytiin Pälkäneellä ja ihan oltiin kävelemässä pihan poikki sisälle, niin Jeriko loukkas jalkaa vähän uudestaan ja nosteli sitä, ontui ja nuoli. :( Kuitenkin siinä, kun aikaa siellä vietettiin alkoi taas kävelemään jo normaalisti eli ei silleen pahasti satuttanut. Mutta on noi nivelsidevammat niin v-mäisiä parantua, paljon mieluummin olisin ottanut Jerikolle revähtäneen lihaksen, lihaksilla on niin paljon parempi kyky parantua kuin sidekudoksella! :( Asia on kuitenkin niin kuin on ja ensi viikko jatketaan flexissä ulkoilua (miellyttävämpi vaihtoehto kaikille osapuolille kuin normi hihna), todennäköisesti vielä seuraavakin. Treenitauko jatkuu ainakin kaksi viikkoa, kahden viikon päästä perjantaina Jeriko käy osteopaatilla Kaiperlalla ja katsotaan sen jälkeen missä mennään kokonaisuudessaan. Vähän aattelin myös huomenna soitella ortopedian eläinlääkärille ihan vaan varmistaakseni onko tosiaan niin ettei kannata kuvata..

Iskältä sain Pälkäneellä tulitikkuaskin, joka on todennäköisesti vuodelta -47, Ukko-merkkisen. Iskä oli löytänyt sen remontoidessaan seinän välistä eristeiden seasta. Oli kyllä aika hieno, painotus sanalla oli.. Kotiin tullessa nimittäin laskin sen keittiön pöydälle mistä Lalli (siis ei todisteitä, mutta aivan varmasti Lalli) oli se tiputtanut ja Ukko itse silppusi oman hienon "antiikkiaskinsa".. Voihan rähmä, kun harmitti. En edes ehtinyt siitä kuvaa blogiin ottaa..

Mutta sitten Ukon treeneihin, käytiin viikolla maanantaina ja perjantaina treenaamassa. Ukolla on kyllä jo tosi vahva paikkamakuu, kävin nyt välipalkkaamassa puolen minuutin jälkeen eikä mitään ongelmia, luulen että voisi melkein palkata minuutista seuraavaksi ja sitten ehkä jo kahdesta, niin varma se siinä on! Ainut kohta missä meinasi viimeksi nousta oli, kun menin vierelle perusasentoon. Tähän ennakointiin sitten tietenkin keskityin ja hyvin alkoi sekin sujumaan.

Noutokapulan kanssa sisätreeneissä Ukko nostaa mulle kapulaa ja tulee aika hienosti suoraan eteen istumaan. Kapulan pidon opettaminen on kyllä luonnistunut Ukon kanssa paljon nopeammin kuin Jerikon. Ulkona häiriössä onkin sitten hankalampaa, Ukko mielellään ignoorais koko kapulan. Mutta perjantaina saatiin ihan hyviä nostojakin edestä.

Liikkeestä jääviä olen tehnyt peruutellen/sivuttain kävellen ja aikas hyvin Ukko jo erottaa käskyt. :)
Itse seuraaminen puolestaan on edelleen vaiheessa, jotenkin tunnen vaikeuksia edetä sen kanssa. En siis oikein muista tarkkaan miten Jerikon seuraamisen olen saanut tollaiseksi kuin se nykyään on ja missä vaiheessa siitä on sellainen tullut. Ihan kivasti Ukko tarjoaa paikkaa mun rinnalla, mutta kun se on hieman väljä eikä tunnu reidessä, niin mun on jotenkin vaikee päättää onko se hyvää ja riittääkö se. Eihän Jerikokaan alusta asti varmasti ollut tiivis, en vaan muista missä vaiheessa on tiiviiksi tullut! Kuitenkin jotenkin vaikeilen tän asian kanssa, mutta olen nyt yrittänyt ryhdistäytyä ja edetä seuraamisen kanssa, olen nyt sitten ottanut seuraamista imuuttaen ja vasemmalle kaartaen ja palkannut, kun Ukko on siirtänyt takaosaa tiiviimmäksi.. Eiköhän sekin siitä..

Kaukkareita on myös tehty ihan lähietäisyydeltä, mutta etäisyyttä ei kyllä kestä puolta metriä enempää kasvattaa. Ukko on niin paljon vauhdikkaampi kuin Jeriko, että herkästi sitten liikkuu ylös noustessa. Eli nyt on ihan eri ongelma kuin Jerikon kanssa kaukkareissa, kun Jeriko taas on niin huolellinen, että tekee vaihdot rauhallisesti ja jumittelee jos on yhtään epävarma menikö oikein.. Mutta tarkkana aion kyllä olla kriteeristä, että vaihtojen aikana ei liikuta vaikka kuinka tekis nopeesti! ;)

Niin joo, torstaina kävin tutustumassa Kaveri Koira -ryhmän yhteen kohteeseen. Jeriko ei vielä päässyt mukaan käynnille, mutta tutustumisen jälkeen kyllä pienelle yhteiskävelylle jossa vanhat jäsenet sai hieman tutustua uusiin tulokkaisiin. Jeriko oli aivan innoissaan, kun pääsi "koirien ilmoille", hyvin sopeutui porukkaan. Erityisesti japanin pystykorva Roope oli Jerikon mieleen, vaikkei tunne ollutkaan ihan molemminpuolinen.. Tai sitten juurikin sen vuoksi, Jeriko tuntuu tykkäävän haasteista eikä niinkään niistä koirista jotka tyrkyttää itseään sille.. ;)

Tänään oli pentupävä Somerolla ja lähdettiin sinne sitten ihan kaksistaan Ukon kanssa. Tehtiin paimennusta ja agilityä. Agilityssä tehtiin hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy sarjaa sekä sitten toisella vuorolla kolmea estettä niin että esteiden väliin tuli kaksi valssia. Valsseja ei ollakaan paljoa otettu, mutta tämä meni Ukolla tosi hyvin! :) Toisella vuorolla muutenkin Ukko nosti kierroksia ja teki jo tosi innostuneesti, tosin se oli jotenkin rauhallisempi nyt eikä meinannut hyppiä mun päälle kuten Hannan treeneissä. Olisko "vieras" treenipaikka ja esteet tehnyt, että oli jotenkin varovaisempi eikä niin riehakas..? Ihan kivasti meni kuitenkin, mutta olis kyllä sormet syyhynnyt tehdä pidempää sarjaa/rataa Jerikon kanssa.. ;)

Lampailla Ukko oli ihan jees. Mua itseäni ihmetytti ja tuotti hieman vaikeuksiakin, kun Marika kovasti toppuutteli mua komentamasta Ukkoa. Komentamatta oleminen otti kieltämättä koville, kun olen tottunut pitämään niin tiukkaa kuria kautta linjan.. :D Ja sitten vielä, kun muiden sisarusten omistajat saivat kieltää ja komentaa koiriaan ja niiden työskentely olikin sitten tosi hienoa, niin kyselin ihmeissäni, että "miksi mä en saa komentaa??". :D Vastaukseksi sain, että antaa pojan kasvaa ja kasvattaa hyvä itseluottamus, että pystyy myöhemminkin itsenäisiin ratkaisuihin. Parempi välttää kieltämistä ja kuulemma mun kykyyn ottaa poika hanskaan myöhemmin luotetaan.. Pakko toi selitys oli kai sitten hyväksyä vaikka otti se edelleen koville olla puuttumatta yhtään tiukemmin.. ;) Ja ehkä viimeisellä vuorolla silti vaadin jo vähän liikaa..?
Sain kuitenkin Ukkoa ihan nätisti tekemään ja pysymään lauman takana kuljettamassa ja käymään "lie down".. Kyllä se tästä, vaatii vaan kovasti itsehillintää multa olla ajamatta Ukkoa kauemmaksi lampaista! :D Mutta kyllä Ukosta hyvä tulee. :)

Pääsin myös Rudia ohjaamaan yhden kierroksen ajan ja ihan kivasti meillä meni, hyvin Rudi lähti mun mukaan tekemään ja tottelikin. :)

Kuvia tuli myös räpsittyä, Immille kiitos Ukon kuvista. :) Oman koiransa kuvat saa itselleen halutessaan napata. :)
https://picasaweb.google.com/109610162957765546809/Pentupaiva1692012?authuser=0&authkey=Gv1sRgCND4qv_ukZLIngE&feat=directlink

Lisäksi yksi suuri mielialan nostaja päivän aikana oli, kun Jeriko sai Marikalta ja Kimmolta onnittelulahjan PAIM1 ja PPR1 -tunnuksista. Kyllä on hieno, peittoaa kaikki pokaalit hyllyn päällä! Tota kyllä varjellaankin aivan erityisesti ettei käy niin kuin Ukon tulitikkuaskille.. ;) Ja Ukolle sitten samanlainen aikanaan.. ;) Kiitos Marika ja Kimmo Jerikon muistamisesta vaikkei se olekaan teidän kasvatti eikä sillä ole mitään sukulaisuussuhteita teidän koiriin, lämmittää kovasti mieltä. :)


Hieno kuksa! Ai että olen ylpeä noista tunnuksista!! :) Takana on vielä päiväys 9.8.2012 jolloin toi PAIM1-koularikin tuli.. Hiano! :)


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Toivottu haaste

Hahaa, kiitos Maija, että haastoit mut, mä olinkin lueskellut kivoja haasteita ihmisten blogeista ja aattelin, että olis kiva taas vastailla kysymyksiin. ;)

1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?

Dobermanni tai käyttölinjainen sakemanni. Hitsi ne on komeita, kun ne on komeita! :) Ihanan vahvoja, isoja ja atleettisia. Mutta koska paimennus on lähellä sydäntä niin en voisi koskaan kuvitella sellaista ottavani, ei jäisi lampaista paljoa jäljelle. :D Sitä paitsi tykkään kyllä bordercollien luonteesta (ja oikeestaan kaikista muistakin ominaisuuksista) vielä enemmän. Ja onhan ne paljon söpömpiä! ;)

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?

Jerikon sain tavallaan valita, tokihan viimeinen sana oli Anitalla ja sain haluamani pennun Anitan armosta. :D (vaikka olinkin vasta aloittelija) Olenkin Jerikon valinnasta kirjoittanut aiemmin sen verran, että koska se oli niin ylläri soopeli ja muistutti kovasti perheeni edesmennyttä koiraa, se iski heti silmääni ja taisin ilmaista asian Anitalle heti pian pentujen ensimmäisten kuvien julkaisun jälkeen. Toki halusin myös sopivan luonteen, mutta pentue oli melko tasapaksu ja Jeriko toisaalta pentuna jo hyvin mukiinmenevä, joten päätyi sitten meille. :)

Ukon kanssa menikin sitten aivan toisin, Ukko tuli meille vaikkei tarkoitus ollut vielä pentua ottaa. Eihän sille voinut "ei" sanoa, kun etsiskeli vielä kotia ja sukulinja kuitenkin sitä mitä olin halunnutkin. ;)

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?

Ööö... Mä oon vähän huono keksimään nimiä, Matti keksi Jerikon ja Ukko oli jo Ukko, niin ei tarvinnut päätään sen enempää vaivata kun nimi sopi. Ei mulla ole koskaan ollut mitään ennalta suunniteltuja nimiä, koira saa sitten sen nimen mikä sille sopii. :)

4. Tähtihetki koiraharrastuksessa?

Varmaankin tällä hetkellä se PAIM1-koularin saaminen vaikka en siitä silloin mitään möykkää kisapaikalla pitänytkään. Olin vaan ihan sika ylpeä kuitenkin. :) Hienoa oli myös saada triplanolla Hyvinkäällä viime keväänä, varsinkin kun Marjukka ja Nassu oli mun kanssa siitä iloitsemassa. Mutta siis oikeastaan kaikkein hienoimpia hetkiä on, kun joku arjessa tai normi treeneissä menee tosi hyvin tai esimerkiksi, kun viime lauantaina (Jerikon loukkaantumisesta huolimatta) lampaiden siirto sisälle meni niin hienosti. Ja ne hetket, kun ihmiset joita arvostan kehaisee, tuntuu hyvältä kuulla etten ole aivan metsään mennyt. :) Niin, oikeastaan koiraharrastuksen tähtihetkiä on ne, kun saa kavereiden kanssa iloita omasta tai toisen onnistumisesta yhdessä! Se on koiraharrastuksen paras puoli. :)

5. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?

Joka päivä? Konkreettisesti viimeksi eilen, kun Katriina kävi taas hieromassa Jerikon ja itse olen käynyt hierojalla joskus.... ehkä vuosi sitten? :D Jerikoa (ja Ukkoakin tulevaisuudessa) hierotaan ja se käy osteopaatilla, koirilla on sadeloimet ja muut vermeet (Ukko tosin perheen toisena on toistaiseksi käyttänyt paljolti Jerikon vanhoja, mutta on nyt kasvamassa niistä pihalle, joten lisää satsausta on tiedossa..). Koirat syö paljon terveellisempää ruokaa kuin minä ja siihen satsataan enemmän. Koirien (kuten myös kissojen ja joskus jopa akvaariokalojen :D ) asiat hoidetaan ennen omia, vaikka omassa mahassa maha kurnis, niin eläinten tarpeet hoituu yleensä ensin. Aika pimeetä, myönnän.. :D

6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?

Jerikossa ehdottomasti sen kyvystä paimentaa vaikkei se vedäkään vertoja paimenlinjaisille. On se vaan hienoa nähdä kuinka se kehittyy bordercollien alkuperäisessä työssä ja pärjää ihan ok, vaikka onkin showlinjainen. Jerikossa erityistä mielihyvää tuottaa myös sen ehdoton ihmissosiaalisuus kaikkia ihmisiä kohtaan ikään, sukupuoleen tai kokoon katsomatta.

Ukossa erityisen tyytyväinen olen sen taistelutahtoon, se leikkii kuin suuri peto! :D Ja kun Ukon saa ymmärtämään mitä jossain hommassa siltä halutaan, niin työinto on aivan uskomaton! Esimerkiksi esineruudussa työskentelee jo tosi hienosti muutamalla harjoituksella, riittää kun se käsitti että hajua etsitään niin johan alkoi tapahtua. :)

7. Jos saisit muutta jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?

Ukon kanssa ei toivon mukaan olla vielä mitään hirveitä virheitä tullut tehtyä. Jerikon kanssa sitten sitäkin enemmän. Jos voisin ottaa Jerikon kanssa uusiksi, antaisin sen alusta pitäen olla leikkiessään ja treenatessa röyhkeämpi mua kohtaan ja vahvistaisin sitä. Ukon kanssa nyt viisastuneena en kiellä jollei leikki mene aivan vaaralliseksi. Lisäksi Jerikon kanssa ottaisin paimennuksen koko alkukoulutuksen uusiksi jos vaan voisin, siinä olin itse niin pihalla ja huidoin kepillä joka suuntaan, että ihme ettei innostus koko juttuun loppunut Jerikolta.. :/

8. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?

Huolellinen ja siinä määrin rauhallinen, että vauhti varmasti kärsisi.

9. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?

Tää on vaikee kysymys! :D Jeriko olisi varmaan joku huolellinen virkamies. :D Ukko olisi joku kiihdytysajaja tms. :D

10. Miten päädyit ykköslajinne pariin?

Kyllä mä nyt ykköslajiksi nimeän paimennuksen ja sen pariin päädyttiin Anitan yhden lausahduksen vuoksi, jonka seurauksena käytiin Jerikon kanssa Mahnalassa sytyttelemässä ja kun Jeriko sai kehuja niin siitä lähdettiin eteenpäin ja laji imaisi mukaansa. :)

11. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?

Oma osaamattomuus ja puutteellinen tilanteiden-/lampaidenlukutaito. Ja välillä ne lampaat. Piru vie kun ne tulee ihan kiinni ja kävelee koko ajan jaloille ja tökkii sarvillaan ja poikittaa jalan taakse ja kamppaa ja sitten on menee lenkkarit rikki ja housut repee (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti).. :D

12. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?

Ihailen tosi monia koiria ja koiraharrastajia. Esimerkiksi Ukon isää Swedua olen ihaillut pitkään ja siksi mulle Ukko tulikin. Samoin Karjapaimenen kasvateissa on tosi hienoja koiria, läheltä kun on saanut Julmaa seurata niin on se aika upee koira! Kaunis silmälle ja jo nyt todella taitava, sitä on ilo katsella lampailla! :) Ja Tiikeri on kyllä aika pakkaus, nuori koira joka puolisen vuotta sitten roukkui lampaiden villoissa (tulee vähän Ukko mieleen ;)) ja nyt aloitti kisat ykköstulosputkella ja voittaen vanhempia ja kokeneempia koiria! Ja ylipäätään ihailen koiria jotka toimii hienosti lampailla ja joiden yhteistyö omistajan kanssa toimii saumattomasti (jälkimmäinen pätee lajissa kuin lajissa). :)

Koiraharrastajissa on monissa asioita joita ihailen eikä tarvi olla mikään maailmanmestari, kavereissakin on paljon sellaisia: esimerkiksi Hanna H. on saanut molemmille koirilleen rakennettua jotenkin bortsulle aivan epätyypillisen korkean vireen tottikseen (okei, on siinä ongelmansakin, mutta on sitä ilo katsoakin silloin kun mopo ei aivan lähde lapasesta ;)). Lisäksi ihailen monienkin agilityohjausta tai innovatiivisuutta koiran kouluttamisessa ylipäätään. En viitsi alkaa luettelemaan kaikkia ettei sitten jää joku mainitsematta. ;) Ja mitä tulee huippunimiin, niin ainahan niitä ihailee, oli laji mikä tahansa. :)

Haastan Nassun ja Immin. :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Mustia pilviä yllä?

Miten tämän nyt lyhyesti kirjoittaisi? Tämän päiväinen jälkikoe ei mennyt hyvin. Jana oli ok, Jeriko eteni hyvin, mutta nosti takajäljen. Luulin, antaneeni tarpeeksi liinaa (mun liina on kai 15 metriä tai yli enkä sitä tietenkään kokonaan antanut), mutta tuomari kommentoi, että olisin turhan hätäiseen lähtenyt perään.. Jäljellä kahden kepin jälkeen Jeriko hukkasi jäljen, tai siis vaihtoi johonkin sienestäjän tms. jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna tämä tapahtui yhdessä kulmassa mistä olisi pitänyt vasemmalle kääntyä, mutta Jeriko lähti tosi pitkän tarkistelun jälkeen oikealle.. Ja kun Jeriko oli jäljellä, niin en voinut kuin luottaa koiraan, mutta eihän sieltä keppejä noussut ja koko ajan kävi selvemmäksi, ettei jäljentekijä ole voinut siitä kulkea. Yritin sports trackerin avulla palata takaisin ja auttaa Jerikoa löytämään oikean jäljen, mutta olin muistanut käynnistää sen vasta toisen kepin jälkeen, enkä ollut varma missä vaiheessa sen jälkeen jälki oli vaihtunut. Ei siis tullut mitään.

Esineruutu oli taas hyvä, 30/30.

Tottis oli aivan karmee, seuraamisesta ei suurin piirtein tietoakaan, ei ainakaan Jerikon ominaisesta hyvästä seuraamisesta!! Katseli sivuilleen, maata, pyrki melkein haistelemaan maata, jotenkin paineessa. Liikkeestä istuminen maahan, maahanmeno ja luoksetulo silleen ok, mutta melko hidas. Tasamaanoudossa hidas palautus, muuten ok. Sitten se hyppy, ei tullut mitään. Jeriko ei lähtenyt hyppäämään mennessäkään ja oli ihan lukossa. A:lla sama homma, sain Jerikon kyllä sitten ihan harjoituksen vuoksi lähetettyä yli, kun annoin vähän käsiohjaustakin, palautus kuitenkin ohi. Tai siis Jeriko jäi esteen taakse kapulan kanssa ja kurkkas sen näköisenä, että uskaltaako tulla. Hitto, kun olen hinkannut ton hypyn kanssa silleen etten ole antanut ohittaa! Olis se ohittaminenkin parempi kuin että jumittaa taakse, kun aattelee ettei saa tulla ohi.. :((
No, vois varmaan luulla, että eteenmenokin menis persiilleen. Ei mennyt vaan oli oikein hyvä, suora, vauhdikas, määrätietoinen. Niin määrätietoinen, ettei mennyt ekasta heti maahan ja annoin toisen käskyn. Tuomari kommentoi, että olisin voinut kauemmin odottaakin käskyn toteutusta, mutta itse olin sitä mieltä, että siinä ajassa Jeriko olis jo mennyt maahan jos olisi mennäkseen.

Mitä tästä päättelin? Hyppy on nyt Jerikolle niin vaikea paikka, että kun olen ketjuttanut Jerikolle liikkeitä (ja Jeriko oppii ketjutukset tosi vahvasti), niin se tietää koko ajan, että se on tulossa ja jähmii sen vuoksi. Sitten kun esteet on tehty niin voi taas suorittaa vapautuneesti ja seuratakin kunnon vireellä. Voi hitto mikä murheen kryyni.. :(
Kokeen jälkeen saatiin sitten ottaa harjoituksen vuoksi hyppyä. 80 cm aluksi Jeriko pohti sitäkin, mutta sitten kun ylitti niin huomasi selvästi, että täähän on helppoo kuin heinän teko ja hyppäsi tosi vapautuneesti. Sitten 90 cm aluksi tosi helposti yli. Siihen olisi pitänyt jättää, vaan en jättänyt. Toisella takajalka hieman kopsahti esteeseen ja taas sama lukitus päällä, ei olis oikein halunnut hypätä.. :( Saatiin kuitenkin loppuun ihan suht onnistunut, hieman osui esteeseen mutta palkkasin siitä. Ehkä ihan hyväksi ilmaista ettei ole maailman loppu jos vähän osuu..?

Kokeen jälkeen mentiin sitten Mouhijärvelle siirtämään lampaat sisälle. Koko päivän oli sadellut ja oli siis aika mutaista. Siirrettiin lampaat kahdessa erässä (eri aitauksista siis) ja meni kyllä tosi kivasti. Jeriko toimi tosi hyvin ja päästiin sisälle ilman sen kummempia kaarroksia. Hieman Jeriko joutui juoksemaan pysäyttelemään lampaita ja pari kertaa hieman liukastui. Mentiin tietä pitkin osa matkasta ja siinä kun lampaat yritti lähteä karkuun Jeriko loikki ojan yli tehdäkseen hienot isot hakukaaret ja hyppelikin sitten aika vauhdikkaasti.
Ja kun lampaat oli sisällä huomattiin, että Jeriko ontuu oikeaa etujalkaa. Aattelin, että se on reväyttänyt lihaksen ja kävelytin jonkin aikaa ja venyttelin aina väliin, lihas ei kuitenkaan tuntunut yhtään tiukalta. Kotona sitten tajusin, että kipeä onkin ranne ja se onkin sitten tosi kipeä. :(( Siinä määrin kipeä, ettei Jeriko varaa sille juuri ollenkaan.. Eli huomiset agilitykisat on ehdottomasti peruttu ja katsotaan miltä aamulla näyttää, pitääkö käyttää kuvattavana.. :((

Mitä tästä päivästä nyt kokonaisuutena jäi käteen? Pk-hyppyä pitäisi kovasti treenata 80-90 cm hypyillä ja kasvattaa Jerikon itsevarmuus takaisin ennalleen, mutta ilmankin tätä uutta haaveria olisi ollut hieman epäselvää ehtiikö sen treenata ennen seuraavaa koetta (olen ilmoittautunut Orivedelle kahden viikon päähän). Nyt alan olemaan sillä kannalla, että jumeja ja haavereita on Jerikolla ollut tässä syksyn aikana sen verran, että luovun JK1-haaveistani tältä kaudelta ja palataan asiaan ensi keväänä, kun Jeriko olisi taas varmasti kunnossa ja voi treenata terveellä koiralla. Metrisen hinkkaaminen nyt tän rannevamman jälkeen on todennäköisesti joka tapauksessa muutenkin täysin poissuljettua syksyn ajalta. Siis mä todella toivon, ettei ole sattunut mitään pahempaa, mutta pelkään kyllä pahaa. Jotenkin paha onni on nyt seurannut meitä tän loppukesän/syksyn ajan, enkä uskalla toivoa että millään vähällä tästäkään pääsisi. :( Ihan itku tulee, kun olen niin huolissani mun silmäterästä.. Voi, kun ei olis mitään vakavaa.. :((

Lisäys: Käytinkin Jerikon jo eläinlääkärillä, en kestänyt olla huoleni kanssa. Eläinlääkärille mennessä Jeriko jo varasi aavistuksen paremmin oikealle jalalle. Päästiin jopa heti sovittuun aikaan sisään, mikä on aivan ennen kuulumatonta päivystysaikaan! Pari kertaa muistan odotelleeni yli tunnin aulassa.. No anyway, koska Jeriko varasi jo jonkin verran jalalle sitä ei lähdetty nyt kuvaamaan. Sen sijaan Jeriko sai kipupiikin ja tulehduskipulääkekuurin 4-7 päivän ajaksi. Totaalista treenitaukoa ja pelkkiä hihnalenkkejä tehdään vähintään viikko, katsotaan sitten uusiksi mikä on tilanne uskaltaako vielä yhtään rasittaa vai ei.

Niin ja mitä muuta jäi tästä päivästä käteen? Jeriko on kyllä suuri apua Mouhijärvellä lampaiden siirrossa ja toimi tänään huippuhyvin! :)) 

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Korvat hukassa ja vietti korkeella

Tänään oli SBCAK:n paimennusmestikset Somerolla. Otsikosta voi ehkä päätellä, että meidän rata ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla.. ;) Siis rata saatiin ajettua ilman, että lampaat karkas tai sattui mitään pahempaa, joten huonomminkin olisi voinut mennä, mutta ei kyllä ollut Jerikon tasoinen suoritus. Jeriko laittoi radalla korvat kiinni ja kaasun pohjaan, arvostelun lisäkommentteihin saatiinkin maininta "vauhdikas kaveri". Jooh, Jeriko oli tänään sitä mieltä, että tietää kyllä paremmin mitä tehdä ja tekee sen myös tosi nopeasti. Pisteitä kertyi 57, hausta 22 pistettä eli ei mitään tunnuksia. Onneksi siis tavoitteet on jo saavutettukin, ettei sitten jäänyt tosta kiinni! :D
Hakukaari 15/20 (loppu olisi voinut olla laajempi), nosto 2/10 (vauhdikas), kuljetus ohjaajalle 5/10 (vaihdikas), poispäinajo 5/10 (mutkitellen), kuljetus 17/20 (rauhoittui hienosti alun jälkeen), häkitys 3/10 (pyörimistä), häkistä ulosajo 10/10.

Hakumatka oli aikas lyhyt, sanoisin että korkeintaan 80 metriä. Hakutolppa oli toisten kuljetusporttien edessä ja tolpalla kolme koirakkoa. Musta tuntuu, että tämä aiheutti Jerikossa hieman hämmennystä, ei oikein tiennyt mistä välistä sinne tasapainoon pääsis ja leikkasikin sisään liian aikaisin vaikka aiemmin hakukaaret on olleet hienon pulleita loppuun asti. Lisäkäskyllä meni kyllä tasapainoon siellä porttien edessä. Olin lähettänyt Jerikon oikealle kaarelle, koska oletin että lampaat vetää lampolaan, mutta vetoa olikin enemmän vasemmalle tolppaihmisten tuolien suuntaan. Vasemmalle lähettäminen olisi siis ehkä ollutkin parempi, koska sillä puolen oli jotenkin enemmän tilaa koiran tulla rauhassa. Lisäongelmia aiheutui, kun Jeriko joutui nostamaan lampaat toista koiraa päin ja lampaat tietenkin siitä levisi. Ja kun Jerikolla oli se kaasu pohjassa, niin ne todella levis ja osa lähti vauhdilla mua kohti ja yksi jäi itsekseen toiselle puolelle ihmettelemään. Ja sitten yksi tolppakoira karkasi tämän lampaan perään ja onni onnettomuudessa, saatiin haltuun ajoissa ja Jerikolta jo unohtunut lammas palasi muuhun porukkaan. Mietin tässä, että onko meidän suoritus siinä, tuleeko hylky siitä, että Jeriko tavallaan kadotti sen yhden lampaan, tai saadaanko ottaa uusi haku, kun tolppakoirakko karkasi lampaan perään.. Tuomarilta ei tullut mitään merkkiä niin jatkettiin vaan rataa..

Poispäinajo oli tosiaan mutkittelevaa, lampailla oli tosiaan kovasti vetoa vasemmalle tolppakoirakoiden suuntaan vaikka lampola oli oikealla.. Yritin itse lukea hyvin lampaiden päiden suuntaa ja ennakoida, mutta Jeriko otti melkein jokaisen antamani käskyn väärin ja ajoi lampaita siis pois linjalta vaikka yritin ennakoida ja pitää ne linjalla paremmin. Jeriko teki mitä Jeriko halusi eikä kuunnellut mun käskyjä, vaikka juuri eilen aamulla oli osoittanut osaavansa käskyt melkoisen hyvinkin..

Kuljetuksesta en itse olis ehkä antanut tonkaan vertaa pisteitä, Jeriko oli tässäkin edelleen tavallista vauhdikkaampi ja yritti koko ajan puskea lampaat mun ohi ja jouduin vähän väliä käskemään maahan! Viime kisoissahan Jeriko piti hyvin itse etäisyyttä lampaisiin.. Hohhoijaa.

Häkityksessä lampaat ei sitten suostunut millään pysymään paikallaan vaikka Jerikon mihin laitoin. Jeriko oli kuin jännitetty jousi ja hermostutti lampaat, maahanmenot (jos tapahtui) oli nopeita syöksyjä ja oikein näki kuinka Jeriko jäi maahan lihakset jännittyneinä odottamaan, että saa taas ampaista johonkin suuntaan. Aattelin tässä välissä, että pitäis mennä Jerikoa silittämään rauhoittavasti, mutta en sitten viitsinyt kun en tiennyt varmaksi oliko se sallittua.. Ilmeisesti ei..? No, joka tapauksessa lampaat ei meinanneet pysyä millään paikoillaan vaikka mihin Jerikon jätti ja siitähän sitä pyörimistä syntyi. Lopulta jouduin tyytymään vauhdista häkittämiseen. Häkistä poisottoon Jeriko onneksi jo rauhoittui sen verran, ettei siellä enää härveltänyt.

Oltiin sitten tolpalla II- ja III-luokille ja tolpalla Jeriko toimikin aikas hyvin. Tai ainakin se teki ratkaisut niin kuin itsekin olin ajatellut ja saatiin hyvin pidettyä tolpalla "oma puolemme". Jeriko kyllä oli tosi korkeassa vietissä tänään, varsinkin tolpalla sitten vielä paremmin, kun vähän rauhoittuikin. Jeriko oli kyllä niin tosissaan lampailla tolpalla, että vaikka päivä oli muuten mennyt vähän huonosti, niin siihen on pakko olla tyytyväinen. Alkoi vähän naurattamaankin, kun lampaita tuotiin mönkkärillä ja kärryllä, ja ennen kuin lampaat otettiin kärrystä Jeriko jo äkkäsi ne ja alkoi ihan totisella ilmeellä ajamaan niitä. :D Ja siis tässä, kun se vähän niin kuin luvatta lähti hiipimään lampaille sen tahti ja asenne oli todella hyvä, siis paljon parempi kuin jos käsken ajamaan! Ongelma on varmaan siinä, että "aja"-käsky on yhdistetty toimintaan, kun Jeriko on vielä ollut huomattavasti matalammassa viettitilassa/vielä huonosti lampaille syttynyt. Tämän perusteella alan kyllä vakavasti ajattelemaan, että Jerikolle pitäis opettaa uusi ajamiskäsky, esim. "walk on", jonka liittäis tähän oikeanlaiseen viettitoimintaan, jos sitten loppuis ne ajamaan ylös pomppaamiset ja vauhdikkaat nostot..

Jeriko oli kyllä tolpallakin vähän sitä mieltä, että mä voisin olla hiljaa ja antaa sen hoitaa hommat. Pari kertaa, kun siirtelin Jerikoa sivummalle ettei oltais hakevan koiran tiellä, Jeriko haukahti mulle kun käskytin sitä. Siis silleen sävyyn "ole sä nyt jo hiljaa äläkä koko ajan komentele vaan anna mun hoitaa nää hommat". :D Se oli jotenkin huvittavaa Jerikolta. Sai kyllä pienen napautuksen molemmista haukahduksista, mutta tavallaan olen myös tyytyväinen siihen, että Jerikon paimennusvietti on niin kovasti voimistunut ja toisaalta siitä, että se osaa olla myös hieman röyhkeä mulle. Ainakin muissa harrastuslajeissa siitä on hyötyä, lampailla pitää kyllä totella mua ja sen vuoksi Jeriko asiasta palautteen saikin. Mutta siis tavallaan asiassa on hyvätkin puolensa. ;)

Ukko kävi kisan jälkeen myös lampailla. Jeriko haki ison lauman ja itse asiassa nyt toimi tosi kivasti, kuunteli käskyt hyvin ja saatiin nopsaan halkaistua isommasta laumasta pienempi porukkaa pyöröaitaukseen otettavaksi. :)
Ukkokin oli aika hyvä. Huomasin kyllä, että keppi on sen kanssa aika turha, itse asiassa Ukko alkoi itse paremmin pitämään etäisyyttä lampaisiin, kun olin ilman keppiä. Harjoiteltiin "lie down"-käskyä ja hyvin alkoi toimimaan. Pitäis oikeasti varmaan tämäkin käsky vaihtaa Jerikolle käyttöön, maahanmenossa hieman sama ongelma kuin "aja"-käskyssä, väärä fiilis herkästi. Mutta siis Ukko oli ihan hieno poika. :)

lauantai 1. syyskuuta 2012

Treeniä aamusta iltaan

Tänään on ollut aika aktiivinen päivä. Aamulla lähdettiin Mahnalaan paimentamaan Saran ja Vellun sekä tietty Theban ja Julman kanssa. Samalla kun paimennettiin Vellun ja koirien kanssa, Sara kävi tekemässä Jerikolle ja Ukolle jäljet. Ukko ei tänään lampaille päässyt, kyseessä oli kolme uuhikaritsaa joita oli paimennettu aiemmin pari kertaa, liian villejä meidän villikolle.. ;) Jeriko tietenkin pääsi hommiin ja harjoiteltiin pillikäskyjä. Osa laitumesta oli korkeaa heinää, noin puolet niitetty niin, että näkikin jotain. Ensimmäisellä kierroksella oli vähän vaikeuksia saada Jeriko menemään maahan käskystä, se jäi vähän väliä arpomaan, että onkohan se nyt ihan viisasta ja luottaisko nyt mun arviointikykyyn. Ja haastavaahan se oli olla käskemättä maahan, kun lampaat oli lähdössä karkuun, kun ne oli niin vikkeliä. Kuitenkin ihan kivasti meni. Toisella vuorolla haettiin heti alkuun lampaat keskeltä tätä korkeaa heinää, toisin sanoen rohkaisin vaan Jerikoa menemään heinikkoon ja etsimään. Lampaiden päät erotui välillä, Jeriko en sieltä erottanut eikä sekään taatusti mua. Kun Jeriko tuli lampaille (lampaiden liikkeestä päätellen) huikkasin Jerikon avuksi "täällä" ja kävelin pois heinikosta, ja Jeriko lähti tosi hienosti tasapainottamaan lampaat mun ääntä kohdin ja toi ne pois heinikosta vaikkei mitään siellä nähnytkään. :) Samoin maahanmenot sain nyt ajoitettua hyvin ja Jeriko totteli hyvin, että jätettiin tämä treenipätkä hyvin lyhyeen.

Sitten lähdettiin ajamaan jälkeä. Etukäteen mietin, että mitenköhän Jeriko osaa orientoitua paimennuksen jälkeen jäljelle. No, ei ollut kyllä yhtään mitään ongelmaa! :) Ukko ajoi ensin oman noin 10 metrin jälkensä ja ihan kivasti meni. Olis vaan valjaat pitänyt olla mukana, niin pystyis paremmin hidastamaan tarpeen mukaan kuin pannasta ja pyörii kaulassa ja pyöräyttää välillä koiraakin ympäri. Kuitenkin tosiaan ihan kivasti meni, loppua kohden Ukko koko ajan paransi.

Sitten Jerikon jälki. Janaa lukuunottamatta meni kyllä tosi hienosti, kaikki kepit nousi ja Jeriko jäljesti oikein hyvään tahtiin ja tarkasti. :) Yksi keppi meinasi kyllä jäädä, mutta pyysin Jerikon sen nostamaan, muut nousi ilman hämminkejä. Kulmia oli jonkun verran, riittävästi ainakin. :D Ja siis maasto oli oikein ihanteellista mäntysammalikkoa, korkeuseroja kyllä jäljelle tuli ja olin ihan hiessä rinteessä siksakkia mentyäni. :D Mutta siis tosi hieno jälki ja hienoa jäljestystä Jerikolta. :))

Vajaa kolme tuntia ehdittiin kotona olla, kun sitten lähdettiin esineruututreeniin Anitan ja Piian kanssa. Jerikolla kolme esinettä valmiina ruudussa, yksi pieni lompakko vasemmassa takanurkassa kiven päällä, joku pikkupehmo nuorten kuusien reunassa ja pieni lasten kengän pohjallinen melko edessä isomman kuusen ja taimen välissä. Alkuun Jerikolla kesti jonkin aikaa ennen kuin esineitä löytyi, mutta työskenteli koko ajan hyvin. Ensimmäisenä nousi lompakko, hieman haastavasti haju kai levisi, kun Jeriko tarkensi jonkin aikaa ja nousi kiveä vastenkin haistelemaan. Kuusipöpelikön reunasta esine nousi kohtuullisen nopeasti ja sitten pohjallisen menin hieman lähemmäksi lähettämään, kun Jeriko meinasi ensin mennä koko ajan vinoon. Nousihan sekin sitten sieltä. :) Hieman siis haastavaa oli, mutta pääasia, että kaikki esineet nousi. Aika ei kyllä kokeessa olis varmaan ihan riittänyt tohon viimeiseen.

Ukkokin pääsi esineruutuun. Piia vei kolme esinettä erikseen jokaisen aina Ukolle näyttäen. Ensimmäisen kohdalla Ukko oli hieman epävarma siitä mitä piti tehdä, etsiskeli kyllä ja suhteellisen nopeasti sitten löysikin esineen. Siinä sitten lamppu syttyi kunnolla päässä ja kaksi seuraava esinettä Ukko löysi/tarkensi niin nopeasti ettei ehtinyt kissaa sanoa. :D Esinemotivaatio ainakin kohdillaan. Ja palauttaa esineet sellaisella vauhdilla, ettei mitään pakoja ehdi tehdä kun se onkin jo siellä edessä. :DD

Kiva päivä siis, hyvin menneitä treenejä takana. :) Huomenna onkin sitten SBCAK:n paimennuksen yhdistysmestaruuskilpailut (kuten on myös agilityn yhdistysmestikset, minkä päällekkäisyyttä olen hieman ihmetellyt, olishan nyt molempiin ollut kiva osallistua..). Kisataan siellä ykkösluokassa ja tolpalla ollaan II- ja III-luokille. Koko päivä paimennusta, kivaa! ;)