Perinteinen tavoitekatsaus

 Pidän nyt kiinni perinteestä ja käyn läpi tavoitteita. Tämä vuosi on tuonut tullessaan paljon muuta kuin mitä tammikuun ekoina päivinä osasi odottaa. Korona rajoituksineen ja kisojen ja kokeiden perumisineen, mutta onneksi kukaan läheinen ei ole sairastunut. Koiraharrastuksissa on kuitenkin loppujenlopuksi saanut jatkaa aika normaalia arkea, eikä korona ole näihin asioihin suuresti vaikuttanut. Siitä voi olla onnellinen.

Tavoitteita vuodelle 2020:

Jupiterin kanssa valjakkohiihtokisoja Ilonan kanssa. Toivon mukaan menestystä myös kisoista ja ehkä myös 10km matkoilla starttaamista. Sprintti-SM -kisat valitettavasti Jupiterin kanssa jää väliin, sen pää ei kestä yhteislähtöjä ja niissä tapahtuvia härdellejä. Jupiterin kanssa pitäisi myös ottaa tavoitteeksi BH-kokeen suorittaminen, mutta katsotaan miten saan aikaiseksi. Näyttelyistä pitäisi myös saada H ja sitten todennäköisesti kastraatio ehkä ensi syksynä. Agilityssä 3-luokkaan nousu ja siellä mahdollisimman hyvää kisafiilistä ja treenien parasta meininkiä niille kisaradoillekin. Samoin paimennuksessa olisi kyllä tarkoitus 3-luokkaan nousta ja saada Jupiterin hyvät ominaisuudet kunnolla esille.

Jupiterin tavoitteet... Valjakkohiihdossa yksilö SM-hopeaa ja viestikultaa. Huikeeta! 10km kisoihin ei päästy, kun lumenpuutteen vuoksi kisoja peruttiin roppakaupalla. Onneksi edes nuo SM-kisat saatiin pidettyä.

Näyttelyitä ei sitten ollut ja näin ollen Jupiter ei ole saanut H:ta ja sillä on edelleen killuttimensa. Agilityssä noustiin 3-luokkaan ja ihan kivaakin menoa on ollut, vaikkakin kyllä myös vaikeuksia. Puomille tehtiin äkkiseltään syksyllä myös juoksarit ja ne toimii jo yllättävän hyvin. Paimennuksessa 3-luokkaan nousu oli kyllä tavoitteena aikamoinen.. Minkähänlainen mielenhäiriö on ollut tuota kirjoittaessa? Keväällä tai kesällä jossain vaiheessa päätin varmaan kolmannen kerran, etten enää paimenna Jupiterin kanssa, koska se sisältää niin paljon vaikeuksia ja epämukavuutta, eikä motivaatio vaan meinaa riittää koiran kanssa joka voi jättää mut pellolle. Jostain loppukesän aikana kuitenkin motivaatio nosti uudelleen päätään ja käytiin muutamat kisat, saatiin jopa PAIM2 koulari aika haastavissa olosuhteissa. Joka tapauksessa matkaan mahtui sekä upeasti menneitä ratoja, että aivan totaalisesti penkin alle menneitä.

Troija täyttää vuoden maaliskuussa ja sen myötä on luustokuvien aika. Toivotaan Troijalle sekä sisaruksille hyviä luustotuloksia. Troijan kanssa käydään varmaan joitain näyttelyitä, treenataan agilityä ja pk-jälkeä ja kesällä varmaan aloitetaan hyppytreeni. Luulisin, että pienestä koostaan huolimatta Troija todennäköisesti ylittää metrin (ainakin ilman kapulaa) vaivattomasti. Treenataan tottisliikkeitä ja katsotaan miten edistytään. Agilityn suhteen ensi kesän projekti on juoksukontaktit ja katsotaan ehtiikö niiden tai muiden esteiden suhteen kisavalmiiksi loppuvuodesta.

Troijan luustokuvat toi todella hieno uutinen, kerrankin "puhdas rivi" kokonaisuudessaan! Myös sisaruksilla ihan hyviä tuloksia eikä mitään aivan kamalaa. Tammikuun alun toiveikkuus metrisen hypyn kanssa vaihtui epäluuloon ja huoleen koiran terveydestä, kun senttiäkään se ei venynyt lisää ja jäi hyvin pieneksi; säkäkorkeus 44-45cm. Hautasin ajatukset pk-jäljestä vailla sen suurempaa draamaa, se tapahtui vähän puolivahingossa.

Kisavalmiiksi agilityssa ei ihan ehditty, mutta hyvällä mallilla alkaa olemaan ja talven aikana varmaan päästään starttaamaan. :) Tokoilun suhteen kohtasin uuden energian ja motivaation nousemisen ja nyt varsinkin syksyn aikana ollaan aktivoiduttu siinäkin niin, että voisi ajatella alokasluokan korkkaamista joskus kevättalvella. :) 

Vaikka paimennuksen suhteen ei ollut mitään tavoitteita, niin pikkutyttö kyllä yllätti kehittymisellään ja loppukesästä/syksyllä startattiin kisaradoissa. SPKY:n pikkumestiksissä kahden päivän tuloksissa Troija taisi olla 6./13. PPR1 saatiin Kennelliiton alaisista kisoista.

Jerikon kanssa yritän saada paikkaa/paikkoja IFH-kokeista ja katsotaan mihin rahkeet riittää. Rallitokoa ja koiratanssia katsotaan jos jaksetaan.

Jeriko ylitti vaatimattomasti asetetut tavoitteet. Tietty. :) IFH-rotumestaruus ja käyttövalioituminen samalle vuodelle. Ai että. Mitään hömppälajeja ei nyt sitten tänä vuonna tehtykään. (sori) :D 

Ukko saa olla pääosin oloneuvoksena. Tarvittaessa sitä kaivellaan naftaliinista valjakkokisoihin, mutta ei välttämättä. Suurempia tavoitteita ei ole, mutta Ukko saa viettää mukavaa elämää ja touhuta välillä mielen virkistykseksi mukavia juttuja. :)

Ukkoa yritin jossain vetotreeneissä ottaa mukaan, mutta vaikka intoa olisi, niin ei se vedä. Luulen, että sillä voi olla kyynärissä jo nivelrikkoa (1/1 kyynäret jo lähtöjäänkin) ja voimalla juokseminen ja tömähdykset ei ehkä tunnu hyvältä ja sen vuoksi heti alun innon jälkeen veto loppuu. Arjessa muuten ei kyllä ole mitään oireita, joten oloneuvoksena jatketaan.

Tavoitteet vuodelle 2021:

Jeriko: Jos Jeriko on vielä hyvässä kunnossa, niin varmastikin mennään puolustamaan IFH-rotumestaruutta. Muuten ei sinänsä tavoitteita ole muuta kuin pitää Jeriko terveenä ja hyvinvoivana. Nose work olisi Jerikolle varmasti todella kiva eläkelaji, mutta en tiedä jaksanko itse ryhtyä siihen.

Jupiter: Yritän pitää omaa motivaatiota yllä paimennuksen suhteen ja treenaillaan nyt kohti 3-luokkaa. Toivotaan, että löydetään parempi yhteinen sävel. Agilityssä toiveena olisi päästä sertiin kiinni ja saada ylipäätään radoille sellaista parasta sujuvuutta mikä on kyllä mahdollista. Ja toivon mukaan nyt tulisi lunta, pääsisi hiihtelemään ja kisaamaankin. :) 

Troija: Agilityssä starttaaminen ja mielellään myös ainakin 2-luokkaan nousu. Tokossa alo-luokassa starttaaminen ja myös avo-luokka tuntuisi tällä hetkellä ihan realistiselta tavoitteelta. Paimennuksessa PAIM1-koulari ja tavoitteena kehittää Troijan ajoa ja ylipäätän itsevarmuutta lampaiden kohtaamisessa, ja mahdollisesti alkaa treenaamaan myös jakoa.

Tyr: Hän joka ei sisältynyt vielä vuodella asetettuihin tavoitteisiin. Ja niin hän vaan tuli ja toi porukkaan sen jonkun puuttuvan palasen. Tyrin tavoite ensi kesälle sisältää lähinnä paimennuksen harjoittelua, siinä kehittymistä ja toivon mukaan syksyllä voisi jo harkita perusrataakin. Jos ei, niin sitten seuraavana vuonna. Lisäksi treenaillaan jäljestystä, mutta sen suhteen ei mitään tavoitteita muuten kuin koulutuksellisesti edetä.

Ps. Meillä on yllättävän rauhallinen uusi vuosi. Jupiter on aika rentona, vaikka ei ole saanut Sileota ja Tyr ei välitä paukuista mitään. :) 

Nuorison kuulumisia

 Päivitysrintamalla on ollut hiljaista vaikka luulin jo päässeeni uudelleen hyvään bloginkirjoitus-flow'hun. Totuus oli sitten mitä ilmeisimmin toinen. Treenailtu ja touhuiltu kuitenkin on, yritän tähän nyt kirjailla jotain itsellenikin muistiin.

Troijan kanssa tokoilut on jatkunut kotitreenien ja joka toinen viikko Maijun ohjauksessa. Seuraaminen on kivalla alulla, mutta pitäisi vaan saada siihen kestoa lisää ja se ei tulisi muulla kuin kotona kunnolla seuraamisen kestoa treenaamalla. Se on vähän jäänyt.

Kaukkarit on tosi kivalla alulla. Troija on niin ketterä ja pieni, että sille saa tosi kiva kaukot, kun vaan nyt tehdään huolella pohjat ja liikeradat oikeiksi. Istu-maahan -vaihdon syöksyy suoraan maahan voimalla, maahan-istu -vaihto tehdään yhdellä pompulla ja pikku hiljaa vakiintuu siihen, välillä tulee pari sipsutusta välissä. Käytiin myös Mari Leiviskän koulutuksessa ja saatiin Maijulta jo aiemmin saatujen vihjeiden lisäksi pari hyvää apua tähän. Yritän opettaa Troijan nyt istuessa ollessa tamppaamaan etutassuja eli siinä vahvistamaan sitä liikerataa, että etutassut "hyppää". Lisäksi välillä voi tehdä väliin istumasta maahan-istu -vaihdot nopeasti, ikään kuin samalla momentilla, millä se syöksyy maahan. Tämä toimikin ihan kivasti, kun eilen illalla tein, mutta johti kyllä nopeasti siihen, että Troija alkoi miettimään, että kannattaako sinne maahan mennä sitten lainkaan.

Istu-seiso -vaihto tehdään pompulla ja se on hyvällä mallilla. Takajalat alkaa pysymään jo kivasti paikoillaan. Seiso-istu -vaihto on eniten kesken ja siinä käsiavulla tehdessä Troija meinaa vähän liiankin aktiivisesti peruuttaa taaksepäin. Marilta saatiin vinkki, että palkkailee hetken Troijaa ihan vaan painon siirrosta takajalkojen päälle, ilman että lähtee peruuttamaan alta pois, ja siitä sitten istuminen.

Nouto on ollut Troijalla hankala liike. Pentuna tehtiin vauhtinoutoa ja se sujui hienosti, mutta jossain vaiheessa, mielestäni pitotreenien myötä, vauhtinoutoon tuli lukko. Tulkitsen niin, että Troija on ymmärtänyt, että kapulaa ei saa tiputtaa ja kilttinä tyttönä se ei pysty nyt käsittämään että miten niin muka pitäisi vauhdissa päästää irti. Ja kun siihen liikkeen loppuosaan on tullut epävarmuus, niin se näkyy myös liikkeen alkusassa epävarmana kapulalle menona. Maijun ja Marin molempien kanssa tätä pohdittiin ja päädyttiin ettei vauhtinoutoja enää tehdä, vaan kapulaa vaan suuhun, tai maasta nosto ja tuonti mun käteen käsikosketukseen, joka sillä siis on vahva. Sisällä mielentila näyttää tässä hyvältä, mutta pitäisi päästä ulos tai pitävämmälle alustalle tekemään niin näkisi, että miten saa sitten vauhtia (meillä sisällä laattalattia).

Liikkeestä maahanmeno peruuttaen menee hienosti. Liikkeestä seisominen pompun kautta on alkanut nyt avautumaan vähän paremmin, aiemmin yritti vielä liian vahvasti mun käden perään, mutta olen saanut nyt paremmin Troijalle kerrottua, että pitää jäädä pompun jälkeen paikoilleen. Liikkeestä istumista on tehty todella vähän. Samoin hyppyä on tehty tosi vähän, mutta agilitytausta auttaa tässä ja viimeksi ainakin näytti Troijalle ihan selkeältä hommalta.

Ylempien luokkien liikkeistä ruutua on tehty ihan pari kertaa ja siitä on todella kauan, ison merkin kiertoa aloiteltiin Marin kanssa. Pitäisi itselleen hankkia sellainen iso kartio.

Troijan veljen Pluton omistajan kanssa haastettiin toiselle starttaamaan kevättalven aikana tokossa ja siihen vahvasti tähdätään.

Agilityssä Troijan kanssa on tehty nyt keppejä vähän ahkerammin, ja erikseen treenattuna ja rauhallisissa olosuhteissa Troija menee ne jo ilman ohjureita/verkkoja, mutta ei kyllä sitten vielä häiriön kanssa. Puomin osumat on todella varmoja, mutta vauhtia ja rentoutta saisi tulla lisää. A:ta on tehty madallettuna kerran, ja pitäisi vielä pari kertaa tehdä silleen, että saisi vakiinnutettua tietyn juoksutekniikan sille.

Viime viikonloppuna alueellisen valkun treeneissä meni kyllä hienosti. Mulla on nyt vapaatreenioikeus SDP:lle ja kun ihan pari kertaa pitkästä aikaa on tehty aika helppoa ja vauhdikasta hatusta keksittyä rataa, niin Troijassa alkaa nyt taas näkymään enemmän intoa. Selvästi toi pelkkä estetekniikan ja yksittäisten esteiden hinkkaaminen voi vähän viedä makua toihusta, mutta nyt oli kyllä niin vauhdikas pieni viipeltäjä radalla, että ! Agilityssäkin olisi kiva päästä starttaamaan joskus kevättalvella, mutta en tiedä saadaanko kaikkea riittävän valmiiksi.

Tyr on kasvanut vauhdilla ja kohta alkaa olemaan kaikki hampaatkin vaihtunut. Huomenna tulee 5kk ikää mittariin. Terveenä on ollut ja se on ihan ensimmäinen pääasia. Nyt kun on näin hyvän tuntuinen koiranalku käsissä, niin kyllä vaan pelottaa OC-mörkö ja muut niin paljon enemmän. Onneksi Tyrillä on kuitenkin ehkä vähän enemmän järkeä päässä kuin Troijalla, eikä ole ihan niin kamala kaahottaja eikä ole telonut itseään. Kop kop.

Tyrin kanssa paimennuksissa olen alkanut päästä Tyrin kuvioon sisään ja muutamia alkeleita peruskuljetustakin on jo otettu. Vauhtia on tullut lisää, mutta edelleen Tyr on todella järkevän oloinen pentu ja vaikka sillä on hyvin vahva halu hallita laumaa ja pitää sitä vahvasti silmällä, se myös avaa kaaria ihan luontevan näköisesti. Ja vaikka se välillä on aika jästi ja väkisin karkaa lampaille, niin saan sen myös käskyllä ihan kivasti pois (ei nyt ihan ekalla, mutta kuitenkin, ei tarvi kantaa tai raahata pois), joten kyllä se yhteistyö sieltä kivasti on tuloillaan.

Tottisjuttuina Tyr on tehnyt seuraamista imuuttamisella ja peruasentoon hakeutumista on vahvistettu. Yhden askeleen siirtymiä on alettu myös tekemään. Liikkeestä istumista on aloiteltu ja pompun kautta liikkeestä seisomista, johon samassa treenissä Tyrin ja Troijan kanssa itse hoksasin, miten saan koirat tajuamaan kriteerin paremmin ja myös Tyr aika kivasti jää jo pysähdyksiin. Maahanmenoa ei olla vielä tehty muuten kuin runsaan käsiavun kanssa. Vauhtinouto lähti Tyrillä toimimaan hienosti kun sitä otettiin ja kapulan pitoa on aloitettu myös (vaikka melkein jo vannoin etten tee enää ikinä pitotreenejä pennuille, kun se on ihan paskaa). Tyrillä on tosi reipas ja kiva asenne ja hyvin on edistynyt siihen, että ottaa kapulaa suuhun ja vähän jo välillä puristaakin hampailla. Pikku hiljaa.

Jupiterin kanssa oltiin agilitykisoissa reilu pari viikkoa sitten. Radat oli linjoiltaan aika peestä meille ja aika penkin alle meni sitten sen puolesta. Juoksaripuomit kuitenkin toimi nyt aika hyvin. Ja viime viikolla treeneissä alkoi löytymään taas vähän parempi tatsi radan juoksemiseen ja ohjaamiseen Jupiterin kanssa, joten eiköhän se siitä. Nyt vaan ei kisoja sitten olekaan ja toivon mukaan pian päästään hiihtämään!

Jerikosta IFH-KVA

 Tänään oli sitten se päivä, kun taivaan kappaleet oli kohdillaan ja kaikki meni nappiin. Meillähän on Jerikon kanssa tässä loppusyksystä ollut vähän ongelmaa esineilmaisuiden kanssa, ja niillä sekoiluista johtuen 1-tulos on jäänyt haaveeksi jo muutaman kerran. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. 

Pikku hiljaa treeneillä ollaan saatu esineilmaisua paremmalle mallille ja tänään sitten kaikki osui kohdilleen. Jeriko ilmaisi esineet paremmin kuin ehkä koskaan! Ei jäänyt haaveilemaan esineen kohdalle ja harkitsemaan ilmaisua, vaan nopeasti nappasi esineet suuhun ja lähti tuomaan. Otteet oli hyvät eikä pureskellut tai tiputellut esineitä. Alusta oli märkä, yhdessä nurkassa peltoa oli ehkä noin 10 m halkaisijaltaan oleva lätäkkökin joka kyllä ohitettiin, ja loppusuora oli aika mutaista ja märkää, mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti. Toinen piikki ja suorat kulmat enimmäkseen oli ihan täydellisiä, kaarelle lähtökulma ja toinen piikki pienen tarkistelun jälkeen onnistui hyvin. Mutta siis erityisesti ne esineet ja ilme jolla Jeriko ne toi oli kaikkein parasta. Oli ilo olla Jerikon kanssa kokeessa ja kuulla lopuksi pisteet 98p! Näin Jeriko sai viimeisen 1-tuloksen ja on täten IFH-KVA!

Käyttövalio on ollut mun iso haave ja sen saavuttaminen sai kyllä silmäkulmat kastumaan. Erityisen hienoa on ollut koko matka Jerikon kanssa. Sen kanssa ollaan yhdessä opeteltu jokainen laji ja ihan erityisen paljon olen tykännyt roikkua sen jälkiliinan päässä. Välillä on hampaita kiristelty keisarin aivoitusten kanssa, mutta enimmäkseen ihasteltu hienoa työskentelyä. Jeriko todellakin ansaitsee kaiken kiitoksen ja kunnian tästä.

Tyr

 Voi hitsiläinen millaisen pakkauksen olen Tyrissä itselleni saanut! Jotenkin pitäisi ehkä yrittää sanojaan asetella, ettei tästä tule liian ylitseampuva ylistyslaulu, mutta toisaalta ei sitä kynttilää ole tarve vakan alle piilottaa, kun tuntuu niin hyvältä.

1,5kk kokemus on vaan vahvistanut sitä hyvää tuntemusta Tyristä, mikä minulla oli jo alkupäivinä. Tyrissä on juuri sopivassa suhteessa omapäisyyttä ja sellaista omilla jaloilla seisomista, mutta myös kontaktinottoa ja halua tehdä yhteistyötä. Siinä on myös mun makuun sopivasti pientä pippurisuutta, ja kuten Jerikokaan pentuna, se ei anna kiusata itseään. Täytyykin sanoa, että Tyristä tulee aika paljon samanlainen tunne, kuin mulla on Jerikosta, ja tämä tunne jos mikä on todella hyvä!

Tyr on myös osoittanut erittäin hyviä taipumuksia jälkikoiraksi. Se on ahne ja sillä on erittäin hyvä keskittymiskyky, ja se tekee todella keskittyneesti ja syvällä nenällä jälkihommia pellolla. Lisäksi luulen (tai melkeinpä tiedän), että Tyristä kasvaa aika iso poika (tänään 14 viikkoa ja 10,6kg) ja näin ollen luulen, että siitä todella voisi tulla PK-koira mulle.

Paimenkoira siis aivan taatusti tulee. Se alkoi syttymään siinä noin 11 viikon iässä ja 12-viikkoisena se jo fiilisteli todella hienolla ja varmalla otteella meidän pässipoikia. Nyt se on myös karannut verkkoaidan silmästä tmv. lampaille avuksi, kun olen niitä siirtänyt treeniä varten ja auttaa itse asiassa oikeasti hyvin kun peruskuljetuksessa niitä siirrän. Rauhallisesti kiertää ja hallitsee laumaa, ja lampaiden jumittaessa on myös työstänyt niitä liikkeelle tilanteessa, josta avuksi pyydetty Troija onkin niiannut lampaiden antaman paineen alta pois. Erittäin lupaavan oloinen siis myös siinä ja varsinkin sen itsevarmuudesta kohdata lampaita olen todella onnellinen.

Muita treenejä kun ollaan kotona sisällä tehty (istuminen, tasapaino tyyny ja sen ympäri pyöriminen etujalat tyynyllä, käsikosketus, häkkiin meno jne..) niin Tyr keskittyy erittäin hyvin, on hyvin innokas ja aktiivinen ja hoksaa asiat todella nopeasti! Tässäkin suhteessa tulee Jeriko mieleen. Yhdistelmä innokkuutta tekemiseen, mutta hienoa keskittymiskykyä jolloin ne oivalluksetkin tulee välillä todella nopeasti! Esimerkiksi tasapainotyynyn ja sen ympäripyörimisen Tyr hoksasi kahdessa lyhyessä treenissä (siis lähtien siitä, että sheippasin etutassujen laittamisen tasapainotyynylle).

Tässä alkaa hento usko olla jo siitä, että nyt löytyi se koira joka täyttää mun toiveeni luonteen ja ominaisuuksien puolesta niin, että saan sekä käteen sopivan itsevarman paimenkoiran sekä PK-jälkikoiran.

Toko-Troija

 Yritin jo hieman viime talvena kaivella omaa kateissa ollutta toko-motivaatiota, mutta ei se kyllä silloin mistään löytynyt. Nyt aloin sitten uudelleen etsintöihin ja kas, se ehkä löytyi. Meillä on nyt ollut Troijan kanssa kahdet tokotreenit Maiju Ojaniemen ohjatussa ryhmässä ja täytyy sanoa, että viime talveen verrattuna Troija on kypsynyt ihan todella paljon henkisesti. Viime talvena (ne pari kertaa kun noissa treeneissä käytiin) hallin hälinä ja varsinkin agilityn äänet oli vilkkaalle tytölle vähän liikaa ja sen oli selvästi vaikeuksia keskittyä. Nyt sen sijaan Troija keskittyy todella hienosti, se ei kiinnitä ympäriltä kuuluviin ääniin mitään huomiota ja on koko ajan oikein hyvässä toimintavireessä.

Troijan kanssa ollaan nyt aloitettu sitten uudelleen lähes alusta seuraamisen opettelua, joka oli kyllä jo jossain vaiheessa toissa kesänä, mutta treenaamattomuudesta johtuen voisi sanoa että aika alusta lähdetään. Aikaisemmin ongelmana ollut pään laskeminen lähdössä on kuitenkin saatu korjattua ja Troija tekee ihan kivalla vireellä seuruuta.

Kaukkareihin saatiinkin jo Maijulta vinkki, että maasta istumaan nousun jälkeen pyysin siltä heti käsikosketusta pään yläpuolelle, jolloin Troija alkoi nopeasti ajattelemaan enemmän syöraan ylös pompsahtamista asteittain ylös hivuttautumisen sijaan. Tosi hienoja ylösnousuja onkin nyt jo alkanut tulemaan.

Istumasta ja maasta seisomaannousua tehdään myös pompun kautta. Tässä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että takajalkojen paikoillaan pysymistä täytyy vielä vahvistaa, mutta viimeisessä treenissä jo pari toistoa pysyi takajalat hyvin paikoillaan.

Liikkeestä maahanmenoa on myös peruutelleen aloitettu tekemään ja se alkaa pikku hiljaa sujumaan oikein vauhdikkaasti. Varmuutta vaan tähän lisää ja sitten kun seuraaminen on kuosissa, niin yhdistäminen siihen. Liikkeestä seisominen on vielä aivan alkutekijöissään, pompun kautta sekin ja vielä Troija ei ole ihan tajunnut, että jalkoja ei saisi enää liikutella pompun jälkeen.

Luoksetuloa meinasin nyt sitten ottaa suoraan sivulle, koska Troijan pienen koon vuoksi on nuo pk-haaveet vähän jäänyt taka-alalle. Siinä havaittiin ongelma, että Troija alkaa jo lähestyessään ennakoimaan kääntymistä ja tulee loppumatkan takaraivo edellä peruuttaen. Hauska kikka vilkkaalle koiralle. Tätä nyt sitten opetetaan pois käsitargetin kautta, sekin on lähtenyt kyllä hyvin sujumaan.

Hyppy oli ihmeellinen asia Troijalle viimeksi vuosi sitten kun sitä ekaa kertaa näki, nyt ei ollut enää mitään ongelmaa. Kapulan pitoa on tehty vain kotona, onnistuu ihan ok edessä ja nyt olen alkanut hivuttautua Troijan sivulle seisomaan.

Paikkamakuu oli viime talvena tosiaan Troijalle hyvinkin paha juttu tuossa häiriössä, mutta nyt se makaa ihan tyynesti katse muhun luotuna eikä mitään ongelmaa pysyä aloillaan. Toki palkkailenkin vielä tiheästi, mutta mielentila on oivallinen.

Eli kyllähän tuosta vielä tokokoira tulee. Ties vaikka innostuisin siitä kuitenkin tokovaliota leipomaan. 

Agility Troijan kanssa on vielä kesken. Juoksaria en saa vaan aikaiseksi treenata hyvä jos kerran viikossa, vaikka puomi on omalla pihalla. Nyt kuitenkin tein havainnon, että itse asiassa Troijalla toimii juoksarissa paremmin nakkipalkka kuin lelu, jotenkin juoksee vapautuneemmin ja nyt ollaan viime treenit menty siis nakkipalkalla. Keppejä tehdään verkoilla ja hyvin Troija on tajunnut ideaa ja pikku hiljaa verkkoja olen aloittanut hivuttamaan pois päin ja useampia aukkoja jo sietää. Meidän treenitahdilla voi kuitenkin mennä vielä tovi, ennen kuin on valmista.

Tänään kävi myös  mukavia vieraita, kun Troijan veli Pluto tuli omistajansa kanssa käymään. Treenailtiin oikein pitkän kaavan mukaan: ensin jäljet Troijalle, Plutolle ja Jerikolle, sitten paimennusta ja lopuksi vielä tokoa (ja Troijalle vähän agilityä/keppejä). Todella mukava nähdä pitkästä aikaa ja mukava nuori mieshän tuo Pluto on. :) 

Jupiterille PAIM2!

 Perjantaina oli paimennuskisat Matkussa. Olin ajatellut perua Jupiterin osallistumisen ja siitä koetoimitsijalle laitoinkin viestiä, mutta kun lähtölistat ilmestyi Jupiter oli edelleen listoilla. Muistuttelin koetoimaria uudelleen samalla, kun sovittiin siitä kuinka itse menen koetoimitsijaharjoittelijaksi ainakin 3-luokan ajaksi. Päädyttiin sitten kuitenkin siihen, että harkitsen vielä kisapäivänä mitä teen.

Varma olo ei todellakaan ollut, mutta päätin sitten kuitenkin startata Jupiterin kanssa, meni syteen taikka saveen. Siitäkin huolimatta, että 3-luokassa joka aloitti, oli suuria ongelmia lampaiden vetojen kanssa ja tiesin, että Jupiteria tällaiset lisähaasteet hermostuttaa vielä lisää. Omaa vuoroa odotellessa Jupiter olikin aika levoton, mutta itsestäni löysin zen-fiiliksen ja varmuuden (tai esitin vaan onnistuneesti Jupiterille varmaa).

Haku ja nosto meni hyvin, mutta noston jälkeen Jupiter ei ottanut pillillä annettuja suuntakäskyjä lainkaan. Pari kertaa taisin yrittää viheltää, mutta sitten tein nopeasti spontaanin päätöksen, että jätän pillin vaan roikkumaan ja mennään loppurata pelkillä suullisilla käskyillä. Käskytin Jupiteria hyvin rauhallisesti ja välillä rauhoitin: "ei juosta", "rauhoitu". Hakukaari 20/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 12/20 lampaiden vetäessä vasemmalle ja pillikäsky-yritysten johtaessa siihen, etten aluksi saanut Jupiterilla lampaita käännettyä. Tolpan kierto hieman pitkäksi ja vielä ensimmäisellä ajopätkällä täysin turha linjan leikkaus lampaiden edessä, kun yritin flänkkikäskyltä ottaa Jupiterin suoraan ajamaan "steady"-käskyllä, mutta Jupiter jatkoi vielä vauhdilla flänkkiä lampaiden eteen. Sen jälkeen kuitenkin aloin saada tilannetta haltuun ja Jupiteria rauhoittumaan. Poispäinajo 5/20 tuosta linjan leikkauksesta johtuen pitkälti.

Viimeisellä kuljetuspätkällä juoksin itse linjalle lampaiden eteen samalle, kun pistin Jupiterin kääntämään ne porteista. Jupiter maahan ja annoin itse lampaille painetta edestä, jolloin ne hidasti. Luulen, että tästä manööveristä oli hyötyä hetken päästä jaossa ja toisaalta siinä, että osoitin Jupiterille, että homma on minulla hallussa. Kuljetus 10/10.

Jaon kanssa oli kanssakilpailijoilla suuria ongelmia. Lampaat ei kauheasti ihmiseen reagoineet, ja välejä niihin oli vaikea saada. Em. temppuni johdosta olin kuitenkin ehkä saanut lampaisiin paineen läpi jo ennalta ja ne reagoivat paremmin minun paineeseeni myös jakoa tehdessä ja sain ihan ok välin aikaiseksi. Ei mikään maailman isoin, ja Jupiter oli vielä todella kaukana, mutta päätin käyttää sen tilaisuuden heti, kun en voinut olla varma tuleeko parempia. Jupiter tuli todella suoraan ja hienosti jakoon ja otti ne kaksi mitä sille osoitin. Otti ne jopa hyvin vahvasti, vaikka ne sivusuunnassa vähän sinkaisivat. Ei jäänyt epäselvyyttä, että koira piti jaettuja lampaita. Jako 10/10.

Häkillä lampaat antoi haastetta eivätkä olisi helposti häkkiin menneet. Taas sai olla tyytyväinen, että olen saanut Jupiterilla alkuun inhottavasti häkityksestä opetettua kivan pelin ja Jupiter hoitaa kyllä hienosti omaa puoltaan. Itsekin olen oppinut häkittämään melko hyvin, antamaan painetta ja päästämään painetta lampailla (esimerkiksi tömisyttämällä maata niitä kohti ja sitten peruuttamalla, kun lampaat reagoi kääntymällä pois). Tästäkin huolimatta lampaat kerran sitten sujahti hieman porttiaukosti ohi ja häkin sivulle, mutta Jupiter kokosi ne kyllä uudelleen nopeasti ja toisella yrittämällä saatiin ne häkkiin asti. Häkity 6/10.

Kokonaispisteet 71p ja koulutustunnus PAIM2 sekä luokkavoitto! Todella hieno fiilis siitä, miten saatiin tosi haastavassa tilanteessa yhteistyö kuitenkin toimimaan. Olen tyytyväinen omaan toimintaani, mutta toki myös Jupiteriin.

Troijan kanssa startattiin koko kilpailun viimeisenä. Vettä tuli siinä kohtaa aika reippaasti ja tolpalle mennessä Troija ei kyllä ollut ihan keskittynyt enkä ollut varma oliko se ihan spotannut lampaat. Yritin lähettää vedon puolelta vasemmalta, mutta Troija teki lähtökäskyllä kiepit ympäri ja lähtö leikkaamaan oikealle. Kutsuin takaisin ja yritin uudelleen, täysin samalla lopputuloksella. Hieno pullea kaari kuitenkin oikealle. Hakukaari 1/20, nosto ihan siisti 8/10. Noston jälkeen alkoi ongelmat. Troija ei ottanut yhtään suuntakäskyä ja pääosin lähti flänkkäämään juuri päinvastaiseen suuntaan. Tosin ohjaajalle kuljetuksessa se ei flänkännyt minnekään ja toi vaan, ja itse asiassa lampaat kääntyikin aika siististi linjalle, eli koira taisi olla oikealla. Kuljetus ohjaajalle 15/20. Poispäinajossa siksakia ja ensimmäisistä porteista lampaat lähti täyttä laukkaa kohti lähtövarikkoa, mutta Troija haki ne kyllä hienosti takaisin vaikka ehtikin jo aika pitkälle. Poispäinajo 4/10. Kuljetuksessa edelleen suuntakäsky-ongelmaa, mutta päästiin lopulta häkin eteen, kuljetus 9/20. Häkityksen valmistelussa pääsin lopulta häkille ja avaamaan häkkiä, mutta lampaat lähti valumaan kauaksi poispäin ja Troija alkoi olla aika paineessa eikä enää halunnut oikein ottaa käskyjä lainkaan. Ei ollut enää kivaa. Päätin keskeyttää ja menin sitten Troijan avuksi hakemaan lampaat ja peruskuljetettiin ne poistovarikolle yhdessä. Päivän toinen hyvä päätös minulta.

Luulen, että osasyy Troijan ongelmaan ottaa käskyjä oli veto, jonka Troija varmasti tunsi voimakkaana eikä sen vuoksi halunnut flänkätä tiettyyn suuntaan. Lisäksi olen ollut aistivinani, että viime aikojen treenit on ollut Troijalle aika raskaita ja se on treeneissäkin ollut jo suunnista vähän enemmän epävarma, joka heijastui nyt tähän suoritukseen. Nuori koira ja aika isoin harppauksin on nyt edetty. Nyt onkin varmaan syytä hetki vähän katsoa miten tilanne asettuu ja kannattaako Troijan kanssa enää marraskuussa startata, vai jätetäänkö ensi vuoteen.

IFH-kokeita

 Rotumestisten jälkeen meillä oli Jerikon kanssa seuraava IFH-koe Sastamalassa puolitoistaviikko rotumestiksistä. Pellolla heinän mitta oli ihanteellinen ja Jeriko jäljesti tosi kivasti, myös esineluovutukset oli ihan hyviä ja tuolloin meitä palkittiin toisella 1-tuloksella IFH2-luokasta.

Siitä jo kolmen päivän päästä oli jo seuraava IFH-koe. Olosuhteet oli hieman haatavammat, tuuli erittäin navakasti, mutta heinä oli kyllä hieman pidempää, ehkä noin 20cm pitkää tämä taas osaltaan helpotti. Jerikon jälki oli aika pienellä peltoläntillä ja melkoisen tiiviissä sumpussa, ja voimakas sivutuuli toi lähtösuoralle sivusta selvästi voimakkaasti muun jäljen hajua, jota Jeriko nosti nenäänsä haistelemaan. Muuten Jeriko pysyi kyllä jäljen päällä sitten ihan hyvin ja nenä alkoi pysymään paremmin alhaalla, kun jäljellä edettiin, mutta kulmissa kiihdytti vauhtia melko paljon ja näissä kohdin nenä taas kävi ilmavammaksi. Pahinta oli kuitenkin esineiden ilmaisu tai tuonti, joissa Jeriko porsasteli aivan täysin. Jeriko nojaili sivulle päin niin, että jouduin kalastelemaan esineitä siltä, yhden se tiputti mun jalkoihin, yhden tuonnissa pysähtyi kesken ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Niin ja yhden Jeriko otti suuhun, mutta sylkäisi sitten jäljen sivuun ja jatkoi matkaansa. *facepalm* Muthei, yhden esineen se ilmaisi ihan koulutuksen mukaisesti, tuon pois sylkäistyn jälkeisen. Tuosta kokeesta 80p.

Tuumasin, että varmaan oli liikaa kokeita kun kolme koetta kahden viikon sisään. Treenattiin välissä taas paremmin tarkempaa kulmatyöskentelyä. Keksin tehdä Jerikolla kulmien ja esineidenkin jälkeen siksakkeja eli kulma-noin viisi lyhyttä askelta-toinen kulma joka korjaa kulkusuunnan taas entiseksi. Näiden treenien myötä Jerikon tahti kulmien jälkeen korjaantui taas sellaiseksi mitä se parhaimmillaan on. Esineistä myös palkkailin ja tehtiin ihan vaan pitotreenejä. Treeneissä esineilmaisut onnistui ihan hyvin.

Toissapäivänä sitten koe Muuramessa. Olosuhteet oli nyt taas aika hyvät, kevyttä tuulta, mutta ei mitään kovin navakkaa ja heinän mitta hyvä. Jeriko pysähteli lähtösuoralla tarkastelemaan kolme kertaa ikään kuin olisi harhaa, mutta jatkoi sitten. Osa kulmista oli ihan todella hyviä, täsmällisesti ja melko rivakasti suoritettuja, mutta ei mitään hätäilyä tai juoksemista. Osasta kulmista saikin arvosanan "erinomainen", muista "erittäin hyvä", mutta kaaren jommasta kummasta kulmasta sai tyydyttävän. Mutta pääasiassa todella hyvin jäljestetty ja saikin siitä kehuja. Mutta ne esineet. Paria esinettä Jeriko pureskeli tuodessaan ihan törkeästi. Muita piti huonolla otteella ja yhdellä jouduin taas antamaan lisäkäskyn. Ja yksi esine jäi taas peltoon. Pisteitä 86. Auts. Neljä pistettä taas viimeisestä 1-tuloksesta. Yksi esine on 3p. Yhden pisteen olisi helposti ansainnut asiallisella esineilmaisulla.

Korjaava treeni eilen. Tuumailin, että olen varmaan tehnyt (taas) virheen siinä, että olen pitänyt treeneissä 3-4 esinettä, en juuri koskaan seitsemää. Nyt kun asiaa muistelee, niin myös metsäjäljellä käytiin samoja asioita läpi, ja loppuajasta sillä oli AINA kuusi keppiä treenijäljillä. Toisekseen erikoisjälki poikkeaa metsäjäljestä siinä, että kokeessa on käytettävissä vain kehu. Ja sekin pitäisi olla ainakin joidenkin mielestä hyvin maltillinen, ainakin nyt viimeisin tuomari antoi kritiikkiä "liioista kehuista". Niinpä päätin nyt siirtyä systeemiin, että treenijäljillä on aina vähintään seitsemän esinettä. Jerikon tehtävä on ne kaikki seitsemän ilmaista, vaikka se onkin ihan mälsää ja häiritsee muuten kivaa jäljestämistä. Toisekseen toimin mahdollisimman kokeenomaisesti esineillä, jotta ero treeni ja koetilanteen välillä olisi vähäinen, ja pyrin saamaan perseilyn ja virheet treeneissä esiin. Kolmanneksi pitäisi saada mahdollisimman paljon vieraan tallomaa jälkeä ja mielellään vierailla pelloilla.

Eilen kuitenkin siis Lilin talloma treenijälki Jerikolle, lyhyt, mutta seitsemän esinettä. Ensimmäisen esineen ilmaisu oli sellaista peruskauraa, hieman hitaahko ja ote vähän niin ja näin, mutta siedettävä vielä. Toinen esine oli hieman liukasta materiaalia ja Jeriko piti sitä niin huonosti, että tiputti sen kaksi kertaa. Kun se lopulta päätyi minun käteen asti, Jeriko meinasi karata jäljelle ennen aikojaan. Palautin Jerikon napakasti eteen istumaan ja odotin katsekontaktin ennen kuin sai luvan lähteä jäljelle. Hetken matkaa jäljesti häntä matalalla ja komento selvästi meni perille, mutta nopeasti häntä taas nousi ja kappas vaan kun alkoi esineiden palautus nopeutumaan, toi iloisena ja heti esineen löydettyään esineet minulle, ja vielä hyvillä otteilla. :D Näillä siis jatketaan.

Tyristä on kyllä myös tulossa todella hyvä jälkikoira! Sillä on juuri sopiva temperamentti ja erinomainen keskittymiskyky sitä ajatellen, ja se on vielä ahne etsimään ruokaa. Tein sille nyt toisen jäljen, mutta jätin jo muutamia askeleita tyhjäksi ihan testimielessä. Hyvin pysyi nenä alhaalla eikä tyhjät ollut ongelma. Tyr jäljestää siis hyvin matalalla nenällä ja keskittyneesti ja huolellisesti etsii nameja eikä rynni yhtään. Näyttää kyllä todella hyvältä tässä vaiheessa. :) 

Tyr täytti tänään 12 viikkoa ja käytiin rokotuksilla. Painoa oli vaa'alla nyt 8,8kg, noin 800g/viikko tullut lisää. Hurjaa vauhtia tuntuu kasvavan pikku poika. 

Troijalle PPR1

 Perjantaina oli paimennuksen Kennelliiton alaiset/SBCAK:n juniorimestaruuskisat. Olin ilmoittanut sekä Jupiterin että Troijan kisoihin, en millään mestaruusajatuksilla, mutta että saadaan kisakokemusta. Troijan kohdalla olin edeltävällä viikolla tajunnut, että enhän mä ole treenannut sille erikseen tasapainosta pois tulemista lainkaan siinä kontekstissä, että se tekisi hakukaaren ja sitten noston jälkeen olisi edelleen ohjattavissa vaikka lampaat liikkuu. Ja eihän sitä nyt niin lyhyessä ajassa kuntoon treenattu, mutta ehkä vähän paremmaksi kuitenkin. Lisäksi Troijan kanssa kesken on vielä poispäinajo ja siinä suuntakäskyjen ottaminen ja liinassa ajoa (jota en ollut tainnut tehdä Troijan kanssa aiemmin lainkaan!) ehdittiin tehdä vähän.

Keskeneräinen koira siis, siitä ei pääse mihinkään, ja nuorikin vielä kun ikää se 1,5 vuotta. Hakukaari oli hieno ja pullea, "peräpussikin" oli hyvin avoin, mutta jostain lähti pari pistettä ja hakuakaari 18/20. Maahanmenoa Troija ei oikein ottanut, hidasti kyllä tahtia nostoon merkittävästi, nosto kuitenkin vähän vauhdikas 6/10. Ohjaajalle kuljetuksessa edellä mainitusta koulutuksen keskeneräisyydestä johtuen ohjattavuus ei ollut vielä ihan kunnossa, joskin Troija kun lähti ihan kivasti ensin flänkille kääntämään lampaita ja kohtuullisen hyvin saatiin lampaan linjalle. Kuitenkin lähempänä tolppaa en saanutkaan Troijaa tekemään kunnon flänkkiä ja lampaat valui ensin tolpan väärälle puolelle ja jouduin ne kääntämään sitten uudelleen tolpan kiertoon. Tuonti ohjaajalle 6/20.

Poispäinajossa Troija oli nyt jotenkin erityisen epävarma suuntakäskyistä, kääntyili katsomaan minuun päin, että "ai mikä suunta" ja luulen, että tämä liittyy osittain viime aikojen aika haastaviin treeneihin joissa on tehty paljon uusia ja haastavia asioita. Alkumatka vähän mutkittelevaa, mutta sitten saatiin kuitenkin lampaat kulkemaan kohtuullisesti linjoilla ja porteista läpi. Viimeisellä suoralla lampailla oli jo kovasti vetoa kohti lampolaa ja Troija tuli vetoa peittämään etuviistoon. Poispäinajo 3/10 ja kuljetus 15/20. Häkityksen aloituskessa lampaiden veto lampolaa kohti hankaloitti, ja toisaalta Troija ei oikein osaa jäädä lampaille, kun minä ohitan sen ja kävelin häkkiä kohti, oletti, että haluan sen pois lampailta. Myös tällaista pitäisi harjoitella! Vähän lennosta lähetin sitten Troijan lampaiden taakse ja itse jouduin juoksemaan, että ehdin häkille. Ainoa häkityksen pelastus oli se, että lampaat suorastaan väkisin halusi häkkiin ja sinne ne sitten solahti. Häkitys 8/10. Häkistä poisotto sinänsä ok, häkin sisällä Troija toimi ihan hyvin, mutta lampaat meinasi ottaa lähdöt kohti lampolaa ja Troija joutui kokoamaan ne hieman kauempaa: häkistä poisotto 9/10.

Kokonaispisteitä siis 65/100, koulutustunnus PPR1, mutta vielä ei oikeutta siirtyä 2-luokkaan eikä siihen kyllä valmiita oltaisikaan! :D Jokatapauksessa 1,5-vuotiaalta ja vielä näyttely-/harrastelinjaiselta aika kova tulos. :) 

Jupiterin kanssa meni valitettavasti aika penkin alle. Heti nostosta lähtien Jupiter ei ollut oikein normaalisti ohjattavissa ja kaahasi todella lujaa hermostuttaen muuten rauhalliset lampaat jo aika perinpohjaisesti. Tuomariauton takana Jupiter odotti aika rauhallisena ja oikeastana ainut mistä keksin, että Jupiter olisi ottanut ylimääräistä painetta ja jännitystä on se, että hakutolpalla lampaat jätettiin vähän offlineen siten, että ne jäivät vasemman hakuportin taakse peittoon. Olin vähän epävarma, että hyväksynkö sen paikan ja lähetän silti, ja kun tolppakoirat eivät lampaita enää siirtäneet, niin hieman epävarmana kysyin takaa tuomarilta, mutta kun vastausta en ainakaan kuullut, ja lampaat todella oli ihan tosi rauhallisia siinä paikallaan, niin päätin lähettää Jupiterin. Lampaiden sijainti ei siis liittynyt tähän varmasti mitenkään, mutta ehkä tuo minun oma pieni epävarmuus lähetyshetkellä suisti Jupiterin tasapainosta... En tiedä.

Hakukaari 18/20, nosto 8/10, mutta sitten ohjausongelmien vuoksi mentiin ihan todella offlinessa ja pisteistä ohjaajalle tuonnista 4/20. Poispäinajo oli ihan todella pahaa siksakkia Jupiterin juostessa täysiä ja liukuessa pysäytyksistä, jotkut suunnat se myös otti väärin. Ekojen porttien aivan alla onnistuttiin kääntämään lampaat ympäri ja näin ollen ohi porteista ja tosi pitkälle offlineen ennen kuin saatiin lampaat jonnekin takaisin. Tässä välissä lähdin tolpalta lähemmäksi avuksi. Tosin tuntui jo siltä, että pitäisi keskeyttää, kun tiesin, ettei radasta enää voisi mitään tulla, kun tunnelma oli mikä oli. Viimeinen pätkä kuljetusta 9/10. Jaon yrityksissä tultiin vielä isompiin ongelmiin. Jupiter lähti kaartamaan maata kiertävälle radalle ja jouduin kutsumaan sitä takaisin lampaille. Jotenkin ihmeen kaupalla saatiin jako tehtyä, mutta kun osa porukasta lähti juoksemaan kohti tulovarikkoa Jupiter totaalisesti kieltäytyi lähtemästä niitä hakemaan ja keskeytin.

Fiilis radan jälkeen oli todella kurja. Palattiin takaisin lähtöruutuun ja kuvitelmat Jupiterin kehittymisestä henkisesti ja haaveet 3-luokasta valui sormien läpi. Jupiterin hermorakenne ja mielentila-ongelmien kanssa on taisteltu ainakin reilu pari vuotta ja viimeksi alkukesästä päätin, että lopetan paimentamisen Jupiterin kanssa, koska en näe meillä oikein tietä mihin voitais edetä ja kehittyä. Lisäksi ongelmat kotihommissa todella kävi hermon päälle. Tuolloin päätin lopullisesti, että se jo pitkään harkittu uusi paimenkoira pitäisi hankkia, jonka seurauksena Tyr tuli meille. Sitten Jupiter väläyttelikin kehittymistä ja näin yllättäen taas valoa tunnelin päässä ja aloin taas treenaamaan ja ilmoittamaan Jupiteria kisoihinkin. SPKY:n pikkumestiksissä varsinkin ekana päivänä Jupiter olikin TODELLA hyvä, kirjoitinkin siitä, että zen löytyi. Nyt se kaikki kuitenkin katosi.

Minun on pakko myöntää itselleni, että minun omat hermoni ei kestä ajatusta kisaamisesta koiran kanssa, jonka mielentila on täysi mysteeri ja sattumankauppaa, ja jos mielentila on hermostunut (mitä se usein on), niin mistään ei tule mitään. Minun pitäisi nyt vaan tehdä se oikea lopullinen päätös, että paimennuskisaamiset Jupiterin kanssa saa jäädä. Se saa sitten juosta täysiä siellä minne täysiä juokseminen sopii, eli vetolajeissa ja agilityssä. Niissä hermorakenteen puutteillakaan ei ole niin merkitystä.

Pienenpieni maininta Tyristä vielä. Se on solahtanut meidän porukkaan todella mutkattomasti ja tunne siitä on todella hyvä. Jopa niin hyvä, että tulee jotenkin ihan Jerikon pentuaika mieleen. Tyr on temperamentiltaan selvästi rauhallisempi kuin Troija tai Jupiter (ehkä just samankaltainen kuin Jeriko oli pentuna), vauhtia ja intoa kyllä riittää, mutta ei härvellä ja kaahaa ihan tyhjänpäiväisiä, ja osaa rauhoittua todella hyvin. Vireenhallinta on siis tosi hyvää. Intoa tekemiseen ja treenaamiseen riittää, mutta Tyr keskittyy todella hyvin eikä sähellä. Lisäksi Tyrissä on kovuutta ja yhteistyöhalua juuri sopivassa suhteessa. Vaikka viidennen koiran ottaminen tuntui etukäteen aika hirvittävältä ajatukselta, niin nyt en voisi olla tyytyväisempi, että Tyrin otin. :) 

Uusi tulokas

 Ja niin niitä oli viisi. Tässä tarinassa tosin koirien määrä lisääntyy. Olen miettinyt tätä asiaa jo pitkään vähän on-off. Jupiter tuli mulle sillä tarkoituksella, että siitä tulisi mulle paimennukseen kisakoira sekä työkoira, ja mielellään myös PK-koira. Ääniarkuus kaatoi toiveet jälkimmäisestä ja paimennuksenkin suhteen ollaan rämmitty aikamoisissa vaikeuksissa. Troija tuli välissä ihan vaan, koska se on Jerikon tyttö, mutta varsinaisesti paimenkoiran virkaa sillekään en alunperin suunnitellut. Tällä hetkellähän se menee yllättävänkin kivasti, mutta silläkään ei ole riittävää itsevarmuutta ja voimaa lampailla, että sitä voisi käyttää haastavissa tilanteissa.

Päätin jo, että lopetan paimennuksen Jupiterin kanssa kokonaan, koska kotona työtehtävistä se karkasi/häipyi paikalta eikä ollut lainkaan luotettava apu, enkä oikein nähnyt sille kisauraakaan hermoilujen vuoksi. Niinpä sitten jotenkin vaan päätin, että alan etsimään uutta paimenkoiraa. Ja kun sitten kyselin vähän ympäriinsä, niin osui kohdalle sellainen yhdistelmä, joka alkoi tuntumaan heti todella hyvältä. Aluksi kyllä koirien määrän lisääntyminen hirvitti paljonkin, mutta pikku hiljaa tunne vahvistui ja niin meille muutti tiistaina Karjapaimenen Tyr (Winwind - High Ash Thor).

Tyr on solahtanut porukkaan oikein mutkattomasti ja laumassa vallitseva "zen" ei ole järkkynyt yhtään pennun saapumisesta. Troija tykkää Tyristä aivan tavattoman paljon ja leikittää sitä päivittäin. Muut suhtautuvat lähinnä neutraalisti. Myös kissoihin on tuttavuutta tehty ongelmitta.

Tämän viiden päivän kokemuksen perusteella Tyr on erittäin reipas ja vakaan oloinen pentu. Ei jännitä uusia ympäristöjä tai alustoja, on erittäin avoin ja ystävällinen kaikille ihmisille, ei jännitä uusia koiria, mutta ottaa kontaktia järkevästi, leikkii jo todella hyvin ja enteilee hyvin voimakasta leikkijää kunhan hampaat vaihtuu pysyviin, on sopivasti kontaktinhaluinen ja oppii nopeasti, mutta omaa mun makuun myös sopivasti omapäisyyttä ja "tuhmuutta". Tyr ei myöskään tunnu säikähtelevän äkkinäisiäkään kovia ääniä (kissat on järjestellyt tässä kaiuttimen pudottamisen telkan takaa ja harja+rikkalapio setin kaatamisen Tyrin viereen).

Tyristä toivon itselleni aivan ensisijassa itsevarmaa ja vahvaa työmyyrää, joka hoitaisi kotona myös ne haastavammat tilanteet ja vastaan harittavat lampaat, ja toivon mukaan myös kisoissa kuitenkin toimisi. Toissijaisena toiveena olisi saada Tyristä mulle PK-harrastuksiin koira, kun Jupiterin ääniarkuus ja Troijan pieni koko, on niillä rajoitteina. Katsotaan mitä tästä tulee.

SPKY:n pikkumestikset

 Viime viikonloppuna kilpailtiin Suomen Paimenkoirayhdistyksen (SPKY) pikkumestiksissä eli 1- ja 2-luokan mestaruuksista, joissa osallistumiselle on myös yläikäraja. Tarkoitettu siis aloitteleville, nuorille koirille. Hieman aikaisemmin olin jo melkein päättänyt, että Jupiterin kanssa en enää paimenna erinäisten isojen ongelmien vuoksi, ja Troijan kanssa oli tarkoitus startata vasta SBCAK:n junnumestiksissä. Yhtäkkiä Jupiter alkoi kuitenkin parantaa juoksuaan ja jostain mielijohteesta ilmoitin sitten molemmat kisoihin. Lauantaina ja sunnuntaina molempina oli molemmille luokille yhdet radat.

Ensin Jupiterin radoista. Lauantaina radalla löytyi aika hyvä zen. Tolpan kierron jälkeen Jupiter alkoi asettumaan aika rauhalliseen ajoon, eikä sitä joutunut koko ajan jarruttamaan. Crossilla se käveli todella rauhassa ja suunta pysyi pitkiä pätkiä ilman, että minun tarvitsi siihen puuttua mitenkään. Fiilis oli hyvä. Ainut ongelma näin pisteiden valossa oli se, että ajettiin aivan offlinessa. Lyhyesti selitettynä radalla on aina määritetty linja eri pisteiden välillä, vaikkapa tolpan ja ajoporttien välillä, ja lampaiden tulisi pysyä tällä linjalla jos haluaa saada pisteitä.

Lauantaina olin itse huono jaossa. Sössin raon tekemistä lampaisiin ja kutsuin Jupiteria aivan tyhmään väliin. Sitten kun kunnollinen väli tuli, niin Jupiter tuli siihen heti. Viime aikoina Jupiter on muutenkin tehnyt jakoja tosi hyvin! Ottanut tosi vaikeita ja pieniäkin välejä ja hyvin selkeästi tuntuu ymmärtävän mitä lampaita tarkoitan. Tämä harppaus on tullut ihan lähiaikoina. Mutta ei ollut jaon ongelma siis Jupiterista kiinni vaan minusta.

Pisteitä Jupiterille ekalta radalta: haku 18/20, nosto 7/10, tuonti/fetch 14/20, ajo 15/30, jako 7/10, häkitys 9/10. Yhteensä 70p, sijoitus 10./18.

Sunnuntaina Jupiter oli jännittyneempi vaikka periaatteessa nyt kisapaikan ja lampaiden piti olla jo tutut. Jupiterissa on kuitenkin näkynyt aiemminkin esimerkiksi agilityssä, että kaksipäiväiset kisat tai treenit ei oikein sovi sille, vaan se on herkästi toisena päivänä jo kuormittuneempi eikä niin hyvä. Sain kuitenkin Jupiterin pidettyä lapasessa ja vaikka se lähtikin jokaisesti käskystä kuin nappi housusta eikä pehmeistä liikkeistä tai zenistä ollut tietoa, niin rata kuitenkin kohtuullisen siististi läpi ja osasin itse pitää nyt paremmin huolta linjoistakin. Lopputyöt meni sunnuntaina paremmin, Onnistuin itse jaossa ja Jupiter tuli hienosti tehtyyn väliin. Myös häkitys oli hienoa työtä, etenkin jos ottaa huomioon että häkityksen harjoittelu on Jupiterin kanssa jouduttu aloittmaaan liinassa, jotta Jupi ei pääse pakenemaan paikalta. Aika hienosti olen myynyt Jupiterille idean siitä, että on hienoa "pakottaa lampaat häkkiin".  Ja hienostihan se häkittääkin. Sama oikeastaan pätee tuohon jakoonkin.

Pisteistä Jupiterille sunnuntain radalta: haku 18/20, nosto 7/10, tuonti/fetch 13/20, ajo 21/30, jako 10/10, häkki 9/10. Yhteensä 78p. Sijoitus 9./18.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, että ollaan Jupiterin kanssa nousto sieltä jostain suosta, jossa on rämmitty. Jupiterhan on lahjakas koira, mutta sen tekemistä on koko ajan varjostanut sen suuri herkkyys ja erilaiset hieman ihmeellisetkin pelkotilat tai erilaisten tilanteiden välttelyt ja paikalta häipymiset. Luotto koiraan oli jo täysin mennyt ja olin jo nostamassa hanskoja naulaan, että ei tämän koiran kanssa kannata enää tehdä mitään, kun ainut mihin se pystyy on hauska kiva kuviokellunta eikä sen enempää. Kisaradat tai työtehtävät kotona vaikutti mahdottomuudelta. Sitten saatiin kuitenkin pari hyvää treeniä alle uudessa paikassa. Jupiter toimi ensin lampailla hämmästyttävän hyvin ja sitten löi mut aivan ällikällä, kun alkoi vaan muina miehinä paimentamaan nautoja eikä pelännyt niitä kuollakseen niin kuin olisin luullut. Ehkä siitä jopa jotain itsevarmuutta Jupiteriin tarttui ja se alkoi parantamaan juoksuaan.. Saa nähdä miten tästä päästään eteenpäin ja selätetäänkö noita jännityksiä enemmänkin. Tulisiko Jupiterista kuitenkin 3-luokan kisakoira?

Sitten Troijan suorituksiin. Etukäteen alkoi vähän jännittämään, että minkälaisen suorituksen Troija pystyy esittämään. Sillä on todella vähän kokemusta vieraista paikoista. Tarkkaan ottaen on käynyt kolmasti vierailla lampailla. Hakuun lähettämisestä meille ei ollut muodostunut mitään kunnon rutiinia, kun varsinaisesti hakukaaria ei ole Troijan kanssa tarvinnut erityisesti treenata, kun se on niin avoin kaarinen luonnostaan. Vieraissa paikoissa nousi sitten esiin, että se ei osannutkaan bongata välttämättä lampaita, tai jos itse varmistelin liikaa lähetystä, niin Troija lähti aivan överisti laajaksi, suorastaan lähetyspisteestä taaksepäin. Onneksi keskiviikkona päästiin Annin luona tekemään hyvää treeniä tämän suhteen ja Troija tuntui alkavan ymmärtämään asiaa. Sen sijaan kenraalit perjantaina kotona meni aivan plörinäksi ja olin jo vähällä perua osallistumisen.

Mutta niin vaan osallistuttiin, kun kuitenkin paikalle lähdettiin. Kisapelto oli todella hyvä! Lähetyspiste oli hakupistettä ylempänä, ja lampaat oli todella helppo bongata, kun niitä tuotiin tolpalle. Edes pienellä koiralla ei ollut vaikeuksia nähdä. Tähän väliin voisi muutenkin kehaista järjestelyjä Pukkilan tilalla, että oli oivallisesti toimivat lampaat, reagoi koiraan herkästi ja kulkivat niin kuin koira vei. Ei mitään ihmiseen liimautuvia automaatteja, ja niillä oli vetoa poistovarikolle, mutta jos koira lähti niitä peittämään, niin eivät juosseet läpi. :) 

Troija siis bongasi lampaat hienosti ja lähetin sen suoraan viereltä ilman mitään ylimääräisiä tanssiliikkeitä ja Troija teki tyylilleen uskollisesti todella kauniin laajan kaaren. Nostossa pysähtyi, taisi jopa mennä maahan, mutta ohjaajalle kuljetuksessa Troija ei ihan täysin olisi halunnut peittää lampaiden vetoa ja tolpalle tultiin banaanina. Tästä eteenpäin rata meni niin hyvin kuin nyt vähän vielä kesken olevilla käskyjen opetuksilla voi mennä. Pisteet lauantailta: haku 19/20, nosto /10, tuonti 6/20, ajo 16/30 ja häkitys 7/10. Yhteensä 59p, sijoitus 6./13.

Sunnuntaina hyvin saman tyyppisesti mentiin, mutta alkuradasta Troija ei tuntunut ottavan yhtään maahanmenoa, pysähtyi ja nii'aili, mutta maahan asti ei oikein halunnut mennä. Toisaalta noin pientä on vähän turhakin pistellä joka välissä maahan ja Jupiterkin saa pysähtyä seisomaan, mutta täytyy noi stopit saada kuitenkin ansin napakoiksi ennen kuin aletaan antaa vapauksia. Tuonti ohjaajalle taas banaanina, mutta siitä eteenpäin ihan hyvää suoritusta. Sunnuntain häkityskin meni aikas kivasti. Pisteet sunnuntailta: haku 19/20, nosto 9/10, tuonti 8/20, ajo 17/30, häkitys 9/10. Yhteensä 62p ja sijoitus 5. 

Kokonaiskilpailussa kahden päivän tulosten perusteella Troija oli 5./13 ja Jupiter 9./18.

Jerikolle IFH-rotumestaruus

Aloitin tämän päivityksen tekemisen jo viime sunnuntaina, mutta jäi sitten kesken. Viikko sitten oli siis bordercollieiden (ja australiankelpieiden, joista osallistujia ei kuitenkaan ollut) rotumestaruuskoe IFH:n osalta. Oma valmistautuminen oli aika harakoilla. Tiistaista perjantain ja lauantain väliseen yöhön olin koulutuksessa muualla enkä siis kotona, ja lauantai taas meni lampaanlihoja hakiessa ja jaellessa. Edellinen jälkitreeni Jerikolle oli joskus reilu viikko sitten ehkä, ja viimeisiimpiin treeneihin mahtuu niin onnistumisia kuin katastrofeja.

Kantavana ajatuksena viimeisimmissä treeneissä on kuitenkin ollut helpot ja itseluottamusta nostattavat jäljet, koska kesäkuun helteessä keskeytyneen jälkeen koin, että mahdollisesti rankoissa olosuhteissa Jeriko tarvitsee hieman henkseleiden paukutusta, jotta jaksaa fyysisesti loppuun saakka.

Nyt kuitenkin kokeessa olosuhteet oli aivan täydelliset. Jäljet oli rehupelloilla, joissa kasvuston pituus oli noin 10-15cm. Tuuli oli kevyttä, ei mitään kunnon puhureita. Jeriko starttasi neljäntenä ja sen jälki oli itse asiassa samalla pellolla kuin Ukolla oli pari vuotta sitten rotumestiksissä 1-luokan jälkenä.

Nyt en enää viikon takaa ihan kovin tarkkaan muista kaikkia kulmia yms, mutta kokonaisuudessaan voin sanoa, että kulmat meni ihan kelvollisesti (Hermiö antoi niistä enimmäkseen "hyvä" arvosanaa), mutta koetta edeltävän treenitreeman vuoksi alkukauden kulmien hienosäätö ei enää ollut ihan voimassa. Parempaankin siis pystytään, mutta ihan kelvollista silti, eikä Jeriko ylittänyt kulmia juurikaan kropan mittaa enempää.

Muutoin jäljestys olisi voinut olla hieman matalammalla nenällä tapahtuvaa, mutta aivan maata nuolevan matalaa se ei Jerikolla koskaan olekaan ja piti nyt nenää melko hyvin matalana. Ensimmäisen harhan Jeriko tarkasti erittäin syvällä nenällä poistumatta omalta jäljeltä ja jatkoi sitten eteenpäin. Huh! Toisen harhan ylitystä en edes huomannut, mutta kun kaaren lähtökulmassa Jeriko tarkasteli paljon, olin jotenkin aivan vakuuttunut, että Jeriko lähti harhalle. Pakko oli kuitenkin lähteä perään. Sitten kun Jeriko alkoi kaartamaan, unohdin hetkellisesti että koejälkeen kuuluu kaari, ja ihmettelin vaan todella, että mitä se touhuaa. :D Ehkä mun jäätymisestä ja suuresta epäröinnistä johtuen kaaren alku oli aika haparoivaa, jonka johdosta kaarelta yksi esine jäi.

Lopputuloksena yhden jääneen esineen kanssa oli 82p. Ja niin siinä sitten kävi, että tällä voitettiin bordercollieiden erikoisjäljen rotumestaruus! Olen ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä ja tyytyväinen Jerikoon. Vielä 10v 8kk iässä se porskuttaa menemään todella hienosti. :) 

Jupiterista tuli 3-luokkalainen

Jupiterin kanssa on agilityä treenailtu aktiivisesti ja viime viikonloppuna osallistuttiin Janakkala Open -kisaviikonloppuun perjantaina ja lauantaina. Perjantaina hyppyrata ja agilityrata, ja etukäteen ikään kuin päätin, että perjantaina tehdään agiradalta nolla ja siirrytään kolmosiin. Pikkasen meinasi alkaa puntti tutisemaan, kun agirata oli ensimmäisenä ja "pakkorako" onnistua heti. Ketään tuttua ei ollut edes paikalla "henkisenä tukena" eikä kuvaamassa. Sivukorvalla kuulin lyhyen pohdinnan kisakumppaneilta kisaradasta kuinka hankalia kohtia siinä ja siinä, mutta nopeasti päätin sulkea korvani niiltä ja lähdin vaan tekemään omaa suunnitelmaa ja omaa rataa. Ja niin vaan tehtiin hieno nollavoittorata! Eikä mikä tahansa hieno, vaan aivan sairaan hieno! :)) Jupiter ohjautui niin kevyesti ja kauniisti, että olin kyllä ylpeä!

Siihen kyllä sitten loppui perjantain ilot. Noustiin kolmosiin ja jäätiin kolmosen hypärille, eli startattiin ekana. Rataantutustumisen jälkeen juuri ennen starttaamista oli 2-luokan palkintojenjako, jossa maailma romahti Jupiterin niskaan. Palkintojenjaossa oli ilves-maskotti, jota Jupiter pelkäsi lähes hysteerisenä. Haukkui ja pakitteli, eikä pystynyt olemaan palkintopaikalla. Siitä Jupiter ei sitten niin vaan toipunutkaan, ei meinannut uskaltaa jäädä istumaan lähtöalueelle ja tuossa mielentilassa Jupiter ei ollut lainkaan normaalisti ohjattavissa. Ensimmäinen kolmosten rata meni siis aivan harakoille.

Sunnuntaina sitten uutta yritystä. Ensimmäisen radan lähdössä tuntuu, että Jupiter jäi hieman jumiin tuomarin pinkkiin peruukkiin ja tuli sitten ekasta hypystä ohi, ja palauttaessa hyppäsi sen väärään suuntaan. Uuden lähdön jälkeen tämä rata meni kyllä muuten hyvin ja tämä jäi ehkä lauantain parhaaksi radaksi lopulta.

Toisella radalla ulkokentällä oli hyviä pätkiä, mutta Jupiterilla liikaa vauhtia kepeille tullessa ja keppivirhe, ja mun oma todella huono ohjausvalinta kaatoi radan onnistumisen mahdollisuudet. Toinen hyl.

Kolmas rata tuntui huonoimmalta. Jupiter oli ehkä jo vähän väsynyt ja tuntui, että radan alusta lähtien se ei ollut niin terävästi ja tarkkaavaisesti ohjauksissa kuin normaalisti. Tästä myös hyl.

Harmitti kyllä, että ei päästy näyttämään sitä oikeaa meidän tasoa. Taidot kyllä riittäisi 3-luokkaan, mutta ne jäi kokonaan näyttämättä. Mikä se meidän taso sitten oikeasti on? Esimerkiksi tämä video eilisistä treeneistä kertoo siitä ihan hyvin. Väsymystä tässäkin pätkässä ehkä jo jonkin verran, mutta Jupiter tulee ohjauksiin kevyesti ja kauniisti, ja radan tekeminen sen kanssa on suorastaan helppoa. :) 

Tästä siis pää pystyssä kohti seuraavia 3-luokan ratoja! On kyllä todella kivaa olla taas pitkästä aikaa 3-luokassa ja varsinkin tällaisen koiran kanssa. :) Puomi ja jossain määrin keinu on ehkä ne meidän hidasteet ja heikkoudet, ja päätin nyt aloittaa Jupiterilla vähän juoksupuomiprojektia, nyt vasta kosketusmatolla maassa, joten kisataukoa en vielä tähän väliin ota, mutta testailen lähinnä miltä se alkaa vaikuttamaan, mutta ainakin alku näyttää lupaavalta ja Jupiter näyttää hoksaavan myös tuon maton hyvin.

Glitterhanska työrukkasena

Olen jo pitkään tuskaillut työkoiran puutettani lampaiden siirroissa yms. Jerikolla on jo ikää se verran, että mieluiten säästelisin sitä, Ukko on tyylikäs ja erittäin hyvällä lammasfiiliksellä varustettu, ja tietyissä tilanteissa aivan täydellisesti hommat hoitava työrukkanen, mutta siitä puuttuu nykyään lähes kaikki ohjattavuus eikä sitä voi pitää ainakaan vapaana aitauksesta toiseen lampaita liikutellessa ainoana koirana jos lampaat ottaa äkkiä jonkun arvaamattoman suunnan ja tarvittaisi koira ohjausominaisuuksilla.

Jupiterin suhteen olen tuskaillut pari vuotta ja pikku hiljaa olen menettänyt toivoni sen työkoirakäytön suhteen enkä ota sitä enää työtehtäviin oikeastaan muuta kuin välillä "ylimääräiseksi". Ai miksi? Tietyissä asioissa paimennus Jupiterin kanssa on sujunut kuin tanssi: se on erittäin luontainen, laajat kaaret ja hyvän ohjattavuuden omaava koira. Mutta siihen se sitten jääkin ja muuten paimennus ja varsinkin työtehtävät sen kanssa on ollut ongelmasta toiseen rämpimistä. Hyvin monet asiat paimennuksessa ahdistavat Jupiteria ja sen ratkaisu näissä tilanteissa on paeta paikalta. Tämä alkoi jo nuorena ja se alkoi katoamaan paikalta vaikka mitään kummempaa ei tapahtunut ja silmä vaan vältti.

Ja näin se on edelleen. Jupiterin voi joskus saada työtehtäviin mukaan, mutta siihen pitää pystyä keskittymään koko ajan, koska jos huomio siitä yhtään herpaantuu, niin se ei jää odottamaan uusia ohjeita vaan poistuu paikalta. Ja jo lähtökohtaisesti Jupiter ei halua olla missään tekemisessä asian kanssa jos lampaisiin joutuu koskemaan tai ottamaan kiinni esim. lääkintää varten. Tässä on "pikkuinen" ongelma työkäyttöä ajatellen. Joskus Jupiter on mukana "töissä" ylimääräisenä, mutta ei todellisuudessa ota vastuuta mistään, vaan hilluu vaan taustalla.

Kisaratoja varten häkityksen sain koulutettua pitkällä pinnalla ja liinalla pakenemiset estäen. Sama homma jaon kanssa ja oikeastaan edelleenkään se ei suju ihan mutkattomasti. Treenatessakin (vaikka treeni menisi mukavasti) Jupiter väsyy henkisesti todella nopeasti ja saattaa kesken treenin lähteä "kylpemään" laitumella olevaan lähteeseen eikä tule kutsusta pois. Näin ollen näen aika kaukaisena ajatuksena, että Jupiterin kanssa pystyisi (ainakaan menestyksellä) 3-luokan ratoja ajamaan.

Tämän perusteella sanoisin, että paimennus ja nimenomaan työtehtävissä käyttäminen tai korkeampian luokkien radat ja tehtävät testaa kyllä koiran hermorakennetta ja toimintakykyä ainakin jossain määrin hyvin. Kun taas esimerkiksi agilityssä Jupiter ja heikkohermoisempikin koira pärjää ihan hyvin eikä tämän pidä antaa hämätä itseään. Jos Jupiterin kanssa ei paimennettaisi eikä huomioitaisi ääniarkuutta, niin arjessahan se on muutamia viirauksia lukuunottamatta ihan kiva koira. Ja agilityssä ja vetohommissa aivan loistava! Harmi vaan, että otin sen kyllä paimennusajatuksella ja meillä sen olisi niissä hommissa pitänyt pystyä toimimaan. Alla kuitenkin näytille videota Jupiterin menosta viime viikonloppuna Esa Lehdistön ja Timo Liuhdon radoilla. Kyllä se agilityssä on huikean hieno!

No, palataan niihin työtehtäviin. Tällainen kolmikko tarjolla ja sitten pikku tyttö, jolle en ollut kouluttanut vielä keväällä yhtään käskyä. Se lähti suhinalla kokoamaan lampaita ja naksutuksella lähestymään, mutta jos Ukkoon ei ole hallintaa niin ei ollut kyllä Troijaankaan. :D Lisäksi Troija on jo pennusta pitäen ollut näissä aika omapäinen, karkaillut lampaita kokoamaan jne. Jos yksi pakenee paikalta, niin tasapaino porukkaan löytyy kun toinen karkailee töihin vaikka ei vielä mitään osaakaan. ;) 

Koska mulla ei nyt muita työkoiravaihtoehtoja ollut, niin pakko oli alkaa kunnolla kouluttamaan Troijaa. Pikku tytölle vetäistiin työsaappaat jalkaan ja hommiin. Ja kun aloin treenaamaan kunnolla suuntia Troijan kanssa, alkoi sekin ottamaan homman vakavammin. Pysähtyminen ei ole kyllä Troijan vahvin puoli (eikä ollut isänkään), mutta koska se ei syöksyi lampaille sisään vaan jarruttaa sitten itse kun on lähellä, niin se ei ole iso ongelma edes työtehtävissä.

Työtehtävissä olen sitten vaan alkanut käyttämään suuntakäskyjä, sillähän ne pikku hiljaa vakiintuu käyttöön. Troija onkin toiminut siirroissa tosi hienosti, kun apuna on yleensä ollut Ukko tai Jeriko, ja mahdollisesti lisäksi Jupiter peesarina. Viimeksi tehtiin siirto isä-tytär -tiimillä tai oikeammin tytär-isä -tiimillä, kun Troija teki lähes kaiken homman ja Jeriko vaan varmisti, että pässit poistuu reippaasti autotieltä tien toisella puolella olevaan aitaukseen eikä jumitu syömään tien laitaan. Porukan kokoamiset on Troijalle ihan peruskauraa ja on helpottavaa, kun on koira joka kokoaa hienosti kun pyydetään, jää maahan makaamaan ja odottamaan kun ei enää tarvitse tehdä mitään ja odottaa siinä vaikka kuinka pitkään ihan rauhallisesti, että koska tarvitaan taas apua. :) 

Oikeastaan ainut isompi huoli Troijan kanssa onkin nyt ollut se, että uskaltaako se antaa painetta lampaille ja saako vastaan harittavat lampaat suostuteltua tiettyyn suuntaan, kun Troija on kuitenkin todella kohtelias ja kiltti lampaille. Mutta viimeisen viikon aikana Troija näyttää kypsyneen siinäkin suhteessa. Nyt sitten katsotaan mihin Troija tuosta kehittyy ja pystyykö se täyttämään työkoiran paikan, tosin haaveilua oikeastakin työkoirasta on melko vahvana, mutta koiraluku vaan täynnä.

Lisäksi Troijan kanssa on treenailtu juoksupuomia ja se etenee pikku hiljaa. Ollaan tehty nyt kokonaista madallettua puomia ja osumia tulee ihan hyvin, mutta vauhtia ja varmuutta saa tulla vielä lisää. Tai toisin päin, varmuutta ja siitähän se vauhti sitten tulee. :)

Jälkitreenailut on ollut vähän vähäisiä, täytyisi niissä aktivoitua. Jerikon kanssa kylläkin keväästä asti ahkerasti peltojälkeä on tehty ja käytiin yhdessä kokeessakin, mutta 27 asteen helle ja reisipituisessa heinässä eteenpäin puskeminen vei Jerikosta mehut ennen aikojaan ja suoritus keskeytyi. Ei tuollainen 10,5v enää ihan sellaista jaksa, ymmärrettävästi. Toivotaan, että saataisiin koepaikkaa vähän miellyttävämmillä olosuhteilla olevasta kokeesta.

Jäljestystä ja hyppytekniikkaa

Treenailut on edelleen jatkunut melko aktiivisina. Troijan kanssa on tehty pieniä tottistreenejä, mutta erityisesti aloitettu hyppytekniikkatreeni. Aloitettiin perussarjan tekeminen, ensin varovaisesti laitoin väliksi vain viisi jalkaa, mikä meni kyllä hienosti sekin, mutta myös kuuden jalan väleillä sujui hienosti pikku tytöltä.

Pari perussarja treeniä tehtyämme päätin sitten myös kokeilla setpoint-treeniä. Aluksi aloitin 45cm korkeudella ja siitä kolme 5cm korotusta 60cm saakka, mutta siitä treenistä en saanut videota. Toiselle kerralla lähtö 5cm korkeammalta ja vaikka näyttikin aika kivalta, niin hidastuskuva on armoton ja huomasi, että Troija ei ihan optimaalisesti käytä takajalkojaan ponnistuksessa. Ensisijaisesti tuli vaikutelma, että pumpperi oli liian lähellä okseria (5 jalkaa) ja Troija olisi halunnut lähteä ponnistamaan kauempaa jolloin pumpperi jäi ikään kuin jalkoihin ja ehkä sen vuoksi takajalkojen käyttö jäi vähäisemmäksi... Täytyy siis ainakin ottaa tuohon tilaa Troijalle lisää ja malttaa pitää korkeudet vielä matalampina jotta saa sitä optimaalista ponnistamista vahvistettua.

Jälkitreenejä on myös jatkettu. Tänään tehtiin ensimmäistä kertaa Troijalle vieraan tallaama jälki ja samalla aloitettiin ihan varsinainen janatreeni janalla näyttäytymisellä. Ilona siis tallasi Troijan jäljen ja näyttäytyi janalla noin 20 metrin päässä. Hienosti janalla eteneminen meni, ehkä suoraan ei pysähtynyt jäljen päällä vaan ylitti ehkä metrillä, ja otti sitten kyllä oikean suunnan. Vieraan ihmisen tallaaman jäljen jäljestämiseen Troija suhtautui suurella vakavuudella. :D Jäljen lopussa kävi taas niin, että jälki päättyi ihan 1 metrin päähän lenkkipolusta, jota pitkin kaksi ulkoilijaa tuli juuri kun oltiin tulossa jäljen loppuun. Troija on kyllä häiriöherkkä näissä ja pasmat meni hetkeksi ihan sekaisin, että mitä oltiin tekemässä, kun katseli vaan ihmisten perään. Lopulta kyllä päästiin sille viimeisellekin kepille.

Jerikolle on nyt tosiaan tehty jo muutamia jälkiä pellolle, mutta toistaiseksi on aina ollut jäinen ja kova pelto talloessa ja useimmiten ajaessakin. Haastavia olosuhteita siis tehty. Tänään oli sitten ensimmäistä kertaa riittävän lämmintä, että pelto oli ihan sula ja olipa kyllä mukavaa tallo jälki vähän järkevimmissä olosuhteissa. Sen kunniaksi tein kunnon siksakkia Jerikolle ja Jeriko kyllä jäljestikin hienosti! Voi että kun kesällä jossain vaiheessa korona-tilanne jo sallisi IFH-kokeiden järjestämisen ja voi kun sitten paikkojakin saataisiin!

Myös Ukko pääsi tänään ajamaan jäljen pellolla pitkästä aikaa ihan vaan mielen virkistykseksi ja olihan se mielissään. :) Ei Ukko oli ihan Jerikon veroinen jäljestäjä, sen jäljestys on rauhattomampaa ja epätarkempaa, mutta esineilmaisun sen muisti aivan erinomaisesti pitkästä tauosta huolimatta ja mätkähti maahan esineillä hetkeäkään epäröimättä. Hyvin tyytyväistä porukkaa oli kotona treenien ja lenkin jälkeen. :)

Kesäkautta kohti

Täällä on treenailtu aktiivisesti ja treeni on kyllä tuottanut hyvin tulostakin. Sanotaanko nyt vaikka näin, että pitkästä aikaa alkaa mullakin tavoitteita siintää silmissä muidenkin kuin pelkästään Jerikon kanssa.

Troija on kasvanut pikku hiljaa kohti aikuisuutta, tosin ensimmäisiäkään juoksuja ei tässä 13kk iässä ole vielä näkynyt. Jeriko kyllä tarkastaa Troijan hajun tarkasti lähes päivittäin, joten epäilisin, että on ne sieltä tulossa, ei vaan ihan vielä käsillä.

Aikuistumiseen on tainnut kuulua pientä murrosikääkin ja tässä välissä oli vaihe, kun Troijan kanssa oli vaikea edetä treeneissä. Nyt kuitenkin siitä on päästy hyvin yli ja Troijan kanssa on kyllä kiva puuhailla ja se on osoittautunut oikein näppäräksi ja nopeasti hoksaavaksi tyttöseksi. Treeni-innon noustessa aloitettiin Maiju Ojamiehen tokoryhmässä ja ehdittiin käydä huimat yhdet treenit ennen kuin koronasulku alkoi.

Koulutusta ollaan kuitenkin edelleen saatu virtuaalisesti ja edetty treeneissä. Noutoa on tehty ja se alkaa olemaan ihan kivassa vaiheessa. Kapulan pito ja ote on tällä hetkellä aikas hyvät ja itse noutoja on nyt ihan muutamia toistoja alla. Troija tuo mielellään kapulan suoraan käteen (alkukoulutusta tehtiin kapulan nostona käteen), mutta myös pudottaa palkkasanalla vauhtinoudossa. Hieman vielä vaatii toistoja, mutta kivalta vaikuttaa.

Seuraamisessa ollaan vasta melko lyhyitä pätkiä tehty, mutta Troijalla on kiva ilme tekemiseen ja koko ajan homma edistyy. Tänään tein ensimmäistä kertaa "yllätyspysähdyksiä" vasemman jalan askeleelle nähdäkseni onko Troija hahmottanut missä sen paikka kuuluu olla, ja hienostihana se menee! :) Troija käyttää myös kroppaansa todella hyvin seuraamisessa, joten tosi näyttävä ja kiva seuraaminen sille vielä tulee.

Luoksetulossa opetan Troijan tulemaan ensin eteen istumaan tottista ajatellen ja sekin alkaa olemaan aika kivalla mallilla Troijan kanssa. Paikka on melko vahvasti Troijalla tiedossa ja nyt on otettu jo muutamia lyhyitä luoksetuloja suoraan eteen.

Kaukkareiden istu-maahan vaihtoja on tehty ihan lähietäisyydellä, ja pikku hiljaa aloitellaan seisomaannousemisen harjoittelua. Ruutua on tehty muutamat kerrat ihan vaan lelulle.

Agilityä varten on tehty kotipihassa keinua, jota Troija tekee nyt kivasti silleen, että painotettu pää on nostettu agilitypöydälle ja Troija tekee siitä lähtötilanteessa vaakatasossa olevaa keinua. Nyt haetaan vaan vielä vauhtia lisää. Juoksupuomia varten tehdään mattotreeniä ja se on edistynyt kivasti. Päästään siinä varmaan tosi hyvään vaiheeseen ennen kuin viitsii puomin tuoda kentälle, ja voidaan siitä sitten edetä puomitreeniin. :)

Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin jäljestäminen ja se kuinka Troija on siinä kehittynyt. Siinä on kyllä tosi paljon Jerikoa tässä asiassa! Namit ei ole sille jäljellä koskaan oikein maistuneet, mutta isänsä kaltaisesti se on silti alkanut jäljestämään tosi motivoituneesti ja tarkkuuteen pyrkien, sen tahti ja tarkkuus on jo tässä vaiheessa hyvin lähellä mun ihannesuoritusta, toki hieman vielä kokemusta tarvitsee lisää. Troija jäljestää jo ongelmitta 1-luokan tasoisia jälkiä, jopa hieman pidempiä ja maastoltaan/muodoiltaan haastavampaakin. Jana on aluillaan, mutta nyt sitä pitäisi alkaa viilaamaan ihan valmiiksi. Keppimotivaatio (isänsä kaltaisesti) on ollut hieman hakusessa jäljestysmotivaation alla, mutta nyt on alkanut näyttämään jo aika hyvältä. Tosi hyvällä mallilla siis ollaan.

Esineruutua on tehty ihan muutamia kertoja, ehkä noin viisi kertaa, alle kymmenen joka tapauksessa. Tämänkin Troija on hoksannut tosi nopeasti ja tietää selvästi etsivänsä esineitä ruudusta. Vielä toistoja tarvitaan, että päästään ilman apuja tapahtuvaan esineruutuiluun, mutta tänään osoitti selvää ymmärrystä asiasta kun olin käynyt näyttämässä sille takarajalla olevat kaksi esinettä ja lähetin ruutuun, niin Troija reagoi erittäin terävästi ja nostikin nopeasti ruudun etuosasta multa vahingossa tippuneen lompakon! Eikä tämä edes sattunut vain kerran, vaan peräti kaksi kertaa. Pirun lompakko ei vaan suostunut pysymään treenitaskussa. :D

Yksi peltojälkikin ollaan Troijan kanssa tehty. Olosuhteet oli aika haastavat kylmän ilman ja tuulen kanssa, joka pellolla johti siihen, että Troija välillä nosti pään ja "huili" vähän ja jatkoi sitten taas tarkasti. Olen miettinyt, että kyllä sille varmaan kannattaisi tehdä myös erikoisjälkeä, kun sillä näyttää taipumuksia tarkkaan jäljestämiseen olevan. Ilmaisutapa on vielä vähän epävarma, kun metsässä olen ehtinyt aloittaa noutona keppien ilmaisua, mutta aloitin kotitreeninä myös esineilmaisua maahanmenolla ja se lähti kyllä sujumaan aika kivasti. Voisi olla luonteva tapa ilmaista myös keppejä..

Jerikon kanssa on totta kai myös tehty jo peltojälkeä kun lunta ei ole ollut. Olosuhteet tosin aika mielenkiintoisia, kun pelloilla on ollut välillä osittain ihan puhtaasti jäisiä kohtia ja ei niitä, niin sulan pinnan alla maa on kuitenkin jäässä eikä tietenkään kasvustoa edellisvuoden kuollutta nurmea lukuunottamatta. Haastavaa, mutta hyvää treeniä kyllä. Tekipä Jeriko sitten senkin, että ensimmäistä kertaa koskaan viime viikonlopun treenijäljellä lähti peuran jäljelle! Homma kuitenkin korjattu ja samaisella peurapellolla tänään meni hienosti, vaikka harhaa oli selvästi tänäänkin. Pääasia, että itsehillintä piti. ;)

Jupiterin kanssa on muutamia paimennustreenejä tehty pienessä aitauksessa. Häkitystä ja jakoa lähinnä. Jako on hyvin haastavaa tuolla liimautuvalla treeniporukalla, mutta ihan hyvää harjoitusta on saatu. Suuremmilla osalla uuhista on nyt karitsat alla ja paaleja sisään tuodessa pääasiassa Ukko on toiminut luottokoirana uuhien ja karitsojen siirtelyssä, koska se on vaan niin todella hyvä siinä, mutta viimeisimmällä kerralla Jupiter ihan todella halusi tulla mukaan (usein se välttelee haastavia tilanteita ja suorastaan lähtee lipettiin), niin päätin ottaa sen mukaan Ukon rinnalle. Kehitystä on tapahtunut, koska uuhet ei ärsyyntyneet Jupiterin läsnäolosta niin kuin aiemmin ja Jupiter oli ihan hyvä sidekick Ukolle siinä. Pikku hiljaa sekin siinä kehittyy. :)

Jerikon suhteen päädyin nyt siihen ratkaisuun, että laitoin siitä uudelleen ilmoituksen SBCAK:n jalostusuroslistalle. Poistin ilmoituksen reilu vuosi sitten, kun Troijan pentue oli tulossa. Tosin silloin jo mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisiko pitänyt ottaa Jerikosta siemennestettä pakkaseen, mutta silloin ajattelin, että ehkä se yksi normaalikokoinen pentue riittää. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan, että voisin Jerikosta vielä saada toisenkin jälkeläisen sopivan nartun kanssa, ja sijoittaa sitten pennun mahdollista jatkoa ajatellen. Mutta katsotaan nyt poikiiko tämä mitään.
http://sbcak.fi/component/content/article/8-yhdistys/598-briskness-jack-daniels

Troija luustokuvilla

Luustokuvilla käytiin tosiaan reilu viikko sitten Troijan ja kolmen muun sisaruksen kanssa. Kennelliiton lausunnotkin tuli ja Troija on nyt ensimmäinen laatuaan meidän taloudessa, rivi A:ta ja nollaa eli A/A 0/0 LTV0 VA0 ja olkaniveletkin lausuttiin terveiksi INCOC:ssa! Niin hienoa! :)
Kahdella sisaruksista oli myös hyvät tulokset, selkä puhdas ja lonkat A/B ja B/B. Yhdellä sisaruksista löydöksenä oli LTV1 ja lonkat C/C.

Koronaviruspandemian vuoksi treenihallit on kiinni ja kurssit ja kisat peruttu. Vaikka on vielä kunnon kevääseen ja kesään matkaan, niin on kyllä apua, että on omassa pihassa kenttä ja agilityesteetkin saatavilla! Kontakteja en vielä kyllä nurmikentälle siirrä, mutta juoksarin alkeistreeninä ollaan Troijan kanssa tehty mattoa ja sitten toisaalta keinun paukuttelua ja alkeistreeniä keinulle ihan pihassa. Samalla myös Jupiter on päässyt tekemään keinua ja kun Jerikokin halusi, niin mielenvirkistykseksi sillekin.

Sisällä on sitten tehty kapulan pitoa ja se onkin varmasti yksi päätreenin aihe lähitulevaisuudessa. Näissä meidän treeneissä on kyllä hauska ilmiö se, että 3/4 koirista olisi kaikki innokkaasti harjoittelemassa, mutta yhtä ei paljoa tällainen hötkyily kiinnosta, kun ruokaa saa helpommallakin. Saa arvata, että kuka on kuka. :D

Kauden vetohommat ja muita kuulumisia

Kirjoittelut blogiin on ollut vähissä, kun muut kiireet ovat syöneet kaiken mahdollisen ajan. Jupiterin kanssa ei olla päästy vasta kuin pariin 2-luokan agilitykisoihin, eikä vielä olla lisää nollia saatu. Vetotreenejä ei olla surkean talven vuoksi päästy juurikaan tekemään, mutta pienimuotoinen pelastus on ollut se, että on päästy Hämeenlinnaan moottoriradalle muutama treeni tekemään.

Niillä eväillä sitten kuitenkin lähdettiin valjakkohiihdon SM-kisoihin, jotka monien muiden peruuntuneiden kisojen jälkeen siirtyi niinikään Mäntyharjusta Keminmaalle. Ajomatkat Keminmaalle yhden viikonlopun aikana oli aika rankat, mutta lopulta kyllä todellakin sen arvoiset! Oli aivan ihanaa nauttia talvesta edes parin päivän ajan ja koiratkin nautti. :)

Jupiter ja Ilona hiihti yksilömatkalla hopealle ja joukkueena Hämeenlinnan kennelkerhon riveissä ottivat ylivoimaisesti kultaa! :)

Rotumestaruudet ja 10km kisa olisi ollut suunnitteilla ensi viikonlopulle, mutta lauantailta 10km kisa peruuntui jo, ja pahoin pelkään, että sunnuntaille käy samoin. Ne oli sitten tämän kauden hiihtelyt siinä.

Troija ja kolme sisarusta kävivät luustokuvissa eilen. 3/4 selkä näytti LTV0:lta, yhdellä LTV2 todennäköisesti (hieman rajatapaus 1-2, mutta epäilisin, että tulkitaan 2:ksi). Troijan luusto näytti erittäin hyvältä, mutta siitä lisää sitten vaikka omana päivityksenään, kunhan saadaan Kennelliitolta lausunnot. :)

Agilityn huumaa ja tokokärpästä

Jupiterin kanssa oltiin tänään agilitykisoissa. Nämä oli nyt Jupiterin neljännet agilitykisat ja kaksi nollaa oli jo plakkarissa. Ilmoitin kaikille radoille, myös hyppärille, siitä huolimatta, koska ajattelin että jos hyppäri sattu olemaan ennen agilityratoja niin on ainakin hyvää lämmittelyä. Agiradat oli kuitenkin ensin.

Täytyy nyt ihan ekana sanoa, että me ollaan kyllä nyt viime aikoina löydetty niin hienosti yhteistyö Jupiterin kanssa ja on ollut treeneissä todella mukava tehdä! Mä olen oppinut miten Jupiter toimii ja osaan ennakoida jo näin lyhyelläkin historialla miten se toimii eri asioissa. Jupiter on kehittynyt aivan hirmuisesti! Ei ole kauaa kun tuntui, että ei se opi keppejä kunnolla koskaan eikä siitä koskaan tule niissä itsenäinen ja luotettava. Mitä vielä! Jupiter tekee aivan huikeita suorituksia kepeillä treeneissä ja kisoissakin koen, että luotan siihen 100% eikä tarvitse varmistella niitä keppejä. Jos aluksi tuntui kaukauselta ajatukselta, että voisin löytää Jupiterin kanssa sellaisen sielujen yhteyden kuin Jerikon kanssa agilityssä, niin kyllä nyt ollaan jo todella lähellä maalia. On sairaan hienoa tehdä agilityä Jupiterin kanssa ja olen viime aikoina oikeastaan eniten odottanut luokkanousuja ihan vaan sen vuoksi, että pääsisin Jupiterin kanssa tekemään oikeasti haastavampia ratoja, joissa molemmat pääsee näyttämään mitä osataan. :)

Eka rata Jupiterin kanssa oli jo todella hyvä. Jupiter teki todella hienosti töitä ja vaikka moka tuli kepeillä, niin 10+ Jupiterille yrittämisestä, kun vika ei varsinaisesti ollut siinä. Lähdettiin kepeille hypyltä käännöstä ikään kuin rintarinnan enkä antanut yhtään "armoa" Jupiterille tai aikaa aloittaa keppejä vaan luotin vaan siihen ja jatkoin eteenpäin. Jupiter ei yrittänyt ohittaa välejä vaikka kiire tuli, vaan yritti vielä nopeammin ja voimakkaammin päästä alusta liikkeelle. Ei vaan ison koiran lantio taittunut ihan siinä vauhdissa mukana, ja Jupiter jäi lonkastaan kiinni toiseen keppiin. Niin voimalla Jupiter puski, että kepit nousi ilmaan ja vaikka Jupiter siitä vielä yritti vähän päästä liikkeelle, niin alas tippuvat kepit ja jumitilanne rikkoi sen rytmin liiaksi eikä enää onnistunut. 10+ yrittämisestä kuitenkin, en tehnyt sitä Jupiterille helpoksi.

Loppurata meni ihan nappiin, jopa aika haastava renkaan edessä persjättäminen jota en muista onko koskaan tehty. Jupi hoiti oman tonttinsa upeasti. :)

Toinen agirata meni myös tosi hienosti. Erityisen tyytyväinen olen A:n edessä persjättöön ja siihen, että Jupiter teki juoksu-A:n aivan nappiin siitä huolimatta. :)) Keinu oli kyllä ruma :D, aivan viittä vaille lentokeinu, mutta kun tuomari ei antanut virhettä niin siinä oli vika nolla ykkösissä!

Jäätiin sitten odottamaan 2-luokan hyppyrata, jolle startattiin luokkanousijana ekana. Rata näytti heti todella kivalta. Voi että kun olen odottanut sitä, että pääsen itse oikeasti vähän tekemään töitäkin. Ainut inhottava kohta koko radassa oli alun asetelma, jossa putken jälkeinen vitoshyppy jäi ihan lähdössä mun ihannelinjan tielle enkä päässyt linjaamaan itseäni kohti kolmoshypyn rimaa. Tiesin, että mun linja herkästi ajaa Jupiteria ulos, kun väkisinkin peitän renkaan jälkeistä hyppyä siltä ja niin se tekikin, mutta kuuliaisesti Jupiter tuli kun korjasin. Loppurata oli sitten ihan vaan helppoa, hauskaa ja mukavaa. :))) Ja nollana maaliin, joten mikä sen mukavampaa, heti eka nolla kakkosista ja joka radalta palkinnoille, kakkosissa nollavoitto. Tästä se vaan lähtee. :)

Troijan kohdalla on käynyt sellainen ihan hassu juttu, että tokokärpänen ehkä vähän puraisi. En ole todellakaan paljoa sen kanssa tehnyt, mutta kun nyt ei talvi ole tullut niin viime viikolla päätin sitten tehdä ekaa kertaa pikkupentuajan jälkeen vähän treeniä ulkona. Varsinkin luonsetulo (jota siis tosiaan ei ole treenattu kuin pentuna avustajan kanssa ja nyt makuulta lähti) oli niin hieno ja räväkkä, että nousi vaan mieleen, että Troijan tokoliikkeet saattaisi olla kyllä aika näyttäviä kun tuolla mentaliteetilla suorittaisi.

Liisa-Idan kanssa viime viikonloppuna treeneiltiin (toinen ulkotreeni) ja Liisa-Ida kuvaili. Ihan kivaltahan se näytti treenimäärään nähden ja vähän se tokokärpänen ehkä sitten puraisi. Lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen. :D

Tänään treenailtiin Tuijankin kanssa ja melkein jo heitin tokokärpäsen menemään, kun aluksi Troija oli ihan mahdoton! Vieras kenttä ja häiriöt oli sille aivan liikaa, pää pyöri eikä keskittymistä ollut oikein mihinkään. Seuraamista ei saanut sitä paria askeltakaan, kun keskittyminen herpaantui jo. Otin sitten kuitenkin toisen lyhyen pätkän pienen tauon jälkeen ja johan oli eri tyttö kehissä! Nyt ei häirinnyt yhtään mikään ja asenne oli ihan kohdillaan. Huh! :D Katsotaan mitä tästä meidän tokoilusta tulee, mutta yritetään ainakin pitää hauskaa asian parissa. :)

Vuoden, ja vähän vuosikymmenenkin, lopputarkastus

Vuosi vaihtui meillä melko rauhallisissa merkeissä. Jupiterille oli hankittu Sileo-lääkitys jo kesällä pahaan ukkospelkoon ja viime uuden vuoden levottoman ravailun perusteella tiesin jo varautua tähän uuteen vuoteen lääkkeen kanssa. Vaikutus Jupiterilla oli todella hyvä! Annoin sille illan aikana annoksen kaksi kertaa ja Jupiter pitkälti vaan nukkui levollisesti ja muuten oleili rauhassa. Purutikkukin maistui. :) Pahimman paukkeen aikana Jupiteria pelotti ja tuli kiireenvilkkaa sohvalle kainaloon, mutta ei läähättänyt, tärissyt tai muutenkaan antanut mitään pahempia merkkejä.

Jeriko ja Ukkohan ei paukkuihin reagoi muutenkaan, mutta Troijan kohdalla oli myös miellyttävää huomata, ettei se välittänyt ilotulitteista mitään. Ihan täysin normaali itsensä oli. Meillä täällä paukekin toki vähäisempää kuin kaupungeissa, mutta yllättävän paljon tännekin kuitenkin kuuluu ja näkyykin kauempaa sijaitsevista taloista ammutut raketit.

2010-luku aloitti minun koiraharrastuselämän kokonaisuudessaan, kun Jeriko tuli meille helmikuussa 2010. Siitä se onkin sitten lähtenyt ja koiria kerääntynyt kymmenessä vuodessa jo neljä.. :D Todella paljon uusia harrastuksia aloitettu ja kokeiltu, ja paljon on uusia hyviä ystäviä harrastuspiireistä saatu. Erittäin hyvä kymmenluku siis ollut.

Mitä vuoden 2019 tavoitteisiin tulee, niin Jerikolle asetin tälle vuodelle varovaiset tavoitteet ja kaikki ne on ylitetty: päätin vaihtaa PK-jäljen IFH-jälkeen ja sieltä saatiinkin koulutustunnukset IFH1 ja IFH2 vieläpä 1-tuloksella. Kerättiin myös RTK2-koulari mutta voittajassa en jaksanut startata. Sen sijaan HTM-kisoissa Jeriko kävi Liisa-Idan kanssa alokkaassa ja avoimessakin luokassa.

Ukko starttasi valjakkohiihdon sprintti-SM -kisoissa sekä normaalimatkan SM-kisoissa Marjan kanssa, ja itse lähdin Ukon kanssa viestijoukkueen ykkösosuudelle. Se oli kyllä hieno kokemus, on se vaan just niin hieno koira noihin yhteislähtöihin. Sulanmaan kisoissa Ukko kävi Liisa-Idan ja Kiden kanssa kahden koiran luokassa porhaltamassa, ja tämä parivaljakko sopi kyllä yhteen erinomaisesti. RTK2-kerättiin Ukon kanssa myös, mutta oikean puolen seuraamisia tai muita ei edes aloitettu treenaamaan. Tähän jätetään. Myös FH-jäljen treenaaminen Ukon kanssa jätettiin.

Jupiter starttasi myös valjakkohiihdon sprintti- sekä normaalimatkan SM-kisoissa Ilonan kanssa ja saikin sieltä kotiintuomisiksi sprintti-pronssia ja normaalimatkan hopeaa kovatasoisissa kisoissa. Itse starttasin Jupiterin kanssa pyöräluokassa ja sekin meni hienosti. Agilityssä startattiin vasta syksyllä ja pari nollaa 1-luokasta kerättiin, mutta ei vielä luokkanousuja. Paimennuksessa 2-luokan koulari jäi vielä haaveeksi, kun jännityksen vuoksi kisaradoilla Jupiter ei yltänyt ihan normaali suoritustasoon, vaan suorituksissa näkyi hätäisyys.

Se mitä en vielä vuosi sitten osannut arvata oli että laumaa täydentämään tuli Troija. Vaikka en ollut sitä julki tuolloin kirjoittanut, niin ehkä jonkinlainen ajatus oli, että urospentu voisi meille päätyä. Urospentu vaihtuikin sitten narttupentuun viime hetkellä ja valintaan on kyllä voinut olla tyytyväinen. :) Troija on aloitellut harrastuksissa ja vaikuttaa kyllä oikein "soivalta peliltä" monessa suhteessa.

Tavoitteita vuodelle 2020:

Jupiterin kanssa valjakkohiihtokisoja Ilonan kanssa. Toivon mukaan menestystä myös kisoista ja ehkä myös 10km matkoilla starttaamista. Sprintti-SM -kisat valitettavasti Jupiterin kanssa jää väliin, sen pää ei kestä yhteislähtöjä ja niissä tapahtuvia härdellejä. Jupiterin kanssa pitäisi myös ottaa tavoitteeksi BH-kokeen suorittaminen, mutta katsotaan miten saan aikaiseksi. Näyttelyistä pitäisi myös saada H ja sitten todennäköisesti kastraatio ehkä ensi syksynä. Agilityssä 3-luokkaan nousu ja siellä mahdollisimman hyvää kisafiilistä ja treenien parasta meininkiä niille kisaradoillekin. Samoin paimennuksessa olisi kyllä tarkoitus 3-luokkaan nousta ja saada Jupiterin hyvät ominaisuudet kunnolla esille.

Troija täyttää vuoden maaliskuussa ja sen myötä on luustokuvien aika. Toivotaan Troijalle sekä sisaruksille hyviä luustotuloksia. Troijan kanssa käydään varmaan joitain näyttelyitä, treenataan agilityä ja pk-jälkeä ja kesällä varmaan aloitetaan hyppytreeni. Luulisin, että pienestä koostaan huolimatta Troija todennäköisesti ylittää metrin (ainakin ilman kapulaa) vaivattomasti. Treenataan tottisliikkeitä ja katsotaan miten edistytään. Agilityn suhteen ensi kesän projekti on juoksukontaktit ja katsotaan ehtiikö niiden tai muiden esteiden suhteen kisavalmiiksi loppuvuodesta.

Jerikon kanssa yritän saada paikkaa/paikkoja IFH-kokeista ja katsotaan mihin rahkeet riittää. Rallitokoa ja koiratanssia katsotaan jos jaksetaan.

Ukko saa olla pääosin oloneuvoksena. Tarvittaessa sitä kaivellaan naftaliinista valjakkokisoihin, mutta ei välttämättä. Suurempia tavoitteita ei ole, mutta Ukko saa viettää mukavaa elämää ja touhuta välillä mielen virkistykseksi mukavia juttuja. :)