sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Canicross-kisat

Eilen ajettiin Mäntsälään, missä Ukko pääsi ensimmäistä kertaa canicross-kilpailuihin junnuluokkaan Jennan kanssa. Junnuluokassa oli kolme osallistujaa, Jenna ja Ukko starttasi keskimmäisinä. Lisäksi kilpailuissa oli harrastajaluokassa Sisu-veli Iljan kanssa, sekä harrastajakärryluokassa Simo-veli ja Uuno, jonka setäpuolia nää nuoremmat herrat on. Vetäminen verissä. ;)

Ukko oli lähdössä selvästi jotenkin hämillään. Jäin itse maaliin jo odottamaan ja kurkin vaan kauempaa ettei Ukko ottaisi musta häiriötä, mutta jotenkin Ukko näytti siltä ettei tiedä mitä on menossa tekemään, katseli sivuille ja taakse, heilutteli vähän häntää koikkerille, eikä Jennan suuntaamisestakaan edellä lähtevän perään noussut yhtään. Kuntokoirassa Matin kanssa kiljui innoissaan jo autosta ottaessa ja Matti ei kehdannut odottaakaan ihan lähtöviivan tuntumassa, kun Ukko huusi niin kovasti.Vähän meinasin sitten huolestua, että lähteekö Ukko ollenkaan vetämään tai lopettaako kesken, mutta hyvin lähti ja oli vetänyt tasaisesti koko matkan. Maalisuoralla kiihdytti kun huusin ja heilutin purutyynyä. :)

Ilja ja Sisu voitti yhdeksän koiran harrastajaluokan aivan älytömällä ajalla 7.34,1/2,3 km. Hurjasti onnea hienosta suorituksesta! Jenna ja Ukko tuli luokassaan toisiksi ajalla 8.41,2, sama matka, todella hieno suoritus heiltäkin! Tästä on sitten hyvä jatkaa. Hyvä olis kyllä saada kimppatreenejä Jennalle ja Ukolle, että Ukko olis paremmin kartalla...

Tänään on koko päivän sadellut, oikein koiran ilma. Päivällä meillä oli alueellisen valkun agilitytreenit, jossa mulla oli molemmat koirat mukana. Jerikon kanssa ekana vuorossa ja oikein kivasti meni. Kolmea kohtaa Tero kellotteli ja aika hyvin olin osannut valita Jerikolle nopeimmat ja sujuvimmat ohjaukset. Hyvällä sykkeellä mentiin. :)

Ukon kanssa alkuun vähän ongelmia Ukon hakea itse vahvasti sivussa oleva ensimmäinen este. Siihen pari kertaa vahvistamista ja pikku hiljaa alkoi sujumaan. Palkkailin nytkin pelkällä namilla vaikka se itsestä tosi kököltä tuntuukin (mä haluaisin leikkiä! :D ) ja ainakin Sanna sivusta katsoen oli sitä mieltä, että Ukko oli paljon rennomman oloinen, kun ei ollut lelua ollenkaan. Ukon kanssa samoja kohtia kelloteltiin kuin Jerikon kanssa, yksi kohta meni parhaiten samalla tavalla kuin Jerikon kanssa, mutta kaksi muuta kohtaa meni eri ohjauksella. Loppusuorallakin yllättäen takanaleikkaus oli Ukolle nopeampi kuin persjättö, en olis uskonut! Ukko pääsi ihan tykittämään kunnollakin ja kyllä se pinkoikin, mulla meni jalat jo ihan hapoille sitten vikassa vedossa, mutta ihme kyllä siitä huolimatta Ukko jatkoi hyvää menoaan! Suunta on siis oikea! :)

Otin ja ilmoitin molemmat pojat Lietoon, molemmat neljälle radalle. :D Mutta osallistujia on onneksi aika vähän, joten kisat menee sen puolesta melko nopeasti ja ehkä mä sitten jaksan ne kahdeksan rataa ihan ok... :D

Sateisesta säästä huolimatta päätin vähän paimennella. Oltiin siirretty lampaat jo alalaitumelle, kun siellä kasvaa ruoho ihan kivasti, mutta otin niitä häkiteltäväksi pienempään aitaukseen. Isoon pyöröhäkkiin sitten häkiteltiin, ensimmäinen kerta vaati aika paljon työstämistä, toinen ja kolmas häkitys meni jo vähän paremmin. Molemmille pojille myös häkissä pyörimistä ja samalla lampaita siihen totutettiin, kivasti meni. :) Kuraista oli, mutta ei haitannut näiden pitkäkarvaistenkaan kanssa, vähän näytin puutarhaletkua (Ukko oli savisempi!) ja se siinä. ;)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Jäljestystä ja paimennusta

Ja vähän muutakin. Mutta enimmäkseen viikon aikana on paimenneltu ja tehty jälkeä. Aivot oli tällä viikolla edelleen narikassa ja tiistaina unohdin (siis ihan todella unohdin!) mennä agilitytreeneihin. Keskiviikkona vasta tajusin, että mikä päivä on ja että edellisenä päivänä en ollut treeneissä. Tiistaina kävin siis ratsastamassa (sen muistin!) ja unohdin agilitytreenit.

Maanantaina käytiin jäljestämässä Saran kanssa. Sara tallasi Jerikolle 400 m jäljen, jossa oli vain yksi keppi lopussa. Halusin tällä vahvistaa, että vaikka pitkään jäljestää "tyhjää", niin ei saisi jäädä jäljen imuun vaan silti malttaa ilmaista keppi. Janalta jälki lähti oikealle, koska Jeriko tuntuu olettavan, että kaikki lähtee vasemmalle. Jana meni vähän plörinäksi. Ensin Jeriko oikaisi reilusti oikealle, kutsuin takas ja siitä päätyi kyllä jäljelle, mutta nosti takajäljen, kääntyi kyllä 10 metrin sisällä. Itse jäljestys oli oikein hyvää ja ilmaisi kepin itsenäisesti ja oikein hyvin. :) Hyvä treeni!

Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Emmin kanssa Hallilassa. Ukolle tein treeniä samalla, kun Emmi treenasi Mistiä ja sain samalla hyvää häiriötreeniä kaukkareihin. Tein merkin kiertoja ensin ja sitten vapautin vaihtojen jälkeen kiertoon. Tosi hyvät vaihdot, ei jumituksia ja etäisyyttäkin oli yli avoimen matkan. :) Luoksetuloa muutama toisto suorana ja pysäytyksen kanssa, ihan ok oli. Ukon temperamentilla siitä ei tule koskaan mitään vauhdikasta. Jäävät ok ja seisomisessakin pysyi nyt hyvin vaikka kiertelin ympärillä ihan kunnolla. Nouto oikein kiva, pito sais olla inan rauhallisempi.

Jerikolle tein nostatustreeniä. Emmi piti valjaista kiinni ensin luoksetuloa varten. Tehtiin kaksi tai kolme toistoa, ensin ei ollut ihan mun ihanteen mukainen, jarrutti liian aikaisin eikä tullut riittävällä raivolla, mutta viimeinen toisto oli ihan täydellinen mun mielestä. :)) Sitten 2 kg kapulan noutoa niin, että Emmi piti kiinni ja antoi kapulan Jerikon eteen käskyn jälkeen. Tuli kyllä niin lujaa kuin vaan ton kokoinen koira voi sen kokoisen kapulan kanssa tulla. Magee. :) Lisäksi vielä nouto kokonaisuutena ja sekin oikein hyvä. :)

Pienemmässä aitauksessa on nyt treenailtu flänkkejä kuntoon molemmille, sekä samalla sitten pillikäskyjä. Kun niihin kiinnittää huomiota, niin hyvältähän se silloin näyttää. ;) Häkin kokosin aitaukseen, mutta ei noi pirulaiset oikein halunneet häkittyä. Vellu ja Sarakin tuli treenaamaan keskiviikkona illalla ja lopulta sitten häkitettiin lampaita kahden koiran voimin, ensin Jeriko ja Jätkä ja sitten Theba ja Jeriko. Ekalla kerralla varsinkin oli mielenkiintoista seurata koiria, kun molemmille omilla "yksityisvuoroillaan" oli ollut turhan paljon vauhtia, mutta selvästi ymmärsi sitten, että on tosi kyseessä ja Jeriko kun blokkasi häkin toista reunaa, otti yhden tai puolikkaan askeleen käskystä, käänsi päätä pois ja jähmettyi yksi tassu ilmaan, kun pyysin pientä liikettä. Hyvä treeni. ;)
Paimennustreenin jälkeen Sara ja Vellu jäi vielä Victor-pojan kanssa iltaa viettämään mikä olikin kyllä tosi kiva juttu! :))

Viikolla on tehty Jerikon kanssa myös pk-hyppyä. Metri menee ihan ok, mutta haluan siihen ilmavuutta ja ollaan otettu myös 1,05m. Edelleen siis ilman kangasta tai sitten matalampia kankaan kanssa. Hyvin tuntuu edistyvän. :)

Tänään käytiin Salmisen Heidin kanssa tarkastamassa tulevan Tavesin jälkekokeen maastoja ja samalla tekemässä jälki- ja esineruututreenit. Maastot oli kyllä tosi hyvän näköiset! :) Tallattiin jäljet Jerikolle ja Aaronille valmiiksi ja tehtiin sitten esineruutua. Ukolla ensin vasempaan takakulmaan kallion päälle esine niin, että Ukko näki kun Heidi vei esineen. Vein Ukon sitten pois ruudulta ja Heidi vei kaksi muuta esinettä. Eka esine nousu ihan kivasti. Toisella lähetyksellä Ukko lähti haahuilemaan takarajalle, mutta lopulta nousi myös toinen esine keskeltä aluetta. Oikean takakulman esineen kohdalla tapahtui taas kummia. Ukko upposi ensin hyvin takarajalle ja selvästi haistoi esineen, vähän meinas tarkentaa, mutta sitten luovutti ja lähti haahuilemaan. Uusintalähetyksillä ei uponnut perille asti ollenkaan. Otin sitten Ukon hihnaan käytiin esineen luona ja palattiin etulinjalle, jonka jälkeen Ukko irtosi hyvin ja nosti esineen. Huoh.

Onneksi on Jeriko. Jerikon kanssa lähdin oikeasta reunasta etenemään. 1 pisto/esine, upposi suoraan ja vauhdilla oikeaan takakulmaan, tarkensi esineen ja palautti. Mälväsi vähän esinettä. Toisella pistolla yritin osua keskimmäiseen esineen, mutta Jeriko ei saanutkaan siite hajua, upposi takarajalle ja siellä alkoi saada vasemmasta kulmasta hajua, tarkensi ja nousi kallion päälle ja löysi esineen nopeasti. Vähän korjasin lähetyspaikkaani keskiesineelle ja Jeriko upposi taas vauhdilla, tai kesken juoksun hajun ja veti liinat kiinni, nappasi esineen ja palautti,ei mälvännyt. Aivan täydellistä. Tai ainakin melkein. Heidi keksi vielä pilkun viilaamista ja sitähän mä haluan, että liikkeiden yleisilme on täydellinen. ;) Nyt siis palautukseen vielä lisää draivia, koska palautus on hieman hitaampi kuin esineruutuun lähetys. Nyt siis palkkauksia myös suoraan vauhdista, kun lähtee palauttamaan ja muutenkin palautukseen innostamista. Erikseen sitten esineenpitotreenejä. Oikeasti tykkään tosi paljon, että sai uuden hionnan kohteen esineruutuun. Haluan, että se(kin) on sellainen, että sitä katsoessa tekee mieli sanoa "vau". ;)

Heidi tallasi Jerikolle 800 m jäljen, joka lähti janalta oikealle ja ensimmäinen keppi oli n. 50m janan jälkeen. Nyt meni ihan plörinäksi. Jeriko lähti takajäljelle ja olis jäljestänyt yli liinan mitankin. Kutsuin Jerikon sitten pois, palattiin tielle ja lähetin pidemmältä uudesta puhtaasta kohdasta. Toisella lähetyksellä Jeriko erkani vähän janasta, mutta oikeisi sitten menonsa ja eteni janan suuntaisesti jäljelle saakka. Mun nähdäkseni vähän siinä ja siinä oliko tuomari antanut koiran edetä noin kokeessa, itse meinasin kutsua takaisin ennen kuin Jeriko oikaisi, mutta annoin sitten mennä. Jäljen kohdalla Jeriko teki nyt hienoa työtä, ihan oikeasti tarkasti kaksi askelta ja valitsi sitten oikean suunnan. Ei arponut tai vetänyt hatusta suuntaa vaan todella näytti päättelevän oikean suunnan. Täytyy selvästi jatkossa tehdä noita janoja tolleen, että sitten ottaa lähetyksen uudesta kohtaa jos ensimmäinen ei onnistu.

Jeriko jäljesti tosi hienosti ja hyvää tahtia ja kepit nousi myös hienosti. Kakkoskepistä oli noin metrin ohi, kun äkkäsikin, että siinä oli keppi ja kääntyi heti ympäri. Niin kuin Heidi sanoi, ihan niin kuin aivot olisi tullut vähän hajuaistia jäljessä. :D Ennen viidettä keppiä Jeriko hidasti ja tarkensi selvästi. Siinä oli ainut vähän tiheämpi kuusikkoinen kohta, varjoista ja ehkä kylmempää tai maassa enemmän mätää lehteä, joka peitti jäljen hajua enemmän? Tässä kohtaa Jeriko ilmeisesti kiersi jonkun kuusen väärältä puolelta tmv, kun viiden keppi jäi nostamatta. Kuudes nousi taas hienosti ja Jerikolle näyttäisi nyt olevan kyllä keppimotivaatio kohdillaan. :) Vähän meinais harmittaa yksi jäänyt keppi, mutta Jeriko työskenteli niin hienosti, ettei ole oikein tilaa harmittelulle.

Kävin tänään myös Jyväskylästä hakemassa aitaelementtejä ja aitaverkkoa. Nyt saadaan sitten isohko pyöröhäkki harjoitteluja varten (johon lampaat häkittyi jo huomattavasti paremmin) ja täytyy aitaa kunnostaa. Lisäilen uusia kuvia treenitiloista Paimennuskoulutus -osion alle. ;)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Treenileiri

Immi saapui Rudin ja Sisun kanssa meille perjantaina iltapäivällä treenileiriajatukselle. Sisu kävi siinä vähän lampailla ja myös Hanna tuli käymään Mustin kanssa. Musti edistyy kyllä kerta kerralta. Nyt se kuunteli jo melko hyvin lie down -käskyt ja oli muutenkin avoimempi kuuntelemaan mun ohjeita. Rauhallista lähestymistä lampaiden ollessa nurkassa saatiin jo melko pitkiäkin pätkiä ja maahanmenoja väliin. Aloin myös hakemaan enemmän sitä, että Musti pysyisi rauhallisena myös silloin, kun lampaat lähtee liikkeelle ja tässäkin edistyttiin. Toki oli edelleen hetkiä, kun Mustilla olis lähtenyt vauhti päälle tai kun ei olisi halunnut pyynnöstä luopua lampaista, mutta kaiken kaikkiaan selvää edistymistä tapahtuu koko ajan. :)

Paimentelujen jälkeen lähdettiin Immin kanssa tokoilemaan/tottistelemaan. Jerikon kanssa tein pääasiassa hyppyä. Aika kivaa rentoa tekniikkaa alkaa selvästi löytyä. :) Metrinenkin ylittyi ihan kivasti rimalla/mustekalalla, mutta kun lisäsin alaosaan kankaan (peittää n. 50 cm korkeuteen) niin 95 cm hyppykin oli epävarmempi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin näyttää ihan hyvältä ja Jeriko selvästi saa kerta kerralta enemmän itsevarmuutta. :) Jääviä yritettiin treenata nopeammiksi ja jos ei nopeammiksi tulleet, niin ainakin Jerikon erottelukyky eri jäävien välillä on parantunut huomattavasti ollen nyt 100% tässä treenissä. ;) Loppuun vielä luoksetulot, maasta lähtiessä ei ollut ihan sellainen kuin haluan, hetsasin sitten seisomisesta lähtöön ja sitten luoksetulossa olikin haluamaani voimaa. :)

Ukolle tein ihan huvin vuoksi pari hyppyä, olisko ollut 80 ja 90 cm. Ukon hyppytekniikka on niin loistava, on sitä ihana katsoa. :) No, päivän todellinen agenda oli tehdä häiriötreeniä kaukkareihin. Olin myös saanut Jämsän Tanjalta hyviä vinkkejä jumittamisen välttämiseen ja nyt teinkin sitten niin, että palkkasin Ukon vaihdoista vapauttamalla sen ja pyöräyttämällä ympäri namin perässä. Toimi kyllä tosi hyvin eikä mitään jumittamista esiintynyt. Immi heilutteli käsiään ennen kuin annoin käskyn ja lisättiin häiriötä pikku hiljaa. Samoin jätössä aiemmin ollut jumittamista ja siinäkin Immi vähän häiriköi, mutta Ukko teki hienosti. :) Ja sanoinko jo, että Ukon hypyt oli pitkästä tauosta huolimatta aivan upeaa katsottavaa..? ;)

Lauantaipäivä aloitettiin hakutreeneillä, joissa Jeriko ja Rudi mukana. Jerikolta jätettiin nyt näkölähdöt pois ettei jäisi kiinni tähän apuun, sen sijaan maalimiehet taputti pyynnöstä, ensin kakkonen, sitten ykkönen. Immi oli ykkösellä ja vaikka Jeriko upposi tikkusuorasti ja aivan perälle, niin hämmentyi Immin nähdessään ja vilkaisi kuulemma sillä ilmeellä, että "ai säkin täällä. mä jatkan nyt hommia, moro" ja jatkoi menoaan sitten siitä. Toisella lähetyksellä Immi oli ottanut lelun esiin (hyvä veto), että Jeriko ymmärtäisi, ettei Immi siellä ihan turhaan piilottele vaan on osa treeniä. :D Oli tää kai aloittelevalle aikamoinen yllätys, kun metsässä olikin ekaa kertaa muuten tuttu ihminen. :DD Pari lähetystä meni vähän plörinäksi, kun yritin samanaikaisesti syötellä nakkeja, ettei Jeriko kiehu keskilinjalla, ja sitten maalimiehet taputukset meni ehkä Jerikolta vähän ohi. Sarin kanssa tultiin siihen tulokseen, että ei nyt vielä puututa siihen keskilinjalla haukkumiseen, vaan tärkeintä, että Jeriko kuulee avut ja uppoaa suoraan. Haukut lähti varsinkin Pinjalle tulemaan tosi hyvin, Immille ekan hämmennyksen jälkeen ihan ok vaikkakin ehkä jonkin verran varovaisemmin..

Pieni ruoka- ja lepotauko meillä ja sitten lähdetitin tekemään esineruutua tohon tien toiselle puolelle omaan metsään. Onneksi on metsän harvennus tulossa, hiukan pöpelikköä on nyt ja harvennus tulee tarpeeseen. :D Sen jälkeen tuosta ehkä saa vähän kivemman treenipaikan. ;)

Tehtiin kaksi kaistaletta, toinen 5 metriä leveä, toinen 15 metriä. Yksi esine molempiin takalinjalle. Ukko sai kokeilla ensin ihan vaan hömpöttelyn vuoksi. Kapeammassa kaistaleessa upposi mun nähdäkseni ensin ihan perälle, mutta jostain syystä ei esine heti löytynyt vaan palasi sieltä. Jouduin sitten vähän avustamaan, että upposi perälle ja esinekin sitten löytyi. Toinen ruutu meni paremmin.
Jeriko teki kyllä ihan nappityötä. Upposi täysi alueen perälle ja nosti heti esineet molemmista. :))

Eihän me treenailua tähän vielä lopetettu. ;) Pihassa vielä  pienet hyppytreenit ja samaan kaavaan meni kuin eilenkin. Metrin hypyissä kyllä tuli nyt voimakkaammat kosketukset mustekalaan, johtui sitten ehkä jo väsymyksestä.

Ukko pääsi vähän lampaille. Flänkit vasemmalle oli oikein hyviä, ohjasin aidalta. Oikealle flänkit olit vähän tiukkoja. Ja on se edelleen vähän 50/50 kuunteleeko Ukko mun käskyjä vai tekeekö niin kuin itse parhaaksi näkee. :D

Tänään sitten ajelin vielä Ukon ja Jerikon kanssa Somerolle kasvattipäiville paimentamaan, Jeriko vierailevana. Tiesin jo ennalta, että Jerikon flänkit on kärsinyt omatoimisesta avustamisesta ja kotonakin kaaret näyttäneet aiempaa suppeammilta. Aluksi otettiin pässejä sisältä ulos ja olisi pitänyt ne häkittää Jerikon kanssa. No, ei tullut mitään kun ne flänkit oli ihan mitä sattui ja Jeriko oli ihan siinä moodissa, että itsenäisesti tehdään vaan mitä itse parhaaksi näkee. Annoin sitten Marikan ja Jymyn hoitaa homma loppuun. Ekalla vuorolla Jerikon kanssa tehtiin hakuja n. 200 metrin matkalla ja hakukaaret on kyllä ihan entisellä tavalla auki. :) Ja kun Jeriko pääsi treenimoodiin, niin kuuntelikin tosi hyvin ohjausta nostossa ja noston jälkeen. Tosin vasemmalle ei olisi halunnut flänkätä, koska lampailla oli veto oikealle. Tällaisissa tilanteissa Jeriko on aina tosi haluton avaamaan lampaille reittiä vedon suuntaan. Mutta siis hienosti meni.

Toisella vuorolla Jerikon kanssa tehtiin ajoa ja sisäflänkkejä siinä. Pässit oli tässä tosi raskaita ja Jerikolla tuli selvästi henkinen hiki tässä, mutta ihan kivasti meni.

Ukko teki myös ekalla vuorolla hakuja noin 100 metrin matkalla. Vasen kaari on jo tosi kivasti auki ja tuli ihan hienoja kaaria ja jopa meni välillä maahankin tasapainossa. Noston jälkeen kyllä korvat meni lukkoon ja Ukko puski liian lähelle laumaa, jolloin herkästi osa porukasta meinas lähteä vedon suuntaan. Oikean puoleinen kaari oli vähän suppeampi varsinkin takaa, mutta selvästi on kyllä edistytty mun mielestä viime kesästä. Toisella vuorolla kuuntelutreeniä ja flänkkejä. ;)

Olipa kyllä hyvä käydä vaihteeksi jonkun silmien alla ja kuulemassa ohjeita. Herkästi tulee kotona vähän löysäiltyä ja ensinnäkin varsinaista suunnitelmallista treeniä on tehty liian vähän ja toisekseen ehkä vähän luistettu kriteereissä. Nyt täytyy ottaa molemmille flänkit taas tehotreeniin eikä yhtään suppeaa kaarta hyväksytä. ;)

Kiva viikonloppu siis takana, paljon onnistuneita treenejä ja hyviä ajatuksia jatkotreeneihin. :)) Kiitos Immille ja pojille seurasta ja sovitaan taas jo pian seuraava treenileiri. ;)

torstai 16. huhtikuuta 2015

Lomalla

Mulla alkoi tällä viikolla loma, mutta hommaa ja menoa on tuntunut olevan normaalia enemmänkin. Asiat on meinannut vähän unohtua, tuplabuukkauksia on tehty toinen toisensa perään ja mitä nyt vielä. :D

En muista yhtään mitä maanantaina tein.. Taisin vaan huhkia pihatöitä..? Tiistaina illalla käytiin Tiinan kanssa tokoilemassa. Ukolle tehtiin liikkuroituna avoimen liikkeitä lukuunottamatta luoksetuloa. En nyt muista kävikö jäävissä joku kämmi, mutta seuraaminen yms. kyllä ihan mallikasta. nouto on muuten tosi hyvä, mutta kokonaisena liikkeenä tehtynä Ukko on alkanut vähän pyörittelemään kapulaa suussaan vaikka sitten erikseen pitoa harjoitellessa pitää tosi kauniisti. No, pikku juttuja... ;)

Hyppy olis mennyt hyvin, mutta olin jättänyt hypyn taakse melko kauaksi kosketusalustan ja eihän Ukko sitä huomannut ja kun se kääntyikin vaan hypyn taakse, niin itse jäin vaan odottamana ja hölmöilemään jotain. Lopulta kun sain sanottua istu, niin istuminen onnistui hyvin. Kaukkareissa pientä jähmimistä. Tai ei niinkään sellasta hidastelu jumittamista, mutta herkästi keskittyminen herpaantui eikä sitten käsky tullutkaan kerrasta suoritettua. Tein sitten lopuksi vielä parit kaukkaritoistot, kapulan pitoa ja luoksetulo, nämä oikein mukavasti. :)

Jerikolle tein pelkästään pk-hyppyä. Taas alkaa tän tehotreeni. Tajusin, että tippuva metallinen rima ei ole kauhean kiva sekään, vaan Jeriko tuntuu siitäkin ahdistuvan. Osaksi ehkä sekin, että rima tippuu perään ja kolahta metallijalkoihin, mutta enimmäkseen sen vuoksi, että riman tippuminen on niin selkeä merkki virheestä Jerikolle ja virheitähän se ei haluaisi tehdä. Päätin sitten vaihtaa riman tilalle mustekalan ja tämähän toimi aivan loistavasti! Jousti sopivasti pienistä hipaisuista, ei horjuttanut Jerikoa kuitenkaan kun kosketukset ei ollut niin isoja, ja Jerikolla pysyi koko ajan hyvä onnistumisen fiilis! :) 95 cm meni itse asiassa ihan kivalla tekniikalla, metri silleen vähän arpoen, mutta meni kuitenkin.

Illalla alkoi mulle sitten valottua tuplabuukkailu ja sekoilu. Ensin tajusin, että olin unohtanut käydä ratsastamassa (!) ja sitten nukkumaan mennessä tajusin, että olin tuplabuukannut paimennustreenit ja tokoilun ja tokoiluja sitten uudelleen säätelin. Loppu hyvin kaikki hyvin, keskiviikkona käytiin Tallilla Emmin ja Mistin kanssa tokoilemassa. Ukolle taas liikkuroituna. Seuraaminen ja jäävät tosi hyvät. Luoksetulokin ihan hyvä Ukolle, pysähdys voisi olla napakampi ja vauhti sivulle tulossa nopeampi. Nouto oikein kiva. Kaukkareissa taas herpaantumista, hyppy oikein hyvä. :)

Jerikolle taas hyppyä. Hallin pohja ei ole Jerikolle ihan yhtä mieluisa ponnistusalusta metriselle kuin hiekkakenttä tiistaina oli, mutta ihan kivasti teki. 95 cm taisin ottaa korkeimmillaan, mutta kun se meni niin kivasti, niin päätin lopettaa siihen hyvään fiilikseen. :) Sanotaan nyt tuosta hypystä vielä, että nyt olen siis tehnyt ilman kangasta ja tarkoitus olis pelkällä rimalla (tai nyt mustekalalla) ensin luoda se varmuus korkeaan ponnistukseen ja sitten asteittain alkaa nostamaan kangasta peittämään näkyvyyttä ja mustekala on edelleen korkeammalla.

Tänään käytiin aamulla lenkillä Hanna, Ihqun ja Fendin kanssa. Siivoilin siinä välissä ja sitten olinkin ihan unohtanut, että mun piti viedä Ukko Jennalle canicross-treeniin. Nyt olin itsekin mukana ja "maalissa" palkkaamassa lyhyistä nopeista vedoista. Hyvin näytti sujuvan. :)
Siitä nopeasti ratsastamaan ja aikatauluhan kusi, joten ihan viime hetkellä agilitytreeneihin. Ehdin siinä onneksi edes vähän lämmittelemään ennen treeniä, mutta harmillisen vähän. Jeriko meni kuitenkin hienosti. Kaikesta säädöstä ja hätäilystä (ehkä) johtuen mulla ei oikein ohjaus ollut parasta mahdollista ja Jeriko sai paikkailla mua ihan kunnolla. Mutta rata oli kiva ja Jeriko meni kivasti, joten ihan hyvä  mieli jäi kuitenkin treeneistä. ;)

Huomenna tuleekin meille sitten odotettuja vieraita, nimittäin Immi, Rudi ja Sisu tulee viettämään treeniviikonloppua! Montaa juttua olis suunnitteilla. ;)


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

4/6

Tänään oli hurja päivä. Olin ilmoittanut Jerikon ja Ukon molemmat Tamskin agilitykisoihin kolmelle radalle. Kerran aikaisemmin olen tainnut molemmat ottaa samoihin kisoihin ja nyt mietin, että mitenköhän oikeasti jaksan kaikki kuusi rataa.

Mutta hyvinhän se meni. Ukko oli lähtönumerolla 7 ja Jeriko 47. Jeri Helin oli tehnyt taas oikein kivoja ratoja, tykkään kyllä Jarin radoista. :) Ukko meni tosi kivasti, alun putkelta meinas jatkaa suoraan ennen kuin huomasi kääntyä takaisin päin kepeille ja keinulta renkaalle otti vielä sellaisen nopsan lähdön, että olin ihan myöhässä valssini kanssa. Tuloksena radalta 0 aikaan -3,50, etenemä 3,80 m/s ja sijoitus 7./48.


Jerikon kanssa sama rata meni myöskin tosi kivasti, lukuunottamatta teilattua okseria. En tiedä mitä siinä tapahtui, ehkä mun spurttailu edelle puomilla ja nopea vapautus aiheutti sellaisen vedätyksen, että Jeriko meni vähän sekaisin ja lähti ponnistamaan aivan liian kaukaa. Tuloksena 5 vp, aika -7,50, etenemä 4,17 m/s.


Toisella radalla tuntui, että Ukko oli jotenkin tosi jähmeä, mutta ei se ihan niin pahalta videolta näytä. Jotenkin kuitenkin hitaampi kuin ensimmäisellä. Nollaa tehtiin loppusuoralle saakka, jossa sitten hyppäsi renkaan väärästä välistä. Ihan mun juoksulinjasta ja liikkeen vedosta johtuvaa, kun puomilta koirat lähti niin vinosti loppusuoralle. Tästä siis HYL.


Tällä radalla onnistuttiin sitten paremmin Jerikon kanssa. Kaikin puolin hyvin onnistunut rata ja tuloksella 0 aikaan -5,75, etenemä 4,05 m/s, sijoitus 9/60. :)


Toisen radan jälkeen vähän mietin, että otanko Ukon vielä kolmannelle jos se on niin väsähtänyt. Toisaalta selvää oli se, ettei kyse ole mistään fyysisestä väsymyksestä vaan korvien välistä, joten päätin ottaa vielä kolmannenkin radan ja pyrkiä vaan saada sen lähdössä parempaan vireeseen. Ja niinpä sainkin! Paras veto tämän päivän aikana, tuloksena 0, aika -4,80, etenemä 4,26 m/s, sijoitus 10/53. :)


Viimeisenä sitten vielä Jerikon rata ja olin vuoroani odottaessa aika yllättynyt, etten ollutkaan vielä ihan puolikuollut, vaan hyvin tuntui energiaa vielä riittävän. Jerikon kanssa myös oikein hyvä veto, puomilta meinasi napata renkaan, mutta kiltisti tuli kepeille kun kutsuin. Tuloksena 0 ajalla -6,00, etenemä 4,41 m/s, sijoitus 8/53.


Kuudelta radalta siis neljä nollaa, yksi vitonen ja yksi hylky. Ei ollenkaan hullummin. ;) Tästä on hyvä jatkaa. :)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kevät ja haaste

Viime viikonlopulta jäi päivitys tekemättä. Käytiin lauantaina hakuilemassa, Jeriko nyt ekaa kertaa metsässä risteilyä tekemässä ja olisko nyt ollut viides treeni aikuisiällä. Ekat näkölähdöllä ja loput suoraan vauhdista lähettämällä. Jerikolla oli selvästi jo paremmin ajatus siitä mitä ollaan tekemässä, mutta varsinkin toisella puolella kaarsi hetken edettyään tosi paljon eteenpäin ja jouduttiin antamaan apuja, että sai sen irtoamaan suoraan takalinjalle. Haukut otettiin osalla maalimiehistä. Sinänsä ilmaisua ei vielä tarvitsisi opetella, mutta koska haukku nostattaa ja se tulee Jerikolta niin helposti, niin otettiin. Ja helpostihan se tuli heti, Minna oli kyyrystä liikkumatta antanut haukkumiskäskyn ja sieltähän se haukku kajahti. ;)

Tänään oli taas hakutreenit. Nyt kaksi ensimmäistä taas näkölähdöillä, mutta sitten pysäytin keskilinjalle ja annettiin taputus-avut ennen lähetystä, että saatiin vahvistettua suoraa etenemistä. Vauhtia ja intoa Jerikolla oli nyt ihan hulluna. Keskilinjalla tuli aika paljon älömölöä, mutta tästä pohdittiin ettei vielä näin alkuun aleta siihen puuttumaan. :D Kuudesta pistosta viisi ensimmäistä oli tosi vauhdikkaita ja suoria ja hyvin löytyi maalimiehet. Kuudes eli viimeinen oli pienen kumpareen takana ja jotenkin Jerikon vauhti tyssäs siihen kumpareen eteen ja jäi siihen pyörimään ja etsimään. Piti sitten edetä itse kohti maalimiestä, että löytyi.

Jerikon tekemistä ja oppimisprosessia on kyllä niin hieno seurata. Alkuun näytti siltä, että on liian rutinoitunut jäljestäjä, että tuleeko tästä  mitään. Toisaalta itse kyllä tiesin siitä, että heti kun se vaan hoksaa mistä on kyse, niin motivaatio tulee nousemaan tappiin ja sitten alkaa kehityskin tapahtumaan vauhdilla. Jeriko oppii tosi nopeasti ja osaa yleistää asioita ihan itsestään. Niin kuin nyt vaikka toi haukkuminen. Ihan tosta vaan vieraalle haukkuu, vaikka sitä ei ole koskaan tehty. Kyllä Jerikosta vielä hyvä hakukoira(kin) tulee. ;)

Hakuilujen jälkeen otettiin vielä esineruutua ja Ukkokin pääsi pööpöilemään. Kun kriteerit oli löyhät enkä vaatinut mitään suoria pistoja, niin esineet nousi ihan kivasti. ;) Jerikolle olisin suorat pistot suonut, mutta menköön nyt sitten kesän ensimmäisen treenin piikkiin. Viimeinen esine eli neljäs esine nousi suoralla pistolla.

Maastotreenien jälkeen kävin vielä ratsastamassa Flipperillä. Aivan huikee kevätpäivä ja upea kevätsää koko ajan. Ensimmäiset perhosetkin bongattu. Ihana kevät! :)))


Pirskatti on käynyt ulkoilemassa valjaissa ja tutustumassa lampaisiinkin. On siinä kyllä rohkea pieni kissa, kun hausteli lampaiden kanssa ja sitten luikahti vielä aitauksen sisään eikä yhtään hätkähtänyt ympärillä parveilevia lampaita. Itse yritin sitten äkkiä saada itseni fleksin kanssa perään osumatta sähkölankaat, mutta Pirskatti ehti mennä toiselta puolelta jo pihalle ja ilmeisesti häntä niin itsevarmasti pystyssä, että otti sähköiskun toiselta puolelta. :( Hepulithan siitä seurasi, fleksi lensi ja lopulta Pirskatti piiloutui purkutalon alle ja luikerteli irti valjaistaan. Eikä sitten meinannut antaa kiinni vaikka tuli talon alta pois, lopulta sitten sain sen napattua..

Milli haastoi meidät ja tässä vielä perään sitten vastaukset siihen. :)

1. Mikä on tarina koirasi nimen/koiriesi nimien takana? Tarkoittaako se jotain?

 Jeriko -nimi tuli pikku hiljaa mietinnän tuloksena. Pohdimme Matin kanssa J-alkuisia nimiä, koska Jeriko syntyi J-pentueeseen. Halusimme nimen jota ei ole joka toisella vastaan tulevalla koiralla. Matti sitten keksi Jeriko -nimen, jonka taustalla Jerikon kaupunki, Bruce Dickinsonin biisi Trumpet of Jericho sekä vapaapainoja Chris Jericho. :D

Ukko oli jo Ukon kennelnimessä ja niin oiva nimi ja sopi kuin nenä päähän Ukolle, joten miksi sitä muuttamaan. Ukko nimi tulee Kalevalan Ukko Ylijumalalta. ;)

2. Millä nimellä lepertelet koiraasi?

Nappinaamari, Kekoli, Kepluuttaja, Nallu Nallukka, Karvakeisari, Kepu, Keko... mitä näitä nyt on. Joka toinen päivä tulee joku uusi.

Ypy, Ukkis, Ypyn pyppy, (P)yppänä, Pyppis, Ypyttäjä...

 Millä nimellä kiroat koiraasi?


En kiroa. :) Höpsön töpsö. Höppänä. Ypy..? Ja siis jos ihan pinna palaa, niin sitten vaan kiroan. :D

3. Jos koirasi oppisi yhtäkkiä puhumaan, mikä olisi sen ensimmäinen sana?

 Sen kun itsekin pääsis kuulemaan! :D Ukko varmaan julistaisi rakastavansa kaikkia ja Jeriko kysyisi koska päästään tekemään jotain ("joko..?")..

4. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian suomeksi niin että se ymmärtäisi sen, mikä se olisi?

Olet rakas ja tärkeä riippumatta siitä mitä muut sinusta ajattelevat tai miten suoriudut harrastuksissa.

5. Jos koirasi voisi kertoa sinulle yhden asian suomeksi, minkä luulet sen olevan?

Tämän vastauksen jos tietäisin, niin olisin varmaan aika paljon etevämpi koiran ohjaaja.. :D Luulen, että noilla saattais olla sananen sanottavana mulle...

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi?

Jeriko olisi korkeakoulutettu, mutta kiinnostunut myös urheilusta ja ulkoilusta, ei mikään pelkkä lukutoukka. Ehkä ammatiltaan opettaja tai poliisi. Todella luotettava ja aina valmis auttamaan ystäviään. Harrastaisi ehkä partiota. ;)

Ukko olisi taiteilija, sellainen taivaanrannan maalari. Herkästi uppoutuisi taideluomustensa pariin. Ei aina ihan 100% valmis hyväksymään auktoriteetteja tai tekemään asioita käskyn mukaan vain koska kuuluisi, jos itseltä toiselta tuntuu. Kuitenkin erittäin hyväntahtoinen ja ystävällinen.

7. Jos koirasi osallistuisi kykyjenetsintä-kilpailuun, mikä olisi hänen esityksensä? 
Ukon kyky olisi pestä toisen naama läpimäräksi alle viidessä sekunnissa (varmaa maailmanennätys -materiaalia :D ).
Jerikon kyky olisi napata vesi puutarhaletkusta ennen kuin se osuu maahan tai suihkupullosta ennen kun se osuu nenään.

8. Kaikki koirat ovat yksilöitä. Millä tavalla koirasi on perinteinen rotunsa edustaja ja millä lailla se poikkeaa massasta? 


Jeriko on perinteinen siinä, että se on aina valmis hommiin ja halu miellyttää mua on suunnaton. Poikkeaa massasta värinsä ja olemuksensa vuoksi sekä ehkä jossain määrin rauhallisen temperamenttinsa vuoksi. Sillä ei ole tippaakaan terävyyttä ja se ehtii miettiä reaktionsa asioihin melkoisen tarkkaan ennen kuin reagoi. Toisaalta se kuitenkin reagoi bortsumaisen nopeasti esim. lampaiden liikkeisiin ja perinteisen Jerikosta tekee myös sen omaava paimennusvietti.

Ukko on perinteinen jo taustansa vuoksi, paimenlinjaiset vaan ovat jotenkin lähempänä sitä alkuperäistä eli perinteistä käyttötarkoitusta. Ukko on myös perinteinen siinä, että se käyttää paljon silmää ja saattaa jumittaa siihen. Ukko poikkeaa massasta siinä, että sen temperamentti on pääosin hyvinkin rauhallinen vaikka tiettyihin asioihin se syttyykin ja tekee sitten ihan täysillä.

9. Mitä koirasi tekisi koko päivän jos se saisi valita ihan vapaasti? 

Paimentaisi lampaita. Tämä olisi varmasti molempien ykkösvalinta. Ukko ehkä tahtoisi välillä nuolla jonkun naamaa. ;)

10. Miten päädyit valitsemaan juuri sinun koirasi? Miten valitsit rodun, kasvattajan ja sopivan pennun?

Rotuvalinta syntyi, kun olin noin 9-vuotias. Sain joululahjaksi Babe Urhea Possu elokuvan, ja kulutin sen suurin piirtein loppuun. Olin hyvin vaikuttunut siinä esiintyvistä bordercollieista ja niistä muutamista paimennuspätkistä joita siinä näkyi. Rotu oli sopivan kokoinen ja näköinen makuuni ja päätin jo silloin josus ottavani bordercollien.

Ensimmäistä koiraa aloin etsiä keväällä 2009. Aluksi en ollut edes tietoinen linjaeroista. Katselin rotuyhdistyksen pentuvälityksessä olevia pentueita ja kriteereinä oli terveys ja jonkin verran osasin katsoa myös luonnetestituloksia (yksi ystävä neuvoi) sekä käyttötuloksia. Minulle suositeltiin Jerikon pentuetta ja emän tavattuani olin aivan myyty ja jäätiin vaan odottamaan. Jeriko syntyi soopelina yllätyspentuna mustavalkoisista vanhemmista ja toi niin kovin mieleen perheessämme olleen collie-suomen pystykorvasekoituksen, että jotenkin musta vaan tuntui, että tämä mun pitää saada. Luonteiltaan pentue oli (ainakin pentulaatikossa kasvattajan kertoman mukaan) hyvin tasainen, eikä niitä tavatessakaan kahteen kertaan ennen luovutusta oikein eroja huomannut. Niinpä tämä "ulkonäkökriteeri" jäi päälimmäiseksi valinnan perusteeksi ja Jeriko tuli meille.

Jerikon kanssa paimennuksen aloitettuani ja itse sille sytyttyäni olin alkanut suunnitella paimenlinjaisen koiran ottamista. Ukon isään Sweduun olin ihastunut Somerolla, mutta vielä v. 2012 ei ollut suunnitelmissa ottaa pentua. Toisin kävi, Ukko vei sydämen ja tuli meille parin päivän harkinnan jälkeen. Jos ei olisi tullut, niin olisi todennäköisesti jäänyt Swedun pentu saamatta.

11. Mikä on koirasi motto?

Ukko: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
Jeriko: "Uskollisuus, rohkeus, rehellisyys"

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kuulumisia ja treenailua

Ukon kastraatiosta on nyt 1,5 kk ja ainoastaan positiviisia muutoksia on näkynyt. Ukko ei enää lipittele pissoja ja tosi nopeasti (ihan jo pari viikkoa leikkauksesta) väheni myös ylipäätään kiinnostus narttuja kohtaan. Agilitytreeneissä ei enää olla haikailtu Tommin koirien perään ollenkaan, vaan jos ollaan omalle vuorolle oltu menossa, niin pyyhälletty vaan ohi kohti treenikassia/kenttää. Muutenkin agilityssä on lähtenyt kulkemaan huomattavasti paremmin, vaikea toki sanoa kuinka iso osa johtuu keskittymiskyvyn parantumisesta kastraation myötä ja kuinka paljon mun palkkaustavan muokkaamisesta.

Arjessa Ukko on muuttunut siten, ettei enää ole yrittänyt nylkyttää yhtään vierasta eikä myöskään sänkyyn viereen tullessa Mattia. Ukko ei ole kuitenkaan missään nimessä pehmennyt tai nössööntynyt totaalisesti, päin vastoin. Ainahan Ukko on ollut itsevarma ja hyvin tullut juttuun kaikkien kanssa, mutta nyt kyllä itseasiassa aikaisempaa selkeämmin pitänyt huolen siitä, ettei häntä pompotella. Kertaalleen joutunut vähän nylkyttely-/liehittely-yritysten kohteeksi (koiran osalta joka yritti sitä jo ennen kastraatiota) ja tässä tapauksessa Ukko tiukasti mutta asiallisesti kertoi, että tuollainen sovi ollenkaan. Ukko on siis muuttunut, mutta toisaalta se on ihan sama Ukko kuin aina ennenkin, ehkä vähän paranneltu versio itsestään. :)

Torstaina Ukko pääsi taas Jennan kanssa canicrossaamaan ja hitsi millaista aikaa ne oli pinkonut: 3 km aikaan 9:19! Siis ihan älytön aika, mun hiihtoajathan oli tota luokkaa. :D Ukko on nyt selvästi löytänyt veroisensa juoksijan ja taitaa kyllä nauttia vauhdin hurmasta täysin rinnoin. Kisoissa tätä kaksikkoa tullaan näkemään loppukuusta, nyt alkaa melkein jo etukäteen jännittämään. :D

Jeriko pääsi agilitytreeneihin sietämään mun sekoilua, kun unohdin radan ihan jatkuvasti. Eka kierros oli siis täysin mun sekoilua, Jeriko kyllä teki kaiken juuri niin kuin pyysin. Toiselle vuorolle oikein keräsin itseni, niin muistinpahan koko radan ja vedettiin nollana läpi.

Perjantaina pojat pääsi Katriinan käsittelyyn. Jerikolla oli aivan pientä syvien lihasten jäykkyyttä edeltäviin liukkaisiin keleihin liittyen, mutta ei mitään isompia jumeja. Ukosta ei löytynyt yhden yhtäkään jäykempää kohtaa. Katriina tykkäs, että on kyllä upea lihastyyppi ja nahkaansa myöten niin rento kuin vaan voi olla, ettei Ukko treenaamalla ja rasittamalla kyllä jumiin saa. Ukkohan oli ollut edellisenä päivänä just tykittämässä Jennan kanssa eikä mitään merkkiäkään lihaksistossa. Ukko ei taida tuntea termiä "maitohapot". :D

Tänään kävin päivällä tallaamassa Jerikolle jäljen tohon osittain naapurin maille, osittain omille. Vuoden eka jälki, vanheni reilun kaksi tuntia, maassa osittain lumisia laikkuja ja muutoin pääosin mätien lehtiä sammalen päällä. Tällaiset olosuhteet on tosi haastavat: kylmä maa (ja kylmät kepit!) luovuttaa hajua lämmintä huonommin ja mädän lehden haju herkästi peittää tai häiritsee jotenkin jäljen seuraamista. Mutta oli kyllä aivan erinomainen aloitus jälkikaudelle. Jeriko eteni janalla aivan tikkusuoraan hyvällä vauhdilla, heti jäljen kohdalla nosti oikean suunnan ja alkoi jäljestämään tarkasti eteenpäin.

Pituutta jäljellä kokonaisuudessaan 750 metriä ja kaikki kuusi keppiä nousi hienosti vaikka selvästi haju ei ollut voimakas, kun vasta ihan päällä haistoi. Lumisilla kohdilla Jeriko vaan tarkensi työskentelyään, ei yhtään yrittänyt silmällä seurata askelia. Lumessa itsessään hajua taas tosi vähän. Erityisen iloiseksi teki Jerikon työskentelyä neljännellä ja viidennellä kepillä. Neljäs keppi oli pienen kiven päällä ja Jeriko selvästi sai siitä hajun, mutta joutui todella työskentelemään, että sai tarkennettua kepin sijainnin. Hienosti Jeriko kuitenkin näki vaivaa kepin eteen, kun keppimotivaatio vs. jälkimotivaatio on ollut aina aika vahvasti jälkimmäisen eduksi. ;) Viidennellä kepillä Jeriko löysi ja nappasi kepin heti ja kääntyi ihan tuomaan sitä mulle! Tää oli oikeesti tosi iso juttu koiralle, jonka motivaatio edetä jäljellä on aina herkästi ajanut ohi keppimotivaatiosta. Nyt Jeriko omasta tahdostaan tavallaan luopui hetkeksi jäljestä ja lähti mua vastaan tuomaan keppiä!

Kyllä tuli hyvä mieli, aivan upeaa työtä Jerikolta ja niin kuin aina, sen työskentelyä jäljellä on aivan upea seurata, kun se on niin rehellinen ja motivoitunut. :)))

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Koulutusta

Eilen Hanna tuli käymään Mustin ja Heimon kanssa. Käytiin ensin vähän lenkillä ja sitten otin Mustin lampaille. Nyt Jeriko jäi kyllä vähän työttömäksi, kun sai vaan hakea lampaat ladolta meille aitauksen etuosaan ja sitten ei enää tarvinnut yhtään auttaa. ;)

Suunnittelin nyt oman toimintani paremmin ja ohjasin Mustia paremmin ja heti lopputulos oli koko ajan hallussa olevat lampaat. Musti on kyllä tosi intensiivinen ja vahvan oloinen. Liinassa harjoiteltiin rauhallista lähestymistä tai ylipäätään pysähdyksiin rauhoittumista ja maahanmenoa. Nurkkaan tai ihan suoraa aitaakin vasten välillä pysähdyttiin ja siinä menin viereen pyytämään maahanmenoa ja kehuin siinä. Nurkissa otin Mustin "riittää" käskyllä pois lampailta, kauempana maahan ja siitä sitten lähestyminen. Halusin näillä asioilla vahvistaa Mustille lampaiden lähellä maahanmenoa, mikä on Mustille selvästi vaikeampi, mutta onnistuessaan sopivasti rikkoi sitä Mustin vähän liian kovaakin prässiä. Pysyi kyllä edelleen koko ajan silmät naulittuina lampaisiin, mutta paine väheni ja toivon tämän opettavan Mustille, että vaikka höllää painetta, niin lampaat ei silti karkaa mihinkään. Kauempana otetulla maahanmenolla halusin vahvistaa maahanmenoa ylipäätään ja vahvisteeksi sai kehujen lisäksi lähestymisen lampaita kohti.

Musti teki kyllä hienosti. Se on kyllä tosi tyylikäs ja vahva, mutta silti sillä on tosi luontevat avoimet flänkit joilla heti lähtee pysäyttämään lampaita jos ne lähti liian liukkaasti. Pari kertaa juoksin liinan kanssa Mustin perässä pysäyttämään lampaita eikä se kyllä itse yritä yhtään ahtaaksi. Jos mä en nyt ihan väärin ole laskenut, niin tää oli vasta Mustin viides kerta lampailla! :)

Illalla käytiin Ukon kanssa agilitytreeneissä ja sillä oli kyllä hyvä meininki. Liikkui tosi vauhdikkaasti ja hyvin, käännöksistä lähti voimalla tulemaan. Keinu ja A oli nyt TOSI hyvät, keinun oikein jysäytti alas ja A:llakin tosi hyvin loppuun asti. :) Puomilla ihan pikkaisen nopeampaa vauhtia vielä toivon, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Tänään lampaat laitettiin pääsiäiskuntoon, mutta vähän lammasystävällisemmällä tavalla kuin se ihan perinteinen. ;) Lampaat siis kerittiin ja leikkasin sorkat, joten kyllä nyt kelpaa. Toukokuussa mulle onkin tänne tulossa vielä naapurila sl-texel karitsoita vuokralle, saan sitten vähän lisävahvistusta kun tarkoitus olisi laajentaa laidun- ja treenitilaa. Olen myös päättänyt alkaa nyt pienimuotoisesti kouluttamaan paimennusta bordercollieille ja australian/working kelpieille. Eka kesä meni opetellessa tähän touhuun lampaiden kanssa ylipäätään, mutta nyt tuntuisi siltä, että ehkäpä rahkeet riittäisi jo kouluttamaan aina silloin tällöin. Lisäksi agilityryhmän kouluttamisen myötä on vahvistunut ajatus, että todella itse tykkään kouluttaa ja kouluttaessaan oppii itsekin uutta tai vähintäänkin omat ajatukset selkiytyy entisestään. Win-win. :) Luon aiheesta blogiin oman välilehden, jonne ilmoittelen itselleni sopivia päiviä tai jos olet paimennuskoulutuksesta kiinnostunut, niin kerää 5-8 koiran porukka ja ehdottele sopivaa päivää mulle päin sähköpostiin sabina.lahteenmaki@gmail.com. :)