tiistai 31. tammikuuta 2012

LOL :D

Hahaha! :D Hiltulan Hanna tossa multa kysyi, että tiedänkö että ollaan Jerikon kanssa sijoituttu 2. Pohjois-Hämeen tokocupissa. No, en tiennyt ja on kyllä jotenkin hupaisaa! :D :D
Tulokset
 Meille olisi kai jotain palkintoakin tiedossa, vai tarkoittaako "voittajat" vain ensimmäisiä..?
"Tokon Pohjois-Häme Cupin lopputulokset löytyvät tokovastaavan sivuilta, voittajat palkitaan tokopalaverissa helmi/maaliskuussa 2012."
No, oli miten oli, aika hauskaa! :D
Agilityssä kun on motivaatio vähän hakusessa ja tuntuu, ettei olla ainakaan kehitytty ja nollat tiukassa jo aiemmin (vaikka onkin vain kourallinen startteja alla), niin kiva että jossain lajissa menee melko hyvin! ;)

Tokosta en olekaan tainnut kirjoitella hetkeen. Ollaan tehty nyt lenkin lomassa pieniä harjoituksia. Wubballa tai nappuloilla palkiten olen peruutellut Jerikon edessä ja pyydellyt vuorotellen eri jääviä. Seuraamisestakin väliin tehnyt, mutta lähinnä peruutellen ettei tarvitse sitten seuratessa vilkuilla ja antaa vahingossa vartaloapua. Lisäksi näin pystyy palkkaamaan nopeammin ja tarkemmin. :) Tosi luotettavasti Jeriko on alkanut kyllä niitä erottamaan, hyvin menee. Edelleen ollaan jatkettu hiljaisen tekemisen harjoittelua. Kepin kanssa tehdessä Jeriko edelleen kuumuu aika paljon, ja itse asiassa musta tuntuu, että takapalkka onkin huonompi vaihtoehto ja että Jeriko malttaa paremmin kun mulla on keppi kädessä. Wubban kanssa vire pysyy oikein sopivana. Lähinnä siis ollaan tehty käännöksiä ja askelsiirtymiä, koska ne on pahin ääntelyn aiheuttaja. Niissä onkin varmuutta tullut siinä sivussa tosi hyvin lisää. Lisäksi olen alkanut ottamaan askelsiirtymiin ja harjoituksiin ylipäätään palkkaamattomuutta, ettei se sitten kokeessa aiheuta sitä kuumumista.

Kaiken kaikkiaan hieman vaikea sanoa missä vaiheessa ollaan ton ääntelyn kanssa. Välillä onnistuu aivan leikiten hiljainen työskentely, välillä on tosi hankalaa. Olosuhteista ja Jerikon vireestä kiinni. Kokeeseen on nyt vajaa kolme viikkoa, saa nähdä missä vaiheessa ollaan kokeessa ääntelyn kanssa. Ainakin pääsee samaan paikkaan edellisenä viikonloppuna vielä harjoittelemaan jos siitä olisi jotain apua.. Tänään ollaan vielä menossa illalla tokoilemaan, raportoin siitä sitten myöhemmin tähän varmaan lisää.. :)

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pakkanen kipristää varpaita

Onpa nyt taas kylmää. Ja ennusteiden mukaan tiistaista lähtien lämpömittarilukemat lähtee oikein kunnon syöksylaskuun! Hyrrr! :( Rajansa kaikella!
Mutta onpahan jotain hyötyä joskus Jerikon turkista.. ;)

Tänään käytiin Mahnalassa paimentamassa. Aitaus oli tallautunut vähän edellisen kerran jälkeen enemmän, joten päästiin liikkumaan jo vähän enemmän. Tehtiin nyt Jerikon kanssa molemmilla vuoroilla ihan perusharjoitusta: tasapainon hakua. Peruskuljetusta siis kävelin sikin soki aitauksessa ja annoin Jerikon hakea tasapainoa. Oli kyllä ihan tarpeenkin taas vaihteeksi muistutella itsenäistä työskentelyä, tätä ei voi varmaan tehdä liikaa. Ja me ollaan tehty liian vähän! Jeriko toimii tosi hyvin käskyillä, mutta itsenäinen työskentely on ollut vähän heikompaa, koska tuntuu odottavan koko ajan multa ohjeita ja käskyä. Eli sitä puutetta nyt lähdetään paikkailemaan. Tuo tila on sitä paitsi aika hyvä just tollaiseen harjoitteluun, hakukaari on hankala tehdä lumen vuoksi kun ei puiden takaa näe yhtään mitä koira tekee, ja poispäinajoa on toisaalta vähän tyhmä aina harjoitella, kun se mene suhteellisen hyvin ja heikko lenkki on just toi peruskuljetus ja itsenäinen tasapainon pitäminen ja lampaiden hallinta. Mutta siis ihan hyvinhän se sujui eikä Jerikolle tarvinnut sitten hetken päästä antaa kepilläkään mitään suuntavihjeitä vaikka kuinka kääntyisin vaan hyvin hakeutui taas toiselle puolelle. Ongelmana lähinnä oli, että jos Jeriko oli maassa niin millä saan sen liikkeelle, koska "aja"-käsky ei tässä nyt ole ihan oikea, mutta jotain vapautusta/ohjetta Jeriko jäi aina odottamaan. :D Kutsuin siis vaihtelevasti omalla nimellä (meinasi välillä tulla luokse) ja lopulta sitten "saa tulla" (eräänlainen vapautus jota käytän esim. auton luukusta vapauttaessa)..
Vaudin säätelyyn täytyy vielä kiinnittää huomiota, välillä Jeriko puskee liian vauhdilla ja lampaat meinasi mennä ohi. Siitä kyllä huomautin pariin kertaan hieman tiukemmin ja valtaosin menikin sitten hyvin.

Hyvä harjoitus siis oli, ja tehdään tällaista varmasti jatkossakin. Nyt huomaa, että alkaa vihdoin ja viimein itselle kehittymään joku ajatus siitä, mitä ja miten meidän pitäisi treenata. Tähän asti on ollut vähän sellaista suunnittelematonta ja päätöntä touhua, mutta nyt alkaa päästä samaan kuin esim tokon kanssa, eli suunnittelen treeniä etukäteen ja oikeasti päämäärätietoisesti. Millainenkohan Jeriko olisi nyt, jos olisin itse alusta asti ymmärtänyt treenaamista paremmin ja ollut johdonmukaisempi? No nytpähän ymmärrän, katsotaan mihin tällä siis päästään.

torstai 26. tammikuuta 2012

Lepotauko

Katriina kävi tänään hieromassa Jerikoa. Viimeksi on käynyt ehkä melkein puoli vuotta sitten, syksyllä oli välissä se Laioksen käyntikin ja sitä ennen Katriina on viimeksi käynyt. Mutta kyllä Jeriko muistaa! ;) Ensinnäkin täytyy kyllä kommentoida, että olin tyytyväinen kuinka nopeasti Jeriko lopetti ovikellolle haukkumisen, ihan niin kuin meidän hiljaisuus treeneillä olisi saanut lisää itsehillintää tähänkin...? :)
Ja sitten kun Katriina tuli sisään, niin Jeriko oli aivan sulaa vahaa. Vaikeutti vähän asentojen katsomista kun koko ajan piti olla vängällään Katriinan suuntaan ja yritti kellahdella jo valmiiski kyljelleen. :D
Jeriko oli kuulemma nyt tosi hyvässä kunnossa, Katriina oli erittäin tyytyväinen. Hyvin tasapainoinen nyt, etuosan lihaksistokin on kehittynyt takaosan tasolle ja oikein hyvät muskelit on. :) Mitään ihmeempiä jumeja ei ollut, etujalkojen säärissä hieman, mutta se on kuulemma liukkaasta johtuvaa ja sitä on tähän aikaan vähän kaikilla. Ja ruokavaliokin näyttäisi olevan juuri kohdillaan, kun lihakset on niin hyvin kehittynyt. Oikein hyvä, olen tyytyväinen. :) Jerikokin oli oikein tyytyväinen käsittelyssä ja käsittelyn jälkeen, vähän liiankin innokas osoittamaan kiitollisuuttaan Katriinalle.. ;)

Mulla on nyt tässä vähän agilitymotivaatio elänyt suvantovaihetta, ja kun koulunkin kanssa on nyt tosi paljon tiiviimpää ja vaatii vähän sopeutumista, niin päätin viettää hieman treenitaukoa. Ensi viikolla käydään vielä Ylökk:n treenit kun on hyppytekniikkaa, mutta Päivin treeneistä neljän viikon tauko ja Ylökk:n treeneistä kolme viikkoa olisi suunnitteilla. Viikoilla 7 ja 8 ei oltais treenaamaan muutenkaan päästy, kun olen Seinäjoen opintojaksoilla. Eiköhän se motivaatio sieltä sitten taas löydy.

Mihin se motivaatio on sitten alunperinkään kadonnut? Varmaan ihan luonnollista, kun on tiiviisti treenattu reilu vuosi putkeen.. Ja kesällä olin niin fiiliksissä ja isot odotukset, mutta ehkä sitten se nollien saamisen vaikeus vähän pääsi lannistamaankin.. Tai ei nyt lannistamaan, mutta söi terän suurimmalta innostukselta. :D Mutta kyllä se taas tästä, kun sopeudun uuteen kireämpään aikatauluun ja pidetään pieni breikki..
Ja toisaalta, onhan meillä näitä lajeja tässä muutenkin, välillä olisi varmasti hyvä muutenkin vähän vuorotella. Nyt kun kuitenkin on mahdollista päästä viikottain paimentamaan, niin siitähän en luopuis vaikka mikä olis! ;) Ja tokon kanssa motivaatio on myös nyt aika korkeella, kun ollaan ylempiin luokkiin päästy ja erikoisvoittajakaan ei ole niin kamalan kaukana.. Mutta siis ei me olla mitenkään agilityä lopettamassa, muutaman viikon tauko vaan tähän väliin. :)

Tokotreeni tehtiinkin taas kaupan pihassa ennen kuin Katriina tuli. Ruudun paikka on nyt kyllä tosi hyvä, ei mitään valittamista. Askelsiirtymissä ei yrittänyt äännellä juuri ollenkaan, vaikka oli uusi treenipaikka. Selvästi tullut varmuutta niihin ja erityisesti askelsiirtymät oikealle alkaa näyttämään siltä miltä haluankin, siis kroppa suorana ja ristiaskelilla mukana. ;)
Tunnaria tehtiin neljä toistoa, kaksi sellaista paljon kapuloita sikin sokin ja kaksi koemuodostelmaa. Ensimmäisellä koemuodostelmalla Jeriko koski väärään sen verran, että se liikkui hieman paikaltaan, tiukemmalta tuomarilta ehkä nollaantuisi jo tostakin? Siksi otin sitten vielä toisen koemuodostelman, että saa korjattua ton ja menikin sitten hyvin. Varmuutta oman nostamiseen on kyllä taas tullut paljon, eikä enää jää miettimään niitä muita. :)
Kaukkareissa tuli oikein hyviä vaihtoja, mutta pari hassua eteenpäin siirtymistä istumasta seisomaannousussa. Siis Jeriko vaan jotenkin ihan hämääntyi, eikä oikein ollut kartalla. Kävin sitten palauttamassa paikalleen ilman palkkausta tietenkin ja uudet vaihdot, hyvin korjasi. :)
Kaikenkaikkiaan kyllä hyvältä näyttää. :)

maanantai 23. tammikuuta 2012

Pienet tokoilut

Tehtiin tänään taas pienet tokoilut. Heti takaluukusta ottaessa tein pari käännöstä paikallaan, hiljaa oli. :)
Sitten tehtiin muutamia siirtymisiä, siirryttiin siis vaan aina uudelle "aloituspaikalle". Selvästikin lyhyemmät siirtymiset (kuten askelsiirtymätkin yleensä ottaen) meinasi saada aikaan pientä ääntelyä, hyvin hiljaista, mutta kuitenkin. En tietenkään niistä palkannut, muuta palkkasin joko makkaralla tai välillä pelkällä kehulla ja silityksellä. Hyvin Jeriko oli mukana ja ääntelykin hyvin hyvin vähäistä. Sitten liikkeestä maahanmeno ja voittaja-luokan luoksetulo putkeen, molemmat suorituksina tosi hyviä ja liikkeestä maahanmenon seuraamisosuus äänetöntä. :) Luoksetulon jälkeen kehuin ja silittelin kuten kokeessakin, ja sitten juostiin autolle ja palkkasin lelulla.

Pienen tauon jälkeen liikkeestä istumista leikitellen niin, että peruutin ja pyysin istumisia ja heti naks ja pallo. Selvästi alkoi suoritus nopeutua ja varmentua. Muutaman toiston jälkeen aloin ottamaan maahanmenoa hämyksi sekaan, ettei vaan tee samaa uudestaan ja uudestaan kuuntelematta. Hyvin erotti. Stoppia en viitsinyt ottaa vielä, koska niiden erottaminen haastavampaa. Ehkä seuraavassa treenissä. :)

Taas tauko väliin ja metallikapula esiin. Ai piru kun se olikin kylmä! Kesti tosi kauan, että sai sitä yhtään siedettävämmäksi lämmitettyä! Sitten frisbeen ja kapulan kanssa "kahden lelun leikkiä", nyt on hyvin intoa, vauhtia ja hyvä ote kapulasta. Muutama edestakainen juoksu, sitten yksi kokeenomainen toisto, tosi hyvä nouto!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä merkkiä. Ensin alustalla, sitten vastakkaisesta suunnasta ilman ja vielä pari toistoa aina vastakkaiselta suunnalta kuin edellinen. Neljäs eli viimeinen toisto oli aivan loistava, juoksi hyvällä vauhdilla ja kääntyi aivan täydelliseen tasapainoon merkin taakse! Kyllä on paimennuksesta jotain hyötyä tokoon! ;)

Jatkossa pitää ottaa edelleen askelsiirtymiä paljon, että ne tulee niin varmoiksi ettei Jeriko koe tarvetta äännellä (luulen siis, että ääntelystä osa on epävarmuutta). Ja sitten lisäksi pitäisi taas muistaa tehdä käskytettyä treeniä niin, ettei välttämättä edes tehdä mitään, sammutetaan vaan liikkurin käskyjen arvoa ettei niistä nosta kierroksia. Mietin myös, että kun 12.2. on Tampereella ALO/AVO-koe, niin mentäisiin sinne paikalle vain rauhoittumaan ja tekemään jonkinmoinen kokeenomainen treeni, tai ainakin nyt vaatimaan hiljaista seuraamista. Siitä seuraavana viikonloppuna onkin sitten samassa paikassa VOI-koe. :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Paimentamassa

Oltiin tänään taas Mahnalassa paimentamassa. Lunta on taas tullut koko viikon ja sitä oli tietty aitauksessakin jo huomattavasti enemmän kuin viime kerralla, aikamoista kahlaamista eikä pusikkoon viitsinyt lähteä ollenkaan ettei saa puista lumia niskaan. Käytettiin siis vain pientä hieman avoimempaa osaa aitauksen etuosassa. Sarakin oli mukana ja otti kuvia. Kiitos Sara, tuli paljon hienoja kuvia! :)

Tilanpuute hieman nyt rajoitti, tällä kertaa ei päästy oikein hakukaaria ottamaan. Syvemmän hangen vuoksi tehtiin myös lyhyemmät treenipätkät (kolme pätkää kylläkin), ettei koira aivan väsy juostessaan hangessa. Oli varmaan muutenkin ihan jees ottaa lyhyemmät pätkät, kun joutui vähän yksitoikkoisesti harjoittelemaan, niin ei ainakaan päässyt niin kyllästymään.

Otettiin poispäinajoa ensin melko vapaaseen malliin, annoin Jerikolle vaan aja-käskyn (tai oikeastaan oli hipsimässä sinne jo muutenkin) ja annoin vapaasti ajaa, kun tuli aita vastaan niin ohjailin sitten enemmän. Tämän lisäksi harjoiteltiin lampeiden kiertämistä/suuntia niin, että itse olen poissa kuviosta ja lampaat pysyy poissa mun luota. Aluksi Jeriko meinasi tehdä niin laajaa kaarta, että lampaat ehti mun luokse ennen kuin oli taas vastakkaisella sivulla, mutta kun ohjeistin Jerikoa sopivasti (kaarella huikkasi "tästä" eli kutsuin mun ja lampaiden väliin) niin alkoi sujua hyvin. Suunnatkin meni hyvin. Sara oli tässä hyvänä apuna aluksi kun kuvasi keskellä aukeeta, niin lampaat sitten välillä hakeutui Sarankin jalkoihin ja auttoi pysymään poissa mun luota. Mutta siis hienosti meni. Otettiin myös näistä pyörähdyksistä ajoja eri suuntiin ja poikittain muhun nähden. Hieman Jeriko meinasi välillä valua kohti tasapainoa ja kääntää lampaita mua kohti, mutta suuntakäskyillä hyvin sain oikaistua. Kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin! :)







lauantai 21. tammikuuta 2012

What the....... #!!!?@!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!##?!??!!?!!

En ole hetkeen ollut näin raivona, veret kyllä ihan todella kiehuu. Ja vaikka tästä veret kiehauttavasta tapauksesta on jo pari tuntia ja ehdin välissä rauhoittua, niin uudelleen veret kiehahtaa kun asiaa ajattelee. Nova kirjoitti tuossa pari päivää sitten hyvin toisen koiran kunnioittamisesta, ja nyt kyllä tuli vastaa sellainen tapaus ettei kunnioittamisesta ollut kuullutkaan!

Olin siis lähdössä Tuijan ja Ronjan kanssa lenkille ja tokoilemaan, ja kävelin rapulta kohti parkkipaikkaa kun talon kulmalla tuli vastaan mies. Ei nyt ihan mikään laitapuolen kulkija, mutta ei mikään kunnon kansalainenkaan. Noteerasi Jerikon ja sanoi jotain, että "katos koiraa. Tuolta tuleekin toinen". Ja samassa kulman ympäri kulkiessa huomasin, että äijän perässä tuli koira irti. Joku ilmeisesti sekarotuinen, lyhyt tumma turkki, töpöhäntä, Jerikoa hieman isompi ja huomattavasti jykevämpi. Ja suoraan Jerikon luokse ennen kuin ehti mitään tehdä. Jeriko murahti omaan tyyliinsä huomauttaakseen, ettei tolla tavalla sovi rynniä ja että haluaa tilaa, mutta kun en toista tuntenut enkä todellakaan tiennyt provosoituuko se tuosta ja käykö päälle, niin en jäänyt odottamaan vaan huusin ja polkaisin oman jalan väliin. Äijälle sitten sanoin aika tiukkaan sävyyn, että ota se koiras kiinni. Äijä alkoi jurputtamaan, että on kyllä kummallinen asenne, johon vastasin (v-käyrä nousi aika kiivasta tahtia) etten pidä siitä, että vieraat koirat tulee päälle, enkä tunne hänen koiraansa. Samalla jatkoin kävelyäni kohti autoa taakse katsomatta. Äijäpä päästi sitten koiransa uudestaan tahallaan meidän perään (!!), huomasin kun oli melkein Jerikon perässä, ja huusin uudelleen. Äijä jäi sitten perään huutelemaan, että mulla on "vitun vammanen asenne" ja että olen kusipää. Itse en vaivautunut siihen edes vastaamaan, tilannetta oli todistamassa joku satunnainen nuori mies joka käveli samaan suuntaan mun kanssa, luulenpa että jonkun muun asenne saattoi vaikuttaa hieman vammaisemmalta kuin omani..

Mutta että sellaista. Että siis on ok päästää oma isompi koira toisen koiran päälle ja mun pitäisi vaan katsoa sivusta, että mitä siitä syntyy?? Ja MULLA on vammanen asenne???!!
Nyt sitten jännityksellä odotan, että onko tämä fiksu mies muuttanut meidän taloille ja joutuuko sitä irrallaan juoksevaa koiraa jatkossakin väistelemään ja kuuntelemaan äijän valitusta. Tosin, jos sen koira on irti ja omani hihnassa (kuten pihassa onkin), niin seuraavan kerran kyllä uhkaan poliisilla jos alkaa jotain urputtamaan. Pidänhän itsekin koiraa irti metsässä, mutta en hyväksy sitä, että kotipihassa juoksee koira irrallaan Jerikon päälle.
Harmittaa niin suunnattomasti, että se pääsi sillä lailla nurkan takaa, jos olisi kauempaa nähnyt niin olisin nostanut metelin ennen kuin ehti Jerikon luokse. Toivottavasti hoidin edes asian Jerikon silmissä hyvin, että sain homman haltuun ja koiran kuitenkin pois sen kimpusta melko nopeasti. Eikä varmaan Jerikollekaan jäänyt epäselväksi, että olin aika vihainen sille äijälle ja sen koiralle..

Mutta miksi ihmeessä joillain on sellainen käsitys, että koiran saa päästää toisen koiran luokse toisen omistajalta mitään kysymättä? Miksi se on normaalia ja hyväksyttävää?
Aargh!! ;( Veret kiehuu niin, että korvissa soi!!

Pari syvää hengitystä.... Huh. Huh.

Käytiin siis lenkillä ja sain avautua Tuijalle, olo ehkä vähän helpotti. Tokoiltiin lenkin jälkeen. Oltiin Niihamassa ST1:sen parkkiksella, toisella laidalla kuin missä kylmäasema. Uusi treenipaikka (joskus viime kesänä kerran tai pari ollaan siellä oltu) joten arvelin, että askelsiirtymissä hiljaa oleminen tuottaa Jerikolle vaikeuksia. Siitä huolimatta (tai oikeestaan sen vuoksi) otin Jeriko suoraan autosta perusasentoon ja paikallaan käännöksiä ja askelsiirtymiä. Ininää meinasi kyllä tulla, enkä niistä tietenkään palkannut. Pari hiljaista pääsin palkkaamaan, mutta sitten tuli niin monta yritystä putkeen äänen kanssa, että tokaisin "oijoi" ja Jeriko kipitti häkkiin kun osoitin. Peräloossi tylysti kiinni. ;)
Ronja teki sitten välissä ja hetken päästä uudelleen. Ja aivan hiljaa! Viesti meni perille, aikas hyvin! :) Auton peräluukku pitäis kyllä olla aina käytettävissä tossa tilanteessa, niin saa alleviivattua sitä, että samat säännöt pätee kuin kotona ulko-ovellakin.

No sitten hyppynoutoa. Heitin tahallaan taas vinoon, ensin oikealle ja Jeriko nouti hienosti. Oikein bueno. Sitten heitin vasemmalle ja kapula liukui pehmeään lumikinokseen parkkiksen laidassa. Jeriko meinasi nyt juosta esteen ohi, mutta kutsuin heti takaisin ennen kuin ehti kapulalle. Sitten samasta kohtaa uusi lähetys ja taisi tämäkin korjaus tehdä tehtävänsä, hienosti meni. :)

Sitten ruutua. Nyt joku kyllä mätti aika pahasti, Jeriko kyllä meni ruutuun, mutta jäi jotain kovasti siinä haistelemaan enkä sellaisesta kyllä suostunut palkkaamaan. Kutsuin takas ja uusi yritys, mutta sama homma. Sitten Jeriko alkoi vielä haahuilemaan ja meni ruudun taakse tarjoilemaan peruuttamista yms. Peli siitä sitten poikki ja alusta ruutuun. Välissä pieni temppuesitys (kurre-asento, tai meillä "kädet ylös") jolla sai Jeriko huomion pois ruudusta ja sitten uusi lähetys. Pari lähetystä alustalla sitten ja yksi ilman, jolloin pysäytin "stop"-käskyllä oikeaan kohtaan. Tosin en vaan millään haluaisi tuota ylimääräistä käskyä käyttää vaikka olisikin ihan sallittua..

Sitten luoksetuloa, ensin suora ja sitten stop ja palkka mun luota. Ihan tyytyväinen olin sekä pysähtymiseen että vauhtiin. Tästä otin yllätyksenä ruutuun lähetyksen toiselta ruudun sivulta ja nyt tulikin niin täydellinen, että onneksi käy välillä vähän tuurikin (olisihan se voinut mennä ojasta allikkoonkin ;))! :D Pysähtyi seisomaan jämäkästi aika lailla tarkalleen keskelle ruutua, se oli hieno ja tietenkin jätin siihen. :)

Liikkeistä jääviä vähän myös. Istuminen on kyllä vaikea. Teki sen kun tein erillisenä ja tein virittelyn sekä astuin vähän raskaammin jättävällä askeleella, mutta z-kävelyssä jäi seisomaan. Mutta jatketaan harjoituksia. :) Kaiken kaikkiaan meni hienosti, saatiin korjattua useampia virheitä niin, että Jeriko selvästi teki asian sitten tosi hyvin. Ehkä ne jääkin sitten vielä paremmin mieleen. :)

Toinen kummallinen ihmiskohtaaminen sattui treenin aikana. Kylmäaseman ohi ajoi jollain pienellä ikälopulla autolla joku ilmeisesti melko nuori nainen (sen verran kun siinä valossa näin) ja näytti, että meinaa ajaa ruudun yli, vaikka se oli ihan alueen nurkassa eikä missään kulkureitin päällä. Sitä puolta siis ei ajeta oikeastaan ollenkaan, se oli puuterilumen peitossa ja autojen renkaan jäljet meni yli 30 metriä sivummalta. Pysähtyi sitten siihen laitaan ruudun eteen ja tööttäili hetken?? Ja kun me seisottiin vaan H. Moilasina ja ihmeteltiin, että mitä se touhuaa, kun siitä eteenpäin ajamalla olisi päätynyt vain lumikinokseen, niin otti ja lähti vaan takaisin tulosuuntaansa ja poistui paikalta.. Siis mikä näitä ihmisiä vaivaa?

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Agilitypäivitystä pitkästä aikaa

En ole hetkeen jaksanut päivitellä agilitytreeneistä, kahdissa treeneissä viikossa ollaan joka tapauksessa käyty. Vähän on ollut sellainen fiilis, etten itsekään oikein tiedä missä mennään, niin en ole jaksanut siitä kirjoitella..

Mutta eilen meni Päivin treenit tosi kivasti! Aika hauska rata joka taidettiin päästä läpikin (pari rimaa taisi kyllä tippua), mutta hiottiin sitten jotain tiettyjä kohtia. Jeriko kääntyi nyt todella hyvin hypyillä, aivan siivekettä hipoen. Ohjautui muutenkin kivasti mukana. Ja sitten tehtiin niin, että juoksin tavallista lähempänä mukana ja oikein vedätin, ja Jeriko lähti tosi kivasti kiihdyttämään mukaan.

Tänään sitten Ylökk:n agilitytreenit. Tehtiin kahta eri ratapätkää ja molemmat meni tosi kivasti. Otin itse nyt taas vähän aktiivisemman otteen ohjaukseen ja juoksin enemmän, ja kas vain: koirakin tuli tosi lujaa! ;)  En sinänsä kääntymisiin kiinnittänyt huomiota, mutta ne meni aika vaivattomasti, joten sanoisin että taas kääntyi oikein hyvin. Kepeillekin avokulmasta ilman minkäänlaista ongelmaa. :)
Puomilla leijeröidessä tuli vaan esiin, että Jeriko ei osaa juosta luotettavasti puomin päähän, vaan kääntyy jo aikaisemmin perään vaikka jättääkin jalat puomille. Jeriko on siis käsittänyt asian niin, että takajalkojen kuuluu roikkua mukana, muulla ei niin väliä. Suoraan puomin päähän menemistä siis jatkossa vahvistellaan varmaan muutamia kertoja kosketusalustalla kun itse irtoan sivuttain. Hyvin Jeriko kyllä aavistelee mitä siltä odottaisin ja meinaa korjata oikeaan suuntaan, uskon siis että muutamilla toistoilla korjaantuu. :)

Vähän vaan itseltä enemmän effortia niin heti alkoi tulosta näkyä! Olen vaan nyt aikaisemmin liian laiskasti ohjaillut, lähettänyt Jerikoa esteille vaikka ehtisin juosta mukanakin ja sitten odotellut jossain kohtaa rataa. Meidän kaksi suurinta ongelmaa ja niissä näkyy selvää kehittymistä. Alkaa taas palat loksahtelemaan paikoilleen.. :)


Täytyy nyt vielä tarkentaa, että eihän Jeriko mikään etana ole aikaisemminkaan ollut, mutta on siis jäänyt mun löysän ohjailun vuoksi vähän arpomaan, että mihinköhän sitä menis, kuuliaisena poikana haluaisi paremmat ohjeet. Maksiminopeuteen tietenkin tähdätään ja sen vuoksi tuo harjoitus, ja heti kun itse vähän näki vaivaa niin tosiaan alkoi sujua. :)
Jeriko sai myös Ylökk:n treeneissä toisella radalla kehuja renkaan hakemisesta. Rengas tuli vinon hypyn jälkeen eikä ollut ihan linjalla. Muut koirat sen kanssa arpoi enemmän tai vähemmän, mutta Jeriko haki tosi varmasti renkaan heti "rengas" käskyn jälkeen. Hidastui toki vauhti vähän kun oli poissa linjalta ja katsellaan ensin etsi, että missä, mutta siis sai Ninalta kehuja taitavuudestaan. :)

lauantai 14. tammikuuta 2012

Ratatreeni

Tänään oli sitten taas aika ajaa Somerolle. Tea lähti matkaseuraksi ja kuvaamaan. Sää oli ihan ok, parani päivän mittaan oikein mukavan aurinkoiseksi. Tea kuvasi ratoja, tosin olin unohtanut ladata videokameran ja siitä loppui jossain välissä akku. Toisen radan alussa Tea haki autosta vielä kameran, mutta on se vaan niin pirun painava pitkän putken kanssa, että käsi ymmärrettävästi vähän tärisee! ;D
Meillähän meni myös tietokone vaihtoon reilu viikko sitten, ja uudella ei tietenkään ole vielä mitään ohjelmia. Laitan siis videota näytille kunhan saan ohjelmia koneelle millä pienentää ja leikata.
Itse rata ei mennyt sitten heti aivan putkeen, tosin jos kahden treenivuoron radat yhdistäisi, niin sitten olisi jo aika hyvä kokonaisuus kasassa. :D

Me oltiin ensimmäisenä vuorossa ja Marika oli Zaggan kanssa tolpalla. Jeriko teki tosi hienon hakukaaren oikealle, sopivan laajan ja hidastikin vielä oma-aloitteisesti loppuun, siis tosi hyvä! :)
Marika varoitteli etukäteen, että kun oltiin niin lähellä lampolaa, että veto tulee olemaan kova sinne päin ja ohjaajalle kuljetuksessa pitää ottaa koiraa heti eteen blokkaamaan. Ensimmäisenä menevällä on vaan se huono puoli, ettei ole nähnyt kuinka kova veto se sitten tosiaan on. Otin Jerikoa kyllä vasemmalle hidastamaan, mutta sitten tein tyhmän liikkeen kun huomasin, että ollaan huonossa linjassa tolpan kiertoa ajatellen, ja otin Jerikoa oikealle. Vedon vuoksi liike oli aivan turha, linja olisi joka tapauksessa siirtynyt pikku hiljaa sinne päin, että oltais kierretty tolppa oikeasta suunnasta.. Siitä lampaat sitten ampaisi kohti lampolaa ja vaikka Jeriko ihan hyvin juoksi pysäyttämään, niin yleinen härdellikin aitauksen portin luona (jota ei saatu kiinni koska oli jäätynyt) oli mukana auttamassa siinä, että Jeriko meni aivan hämmennyksiin eikä enää tiennyt mitä käskyjä huutelin ja lampaat pääsi karkuun. Tämän jälkeen otettiin lampaat takaisin kuljetukseen ja yritettiin jatkaa rataa, mutta lampaat oli tosi nihkeitä lähtemään kulkemaan tolpalta poispäin lampolasta, Jeriko oli jo jotenkin aivan pihalla ja poispäinajo vaan jumitti aivan täysin. Olisi pitänyt vaihtaa kuljetukseen, kuten sitten toinen harjoittelija teki, mutta enpä siinä tajunnut. Meni sitten sellaiseksi tuleksettomaksi junnaamiseksi, että otettiin tauko tähän väliin.

Toisella vuorolla Jerikon kaari jäi vähän kesken, ehkä koska tolpalla oli vieras ihminen ja koira. Tai sitten johtui jostain aivan muusta, mistä sitä tietää. Joka tapauksessa Jeriko ei selvästikään välitä tutummista, mutta nyt sitten tuli lopussa epävarmaksi. Hakumatkakin oli tosin varmaan hieman pidempi kuin edellisellä kerralla. Nyt otettiin sitten ensimmäinen pätkä kuljetuksena ja triangelin "pohja" poispäinajona. Nyt meni aika hyvin, vetoa lampolaan oli edelleen rutkasti, mutta sain Jerikoa sopivasti käskettyä eteen. Ajettiin lampaita siis aika lailla niin, että Jeriko oli niiden sivulla lampolan puolella. Aika haastavaa sinänsä, koska tällaista ajoa ei kyllä juurikaan olla tehty. Jeriko totteli kuitenkin nyt aika hyvin ja nopeasti, joten homma pysyi hallussa. Ihan hyvin meni kuljetus tolpallekin. Otin pari pyöräytystä lauman ympärillä vielä loppuun, suuntakäskyjen vahvistamiseksi ja sitten pienen tauon jälkeen kun muutkin olivat treenanneet, otin vielä haun vasemmalta mikä meni kyllä tosi hyvin. Haku suuntautui kyllä lampolaan minne lampaat taas lähti vauhdilla, pyysin Jerikolta yhden kaaren kuin pysäyttääkseni lampaita, mutta pyysin kesken maahan ja annoin lampaiden mennä. Olin kuitenkin saavuttanut haluamani, kun Jeriko teki kaaren oikeaan suuntaan, en halunnut aiheuttaa uutta hankalaa tilannetta Jerikolle..

Vaikkei kaikki mennyt nyt aivan nappiin ja hermoa kiristi ensimmäisen vuoron jälkeen, niin menihän se loppujen lopuksi ihan ok. Tai siis Jeriko kyllä osaa jo melko hyvin, hakukaari oli tosi hyvä ja poispäin ajo meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka lampaat ei paljon armoa antaneet ja ton tyyppinen ajaminen oli Jerikolle aivan uutta. Olisi hienoa jos olisi näyttää kokonainen ratavideo jossa kaikki menee nappiin, mutta ei tällä kertaa.. Jatkamme harjoituksia. :)

Lisäys: Sitten sitä videota. Oli aikamoisen työn takana, Corel VideoStudio Pro ja minä emme selvästikään ole ystäviä. Windows Movie Maker oli paljon käyttäjäystävällisempi, mutta sen kanssa oli ongelma, kun ei tunnistanut kameran videotiedostoja. Sanokaa nyt joku, mikä on hyvä videonkäsittelyohjelma! Myöskään blogspot ei kyllä oikein tahtonut toimia yhteistyössä mun kanssa... ;(






Vielä lisäyksenä, että häkitystä ei tosiaan otettu, koska pellolla oleva häkki oli jäätynyt kiinni ja olisi pitänyt uudet elementit kantaa pellolle. Lumen ja lampolaan vedon vuoksi häkitys olisi myös ollut tosi hankalaa, joten parempi, että jätettiin sen harjoittelu toiseen kertaan. 
Käytiin myös katsomassa Royn ja Taimin pentuja. Aivan ihania! <3 Sanna olet oikeassa: olisi sopinut mulle kuin nyrkki silmään. :'( 

perjantai 13. tammikuuta 2012

Takinkääntäjä

Jätin BOT-leirin ja ostin Jerikolle uuden Sensus-manttelin. Vanha BOT oli Jerikolle liian pieni vähän joka suunnassa, erityisesti liian kapea ja huonosti istuvan näköinen, kaulaosa valui aina lapojen taakse sääti kiristyksiä miten päin tahansa. Mahaosakin oli ärsyttävä kun meinasi tulla vähän liian taakse ja pahasti hollille, että saisi kusisuihkun sisäänsä. Tutuille narttubortsuille kyseinen loimi näyttää istuvan todella paljon paremmin, hassu juttu.. Olin kuitenkin Jerikolle jo joskus aikaisemmin kokeillut Sensus-manttelia kun Tero toi niitä jollekin sovitettavaksi hallille. Silloin en vielä ollut lyönyt lukkoon ostopäätöstä, mutta joulukuun aikana, kun loimea/manttelia pääsi kunnolla käyttämäänkin, tulin lopullisesti siihen tulokseen, että Jeriko tarvitsee isomman ja eri mallisen manttelin.
Ja sitten pieni mainospuhe: Sensus-mantteli sopii Jerikolle PALJON paremmin kuin BOT. Ja uskon, että on kyllä aivan yhtä hyvä kuin BOT. Sensuksen manttelissa on urokselle mukavasti enemmän tilaa edessäkin, kyllähän leveät hartiat ja ja lihaksikas rintakehä tilaa tarvitsee. ;) Liikkumatilaa jää Jerikolla paljon paremmin kuin BOT:ssa. Lisäksi yksi hyvä puoli on, että Jeriko pystyy rennosti ja luonnollisesti nostamaan häntäänsäkin niin kuin tykkää tehdä, tämä mantteli tuntuu varmasti Jerikostakin luonnollisemmalta kun pääsee toteuttamaan itseään vapaammin. :D Heijastimista tykkää taas emäntä. Eli tyytyväisiä ollaan. :)

Tänään käytiin Ylökk:n tokovuorolla. Ensimmäisenä otin lyhyitä seuraamispätkiä, palkkailin myös perusasennosta ja kontaktista, ja otettiin askelsiirtymiä. Hyvin pysyi pilli hiljaa, vaikka välillä meinasikin kierrokset nousta jos joku toinen leikitti juuri koiraansa. Tulin myös ajatelleeksi, että tavaksi voisi ottaa käyttää askelsiirtymissä "sivu"-käskyä "seuraa"-käskyn sijaan, jotta Jeriko pystyy ennakoimaan mitä on tulossa eikä hermostu sitten siitä että yllättäen tuleekin vain pari askelta. Peruuttamisen kanssa olen kyllä epävarma mitä käskyä siinä käyttää, pitäisikö olla ihan omansa?

Metallikapulan pitoa ja noutoa otettiin, hyvä ote. :) Vapaassa rinnalla kulkemisessa myös juoksupyrähdyksiä ja sainhan Jerikon nostamaan laukallekin metalli suussaan! :)

Kaukkareita muutama vaihto, palkkailin ensin muutaman kerran pelkistä nousuista, sitten tein 4 vaihdon sarjan ja that's it. Pitkällä etäisyydellä (15 metriä) maasta seisomaannousussa jäi kyllä vielä ehkä vähän uupumaan se etutassujen asennon korjaus jota haluaisin, edelleen siis hiotaan, jotta se maahanmenokin onnistuu sitten kaikissa tilanteissa puhtaasti.

Hyppynoutoa kaksi toistoa. Toinen suora ja toisen heitin tahallaan aivan vinoon. Vähän jännäsin, että suorittaako hyppyä mennessäänkään, koska kapula oli todella sivussa ja suorin reitti ei missään tapauksessa vienyt esteen yli! Aivan sika upeesti kuitenkin hyppäsi mennessä ja tullessa, ei pienintäkään epäröintiä! Wau! :)

Ruutua kaksi toistoa ilman alustaa. Ensimmäisellä toistolla normi virittely. Hyvin meni ruutuun, ensimmäisellä kerralla kyllä hieman reunaan ja käskytin uudestaan jolloin Jeriko korjasi keskelle ja siitä tietty palkka. Toiselle kerralla meni suoraan keskelle, joten siitä palkka ja lopetus.

Tunnari niin, että Rantasen Sari laittoi kapulat. Tehtiin vaihteeksi ihan sekaläjä, en antanut Jerikon nähdä kapuloiden vientiä. Tässä tuli taas se ongelma, että Jeriko ei aluksi edes tiennyt missä ne on, hyvin kyllä sitten lähti kun osoitin. Jatkossa pitää siis kyllä tehdä niin, että Jeriko näkee minne kapulat viedään, mutta niin ettei näe järjestelyä, eli asettelija blokkaa näkyvyyden. No mutta hyvin meni, Jeriko haisteli tarkkaan eikä koskenut vääriin ja toi oman. Sari naksautti tästä heti.

Paikallaoloissa 2,5 minuutin paikalla istuminen. Jäin itse vielä näkyville. Jerikon vieressä kiva bortsu. ;) Ryhdikkäästi ja hyvin istui koko ajan. Ihan alkuun vähän vilkaisi vieruskaveria, mutta kun murahdin tästä niin sama ei toistunut koko loppu aikana. Tosi hyvä!
Paikkamakuu tehtiinkin vain 1 minuutti, koirille yllätyksenä. ;) Käskytys EVL-luokan tapaan, me oltiin rivin päässä ja ensin aloittamassa ja ylösnousuissa sitten viimeisenä. Hyvin Jeriko pysyi maassa ensimmäiset vieraat käskyt, mutta viereistä edellisen käskystä meinasi nousta pystyyn. Tästä korjasin maahan, ja pyysin sivulle vasta kun muut oli vapauttaneet.

Oikein kivat treenit. Olen ylpeä itsestäni kun sain liikkeiden toistot rajoitettua noin vähiin! Hyvä minä! :D
Huomenna mennään Somerolle ratatreeneihin. Toivotaan ettei pelto ole aivan hirvittävän liukas ja että sääolosuhteet muutenkin suosii. :)

tiistai 10. tammikuuta 2012

She has gone to the dark side

Nyt mä aloin ilkeeksi. Ja olen tyytyväinen itseeni! ;) Olen jo pitkään herkutellut ajatuksella, että itse ärähtäisin rähiseville koirille jos omistaja ei itse sitä tee. Suoraan sanottuna olen jopa ajatellut, että pahimmat räyhät voisi käydä pyöräyttämässä hangessa. ;) Pokka ei ole koskaan kuitenkaan pitänyt tehdä mitään, olen vaan yrittänyt ohittaa parhaani mukaan. Pahimmat räyhät tekee Jerikon selvästi epävarmaksi, Jerikon on vaikea ottaa kontaktia, saattaa murista itse ja ohituksen jälkeenkin kiskoo hirveellä vauhdilla eteenpäin, on ihan kiihdyksissään. Viimeksi eilen rähiseviä fifejä ohittaessa mietin, että pitäisi itse ärähtää niille, kun omistajat ei sano mitään ja päästää vielä hyökkimään hihnassaan. Asia jäi kuitenkin taas vähän hautumaan.

Tänään sitten agilitytreeneihin lämmitellessä vastaan tuli iso saksanpaimenkoira joka liikkuu siellä päin ja räyhää aina kun näkee muita koiria. Aloitti sitten taas rähinän heti kun tultiin mutkan takaa ja omistaja kiskoi sitä tien sivuun ja komensi ilman kummoista vaikutusta. Onneksi sentään omistaja kuljetti sitä vasemmalla puolella tietä, niin on helpompi Jerikolle. Otin Jerikon viereen vasemmalle puolelle ja lähdin ohittamaan. Jeriko meinasi vähän murista ja korjasin siitä pienellä kiellolla. Sitten räyhähengen kohdalla asiaa sen kummemmin suunnittelematta polkaisin oikean jalan oikein voimalla maahan, hieman sinne oikealle kääntyen. Itse asiassa mun jalka teki sen itsekseen, en suunnitellut asiaa. ;)
Oliko sitten sattumaa vai yllätyksen tuoma hämmennys, mutta koira hiljeni. Ja Jeriko oli ohituksen jälkeen ihan erilainen kuin yleensä tuollaisten jälkeen, paljon rennompi ja otti itse muhun kontaktia iloisen näköisenä. Sain siis käytökselleni sen verta suuren vahvisteen, että aion tehdä noin jatkossakin. ;) Jopa niille pikku fifeille joiden tantta-emännät varmaan siitä mulle suivaantuu. Senkun. Jerikolle tästä oli selvästi hyötyä, kun sai multa viestin, että mä kyllä pidän sen puolia. Ja auta armias jos joku vielä jostain oven raosta hyökkää Jerikon päälle, sitten saatan käydä vähän pyöräyttämässäkin.. ;)

maanantai 9. tammikuuta 2012

Tokoilua

Käytiin tänään Tuijan kanssa parkkihallissa treenaamassa, olispas kivan lämmintä. ;)
Jerikon kanssa otettiin heti alkuun tunnari. Laitettiin kapulat paikoilleen, kun Jeriko vielä odotti autossa. Ensimmäinen lähetys oli vähän härö, kun Jeriko ei edes ensin huomannut kapuloita, meni tarkistamaan rasian jossa pidän kapuloita. Löytyihän ne kapulat sitten, Jeriko haisteli tarkkaan, nosti väärää, luopui siitä ja nosti sitten oikean. Tuija naksautti tästä (seisoi lähempää ja näki oliko oikea), palkka mun luota. Sitten pari uutta toistoa niin, että itse peitin kropalla oman asettamisen. Pari tosi hyvää toistoa tuli, eiköhän se varmuus taas tässä kasva, ettei niitä vääriä tarvitse ollenkaan ihmetellä.

Sitten seuraamista. Joka oli jotenkin aivan surkeeta, ei ollenkaan sitä Jerikon hienoa seuraamista mistä tykkään. Väljää, haahuilua mun mielestä, ei välttämättä tokotuomarin mielestä, mutta mun mielestä kun en tunne koiraa reidessäni enkä katsomatta tiedä varmasti missä se on.. Otettiin sitten seuraamista eri pituisissa pätkissä ja alkoihan se kunnollinen työskentely taas löytyä. Otettiin myös askelsiirtymiä ja käännöksiä paikallaan, eikä kuulunut pihaustakaan. Vaikka yritin lelulla riekuttaa ja nostaa kierroksia. Ei nyt sitten päässyt siihen puuttumaan, ja tiedän kyllä että ääntelyä taas jännemmässä tilanteessa varmasti tulee. Vaikka oli tuollakin aikamoista vilinää ja kuulutuksia tuli hirveän kovalla äänellä.. :D

Ääntelystä tähän väliin sen verran, että ollaan edistytty ainakin jossain määrin. Jeriko nyt ensinnäkin ylipäätään tiedostaa ääntelynsä ja toisekseen tietää, että sitä ei oikein hyvällä katsota. Ääntelyä tulee siis arjessa lähinnä ulos lähtiessä ja siihen ollaan nyt puututtu. Jeriko odottaa eteisen käytävän päässä, mutta jos vinkuu tokaisen neutraalisti "oijoi" ja ohjaan Jerikon makuuhuoneeseen. Jos ääntely jatkuu, uusi "oijoi" ja ovi menee kiinni. Hiljaisuudella pääsee taas lähemmäksi ulko-ovea. Jeriko on siis selkeästi alkanut hiffata ideaa, nykyään on varsinkin Matin kanssa ulos lähtiessä usein jo aivan hiljaa (mun kanssa kierrokset vielä hieman korkeemmat), ja jos inisee niin lähtee usein jo omatoimisesti makuuhuoneeseen. Sunnuntaiaamuna kävi hassu juttu, kun oltiin lenkille lähdössä. Jeriko istui hiljaa käytävän päässä, mutta kipitti yhtäkkiä omatoimisesti makuuhuoneeseen ja vinkaisi sitten siellä! :D :D Mutta siis Jeriko alkaa tajuta, ja se on hyvä se. :) Uskon, että nyt meillä on jo oikeasti realistiset mahdollisuudet saada ääntely seuraamisessakin haltuun. Tuijan kanssa tätä pohdittiin, ja seuraavaa koetta ajatellen järkevä ratkaisuhan olisi keskeyttää seuraaminen kokeessakin jos ääntelee, muuten pian oppii, että siellä kyllä saa äännellä. Vaatii vaan itseltä aika lailla pokkaa pistää seuraaminen nolliksi ja siinä sivussa sanoa hyvästit ykköstulokselle heti ensimmäisen liikkeen kohdalla.. Mutta se olisi JÄRKEVÄÄ.. Huah. Kai se on vaan treenattava parhaansa mukaan ja henkisesti valmistauduttava siihen, että jos ääntelee niin seuraaminen keskeytetään. Onneksi Jerikon ääntely rajoittuu vain seuraamiseen!

Takaisin asiaan. Kaukkareita tehtiin. Hyvin meni isosta häiriöstä huolimatta ja vaikka tein vähän reilulla VOI-etäisyydellä. Myös liikkeestä istumista tehtiin ja otin nyt virittelyn käyttöön, kolme toistoo taisin ottaa ja kaikki tietenkin aivan nappiin niin kuin ei olisi koskaan mitään epäselvyyttä ollutkaan. :D

Vielä lopuksi lyhyitä epäsäännöllisiä seuraamispätkiä. Nyt alkoi Jerikon kylki tuntumaan reidessä, alkoi taas intoa löytymään. :)

Näillä jatketaan. Kokeenomaista palkkaamista ja treenaamista pitäisi ottaa nyt enemmän.
Niin joo, ollaan otettu merkki taas ohjelmistoon, nyt sillä matalalla merkkikartiolla. Muutamia toistoja ensin hiirimatolla ja sitten ilman hiirimattoa sheipaten. Herkästi meinaa alkaa tarjoamaan nenäkosketusta merkkiin, mutta tänään ei kyllä Tuijan kanssa treenatessa, hyvältä näyttää nyt. :) Vauhtia ja etäisyyttä vaan liikkeeseen jatkossa. Ja sitten voisi alkaa harjoittelemaan ohjattua noutoa ja ruutuun lähettämistä merkiltä..

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Talvi saapui!

Nyt se talvi sitten vihdoin tuli, ihan yllättäen. Tänään käytiin lenkillä Nastasian ja Milo-bcu:n kanssa Kaupissa. Eksyttiin useampaankin kertaan ja lenkki venyi kaksituntiseksi, mutta mikäs siinä hienossa säässä lenkkeillessä. Pojatkin tuli ihan hyvin juttuun. Aluksi Jerikoa selvästi jännitti, nyt on ollut lähiaikoina vähän liiaksi huonoja kokemuksia, kun viime keskiviikkonakin Jeriko sai agilityhallin ovella yllättäen kaksi koiraa kimppuunsa. Ai että kun mua silloin ärsytti!! ;(
Mutta melko nopeasti Jeriko alkoi rentoutumaan ja pojat juoksenteli keskenään.
Välillä jommalle kummalle tuli epävarma olo ja nostettiin karvoja tai murrattiin niin että tilaa pitäis saada, mutta kun kummatkin pojat on niin kilttejä niin ei ollut mitään vaaraa, että tilanne olisi siitä miksikään äitynyt, kun toinen antoi sitten kiltisti tilaa. :)
Ja lähti pojat sitten kivasti leikkimään, juoksivat keskenään ja loppua kohden myös kyttäysleikit tuli mukaan. Oikein kiva lenkki ja Jerikokin sai vaihteeksi kivaa urosseuraa, ettei jää siihen käsitykseen, että ne kaikki haluaa käydä päälle. Kiitos lenkkiseurasta! :)

Ulkoilutin myös vanhaa pokkarikameraa ja sain muistutuksen miksi se on huono. Kuvat ei tietenkään vastaa järkkärin laatua, mutta patteritkaan ei kestänyt paria kuvaa enempää kun kylmässä vielä purkautui nopeammin vaikka oli ihan täydet lähtiessä.. Tässä siis kahdesta saadusta kuvasta se parempi. :D


perjantai 6. tammikuuta 2012

Voittaja-luokan korkkaus

Tänään sitten korkattiin voittaja-luokka Pieksämäellä, tuomarina Riikka Pulliainen. Tuija lähti matkaseuraksi ja mentiin jo torstaina Tuijan vanhempien luoksi Leppävedelle yöksi, sieltä sitten aamulla loppumatka Pieksämäelle. Oli kyllä mukava näin, ei tarvinnut ihan kukonlaulun aikaan herätä. Tosin nukuin kyllä hieman huonosti, kun näin koko ajan unta, että ollaan jo myöhässä ja heräilin katsomaan kelloa! :D

Koepaikalla oltiin hyvissä ajoin, noin 45 minuuttia ennen suunniteltua luokan alkua. Hyvä niin, koska paikkamakuut alkoikin reilu puoli tuntia etuajassa! Onneksi me oltiin viimeisessä (kolmannessa) ryhmässä, niin ehti siinä hetken vielä rauhoittua. Jerikolla oli kyllä tosi hyvä vire, rauhoittui hyvin ja paikkamakuuseen mennessä oli hyvin kontaktissa. Ensimmäisellä käskyllä alas ja ylös. Makuun aikana Jeriko oli hieman heilutellut häntää vieruskaverille (aussiuros), puheista päätellen paljonkin, mutta videolta katsottuna itse asiassa hännän heiluttelu oli hyvin vähäistä, pari huiskausta silloin tällöin, ei todellakaan mitenkään sen oloisena, että lähtisi leikkimään, kunhan morjesteli. ;)
Paikkamakuusta pisteitä 9,5.

Seuraaminen 6,5: Jeriko oli ihan sika hyvässä vireessä ennen kehää, kun nakin kanssa työstin, ihan hiljaa oli ja tosi hyvässä kontaktissa, mutta kehässä alkoi taas ääntely. Ei nyt mitään mahdottoman kovaa, mutta hiljaa jatkuvasti jurnutti. Ääntelyn minimoimiseksi olin ajatellut, etten käskytä lisäkäskyjä vauhdin muuttuessa, mutta sitten meni haahuiluksikin. Hiekkapohja oli Jerikolla uusi tuttavuus ja ilmeisesti täynnä mielenkiintoisia hajuja. Ei todellakaan mitään Jerikon parasta seuraamista. Puolessa välissä annoin sitten kuitenkin juoksuun lähtiessä uuden käskyn, että tulisi paremmin mukana ja sitten selkeästi paransikin.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 0: Jäi seisomaan. Tää on kyllä hassu, kun jo viime kesänä BH-kokeessa Jeriko on tehnyt ton ihan varmasti, mutta nyt taas on käynyt epävarmaksi. Ja toisaalta kuitenkin välillä nytkin tekee tosi hyvin istumisia eikä yhtään arvo (ennen yksilöliikkeitä pyysin pihalla kerran ja heti oikein), mutta sitten välillä taas arpoo. Paljon on kiinni omasta käskyttämisestäkin, että millä äänensävyllä ja painotuksella sen sanon, mutta nyt mielestäni sanoin sen niin kuin pitäiskin, mutta silti meni väärin..

Luoksetulo 9,5: Tosi hyvät pysäytykset. En itse asiassa ole edes varma mistä puolikas piste lähti.

Ruutu 9: Jeriko meinasi ruudussakin jotain hajua haistaa ja jäi aivan ruudun reunaan, en kuitenkaan uskaltanut antaa uutta käskyä, koska en ollut yhtään varma mihin suuntaan se sitten lähtisi, käskin vaan maahan ja siellähän se oli, aivan rajalla, mutta kuitenkin sisällä! :D Seuraamaan tuli hyvällä vauhdilla ja hyvin jarrutti viereen.

Hyppynouto 8: Kapula oli sellainen ohjatun noudon kapula. Ei olla tällaisella harjoiteltu kuin joskus muutama toisto 1-1,5 vuotta sitten, Jeriko katsoi murto-osa sekunnin ajan, että "mikä tää on", mutta nappas suuhun ja toi hyvin. Ja luovutti heti ensimmäisellä!!! :D Ennakoi perusasentoon siirtymisen liikkurin käskystä.

Metallinouto 9: Otin tässä ihan reippaasti itselleni aikaa kapulan lämmittämiseen. Muutaman suorituksen näki, kun ohjaaja lähti heittämään heti kun kysyttiin ja nouto meni plörinäksi, kun oli vielä niin kylmä ja ällö. Lämmitin siis vielä hetken liikkurin kysymyksen jälkeen ja heitin vasta kun tuntui, että on tarpeeksi lämmin. Ravilla toi takaisin, mutta hyvä pito, luovutus ja siisti nouto.

Tunnistusnouto 0: Harmin harmi! :( Jeriko nosti oman, tiputti sen, haisteli vääriä ja otti yhden suuhun, luopui siitä ja toi oman.

Kaukkarit 7: Etukäteen olin ihan varma, että Jeriko ei nouse ollenkaan ja nollaa tän liikkeen! Mutta kävikin päin vastoin, tuplakäsky maahanmenoon, kaikki nousut yhdellä käskyllä ja täysin puhtaasti, ei liikkunut yhtään, mutta viimeinenkin maahanmeno tuplakäskyllä! :D Harmi juttu, mutta jos olisi nousut uupunut, niin olisin ollut siitä enemmän hermona, koska ne on ennenkin jökittänyt. Tää oli nyt vaan joku "työtapaturma". Ja tuomari kehui Jerikon tekniikkaa. :)

Kokonaisvaikutus 8: Ihan hyvä, mutta välillä Jeriko jäi liikkeiden välissä haistelemaan sitä maata. Ei siis mitään Jerikon parasta työskentelyä.

Yhteistulos siis 208 pistettä ja VOI3-tulos. Ei siis mennyt ihan putkeen, mutta ei nyt ihan perseelleenkään. Olin ihan varma, että kaukkarit nollaantuu ja ettei Jeriko luovuta kapuloita ensimmäisellä eikä välttämättä toisellakaan, mutta ne meni hyvin. Eli ei tarvitse niin paljon harmitella, sattuneet virheet oli sellaisia, että ne nyt vaan treenataan, ei suurempia paineita. :) Liikkeestä istumiseen aion ottaa virittelyn käyttöön, että Jeriko osaisi paremmin ennakoida mikä jäävä on tulossa. Tunnarin kanssa vahvistetaan oman nostamista, heti kun oma nousee NAKS, ja palkka mun luota, että jäis toi väärien tarkistaminen. Hassu, kun on alkanut tollaista tehdä, kun pitkään teki aivan puhtaita toistoja, että heti kun oma löysi niin toi sen. Mutta siis toisaalta tiedän, että se on ihan saavutettavissa, enemmän tarvii siis vaan naksutella oman merkkaamista. :)

Ja sitten se ääntely... Sen kanssa edelleen taistellaan, olin jo toiveikas ennen kehää, ettei Jeriko ääntelis kun oli niin hyvä vire, mutta kyllä se sitten kehässä taas nousi. Treeneissä jatkossa palkkaan Jerikoa seuraamisesta hillitymmin, tai ainakin ensin aina kokeenomaisesti silittäen ja sitten vasta lelu. Ja lelua aletaan pitämään "takapalkkana", tässä tällä viikolla treenatessa huomasin, että Jeriko kokoaa itseään paljon paremmin kun palkka jää taakse. Jostain syystä en sitä sitten kokeessa kuitenkaan muistanut/uskaltanut tehdä, kun on niin tuore havainto.. Mutta siis näillä jatketaan, kyllä Jeriko pystyy olemaan hiljaa, itse olen mokaillut tän koulutuksen kun on ikinä ylipäätään päässyt aloittamaan tollasen. Mutta siis hiljaisuus on ihan saavutettavissa, onhan ääntely jo vähentynyt kuitenkin paljon siitä mitä se oli pahimmillaan, treenejä siis jatketaan. :)

Tuija oli tosiaan mukana ja kuvasikin kokeen, mutta kun on vieras kamera niin kaikki ei mene ihan nappiin, tarkennus oli nyt osunut aitaan kehän laidalla, eikä liikkeistä kauheasti saa selvää. Siksi ei nyt videoita näytillä. Sen verran kuitenkin näen itse niistä, että videot ajaa tehtävänsä, iso kiitos Tuijalle joka tapauksessa seurasta ja Tuijan vanhemmillle kiitos majoituksesta ja ruuista! Käytiin myös kokeen jälkeen Halmialan Marjon luona kahvilla, kiitos Marjo kahveista ja herkullisesta mutakakusta! ;)

Ps. Pieksämäen liikkuri on vähän hassu.. ;)

tiistai 3. tammikuuta 2012

Tavoitteita vuodelle 2012

En aluksi meinannut mitään tavoitteita alkaa listaamaan, mutta sosiaalisen paineen vuoksi teen sen kuitenkin. ;)

Se nyt on sanomattakin selvää, että toivon että koira pysyy terveenä jne., se on siis kuitattu tällä. Lyhyesti virsi kaunis:

Toko: EVL-luokan korkkaaminen, ykkös-tulokseen/tuloksiin toki tähdätään.. Toivon mukaan ei jumituta siis koko vuodeksi VOI-luokkaan! ;)
Agility: Kakkosiin tai jopa kolmosiin siirtyminen.
Paimennus: PPR ja PAIM1, runsaasti paimennustreeniä kesän aikana ja ehkä jopa PAIM2 loppusyksystä.. ehkä...
Jälki: Loppukesästä ehkä kokeeseen ja JK1..
Tarkoitus olisi myös käyttää Jeriko luonnetestissä ehkä huhtikuun tietämillä...

Mitä sitten saavutettiin kuluneena vuonna? Mitään tällaisia varsinaisia tavoitteita en ollut silloin asettanut, pitkin hampain tein sen nytkin. Lähinnä treenailtiin ja sitten jossain vaiheessa tajusin, että ollaan melko valmiita ja ilmoittauduin kokeisiin. :D Ilman varsinaisia tavoitteitakin pärjättiin kuitenkin ihan hyvin. :)

Tokoura korkattiin 30.1.2011 Porissa. Silloin nollaantuneesta paikkamakuusta huolimatta ykköstulos. Tämän kokeen jälkeen ongelma paikkamakuun kanssa jäikin vähän päälle (Jeriko tykkäsi lähteä tyttöjä moikkaamaan), käytiin yksi ALO0 hakemassa (pisteet olisi kait riittäneet ALO3:seen, mutta paikkamakuusta kun lähti muita häiriköimään niin tuli nolla), ja yhden kokeen peruin vaikkei rahoja takaisin saanutkaan. Sitten sitä treenailtiin pitkän aikaa avointa luokkaa varten. Avoin luokka korkattiin 14.6. AVO2-tuloksella, perään toinen AVO2 ja AVO3, kaukkareissa jumittaminen nousi ongelmaksi. Lopulta saatiin sekin kuntoon, ja AVO1:set tuli sitten peräkkäisistä kokeista. Ihan tyytyväinen olen siis. :)
BH-koe suoritettiin myös hyväksytysti.

Agility-harrastus aloitettiin syksyllä Hanna Löytynojan ryhmässä ja talven aikana varattiin myös oma vuoro. Kisakentille lähdettiin 25.8., Jeriko siis 1 v 8 kk. Heti ensimmäisissä kisoissa alkaen nolla on ollut useasti kiinni yhdestä riman tiputuksesta, joten ilman nollia päättyi tämä vuosi. Kuitenkin ihan tyytyväinen olen edistymiseen myös tällä saralla, vaikka loppuvuodesta tajusin kuinka paljon puutteita vielä onkin. Mutta me kehitytään. :)

Paimennus aloitettiin hiljakseen jo syksyllä 2010, noin kerran kahdessa kuussa tahdilla. Kuluneen vuoden aikana treenitahti on kiihtynyt, talven aikana käytiin treenailemassa noin kerran kuussa Somerolla, kesällä parhaimmillaan pari kertaa viikossa. Päästiin myös treenaamaan kaverin vanhempien kotieläintilalle, jossa aloitettiin aikuisten uuhien kesyttäminen. Koiraan tottumattomat aikuiset uuhet olikin odotettua vaikeampia, ensimmäinen hyökkäys päälle tuli yllätyksenä niin koiralle kuin ohjaajalle. :D Yllätyksenä tuli myös se, kuinka hyvin Jeriko piti paikkansa ja luki lampaita, uskalsi antaa painetta kun piti ja näyttää pullikoiville isoille lampaille kuka käskee, ja ennen kaikkea kehittyi kesän aikana huimasti! Kehitykseen paimennuksessa olen kaikkein eniten tyytyväinen vaikkei mitään tulosta vielä olekaan. :)

Jäljestyksen suhteen ollaan menty vaihtelevasti, välillä motivaatio on ollut aivan hakusessa, mutta loppukesästä olin kovastikin innostunut metsässä rämpijä ja Jerikokin kehittyi hyvin. Sitten tuli mun oma jalkaleikkaus joka esti metsässä kulkemisen juuri kun olisi ollut suurin motivaatio ja parhaat säät. Jäljestykset sitten jäi ensi kesään. Olen kuitenkin toiveikas Jerikon loppukesän kehityksen vuoksi, ensi kesänä jos motivaatiota riittää ja kesän aikana muilta lajeilta (lue: paimennus, paimennus, paimennus) ehditään jälkeä treenaamaan, niin loppukesästä voisi ajatella menevänsä jälkikokeeseen. PK-hyppy on varmaan se suurin haaste meille..

Käytiinhän me muutamissa näyttelyissä, niistä ei menestystä herunut. Lohdutukseksi sain kuulla viisaita sanoja; "Brains before beauty", ja toden totta näyttelytulokset ei minulle juuri merkkaa. Näytelmät on siis varmaan nyt nähty, vaikka en nyt ihan täysin mahdottomana vaihtoehtona pidä sitä, että joskus jossain kävisi. Toisaalta kysyn itseltäni, että "miksi", enkä oikein osaa sanoa mitään syytä miksi näyttelyissä pitäisi käydä.. Joten saas nähdä, don't hold your breath! ;)

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuoden ensimmäiset treenit

Tehtiin tänään omalla parkkipaikalla pieni treeni ennen kuin lähdettiin lenkille Tean kanssa. Treenattiin hyppynoudon palautusta vinoista kulmista. Nyt Jerikoa ei saanut hämättyä millään realistisilla tai liioitellunkaan vinoilla kulmilla, suoritti hypyn erehtymättä. :)

Tunnarista luin juuri koeohjeesta, että ohjaaja saa itse päättää näkeekö koira kapuloiden asettelun. Olen jotenkin luullut, että sääntö sanoisi, että pelkkä ohjaaja kääntyy, koska olen nähnyt liikettä suoritettavan lähinnä sillä tavalla. Itse kokisin kuitenkin luontevammaksi tehdä niin, että Jeriko kääntyy mukana, koska: 1. mun pitää erikseen käskyttää että saan Jerikon jäämään paikoilleen kun luonnostaan yrittää seurata käännöksessä, 2. jos Jeriko ei itsekään näe kapuloiden asettelua, niin ei ainakaan voi tulla kiusausta käyttää pelkästään silmäänsä vaan nenän on pakko olla auki.
No, nyt tehtiin harjoitusta sitten niin, että Jeriko kääntyi myös selin. Jeriko on nyt parilla viime kerralla tehnyt niin, että nostaa oman, mutta haistelee vielä muut läpi tai saattaa pudottaa oman, käydä muut läpi ja tuoda sitten taas oman. Jos oma tolleen tippuu suusta niin siitähän lähteekin sitten jo pisteitä. Olin sitten ajatellut, että pitää vahvistaa sitä, että kun oma löytyy niin muut voi unohtaa, naksauttamalla heti nostaa oman. Unohdin tämän sitten aluksi ja ensimmäinen toisto olikin sitten juuri sellainen, että Jeriko nosti ensin oman, sitten pudotti sen ja haisteli loput läpi, ja nosti sitten taas oman uudestaan. Kaksi muuta toistoa tehtiinkin sitten niin, että Tea naksautti kun Jeriko nosti oman. Tällaisia harjoituksia nyt ennen koetta sitten vielä lisää.

Ruutuun meni heti ensimmäisellä ihan oikein, tosin sinne ruudun reunaan, mutta ihan kyllä nauhojen sisäpuolelle. Itse vaan tykkäisin, että olisi keskellä eikä niin lähellä reunaa, jatkossa tehdään siis toistoja myös alustan kanssa niin, että vahvistetaan sitä keskustaan menemistä. Toisella toistolla vähän lähemmäksi keskustaa menikin ja jätin sitten siihen.

Metallikapulan pitoa sitten myös. Tosi hyvin kyllä Jeriko piti. Mulle tuli myös mieleen, että kun EVL:ssä on hyppynouto metallilla, niin nousisiko siinä niin kierrokset, ettei metalli haittaa? Ja jos nousee, niin olisiko siitä hyötyä jo voittajaan oikean fiiliksen hakemisessa? Niinpä sitten tein metallilla hyppynoudon ja ihan sikahyvin meni, tosi tukeva ote ja kaiken lisäksi Jeriko ei meinannut luovuttaa kapulaa mulle, irrotti vasta kolmannella käskyllä! :D :D Siis ei mikään kiva juttu sinänsä, koska tää irrottaminen on kyllä hieman ongelmallista muutenkin ja vähän pelottaa, että tekee kokeessa vähintäänkin puukapulalla ton, mutta metallin kanssa siinä mielessä erittäin positiivista, että nyt löytyi ainakin se oikein fiilis mitä olen hakenut. Nyt sitten vaan luovutusten hinkkaamista. ;)

Vähän myös seuraamista tehtiin. Aivan pienen pientä ääntä meinasi välillä tulla, mutta pysäytin sitten ja jatkettiin kun oli hiljaa. Pari kertaa siis aivan hiljainen ääni ja sitten olikin hiljaa.

Lenkin lomassa tuli niin hyvä paikka tehdä esineruutu, että tehtiinpä sekin. Tallattiin ehkä noin 35x50 alue, saattoi olla myös syvempi. Tea vei hanskansa takarajalle. Jerikolla on kyllä alkanut myös esineruudussa odotellessa kierrokset nousemaan, alkaa joku ihme palosireeni soimaan, mutta nyt puutuin siihenkin. Lähti kuin tykin suusta ja suoraan takarajalle, siellä pari kierrosta kun tarkensi ja hanska löytyi alta 10 sekunnin. Siihen jätettiin, halusinkin tällaisen helpon harjoituksen väliin, kun viime kerroilla on joutunut työskentelemään enemmän.

Oikein onnistuneet ja kivat treenit siis tälle päivälle. Ja limakin lähti vähän irtoamaan, eli eiköhän tässä huomenna taas olla jo ihan hyvässä kunnossa. :)

Uusi vuosi 2012

Pitihän mun tietenkin kipeäksi tulla uudeksi vuodeksi. Torstaina alkoi nuha ja kurkkukipu, mutta aattelin että tää on joku ihan perus pikku flunssa ja lähdin perjantainakin töihin vaikka aamulla oli vähän heikko olo. Jouduinpa sitten lähtemään kesken päivän kotiin, kun iski sellainen heikotus ja huono olo, ettei pystynyt enää olemaan. Äkkiä kotiin ja nukkumaan peiton alle, mutta parin tunnin nukkumisesta huolimatta ihan kuollut olo ja kuumekin nousi ensimmäistä kertaa aikoihin. En muista koska olisi viimeksi ollut noin kipeä olo.. Hädässä taas ystävä tunnetaan: Tuija otti Jerikon mukaansa lenkille ja Jeriko pääsi sitten Ronjan kanssa juoksemaan 1,5 tunnin lenkillä. Aattoaamuna mulla oli edelleen vähän kuumetta ja Tuija otti Jerikon taas mukaansa. KIITOS TUIJA! :)

Päivän aikana olo parani huomattavasti ja kuume laski. Tuija oli kutsunut luoksensa niin, että Jerikokin sai tulla mukaan, mutta Matti jäi kotiin omien kavereidensa kanssa. Me matkustettiin sitten bussilla Jerikon kanssa Tuijalle. Käytin koirat parinkymmenen minuutin lenkillä ulkona viiden-kuuden välillä kun tulin Tuijalle. Ulkona paukkui jo aika lailla, ja varsinkin yhdessä kohtaa reitin varrella ammuttiin innokkaasti raketteja ja räjäyteltiin paukkuja. Koirat oli niin kuin ei mitään. Tuntui ettei Jeriko edes huomannut koko paukkuja haisteluiltaan, Ronjan leikittämisiltään ynnä muilta. Ei noteerannut niitä mitenkään, oli sitten pelkkä paukku tai taivaalla välkähtävä raketti. Kotiin käveltiin yhden jälkeen (matkaahan Tuijalta meille on se noin 2 km). Silloinkin toki vielä paukkui eikä vaikuttanut Jerikoon mitenkään. Päätin sitten uhmata kohtaloa ja seisahduin paikoilleen tekemättä mitään ja odottamaan paukkua. Jeriko istui ja katsoi jonnekin, ja pamahduksen kohdalla oli taas niin kuin ei huomaiskaan, jatkoi vaan samaan suuntaan katselua. Siis jos tosta koirasta tulee luonnetestissä jotain muuta kuin laukausvarma niin olen kyllä todella yllättänyt! Toisaalta olen kyllä jo aiemmin ollut sitä mieltä, esim. paimentaessa toissakerralla metsikön takaa kuului jatkuvasti laukauksia (jotkut ampumaharjoitukset menossa ilmeisesti) eikä silloinkaan Jeriko noteerannut pamauksia, mutta tämä kyllä vahvisti käsitystäni asiasta! :)

Hassua oli, kun käytiin H-hetkellä pihalla katsomassa ilotulituksia ja meillä koirat jäi kyllä musiikkia kuuntelemaan sisälle, niin Tuijan naapurista tuli mies pihalle mäyräkoiran kanssa ja käväisi vaan jotain roskia heittämässä tms. Siis selvästikin tahallaan ulkona juuri sillä hetkellä. Mutta onhan se niin, että paukkuarka metsästyskoira on täysin kelvoton metsästyskoira, joten ei sen pitäisikään mistään paukuista hätkähtää. Hassu kontrasti vaan, kun yleensä koiria varjellaan ilotulituksilta ja neuvotaan pitämään visusti kiinni ja käyttämään ulkona hyvissä ajoin päivällä, niin tämä setä tulee pihalle just silloin pahimpaan paukkeeseen. :D Tosin kyllä mäkin vähän rikoin näitä varotoimia......................

Kipeenä oleminen on nyt pahasti haitannut mun treenaamista kokeeseen. Perjantaina illalla ja lauantaina aamulla olisi ollut tarkoitus treenailla, mutta jäi väliin. Nyt on edelleen hieman tukkoinen olo, mutta mähän menen treenaamaan, katsotaan vielä saanko treeniseuraakin vai lähdenkö yksin. ;)