maanantai 25. kesäkuuta 2012

Siellä missä on sisäpiiri on ulkopuolisiakin

Mä tykkään treenata, se ei varmaan ole jäänyt epäselväksi. Koiran omistamisessa mä tykkään keskittyä siihen treenaamiseen ja koirajuttuihin ylipäätään, blogiinkin kirjoittelen lähinnä tylsiä juttuja treeneistä. :D Joskus kuitenkin kirjoitin fanatismista ja siitä, kuinka harrastajat voi suhtautua "tavallisiin koiranomistajiin". Kuitenkin harrastaja- tai rotupiireissä itsessään ollaan ehkä vieläkin fanaattisempia ja sisäänpäinkääntyneempiä. Toisella on vääränrotuinen koira, väärästä linjasta tai väärästä kennelistä, väärän luonteinen, kokoinen tai näköinen. Yhtä kaikki, huonompi kuin jonkun mielestä hänen oma koiransa. Ehkä jopa suorastaan paska tapaus. Tai sitten ohjaaja on paska ja häntä pitää arvostella tekemisistään. Pahimpia ollaan ehkä saman rodun sisällä. Tällaista asennoitumista näkee ikävä kyllä paljon ja olen lähiaikoina aihetta pyöritellyt mielessäni: mistä tällainen ikävä asenne kumpuaa?

Mä luulen, että harrastuspiirien suola ja myrkky on kilpailuvietti. Sehän on ihan positiivista silloin, kun se saa panostamaan harrastamiseen ja yrittämään kovemmin, kunhan hauskuus pysyy mukana. Ikäväksi homma kuitenkin muuttuu, kun kilpailuvietin tyydyttämiseksi pitää saada nostettua oma koira toisten yläpuolelle. Tai lytättyä toiset niin alas ettei omaa enää sen kummemmin tarvi jalustalle nostaa.

Itsekin myönnän, että kilpailuhalu vaikuttaa mun tekemisiin, enhän mä olisi Jerikoa vienyt tämänkään vertaa näyttelyihin jos en sen vuoksi, etten halua Jerikon jäävän "huonommaksi", saati sitten että koskaan ajattelisin vieväni enää uudestaan. Silti olen miettinyt, että jospa sittenkin veisi, vaikka näyttelyhommat suorastaan ärsyttää mua. Ukon kanssa mulla ei ole tätä ongelmaa, sitä mun ei koskaan tarvi näyttelyissä juoksuttaa, koska se on sitä linjaa jossa näyttelytulokset ei määrää millään tavalla koiran arvoa. Muissa lajeissa mun kilpailuvietti ei mielestäni vaikuta niin paljon, tykkään kyllä kisata, mutta menestys mun silmissä on sitä, kun suoriudutaan oman tasoisesti tai paremmin, onnistumisen elämyksiä. Ei sitä, että onko Jeriko jotain toista koiraa parempi. Ja siis mä vaan tykkään treenata ja paljon! :D Eli kilpailuvietti ei ohjaa mua sentään tekemään jotain mistä en tykkää. ;)

Mun mielestä ollaan kuitenkin vähän väärillä raiteilla, jos harrastamista ohjaa titteleiden hakeminen ja sitä kautta oman itsetunnon pönkittäminen, ei se itse harrastamisen hauskuus. Kisataan siitä kenellä on eniten titteleitä ja nuorimpana, eikä niinkään kilpailla vaan itsensä kanssa ja pyritä ylittämään itseään tai viettämään mielekästä aikaa koiran kanssa. Jotkut käyttävät hirveästi energiaa ylistääkseen omaa koiraansa yli muiden, ehkä välillä tajuamattakaan kuinka samalla lyttäävät muiden läsnäolijoiden koiria. Jos esim. harrastusporukassa yksi kehuu koiraansa niin vuolaasti ja taukoamatta, että muut ei saa edes suunvuoroa, niin tulee aika äkkiä sellainen olo, että toinen katsoo alaspäin samalla kun oma koira nousee jalustalle. Eikä sellainen tietenkään ole hyvää käytöstä. Toistenkin onnistumisista pitäisi osata iloita ja kuunnella myös toisen pohdintoja huonosti menneistä treeneistä yms., ilman että heti vedetään johtopäätös: paska koira, mun koira on parempi.

Kilpailuvietti luo ihmisiä, jotka pyrkii nostamaan koiraansa muiden yläpuolelle ja polkemaan toisia alas, ja toisilla taas alemmuudentunne tai pelko siitä että omaa koiraa pidetään huonona ohjaa tekemisiä. Allekirjoitan jälkimmäisen ainakin nyt näyttelyiden osalta. Joskus koirastaan ei uskaltaisi edes puhua rehellisesti puutteineen siinä pelossa, että joku on heti leimaamassa koiran paskaksi. Varsinkaan jos koiralle toivotaan jalostuskäyttöä. Itse olen tehnyt päätöksen kirjoittaa asiat niin kuin on, ilman mitään kiillottelua vaikka se merkitsisikin sitä, että koirani vaikuttaisi jotenkin huonommilta. Mitä sen ei pitäisi tehdä. Mikään koira ei ole täydellinen.

Ikävän paljon ihmiset tuntuu käyttävän aikaa ja energiaa muiden koirien mollaamiseen, toisten harrastajien haukkumiseen ja lyttäämiseen. Kaikki se aika menisi parempaan käyttöön jos sen viettäisi koiransa/koiriensa kanssa treenaten! ;) Ja vaikka kaikkien kanssa ei voi tullut juttuun tai olla samaa mieltä, niin mielestäni pitäisi aina muistaa, että se toinenkin osapuoli on kuitenkin ihminen eikä toisen mieltä pitäisi tarkoituksella pahoittaa. Oma mielipide ei ole välttämättä se ainut oikea. Tosi ikävää, kun välillä juttu menee oikein rumaksi ja toista aletaan henkilökohtaisesti lyttäämään. Ja olen huomannut, että usein kohteeksi joutuvat tietynlaiset ihmiset, ne kiltimmästä päästä olevat. Vähän niin kuin koulussa kiusaajat valitsee kohteensa. Ristiriitaakin aiheuttavista asioista pitäisi pystyä puhumaan asiallisesti ja ilman henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Neuvoakin pitäisi osata ilman arvostelevaa sävyä. Tässä ilmapiirissä en kyllä ollenkaan kadehdi kasvattajia!

Toiset joutuu ulkopuolisiksi jo heti kättelyssä, ei tunne oikeita ihmisiä, koira on väärästä paikkaa jne. Seurojenkin piirissä ainakin kotiseudulla olen kuullut olevan tällaista sisäpiiri-suosimista, ja se tavallaan ohjasikin minut Ylökk:n riveihin. Valintaani olen ollut todella tyytyväinen, olin aivan ällikällä lyöty kun viime syksynä vain kesän seurassa treenanneena minua pyydettiin mukaan edustusjoukkueeseen! Ihanaa avoimuutta uusia harrastajia kohtaan! Tällaista soisi olevan enemmänkin harrastuspiireissä! :) Onneksi koirapiireissä on kuitenkin enemmän niitä mukavia ja avoimia ihmisiä ja itsekin on saanut monia uusia hyviä kavereita koirien kautta! On koiraharrastus vaan mukavaa! :)


Ja nyt tällaisen pitkääkin pidemmän pohdintasepustuksen jälkeen haluan vielä kirjoittaa treeneistäkin. Kannattaa lopettaa tähän jos ei kiinnosta, itselleni näit muistiin kuitenkin kirjottelen. ;)

Käytiin tänään vesisateessa treenaamassa Tuijan kanssa. Ukko teki ensin liikkeestä maahanmenoa. Tarkoitus oli tehdä istumista, jonka luulin onnistuvan helpommin, mutta kun Ukko koko ajan tarjosi maahanmenoa, niin aattelin että otetaan sitten sitä. Kivasti meni. :)
Jeriko teki omalla vuorollaan käskytettynä luoksetulon, ruudun, tunnarin ja kaukkarit. Vire oli kyllä todella hyvä, olin tosi tyytyväinen Jerikon työskentelyyn! :) Kritisoitavaakin kyllä löytyy, luoksetulon viimeinen väli meni hölköttelyksi. Ruutuun Jeriko meni nyt aivan perälle, mutta maahan-käskyllä kääntyi kyllä kohti mua ja oli ruudussa sisällä. Ei kuitenkaan nyt aivan härän silmään mennyt. ;) Tunnarissa oli kyllä selkee parannus, enkä siitä halua nipottaa mitään! Jeriko tunnisti oman heti kohdalle tullessa ja vaikka jotenkin näyttikin siltä, että Jerikolla käväisi mielessä muiden tarkastaminen, niin toi oman heti mulle! Kaukkareissa Jeriko hämääntyi hieman Tuijan käsimerkeistä ja yhteen istumaan nousuun tarvitsi tuplakäskyn. Mutta kaiken kaikkiaan meni hyvin. :)

Ukko teki toisella vuorolla perusasentoa ja parin askeleen seuraamisia. Ukkoa kuitenkin selvästi inhotti vesisade ja vähän kyyristeli sen vuoksi, hörökorvista kun vesi menee aika herkästi sisään! ;) Lisäksi häiriötä oli aika paljon, kun pienen kumpareen toisella puolella vilkas Teiskontie. Mutta siis kivasti meni kuitenkin ja saatiin pari askeleen seuraamista. Sitten leikittiin ja Ukko leikki Tuijankin kanssa.
Jeriko teki toisella vuorollaan seuraamista. Vire oli tosiaan korkea ja poikitti aikalailla, tehtiin sitten paljon vasemmalle käännöksiä, että Jeriko joutui seuraamaan siinä mukana. Lisäksi välillä kiinnitin huomiota, että taas mun vasen hartia oli kääntyneenä sisään päin, jos sen oikaisin taakse ryhtiin, niin jo seuraaminenkin oikeni! :D Ihme Klonkku mäkin välillä. :DD Liikkeestä istuminen kertaalleen ja oikein meni. Loppupalkaksi Jeriko sai leikkiä Tuijan pikkuveljen ostamalla lasten jalkapallolla. Se oli vaan sateessa aika liukas ja vaatisi pientä tyhjenemistä, ennen kuin siitä otteen saisi. Ei se kuitenkaan pallohullun menoa haitannut. ;)

Treenien jälkeen vesisateeseen lenkille ja kotiin tullessa oltiin kyllä todella kuraisia ja läpimärkiä! :D

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannuksen viettoa ja jälkitreeniä

Ukko pääsi juhannusaattona ensimmäistä kertaa veneeseen ja heti kertaheitolla moottoriveneeseen. Jerikokin oli vasta toista kertaa moottoriveneessä, mutta oli kuin vanha kettu. Ukkoakaan ei yhtään jännittänyt ja Jeriko tykkäsi kurkotella laidan yli tai istua veneen nokassa ja silmät kiinni nauttia ilmavirrasta. :) Rantaan palatessa huomasin kuinka Jeriko paloi halusta hypätä veteen ja uida rantaan Matin isän luo ja niinpä annoin sille sitten luvan, vaikka liukas veneen pohja olikin. Jeriko olisi kyllä luontainen vepe-koira, mutta itseä ei tuo laji kiinnosta eikä aikakaan riittäisi. :D

Ukko opetteli uimaan ja ottikin lelun perässä joitain vetoja, ei kuitenkaan aiheesta vielä oikein innostunut. Mutta hiljaa hyvä tulee. :) Saunasta kun käytiin uimassa ja Jeriko lähti innoissaan saukkiksena vetelemään omaa uimalenkkiä, niin Ukko tyytyi katselemaan menoa kahluusyvyydeltä.
Jännä juttu muuten, kuinka Ukon turkki kuivuu paljon hitaammin kuin Jerikon vaikka voisi luulla, että asia on toisin päin. :D





Ehkä jo vähän turhankin mahtopontinen kuva..? ;)






Ukko kaivaa reittiä Kiinaan. Tästä Kiina ei löytynyt, etsintöjä jatkettiin pihan nurmikolla. :D

Välillä maltettiin nukkuakin ja Jeriko oli niin väsynyt, että kun Ukko ei parilla murahduksella luovuttanut, niin päästi viereensä. :DD

Leluleikit oli parhaita, Jeriko vie ihmiselle, ihminen heittää, Jeriko noutaa ja Ukko yrittää varastaa.




Tehtiin sitten jälkitreenitkin. Ukolle pieni ruutu ja Jerikolle kolme lyhyttä jäljen pätkää. Kaksi ensimmäistä ihan puhtaasti janatreeninä, kolmannella kuusi keppiä. Ensimmäisellä jäljellä jouduin korjaamaan, kun Jeriko meinasi lähteä ihan vinoon, mutta sitten kun sain Jerikon suoraan lähtemään niin nosti jäljen oikeaan suuntaan ja jäljesti hyvin loppuun. Samoin muilla jäljillä aina varmasti oikeaan suuntaan lähti. Kolmannella jäljellä itse mokasin teossa, janan paikkaa merkatessa en jotenkin nähnyt tien varteen jättämääni merkkiä, enkä sitten saanut merkittyä oikeaa kohtaa jäljellä janaan nähden, kun olin jo parikymmentä metriä kohdasta ohi. Niinpä en sitten lähettäessäkään oikein muistanut kuinka kaukana jälki oli tien laidasta. Olihan siinä sitten parikymmentä metriä eikä Jeriko osaa vielä niin pitkältä mennä suoraan, meni siis vinosti kohti takajälkeä, mutta jäljen kohdalle tullessa käänsi heti oikeaan suuntaan. Kaksi ensimmäistä keppiä nosti hienosti, kolmas meinasi unohtua, olisko ollut liian syvällä varvikossa piilossa..? Kolme viimeistä nousi hienosti. :)

Oli tarkoitus treenata vielä tottista, mutta päivän muista riekkumisista Jeriko oli jo niin väsähtäneen oloinen jälkien jälkeen, että en sitten viitsinyt alkaa vääntämään. Illemmalla tehtiin rantaan esineruutu heinikkoon. Neljä esinettä joista kolme ensimmäistä nousi oikein hienosti ja nopeasti, mutta neljäs ei meinannut nousta sitten millään vaikka Jeriko meni melko läheltäkin ohi monta kertaa. Olisko sitten ollut, että kun rannassa kävi kuitenkin tuuli, että jostain syystä ei vaan haju nenään sattunut? Ei Jeriko ainakaan väsyneeltä vaikuttanut, että olisi sen vuoksi jäänyt nostamatta, ihan loppuun asti työskenteli kunnes menin viereen auttamaan..

Ukon kanssa tehtiin mökin pihassa myös treeniä. Perusasentoa ja siitä askeleen verran seuraamista. Hienosti Ukko kyllä kiepsauttaa itsensä edestäkin perusasentoon, ei ole kaikilla aikuisillakaan tollasta kropan hallintaa! :) Välillä jää kyllä liika eteen, mutta niistä en tietenkään palkkaa ja pääosin paikka on erinomainen ja kivan tiivis. Kontaktikin on löytynyt tosi hyvin, enää ei kyttää palkkakättä vaan katsoo suoraan kasvoihin ja askeleen siirtymisessäkin pystyy pitämään kontaktin! Hyvin me edetään. Nyt toivoisin vaan saavani ne liikkeestä jäävät jollekin mallille. Hyvin Ukko kyllä käy istumaan jos kävelen, mutta varsinkin maahanmenossa Ukko ei meinaa ollenkaan jäädä jos liikun. Seisomista ei olla vielä otettu ollenkaan. Ehkä pitäis se ottaa nyt harjoituksen alle, voihan olla että Ukko sitten tajuaisi maahan menonkin paremmin, kun olisi joku jäävä alla ja olisi tottunut siihen, että liikun ja silti pitää tehdä..

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Meidän porukka

Ollaan juhannuksen vietossa mökillä, on kyllä ihanaa! :) Jeriko on taas aivan riemuissaan, se ei saa tarpeekseen täällä touhuamisesta, koko ajan karkaa uimaan, tuo vesidummyä, jalkapalloa tai milloin mitäkin heitettäväksi. Tai palauttaa Matin isälle golfpalloja. Ja jos ei muuten actionia ala löytyä, niin sitten voi Ukon kanssa juosta hirveetä rallia ympäri pihaa. Ja sinnikkyyttä kyllä riittää, jos lelu ei muuten lennä, niin sitä voi tuoda vähän lähemmäksi. Tai sitten vaan seisotaan minuuttikaupalla tuijottaen lelua. Kuulostaa jo aivan sekopäiseltä ja sitä se välillä onkin, mutta osaahan toi onneksi välillä rauhoittuakin. Antaa sen nyt iloita, kun vasta tultiin. :)

Meillä on kyllä niin hauska elukka-porukka, että pitää nyt vähän kissoistakin kirjoittaa, kun niistä sanon niin harvoin mitään. Monesti on kuitenkin käynyt mielessä. :)

Lulu ja Lallihan on mun isän edesmenneen kissan pentuja, nyt jo vähän reilu 6-vuotiaita. Ne oli sellainen sopiva porras koiran ottoon, kun Matilla ei kotonaan koskaan ole ollut lemmikkejä. Ja kun Fasun pentuja katsellessa sain Matin suostuteltua ottamaan yhden, niin meneehän se toinenkin siinä rinnalla, on seuraa toisilleen. ;) Aika hauskoja persoonia ne kyllä onkin. :D

Lalli on meidän lonely rider, omantiensäkulkija. Lalli tekee niin kuin Lalli haluaa. Menee ulos silloin, kun haluaa eikä paljon piittaa meidän huuteluista. Tänäänkin mökille lähtöä valmistellessa kissat oli jo saatu sisälle, mutta yhtäkkiä huomattiin, että parvekkeen ovi on taas auki ja kissat poissa. Lalli ei nykyään enää juurikaan muista piittaa, ei enää leiki Jerikon kanssa, on vaan täysin välinpitämätön. Joskus, todella harvoin, se saattaa kuitenkin nuolaista Lulua tai Ukkoa. Meidän rapsuttelut Lalli ottaa kyllä vastaan ja kehräileekin, mutta harvemmin ottaa itse kontaktia. Paitsi jos haluaa ruokaa tai ulos. ;)
Lalli on älykäs, mutta käyttää älyään vain niissä asioissa mitä kokee riittävän arvokkaiksi. ;)

Lalli on iso poika, tällä hetkellä vähän pulskassa kunnossa painaa 6,7 kg. Normipaino noin 6,5 kg. Lallin lihominen on saanut mut uskomaan, että ulkoillessaan se käy jossain syömässä, ehkä seinänaapurilla jossa myös on kissoja. Tosin, ehkä siitä olisi jo jotain noottia tullut, naapuri kun kertoi että hänen leikattu uroskissansa pelkää Lallia ja ulos lähtiessä aina katselee tarkkaan näkyykö Lallia missään. Olisi jo varmaan vähän liikaa jos Lalli tuppaisi sinne syömäänkin! :D Tosin, viime kesänä Lalli kuulemma kävi  siellä aina välillä kylässä toisen kissan ollessa paikalla. Mutta Lalli voisi olla juuri niin röyhkeä, että kävis naapurin kissojen ruuat syömässä. ;)

Lulu on seurallinen hassu pieni kissa. Veljeään reilu kolme kiloa pienempi, mutta tarpeen tullen pippurinen tapaus. Lalli välillä tykkää hyppiä liian rajusti Lulun niskaan, mutta saa siitä kyllä heti palautteen. Kerran Lulu ulos lähtiessä juoksi ovesta pihalle ennen Lallia, kääntyi kuitenkin ympäri ja kävi läppäämässä Lallia, ja jatkoi sitten matkaansa. :D Hauskat kotivideot materiaalia. :D Tänään kantokoppaan laittaessa Lulu laittoi Lallin herran nuhteeseen ja kopan peränurkkaan, itselleen jätti eteen reilu 5 cm vapaata ilmatilaa. :D

Lulu on alkanut käymään lenkeillä koirien kanssa, pihalla ollessaan juoksee meidän perään, kun lähdetään pihasta. Naapureita hieman naurattaa. ;) Mutta Lulu on tosiaan käynyt ihan pidemmilläkin lenkeillä meidän kanssa, eilen kun tein Jerikolle janatreeniä ja koirat oli puussa kiinni odottamassa, Lulukin odotti vieressä makaillen. :) Koirien juoksupyrähdyksiinkin Lulu välillä meinaisi osallistua, juoksee myös perään vauhdilla, mutta ei nyt sentään samaan kasaan mene. Illalla Lulu tulee aina pörräämään viereen. :)
Lulu on muutenkin Lallia rohkeampi vieraissa paikoissa ja ihmisten kanssa. Kotipihassa kyllä molemmat antaa lasten silittää itseään jos vaan rauhassa lähestyy.
Lulu myös tykkää koirista paljon Lallia enemmän, Ukko on Lululle jotenkin läheinen eikä haittaa vaikka Ukko aika rajustikin yrittää Lulun kanssa leikkiä. Silti ulkona Lulu aina välillä puskee Ukkoa ja muutenkin tosiaan selvästi tykkää. Lulu on niin herttainen. <3

Ukko on hassu tapaus, välillä ei oikein tiedä onko se lintu vai kala. Toisaalta aikas kovakin tapaus, vaikuttaisi kovemmalta kuin Jeriko, mutta toisaalta uskoo välillä aika pienestäkin tai heittäytyy maahan pelkästä kiljaisusta kun on purrut pohkeeseen tms. Kuitenkin tämä "alistuminen" vaikuttaa vähän sellaiselta puolittaiselta, unohtaa koko jutun heti seuraavassa hetkessä. :D Jeriko taas on koko ajan vähän liiankin nöyrä. Ukko on tosi oppivainen tapaus kyllä, nyt alkaa olemaan perusasento jo kunnossa ja seuraamisen alkeita ollaan alettu ottamaan yhdestä askeleesta lähtien. Ukko on reipas harjoittelemaan, innokkaasti tekee aina. :) Nyt Jerikokin on alkanut jo tottumaan siihen, että treenataan Ukon odottaessa, ja Jerikokin on löytänyt takaisin omaa innokkuuttaan. Ukko on ehkä hieman seurallisempi tapaus kuin Jeriko, näkee jo siitä kuinka se tulee kissojen kanssa juttuun. Ukko myös tykkää olla sylissä ja tykkäisi selvästi Jerikonkin kanssa rintarinnan nukkua, mutta Jeriko tykkää mennä nukkumaan omaan rauhaansa. Jerikolla on selkeemmin oma tila kuin Ukolla, aina ollut. Vaikka onhan Jerikokin leikkisä ja tykkää leikkiä, mutta siis kuitenkin hieman erilaisia tapauksia ovat. Noutoleikeistä Ukko ei vielä oikein ymmärrä mitään, Jeriko taas on nytkin innoissaan noutamassa golfpalloja. :D Mutta aina Ukko on hengessä mukana, seuraa Jerikoa joka paikkaan ja katsoo silmä kovana mitä se tekee.

On ne hauskoja tapauksia kaikki. :) Ollaan onnekkaita, kun meillä on nämä eläimet rikastuttamassa elämää. :)
Hyvää juhannusta kaikille ja muistakaa juhannusrientojen lomassa antaa vähän rapsuja myös karvaisille perheenjäsenillenne! :) Ja grillimakkarakin varmaan maistuis. ;)

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Paineen alla paras meininki

Tänään oli Tamskin agilitykisat, yksi ainut startti kisoissa. Kun tultiin paikalle kisat oli jo reilusti jäljessä, loppujen lopuksi maksi2:set alkoi ehkä 1,5 tuntia myöhässä. Pitkä ilta oli, kun kotiin pääsi yhdentoista jälkeen! Tuomari oli siis jumittanut kehäkolmoselle ja sen vuoksi myöhässä, tosin aikataulu taisi siinä venyä muutenkin...

Kisapakalla pyöri jotain hämäräperäistä ulkomaalaissyntyistä porukkaa (tämä ei ole rasistinen kommentti), jotka oli kuulemma kokeilleet autojen ovia tms. Kävin sitten laittamassa veräjästäkin ovet lukkoon, lukot kun kerta ovissa oli. Lukot toimi jotenkin huonosti, mutta kun sain Tuijalta lukkosulaa jossa oli voiteluainetta mukana, lukot toimi moitteetta. Heitin kuitenkin herjalla, että sitten en kuitenkaan saa koiria enää ulos. No miten kävikään? Ennen omaa vuoroa Jerikoa hakiessa kummankin oven lukko jumissa!! Pian jo kuuluteltiin 95:ta, kun me oltiin numerolla 100, pikkasin iski hätä ja ruuvasin häthätää katon kiinnitystä hieman löysemmälle ja runnoin veräjän sisään. :D Sitten oli Ukkokin pakko ottaa mukaan, kun veräjä oli jumissa eikä enää pitänyt Ukkoakaan sisällä. Ehdin äkkiä juosta harjoitusesteille (jotka muuten oli aika ärsyttävässä paikassa ihan radan vieressä, tosin meidän paniikkitilanteessa ihan sopivasti radan sisäänmenon lähellä) ja Ukko alkoi jo huutamaan kuin syötävä ja Tealla oli siinä pitelemistä. Maija onneksi tuli apuun ja otti Ukon ja vei hieman kauemmaksi radasta, että Tea sai kuvata rauhassa. Hädässä olin vielä unohtanut laittaa kännykän videokuvaukselle ja Tea otti ensin pari kuvaa ennen kuin tajusi tilanteen, juuri ja juuri videokuva ehti mukaan lähtöön. ;)

Lähtöön siis hirveellä kiireellä. Jerikokin tietty otti siitä härdellistä kierroksia. Otin siinä hieman itselleni aikaa, silittelin Jerikoa tavallista enemmän ja rauhoittelin sitä JA itseäni! :D Sitten vaan kävelin lähtöön ja karistin kaiken mielestäni. Ja nollahan sieltä sitten tuli! Itse asiassa vielä tosi hyvällä radalla, ainut pieni moka oli kun meinasin juosta A:n ohi, mutta hyvin sekin meni. Jotenkin mä/me kai vaan toimitaan parhaiten paineen alla, vähän niin kuin viimeinen postaus paimentamisestakin. ;) Edellinen nollahan saatiin, kun mä olin unohtanut Jerikon kaikki paperit kotiin! Joku kaava tässä kyllä on.. :DD

Sijoituttiin siis toisiksi ajalla -10.15, sekunnin sisällä ensimmäisestä, tarkkaan en muista heidän aikaansa. Ei siis todellakaan paljoa jääty, ehkä korkeintaan pari kymmesosaa. Jerikon työskentelyssä olin erityisen tyytyväinen kuinka hyvin se hakee esteitä eikä turhan paljoa mua vilkuile, sopivasti kuitenkin tietty katsoo että pysyy ohjauksessa. ;) Mutta helpottaa tällaisella nopealla radalla, kun voi vähän luottaa koiraankin eikä tarvi aina kädestäpitäen viedä. :)



 Lisäys: ruhtinaallisten vajaan kuuden tunnin yöunien jälkeen voisi vähän analysoidakin rataa, varsinkin, kun se näkyy peränurkasta niin huonosti. Radan pääasiallinen haastehan oli nopeus, kuinka hyvin pysyy koiran mukana ja kuinka hyvin koira suorittaa esteitä itsenäisesti, että pystyy hieman irtoomaankin. Jerikoa ajatellen siis aikas passeli rata. :) Tollaiset kaarteet on Jerikolle tosi helppoja, ollut tosi pitkään, ei ole kovin suurta vaaraa, että Jeriko tulisi esteestä ohi, kun se lukitsee itse edessään olevia esteitä. Enemmänhän meillä on ongelmana jos en ohjaa ajoissa, että miten saan sen pois joltain väärältä esteeltä! :D A:n jälkeen rengas ja siitä kepit, kakkosten rataan linjaa oli muutettu vaikeammaksi niin, että kepit alkoi muutama metri renkaan jälkeen. Piti siis joko kuljettaa koiraa sinne tai luottaa, että se tekee itsenäisesti kepit sulkukulmasta. Mä käytin enemmänkin tota jälkimmäistä tekniikkaa. Odotin ihan rauhassa, että Jeriko on hakenut ekan välin ja lähdin sitten vasta liikkeelle. Putken jälkeen uudestaan kaarteeseen, putki sylki koiria ensimmäisesti hypystä ohi, monet siis tuli ohi tai pyörähti vilkuillessaan ohjaajaa jos hän oli jäljessä. Jeriko taas on niin estehakuinen, että putkesta tullessa kiinnittää huomion lähimpään esteeseen ja kun vielä vahvistan "hyppy"-käskyllä, niin ei ole mitään epävarmuutta siinä. :) Kaarteen jälkeen putkelle harkitsin tuon yhden hypyn leijeröintiä niin olisi ehtinyt persjättää putkien välissä, mutta päädyin varmempaan ratkaisuun, kun toisella putkella takaaleikatenkin ehti ihan hyvin.

Oli siis kieltämättä kiva rata, tosi kivasti meni ja rata oli tosi sopiva Jerikolle ja mulle. Ja nousunolla tietenkin lämmittää mieltä myös. ;))


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Paimentamassa

Pakko nyt päivitellä, kun käytiin paimentamassa ja meni niin kivasti. :))
Unohdin kyllä taas pillin... Tällä kertaa oltiin kyllä Vellun ja Saran kyydillä, joten ei olis auttanut vaikka säilyttäisin pilliä autossa. Pilli pitäis varmaan jotenkin sitoa mun kaulaan että se oli vaan aina mukana.. :D

Ensin lampaat oli tullessa jo nurmiaitauksen puolella, mutta ehti sitten kuitenkin livahtaa portista metsän puolelle ennen kuin sain Jerikoa siihen väliin ja ne juoksi sitten aitauksen perimmäiseen nurkkaan. Aitaus on siis metsän puolella sellainen sokkelo, ei mikään selvä suorakaide. Annoin Jerikon mennä edellä ja vaan rohkaisin tai sanoin suuntakäskyä, jäin parin-kolmenkymmenen metrin päähän vaan katsomaan kun Jerikon nosti lampaat aitauksen nurkasta. Hienosti teki vaikka oli tosiaan aika pitkä etäisyys siihen nähden, että välissä oli yksi iso puu (kuusi?) ja kaikenlaista risukkoa jota Jeriko joutui kiertämään ja sitten lopulta aitaus hieman aukeaa siellä missä lampaat oli. Mutta siis hienosti sitten itsenäisesti haki lampaat sieltä ja hyvin malttoi nyt kuljettaakin.

Julma treenasi sitten ensin ja Jerikoa pidin siinä vaan blokkaamassa aitauksen suuta ja ikävää nurkkaan johon lampaat tykkää karata "turvaan" ja mistä ne on sitten inhottava nuoren koiran kanssa hakea. Jeriko oli tässä kyllä tosi pätevä. Eihän se aina edes täysin osaa suuntakäskyä/tottele niitä, ja saattaa sisäflänkit tehdä huonosti, mutta nyt kyllä kaarsi oikein hienosti flankeilla lampaiden eteen ja pysäytteli niiden matkaa ennen nurkkaa. Annoin Jerikon sitten jäädä sen nurkan eteen ja hetken päästä kun lampaat rynni sinne päin uudelleen annoin Jerikon nousta maasta paremmin näkyville "aja"-käskyllä, mutta Jeriko luki tilanteen mua paremmin ja flankkasi itse asiassa lähtö paikaltaan taaksepäin ja lähemmäksi aitaa ja sai sillä lampaat pysähtymään. Pelkällä suoralla lähestymisellä ei varmasti olisi pysähtyneet vaan olisivat suikahtaneet koiran ja aidan välistä!

Häkitystä tehtiin sitten omalla vuorolla. Lampaat oli kyllä nyt ihan omituisia, varsinkin yksi niistä. Lähti koko ajan ihan eri suuntaan kuin kaksi muuta (kaksi muuta saatiin häkkiin jo useasti mutta tämä lähti omille teilleen), juoksi päin häkin seinää ja yritti jossain välissä toisen lampaan mahan ali! :D Siis sillä ei kyllä nyt ollut ihan kaikki muumit laaksossa. :D Lisäksi kaksi muutakin tämän lisäksi oli aika äkäisiä, tykkäsi tömistellä jalkojaan ja yrittää puskeakin. Siitä huolimatta häkitettiin koko kolmikko kaksi kertaa, toisella kertaa lampaat taas peruutti häkkiin, kun etuperin ei sitten millään voinut mennä. :D Häkistä pois ottokaan ei voinut olla ihan simppeliä, sitten kun lampaat oli sinne saatu niin ei sieltä hevillä enää lähdetykään, vaan lampaat yritti häkin läpi puskea Jerikoa ja kuopsuttelivat. Ensimmäisellä kerralla saatiin ne kyllä pihalle ihan ulkoa ajamalla, mutta toisella kerralla annoin Jerikon tulla häkkiin. Tässäkin se osoitti omaa tilanteenlukutaitoa, kun meni ensin oikealle, mutta vaihtoi sitten nopeasti puolen vasemmalle jotta pääsi ajamaan lampaiden takaa. Vaihtoi puolen ennen kuin ehdin itse käskeä tekemään niin. Ja kun lampaat edelleen vähän jumitti niin Jeriko napsautti hampaillaan ilmaa jalan takana, kyllä sitten taas jo liikuttiin. ;)

Välillä mua kyllä ihmetyttää, kuinka Jeriko kestää lampailla niin paljon painetta. Sillä ei kyllä hevillä lopu pokka uhittelevien lampaiden kanssa eikä toisaalta lähde lapasestakaan, ihan tyynesti vaan jatkaa töitä eikä yhtään liikaa prässää kuitenkaan. :) Oikeestaan Jeriko näyttää parasta paimennusta nimenomaan paineen alla, pistää parastaan. Ja sitten noi tilanteet, kun Jeriko itse tekee ratkaisun ennen kuin ehdin sanoa mitään tai tekee toisin kuin sanon (mutta oikein), osoittaa että ei Jerikon paimennus nyt ihan pelkkää tokoilua ole kuitenkaan.. ;)

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Come back

Siis Jerikon tottis/toko-motivaatio on tehnyt come backin! :)) Toiveissa oli tänään päästä tekemään pk-esteitä ja pientä jana/keppitreeniä, mutta kun satoi koko päivän niin esteet ja jälki jäi haaveeksi, mutta kentällä pääsi vähän tottistelemaan. Lähdettiin siis Ristinarkkuun Tuijan ja Ronjan kanssa pienelle kentälle. Siinä kun kurvasin kentän pihaan, huomasin että kentälle oli jäänyt jalkapallo. Sillä sekunnilla päätin, että nyt valjastetaan Jerikon pallohulluus hyötykäyttöön. Pallo oli jo ennestään tussu, joten ei kai haitannut että koira sillä vähän pelas.. ;)

Ensin kuitenkin teki Tuija Ronjan kanssa ja Ukko oli vaan kentän laidassa tekemässä pikkasen perusasentoa ja ylipäätään totuttelemassa siihen toisen tekemisen katseluun. Kyllä otti jo vähän koville katsoa, kun Ronja teki ja leikki, pikkaisen vinkuili, mutta ei nyt sentään huutanut kurkku suorana. ;) Hienosti kyllä pystyi silti tekemään perusasentoa, vaikka Ronjan tekemisetkin kiinnosti kovasti.

Sitten pääsi Jeriko tekemään ja heti alkuun pienen pallo hetsailut, Jeriko oli aivan liekeissä! :D Sitten jätin palloa maahan ja muutama seuraamispätkä ja nyt oli sitä virettä mitä Jeriko parhaillaan osaa. Siis tosi tiivis ja innokas, mutta silti pysyi aivan hiljaa! Ja heti naksusta syöksyi pallolle, oli hyvä palkka. ;)
Tehtiin myös eteen lähetystä pallolle ja sekin toimi arvattavasti todella hyvin. Ruutua tehtiin myös niin, että pallo jäi mulle ja lähetin Jeriko ruutuun ja siitä vapautin pallolle. Hieman ruudussa on nyt se ongelmana, että Jeriko meinaa pysähtyä liian aikaisin, siis ruudun sisään, mutta silleen että maahanmenossa tulis tassut pihalle. Vähän niin kuin viime kokeessa. Kuitenkin uudella ruutu-käskyllä tai odottamalla Jeriko kyllä hienosti korjasi taaksepäin. Eli ei huono. Yksi läpijuoksu suoraan pallolle tehtiin myös, ja sitten vielä noudon palautusta isolla kapulalla niin, että jätin kapulan maahan meidän väliin ja vapautin nostin jälkeen pallolle mun taakse. Alkuun yritettiin niin, että Jeriko jäi kapula suussa odottamaan ja siitä kutsusta lähtisi tuomaan ja vapauttaisin pallolle, mutta Jeriko oli aivan hämillään. Tolla toisella tavalla tuli oikeasti lujempaa ja syöksyi kapulalle innoissaan. Tokoon vähän liiankin innoissaan, mutta mitä pienistä. ;)
Toisella Jerikon vuorolla takaluukku unohtui multa auki ja Ukko huusi niin kuin sikaa tapettais, mutta nyt Jeriko ei häiriintynyt ollenkaan! Tästä mä olen niin iloinen etten osaa edes sanoa! Ette usko millainen epätoivo on meinannut iskeä, kun Jerikon työskentely on tuntunut murentuvan ja haihtuvan kuin tuhka tuuleen, kun häiriintyi niin Ukon metelöinnistä. Olen todella iloinen siitä, että nyt alkaa vihdoin näyttää siltä, ettei yhteinen treenaus voi onnistua. :)) Ja kyllä se Ukkokin toisaalta aika nopeesti hiljeni, ihan hetken huusi hullun lailla. ;)

Ukko teki sitten vielä perusasentoa ja alkaa kyllä jo tosi hyvin sujumaan! Yritin nyt palkkailla niin, että sylkäisen nakin palan suusta, ettei Ukko kyttäisi vasenta kättä. No, ei Ukko sitä oikein hiffannut mistä ne nakit tuli, mutta tajusi kyllä ettei kädestä ja kontaktiakin alkoi löytyä paremmin. :) Mutta siis aika hienosti se kyllä tulee perusasentoon, se täytyy sanoa, ihan ilman pienintäkään käsiapua tai mitään. :) Sitten leikiteltiin ja Tuijakin leikki Ukon kanssa. Eipä ole tullut pyydettyä vieraita leikittämään, mutta ihan hyvin Ukko leikki. :) Sitten leikin lomassa maahanmenoa ja istumista ja vapautus lelulle, hienosti meni! Istumisia otin ihan pari sekaan, ensimmäisellä meinasi tarjota maahanmenoa, mutta toisella erotti jo tosi hyvin ja iski pyllynsä varmasti maahan. Hieno pentu! :)

torstai 14. kesäkuuta 2012

Paimennuskisat Vol2

Eilen oltiin toisissa paimennuskisoissamme Somerolla. Tulos oli silleen tyydyttävä, 48 pistettä ja 4. sija. Häkityskin tehtiin, mutta työskentelypisteitä tuli sen verran vähemmän kuin viimeksi, että tosiaan jäätiin pisteen päähän edelliskertaisista pisteistä. Pisteitä tuli siis seuraavasti:
hakukaari 15/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 9/20, kuljetus 14/30, häkki 2/10.

Hyvää oli mielestäni hakukaari, vaikka lampaat siinä lähtikin liikkeelle liian aikaisin. Jeriko kuitenkin jatkoi kaaren nätisti loppuun asti, joten ei ainakaan vauhdittanut niitä yhtään lisää. Häkitys tuli lopulta valmiiksi aika nopeasti ja sen onnistumiseen on pakko olla tyytyväinen. Häkillä Jeriko itse asiassa teki nyt melko hyviä flänkkejä. Ja Jeriko meni pillistä hakukaarella maahan ja lähti ajamaankin. :) Oma pilli oli itse asiassa unohtunut kotiin (taas! miksi en säilytä sitä autossa!?), mutta sain Marikalta pilliä lainaan.

Sitten ensin omat mokat: tolpan kierrossa annoin turhaan Jerikon viedä lampaat liikaa tolpasta ohi, jolloin ne lähti jo ihan omille teilleen, olisi pitänyt huomattavasti aikaisemmin käskeä Jeriko vasemmalle kääntämään niin oltais vältytty tolta kiemuralta. Muutenkin ehkä liian varovasti käskin Jerikoa vasemmalle estämään, kerralla kun olisi kunnolla pistänyt niin oltaisiin päästy suoremmalle linjalle nopeammin.

Poispäinajossa annoin Jerikon ja lampaiden valua liian kauaksi musta, jolloin olin 1. portilla tosi kaukana ja joutui oikein ottamaan juoksuaskelia, että ehti lampaiden eteen. Lähempää ohjaten olisi ehkä käskyt mennyt Jerikolle paremmin sisäänkin.

Häkityksessä aloin turhaan leipomaan lampaiden paikalla pysymistä, olis vaan siitä valumisesta pitänyt Jeriko lähettää suoraan kaarelle ja itse juosta häkille ja katsoa mitä tulee. Lampaathan lähti tossa liikkeelle, kun Jeriko luopuu niistä kääntymällä mun perään ja sitten takaisin kohti. Turhaan leivoin sitä alkua niin suunnitelluksi ja rauhalliseksi, kun ei ne lampaat tykänneet siinä pysyä. :D Muutenkin harkitsin aina tekosiani liian kauan ja lampaat ehti jo aika kauas, jotenkin vaan odottelin, että jos ne kuitenkin pysähtyisi itsestäänkin.. No, ei ne pysähtynyt ja ensi kerralla pitää tajuta reagoida joka asiaan silleen välittömästi. ;) Ja leipomisesta huolimatta ensimmäisellä yrityksellä lampaat häkistä ohi. Tässä taas oma moka, käskin Jerikon turhan aikaisin maahan flänkillä ja lampaat meni oikealta ohi. Kun olisin antanut Jerikon mennä pari metriä pidemmälle, niin olisi tullut ehkä häkitys tosta.

Mitäköhän vielä itse tunaroin..? No, aika paljon oli kyllä ohjaus hakusessa tällä kertaa. Kyllä Jerikokin sitten antoi oman osansa soppaan, korvat oli aikas pahasti kateissa, veikkaili mun käskyjä eikä kunnolla kuunnellut mitä sanoin. Kyllä luulis jo tässä vaiheessa osaavan suuntakäskyt, mutta herra ei malta kuunnella! Lisäksi intoa ja vauhtia oli liikaa, työskentely ei ollut kovin nättiä. Oikein kotona videota katsoessa alkoi suututtamaan katsoa sellaista työskentelyä, nyt yöunien jälkeen verenpaineet pysyy jo maltillisempina videota katsoessa. ;)  Mutta siis ärsyttää, kun Jeriko esitti tollasta työskentelyä, vaikka pystyis parempaankin! Yli-intoahan on viime aikoina ollut kyllä muutenkin ilmassa, joten jos treenatessa Jeriko tekee vielä tollaista juoksentelua, niin saa kyllä kepistä nenilleen! Malttia! Varsinkin toi poikittaisen ajon lampaiden puskeminen mun ohi oli tosi raivostuttava temppu! ;(


Ukkokin pääsi kisojen jälkeen lampaille. Ukko alkoi kiertämään laumaa jo ihan siististikin, tiiviisti kyllä kun vauhti ei riitä, mutta piti niitä mun ympärillä ja kiersi vasemmalle. Siitä se lähtee. :) Ensi kerran sitten pentupäivillä. :)

Immi oli mukana Rudin ja Sisun kanssa, ja Sara Rallin kanssa. Immi kuvasi meidän radan, kiitos Immi! :) Paimenteluiden jälkeen päästettiin koirat juoksemaan ja Katja tuli myös kävelemään Louhin kanssa.

Kuvassa Jeriko, Louhi, Ukko, Sisu ja Ralli. Rudi uupuu kuvasta.

Louhista, Sisusta, Simosta ja Ukosta otettiin myös yhteiskuva, tässä Katjalta pöllättynä kuva. ;)



Seuraavan kerran meillä onkin sitten kisat 29.6. Kotikoskilla. Toivotaan ettei sitten vieraassa ympäristössä vierailla lampailla menisi aivan metsään.. :D

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Koirat hoidossa

Eilen oli veljen häät ja koirat olivat Mouhijärvellä hoidossa. Johanna tuli ihan meiltä kotoa hakemaan lauantaiaamuna samalla, kun kävi tukussa. Hyvä palvelu. ;) Vielä aivan mielettömän isot kiitokset!! :))

Häät oli oikein kivat, ruoka oli todella hyvää ja hauskaa oli! Yhden aikaan yöllä lähdettiin kotiin. Juhlapaikkana oli Haiharan kartano, mikä on tosi hieno juhlapaikka jos ei ole kyseessä aivan äärettömän isot juhlat. Juhliin oli palkattu myös turkulainen baari-dj, ja kyllähän se hyvä olikin! Tuli siis "vähän" tanssittuakin.. ;)

Tänään sitten heräiltyäni lähdin hakemaan koiria. Koirat oli pärjänneet oikein mainiosti, ovat kuulemma tervetulleita hoitoon koska vaan uudestaan jos hoitoa tarvitaan. :) Ukko sai erityiskehuja siitä, kuinka pienestä se uskoi ja kuinka rauhallinen pentu se on. Tokihan piti vähän Watin ja Lakun naamoja pestä vaikkei kohde siitä hirveesti tykkäisikään, mutta hyvin oli sopu säilynyt. Kaikki neljä olivat nukkuneetkin yläkerrassa ihan sulassa sovussa. :)

Käytiin sitten Jerikon kanssa paimentamassa, harjoiteltiin taas niitä pillikäskyjä. Nyt ei kyllä tainnut kertaakaan tehdä suoraan pillistä, vaan piti antaa suullinen käsky (tai pari) ennen kuin Jeriko oikeasti meni maahan tai ajoi. Maahanmenon ehkä pari kertaa teki pillistä, mutta ajamaan ei lähtenyt kertaakaan. Siitä huolimatta ihan hyvää treeniä. Ajamisessa Jeriko täytyi välillä muistutella oikeasti tahdista, mutta sitten kun se löytyi niin jatkoi sillä tahdilla oikein hyvin. Toisessa aitauksessa oleva isompi lauma joka sinne viime viikolla tuotiin oli siinä mielessä hyvää treeniä, että hieman tottumattomina lauma meinasi herkästi hajota, varsinkin yksi uuhi kahden karitsansa kanssa tykkäsi vähän väliä jäädä muista erilleen. Jeriko joutui siis oikeasti katsomaan laumaa ja pitämään sitä koossa, alkuun tällaiset jälkeen jättäytyjät meinasi Jerikolta vähän unohtua, mutta pari muistutuksen jälkeen alkoi itse pitämään kaikki silmällä ja itsenäisesti seilasi lauman takana, jotta kaikki tuli mukaan.

Olen kyllä aika äimistynyt siitä kuinka kivoja lampaat nyt on olleet, olisin luullut että talven jälkeen olisivat vähän hankalampia kuin viime loppukesänä! Mutta päinvastoin, ne on melkein rauhallisempia ja luottavaisempia tilanteen suhteen eikä ollenkaan tunteneet tarvetta puolustaa karitsoitaan! Nyt lauma jopa rauhoittui peruskuljetukseen kävelemään mun takana (tai edessä käytännössä kun peruutin), etummaiset näytti oikein tyytyväisiltä siinä oloonsa. Sitten toki jos lauman takaa joku ryntäsi niin lähtivät etummaisetkin. Mutta siis tosi rauhallista ja hyvää menoa! :)

Käytiin myös toisessa aitauksessa paimentamassa muutamaa uuhta ja niiden karitsoita, jotka oli siirretty ulos aikaisemmin ihan kauroilla houkuttelemalla. Tämä oli siis niiden ensimmäinen kontakti koiraan tänä vuonna ja alkuun kun Jeriko tuli aitaukseen tömisteltiin vähän sorkkia. Mutta sekin loppui ihan heti alkuunsa ja lampaat alkoi liikkumaan tosi nätisti Jerikon alta. Ei ne yrittäneet mitään vaikka lähetin Jerikoa kauemmaksi vähän hankalammasta paikkaa hakemaan pois, josta pääsi vain kapeaa polkua pitkin. Siis tosi nätisti meni!

Laitan tämän kyllä Jerikon kokemuksen piikkiin. Kun se ei enää herpaannu ja anna lampaille tilaisuuksia puskea, ja toisaalta työskentelee itse rauhallisemmin ja itsevarmemmin, niin lampaat kunnioittaa ja luottaa, eikä koe tarvetta hyökätä. Vielä viime kesänä tollainen sorkkien tömistely olisi varmaan helposti johtanut tilanteeseen, jossa Jerikoa oltaisiin puskettu, mutta nyt tilanne laukesi tosi nopeasti eikä mun tarvinnut olla siinä mitenkään tukena. Ai kun olen tyytyväinen! :)

Ukkoa en kuitenkaan näille lampaille vielä ottanut enkä otakaan varmasti hetkeen. Tollanen iso karitsoja sisältävä lauma on vaan liian hankala hallittava ja harjoituskappale, ja kun lampaat kuitenkin on vielä aika liukkaita, niin menis hetkessä sellaiseksi juoksemiseksi. Katsotaan sitten loppukesästä olisiko Ukko jo tarpeeksi iso, nopea ja itsevarma, että voisi noilla lampailla treenata.. :)

Nyt yrittäisin vielä huomenna päästä Mahnalaan treenaamaan ja sitten keskiviikkona onkin kisat Somerolla! Toiveena olisi ollut, että olisi saanut pillimaahanmenon siihen mennessä tarpeeksi vahvaksi, että voisi hakukaarella sitä käyttää, koska Jeriko ainakin kuulisi sen paremmin. Katsotaan nyt sitten.. Ja toivotaan, että se häkitys tällä kertaa onnistuisi..

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Ukko kasvaa

Ukko kasvaa hurjaa vauhtia. Se saavuttaa Jerikoa uhkaavaa vauhtia, eroa korkeudessa on enää vaivaiset 4 senttiä! Jeriko nyt onkin niin pieni poika.. :D Painoa Ukolla on 11,8 kiloa. Pennun ruokkiminen raakaruualla heti alkuvaiheesta alkaen on ollut kyllä yllättävän helppoa ja jopa toimivampaa kuin nappulalla. Ukko on kasvanut tosi tasaiseen tahtiin, takakorkeutta ei ole näkynyt juuri ollenkaan ja jalat ovat koko ajan pysyneet suorina, ei pienintäkään kääntymistä mihinkään suuntaan. Lihakset on jo ikään nähden tosi hyvin kehittyneet ja mikä kaikkein ihmeellisintä, niin Ukko on tosi ketterä ja hyppii jo aikamoisia loikkia! Kyllä siitä vaan hyvä agilitykoira varmaan tulee, jos vaan sitten ei ole niin nopea ettei malta rimoja pitää sen vuoksi.. :D Ukko pääsee ensimmäistä kertaa agilityä kokeilemaan kesä-heinäkuun vaihteessa, ja sitten kunnolla opiskelemaan lajia heinäkuun lopussa. Hetken saa siis vielä rauhassa kasvaa. :)

Ukko on tavallaan tosi erilainen kuin Jeriko, mutta toisaalta siinä myös paljon samaa, varmaan jo siitäkin syystä että ottaa Jerikosta niin paljon mallia. Ukko on hieman villi vielä aikuisia tervehtiessään, mutta hämmästyin kyllä kuinka se osasi kahden naapurin pikku tytön kanssa olla! Noin 4- ja 5-vuotiaat tytöt siis ensin silitteli koiria tossa pihassa, ja sitten kun tultiin sisälle niin parin minuutin päästä soi ovikello ja tytöt kysyi pääseekö sisälle silittelemään. :D Eihän siinä raaskinut kieltääkään. Ja tosiaan, Ukkokin käyttäytyi melko rauhallisesti tyttöjen kanssa, ei yrittänyt kertaakaan hyppiä. Jerikohan nyt on niin luonnonlahjakkuus ettei siltä muuta odottanutkaan, mutta Ukko selvästi seuraa jalanjäljissä. :)

Ukon kanssa ollaan tehty hieman sheippaamalla sitä perusasentoa. En muista mitä siitä viimeksi kirjoitin, mutta aika samassa pisteessä. Johtuen siitä etten kauheasti ole treenannut. Mikä taas johtuu siitä, ettei ihan hirveen suurta tokomotivaatiota ole. On käynyt mielessä vaihtoehtokin ettei tekisi Ukon kanssa ollenkaan tokoa, pelkkää paimennusta ja agilityä.. ;) No, tuskin mä sentään silleen maltan rajoittaa, tää tokomotivaation puute nyt on vähän tällainen yleisvaltainen ongelma.. Toisaalta en myöskään muista miten opetin Jerikolle perusasennon ja kuinka nopeasti se sen oppi. Muistaakseni myös tolleen ensin kohdekepillä ja sitten sheippaamalla.. No, joka tapauksessa jatkan tällä tavalla, hyvin Ukko sitä tarjoaa takaa ja sivusta, jopa edestä on tullut jo pari aikas hyvää suoritusta. :)

Tänään käytiin Tuijan ja Ronjan kanssa lenkillä ja tehtiin samalla esineruutu. Jeriko teki ensimmäisenä jotta Ukolla ei aivan hirveästi olisi kierroksia ja Jeriko saisi rauhassa tehdä. Aattelin, että esineruudussa Jeriko kestäisi Ukon mekastusta paremmin kuin tokoillessa häiriintymättä. Tuija vei kaksi esinettä silleen, että Jeriko näki kun Tuija lähti viemään, mutta ei nähnyt vientiä. Kaksi esinettä, Tuijan vanha lompakko ja lapsen nahkasandaali. Itsekään en sitten tiennyt missä esineet oli, kokeenomainen treeni siis tavallaan. Lähetin ensin keskilinjasta hieman vasemmalle ja sandaali nousi ehkä noin puolesta välistä aluetta varmaan 5 sekunnissa! Jeriko lähti painamaan lähetyksestä, himmasi, tarkensi, nosti ja lähti tuomaan ennen kuin ehti mitään sanoa. :D Tähän olisi pitänyt jättää, oli niin komea suoritus. Lähdin kuitenkin toiselle lähettämään, läheltä oikeaa kulmaa. Tässä vaiheessa Ukko alkoi nostamaan kierroksia ja kiljumaan, muuten Tuija oli saanut sen pidettyä tosi hyvin hiljaisena! :) Jeriko ei meinannut upota alueella sitten mitenkään, meni vähän juoksenteluksi ja lähti ulos alueeltakin vaikka alkuun haki kyllä toistakin esinettä vielä ihan hyvin, kääntyi sivurajalta takaisin ja silleen. Mutta sitten meni siis juoksenteluksi. Menin sitten itse alueen sisään ja hieman eteenpäin auttamaan Jerikoa ja lopulta lompsa nousi. Jeriko oli kuitenkin selvästi häiriintynyt Ukon mekkaloinnista, Kiljusten perhettä on selkeesti.. ;) Jeriko ei oikein lähtenyt leikkimään esineillä ja sitten vaan kehuttiin Tuijan kanssa sitä oikein paljon. Hauska, kun Tuijalle huikkasin, että kehu säkin Jerikoa ja Tuija alkoi vuolaasti ylistämään Jerikon mahtavuutta, niin jälkikäteen ilmeni ettei Tuija mitään ollut kuullut vaan oli vaan lukenut koiran ilmettä, että tarvii rohkaisua. Hyvät treenikaverit on kyllä kullan arvoisia, kiitos Tuija! :)

Ukko teki myös oman harjoituksen. Ukko oli tosiaan Jerikon ja Ronjan vuoroilla kerännyt oikein kiitettävästi kierroksia ja intoa, ja oli revetä liitoksistaan siinä vaiheessa kun sen vuoro tuli. Esineeksi otettiin vanha nahkahanaska, että olisi mahdollisimman kiva ja helppo. Tuija vei sen ehkä 5 metrin päähän ja Ukko oli aivan innoissaan, mutta kun sen päästi irti niin Ukko juoksikin vaan Tuijan luokse. :D Tuija näytti ja hetsasi hanskalla uudestaan ja taas Ukko vaan juoksi Tuijan luokse. Sitten menin itse näyttämään ja heti kun noteerasi hanskan aloin leikittämään. Leikittämisen jälkeen vielä yksi yritys, menin heti leikkimään hanskan kanssa. Intoa siis riittää, vielä kun saadaan se ohjattua oikeaan kohteeseen, että Ukko tietää mitä pitää tehdä. :)

Huomenna on sitten veljen häät ja koirat menee Mouhijärvelle hoitoon. Sinänsä kyllä hyvää harjoitusta Ukolle, että on tässä vaiheessa ihan yötä hoidossa, Jerikon kanssa olen sitä harmitellut ettei tullut jätettyä sitä hoitoon pentuna eikä se sitten osannut oikein asettua kun jäi ensimmäistä kertaa Tuijalle. Nyt saa Ukko siis harjoitusta ja Jeriko osaa jo silleen olla, että näyttää varmaan hyvää mallia Ukolle tässäkin. :) Toisaalta Jeriko on niin tottunut, että Mouhijärvellä paimennetaan ja tehdään koko ajan jotain kivaa, etten IHAN satavarma ole, että osaako Jeriko rauhoittua.. :D Ehkä se nyt ainakin oppii. Olen kyllä tosi kiitollinen tästä hoitopaikasta, kyllä siellä kelpaa kun saa aidatussa pihassa juosta kahden muun koiran kanssa. :)
Ja sunnuntaina sitten koiria hakiessa pääsee paimentamaan. ;)

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Taas lähti lapasesta

Käytiin Jerikon kanssa taas tänään agilitykisoissa ja taas lähti lapasesta. Ensimmäinen rata oli kyllä taas parempi. :D Joka tapauksessa kaikki tai ei mitään -periaatteella tänään tuloksena ei mitään, kaksi hyllyä siis. Tuomari Leena Rantamäki-Lahtinen oli tehnyt aika vauhdikkaat radat jotka periaatteessa olisi voinut olla helpot, mutta eipä niitä nollia kyllä tullut kuin pari missään luokassa.

Ensimmäinen rata oli tosiaan parempi, lähti ihan hyvin ja meni ihan ok kepeille asti, tosin yksi rima ehti jo tippua. Kepeiltä jatkettiin suoraan pituudelle hypylle ja yritin ottaa vähän liikaakin etumatkaa, kun aattelin että ehtisin ohjaamaan hypyn tiukemmin. Hannan treeneissä oltiin juuri eilen tehty hieman samanlaista kohtaa, jossa jätin Jerikon pujottelemaan ja aattelin että voisi onnistua. No, ei onnistunut vaan Jeriko livahti ennen aikojaan kepeiltä pois ja ehti jo suorittaa pituuden ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa. Loppurata meni muuten ihan jees, mutta yksi rima tippui sielläkin.


Toinen rata kosahti jo neljännelle esteelle. Jätin Jerikon lähtöön ja ehdin hyvin ohjaamaan putken jälkeistä hyppyä, suhisin jarrun että Jeriko tajuaisi kääntyä tiukasti ja niinpä se sitten kääntyi niin tiukasti että vei okserin siivekkeet mukanaan! Aikamoiseksi kolisteluksi mennyt tämä Jerikon agilitaaminen, mutta ei voi hitaaksi haukkua tai että olis löysät käännökset! :D Kaikki tai ei mitään, hylly tai nolla tosi nopealla ajalla.. No kyllä ne vitosetkin joskus lämmittäisi mieltä..
No joo, sitten annettuaan ratatyöntekijöille tekemistä Jeriko oli kepeillä vähän sekaisin alkuun ja jouduin uudestaan lähettelemään. Sitten meni ihan ok, mutta taas yksi vauhtisuora veti loputkin suorituksesta viemäristä alas. Mitenkään en ehtinyt pussin jälkeen renkaalle ohjaamaan, että Jeriko olisi kääntynyt tulemaan hypyn taas oikeaan suuntaan eli kohti putkea hypäten ja siitä sitten hylly. Loppusuora meni sitten taas jo oikein kivasti, pakko aina jotain hyvää keksiä. :D



Mutta siis hitsi mitä töpötystä mun menoni, vaikka yritän oikeasti juosta, niin en näytä etenevän ollenkaan! Minä olen tosi hidas ja aivan liian hidas koiralle, pitäis opetella juoksemaan!

Unohtui aikaisemmin kirjoitella kaverikoira toiminnasta. Sunnuntaina oltiin Kaveri koira -kurssilla ja Jeriko läpäisi "testin". Kennelliiton alaiseen kaverikoira toimintaan päästään sitten mukaan joskus loppukesästä, kun nyt kesällä ryhmillä on hieman hiljaisempaa. Sopii sinänsä meille hyvin, koska nyt kesällä meillä on ihan hirveen kiireistä! ;)

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Vihellyksiä

Mulla alkoi tänään työt. Paikka on tuttu, työnkuva vaan hieman erilainen kuin aikaisemmin, mutta sinänsä helppo siellä aloittaa. Muuten en varmaan tällaista päivää olis jaksanutkaan, jos töissä jo olisin väsähtänyt! :D Töistä lähdin äkkiä kaupungille etsimään mekkoa pikkuveljen häihin, jotka on tän viikon lauantaina! En yhtään myöhässä ole liikkeellä en, ei nyt vaan ole päässyt kaupoille ja nytkin kauheella hädällä. No, löysin mekon, ainakin luulen niin.. Mulla kun on vähän tapana alkaa jälkikäteen aina miettimään oliko joku hankkimani asia sittenkään hyvä.. :D Ei koske eläimiä. ;)
Kaupungilta sitten äkkiä kotiin, just ehdin syödä banaanin ja jogurttia ja sitten paimentamaan Mahnalaan Tuijan ja Ronjan kanssa.

Tällä kertaa muistin ottaa pillinkin mukaan ja aloin Jerikolle opettamaan pillikäskyjä. Suurin osa opettelusta kyllä meni siihen, kun opettelin itse puhaltamaan niitä! :D Aja-käsky luonnistuu vielä joten kuten, mutta sitten maahanmenoon, että saisi oikeasti kimeän terävän äänen, niin ei meinannut millään onnistua. Loppua kohden kyllä alkoi sujumaan viheltely paremmin ja tuli enemmän niitä hyviä kuin huonoja vihellyksi. :D

Puhaltelin siis maahan ja aja-käskyjä, kun ennakoin Jerikon muutenkin tekevän niin ja annoin suullisen käskyn jos ei heti toteutunut pillistä. No, eihän Jeriko niitä nyt ihan vielä oppinut. Maahan meni kyllä hakukaarilla aika hyvin, mutta se johtui siitä että vihelsin kun Jeriko muutenkin oli jo tasapainossa ja menossa maahan. :D Sen siitä vaan huomas, että silloin kun Jeriko meni maahan pillillä, niin se meni sinne vähän liiankin räväkästi, saisi vähän hiipivämminkin painua maahan niin kuin suullisella käskyllä. Vaikka sitten suullisen käskyn kohdalla nyt harmittelen sitä, ettei Jeriko meinaa mennä siitä ensimmäisestä käskystä, koskaan ei ole tyytyväinen. :D Ehkä siis pitää vaan olla iloinen jos käsky toimii hyvin. ;)

Aja-käsky tarvii vielä enemmän vahvistusta, pari kertaa Jeriko kyllä nousi maasta ajamaan ihan pillillä. Se oli kiva huomata ja toiveenakin, että nyt pillikäskyyn yhdistyisi hieman erilainen mielentila ja ajo lähtisi rauhallisemmin, suullisella käskyllä tuppaa välillä pomppaamaan ylös liian nopeasti ja lähtevän liian reippaasti eteenpäin. Se siis, että Jeriko hieman epäröi pillikäskyn kanssa ja nousi hitaasti, oli juuri hyvä juttu. Toivottavasti ei siitä miksikään muutu, vaan yhdistyy käskyyn ylipäätään. :) Viheltelin tietty siinä sitten muutenkin, kun Jeriko ajoi sopivan rauhallisesti.

Käytiin myös tekemässä isommalla mäkilaitumella pari hakukaarta. Ensin ihan vaan testimielessä lähetin Jerikon noin 100 metrin matkalle hakemaan lampaita mäen alta. Aluksihan Jeriko ei nähnyt lampaita ja kun näki lampaat niin näköyhteys muhun katkes. Jeriko pysähtyi sitten kesken, mutta jatkoi hyvin vasenta kaarta kun annoin lähetyspaikalta käskyn ja katosi taas näkyvistä mäen taakse, mutta ei sitten kaarta loppuun tehnyt ilman että menin hieman lähemmäksi auttamaan. Vielä liian vaikea tuollainen. Sitten laitoin Jerikon hakemaan lampaita mäen päältä niin, että lähetin Jerikon rinnalta, mutta lähetyksen jälkeen juoksin lähemmäksi lampaita (en nähnyt niitä edes lähetyspaikaltani) niin, että näin ne ja Jeriko näkis mut kaarellaan. Sitten tuli tosi hieno kaari! Jeriko ei kyllä epäröinyt niin yhtään enkä toisaalta huomannut olisi mua kaarella katsellut. Kai se kuitenkin jostain silmäkulmastaan näki ja sillä uskalsi tehdä niin hyvin. Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä toisen puolen hakukaari samalla lailla ja sekin meni hienosti. Ai kun olin tyytyväinen! :)

Alunperin meidän oli tarkoitus paluumatkalla käydä vielä Mutalan kentällä tekemässä pk-esteitä, mutta meillä vierähti paimentaessakin melkein pari tuntia, niin eipä sitten jaksettu! :D Ei huolta, lampaat sai levätä välissä, kun käytiin läpi harjoituksia ja vaihdettiin aitausta. ;) Ja siis vahingossa venähti treeni niin pitkäksi, kun oli mukavaa! :D

Seuraavan kerran päästään näillä näkymin paimentamaan sunnuntaina. Koirat on lauantaista sunnuntaihin hoidossa Mouhijärvellä niiden häiden vuoksi ja sitten niitä hakiessa voikin sopivasti ottaa treeniä. ;) Ensi viikon keskiviikkona onkin sitten paimennuskilpailut Somerolla, toivon mukaan silloin saadaan häkityskin onnistumaan! :)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kymppi tuli, mutta se ei ollut tavoite

Oltiin tänään taas agilitykisoissa. Tällä kertaa Nokialla NPKH:n majalla. Tuomarina Harri Huittinen. Tea oli mukana kannustamassa ja kuvaamassa. Tea oli myös tehnyt mukaan hyviä sitruunamuffinseja, kiitos vielä niistä! :)

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Me oltiin toisena lähtövuorossa, kun yksi luokkanousija oli ensimmäisenä. Ei siinä kuitenkaan voinut muiden suorituksia yhtään seurata ja suoraan rataantutustumisesta lähtöön. Tämä rata meni parhaiten. Kaksi rimaa tippui, mutta muuten Jeriko oli hyvin kuulolla ja teki niin kuin käskettiin eikä sooloillut ylimääräisiä. Eka rima tulee alas kai mun käskytyksestä, toinen rima tulee loppusuoran alussa, olisko sitten mun kirittämisen vuoksi..? Kun eka rima oli jo tippunut otin vielä enemmän riskiä kuin olisin ehkä muuten ottanut ja otin enemmän etäisyyttä Jerikoon esim. tolla hyppykaarteella. Jeriko teki siinä kyllä hienoa itsenäistä työtä ja kepit tuli tosi lujaa, sekä niiden jälkeisen hypyn kääntyi tosi nätisti. Tuloksena jokatapauksessa 10,  aika -19,55. Tällä suorituksella sijoituttiin neljänsiksi, kun radalta tuli yksi ainut nolla, kaksi vitosta ja meidän jälkeen yksi 15, kaikki muut hylkyjä 13 kilpailijasta.


Kahdella jälkimmäisellä radalla lähdettiin sitten ensimmäisinä. Toinen rata alkoi tosi hyvin, kaikki meni hyvin kepeille asti, mutta sitten keppien jälkeiseen renkaaseen Jeriko rysäytti oikein kunnolla päin! :( Eipä ole tollaista Jeriko ennen tehnyt. Jatkoin sitten vaan liikettä etten tekisi liian isoa numeroa asiasta ja katsoin näyttikö Jerikoa sattuneen, mutta kun mitään ei näyttänyt käyneen niin jatkoin rataa. Tämän jälkeen rata meni kuitenkin aika huonosti, ensin heti perään hypyn edessä ympyrät ja sitten muurin jälkeen Jeriko ampaisi kepeille vaikka kuinka yritin kutsua ja vetää sivulle kohti oikeaa hyppyä. Siitä sitten hylky, mutta loppurata menikin sitten taas ihan kivasti. :D


Kolmas rata oli kaikkein surkein. Kontaktit Jeriko kyllä teki hyvin. Mutta sitten muuten sähelsi aika paljon. Ensin puomin jälkeisellä hyppysarjalla Jeriko meinaa karata putkelle ja korjauksesta hyörii ja pyörii hypyllä tehden sen lopulta väärään suuntaan. Tästä kun jatkettiin niin uudestaan tuli ongelmia putken jälkeisissä hypyissä, Jeriko meinasi painella ohi taas kepeille eikä sitten millään olisi malttanut tulla takaisin mun luo kutsusta, vaan hyöri ja pyöri ja tarjoili mitä sattuu. Tästä kun selvittiin niin loppurata meni itse asiassa ihan hyvin.


Ikäväähän tässä on se, että näillä kahdella jälkimmäisellä radalla Jeriko ei ollut ohjauksessa niin hyvin, mutta rimathan pysyi. Ensimmäisellä rimat taas tippui, mutta muuten meni tosi hyvin! :D Kaiken tuon kun saisi samaan suoritukseen niin sitten tulisi hyvä! :)

Ukko oli myös kisapaikalla mukana. Enimmäkseen odotti autossa, mutta kävihän se sitten kivapaikkaakin ihmettelemässä. Aika hyvin Ukko kyllä malttoi häiriössä istua ja jopa tarjota perusasentoa! En siis ole perusasentoon vielä liittänyt edes käskyä, kun liike ei ole valmis, mutta Ukko tarjosi sitä kuitenkin, kun seisoin tietyllä tavalla odottavaisena. ;) Etevä poika.
Kisojen jälkeen käytiin vielä Tuijalla teellä ja pannarilla. Ukko yritti kovasti (vähän liiankin kovasti) hurmata Ronjaa, mutta ei saanut sitä vielä ryhtymään leikkiin. Vähän kun Ukko tosta rauhoittuu, niin sitten varmasti kyllä. :)

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Tositoimissa

Käytiin tänään Jerikon kanssa Mouhijärvellä Kiviniityn kotieläinpuistossa siirtämässä lampaat sisältä ulkotarhaan. Niitä taisi olla kuusi aikuista ja niiden karitsat, kokonaisuudessaan varmaan ainakin 15 lammasta. Näitä uuhia alettiin siis ensimmäistä kertaa paimentamaan viime heinäkuussa muistaakseni ja alkuun olivat todella hankalia. Nytkin olin vähän varautunut siihen, että talven jälkeen (ja kun niillä oli karitsatkin siinä) olisivat olleet hankalia, mutta nehän toimi oikein kivasti. Talven tauon jälkeen selkeesti silti luottamus ja kunnioitus Jerikoon tallella, eivätkä ollenkaan yrittäneet sellaisia tyhmyyksiä kuin viimeksi alkuun. Nyt liikuttiin niin nätisti yhdessä porukassa ettei mitään. Vähän kyllä tuli mutka matkaan, kun pihan portti oli unohtunut auki ja lampaat juoksi sinne syömään kukkaistutuksia. :D Sitten ne olikin vähän hankalampi saada portista ulos, taisi olla niin että kun yritin peruskuljetusta niin ne ei tohtineetkaan niin hyvin lähteä mua kohti siitä portista (eivät silleen hakeudu kuitenkaan ihmisen lähelle, ovat arkoja), kun sitten kun siirryin taakse lähti hyvinkin nopsaan portista pihalle. :) Jeriko työskenteli kyllä koko ajan hyvin, olin sitten lauman edessä tai Jerikon vierellä/takana. Ja vaikka Jeriko joutui työskentelemään aika lähellä, niin lampaat ei siitä yhtään liikaa hermostuneet.

Lopulta ennen tarhaa vielä pienet kierrokset, kun viereisessa tarhassa oli pari lammasta jo valmiina ja sen aitaan nämäkin jumitti, ja yritti vielä kallioiden ja vanhan viljasiilon luokse sujahtaa. Vähän joutui Jerikolla lisäämään painetta, että sai lampaat liikkumaan kallion ja väärän aitauksen aidan välistä takaisin päin (tiellä myös kuusi), mutta mun mielestä hienosti Jeriko käytti päätään ja antoi karitsoiden olla ja meni niiden ohi perimmäistä uuhta työntämään. ja sai sillä lauman liikkeelle. Karitsat kun on sellaisia kakaroita, turha niitä kiusata. ;) Lopulta sitten saatiin lampaat omaan tarhaansa eikä koko hommassa kestänyt kovinkaan kauaa. Meni tosi jouhevasti koko homma pikku kiemuroista huolimatta! :) Olin kyllä tosi tyytyväinen Jerikoon, vaikka vähän olikin yli-innokkuutta ilmassa ja vauhtia välillä turhan paljon eikä aina ihan olisi malttanut odottaa paikallaan.. Taitaa olla joku tän viikon paimennusteema, kun samanlaista oli maanantaina ja tiistainakin. :D Mutta siis homma tuli tehdyksi paljon nopeammin ja jouhevammin kuin viimeksi, joten selvästi Jeriko on kehittynyt paljon ja itseluottamus kasvanut, mikä näkyy siinä kuinka se käsittelee lampaita ja kuinka nämäkin lampaat pysyi ihan rauhallisina eivätkä yhtä kertaa lukuunottamatta kokeneet ollenkaan tarvetta suojella karitsoitaan. :)

Ukkokin oli reissussa mukana, mutta vielä en sitä näille lampaille mukaan ottanut, vaan Ukko odotti sisällä Watin (bretagnen basset uros) ja Lakun (labbis narttu) sillä välin kun Jeriko hoiti. Lampaat oli kyllä nyt niin mukavia, että myöhemmin kesällä kun karitsat on erotettu voisi ajatellakin ottavansa Ukkoa treeniin mukaan. :)

Kotona Ukon kanssa on aloitettu treenaamaan perusasentoa. Ihan muutaman kerran käytin kohdekeppiä apuna ja sitten aloin sheippaamaan toimintaa ja odottamaan Ukon tarjoavan perusasentoa. Tämä olikin varmaan ihan hyvä ratkaisu, koska jo nyt Ukko silti fiksoituu aika paljon vasempaan käteen josta kuitenkin palkka tulee (nappulat oikeassa nyrkissä josta siirrän vasempaan). Vie varmaan vähän aikaa ennen kuin saa Ukon ottamaan kontaktia automaattisesti eikä vasta sitten, kun kutsuu nimeltä. Mutta siis hyvin Ukko jo tarjoaa oikeaa perusasentoa ja tosi kivan tiivistä. ;) Takaa tulee perusasentoon tosi hyvin ja vasemmalle kaartaessa kääntää myös hyvin takaosaansa, oikealle kääntyessä toki myös kun se on helppo. Ihan vielä edestä päin ei osaa tulla, mutta kyllä sekin sieltä tulee, hyvällä alulla. :) Aattelin, että nyt treenataan tätä perusasentoa ja kontaktiakin (ollaan sitä jo otettu), ja sitten kun perusasento kontakteineen hyvä niin aloitetaan seuraamisen harjoittelu askel askeleelta, mitään imuutusta en nyt ajatellut käyttää ollenkaan.
Ihan pikkaisen aloitin myös tunnarikapulalla kapulan pidon harjoittelua, mutta se on nyt jäänyt yhteen treenisessioon. Perusasento kuitenkin tärkeämpi tässä vaiheessa. :)

Huomenna meillä on Jerikon kanssa agilitykisat, pitäkää meille peukkuja! :)